Disney Klasskot 39: Keisarin Uudet Kuviot

Lainasin Keisarin Uudet Kuviot aikoinaan kaveriltani ja voi luoja kuinka elokuva nauratti. Siinä on niin mahdottoman hyviä vitsejä ja mieleenpainuvia lausaduksia. Tästä leffasta tehtyä pc- peliäkin olen tahkonut vaikka kuinka monet kerrat, sillä se on kerrassaan mainio peli. Minulla onkin tapana kutsua tätä leffaa sekä peliä nimellä Kuzkotopia. Eniten tykkään käyttää Kronkin huudahdusta: "Yzma, nosta kädet ilmaan!" Aina ollessani huvipuistossa tukkijoessa tämä täytyy huutaa ennen viimeistä isoa laskua.

Keisarin Uudet Kuviot elokuvan mainosjuliste

Keisari Kuzko on hyvin itsekäs ja säälimätön tyyppi. Hän haluaa rakentaa Kuzkotopian, kesäparatiisin, maalausjuntti Patchan kukkulalle. Patchalle tämä ei tietenkään käy. Hän palaa keisarin luota maansa myyneenä kotia, mukanaan yllätys. Itse keisari, joka on muutettu laamaksi! Keisari Kuzkon irtisanottu, kateellinen, petolinnun peräsimen näköinen noita-akka Yzma on pakottanut apulaisensa Kronkin tappamaan keisarin, sillä hän haluaa vallan itselleen. Tyhjäpää, mutta varsin mukava heppu, Kronk sotkee myrkkypullot, eikä illallisen juomassa tuulihattujen kera ollutkaan myrkkyä, vaan laamanestettä. Yzma käskee Kronkin hankkiutua eroon Kuzkolaamasta, joten Kronk heittää sen jokeen. Sieltä se sattuman kaupalla päätyy Patchan kärryyn. Patchan huomattua Kutzko laaman hän ei suostu avustamaan tämän tietä kotia, ellei Kutzkotopiaa rakenneta muualle. Näin ollen Kutzko joutuu yksin selviämään viidakon läpi ja kun pantterit ovat ahdistaneet hänet nurkkaan, niin Patcha tulee kuitenkin apuun. Yhdessä he selviävät jokeen tippumisesta, riippusillan hajoamisesta sekä toisiensa kestämisestä. Kuzko kun ei ole mikään erityisen vilpitön. Hän uskoo vakaasti, että palatsista saapuu pelastajat.

Kronk: "Hei nitteks taivaan tänään? Aikas sininen."

Mutkan Muonalassa ruokaillessaan heidän viereisensä pöytään istahtavat Yzma ja Kronk. Kuzkon valittaessa kokille ruuasta, Patcha kuulee Yzman suunnitelmasta murhata keisarin. Kuzkohan ei Pachaa usko, ja heidän tiensä erkanee jälleen. Heti sen jälkeen Kuzko näkee Yzman ja menettääkin kaiken toivonsa. Pacha oli jälleen kerran oikeassa. He tekevät suunnitelman, jossa Pachan perhe pitelee Yzmaa ja Kronkia, niin että Pacha ja Kuzko ehtivät palatsiin ennen heitä juomaan ihmisrohtoa. Kilpajuoksu palatsiin ei ole ihan tasavertainen ja kaikin puolin se olikin mahdotonta, mutta salalabrassa tapellaan ihmisrohtoputelissa isoon malliin. Kun purkeista ja puteleista puuttuu etiketit, niin ei auta muu kuin maistella kaikkia. Kronk ehtii kokea muutamaa eläimellistä ulkomuotoa, kunnes on taas laama. Kaksi pulloa jäljellä, sen on oltava toinen niistä. Yzma saa sen käsiinsä ja kappas vain, hän onkin kissa. Patchan avulla Kronk kiipeää palatsin ulkoseiniä pitkin ja saa vihdoinkin juotua rohdon, millä muuttuu takaisin ihmiseksi. Keisarimme on laamana oppinut jotain, sillä rakentaa kesäpalatsin Patchn talon viereiselle kukkulalle ja Patchan perhe saa myös osallistua vesiliukumäki-ilakointiin. Kronk alkaa vetää kurrepartiota, sillä viidakossa hän puhui hyvää kurrea. Patchan lapset ja Yzmakissakin oppii nyt puhumaan kurrea.

Kronk ottaa Mutkan Muonalan hallinnakseen

Keisarin oma teemalaulaja

Keisarin uudet kuviot on Disneyn toinen virallinen komedia Herkuleksen jälkeen. Vaikka herkkupojassa on ehkä enemmän vitsejä, niin sen elokuvan teema on muuten aika vakava. Keisarissa taasen on pitkin elokuvaa hyvä fiilis. Neljä päähahmoamme on kaikki erilaisia: Kuzko itsekäs ja näkyvästi itserakas, Patcha auttavainen ja hellyyttävä, Yzma vihainen ja nokkava sekä Kronk joka on hyväntahtoinen ja hassulla tavalla tyhmä, yksinkertainen. Nämä parit tasapainottavat loistavasti toisiaan ja siksi elokuva on leppoista katsottavaa. Hahmoista pidän eniten Kronkista, jolla on aivan omat juttunsa: tuulihattujen kokkaus, kurrepartio ja omat hyvä ja paha minä. Näitten kanssa kommunikointi on aivan hulvatonta. Välillä leffassa on ihan outoja juttuja jotka ei edes liity mihinkään ja sekin tuo huumoria. Näitä on apinan ötököiden syönti, sekä Kronkin pahan minän käsilläseisonta. Yzmakin vetelee yhden mahtivitsin, sillä hän meinaa muuttaa keisarin kirpuksi ja laittaa kirpun pakettiin ja pistää paketin toiseen paettii  ja lähettää paketin itselleen. Ja kun se tulee, ha ha haa, mäjäyttää sen vasaralla. Patchan porukoiden luona Yzma esittäytyy Patchan kummin kaiman serkun isotädiksi, äidin puolelta ja Kronk pääsee lapsien kanssa hyppimään hyppynarulla 90 apinaa, jotka omenoita syö. Kaikista herkullisin komediakohelllus on kuitenkin Mutkan Muonalassa, jossa Kronk pestataan kokiksi ja koittaa saada pyöräovissa kiertelevien Yzman ja Kuzkon  annostilauksesta selvää, tuleeko potut pottuina vai juuston kanssa? Toisaalta, vaihdetaan potut salaattiin.

Pachan läheinen perhe

Keisarin tarina perustuu pohjimmiltaan satuun Keisarin uudet vaattet. Samaa on enään itsekäs keisari, muuten tarina on mennyt kauas pidemmälle. Inka- ja perutyyliset palatsijutut ja maisemat ovat ihan kivoja, muttaa leffaa katsoessa keskittyy enemmän värikkyyteen ja huumoriin. 90-luvun lopun tyylinen eri kulttuurien tuominen tähän elokuvaan loistaa poissaolollaan. Keisarin Uudet Kuviot ei tarvitse sitä. Se seisoo vahvana oman oudon huumorinsa ja neljän päähenkilönsä varassa. Kronk on sivuhahmoista selvästi pidetyin ja hän saikin oman jatko-osa elokuvansa Kronkin Uudet Kuviot, joka on vielä ihan siedettävä jatko-osa. Koska Keisarissa ei animaatiolla nyt liikaa hifistellä, niin tyylillisesti jatko-osa ei ole edes kaukana. Vaikka Uudet Kuviot on täynä mitä hassumpia tyyppejä, niin yksi järjen ääni sieltäkin löytyy. Se on Pachan vaimo, joka on viimeisimmillään raskaana. Hän osaa olla realisti ja hei, onko Disneyleffassa aiemmin nähty naista, joka on raskaana. Ei minun muistaakseni, joten senkin takia Keisarin Uudet Kuviot on harvinainen elokuva. Yzma, nosta kädet ilmaan!

90 apinaa omenoita söi. Yks pomppi kattoon ja päänsä löi.

Star Trek Sukupolvet

Star Trek Uusi Sukupolvi sarja on nyt ohi ja on aika siirtyä heidän oman ensimäisen elokuvan pariin. Sukupolvet on yhdistävä teos, jossa Alkuperäinen sarjan hahmot antavat elokuvallisen vastuun Uuden Sukupolven hahmoille. Käytännössä vihdoinki kaksi suurta kapteeniamme eli James T. Kirk ja Jean-Luck Picard vihdoinkin tapaavat toisensa. Pari muutakin vanha hahmoa Alkuperäisestä sarjasta piipahtaa elokuvassa ja Bones ja Spock mainitaan. Heidän hahmojaan oli kuulemma pyydetty tähän elokuvaan mukaan, mutta Leonard Nimoy ja Deforest Kelly kokivat, että Bonesin ja Spockin tarinat loppuivat Tuntemattomaan Maahan. Molemmat heistä on kuitekin Uuden Sukupolven sarjassa käynyt cameon tekemässä, Bones nimittäin piipahti pilotissa ja Spock vieraili muutamassa jaksossa jollain kaudella.

Star Trek Generations alkuperäinen elokuvajuliste

 Kapteeni James T.Kirk on jo eläkkeellä, niin kuin hänen kaverinsa konemies Scot. He ja Chekov saavat kutsun uuden Enterprisen neitsytmatkalle. Enterprise ei kylläkään ole vielä valmis ja pelkän hupimatkan sijaan heidän täytyy ottaa äkillinen tehtävä vastaan, sillä pari avaruusalusta on jäänyt jumiin aikapoimuun. Uusi kapteeni pyytää Kirkiltä apua ja Kirk selvittäkin ongelman. Kaikkia ei kuitenkan Kirkin ja Scotin taidoillakan saada pelastettua, sillä vain noin 50 kyydissäollutta ehditään siirtämän yli 200 matkustajasta ennen laivan räjähtämistä. Samassa rytäkässä katoaa Kirk.

Noin 80 vuotta myöhemmin olemme jälleen Enterprisella, Picardin ohjaamalla sellaisella. Miehistö on leikkimässä holokannella merimieselämää, jonka vapautta Piacrd selvästi halajaa. Picard saa tiedot holokannelle veljensä ja tämän poikansa menehtymisestä. Tästä Jean-Luck menee aivan lukkoon, sillä viimeisen kauden jaksoissa hän vihdoinkin sai välit sovittua veljensä kassa ja tykästyi kovasti veljenpoikaansa, joka haaveili Tähtilaivastoon liittymisestä isona. Holokansileikit muutenkin joudutaa keskeyttämään, sillä Romuluslaiset ovat hyökänneet läheiselle observatioriolle. Enterprise on lähdössä siis pelastustehtäviin. Ennen sitä androidimme Data kokee, että hänen täytyy ottaa veljeltänsä saama tunnesiru käyttöön, sillä häntä vähän harmittaa se, kun hänellä e ole omaa huumoria. Tunnesiru ottaa Datasta ylivallan, eikä hän observatoriossa pysty pelastamaa loukattua Geordia, sillä hän kokee pelkoa. Klingonit saavat observatiosriosta löytyneen professori Soranin ja Geordin panttivangiksi. Soranin avulla he asentavat Geordin visiiriin kameran, jonka avulla he koittavat selvittää Enterprisen metalliset heikoudet. Picard saa yhteyden Klingoneihin ja ehdottaa vaihtokauppaa, hän tulisi Geordin tilalle. Sitä ennen hänen täytyy kuitenkin keskustela Soranin kanssa, joka on tekemässä maailmaa tuhoavaa asetta.

Data ja Beverly piraatteina holokannella

Kelakympin psykologitarjoilija Guinan on kertnut Picardille, että on tavannut Soranin aikaisemmin. He olivat molemmat tuhoutuneen Enterprisen kyydissä n. 80 vuotta sitten. Sitä ennen he olivat Yhteydessä. Yhteys on mielikuvamaailma, ikäänkuin loputon holokansi, jossa voi kokea ikuista onnea. Siksi Soran on nyt kehittänyt aseen, millä pääsisi takaisin Yhteyteen, mutta samalla ase tuhoaisi auringon. Siksi Picardin on estettävä tämä ase ja tavattava Soran. Klingonit pitävät lupauksensa. Picard pääsee Soranin luo, kun Geordi pääsii Enterpriselle. Pian alkaa kiivas tulitus Enterprisen ja Klingonien välillä, mutta Worf joka tuntee Klingonialukset hyvin, keksii kenon millä he tuhoutuvat. Enterprise on kuitenkin pahoin vaurioitnut ja joutuu tekemään voimakkaan pakkolaskun, jossa tuhoutu koko laiva ja sen miehistö. Samaan aikaan Picard on tappelemassa Soranin kanssa, mutta Soran ehtii ensin. Paikka räjähtää, Enterprise tuhoutuu ja Soran ja Picard pätyvät Yhteteen.

Picard ja Kirk kohtaavat

Yhteydessä Picard tapaa oletetun tulevaisuuden perheensä, mutta jo siellä jouluikkunan äärellä pohtii, ette tämä ole totta. Guinanin kaiku tulee ehdottamaan, että hae Kirk avuksesi, joka on tällä Yhteydessä ollut sen 80 vuotta ja palatkaa takaisin. Kirkille tuo 80 vuotta on ollut vain muutama minuutti ja aluksi hän ei haluakkaan yhteydestä pois. Kun Picard painottaa, ettei tämä ole totta vaan loputonta mielikuvitusta, Kirk heltyy. Hän haluaa olla hyödyllinen, sillä mitään hyödyllistä hän ei ole eläkepäiviensä akana saanut aikaan. Yhdessä he pääsevät takaisin aikaan, jossa Soranin suunnitelmat ehditään estämään ja Enterprise on vasta tekemässä pakolaskua. Kirkin ja Picardin avulla Soran ei ehdi Yhteyteen, vaan räjähtää palasiksi. Kirk kuitenkin on roikkusillalla hakemassa Soranin asetta, mutta putoaa ja haavoittuu vakavasti. Tässä herkässä kohtauksessa Kirk antaa Picardille neuvonsa kapteenina, ennen viimeistä hengenvetoa. Picard hautaa Kirkin ja laittaa tämän tähtilaivastomerkin haudan päälle muistoksi. Enterprise on tehnyt ison, mutta onnistuneen pakkolaskun ja Data oppii itkemään onnesta, sillä jopa Datan kissa Täplä on pelastunut. Enterprise on kuitenkin lopullisesti romua, mutta Picard on oppinut jotain. Aika ei ole meidän vihollisemme, aika on meidän ystävämme. Viimenen kuva on rikkoutuneen Enterprisen kapteenin tuolista. Paluuta entiseen ei enää ole.
  
Kahden ensimmäisen Satr Trek sarjan fanille Sukupolvet on mukavaa katseltavaa. Innostuin todellakin, kun sain nähdä lempikapteenini Kirkin pitkästä aikaa, vaikka vähän pöhöttynyt hän onkin. Kirkin ja Scotin välillä on edelleen mieletön kemia, vaikka Scot ei olekkaan viskiä kiskomassa. Chekov on kanssa kiva pitkästä aikaa nähdä ja Sulukin mainittiin, sillä hänen tyttärensä on mukana tämän ekan Enterprisen ohjauksessa. Hämmentävin näky on, kun Picard ja Kirk tapaavat ensikerran, sillä en ollut varma siitä, mite hahmojen kuuluisi reagoida toisiinsa. Heidä välistä kemiaa kuvailisin jännäksi, sillä he eivät kuitenkaan oleleet täysin samalla tasolla, mutta arvoltaan ovat molemmat kapteeneja. Tiesin jo etukäteen Kirkin kuolevan tässä elokuvassa, muta jos en olisi tätä tennyt, niin varmasti tunnekuohuni olisi ollut suurempi. Pidin kuitenkin kovasti tästä herkästä hetkestä jonka Picard piti Kirkin menehtymisen jälkeen. Sille osattiin antaa tarpeesi rauhaa.

Chekov, Kirk ja Scott vanhoina

Alkupään Enterpsrisen prologi oli minun makuuni ehkä vähän pitkä, mutta mukavasti saimme vanhoille hahmoille ruutuaikaa. Sen jälkeen tuleva Enterprisen miehistön pelleily holokannen merirosvolaivassa on todella koominen, mutta loogisuutta siinä ei ole. Tosin se vei hyvin tähän Datan huumorintajuttomuusongelman ja syyn sille, miksi Data vihdoinkin halusi kokoeila tunnesirua. Enterprisen miehistöstä Data saikin Picardin lisäksi eniten ruutuaikaa, sillä hän vihdoinkin sai kokea tunteita ja se repi leffan suurimmat huumorit. Data nauroi paljon ja ärsyttävällä tavalla ja tajusi vanhoja monien vuosien takaisia vitsejä. Myös muut Datan tunteet, kuten pelko ja häpeä, tuotiin hyvin esille ja Datasta tuli taas astetta mielenkiintoisempi hahmo. Seuraavissa elokuvissa odotankin mielenkiinnolla mitä tunnesiru Dataan tuottaakaan. Eniten kuintenkin vaikutuin siitä, kuinka Data sai tuntea onnea ja helpotusta lemikkinsä Täplän löytämisestä. Ylipäätäänsä se, että Täplä on mukana on ihana asia, sillä se kisu on mitä suloisin.

Data oppii nauramaan

 Sukupolvet elokuva olisi periaatteessa voinut olla vain Star Trek The Next Generations sarjan loppuhuipennus pätkissä, mutta elokuvana se ehkä antoi suremman vaikutuksen. Valaistus oli sellaista mistä en välittänyt, kun kellertävyys heijastui joka suunnasta. Räjähdykset, ääniefektit ja holokannen merirosvolaiva oltiin kuitenkin jo tuotettu vähän isommalla budjetilla mitä yhteen tv-sarjan jaksoon laitettaisiin. Tämän elokuvan parissa oli helppo viihtyä, mutta nille jotka ei Star Trek Alkuperäinen sarja tai Uusi Sukupolvi hahmoista välitä, ei varmastikkaan voi saada tunnetasolla tästä sitä samaa irti, mitä minä sarjojen fanina sain. 

Disney Klassikot 37: Tarzan

Tarzan on ensimmäinen elokuva jonka muistan kunnolla nähneeni elokuvateatterissa. Siskoni ja hänen kaverinsa olivat mukanani kun olimme ostamassa lippuja Oulun Formiassa näytökseen, johon ei enään saanutkaan kolmea vierekkäistä paikkaa. Siskoni soitti sitten ensimmäisellä kännykällään äitille ja kysyi lupaa, että saadaanko ottaa myöhmpi näytös. Äiti ei ollut mielissään, sillä pelkäsi minun pikku 8-vuotiaa väsyvän. Saatiin kuitenkin lupa ja näytöstä odotettiin läheisellä McDonaltsilla ja se olikin eka kertani mäkkärissä, sillä olen Hesburger ihmisiä. Happy Meal paketista palastui Jalo -koiralelu Kaunotar ja Kulkuri 2 elokuvasta. Itse Tarzanista jäi vahviten mieleni kohtaus, jossa Tantor sanoo: "Onko vesi varmasti puhdasta? Näyttää likaiselta minusta."

Tarzan elokuvan mainosjuliste

Laiva on haaksirikossa. Vain pariskunta pienen vauvan kanssa on jäänyt eloon ja he pääsevät pelastusveneellä turvaan viidakkoon. Sinne he rakentavat oman puumajan. Viidakossa elelee myös gorilla yhteisö, jota kohtaa suru. Kala ja Kerchak gorillojen pieni nyyti kuolee leopardi Saborin syötäväksi. Sama Sabor myös tappaa pikkuvauvan vanhemmat. Surun murtama Kala tuntee yhtäkkiä äidinvaistoillaan, että häntä tarvitaan. Kala löytää puumajaan ja sieltä hassun valkoihoisen otuksen. Sillä on silmät ja kädet ja sormet, ihan kuin gorilloilla. Sabor saalistaa jälleen päivällistä ja Kala koittaa päästä vauvan kanssa pakoon. Pientä hippasta puumajassa leikitään, kunnes Sabor jää sinne jumiin. Kala päättää abortoida pikkuisen, jolle antaa nimeksi Tarzan. Kerchak ei valkoihoista hyväksy pojakseen. Tarzan elelee gorillojen elämää ja kommelluksien ja ivailun kautta hänen parhaiksi kavereiksi tulee gorilla Terk ja norsu Tantor. Leikeillä saadaan välillä Kerchakin hermot todella kireälle, sillä hän on lauman johtajana vastuussa laumasta ja turvallisuudesta. Tarzan pohtii Kalan kanssa itseään ja erilaisuuttaan, mutta ymmärtäväinen Kala äiti saa Tarzanin vakuuttumaan, että ollaan samanlaisia. Meillä kaikilla on sydän. Vuosien mittaa Tarzan kasvaa, vahvistuu, nokkeloituu ja oppii käyttämään lihaksisaan sekä liaaneita hyödyksi. Tantor ja Terek ovat edelleen hänen parhaita kavereitaan ja varsinkin Terekin puolelta on selvää ihastumista Tarzaniin, tosin Terk vahvasti pyrkii piilottamaan sen poikamaisuuden alle. Sabor on jälleen liikenteessä ja koko lauma on vaarassa. Aikuinen Tarzan on saanut sen verran voimia ja nokkeluutta, että saa Saborin tapettua. Hän saa vihdoinkin muiden gorillojen hyväksynnän, mutta Kerchak ei vieläkään suostu myöntämään Tarzania omaksi pojakseen. Heti kun Saborista on päästy eroon viidakkoon tulee uusi peto: ihmiset.

Tarzan ja Kala kohtaavat ensikerran

 Jane Porter on isänsä ja heidän oppaansa, salametsästäjä Claytonin kanssa pistäneet pystyyn leirin keskelle viidakkoa, tarkoituksenaan tutkia gorilloja. Kun herra Porter ja Clayton menevät eteenpäin, niin Jane jää luonnostelemaan apinaa. Apina on otettu, mutta pientä kismaa heille tulee ja pikku apina hakee koko suvun avukseen. Avuton Jane on hätää kärsimässä, kun villimies tulee avuksi. Menee hetki ennen kun Jane tajua Tarzanin, ja oksien suojassa luottamuskin syntyy käsiä koskettamalla. Tarzan vie Janen takaisin leiriin, jonka Tarzanin kaverit on pistänyt röttelöksi. Herra Porter ja Clayton eivät usko aluksi Janen höpöttämiä juttuja villimiehestä, mutta Tarzan tulee heille esittäytymään. Clayton ottaa tehtäväksi opetttaa Tarzanin aidoksi britiksi ja yritys on kyllä hyvä. Jane ja Tarzan alkavat yhteisenä aikanaan tuntemaan entistä enemmän vetovoimaa toisiaan kohtaan. Janen pitää kuitenkin lähtiä takaisin Englantiin, ja vaikka Tarzania pyydetään mukaan, niin ei hän voi jättää perhettään. Kala haluaa näyttää Tarzanille hänen vanhempiensa puumajan ja siellä Tarzan vihdoinkin ymmärtää, että oikeasti kuuluu ihmisheimoon. Hän päättääkin lähteä Janen mukana Englantiin, mutta vaikeudet alkaa jo laivassa. Clayton on maksannut miehistön eläinten kidnappauspuuhiinsa mukaan, mutta onneksi Tarzan ja gorillat ovat vahvoja, niin että Tantorin ja Terekin avulla taistellaan metsästäjiä vastaan. Tarzanin tähtäimessä on Clayton, joka ampuu kuolettavan haavan Kerchakiin. Viimeisenä henkäyksenä Kerchak vihdoinkin myöntää Tarzanin omaksi pojakseen. Claytonin ja Tarzanin viimeinen erä käydään liaaneissa ja toisin kuin Tarzan, Clayton ajattelee vain murhaamista ja niimpä käy, että hän kuolee vahingossa hirttäen itsensä. Jane ja isukki ovat veneellä jo nousemassa laivaan, mutta isä kannustaa Janea jäämään rakkauden tähden. Isä jää myöskin, sillä viidakkoonhan katoaa harvasen päivä porukkaa. Tarzan päästää ennen lopputekstejä vielä komean viidakkohuudon.

Tarzanin kamut Terek ja Tantor

Yhtenä ensimmäisistä leffateatterikokemuksista Tarzan on jääyt vahviten mieleen. Elokuvaa tuli ahkerasti katsottua kanssa tuohon aikaan videolta ja onpa minulla Jane barbikin olemassa. Pekka Lehtosaaren ohjaama dubbaus on todella hyvä, mutta tykkään myös originaalista versioista. Sikäli hassua että Tarzan päähenkilönä ei loppujen lopuksi puhu niin älyttömän paljoa. Peter Franzénin matala ääni on just sopiva Tarzanille ja Elina Knihtilä saanut Terekille sopivan poikamaisen äänen sävyn. Meni vuosia, että tajusin Terekin olevan tyttö. Tarzan on siitä erikoinen renesanssiajan elokuva, että se ei ole musikaali koska hahmot eivät tässä laula. Phil Collins esittää elokuvan kaikki laulut, joista kolme on ns. kollaaseja ja yksi äidin ja Tarzanin välinen rakkauslaulu. You`ll be My Heart on todella kaunis, mutta ihmettelen miksi hemmetissä suomennos on käännetty Sä oot sielussain, kun sielu ja sydän ovat kaksi täysin eri asiaa. Säveleen kun vielä sopisi niin hyvin Sä oot syömmessäni (tälläsella vähän vanhanaikisella suomella). Tarzanin kasvaessa mieheksi on kollaasilaulu Aikamies ja Tarzanin opetellessa brittien tapoja soi kappale Sano pois. Nämä kipaleet ovat ihan mukavia, mutta ei yllä samalle tasolle mitä elokuvan alkulaulu Löydät onnen maan ja You`ll be my heart. Löydät onnen maan kappaleessa tiivistetään hyvin elokuvan prologi ja se näyttää luontevasti limittäin Tarzanin tulemisen, sekä Kalan pennun menetyksen.

Clayton

Olen varmaan katsonut Tarzanin liian usein videolta, kun muistan hyvin sen miten mainoksissa kerrottiin, että Tarzan sai liikkeensä hänen animoijan pojan lumi- ja rullalautailutekniikoista. Tälläistä luonnekasta ja persoonallista liikerataa ei Tarzanille olisi voitu luoda näytellyssä elokuvassa. Animoinnissa on käytetty paljon tietokonetta ja joissain kohdissa se ikävä kyllä nykysilmään näkyy. Tasoja on kuitenkin saatu aika syviksi, ilman että 3D:hen ollaan siirrytty.  Siltikin kun nyt katsoin elokuvaa, niin vähän häiritsee kun meren vesi on niin selkeästi tietokoneella tehtyä, ja järven missä elefantit seisoskelivat luullen Tarzania piraijaksi, on niin käsinpiirrettyä. Vähän sellainen yhtäläinen linja puuttuu. Pidän kovasti viidakosta löytyvistä yksityiskohdista ja kohtauksista, jotka sijoittuvat ihmisten leiriin. Väreiltään Tarzan on hyvin vihreä, mutta paljo on myös sinistä yökuvissa. Janen pirtsakan keltainen mekko tuo kivaa piristystä ja onhan viidakossa paljon kukkiakin, mutta silti perusväreistä jään vähän kaipaamaan punaista. Harmaa väri on myös voimakkaana gorillojen karvoissa. Tarzan on elokuvan ajan lähes alasti jaloissaan ainoasti ruskea persusläppä. Lapsena tämä hämmensi ja hymyilytti, nyt siihen olen aikalailla tottunut.

Tarzan ja Jane viidakossa

Tarzanin hahmot ovat kaikki omalla tavallaan kivoja. Heissä on persoonaa, mutta kukaa ei ole ylitse muiden. Tarzanista ja gorilloista pitää väkisinkin, eikä päähenkilöllämme ole turhia  sidekick hahmoja, sillä pidän Terekiä ja Tantoria Tarzanin yhdenvertaisina kavereina. Kerchak gorillan käytöksenkin ymmärtää hyvin, enkä tarvitse hänen käyttäytymiselleen motivaatiota. Jane on taas Disneynainen ilman äitiä ja hänellä on höppänä isä ja näitä isiä Disneyn klassikoissa riittää: Maurice, Gepetto, Kuningas Hubertus, Sulttaani... Claytonin tunnistaa jylhästä leuasta heti pahikseksi ja hän kehtaa ottaa hyödyn irti siitä, että Tarzan ei tunne ihmisten tapoja. Yksi mieleenjäävimpiä kohtauksia itelleni on Tarzanissa, kun Clayton piirtää hänelle gorillan ja Tarzan matkii Claytonia. Siinä vaiheessa tulee aina hyvät naurut. Muuten Tarzan on aika vakavahenkinen elokuva, mutta ne muutamat vitsit mitä sieltä löytyy, ovat todella meikään iskeviä. Ensimmäisenä tulee mieleen Tantorin sanomna: "Tiedätkö, Tarzan voisi olla joku elefanttien alalaji? Mieti nyt, hän tykkää pähkinöistä, mää tykkään pähkinöistä.." Ja toisena heti gorillojen älä lyö sua- leikki. Tarzaniin sanotaan Disneyn renesanssikauden loppuneen ja oikein kunniakkaasti loppuikin, sillä Tarzan on todella komea ja koskettava tarina.