Tv-suosikkejani: Parhaat Vuodet

Elokuvien ohessa on tullut monenmoisia televisiosarjoja vuosien varrella seurattua. Jotkut niistä on painautunut ikuisesti mieleeni koskettavien tarinoiden tai herkyvän huumorin takia. Tässä osiossa esittelen suosikkisarjojani ja koitan pohtia, mitkä asiat kyseisessä sarjassa vetoaa minuun, niin että vuodesta toiseen haluan katsoa samoja jaksoja, joita olen niin monen monta kertaa jo elämäni aikana nähnyt.

Ihmeidentekijät ja Parhaat Vuodet dvd

Kevään pitkällä sairaslomaallani innostuin katsomaan Ihmeidentekijät ja sen jatkosarjan Parhaat Vuodet, joihin nyt syvennymme.

Parhaat Vuodet

Juoni: Annan Sairaalan ylilääkäri Pentti Karvala jää osa-aika eläkkeelle. Työkaverit miettii, miten Pentti nyt meinaa täyttää elämäänsä, kun ei ole sairaalassa kaiken aikaa. Pentti on innostunut kirjoittaman elämänkertaansa. Alku on vaikeaa, sillä hän kokee, että ensin täytyy selvittää menneisyyttä. Sukutuskimus ei ole helppoa ja aikamoisia luurankoja paljastuu kaapista. Pentin isä ei kuollutkaan Pentin ollessa lapsi, Pentti löytää oman tätinsä, sekä velipuolensa. Velipuolella Kai Wageliuksella onkin ollut aikoinaan suhde Pentin vaimoon Liv Karvalaan ja hänellä alkaa vanha suola janottaa. Pentille jopa selviää, että hänen ja Livin avioliitto oli Livin sukulaisten suunnittelema. Liv jättää Pentin aikuisten lasten Annan, Aadan ja Saagan kauhuksi. Liv ei ole onnellinen uudessa suhteessaan Kain kanssa, eikä Pentilläkään ole helppoa opetella elämään yksin. Tyttäret ei päästä häntä helpolla, sillä Saagalla on juuri eronnut mierimiesmiehestään Henrystä, Saagan tytär Lilli paahtaa hikihatussa lukiossa, Anna kiukuttelee sisarpuolestaan Sirkasta ja Aada saapuu Brysselistä konkurssin ja avioeron tehneenä.

Aikuiset tyttäret Anna ja Ada papan hoivissa.

Saaga tapaa vähän ennen vappua kuuluisan lääkärin Jukka Ivanoffin. Saman Jukan, jonka kanssa Sirkka sai lapsen Ihmeidentekijöiden aikaan. Samoihin aikoihin Sirkan mies Mauri katoaa. Saaga synnyttää pian syksyllä lapsen, mutta se ei voi olla Jukan, koska he olivat yhdessä sen verran myöhään. Sukurutsaa koetaan ristiin, sillä Sirkan lapsi Mikael on oikeasti Saagan miehen Jukan poika ja Saagan lapsi on oikeasti Sirkan miehen eli Maurin poika. Saippuuaa siis parhaimmillaan ja tuohon aikaan kun Parhaat Vuodet tuli ruudusta, ei Salkkarit vielä ollut kovinkaan pitkällä.

Mauri löytyy jenkeistä, jossa hänelle on tehty suuri leikkaus, koska hänelle on todettu syöpä. Sirkka ja Maurin ystävä Eero ovat tuolloin paikalla ja Suomessa ollessaan he sitten alkavat olla yhdessä. Loppujaksoissa Mauri kuitenkin on parantunut ja haluaisi viedä Sirkan ja heidän lapsena jenkkeihin, aloittamaan kaiken alusta. Tämän kaiken on tietenkin suunnitelut katala Kai Wagelius. Kai ei ikinä saanut isältänsä sitä huomiota ja rakkautta, mitä isä antoi Pentille (tämän tietämättä). Kai kasvatettiin vain yrityksen johtajaksi, minkä hän tekikin. Kaikki sarjan vastoinkäymiset, varsinkin loppuakohden, ovat Kain suunnittelemaa kostoa Pentille. Kai otti Livin itselleen ja järjesti heille lähes pakkoavioliiton. Liv kuolee kotonaan juuri ennen maistraattiin menemistä. Kai on ollut tekemässä Livin testamenttia, mutta onneksi siivooja ja uskotun miehen  Rauha Suopon sanasta sanaan muistama ääniviesti kumoaa testamentin. Kai järjesti myös Maurin syöpähoidot jenkeissä ja pyrki siihen, että Sirkka ja lapset muuttaisivat pois maasta. Saagan käytettyä lääkkeitä ja alkoholia väärin hän joutuu mielisairaalaan, josta Kai kidnappaa hänet kotiinsa. Kun Pentti on etsimässä kustantajaa muistelmilleen, Kai lähettää viehkeän  Katariina Kivilaakson paikalle, joka kaikin tavoin viettelee vanhan Pentin. Kaiken lisäksi Kai on Karvaloiden vanhimman tyttären Aadan biologinen isä.

Livin perunkirjoituksissa Ada, Kai, Anna, Lilli, Pentti, Rauha ja Eero.

Toiseksi viimenen jakso päättyy siihen, kun uutisissa kerrotaan Helsingistä Roomaan menevän lentokoneen räjähtäneen. Lentokoneessa oli kyydissä kaksi suomalaista: Kai Wagelius ja Katriina Kivilaakso. Viimeisessä Parhaiden Vuosien jaksossa vietetään yhdessä joulua, jossa Jukka tulee piipahtamaan joulupukkina, Saaga ja Sirkka tekevät sovinnon ja Pentti saa muistelmansa valmiiksi. Sarja päättyy kauniiseen kuvaan, kun Lilli makaa sohvalla mutusteemassa vihreitä kuulia ja alkamassa lukemaan muffansa kirjaa Parhaat Vuodet.

Ensikosketus: Muistan katsoneeni Parhaita Vuosia sen ilmestyttyä televiosiosta 2000-luvun alussa. Muistan jopa näytösajan, se oli kolmosella maanantaisin klo.20.00. Olin ehkä liian nuori seuraamaan tätä saippuaa, mutta tykkäsin niin kovin nähdä Matti Raninia televisiossa. Minusta oli kiva, ettei enään oltu niin vahvasti sairaalamaailmassa. Ensimmäisellä Parhaiden Vuosien kaudella Annassa vielä piipahdetaan, mutta toisella ei sairaalassa enää lainkaan käydä, vaan keskitytään nimen omaan Karvaloiden perhe-elämään. Muutenkin muista tyknneeni siitä, että sarjassa on suht paljon ulkokohtauksia ja jotenkin ihmisten kodit minua kiehtoivat. Varsinkin Saagan, Lillin ja pikkuisen Mickey pojan koti huokui sellaista 2000-luvun alun sisutusta ja Saagan tanssistudio La Strada oli jotenkin urbaninen. En tuolta alkuaikojen katsomisajaltani juonesta muistanut muuta kuin sen, että sarja päättyy jouluun ja Pentin muistelmat valmistuvat. Kun sarjan katsoin toisen kerran sen ilmestyttyä dvd:lle, lähes järkytyin tästä sukurutsan määrästä, Kai Wageliuksen katalista juonista ja Pentin vanhempien karusta menneisyydestä.

Lilli on muffalla yötä

Näyttelijät: Parhaiden Vuosien alku on pitkälti Ihmeidentekijät maailmassa ja monet tutut lääkärit ja sairaanhoitajat siellä vilahtavat aina Sari Raasteesta Janne Jäälahteen. Mitä pidemmälle sarja etenee, keskitytään Penttiin ja hänen lapsiinsa enemmän. Matti Ranin on aina ollut minulle kova nimi ja tässä Saaga roolissa Anna-Leena Härkönen teki minuun lapsena vaikutuksen. Lilli tyttöseen, eli Saara Ylitaloon varmasti eniten samaistuin, vaikka olinkin häntä nuorempi, sillä hän oli suosikkini jo Blondi tuli taloon aikana. Saara Paavolaisen Annan temperamenttia aloin ymmärtämään vasta tällä katsomiskerralla ja Göran Schauman on Kai Wageliuksena jopa pelottavan kivikasvoinen. Kaikki näyttelijät sarjassa ovat ihan hyviä, mutta kyllä minua harmittaa kun Mauri katoaa, sillä Esko Salmista katsoisi mielellään ruudussa enemmänkin.

Mauri ja Sirkka yhdessä

 Miksi juuri Parhaat Vuodet: Kun tarinan aloittaa, niin siihen vain jää koukkuun. Juonellisesti tässä sarjassa on enemmän sisältöä, kuin Ihmeidentekijöissä. Siinähän käytännössä pelattiin ihmissuhteilla, mutta nyt ollaan asioiden ärellä. Myös tietynlaista syvällisyyttä löytyy. Hahmot oikeasti keskustelevat toistensa kanssa. Puhutaan peloista, kuolemasta, rakauden syvimmästä olemuksesta, onko oikeaa rakkautta olemassakaan ja milloin ihminen on onnellinen. Ja tietenkin Pentin kohdalla, onko hyvä syödä joka aamu aamupalaksi pekonia ja napoleonleivoksia?

Karvalan klaani yhteistä joulua viettämässä

Muistettavimmat tapahtumat:
-Pentti löytää tätinsä, joka kertoo karmaisevan tarinan miten hän ja Pentin isä karkasivat Venäjältä
-Annan ja Saagan tappelu keittiössä, jossa he heittävät ruokaa toistensa päälle. Tappelu päätyy siihen, että Saagalta tulee lapsivedet ulos ja hänet viedään synnyttämään
-Anna käy Annan sairaalassa Pekka Aaltosen hoidettavana ja molemmat hiukkasen ihastuvat toisiinsa ja yrittävät epätoivoisesti ottaa toisiinsa yhteyttä siinä onnistumatta
-Livin perunkirjoituksessa Rauha toistaa sanasta sanaan poistamansa Livin ääniviestin, missä tämä pyytää testamentin peruuttamista
-Sirkka ostaa oman huvilan ja saaren
-Saaga on Kai Wageliuksen talossa kidnapattuna ja katselee merelle
-Pentti, saaga ja Henry ovat ostamassa joulukuusta
- Lilli tapaa Ukko-unipojan
-Pentti käy jouluaattona Livin haudalla kertomassa uusista kirjoittamissuunnitelmistaan

Disney Klassikot 40: Atlantis

Atlantiksen omistin alun perin videolla, mutta onneksi päivitin sen blu-ray aikaan, sillä kyseinen elokuva vakuuttaa visuaalisuudellaan. Lapsena leffa itessään oli ihan ok, mitä nyt Milon äänestä pidin kovasti, sillä onhan hän Salkkari Kalle, eli Pete Lattu. Atlantis myytti on ollut minulla jo pienenä tiedossa, mutta siitäkin on tehty niin monia erilaisia variaatioita, että ihan senkin takia Atlantis kiinosti. Atlantis video on minulla edelleenkin tallessa, sillä sen perässä on kaksi ensimmäistä jaksoa sarjasta Disneyn Välitunti. Tämä sarja on Disneyn parhautta sitten Ankronikan, ja kyllä myönnän jopa tykänneeni noista jaksoista enemmän kuin Atlantis elokuvasta.

Atlantiksen leffajuliste

Nörtti Milo Tach ei saa Yliopistolta rahoitusta Islantiin, josta hän halluaisi käydä etsimässä Suojelijan Eeposta. Kyseisessä Eepoksessa kerrotaan Atlantiksen kadonneesta kaupungista. Juuri Milon sanottua itsensä suutuspäissään irti yliopistolta, hän tapaa kotonaan Helgan joka vie hänet Preston Whitmoren luo. Selviää Prestonin olleen Milon isoisän kanssa hyviäkin kavereita ja he löysivät Islannista Suojelijan Eepoksen. Vedonlyönnin vuoksi Whitmore joutuu omasta pussista nyt kustantaman matkan Atlantikseen, kun Milo on nyt siansaksaeksperttinä paikalla. Isolla laivalla lähetään Atlantikselle ja sieltä sukellusveneellä meren syvyyksiin. Heidän kimppuun hyökätään muutamaankin otteeseen, mutta seikkailulle ei olla tultu luovuttamaan. Milo tutustuu matkan aikana komentelevaan komentaja Rourkeen, Rourken luottonaiseen Helgaan, kokki Cookiehen, lääkäri Sweetiin, räjähdysekspertti Vinnieen, kaivuuekspertti Myyrään, selostaja Pacardiin sekä konemestari Audreyhyn. Aluksi Milo ei oikein pääse porukkaan mukaan nörtteytensä vuoksi, mutta pikkuhiljaa Milo ystävystyy ja sosialisoituu porukassa. Hänhän heitä kuljettaa eteenpäin Suojelijan Eepoksen avulla.

Yöllä Milon ollessa kivipissalla sattuu kummia. Tulikärpäset ja Atlantiksen asukkaat säikyttävät heidät ja porukka päätyy luolista valoon. Vastapäisellä saarella kelluu Atlantis. Atlantislaiset osaavat vaikka mitä kieliä ja yhteinen sävel löytyy helposti. Prinsessa Kida vie heti tutkimusjoukkomme tapaamaan isäänsä, Atlantiksen kuningasta. Isukki ei halua vieraita maihinsa ja käskee heidän häipyä viimeistään huomenna. Muut tutkimusmatkailijat koittavat nauttia Atlantislaiden vieraanvaraisuudesta, kun Milo saa tehtäväkseen pehmentää Kidaa. He tulevatkin keskenään toimeen ja Kida kertoo Milolle lapsuuden traumastaan, joka nähdään elokuvan prologissa. Atlantiksen jumalpatsaat ovat leijailleet kaupungin yllä ja vesivyöryn tuhotessa kaupunkia Kidan äiti on noussut kristallin voimalla jumalten viereen. Yhdessä Kida ja Milo tutkivat veden alle jäänyttä tekstiä, jossa kerrotaan kristalleista tarkemmin. Atlantislaiset kun eivät osaa lukea. Milo myös selvittää kuinka Atlantislaiset lentohärpäkkeet toimii.

Tervetuloa Atlantiksen kaupunkiin

Atlantiksen kuningas on vakavasti sairas. Ennen kotiinpaluuta Rourke tulee häntä uhkaileman, sillä Atlantiksesta ei ole vielä löytynyt jättikristallia, jonka kuvan hän on Milon kirjasta repinyt. Palatsista Atlantiksen sydän kuitenkin löytyy, tosin maan alta. Rourke, Milo ja Kida pääsevät sen näkemään ja silloin Kida kristallisoituu. Rourke haluaa viedä kristallisoituneen Kidan maanpäälle ja hänen omat joukonsa on sinä avittamassa. Pääporukkame on tietenkin Milon puolella ja sota syttyy Rourken komppanjan ja Milon, hänen ystävien ja Atlantislaisten välillä. Atlantislaiset lentovälineet toimii hyvin sodassakin, sillä ne kestävät ihmisten aseita. Rourke ei armoa anna, hän jopa pudottaa Helgankin kydistä. Milo pääsee kuitenkin Rourken niskanpäälle ja Rourke saa osuman kristallisoituneesta lasista. Näin Rourkekin kristallisoituu. Kidan päästyä säiliöstä vapaaksi Atlantis rakentaa suojat kaupunkinsa ylle, jota tulivuori ja tulvavesi uhkaavat. Kida palautuu normaaliksi, mutta Atlantiksen kuningas menehtyy. Hänestä tehdään patsas, joka nousee taivaalle Atlantiksen sydäntä suojelemaan. Milo jää asumaan Kidan luokse Atlantikselle, kun muut palaavat omaan mailmaansa ja Vinny lupaa ajatella heita uudessa kukkakaupassaan joka päivä, paitsi kesäisin kun hän kalastaa.

Klemareita, isoja. Tavallista toimistokamaa.

Atlantiksen animaatiossa on paljon teräviä kulmia ihan hahmoista alkaen. Tämä tyyli tuo minulle mieleen animen ja Pokemonit, joitten ekaa kautta seurasin aikoinaan.  Tyyliin kestää hetki tottua, sillä tämäntyylistä elokuvaa en Disneyltä ole aiemmin nähnyt. Terävät kulmat ovat hyvin vastakohtaisia esim. Mulaniin verattuna, mutta tämä jotenkin sopii hyvin tähän Atlantiksen maailmaan. Tietokonetta ja tietokone-efektejä on käytety rutkasti, välillä jopa liiankin voimakkaasti. Katsojana helposti pysty erottamaan tietokonekohdat perinteisemmästä käsinpiirretystä. Ensimmäisenä Diseyn scifielokuvana nämä tietokoneella tehdyt taisteluotokset ja scifivimpaimien käyttö on hyvinkin luonnollista. Värimaailmaa hallitsee vahvasti sinisen eri sävyt,sekä harmaanmusta, joka ehkä pikkusen häiritsee meikäläistä. Värisävyiltään Atlantis ei todellakaan pröystäile, mutta tuo kuitenkin mielenkiintoisia maisemia esille.

Sinä sekoitit soraa, soraa eri puolilta maapalloa

Pidän tämän elokuavan voimakkaista naispersoonista, kuten Helgasta ja Audreysta. Vinny on kumminkin suosikkihahmoni pistävän huumorin takia. Varisnkin kohtaus, jossa Milo juo vahingossa hänen nitroglyseriiniä on loistava. Vuokko Hovattan ääni on mielestäni liian pehmeä ja käheä Kidalle. Jukka Rasila on Myyränä upea. Hän tuo hyvin sellaisen friikkeyden hahmoon. Kidalla ja Audreylla on luonnottomat isot huulet muihin hahmoihin verrattuna, mutta muuten hahmot ovat aika uskottavan näköisiä, lukuunottamatta Myyrää, jonka on kait tarkoituskin olla aika mystinen hahmo. Hänen historiaansakkaan ei edes voida kertoa. Sikäli hyvä, sillä muuten se olisi vähentänyt Myyrän kiehtovuutta ja mielenkiintoisuutta. Kokki on ehkä vähän tekemällä tehty hauskaksi, mutta kyllä minua edelleenkin naurattaa "pavut, pekoni, viski ja läski". Onneksi tässä elokuvassa ei ole mitään pikkusia söpistely elukoita hassuissa sivuosisssa, siitäkin jo huomaa että Atlantis on tehty vähän vanhemmille katsojille. Juonikin on aika vaikia pienimmille lapsille selitettäväksi. Milon kasvutarina nörtistä sankariksi on mielenkiintoinen ja ehkä antoisinta koko elokuvassa on se, että pahiksemme Rourke paljastuu vasta loppupuolella.

Atlantis on pelastettu

On vähän hämmentävää, että Kidasta ja Milosta tulee lopuusa pari, vaikkei missään kohdassa näytetä selkeästi heidän rakastumistaan. Se että Milo päättää jäädä atlantikseen ei yllätä lopussa lainkaan, kun hän on ollut siitä paikasta kiinnostunut jo ihan pienestä pitäen. Atlantiksen loppupuolella on aika paljon toimintaa nopealla temmolla, joka ei minuun kyllä uppoa. Vähän hölmöä, että Atlantislaiset ovat jo monia vuosia koettanut saada lentovempeeitä toimimaan, eivätkä he itse olleet kokellut pitää kättään ohajsuspaneelilla kristallin kääntämisen aikana. Luulisi, että noiden vuosien aikana asukkaat olisivat  tajunneet  kokeilla ihan kaikkea, myös tuota. Minusta on myös vähän sekavaa ja mysteeristä se, miksi ja kuinka kuningas on saanut piilotettua Atlantiksen sydämen Atlantiksen alle. Aivan kuin kuiningas tahtoisikin, että Atlantis kuolee. Englanniksi kun katsoin Atlantiksen niin olin yllättynyt, että scifilegenda Leonard Nimoy on Atlantiksen kuninkaan äänenä. Spocin roolista Star Trekista itsensä tunnetuksi tehnyt Nimoy antaa läsnäolollaan suurta kunniaa tälle Disneyn ensimmäiselle scifiklassikolle. Toinen Disneyn scifiteemainen klassikko on Aarreplaneetta, johon en ole koskaan päässyt oikein sisään samalla tavalla kuin Atlantikseen. Atlantis on itseasiassa ensimmäinen näkemäni tieteiselokuva ja oikein hyvä sellainen, vaikka juoneltaan jättääkin jälkeensä mustia aukkoja.

Vares Yksityisetsivä

Aleksi Mäkelän ohjaus Pahoissa Pojissa teki minuun vaikutuksen, joten odotin paljon Vares elokuvaa. Harmikseni en päässyt ikärajan takia sitä leffateatteriin katsomaan, sillä olin sen ilmestyttyä vasta 12-vuotias. Vhs-kasetin kuitenkin avasin muoveista ennen äitiäni ja katsoinkin leffan useaan otteeseen pikkutelkkarillani. Lehtosaaren kirjoittama huumoria pulppuava dialogi jäi mieleeni, mutta ihan leffan juonta en silloin ymmärtänyt. Nyt kun katsoin elokuvan uudelleen, niin en tosiaankaan muistanut sen olevan näin hyvä ja viihdyttävä.

Vares elokuvajuliste

Alkoholiin taipuvainen turkulainen Jussi Vares viettää mieluusti aikaa kaverinsa Luusalmen kanssa Uudessa Apteekissa juoden. Hän tapaa Eevan komennusharjoituksissa ja vähän koittaa vongata häneltä, mutta Eeva pysyy tiukkana. Hän on menosa naimisiin Antero Kraftin kanssa, joka on yksi paskarosvo. Häissä Eeva auttaa Anteroa pakenemaan ja heidän hää- ja pakoautoa kuljettaa Jarza. Tampereella poliisit alkaa heitä seuraamaan, mutta he saavat ne karistettua. Samoihin aikoihin vähän isompi paskarosvo Miesman patistaa kaksi kaveriaan Tetsuo Sinkkosen ja Hillosilmä Munckin näiden pyssy ja tappomiehiksi. Miesmannilla on kätyri myös oikeassa poliisissa, mutta Koitere ei oikein osaa toimia kahden asian miehenä. Miesmannin vosu Pusuhuuli soittelee Anterolle, niin että Eeva menee mustasukkaiseksi kun herää motellissa hääyönään. Paikalle saapuukin Tetusuo, Sinkkonen ja Pusuhuuli, sekä kaikkien yllätykseksi Vares, joka vain oli lähtenyt Eevan perään. Hillosilmä ampuu ulkopuolisen Jarzan aivot pellolle, kun Eeva ja Vares pakenevat.

Vares ja Luusalmi laittavat korkin kiinni siksi aikaa, kunnes Vareksen naisasiat ovat selviä

He lähtevät hakemaan apua Jarzan kummisedältä ja tukivat, mikä on se paikka mistä Antero on perinyt isot rahansa, jotka hän on luvannut Eevalle avuksi paosta. Vanhasta Hesarista se löytyykin ja nämä menevät kaivuuhommiin. Pusuhuuli ja Anterokin ovat lähdössä. Antero ei halua Tetsuota ja Hillosilmä mukaan, mutta Pusuhuuli pakottaa hänet siihen. Se onkin tarpeellista, sillä Vares ja Eeva onkn paikalla, kun Antero saa rahansa kaivettua. Tetsuo ja Hillosilmä saavat kaikki autonrojuunsa, jossa ylimääräisestä päästään eroon. Niinpä Pusuhuuli ampuu Anteron, sillä hänhän on Miesmannin naisia. Loppufinaalitaistelussa on paikalla Miesman, Vares, Eeva, Pusuhuuli, Tetsuo, Hillosilmä ja paikalle eksynyt Koitere, joka on vihdoinkin tullut järkiinsä. Koitere ampuu Miesmannin ja Pusuhuulen, mutta puolitajunnut Miesmann saa ammuttua Koitereen. Hillosilmä ja Tetsuo aseineen ovat jo rahojen kanssa lähdössä, kun venäjän mafia tulee hakemaan omaansa pois. Jännitystarinan loputtua Eeva maksaa Jussille lupaamansa osuuden 25 000€ ja lähtee ulkomaille. Jussi lähettää muutaman tonnin menehtyneen Koitereen pojalle ja jatkaa Uudessa Apteekissa ryypiskelyä yhdessä ystävänsä Luusalmen kanssa. Vielä ennen lopputekstejä paha saa palkkansa Tetsuon ja Hillosilmän kohdalla, sillä heidät ampuu Jarzan äiti. 

Vares - Yksityisetsivä perustuu Reijo Mäen kirjaan Keltainen Leski. Olen kerran koittanut kirjan lukea, mutta myönnän sen olleen todella sekava, enkä sitä kirjana yhtään ymmärtänyt. Elokuvana pidän Vareksesta kovasti. Vaikka kuvaus on tummaa ja koko kesän sataa kaatamalla, niin se tuo tietynlaista dekkarifiilistä. Musiikki on hyvä suomirokkia, joka ei vie liikaa huomiota pois tarinasta. Itse tarina onkin tässä ehkä tylsin osa, mutta mehukkaat hahmot tuovat lihaa luiden ympärille. Jussi Vares (Juha Veijonen) itsessään on aika mitättömässä roolissa, mutta jokin särmä tulee hänen ehkä naivistakin kertojatyylistään. Luusalmi (Markku Peltola) on vähän liiakin Kaurismkläinen tässä elokuvassa, mutta toisaalta se sopii hänen taitelijamaiseen hahmoonsa. Eeva (Laura Malmivaara) on tekevä nainen, mutta hänellä ei oikein ole persoonaa. Samaa voin sanoa Koitereesta (Samuli Edelman), sillä ainoa mitä saamme hänestä selville on seksinhimo ja huonot perhesuhteet. Koitere saa työkaverikseen Touko Reinmannin (Santeri Kinnunen), joka osaa vittuilla Koitereelle kyllä ihan oikealla tavalla.  Antero Kraft (Jorma Tommila) on kova äijä, mutta älyä häneltä puuttuu. Elokuvan pahis Miesman (Jari Halonen) on hahmona aivan muusta maailmasta, sillä  hän puhuukin ihan ihmeellisillä lauseilla. Nuorempana en vain ymmärtänyt tämän hahmon tyyliä, mutta nyt saan jotenkin siitä kiinni. Miesmannin olemus, ego ja juurikin puhetyyli tekee hänestä piinallisen pääpahiksen.

Miesmann ampumassa Varesta, taustalla Pusuhuuli

Leffan selkeästi parhaat hahmot on Jarza (Jasper Pääkkönen) vaikka hän on ruudulla vain pienen hetken. Symppaan siltikin Jasperia, koska hän on kasvattanut takatukan ja hankkinut hammasraudat vain muutaman päivän kuvauksien tähden. Sääli vain, että hänen kuvauspäivänsä oli alku ja loppupäässä. Siltikin ihan parhautta Vareksesta tekee Tetsuo Sinkkkonen (Kari Hietalahti) ja Hillosilmä Munck (Pekka Valkeejärvi). Nämä hahmot voisivat olla hyvästä sketsisarjasta, mutta koska ne on elokuvassa he vetävät roolisna entistä vakavammin, mikä vain on hyvästä. Heidän kahden omat juttunsa ovat aivan parhaita. Erityisesti "Mitä vittua?"-lehti ja "Linda Lamppeenius vaatteet päällä" on jäänyt tästä elokuvasta pysyvästi mieleeni. Myös pidän kovasti leffan lopetuksesta, jossa heidät ammutaan järeällä aseella. Dialogissa on paljon muitakin herkullisia lausahduksia kuten: "Sullahan tulee hiki pelkästä paskalla käymisestä" sanoo Reinman Koitereelle tämän syödessä hampurilaista. Ehkä yleisimmin itellä kytetty sitaatti kuitenkin on: "Vittu mikä Antero saatana!" jonka sanoo Tetsuo. Tätä käytän silloin, kun joku tekee jotain oikein typerää.

Hillosilmä Munck ja Tetsuo Sinkkonen

Vares - Yksityisetsivä osoittaa, että Suomssa saa ja voi tehdä viihdyttäviä dekkareita, mitä Vares elokuvat onneksi ovat olleet.