Kotimaiset Ysärit: Ironian Vuosi 1990

Leffaprojektini on päässyt alkuun. Vuonna 1990 en ole vielä edes ollut tuskan jomotus isäni nivusissa, joten en ole katsonut elokuvia silloin. Veikkaisin isäni katselleen nuihin aikoihin kotimaisia Uunoja ja äitini katsoi musiikkiohjelmia. Elokuvissa he eivät käyneet. Isosikolle näytettiin ensimmäisillä vhs-nauhureilla Disneyn piirettyjä.

Koska 1980 -luku ei ollut kotimaiselle elokuvalle mitään herkkua, niin 90-luku ei alkanut kovin vahvasti. Monesti elokuvat perustui johonkin valmiiseen hahmoon, tai leffa käsikirjoitettiin sketsihahmon ympärille. Siihen aikaan Pulttibois, Spede- ja Vesku Showt olivat tv.ssä katsottuja, pian alkoi Kummelitkin. Ei ihmekkään, että vuonna -90 tehtiin jopa kolme sketsihahmo elokuvaa. Uunio Turhapuro muuttaa tuolloin maalle, Rampe ja Naukkis pyrkivät iskelmä taivaalle ja Vääpeli Körmy simputtaa kokelaita armeijasssa. Ainakin Rampe ja Naukkis tekevät ihan tahalleen jopa pilaa siitä, että nytten tehdään halvalla elokuvaa. Ironialla pannaan kunnolla ja haukutaan valmiiksi jo omaa leffaa. Miksi edes haluatte katsoa tätä?

Rampe & Naukkis

Tänä vuonna ei elokuvan tekeminen ollut kovin peroonallista. Kun elokuvassa on alkutekstit, sen fontti on aika yksinkertainen. Kamera-ajoja ei pahemmin harrasteta, staattisia kuvia on lähes kaikki. Valaisussakin huomaa, että tekniikka ei ollut kehittynyt, tai sitten se ei kiinnostanut. Rampessa ja Naukkiksessa on pajon pimeitä kohtia ja Kiljusessa ja Amerikan Raitissa näkyy selvästi se, että luotetaan auringon valoon ulkokuvissa. Ei ihmekkään, että ruoho ei näytä vihreältä valkokankaalla. Kaurismäki on ainoa, joka on jo tuolloin ymmärtänyt hyvän valaistuksen merkityksen, toisin kuin Amerika Raitin tekijät Jörn Dönner ja Lauri Törhönen. Monissa elokuvissa painaa se sama helmasynti, mikä vieläkin suomielokuvissa. Dialogi on yhtä muminaa tai kuiskausta, volumiia saa säätää kovalle tai valita tekstitysvalikosta Suomen heikkokuuloisille, jos halua edes vähän saada juonesta selvää. Poikkeuksena huonoille äänille on laulut. Kun lauluja tulee vastaan pitkin elokuvia, ne soivat julmetun kovalla. Rampessa ja Naukkiksessa tekstitys on tarpeen, eihän näitten ukkojen puheesta muutenkaan mitään ymmärrä. Kuvanauhat ovat monissa filmeissä kanssa hyvin likaisia ja rakeisia, eihän näitä dvd:lle käännettäessä ole viitsitty putsata, kun ei kukaan kuitenkaan 90-luvun kotimaista katso.

Amerikan Raitti

Kun ajatelaan Suomalaisessa elokuvissa aina olevan alastomuutta, niin pitkälti sitä ainakin tänä vuonna näkyy. Körmy alkaa alastomilla miehillä, Rampessa ja Naukkiksessa on alaston painija ja Porttikielto Taivaaseen kun kertoo huorista, niin kyllä siellä ihoa näkyy. Poikkeuksellisesti siinä naisten estetiikkaa ja fysiikkaa pyritään edes kuvaamaan eroottisessa valossa. Amerikan Raitissa taasen huoriminen on paljon rumempaa kylpyammeessa.  Tupakanpoltto on kanssa elokuvssa usein esillä. Se ei ole tarpeen, mutta hamot on laitettu tekemään sitä, että hahmo edes tekisi jotain samalla kuin ajattelee. Tämä on voimakasta varsinkin Kaurismäen Tulitikkutehtaan tytössä, jossa puhumattomat sanat korvataan röökillä.

Tulitikkutehtaan Tyttö

Syy miksi 90-vuoden kotimaiset eivät ole saaneet erikoisen kummoista mainetta on niiden juonittmuus. Tarinoissa ei ole logiikkaa, ne ovat kauheaa sähläystä ja päätöntä kohellusta varsinkin Kiljusilla, Körmyllä, Rampella ja Naukkiksella, sekä Amerikan Raitilla. Varsinkin Kiljusilla ja parivaljakko R&N:llä oletetaan, että yleisö tuntisi hahmot entuudestaan ja jätetän tärkeä hahmojen esittelyvaihe pois.  Kaurismäki taasen venyttää lyhytelokuvaksi soveltuvan tarinan noin tunnin mittaiseksi puutumaksi. Suurin osa näistä katsomistani 90-luvun elokuvista lasketaan komedioiksi. Huumoria en kuitekaan mistään niistä löydä. Monet löytää jopa Kaurismäen teoksesta huumoria, mutta koska minä en sitä kuuluisaa mustaa huumora ymmärrä, jää Tulitikun, Körmyn, Kiljusten ja Amerikan raitinkin vitsit kokonan tajuamatta.

Kiljusen Herrasväen Uudet Seikkailut

90-luku on pullollaan hyviä näyttelijöitä, eikä näitä leffoja niiden takia haluaisi haukkua. Olen juuri katsonut sketsisarja Hukkaputkea jossa Jukka Sipilä näyttelee oikein hauskasti ja hän sopii Kiljusen Herrasväen isäksi oikein hyvin. Samassa sketsisarjassa Kari Sorvalli on mukana (joka on minulle tutumpi Heinähatun ja Vilttitossun Joulukalenterista Kattilakosken isänä) joka tekee pääosaroolin Amerikan Raitissa. Hänen naamansa on ihan veikeä, mutten vain tajunut yhtään hänen hahmoaan. Heikki Kinnunen on minulle aina 999-mies, ei Körmy. Rampe ja Naukkis ei kuulu suosikkehini Pulttiboissista, se tittelin saavat Nääsnäs pariskunta. Kaurismäen leffassa on ilmeettömät näyttelijät ja tunnelma muutenkin ankea, niin kuin sen varmaan on tarkoitus ollakkin. Heidän puheensa on aivan liian paperista ja ulkoa opeteltua.

Porttikielto Taivaaseen

Mikä yllätti vuonna 1990? Elokuvana Porttikielto Taivaaseen oli mielenkiintoisin ja se, että Vääpeli Körmyssä oli mukana ihana Pauliina Sykkö! Rakastan häntä Ruusun Ajan Roopena!

Vääpeli Körmy Ja Marsalkan Sauva

Katsoin vuodelta 1990 seuraavat elokuvat:

- Rampe & Naukkis: Kaikkien Aikojen Superpari (ohj. Hannu Seikkula)
- Kiljusen Herrasväen Uudet Seikkailut (ohj. Matti Kuortti)
- Porttikielto Taivaaseen (ohj. Tapio Suominen)
- Amerikan Raitti (ohj. Lauri Törhönen)
- Vääpeli Körmy Ja Marsalkan Sauva (ohj. Ere Kokkonen)
- Tulitikkutehtaan Tyttö (ohj. Aki Kaurismäki)

Uuno Turhapuro muuttaa maalle jäi tälläkertaa väliin, sillä se poistui juuri MTV3 palvelusta ja oli kirjastosta lainassa.

Good Boys

Leffaharrastajana olen jo pitkään miettinyt käyväni edes kerran Finnkinon Mysteerinäytöksessä. Elokuussa siihen oli vihdoinkin itselleni aikaa ja jännitin kyllä kovasti sitä millainen elokuva on kyseessä. Katsoin, että ikäraja on 12, kesto noin puolitoistatuntia, sekä merkinnät seksuaalisuutta ja huumausaineita. Minulla ei siis ollut mitään käsitystä mitä menen katsoman, eikä elokuvan alussa ollut lainkaan trailereita. Leffayhtiön logoista päättelin, että mitään kotimaista ei ainakaan ole luvassa ja itse leffa alko aika yllättävästi. Elokuvan nimi Good Boys ei sanonut minulle mitään ja kun tarina alkoi Max hahmon esittelyllä olin aluksi vähän hämilläni. Onko kyseessä lastenelokuva vai miten? Toisaalta, itse tykkän lastenelokuvista joten se ei olisi haitannut. Kun päähahmot esiteltiin olin aivan innoissani. Tykkään nimittäin kovasti nuortenelokuvista, joksi ainakin itse tämän lasken.

Good Boys leffan juliste

Good Boys kertoo kaverikolmikosta; Säkkituolisälleistä nimeltä Max, Lucas ja Thor. Kolmikko on lapsesta asti ollut parasta kaveria ja nyt aloitetaan yläkoulu ja täytyy olla vähän kovis. Jokaisella pojalla on se oma juttunsa. Max on silmittömän rakastunut, Lucas kokee tarvetta suojella kiusaajia ja Thor haaveilee pääsevänsä musikaaliin. Thor on porukan kova jätkä, Max haaveileva romantiikko ja Lucas maat jalassa oleva realisti, joka on porukasta järjellisin. Thor haluaisi päästä koulun coolien jäbien joukkoon, mutta häntä pidetään liian pyrkyrinä. Max sinne hyväksyttäisiin ja siksi Max kutsutaan coolien tyyppien pussailubleisiin. Max puhuu koviksille, että haluu kamunsa myös mukan ja vähän vastahakoisesti he siihen suostuvat. Mutta miten oikein pussaillaan?

Poikien ensireaktio pornoon

Pojilla ei ole mitään tietoa. Netistä pussailuvideoiden sijaan löytyy pariastetta ranskempaa kamaa, joten videoita ei haluta kattoa. Avuksi keksitään Maxin isän pieni lennätin, jolla vakoillaan naapuriteinityttöjen meininkiä. Ongelma vain on se, että lennätin menee rikki niiden pihalla. Kun pojat sitä ovat hakemassa, he varastavat tyttöjen huumeet. Näin ollen alkaa kissahiirileikki. Pojat halua tytöiltä lennättimen, tytöt pojilta huumeensa. Varsinkin Lucas on hyvin huumevastainen eikä tahdo niitä antaa. Monien yllättävien, koomisten ja myötähäpeällisten tapahtmaketjujen jälkeen, molemmat saavat omansa. Lennätin tosin kotona rikko kaikki paikat, ja Max joutuu kotiasrestiin. Kaverit hakevat hänet kuitenkin sinne pussailubileisiin, mutta itse juhlissa tiet erkanevat. Lennättimen hakureissu muuttaa kaikkia kolmea, tekee heidät itsenäisimmiksi ja he miettivät ovatko he oikeasti ystäviä? Lopulta Lucas liittyy koulussa kiusaajien suojelijoihin, Thor pääsee musikaalin tähdeksi ja entä Max? Hän vaihtaa tyttöä kuin kalsareitaan ja kärsii jokaisen kohdalla voimakkaista sydänsuruista. Jokainen löytää omanlaisensa kaveripiirin ja Thorin musikaalin ensi-illassa on kiva nähdä toisia, mutta sanottavaa ei ole. Ei ennen kuin hölmöillään kolmistaan samoille asioille, joille naurettin lapsena, eli äidin seksileluille.

Säkkituolisällit

Good Boys on todella potentiaalinen ystävyyden kuvauselokuva. Siinä on rutkasti huumoria, joista monet syntyvät väärinymmärrysten kautta. Ronskiakin se on, sillä huumori tulee pornon ymmärtämättömyydestä, seksilelujen väärstä käyttötarkoituksesta, asioiden möläyttämisestä väärillä pakoilla, lapsuuden uhosta ja perushölmöilystä. Nuo seksijutut jaksaa naurattaa kerran ja sen alle on todella helppo piilottaa nämä leffan oikeasti tärkeät teemat, joista minä ainakin loppupuolella liikutuin. Kun yhdessä kohdassa Lucas, Thor ja Max olivat huumemuijien autokyydissä, he saivat kuulla tyttöjen sydänystävyyden alkaneen vasta muutma vuosi sitten. He kertoivat, että oli heilläkin kavereita, joitten kanssa oltiin koska oltiin samalla luokalla, asuttiin lähekkäin ja vanhemmat ovat kavereita. Sitten tiet erkanee ja löyty ne oikeat tosi ystävät. Sitä pojat peilaavat iteänsä. Kun myöhemmin tappelu alkaa, jokainen huutaa toiselleen ja kaikille tulee itku siitä, että he oikeasti vanhenevat ja heidän lapsuudenajan ystävyytensä vetelee viimeisiä. Jokaisella alkaa olla niin sekeästi oma suunta, jota halua kulkea ja omat kiinnostuksen kohteet.

Mikä elokuvan varsinkin teki mielenkiintoiseksi on se, että näitä tunteita esittävät pojat. Olen nähnyt paljon tyttöleffoja, joissa kaverukset kasva erilleen, mutta poikien kaveruudesta en ole näin raadollista ja samalla realistista kuvausta nähnyt. Pystyin siihen erinomaisesti samaistumaan, varsinkin siksi kun olen itsekkin lapsuuteni viettänyt vahvassa kolmen koplassa.

Mites näillä äidin leluilla leikitään?

Good Boys on todella tunnepitoinen kasvukertomus kaiken sen seksileluhölmöilyn ja esiteiniuhon alla. Hölmöily on kivasta, mutta minun makuuni sitä on aavistuksen verran liikaa. Esiteinejä näyttelevät pojat ovat kaikki todella lahjakkaita ja aitoja. Tykkäsin kovasti pääkolmikon roolisuorituksista, sekä heidän kemioistaan. Good Boys elokuvasta tuli todella hyvä mieli ja varmasti aion elokuvan joskus uudelleen katsoa. Olin todella tyytyväinen siihen, että uskalsin heittäytyä tämän Finnkinon mysteerinäytöksen pariin, sillä tämä oli todellinen yllättäjä. Miinuspisteitä en anna elokuvalle, vaan sen synopsiksele Finnkinon sivuilla. Kun luin leffan jälkeen mitä tästä kerrotaan, niin sen kuvauksen perusteella en varmasti olisi valinnut tätä leffaa elokuvateatterivalinnakseni. Koko synopsikessa puhuttiin vaan tästä häsläyksestä itse tarinassa, eikä sen syviä teemoja mainittu lainkaan. Vahva lapsuudenystävyys ont tämän leffan parasta antia.

Sydämellistä ystävänpäivää leffojen ystäville!

Star Trek Nemesis

On aika sanoa hyvästit Enterprisen porukalle, sillä tämä on viimeinen elokuva Star Trek The Next Generations porukalla. Onneksemme saimme vähän aikaa sitten kuulla, että on tulossa uusi Star Trek sarja, joka kantaa nimeä Picard. Kapteenimme saamme siis vielä tulevaisuudessa nähdä. (Tämä teksti on kirjoitettu, ennen Picard sarjan alkua. Vielä en ole Picardia katsonut, sillä olen menossa Enterprise sarjassa).

Nemesis elokuvajuliste

Enterprisen porukka on telakoitunut, sillä on juhlan paikka. Förstimme William Riker ja neuvonantajamme Deanna Troy ovat menossa naimisiin. Häissä Picard pitää heille koskettavan puheen ja Data innostuu laulaa lurauttamaan. Häissä on koko miehistö paikalla, siellä jopa pöydän kulmassa istuu Beverlyn poika William Crusher, joka The Next Generation tv-sarjassa muutamalla kaudella isostikki oli mukana. Worf on myös häissä, vaikka hän yhdellä hetkellä heilastelikin Deannan kanssa. Juhlista siirrytään kuitenki takaisin töihin, sillä he saavat komennuksen Romulukselle. Picard, Worf ja Data lähtevät matkaan hyvin varustetulla vempeleellä, jolla Picard on aina haaveillut ajelevansa. Planeetalta he löytävät Datan kaksoisolennon, robotin B-4. Hahmo on ulkonäöltään aivan identtinen Data, mutta hänellä ei ole tietoa päässään. Romuluksella on käynyt vallankaappaus ja uusi johtaja on Shinzon. Tyyppi on siitä erikoinen, että hän on Picardin klooni.

Shinzon ja Picard

Shinzon väittää, että hän on rauhan lähettiläs. Oikeasti hän kuitekin houkutti Picardin paikalle Datan kloonilla, sillä hänen tavoitteensa on tulla terveeksi. Shinzon on lähellä kuolla ja hän tarvitsee Picardin geenejä itselleen. Picardin täytyy siis kuolla Shinzonin takia, eikä hän tietenkään halua tehdä sitä. Vaikka Shinzon on Picardin klooni, niin hänellä ei ole Picardien tietoa, eikä muistia. Yhteisillä illallislla Shinzon koittaa saada kaikkea tietoa Picardista irti ja kertoo oman historiansa. Lapsena hänet hyljättiin ja Romuluslaiset ottivat hänet huostaan. Nyt aikuisena hän haluaa tehdä hyvää Romuluslaisille. Shinzonilla on kykyjä muuttaa Enterprisen tietokonetta ja Romuluslaisten avulla päästä muiden mieleen. Kun yhtenä yönä Deanna ja William ovat sänkypuuhissa, niin Shinzon saa välitettyä itsensä Deannan aivoihin, niin että Deanna näkeekin Shinzonin Willin tilalla. Eroottisella hetkellä tämä varsinkin kauhistuttaa Deannan suunniltaan. Samaan aikaan Data ja Geaordi La Force koittavat laittaa B-4 robotin päälle. Se onnistuukin ja Data alkaa pitää B-4 osittain veljenään. B-4 ei ole kuitenkaan niin tyhmä miltä näyttää, vaan Shinzonin kätyri. Enterpriselta hän lähettää suoraan tietoja Shinzonille.

Shinzonilla on salainen ase: supertykki, jolla hänen on tarkoitus tuhota. Viimeisessä taistelussa Picard saa avukseen Datan, joka on teeskennellyt olevansa B-4. Datan avulla Shinzon kuolee ja Picard ehtii juuri siirtyä Enterpriselle. Paikka tuhoutuu ja Data räjähtää sen mukana. Enterprisella Datalle pidetään muistotilaisuus. Picard tuntee itsensä vähän kaihoisaksi, varsinkin nyt kun William Riker nousee kapteeniksi ja saa oman aluksen käyttöönsä. Picardin oli tarkoitus ylentää Data uudeksi Förstikseen. Sitä emme saa koskaan tietää, kuka siihen paikkaan nytten päääsee. Kuitenkin Data on siirtänyt osan tietoisuudestaan B-4 robotille, joten käytännössä jonain päivänä hän voi saada kaiken Datan tiedon itseensä ymmärretyksi. Picard uskoo että Data voi vielä palata osittain B-4:n muodossa.

B-4 ja Data

Star Trek Nemesis ei ole erikoisen häävi elokuva. Siinä on monimutkanen juoni, jossa on paljon sivuaukkoja. Huumori on jälleen toimivaa ja tietenkin on aina mukava nähdä sarjan vanhoja hahmoja. Suurimman ruutuajan saa Picard ja Data, mutta myös mukavasti vastanainut Riker. Hauskaa piikittelyäkin ilmassa on, kun Picard yhdessä vaiheessa kutsui Försiätnsä nimellä herra Troy.  Muitakin haussuja letkautuksia elokuvasa löytyy, eikä tätä tietenkään ole tarkoitus katsoa juonivetoisena elokuvana. Star Trek sarjoissa ja elokuvissa parasta on juurkin se hahmojen henkilökemia ja dramaa henkilöiden välillä. Uudesta Shinzonin hahmosta en paljoa pitänyt. Hänen taustatarinansa on liian yksinkertainen ja hänen motiivinsa läpinäkyvät. Jotenkin hän ei tuntutnu tarpeeksi pahalta pahikselta, kuten vaikka Borgit.

Sen huomaa selvästi, että nyt ollaan tehty Star Trek elokuva 2000- luvulla. En ole nähnyt Star Wars elokuvia, mutta minusta tuntuu, että juonen puolesta ja räiskinnän määrästä on haluttu vähän sieltä otaa mallia ja kopioida. Nemesis ei menestynyt, joten kopiointi on ollut kehnoa ja turhaa. Olisi vaan Star Trek pysynyt ennallaan, eli enempi hahmovetoisesa tarinassa, niin elokuva olisi ollut parempi. Nyt se ei ollut huono, mutta kuitenkin heikko. Ei Star Wars - fanit tästä eivät tule saamaan mitään irti. Räiskintää ja nopeita kulkuneuvoja on paljon ja värimäärittely on jotenkin hasardia. Osittain minua harmittaa, kun The Next Generationin porukka ei saa arvokasta lopetusta tästä elokuvasta. Haikeutta leffan lopussa kuitenkin on, juurikin Datan menehtymisen ja Förstin lähtemisen kautta. Enterprisella alkaa selvästi uusi aika tämän jälkeen.

Hääjuhlissa: Worf, Beverly, Riker, Deanna, Picard, La Force ja Data