Lippukokoelma

Lippukokoelma

maanantai 31. lokakuuta 2016

Painajainen ennen joulua

Tämä Tim Burtonin tekemä elokuva on ollut yski suosikeistani jo pidemmän aikaa. Tätä ennen olin nähnyt Tim Burtonin tekeleistä vain Saksikäsi Edwardin, mikä kosketti minua jo 11 vuotiaana. Tykkään hirveästi hänen hovisäveltäjänsä Danny Elfmanin musiikista tässä. Mielestäni Elfmanin ylivoimaisesti paras soundtrack. Elokuva esitelään sopivasti This is Halloween laululla, mikä on leffan suosikkilauluni. Alun Halloween juhlien valot ja varjot luo jo sen Burtonmaisen goottityylin ja kaikki korostuu haustausmaalla ja risteillä. Tässä on Burtonmaista tummaa huumoria,  mistä yksi parhaita kohtia on tohtori joka nostaa pääkuortaan, että voi hieroa löllyviä kutisevia aivojansa. Tai se kohtaus missä mies nostaa hattua, jonka alla on elikko, joka nostaa hattua jonka alla on vielä pienempi elikko mikä nostaa vielä hattua. Jackin paperista leikkaama lumihiutale, josta tuleekin hämähäkki on kanssa todella upea. Hassua huumoria myös tuo kun Lock, Choc ja Barry lähtee pukkijahtiin kylpyammeella. Jokainen hahmo on niin erilainen Halloweentownissa, niin että silmät ei edes pysy perässä näitä tutkiessa.

Painajainen ennen joulua elokuvan mainosjuliste
 Koko ajan pyöritään kauhun ja huumorin rajamailla, kun jopa Oogie Boogiesta ekat vilahdukset tulee kuutamoa vasten. Halloween ja joulu ovat ihania juhlia, mutta niitä yhdistämällä tulee kyllä aika painajainen. Olisi aika jännä nähdä elokuvan tarina toisinpäin: Kiltit joulumaan lapset, pukki ja tontut varastamassa Halloweenia (tästä sais veikeän idean jatko-osaan tai uudelleen versioon sitten sadan vuoden kulttua). Tai sitten millainen elokua olisi ollut jos Jack olisikin varastanut pääsiäisen, kun kerran pupukin on saatu Halloweentowniin tuotua. Huomaa että Halloweentownin asukkaat eivät ymmärtäneen yhtään Jackin suunnittelemaa joulua, kun pakkasivat lapsille niin karmeita lahjoja.

En pienenä erikoisemmin pitänyt nukkeanimaatioista, tämä on varmaan ensimmäinen sellainen kokonainen elokuva minkä olen halunnut katsoa. Nuket tuo tietynlaista kauhua tähän ekstra lisänä.
Hassua sikäli että elokuvan alussa kuullaan kertojaa, muttei missään muualla. Sikäli vähän irrallista, mutta se toimii oikein hyvin. Musikaalisuus toimii elokuvassa loistavasti, koska laulut vievät juonta aina eteenpäin ja esittelevät hahmoja tarkemmin. "What's this" kappale näyttää simppelisti koko laulun ajan Christmastownin tyylin ja Jackin suhtautumisen siihen. Joulumaa on tosi kaunis ja lapsiystävällinen, lumen kimallus ja välkkyvät värit sinistä taivasta ja sinertävää lunta vasten tuo mukavan kontrastin Halloweentownin synkkyydelle. Joulumaan ihmisasukkaat ovat todella toisensa ja pullean näköisiä, joka minua ainakin ällöttää ja pelottaa jopa enemmän kuin Halloweentownin luurangot. Hahmojen liikkeet on kuitenkin tässä  nukkeanimaatiossa saatu aidon näköisiksi.

Christmastown
 Jack on päähahmona mielenkiintoinen. Hän tekee näyttävän esiintulon, vaikkei ole itse siihen tyytyväinen. Muut arvostavat kurpitsakuningasta, mutta hän ei arvosta itse itseään. Kun Jack on käynyt joulukaupungissaan ja ihastunut siihen, hän on hämmillään omista tunteistaan ja yrittää tieteen avulla selittää sitä. Tutkia kirjoja ja koristeita, hakee selitystä järjestä. Lopulta Jack koittaa löytää joulun syvimmän olemuksen olemalla itse pukkina ja juhlimalla sitä itse. Kaiken pilalle mentyään ja lopulta joulun tultua Halloweentowniin Jack vihdoinkin löytää joulun syvimmän olemuksen omien luittensa syövereistä: välittämisen ja rakkauden, joka kohteena on Sally.

Sallyn ihastus Jackia kohtaan tuodaan jo ihan alussa selväksi. Sally koittaa viestittää sitä elokuvan aikana Jackille monta kertaa, mutta Jackilla on aina muuta ajateltavaa. Vasta lopussa kun Sally on hänet pelastanut, Jack ymmärtää Sallyn tunteet. Sally pakenee isäntäänsä kaikin mahdollisin tavoin, koska tämä pitää häntä enemmänkin orjanaan. Sally on koittanut paeta useasti ja on valmis mieluummin loukkaantumaan, kuin jäämään isäntänsä luo. Sally on täytetty sisältä lehdillä, joten on ovelaa laittaa hänet itse korjaamaan, itseään kun hän konkreettisesti hajoaa korkean tornista hypyn jälkeen.  Pormestari on totaalinen friikki, hänellä ei selvästikkään ole muuta elämää kuin tulevan Halloweenin suunittelu. Sen takia hän on Jackista kokoajan riippuvainen. Hänen päänsä kääntyminen tunnetilojen mukaan on nerokasta. Viimeisimmällä katsomiskerralla vasta huomasin Zero koiran tärkeyden tässä elokuvassa. Aina olen pitänyt haamuhauvaa välinpitämättömänä, mutta ilman kyseistä koiraa Jack ei olisi eksynyt metsään mistä pääsee joulukaupunkiin. Zero tekee myös kirkkaalla nokallaan viittaukseen Petteri Punakuonoon, mikä on minusta läpinäkyvä ja turha viittaus.

Sally ja Jack yhdessä
Vaikea sanoa montako kertaa tämänkin elokuvan olen jo eläessäni katsonut. Joka ikisellä kerralla kuitenkin nautin tästä suunnattomasti, enkä vain voi olla ihmettelemättä miten hyvä oikeasti tämä elokuva voi olla. Se siältää kaikkea mitä hyältä elokuvalta vaaditaan: monipuoliset hahmot, jännä tarina, lumoavaa musiikkia, rakkautta, huumoria ja upeaa visuaalista karkkia silmille. Danny Elfmanin tekemä This is Halloween kappale on monille se ainoa ja oikea Halloweenbiisi, niin myös minullekkin.

Happy Halloween

torstai 20. lokakuuta 2016

Syysprinssi

Viime syksynä luin jostain lehdestä tälläisen elokuvan tulosta. Innostuin heti, koska tässä jutussa mainittiin sivuosassa olevan eräs suosikkini eli Olavi Uusivirta. Alkusyksystä sitten innostuin lainaamaan tämän Anja Snelmmannin kirjan ja lukemaan sen ennen elokuvan tuloa. Tykästyin kirjan rakaudenhuuman tunteeseen, vaikka luin sitä vähän heppoisella silmällä. Elokuvasta odotin tunnelmakuvausta rakkaudesta, mutta osasin kyllä olla skeptinen. Puolentoista tunnin elokuva, joka nojaa pelkkään tunteeseen on haastava saavuttaa ja vaatii lähes täydellisen kokonaisuuden.

Syysprinssi elokuvan mainosjuliste
Inka on nuori kirjallisuuden opiskelija Helsingissä. Hän ystävineen julkaisee Virhe lehteä, jonne he kirjoittavat punkin kuolemisesta ja vahvasta kapinasta tekstejä. Inka ihastuu syksyn kohuesikoiskirjailijaan Juhanaan ja jättää miehensä Juhanan takia. He viettävät yhdessä ihanaa aikaa ja aluksi Juhana näyttääkin unelmien prinssiltä ja pilvillä on kultareunat. Muutetaan yhteen ja kirjoitetaan yhdessä ja nautitaan yhdessäolosta täysin siemauksin. Pikku hiljaa Juhanasta kuitenkin paljastuu Inkalle eripuolia; mies on totaalinen kultalusikka suussa kasvanut pikkuporvari, jolla ei ole lainkaan itsetuntoa ja joka haluaa omistaa Inkan omistamisen halusta. Kaikki tämä saa Juhanan mielenterveyden heikkenemään pikkuhiljaa ja erohan siitä tulee. Elokuva alkaa Inkan käynnistä mielisairaalaan ja koko tarina kerrotaan Inkan muistelemana takaumana. Lopussa taas palataan nykyhetkeen ja huomataan kuinka heikossa hapessa Juhana on. Inka käy hänen luonansa päivittäin, mutta Juhana ei koskaan muista häntä. Hän ei muista heidän yhteistä palavaa rakkautta enään lainkaan. Vain kirjoittaminen on enään hänellä jäljellä. Inkalle jää onneksi kirjoittamisen lisäksi vielä ihanan nuoruudenrakkauden muistot.

Syysprinssin tarina on minun mielestäni todella kauniisti siirretty valkokankaalle. Elokuvassa on paljon niitä kauniita tunnelmahetkiä, joista pidin kirjassa valtavasti. Paljon pieniä yksityiskohtia ja syystuulta puhaltamaan katsojan kasvoille. Itse tarina oltiin kirjasta myös hyvin rakennettu, niin että siihen pystyi samaistumaan ja koskettamaan. Inkan ja Juhanan rakkaustarina eletään 1980-luvulla, joka oltiin vähän hääppöisesti Helsingin miljööseen rakennettu. Vaatteet oli liian kirpputorikaman näköisiä ja Juhanan viikset oli niin överit, että odotin jo milloin hän itse vetää ne naamastaan pois. Näyttelijävalinnat jo etukäteen minua vaivasikin, sillä Laura Birn (Inka) ja Lauri Tilkanen (Juhana) ei kumpikaan kuulu suosikkinäyttelijöitteni kastiin. Omalla tavallani pidin ja omalla tavallaan en pitänyt heidän roolitöistään, molemmilla siinä oli paljon hyvää, mutta myös huonoa. Yksinkertaisesti nämä näyttelijät olivat aivan liian vanhoja tekemään tätä rakaustarinaa ja jokin tietty kemia heidän väliltään uupui. Sivuosissa mainostetut Olavi Uusivirta ja ylikaiken vihaamani Paula Vesala eivät elokuvassa sanoaneet sanaakaan ja naamat näkyi vain muutamissa kohtauksissa. Ihmettelen, että miksi ihmeessä näillä sivunimillä tätäkin elokuvaa piti mainostaa.

Inka ja Juhana kirjoittamisen pauloissa
Inkan ja Juhanan rakkautta kirjassa kuvattiin paljon heidän intohimollansa toisiinsa ja kirjoittamiseen. Monissa kohdin he kirjoittivatkin yhdessä. Leffassakin on paljon näitä yhteisiä kirjoitushetkiä ja onnen tunteita sen suunnalta, mutta harmikseni sitä muuta intohimoa toiseen ei näytetty oikein kuin vain lakanoiden välissä. Olisin kaivannut hahmoille enemmän yhteistä lämpöä ja yhteistä intohimoa, vaikka kirjoittamisen syvimmän olemuksen keskusteluista, en niinkään lukemattomia seksikohtauksia joita elokuvassa oli. Hyvällä maulla ne oltiin onneksi tehty, niin ettei katsojana ne minua varsinaisesti häirinnyt, mutta vähän turhalta nuo seksikohtaukset minusta elokuvissa on, varsinkaan kun kyse ei ollut mistään seksielokuvasta. Kirjoittamisen intohimoa olisi ollut mielenkiintoisempi seurata.

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

James Bond Osat 1-3

Innostuin katsomaan nyt Bondeja erään kouluprojektin myötä. Miehelläni kun on iso boxi, joka sisältää kaikki elokuvat se on helppoa. Osasin Bondeilta odottaa vain klassista toimintaa ja komeiden herrasmiesten kasinolla peluuta. Tämän Sean Conneryn Bondin, joka on näissä kolmessa ensimmäisessä leffassa herrasmiesmäisyys on jo noussut toiminnan yli ja huomaan nauttivani näistä leffoista paljonkin.

Dr.No
Dr.No on ensimmäinen Bond, joka antaa hyvän alustan tuleville elokuville, Bond esitellään todella tyylikkäästi kasinolla pelaamassa ja voittaahan hän siellä aika kivan summan. Hauska myös nähdä ajankuvana kuinka esim. korttikenkä on pitänyt muotonsa noista päivistä näihin asti. Naiset heti hurmaantuvat Bondista, eikä ihme, sillä Sean Conneryllä on kyllä tarvittavaa karismaa tälläiseen rooliin. En keskittynyt niinkään elokuvan juoneen, vaan seurasit tapahtumia pieniä yksityiskohtia silmällä pitäen. Innostuin valtavasti tästä Bondin harrastamasta one liner huumorista, ne osuivat niin usein itse ytimeen. Bondin väkivaltaisuudesta olin jopa yllättynyt. Tiesin, että kyllä hän tapella osaa, mutta aika herkkä  liipasinsormi tällä meidänkin sankarillamme ilmeisesti on. Bond viihtyy tässä elokuvassa pitkään Jamaikalla, jossa on aivan uskomattoman upeat lokaatiot. Eräällä Jamaikalaisella saarella Bond sitten tapaa ihan randomisti tälläisen uhkean Honeyn, josta tulee elokuvan neitokainen. He törmäävät saarella robottiin, jota Dr.No ohjaa ja joutuu heidän vangeikseen. Tietenkin Bond pelastaa heidät pulasta ja lopulta tohtorin salainen labra/tehdas/mikä lie räjähtää ja Bond matkustaa pelastusveneellä kaunottaren kanssa karkuun.

Dr. No elokuvan mainosjuliste
 James Bond Istanbulissa
James saa tehtäväkseen lähteä jälleen matkalle, jossa hän tapaa mitä moninaisempia henkilöitä. On kauniita naisia, huijareita ja venäläisiä. Itse juonesta en jälleen ymmärtänyt mitään, mutta en antanut sen haitata. Nautin suunnattoman paljon pitkistä kohtauksista pikajunassa, joka sisälsi niin valtavasti jännitettä ja tunnelmaa. Taistelut ja vempeleet ovat astetta kovempia mitä Dr.No elokuvassa ja veri lentää herkemmin. Tässä elokuvassa ei ole yhtä komeita lokaatioita, mitä Jamaikalla, mutta tämähän sijoittuukin Eurooppaan. Lopussa en oikein tykännyt siitä kohtauksesta, missä Bondia niin suoraan pommitettiin, siinä vaiheessa elokuva tuntui jo ylipitkältä. Kun Bond pääsee taas lopussa veneellä naisensa kanssa karkuun, niin tuli vähän sellainen käsitys, että loppuuko nyt joka elokuva aina tälläiseen veneilykohtaukseen? Tämä elokuva oli minulle vähän liian pitkä, mutta sen pelastaa nämä James Bondin monet hetket naiskauneuden edessä ja kyllä tämä sisälsi enemmän kaunista romantiikkaa.

From Russia with love (suomennettuna James Bond Istanbulissa) elokuvan mainosjuliste
Kultasormi
Kultasormi alkaa aivan mahtavalla kohtauksella kortinpeluusta uima-altaan pihalla. Hieno uima-allas onkin, kun ei ole yhtään eläkeläistä vaan vain nuoria komeita kolleja ja kissoja. Tykkään valtavasti katsoa kun hahmot pelaavat ja tässä alussa onkin kiihkeä korttipeli, sekä vielä golf ottelu mukana. Molemmissa sai jännittää kuka voittaa. Tämän Kultasormityypin kultaobsessio saa minut niin nauramaan, kun olen niin paljon aikoinaan katsonut tästä vitsistä väännettyä Austin Powers ja Kultamunaa. Kaiken pitää olla niin kullitettua, että hankitaan siihen hommaan kunnon laserit ja kaikki. Juonen ymmärsin vasta ihan loppupuolella kun Bond hengaili siellä kultavarastossa ja tappeli vastaan ja koitti saada pommia purettua. Kun pommissa oli vielä aikakytkin niin sain kyllä kovasti jännittää Bondin puolesta, että ehtiikö ajoissa. Kultasormen oikea käsi, kunnon bodaajaukko Hanslankari sai minulta lopputappelussa suurimmat naurut (sillä hänen kopio löytyy myös Austin Powersseista) ja Hanslankarin loppu on aivan nerokas. Tämä oli kyllä hauska ja menevä seikkailu alussa ja lopussa, keskikohta vähän vain tuntui laahaavalta.

Kultasormi elokuvan mainosjuliste
 Kaikissa näissä kolmessa Bondissa 007 agenttinamme on siis Sean Connery, aivan hurmaava herrasmies jos minulta kysytään. Tykkään valtavasti näistä Bondien rakenteesta pyssynpiippijen ja teemalaulujen suhteen. Odotan jo innolla Pierce Prosnanin versiota Bondista, sillä hän kuuluu suosikkinäyttelijöihini. James Bondit on minulle ollut aiemmin vain nimenä tuttuja, varsinkin Austin Powers parodia elokuvista. Kaikki Powersit olen katsonut moneen otteeseen, joten nyt on todella kiva huoma näitä elokuva katsoessa, mitä kaikkia Bondeista Powersseihin otettiin mukaan. On otettu nimiä (Bond The spy who loved me ja Goldfinger ja Powers The spy who shagged me ja Golmember) autojen kummallisia kapistuksia, pahojen tohtorien laboratorioita, vetosäteitä, ansoja ja lokaatioita. Dr.No elokuvasta suoraan on jopa otettu Honeyn nousu saarelle väännöksenä toiseen Austinin leffaan, jossa Austin tulee saarelle samanlaisissa bikineissä.
Kaikenkaikkiaan ekat kolme Bondia on ylittänyt matalat odotukseni. Seuraavan kolmen jälkeen kerron taas lisää, mitä ajatuksia Bondit herättävät.