Helmiä Ja Sikoja

Näin Helmiä ja Sikoja elokuvan aikoinaan elokuvateattereissa ja elokuvamainoksen mukaan minä itkin ja nauroin. Kyseinen komedia on yksi pääsyy siihen, miksi aloitin itse teatterin harrastamisen ja miksi elokuvaharrastuspuolella juuri innostuin kotimaisista elokuvista. Olen Helmiä ja Sikoja elokuvaa katsonut aikoinaan kerta toisensa jälkeen videolta ja dvdltä sitäkin useammin, niin että lähes jokaisen repliikin osaan ulkoa. Olen pitänyt tästä elokuvasta pari vuotta taukoa,joten viimeisin katsomiskerta tuntui ihanan tuoreelta.

Helmiä ja Sikoja elokuvan mainosjuliste

Helmiä ja Sikoja kertoo Hirvosten veljeksistä. He asuvat Joensuun Rantakylässä isänsä Ukon kanssa. Pojat Ruho, Läde, Timo ja Poju ovat koulunsa jo käyneet ja myyvät isänsä kanssa Pimeetä Viimaa ja Pikkusuolaista baarista tulleille asiakkaille. Näillä ja pikku rötöksillä he elelevät paikallisen lähiön kerrostaloasunnossa. Elämä muuttuu, kun isäukko hakee viinalastia ja ajaa ojaan. Veloissaan he porukalla keksivät ryöstää paikallisen Alkon, mikä onkin aika metka tapahtuma. Alkon myyjä ei ota moksiskaan, kun Ukko on ryöstäjänä ja oma poika panttivankina. Alkon myyjä alkaa lastata juomia Ukolle, mutta tämä ja pojat alkavat kunnolla ryyppäämään kirkkailla. Poliisikuulusteluihinhan siitä joudutaan ja Ukko joutuu linnaan. Pojat eivät saa oikein otetta elämään ilman isää ja uusi ongelma saapuu alakerrasta siskopuolen muodossa. Saaran äiti heittää Saaran pojille hoidettavaksi, kun Ukko ei voi maksella muksun elämistä. Saara on aluksi todella ujo, eikä pojat oikein tiedä miten tähän pitäisi suhtautua. Läde saa kontaktia Saaraan huumorin avulla, kun muut outoilee mukulaa. Telkkarista mainostetaan uutta kykykilpailua lapsille ja siitä Läde saa idean. Hän kuulee kun Saara laulaa television mukana ja alkaa valmentaa Saaraa kilpailuun. Voittopottina on nimittäin sievoinen summa käteistä. Vaikka karaoke, lasten laulukirjat, ruokalaulu ja karate kid menetelmiä käytetään, ei Saarasta ole esiintyjäksi.

Paikallisessa baarissa laulaa lähes joka ilta kapakkaruusu Laura, johon Läde on silmäsnä iskenyt. Laura vaan pyörii ihan väärissä porukoissa. Homo Poju menee viemään muitten huomion toisaalle, niin että Läde saa kerrottua Lauralle ideastaan. Aluksi Laura ei suostu koutsaamaan Saaraa, mutta myöhemmin hän muuttaa Hirvosten luo. Laurasta ja Saarasta tulee läheiset kaverit ja Laura opettaa Saaralle esiintymistä. Paikalliset karsinnat voitetaan ja hetken on kaikki hyvin. Saaran äiti hakee tyttösnä omista voittojuhlistansa pois ja seuraavana päivänä koko kämppä menee ulosottoon. Eivät Hirvosen pojat asunnottomiksi kuitenkaan joudu, sillä he tekevät diilin paikallisen Sokos-tavaratalon kanssa ja muuttavat asumaan sinne varastoon. Saaran äiti tuo turhautuneena tytön takaisin, kun tämä ei suostu laulamaan hänelle. Yhdessä vietetään Saaran kymppisynttäreitä ja jännitetään viimeistä esitystä. Ennen Supertenava- kilpaa käydään moikkaa Ukkoa vankilassa ja asutaan hotellissa. Itse kilpailussa Saara tutustuu uuteen kaveriin ja jännittää esiintymistä. Hänen talenttiosuus ja lauluosuus onnistuvat yli odotusten, aina siihen asti kunnes Saara pyörtyy. Pyörtyminen vie koko median huomion ja siinä tuoksinnassa takapenkillä istuneet Ruho, Timo ja Poju ovat saaneet nyysittyä heidän takanansa oleen voittopotin. Elokuva loppuu kauniiseen aamuhämärään Linnanmäen maailmanpyörässä.

Saara ystävystyy Lauran kanssa

Hirvosten veljekset ovat todella tiivis ja dynaaminen porukka. Heidän persoonansa ovat ihan omiaan ja huomaa, että heillä on hyvät välit toisiinsa. Kenelläkään ei kirraa toistensa kanssa. Vanhin veli Ruho on tappelija, eniten voimakkain ja samalla herkin. Läde on taasen veljeksistä eniten keskiössä. Hän on supliikki, hauska ja rento, sekä osaa ottaa muut huomioon. Lädellä ja Lauralla on elokuvan rakastumistarina tässä sivussa, mutta onneksi siihen ei keskitytä liikaa. Muutamissa kohdissa pidän siitä kovasti, että ensin on Laura ja Läden kahdestaan, mutta sitten Laura heittää Läden poikien joukkoon. Timo on kolmas veljeksistä. Saaran mukaan hän on vähän outo, sillä Timo on ujo ja räväkkä, tykkää kunnolla poikien jutuista, uskaltaa nauraa itelleen ja tietenkin piirtää kypäröitä Akkareihin, ettei satu Ankkoja päähän. Veljeskuopus on Poju, joka on kaikista vähiten esillä. Hän on vähän ujonpuoleinen rastapää homopoika, joka ei oikein tuo itseään milläkään tavalla ilmi. Tavallaan se on hyvää vastapainoa Ruhon ja Timon kovuudelle. Lädeä esittää ihanan upea ja tuolloin ah, niin söpis Mikko Leppilampi, joka sai roolistaan miespääosa Jussi-patsaankin. Ruhona tappelee Timo Lavikainen, joka jo tuolloin todisti osaavansa tehdä komediaa. Timo on Unto Helo, jolla on ohjaaja Perttu Lepän aikaisemmassa elokuvassa Pitkässä Kuumassa Kesässä päärooli. Pojuna esiintyy Jimi Pääkallo, joka tuolloin oli oikeasti viralliselta nimeltään jo Jimi Pääkallo. Kolme viimeisintä on tuttuja Pitkän Kuuman Kesän nähneille, joten ei ihmekkään että heillä klikkaa hyvin. En itse ihan ymmärrä tämän Pojun hahmon ja Jimi Pääkallon merkitystä elokuvalle, muuta kuin tuolloin kuuman nimen takia. Sen huomaa näin jälkeenpäin, että Pojun hahmo ja Pääkallon roolisuoritus on elokuvan heikoin.

Tyttöenergiaa veljeskatraaseen tuo nuori Amanda Pilke Saarana. Hän on todella luonteva roolissaan, vaikka ehkä liiankin selvästi näkyy se raja, kun Saara pääsee ujoudestaan. Laura Birn tekee kanssa luontevan roolin Laurana, eikä Birn vielä tuolloin naamallaan ärsyttänyt minua, kuin nykyään. Ihailen kovasti Lauran punaista mokkanahkatakkia. Se todellakin sopii hänen hahmolleen. Lauran miesystävä baarissa on Antti Reini kauan ennen Vareksia ja hän on todella koominen. Juuri tuollainen itsekeskeinen äijä oikeasti löytyy jokaisen baarin nurkasta. Pekka Valkeejärvi Ukkona on ihanan isällinen, mutta tarpeeksi veijari ja kaverillinen pojilleen. Saaran porukoita esittää Outi Mäenpää ja Matti Onnismaa, jotka jäävät todella inhoiksi ja onneksi aika takaa-alalle, samoin kuin Sika, jolle ollaan velkaa eli Antti Virmavirta. Pienistä rooleista löytää myös muusikot Sakari Kuosmasen ja Pauli Hanhimniemien, sekä Roope Salminen & Koirissa laulavan Jon-Jon Geitelin hyvin nuorena poikana. Voin vain sanoa, että Helmien ja Sikojen roolitus on täyttä helminauhaa.

Laura laulamassa karaokea ihana takki yllään

 Elokuvan musiikki sai aikoinaan valtavaa huomiota, eikä ihme että Rakkauden haudalla ja Sydämeni osuman sai nosivat uudestaan hiteiksi. Itsekkin omistan elokuvan soundtrack levyn ja Pauli Hanhiniemen Perunateatterin Joki ja Tiktakin Lähdetään tänään soi sielläkin. Itse Supertenavassa nauran aina sille kansallispukukaverille, joka vetää rillit päässä Kalle Pääätalon Lootusasentoon kappaletta ja pojalle joka reivaa Popedan Suksia. Muutenkin elokuvassa soi sellainen kevyt, kesäinen ja komediallinen musiikki, joka luo postiivisen ilmapiirin. Tietenkin unohtamatta Timon syntsia karaokeversiossa Tulvii Pohjanmaa. Harmikseni soundtracilta ei löydy Pojun laulamaa kappaletta: "Katsohan on tuolla puu, se kukkii joka kesäkuu mun pihallain." Sen kipaleen haluaisin itelleni. Vaikka Jimi Pääkallo on itse muusikko, niin Pääkallo, Birn eikä Pilke esitä omia laulujaan. Pojun lauluäänenä on raffe leppänen ja Lauran Siiri Nordin. Se onkin jännä juttu, sillä elokuvaa katsoessa en oikeasti huomaisi äänen vaihtumisessa eroa, ellen sitä tietäisi. Elokuvan tarina sijoittuu kesään, mutta siltikin ollaan paljon sisätiloissa. Ne muutamat tapahtumat mitkä ovat ulkona tuo mukavaa raikkautta ja auringonpaistetta muuten sisiäisiin tapahtumiin. Paljon myös ollaan muualla kuin kotosalla, sillä karaokebaari on yksi tärkeimmistä tapahtumapaikoista.

Alkoa ryöstämässä. Timo, Ruho, Läde ja Poju

Helmiä ja Sikoja huumori on jotain ihan omanlaistansa, mitä en ole muualla nähnyt. Se osittain viittaa välillä Pitkän Kuuman Kesän vitseihin, mutta pysyy hyvin omana teoksenaan. Alkon tekaistu ryöstö, Sokokselta vaatteiden lainaus ja S-marketin pullonpalautustempaus ovat oivia vedätyksiä, mikä viittaa tarinan loppuun. Itse huumorikohtauksia elokuvassa on paljon: karaoken laulanta kotona, Saksalainen poliisisarja peli, kirjaston laulukirjat, Barbin riivaaminen hernekeitolla, sekä unohtamatta 4-kerrossänkyä, missä jokaisella pojalla on oma vuode ja kaikki huutelee kaikille hyvää yötä. Juuri tämä huumorilla tasapainottelu tekee sen, miksi Helmiä ja Sikoja on kotimainen klassikko. Se oikeasti saa naurattamaan ja ainakin minut jopa itkemään.

Helmeilevää juhannusta elokuvien ystävät!