Disney Klassikot 7: Kolme Caballeroa

Ensimmäinen kosketus Kolmen Caballerron olemassaoloon sain lapsena Disneyn Sing Along Songs Hei Hoo kasetilta. Näissä kaseteissa on Disneyn elokuvien lauluja sanoituksineen, eli eräänlaisia karaokevideoita, tosin taustalaulu pysyykokoajan mukana. Kyseisellä videolla on Kolme Caballeroa laulu suomennettuna ja vasta aikuisena havaitsin sen, kuinka harvinainen tuo suomidubbi on, sillä kyseistä elokuvaa ei ole koskaan kokonaisuudessaan dubattu suomeksi. 2000-luvun alussa julkaistiin myyntivideona Lumikin uudelleen vhs-julkaisun ohessa Walt Disneyn Joulusuosikit niminen vhs-kasetti, jossa on myös pätkä kyseisestä elokuvasta (jälleen dubattuna, mutta äänet ovat erit kuin Sing Along Songs kasetissa). Don Rosan sarjakuvan kolmesta Caballerrosta taisin myös lukea ennen kuin ensimmäsitä kertaa katsoin itse klassikon.

Kolme Caballeroa alkuperäinen elokuvajuliste

Kolme Caballerroa on osittain jatkoa edelliselle Saludos Amigos elokuvalle. Etelä-Amerikan alue toimii molemmissa aiheellisena teemana, sekä musiikki ja tanssi. Päähahmona on edelleen Aku Ankka ja José Carioca esiintyy myös elokuvassa. Kolmanneksi Caballerroksi tulee Panchito. Toisin kuin Saludos Amigos, Kolme Caballerroa ei ole niin selkeä lyhytelokuvien kokoelma. Kaksi ihan selkeää lyhytelokuvaa Kolme Caballerroa sisältää, mutta muuten mennään aika fantasian rajamailla ja koetaan animaation ja live actionin yhdistämistä vieläkin voimakkaammin, mitä Saludos Amigosissa.

Pablo lähtee matkalle lämpötakka selässään

Itse elokuvaan. Aku Ankka viettää synttäreitä ja saa kasan lahjoa. Ensimmäisen paketin sisällä on elokuvaprojektori ja siitä katsotaan lyhytelokuva Pablo pingviinistä. Pablo asuu arktisilla alueilla, muttei siedä lainkaan kylmää. Muut pingviinit nauttivat kylmästä uimalla, leikkimällä, syömällä ja liukumäillä, kun Pablo haaveilee tropiikista. Hän keksii tehdä itselleen laivan, jolla lähtee seilaamaan lämpösiin maisemiin. Jäälauttalaiva sulaa matkalla, mutta kylpyammeesta Pablo saa vesiskootterin tehtyä ja muuttaa lämpösen. Siellä hän tosin haaveilee välillä kotioloista ja kaipaa kavereitaan. Kertoja lopettaa tarinan ja yhtäkkiä tulee erilaisten lintujen esittely. Suurimman ruutuajan saa Aracuan niminen lintu, joka huikkaa joka väliin papatiapapatiapapaija. Sama lintu on minulle erittäin tunnettu yhdestä Aku Ankka lyhäristä, joka löytyy mm. Onneksi Olkoon Aku videolta. Lintuteemalla päästään seuraavaan lyhytelokuvaan, jossa kertoja on pikkupoika, joka haluaa metsästää vilistrutseja. Villistrutsin sijasta hän löytääkin lentävän aasin. Yhdessä he haaveilevat rikkauksista ja poika osallistuukin aasilla fiestan laukkakilpailuun. Fiesta juhlat ovat hienot, kun siellä tyypit pelaa renkaan heittoa ja petankia. Itse kilpailu menee kaikilta osin hvyin, mutta poika ei saa voittoaan, kun aasi vie hänet ilmojen halki mukaansa.

Poika löytää lentävän aasin

Aku avaa toisen paketin, mistä löytyy kirja Brasiliasta. Siellä soittelee José Carioca, jonka sikarin papatialintu nappaa itelleen. José kertoo Akulle rakkaudestaan Baia nimiseen kaupunkiin ja saamme kuulla kauniin slovarin Baiasta ja nähdä vielä kauniimpia animoituja kuvia sieltä. Tämän elokuvan konseptitaitelija Mary Blair on todellakin pistänyt parastaan, sillä hänen piirroksensa ovat upeita. Yksinkertaisesti kaunista animaatiota; kaupungin punertava ilta, kimaltelevat järvet, vesipisarat, joet, sademetsä... uskomatonta animaatiota. Laulu loppuu ihanaan punertavaan rauhallisuuteen, josta vaihdetaan rytmiä nopeaan junaan, millä mennään kirjan sivuja pitkin Baiaan. Junakohtauksesta tulee mieleen minulla Dumbon vaaleanpunaiset elefantit ja lastenkirjamainen kuvitus on edelleen tunnelman lumoavaa, kun junaon väriläiskä ja tausta tyystin musta. Papatialintu tulee vähän sotkemaan raiteita, joten hassutteluksi menee, kun juna koittaa koota itsensä. Nyt vasta saamme mukaan live-actiona kun piirros ja ihmiset yhdistyvät. Torinainen vie nimittäin Akulta jalat alta. Animaation ja ihmisen yhdistyminen näyttää nykypäivänä todella vanhanaikaiselta, mutta nostalgiselta. Nainen saa miestanssijoita ympärlleen ja tietenkin Aku saa mustasukkaisuuskohtauksia. Ne ei auta, mutta lopulta Aku saakin kuin saakin suukon nokalleen.  Tästä seuraa fantasiamainen animaatiokollaasi, joka yhdistää ihmisten tanssia, johon lopulta yhtyy koko Baia. Siihen Brasiliakirja sulkeutuu.

Baian kauneutta

Kolmas paketti on Mexicosta ja sen antaja on Panchito. Heti kun hän tulee esiin lauletaan Kolmesta Caballerrosta. Aku jää kaikessa vähän jälkeen, mutta muut eivät sitä huomaa. Panchito vetää painajaismaisen loppusoolon, josta pompahtaa esiin pinjata. Tästä seuraa Panchiton kertoma ihana joulutarina, kun Mexicolaiset lapset laulavat posadaa eli suojaa Marian ja Josefin patsaalle. Kyseisen tarinan on kuvittanut myäs Mary Blair mitä ihanimmilla lapsikuvituksilla. Kun lapset saavat posadaa alkaa joulun juhla, eli pinjatan rikkominen. Aku alkaa hajottaa omaa pinjataa, mutta José ja Panchito kujeilee kovasti häntä vastaan. Pinjatan sisältä paljastuu Mexicolaisia leluja, soittimia ja kirja, missä on taasen upeita taidekuvia Mexicosta. Taikamaton päällä he lentävät kirjan sivuille ja kaunis animaatio muuttuu rujoksi arkimaailmaksi, mikä ei ole lainkaan niin kiehtova. Mexicossa katsellaan tansseja, joissa naisilla on isot mekot ja askeleet tuo mieleeni polkan. Aku, José ja Panchito viihtyvät tanssilavalla pitkään, kunnes lennetään Akun harmiksi väkisin hiekkarannalle. Siellä Aku pistää kovan flirtin silmään, sillä hän vikittelee tyttöjä kuin mikäkin pahainen, irstas namu-setä. Naisia kirjaimellisesti jahdataan. Tytöt ovat puanhuulisia ja pukeutuneet peittäviin bikineihin. Onneksi José ja Panchito saa Akun vedettyä pois sieltä. Viimeisimpänä tutustutaan Mexicon yöelämään, jossa kuullaan äärimmäisen tylsä rakkauslaulujollotus, joka saa Akun silmät sulamaan. Hän tanssii tähdillä ja kukkasilla hullaantuneena naisista, kunnes Panchito ja José koittaa saadan Akun huomion muualle. Caballerro laul ualkaa yhdistymään rakkauslauluun ja kohtaus muuttuu entistä enemmän fantasiamaiseksi kollaasiksi, jossa on laulua, tanssia, animaatiota, yhdistymistä, sekoittamista, kaktusnaisia ja tanssivia katuksia ilman mitääb syytä. Missä pöllyssä tämä kohtaus on oikein tehty? Lopussa yhdistyvä musiikki on kivan karnevalimaista, mutta kaktustyttö on aivan umpiturha lisä ja loppuhäsläys Akun, Josén ja Panchiton välillä päättyy jätti-ilotulitukseen.

Jouluna lapset etsivät posadaa

Panchito, Aku ja José lentävät rannalle tiirailemaan tyttöjä

Kolmen Caballerron katsominen on aika raskasta. Viimeiset 25 minuuttia, eli Mexico-osuuden Posadan jälkeen olisin kokonaan leikannut pois, sillä nämä tanssi ja naisteniskemisjutut eivät sovi lainkaan alun rauhallisuuteen ja lintuteemaan. Minusta tuntui, että Kolmea Caballerroa on väkisin haluttu pidentämällä pidentää, että saadaan kestoa elokuvalle. Kun Saludos Amigos tuntui jäävän kesken, Kolme Caballerroa tuintui ihan ylivenytetyltä. Viimeinen fantasiarakkausmikäliekollaasi varsinkin sai minut pitkästymään. Se on turhanpäiväinen ja mitäänsanomaton, jonka olisin jättänyt leikkasupöydälle. Fantasiassa tuollainen kollaasi vielä toimisi, mutta lyhytelokuavkokoelmien kanssa ei, sillä se on epätasapainoinen nuiden juonitarinoiden kanssa. Kolme Caballerroa laulu on ihan kiva, mutta tuntuu hölmöltä, että Aku, José ja Panchito jotka ei kunnolla tunne toisiaan laulaa yhtäkkiä randomisti olevansa parhaita kavereita. Akun ja Josén nyt vielä voin ymmärtää, mutten Panchitoa tässä, kun he eivät ole aikaisemmin edes tavanneetkaan. Missä logiikka? Jäin myös ihmettelemään, miksi Akua dissataan tuon laulun ja pinjatan hakkaamisen aikana?

Mary Blairin junataidetta

 Kolmessa Caballerrossa on hyviä juttuja. Baplo pingviinin tarina on hauska lyhäri ja Baia laulun aikana on ihana nähdä Mary Blairin kuvitusta, samoin posada tarinassa, mikä on muuten todella ksokettava ja tuo minulle joulumielen. Live-action osuudet eivät mielestäni toimi lainkaan, sillä pitkä tanssihetki Baiassa, sekä koko lopun ihmisten kanssa olo venyy ja paukkuu turhaan, niin että pitkäisyys lössähtää katsojaa vastaan. Ihmisten tanssi- ja laulujuttuja edes sekoitettuna ei vain jaksa. Toivon kovasti kunnon perinteistä animaatiota, jossa tuodaan Kolmen Caballerron Akun, José Cariocan ja Panchiton potentiaali esiin pitkässä jännittävässä seikkailussa, samaan tyyliin mitä Don Rosa on kuvannut heidät sarjakuvassaan.

Kun myrskytuulet soimaa, on triiossa voimaa...