Ever After - Ikuisesti Sinun

Vaikka olenkin aina tykännyt Disneyn prinsessoista en niinkään itse paljon leikkinyt prinsessaleikkejä. Jotenkin semmoinen lässynlää romantiikka ei silloin ihan pienenä ollut minulle se juttu, vaan vasta joskus 10 vuoden ikäisenä, kun kasvoin siihen ikään, että aloin kokemaan ensimmäisiä ihastumisen tunteita. Ensimmäinen kunnon rakkasuelokuva mitä katsoin (Disneyn prinsessajuttujen lisäksi siis) oli Ever After- Ikuisesti Sinun, joka on Tuhkimotarina. Kiitos vaan sisarelleni, joka tämän videolta minulle näytti ja sai rakastumaan tähän rakkauden tunteeseen.

Ever After elokuvan mainosjuliste

Danielle de Barbarac elää Ranskan maaseudulla isänsä ja taloudenhoitajiensa kanssa. Isä tulee matkalta ja tuo Daniellelle uuden äidin ja kaksi sisarpuolta. Hetken he ehtivät olla yhdessä ennen kun isä lähtee taas matkalle, mutta kuolee kotipihansa ulkopuolelle. 8-vuotiaalle Danielille, sekä tietenkin uudelle äitipuolelle Rodmillalle tämä on tietenkin shokki. Ajassa hypätään 10 vuotta eteenpäin, mihin tarinamme sijoittuu. Danielle on piikana omassa talossaan jäätävälle äitipuolelleen, sikä vittumaiselle sisarpuolelle Margueritelle ja vähän kiltimmälle Jacquelinelle. Samaan aikaan Ranskan nuori prinssi Henry kapinoi vanhempiaan, eikä halua ottaa vastuuta prinssin velvollisuukista. Hän varastaa Daniellen isän omistaman hevosen ja Daniel saa hänet kiinni sillä ratsastamassa. Danielle heittää prinssiä omenoilla päähän, mutta katuu heti kun näkee kuka on ratsailla. Prinssi ei piittaa piiruakaan kivuista, vaan haluaa pysyä anonyymina. Niimpä hän lahjoo rahalla Daniellen hiljaiseksi. Daniel on kultarahoista ikionnellinen ja lähtee salaa kylille ostamaan Rodmillan myymän palvelijan takaisin kotiin. Hän pukeutuu äitinsä vanhoihin aateisvaatteisiin, mutta ei osaa käyttäytyä kuin aatelinen. Ympärillä oleva kansa ihmettelee nuoren naisen käytöstä, mutta paikalle saapunut Henry viehättyy tästä kipakasta luonteesta. Hän vaatii saada tietää kuka Danielle on, mutta eihän orjatyttö voi sitä kertoa. Hän valehtelee Henrylle olevansa Nicole De Lancret, eli esiintyy jo edesmenneen äitinsä nimellä. Niinpä Danielle joutuu elämään kaksoiselämää, Henrylle on aatelinen Nicole, kun muilla orjatyttö Danielle. Kotona hän edeleen saa puurtaa, kun Rodmilla koittaa saada Henryn kiinnostumaan Margueritesta. He ostelevat kalliita tavaroita ja helyjä, myyvät Daniellen isän omaisuutta helppoheikki Pierre Le Piulle ja vittuilevat koko muulle henkilökunnalle. Sattuman kautta ja salaa Henry kohtaa Daniellen kuuluisan Leonardo Da Vincin seurassa ja heidän tapailunsa on ah, niin romanttista. Danielle pelastaa Henryn mustalaisten kynsistä, he lukevat kirjoja, keskustelevat politiikkaa ja tietty suutelevatkin.

Danielle näkee ensikertaa äitipuolensa ja sisarpuolensa

Danielle esittelee itsensä Nicoleksi

Ranskan Kuningas eli Henryn isä on kyllästynyt odottamaan poikansa naima-aikeita ja päättää järjestää naamiaiset. Jollei poika sillon ole valittuaan löytänyt hän saa naida Espanjan prinsessan. Rodmilla, Marguerite ja Jaqueline ovat kovasti jo valkkaamassa pukuja, kun Daniellelle selviää, että Rodmilla on saanut selvää hänen kaksoiselämästään. Marguerite ja Danielle joutuvat koville tukkanuottasille, kun Marguerite halusisi laittaa Daniellen äidin puvun ylleen. Tappelun häviää Danielle, niin että Margueriten heittää hänen isältä saamansa rakkaimman muiston, Utopia kirjan takkaan. Danielle lukitaan keittiöön, kun muut menevät juhlimaan. Henryn äiti kertoo pojalleen, että kuinka Nicole on jo kihloissa. Tämän juorun hän taas sai kuulla Rodmillallta, kun hän tajusi Daniellen kaksoiselämän. Henry on koko juhlan aikana tylsistyneen oloinen ennen kuin enkeli saapuu. Daniellen eräs kaveri menee nimittäin juhliin, hakee Leonardo da Vicin avuksi, joka saa keittiän lukitun oven auki. Danielle pukee äitinsä upean puvun ja saa joutsenet siivet selkäänsä. Hänen juhliin ilmestyminen on mitä upein näky ja kun hän kuiskaa Henrylle, ettei ole kihloissa. Mies on selvästi umpirakastunut. Rodmilla on kateudesta vihreä ja paljastaa koko hovin edessä Daniellen petollisuuden. Vasta silloin Henry tajuaa, että Nicole nimistä naista ei ole olemassakaan, vaan tajuaa Daniellen omenanheittäjätytöksi.

Danielle saapuu naamiaisiin Leonardo Da Vincin tekemissä siivissä

Rodmilla ei kestä enään nähdä Daniellen kasvoja talossaan ja myy koko tytön tälle liukkaalle Pirre Le Piulle. Samaan aikaan jo ollaan vihkimässä Henryä ja Espanjan prinsessaa, joka itkee kovasti kohtaloaan. Henry ei voi olla nauramatta muijan katkerille kyynelille ja päästää hänet oman ukkonsa luokse ja juoksee itse pois tilaisuudesta. Ulkona Jaqueline kertoo Henrylle Daniellen olevan myyty. Danielle joutuu kestämään Pierren lähentymisyrityksiä, mutta saa miekalla uhkailtua häntä niin, että nilkkakahleet otetaan pois. Juuri kun Danielle on vihdoin vapaa hän kohtaa Henryn, joka polvistuu ja tarjoaa Daniellen juhlista lähdön jälkeen tippunutta korkokenkää hänen jalkaansa. Hän ei polvistu maahan Ranskan prinssinä, vaan rakastuneena miehenä, joka haluaa Daniellen vaimokseen ja siitähän tarina saa onnellisen lopun. Pahikset saavat kuulla kohtalosna koko hovin edessä, kun Rodmillalta ja Margueritalta riistetään aatelisuus ja heidät lähetetään Amerikkaan seuraavalla laivalla.

Henry kosii Daniellea.

Ikuisesti sinun on varmasti ainoa pukudraama jota rakastan ylikaiken. Ranskan maaseutu, aatelisto ja kuninkaan linna ovat hyvin uskottavia, mutta satumaisen näköisiä. Niissä ei ole mitään siirappista. Ulkokohtauksia on paljon ja luonnossa liikutaan aidosti. Milloin ollaan uimassa ja toisaalta haaveillaan lentämisestä. Daniellen ollessa pikkutyttö pohjustetaan hänen rakkautta ja suhdetta isäänsä kirjojen kautta. Siksi suurin ja dramaattisin kohtaus elokuvassa onkin Margueriten ja Daniellen taistelu, kun molemmat tavarat ovat uhkana, Danielin isän antama Utopia kirja ja äidiltä peritty mekko ja kengät. Kun Danielle saa piiskaa pahasta käytöksestään Jaqueline hoivaa häntä ja näemme suoraan, että hän ei ole läheskään niin paha kuin sisarpuolensa ja äitinsä. Jaqueline on kokoajan Danielin puolella, mutta on niin ujo, ettei uskalla nousta hänen kanssaan muita vastaan. Muut haukkuvat Jaquelinea kokoajan ruuan persoksi ja lopulta hän itsekkin tekee siitä asiasta pilkaa. Daniellen kodissa on palvelijoita ja ystäviä, mutta he jäävät tarianssa todella sivuun.

Kissatappelu, jonka voittaa pahikset

Näyttelijäntyö on läpi elokuvan huikeata. Drew Barrymore tekee niin kauniin herkän, romanttisen ja voimakkaan työn Daniellen roolissa, että uppoudun siihen ihan täysin. Hänellä on tarpeeksi karismaa ollakseen vastavoima pahuuden ilmentymälle eli julmalle äitipuolelleen, jota esittää niin piinaavan loistavasti  Anjelica Huston. Tämän ilme ei viiruakaan välähdä ja sääli sanaa ei ole hänelle olemassakaan. Marguerite on taasen niin hemmoteltu äitinsä tyttö, joka ei kestä yhtään jos hänen arvokkuuttaan loukataan. Ranskan prinssi Henry eli Dougray Scott varmasti hahmona raivostuttaa monia, mutta minusta siinä on jotain äärimmäisen suloista ja miehekästä. Hän on edelleenkin sellainen veijarimainen pikkupoika, joka ei oikein ole löytänyt paikkaansa mailmassa, eikä ole osannut muodostaa omia mielipiteitään. Daniellen kautta Henry saa otteen elämästään kiinni ja tajua mitkä asiat hänelle oikeasti ovat tärkeitä. Henry on jääräpäinen, mutta niin nöyryyttävän ihana, kun hän laskeutuu polvilleen ja kosii ilme ihan vakavana Daniellea. Tämmöisestä prinssistä minäkin silloin haaveilin, kun ekan kerran elokuvan näin ja siksi varmasti rakastuinkin. Kaikki Daniellen ja Henryn yhteiset hetket olivat niitä, mitä vhs-kasetilla kelasin edes takaisin, että vain sain nähdä tämän rakkauden tunteen, mitä näiden hahmojen välille luotiin. Varsinkin heidän hetkensä mustalaisten seurassa ja ensisuudelma on mitä romanttisin. Toinen mitä katson aina itkien on kosinta. Saan aina kylmät väreet siitä, vaikka tiedänkin Daniellen vastaavan kyllä. Lasikenkä, tai no jalokivikenkä on siihen kanssa saatu mukaan. Rakastan, rakastan, rakastan....

Henryn ja Daniellen ensisuudelma

Elokuva ei ala aivan suoraan, vaan siinä kutsutaan Grimmin veljekset jonnekkin, missä Daniellen lapsenlapsenlapsi kertoo tätä tarinaa heille. Ihan lopussa palataan lyhyesti tähän kertomishetkeen ja tämä kertojanäkökulma luo hyvin vahvan sadun tunteen, mutta myös sen, että se olisi oikeasti voinut olla olemassa. Kaikilla myyteilläkin on jokin todellisuuspohja tässä maailmassa, joten miksei myös Tuhkimon tarinalla. Ainakin näin haluan itse uskoa. Olen Tuhkimosta nähnyt Ikuisesti Sinun lisäksi Disneyn animaatioversion, näytellyn version, sekä komediamusikaalin. Näytelty versio on aivan paska, komediaversio nyt menttelee, animaatioversio on taianomaisin, mutta Ikuisesti Sinun on se rakastettavin.

Pokémon Yhden voimlla ja Unown loitsu

Pokémon maratonini veteli nyt viimeisiään ja sain katsottua nämä loputkin pokémon elokuvat, jotka omistan. Unown loitsun aikaan pokémon huumani oli jo laskemassa muutenkin, joten tätä enempää en pokémon elokuvia ole koskaan katsonut. Lapsena muistelen pitäneeni Yhden voimalla elokuvasta ja Unown loitsu elokuva meni juoneltaan aina minulta vähän ohi, mutta tykkäsin siitä, koska suosikkihahmoni teki paluun.

Yhden voimalla elokuvan juliste

Yhden Voimalla
Ash, Misty ja joku vihreätukkanen hiippari Brockin äänellä viettävät aikaa jossain ihme paikassa ja he päätyvät jonnekkin juhliin, missä Melody niminen tyttö kertoo Ashin olevan valittu. Hänen täytyy hakea kolme lasipalloa tuli-, jää- ja saamasaarelta ja vietävä pallot pyhään paikkaan. Siellä Melody sitten soitaa jollain simpukanmallisella nokkahuilullaan laulun. Miksi näin? Koska joku ihan randomi ukkeli on päättänyt kerätä harvinaiset tarupokemonit Moltresin, Zapdosin ja Articunon ittelleen. Moltres hänellä on jo vankina ja siksi säätila ulkona heittelee ihan ihmeellisesti. Ash lähtee Tulisaarelle hakemaan palloa ja sen hän sieltä saakin, perässä tulevat muut kaverit. Salamasaarelta Ash löytää pallon naamansa edestä ja siellä hän törmää Zapdosiin. Zapdos ja Ashin Pikatchu juttelevat ja Zapdos haluaa näköjään vallata kaiken. Rakettiryhmäkin on koko matkan ollut pääporukkamme persuuksissa ja Miau toimii ihmisille tulkkina. Iso keräilijämme saa ihmelaitteillaan Zapdosinkin kiinni ja siinä tulee Ash kumppaneineen mukana. Misty tuomitsee keräilijän toimet, mutta tämä ei näe hommissaan mitään väärää, vaan lähtee suuntaamaan kohti Articunoa. Ashin ja Rakettiryhmän pokémonit koittavat saada Zapdosin ja Moltresin vapaaksi ja jopa onnistuvat. He pääsevät pakoon ja menevät pyhään paikkaan, missä Ash laittaa kolme lasipalloa paikoilleen. Viimeinen pallo puuttuu, mutta pokémonien ja Rakettiryhmän avulla Ash pääsee Jääsaarelle. Siellä pallo saadaan haltuun, mutta Articuno, Zapdos ja Moltres mäiskivät toisiaan, eikä Ash meinaa päästä takaisin. Ihmeellinen tarupokemon Lugia tulee jostain yhtäkkiä esiin ja vie Ashin takaisin tuonne pyhään paikkaan, missä pallo saadaan paikoilleen ja maailma pelastuu. Kaikki meni juuri niin kuin tarussa sanotaan ja Melodyn soittama Lugian laulu nokkahuilulla saa koko maailman taas elämään.

Pokémonit kerääntyvät katsomaan säämuutosta

Pokémon Yhden voimalla on juoneltaan vähän sekava ja tylsä elokuva, koska se ei perustu oikein pokémoneihin vaan tarinan keskiössä on taru, jota toteutetaan. Puhutaan valitusta ja yhtäkkiä keksitään, että kun "Maa on muuttuva tuhkaksi" tarkoitetaan Ashia, sillä Ash  tarkoittaa suomeksi tuhkaa. Kuka tahansa olisi oikeasti voinut ottaa hänen vastuunsa, mutta Ashin tärkeyttä tässä tarun tarinassa ei mitenkään pohjusteta ja selkeytetä. Alun keräilijä on myös todella heikko hahmo, sillä hänen taustojaan ei lähes lainkaan kerrota. Tätä vain sattuu kiinnostamaan tämmöset yyberharvinaiset tarupokemonit. Kun Zapdos ja Moltres saadaan vapaiksi, niin itse heeboa ei näy seuraavan kerran kun vasta ennen lopputekstejä. Eniten elokuvassa minua kuitenkin häiritsee se, että missä on Brock? Tämä elokuva tuli suomeen ennen pokémonien toista kautta ja siksi se pistää mietityttämään. Tämä tyyppi on kuulemma juurikin sillä kaudella, joka suomessa jätettiin näyttämättä, mutta Brockin ääninäyttelijä on annettu tälle. Se lievästi sekoittaa pakkaa ja haluan vain ajatella että tuo tyyppi on Brock valepuvussa. Paljon on pokémoneja myös lisääntynyt niiden 151 lisäksi, jotka minä tunsin. Lugia niistä on eniten esillä, enkä oikein pidä siitä tyylistä, että hän puhuu tässä elokuvassa Ashille. Rakettiryhmällä ei ole tarinaa ollenkaan, vaan he toimivat katsojien viihdykkeenä. Parhaimmat naurut saankin juuri ennen lopputekstejä, kun James miettii onko hyvä juttu kun ei tehty mitään. Onneksi Jamesina tässä vielä toimii Veli-Matti Ranta ja muutkin suomidubbaajat on tuttuja ääniä itse sarjasta. Valitettavasti, vaikka Yhden Voimalla koittaa olla kuinka eeppinen, se on vain yksi lisätarina pokémon maailmassa, eikä tuo pokémonmaailmaan mitän muuta uutta, kuin vähän räiskintää ja taruja. Sekä tietenkin pokémonin, joka toivoisi omistavansa housut.

Olisipa housut

Pokémon 3 elokuvan juliste

Unown loitsu
Pikkutyttö Molly asuu isänsä kanssa, joka tutkii tarupokémoneja. Hän on saanut tiedot Unown pokémonista ja lähtee tutkailemaan niitä lähempää. Unown vie Mollyn isän johonkin toiseen ulottuvuuteen ja alkaa hallita Mollyn ajatuksia. Molly luki isänsä kanssa satukirjaa, jossa on Entei pokémon ja Molly luo mielikuvituksellaan Entein, joka on hänen isänsä. Unown loitsun avulla Entei vahvistuu ja tottelee kaikkea mitä Molly toivoo. Hän eristää heidän kotinsa kristallein, niin ettei kukaan pääse heidän kartanoonsa. Ja miten tämä Ash Ketchumiin liittyy? Ash, Misty ja Brock ovat menossa Pokémon Centeriin, kun näkevät että koko paikka on aivan kristallein villiintynyt. Kotipuolesta Palletista Ashin äiti ja Professori Oak saapuu paikalle pohtimaan tilannetta, sillä he tunsivat Mollyn isän. Ash ilahtuu äidin näkemisestä, mutta se ei kestä kauaa kun Entei vie Ashin äidin. Molly kun toivoo omaa äitä ja Entei lumoaa Ashin äidin luulemaan olevansa Mollyt äiti. Ash, Misty, Brock ja jostain kumman syystä Rakettiryhmä lähtevät jokea pitkin tähän lumottuun kartanoon, jossa Ashin äiti on vankina. Hän pääsee transsistaan, kun näkee telvisiossa Ashin kuvan. Molly ei tahdo tunkeilijoita, joten hän unellaan toivoo itsensä vanhemmaksi ja haastaa ensin Brockin pokémonotteluun ja vielä Mistynkin. Näiden aikana Ash ehtii äitinsä luo ja he yhdessä päättävät lähteä. Molly ei suostu päästämään luulemaansa äitiä pois, joten Entei tulee suojelemaan häntä. Jostain kummasta paikalle ilmestyy Ashin Charichard, joka tappelee Entein kanssa pitkän ottelun, kunnes Molly sanoo vihdoin Ei. He päättävät kaikki lähteä pois, mutta Unownit ovat heidän reitillään. Entei on aluksi ylpeämielinen, eikä suostu auttamaan, mutta Mollyn tuen avulla saa Unownien loitsun purettua ja koko kristallinen unimaailma muuttuu jälleen kartanoksi. Entei haihuu pois ja kaikki on jälleen iloisia.

Unown loitsu vie meidät vielä kauemmas tästä minulle tutusta pokémonmaailmasta ja siksi onneksi en sarjaa enään tuolloin seurannut. Ainoa positiivinen asia on Brockin palaminen tarinaan. Kun Molly haastaa Brockin ja Mistyn pidän siitä, että he käyttävät omia alkuperisiä tuttuja pokemoneja kuten Brock Zupattia, Vulpixia ja Onixia ja Misty Goldeenia ja Starmeeta. Kaikki Mollyn käyttämät pokémonit ovat minulle ihan uusia, samoin Ashilla monet. Ihmettelen kanssa kun Ash heittää poképallonsa taivaalle, niin miksi sieltä tuleekin aina joku pieni ruipelo pokémon. Olisi edes vähän näyttävyyttä saanut olla. Ashin äiti ja Professori Oak ovat tuttuja sarjasta ja on hellyyttävää, että Ashin äitiä on saatu tarinaan mukaan. Tässä on hyvin pohjustettu, että Ash ja Molly ovat ihan pienenä olleet ystäviä ja leikkineet yhdessä Professori Oakin luona ja Ashin äiti ja Mollyn isä ovat vanhoja opiskelukavereita. Mollyn äidistä ei leffan alussa ole puhetta, mutta jontekin olin olettanut hänen kuolleen. Jossain sivulaiuseessa Professori Oak oli puhunut hänenkin katoamisestaan. Lopputekstien aikana vasta Molly sai olla lumouksesta vapautuneen isänsä kanssa ja joku nainenkin siellä tuli häntä vastaan.

Entei, Molly ja Ashin äiti

Rakettiryhmällä harmikseni on tässä elokuvassa vielä pienempi statiksen rooli kuin edellisessä elokuvassa. Edes yhtään hyvää vitsiä he eivät heittäneet. On suuri sääli, että Rakettiryhmää vain roikotetaan mukana, eikä heille mitään omaa sivutarinaa saa edes aikaan tehtyä. Jamesin äänikin on jo muutettu uudeksi, joten siitä en anna pisteitä. Hahmoja tulee paljon esille, mutta onneksi Mollyn ja hänen isänsä tarina aloitetaan rauhassa omassa  prologissa. Itse elokuvan tarina ei minusta ole mielenkiintoinen, silä Ash ei edes liittyisi siihen, ellei Molly luuisi jotain toista naista äidikseen. Kaiken kaikkiaan tämä pokémon tarina ei minulle liity niihin aitoihin pokémon muistoihin ja siksi varmasti hyväkin että kasvoin sarjasta ulos. Alkuperäisille Indigo League ajan pokéfaneille elokuvista voin siis suositella vain ensimmäistä Pokémon elokuvaa Mewtwo vs Mew, sillä se edes jotenkin liittyy ja kunnioittaa alkuperäisen sarjan henkeä. Nämä kaksi jatko-osaa menee aiheiltaan kovasti ohi ja vaikka pokétappeluita on vähemmän, niin ne ovat niin uusilla pokémoneilla, ettei heidän tekniikkansa kiinnosta ja ottelut ovat paljon pitkitetympiä turhan takia.

Miau, James, Jessie, Ashin äiti, Molly, Brock, Misty, Ash, Pikatchu ja Charichard