Tv-suosikkejani: Star Trek The Next Generation

Elokuvien ohessa on tullut monenmoisia televisiosarjoja vuosien varrella seurattua. Jotkut niistä on painautunut ikuisesti mieleeni koskettavien tarinoiden tai herskyvän huumorin takia. Jonkin aikaa sitten katsoimme Star Trek: The Original Seriersin, joten oli luontevaa hypätä takaisin Enterprisen kyytiin kun kyseessä on  Star Trek: The Next Generation.

La Force, Data, Worf, Deanna, Picard, Beverly ja Riker

Ensikosketus: Noin vuosi sitte katsoin Star Trek The Original Seriers sarjan ja siihen kuuluvat elokuvat. Aika luontevasti tuli seuravaksi siirryttyä Uuden Sukupolven pariin ja nyt täytyi antaa taas hyvästit Enterprisen miehistölle. Onneksi tämä porukka vielä muutamassa elokuvassa seikkailee, ennen kuin sanomme: "Engage!"

Juoni: "Avaruus, tuo käymättömistä korpimaista viimeinen. Nämä ovat tähtilaiva Enterprisen löytöretket. Sen viisivuotinen tehtävä: tutkia outoja uusia mailmoja, etsiä uutta elämää ja uusia sivilisaatioita, rohkeasti mennä sinne missä ihminen ei ole koskaan käynyt." On vuosisata 2300. Avaruusliiton viides Enterprise on liikenteessä, kapteeninaan Ranskalainen Jean-Luc Picard. Hänen johdollaa Enterprise tutkii avaruutta ja selvittelee välejä eri kohtaamiensa kansakuntien kanssa. Sarjassa nähdän mm. klingoneja, romuluslaisia, vulkanuslaisia, betajoidi ja ferengejä. Osa sarjan jaksoista perustuu taisteluille, osa sovitteluille kansakuntien välillä, osa hahmojen suhteille ja osa ihan huumorimielessä hassuille seikkailuille, mitä miehistömme käy leikkimässä holokannella, joka on ehdottomasti sarjan mielenkiintoisin paikka. Holokansi nimittäin on tila, minne voi itse luoda haluamansa illuusioita ja tapahtumia.  Picardin ykkösmiehenä on försti William Riker, neuvonantajana betajoidi Deanna Troi, lääkärinä Beverly Crusher, konemiehenä Geordi La Force, turvallisuuspäällikkö klingoni Worf ja operaatioupseerina androidi eli robotti Data. He toimivat tarinan päähenkilöinä, mutta välillä isostikkin ruutuaikaa saa esim. Deannan äiti, joka on ihastunut Picardiin ja Beverlyn poika Weasley, joka harjoittelee Enterprisella, ennen tähtilavastokoulutukseen pääsemistä. Sarjan alussa on mukana Tasha Yar turvallisuuspäällikkönä, mutta tasha kuolee työtehtäviä suorittaessa. Tasha ja Data olivat erittäin hyvät ystvykset ja on mielenkiintoista seurata kuinka androidi kokoee surun. Sarjan edetessä Worf saa pojan Alexanderin, mutta pojan äiti kuolee pojan ollessa pieni. Jo ennen sarjaa Deannalla ja Rikerilla on ollut suhteen kaltaista heilastelua ja Enterprisella he sitä yrittävätkin, mutta tässä sarjan viimeisessä osassa paljastuu kyllä vahvasti se, että Deanna on enemmän kiinnostunut Worfista. Yksi suosikkikohtauksiani sarjassa on ollut se, kun miehistömme pelaa keskenään pokeria ja keskustelevat aivan muusta pelin lomassa. Viimeisessä jaksossa Picardikin liittyy peliin ja siitä alkoikin heti haikeus sarjan päättymiseen. Tämä olisi pitänyt tehdä kauan sitten. 

Entreprisen komentosilta

Näyttelijät: Patrick Stewart esittää Jean-Luc Picardia hyvin vakavasti. Aluksi en hänestä saanut paljon otetta, mutta pikkuhiljaa Picardin eri puolet paljastuu. Shakespier, runoous, Earl Grey- tee ja rakkaus Beverlyyn tulee hyvin sarjassa ilmi. Hän on paljon rauhallisempi kuin edellinen kapteenimme Kirk, ja todella diplomaatti ja tarkka sääntöjen suhteen. Yleensä kun planeetoille mennään suorittaman tehtävää, niin Picard jää laivaan ja försti lähtee hänen puolestamaan maajoukkoihin. Se olikin suuri syy, miksi Picard valitsi juuri William Rikerin förstikseen. Jonathan Frakes Williamina on aluksi todella suloinen tapaus, mutta parran kasvatettuaan hänen karimansa ja vino selkäsnä vasta viekin huomioni. Willissä on paljon samaa kuin Kirkissä, sillä hänkin on keikari ja sarjassa kovasti naisten perään. Willistä löytyy huumoria ja hän osaa vittuilla oikeille hahmoille oikealla tavalla. Yhdessä suosikkijaksossani "Ulkopuolinen" Will rakastuu voimakkaasti, mutta yksipuolisesti toisen lajin edustajaan. Hahmo on sukupuoleton, mutta kokee itsensä vahvasti naiseksi ja kiinnostuukin aluksi Willistä. Hänet kuitenkin aivopestään ja Willin sydän murtuu. Star Trek on aika vasemmistolaisteemainen sarja ja varsinkin tämän jakson teema alleviivaa sitä.

Enterprisen siirrinhuone

Marina Sirtis on Deanna Troyna ihan jees hahmo, josta aloin tykkäämään vasta sarjan puolivälin tietämillä. Hänellä on kova himo suklaaseen, mutta muuta hänestä en oikein saa irti. Neuvnantajana hän on aina vähän kaikkitietäväinen ja beajoidina pystyy lukemaan muiden ajatukset. LeVar Burton on saanut Geordi LaForcena pitää koko saran ajan päässänsä visiiriä, eli eräänlaista kampaa, jonka avulla hän pystyy näkemään. Geordi on kiinnostnut koneista ja kokee Datan parhaaksi kaverikseen. Gates McFadden kiitää Beverlyna aina paikalle, kun jotain on sattunut. Hoitajan taitojen lisäksi hänellä on intohimoa tähtilaivan komentajuuteen, sekä Picardiin. Äitinä hänellä on paljon lämpöä ja tavallan hän toimii välillä kaikille Eterprisen henkilöille äitinä, ei ainoastaan pojalleen Weasleylle (Wil Wheaton, Stand By Me -elokuvan nuori pääosanesittäjä). Klingoni Worf eli Michael Dorn on soturi ja ajautunut ihmisten seuraan ja Enterpriselle komentajaksi. Worfille kunnia on kaikki kaikessa ja jokainen asia tedään aina itseä, omaa kulttuuria ja esi-isiä kunnioittaen. Klingonit ovatkin kiinnostavaa väkeä, sillä heillä on paljon omaa tarustoa, historiaa, rituaaleja ja tastelutyylejä. Siltikin yksi hauskoimmista Worf jaksoista on, kun Worf ja poikansa Alexander ovat holokannella leikkimässä cowboyta. Brent Spiner eli Androidi Data taasen on hyvin ihmismäinen robotti ja osaltaan hän varmasti hakee tässä sarjassa samaa paikkaa, mitä Spock oli the Original Serierssissä. Data kun on kone, niin häne suurin halunsa olisi olla ihminen. Data ei koneena voi tuntea mitään, mutta hänen tietonsa ja taitonsa ylittävät ihmisten rajat. Parasta Datassa on hänen yrityksensä olla ihminen. Hän ei ymmärrä huumoria, eikä taiteita ja kulttuureja, joten niiden tutustuttaminen Datalle on aina hauskoja hetkiä. Datalla oli myös hullu androidi veli, mutta Data sai hänet sammutettua.

Picardin kuuluisa facepalm

Miksi juuri Star Trek The Next Generation:
Star Trek osaa yllättää. Jaksojen ideat vaihtelevat ja tasokin vähän tuotantokausien mukaan. Tykkään siitä, että sarjan jaksojen tyylit vaihtelevat ihan ristiin rastiin. Välillä käydään tiukkoja neuvotteluja tai tutkitaan vaarallisia pakkoja, mutta silloin tällöin mennään holokannelle leikkimään Sherlock Holmesia. Varsinkin Data innostui dekkarleikeistä, niin että käytti etsivähattua muuallakin kuin holokannella. Enterprisella on oma baari Keulakymppi, missä miehistö istuskelee syömässä ja juomassa ja vaihtelmassa kuulumisia. Sarjan vieraileva tähti Guinan eli Whoopi Golbeger on siellä vähän kuin tarjoilevena terapeuttina, kelle pystyi avaamaan sydäntään, jos Deannan puheille ei halunnut mennä. Monen sarjan toistuvat pokeripelit ja siihen liittyvät keskustelut ja Datan opettaminen pelin huijaamisen tavoille, on kanssa hauska toistuva keino viedä tarinoita eteenpäin. Itse tykkään paljon näistä hauskoista holokansihuvitteluista, mutta osa toisiin lajeihin tutustumisista on kanssa minuun vaikuttanut, sillä eri planeettojen asukeilla on voimakkaita erilaisia kulttuuriyhteisöjä.

Mieleenpanuvimmat tapahtumat/kohtaukset Star Trek The Next Generationissa:
- Picard lausuu hyvin mahtipontisesti Deannan äidille Shakespieren sonetteja, että saisi tämän taasen turvaan Enterpriselle
- Försti, Data, Jeordi ja Worf pelaavat pokeria. Muut huijaavat mitä kykenevät, mutta Data ei osaa
- Försti on sukkulassa jossa ihastuu sukupuolettomaan hahmoon, joka kertoo heidän kulttuuristaan. Heillä ei saa olla sukupuolia, mutta salaa hän kokee olevansa nainen.
- Holokannella leikitään idän pikajunaa
- Holokannella leikitään Sherlock Holmesia
- Holokannella harjoitellaan Alexanderista klingonia
- Holokannelle tehdään simulaattori, että Enterprise saadaan toimimaan
- Holokannella ollaan baarissa, missä Data vetää standuppia
- Holokannella suudellaan intohimoisesti
- Holokannella rakastutaan
- Datan kissa Täplä on jaksossa mukana

Picard ja Data leikkimässä etsivää holokannella

Disney Klassikot 36: Mulan

Muistan katsoneeni Mulanin ensikerran ukkini ja mummini luona. Serkkuni vuokrasi videon läheiseltä R-kiskalta ja istuin ukin keinutuolissa, kun tätä katsottiin. Vaikka elokuvan tarina on yllättävän synkkä, niin olen silti Mulanista aina pitänyt ja se on julkaisutaan lähtien ollut Disneykokoelmassani.

Mulanin elokuvajuliste

Mulan vie meidät kauniiseen ja myyttiseen Kiinaan. Hunnit ovat hyökkäämäsä ja joka talosta haetaan yksi perheenjäsen sotaan. Samaan aikaan Mulan käy liitonsopijalla, joka sanoo hälle  ettei ole vaimomateriaalia. Kiinalaisessa kulttuurissa tämä on kova loukkus, sillä naisen tehtävänä on saada lapsia ja kasvattaa perhettä. Mulan laulaa kotona puutarhassaan kauniin laulun Heijastus, jonka aikana tutkii ja pohdiskelee itseään. Hän kokee, ettei pysty tuottamaan perheelleen kunniaa. Mulanin isä koittaa lohduttaa Mulania, mutta heidän herkkä hetkensä keskeytyy armeijakutsulla. Mulanin isä ei ole enää mikään nuori ja koska perheessä ei ole poikaa, niin isän täytyy lähtiä sotaan. Mulan huutaa väliin ja saa isänsä nöyryytetyksi. Vielä kotona Mulan koittaa kääntää tämän pään, mutta isä tietää paikkansa. Mulan ei kestä katsoa isänsä kipua ja vanhempiensa riitelyä. Niinpä hän yöllä varastaa isänä sotilaspuvun, miekan ja hevosen. Fa suvun esi-isät heräävät Mulanin mummun rukouksesta esiin ja lähettävät vähän vastahakoisesti lohikäärme Mushun Mulanin suojeliaksi.

Alta heijastuksen nään...

Mulan valmistautuu armeijaan menoon, kun törmää Mushuun. Vaikka Mulan epäileekin, niin Mushusta on hänelle apua eri tilanteissa. Armeijassa Mulan esittelee itsensä Pingiksi ja saa kahelin nössön maineen. Samalla hän kuitenkin hyvin miehisellä tavalla ystävystyy kolmen kaverin Yaon, Lingin ja Chin-Pon kanssa ja pientä ihastumista on kapteeni Shangiinkin. Aluksi armeija ei onnistu keltäkään, mutta Niin Kuin Mies -laulun aikana pojista ja Mulanista kasvaa kunnon miehiä. Yhdessä opitaan kunnon sotilaiksi. Mulanin uidessa järvessä hän saa vähän lähempäää kontaktia kavereihinsa, mitä ei kaipaisi. Samalla Mushu haluaa viedä sotureitamme eteenpäin ja tekee kutsun kenraalilta rintamalle. Yhdessä iloisina, mutta väsyneinä matkataan rintamalle, jossa paljastuu karu näky. Kenraali Li ja hänen joukkonsa ovat kuolleet. Kenraali on kapteeni Shangin isä, ja vaikka Shang kokee suurta surua, niin hän ajattelee koko Kiinaa ja Keisaria, niin että täytyy jatkaa eteenpäin. Silloin hunnit hyökkäävät ja heitä onkin niin iso joukko, ettei pieni joukkomme voi siitä selvitä. Mulan ampuu yhden raketin vuorelle, mistä seuraa lumivyöry. Hunnit näyttävät hukkuvan siihen, mutta oma komppanja nippanappa selviää. Mulan pelastaa Shangin vyöryltä, niinpä Shang jää henkensä velkaa Mulanille.

Armeijakoulutusta

Mulan haavoitttui taistelussa päähunni Shan Youn miekaniskusta, joten lääkintämies tutkii hänet. Silloin vasta kaikille selviää, että Mulan on nainen. Maanpetoksesta hänen tuomionsa on kuolema, mutta Shang jättää hänet eloon, sillä henki hengestä, hänen velkansa on maksettu. Soturit lähtevät juhlimaan voittoa Keisarin luokse hyvin apeina, sillä kaikki kuitenkin tykkäsivät Pingistä. Mulan kokee alakuloisen itsetutkiskeluhetken, mutta kun hän näkee hunnien olevan vielä eläviä, hän kokee tehtäväkseen mennä varoittamaan Shangia ja Keisaria. Eihän kukaan naista kuuntele, ja kun kuunnellaan on jo liian myöhäistä. Shan You kidnappaa Keisarin palatsiinsa. Voimakeinot ei auta, joten Mulanin oveluuden avulla kaverit puetaan naisiksi, kiivetään liinojen avulla palatsin ja flirttaillaan hunneille. Keisari saadaa turvaan, mutta Shan You on katkera Shangille. Sitä Mulan ei salli, vaan kiinnittää huomion itseensä. Hän kun oli se sotilas, joka aiheutti lumivyöryn. Taistelu siirtyy katolle ja Mushun ja Mulanin nokkeluuden avulla Shan You ammutaan rakettina taivaalle. Koko Kiina juhlii pelastumista, paitsi keisarin Neuvonantaja, joka on kaiken aikaa vähätellyt Mulania. Keisari ja koko Kiina osoittvat Mulanille kunnioitusta ja niin hän lähtee kotiin. Isä odottaa siellä puutarhassa ja on niin helpottunut, kun tytär on kunnossa. Hän ei välitä Keisarin antamista lahjoista, jotka tuovat kunniaa suvulle. Vielä ennen loppua Shang tulee käymään ja ainakin Mulanin mummu toivoo, että jäisi pidempääm kuin päivälliselle.

Dragtyylistä on hyötyä

Mulan on yksi Disneyn kauneimmista ja synkimmistä animaatioista. Koko Kiina on kuvattu kauniisti ja siinä yhdistyy ne mielikuvat, mitä itsellä on kiinalaisesta luonnosta ja arkkitehtuurista. Mulanin koti on kauniin simppeli, siellä on ihania kaarevia portteja, omenankukkia ja todella tyylikäs sukuhautarukoushuone. Kaupunki jossa Mulan tapaa liitonsopijan, on myöskin hyvin eläväinen. Nämä alun kohtaukset ovat mukavan rauhallisia värisävyiltään ja luovat ihanan kiinalaisen, rauhallisenkin tunnelman. Armeijaleirillä sitten mennään jo lujempaa vauhtia ja värisävyt muuttuvat kirkkaammiksi. Itse sotatilanne on aika vaalea ja katsojana myös ahdistava. Onneksi keventäviä kaverivitsejä on tuomassa tasapainoa. Loppupuolen Keisarin palatsialue on sitten vahvoja tumman punaisen ja sinisen sävyjä, mitkä luovat loppukliimaksin tunteen. Pidän kovasti siitä, että lopussa kuvataan kotiinpaluukin, sillä se sulkee hyvin Mulanin tarinankaaren.

Mulanin kotipiha Kiinassa

Mulan on hahmona vähän poikatyttö. Hän ei innostu niinkään mekoista, eikä välittäisi kumppanista. Hän menee liitonsopijan luo, koska niin häneltä odotetaan. Mulan itsekkin miettii, että mitä hän oikein tahtoo. Isän saatuaan käskyn lähteä, Mulan pelkää hänen kuolevansa, joten hän kokee velvollisuudekseen saada hankkia kunniaa suvulle sitten sitä kautta. Ei Mulan itse edes tajua, kuinka suuren rikkeen tekee tekeytymllä mieheksi. Onneksi hänellä ei ole kovin naisellisia muotoja, että se onnistuu. Mulan on fiksu ja näppärä ja vasta armeijassa tajuaa, kuinka hän osaa käyttää älyään. Kun Shang ampuu nuolen mastoon, niin ei Mulankaan heti tajua, että kuri ja voima painoja voi käyttää hyödyksi. Ne eivät ole este, vaan apuväline. Mulanissa on myös se mukava piirre, että hän ei missään vaiheessa ylpisty. Ameijan kaverikolmikko tuo tietynlaista armeijakamuhenkeä elokuvaan ja koska he ovat luonteeltansa  niin erilaisia persoonia, niin jokainen tasapainottaa toisiaan. Kateeni Shang on vähän liiankin ylpeä oman komppanjansa vetämisestä, mutta koulutusta tehdessä ansaitsee joukkueensa arvostuksen. Neuvonantaja taas toimii negatiivisen ilmapiirin luojana, sillä hän ei usko Shangin pärjäävän. Elokuvassa on muita ihania hahmoja joista tykkään, kuten Keisari, Mulanin isä ja Mulanin mummu. Suojelija Mushu on se lapsille suunnattu sidecikc hahmo, josta en näin vanhempana saa oikein mitään irti.

Mulan saapuu kotiin

Ensimmäistä kertaa katsoin nyt Mulanin englanniksi ja se toimi ihan hyvin, mutta ei minulle kyllä ole suomidubin voittanutta. Heidi Kyrön ääni on kauniin herkkä ja naisellinen Mulaniksi, mummulle en voi edes kuvitella muuta ääntä kuin Seela Sella, Leif Wager antaa Mulanin isälle uskomattoman hienosti arvokkuutta ja lempeyttä, ja legendaainen Matti Ranin osaa olla kunniallinen Kiinan Keisari. Monipuolinen Pekka Aitiovuori taasen on tässä elokuvassa äärimmäisen ärsyttävä Neuvonantaja ja Pertti Koivula saa äänensä todella matalan uhkavaksi Shan Youksi. Suomidubista kuitenkin anna parhaat pisteet Santeri Kinnuselle Kapteeni Shangina, sillä hänen äänessään on aivan mieletöntä voimaa. Siitä löytyy todella munaa. Niin Kuin Mies on suomenkielellä yksi kaikkien aikojen lempikappaleitani ja aivan ykkönen voimabiisi. Olen tykästynyt myös sen mandariinikiinaversoon, jonka laulaa kukas muu kuin Jackie Chan.

 Teistä miehen teen suomeksi, aivan paras versio

Mulan on tyylillisesti vastakohta edelliselle Herkulekselle. Viivat ovat suoria ja sanallista komediaa ei ole lähes lainkaan samassa mittakaavassa. Mulanin maalaukselliset taustat ja Kiinalaset maisemat ja yksityiskohdat ovat paljon kauniimpia, kuin Herkuleksessa. Vielä kun pääosassa on vaatimaton nainen, sankarimies laulaa komeasti miehisyydestä ja taustalla kasvaa vaaleanpunaisia omenakukkia, on tämä Disneyn versio Mulanista mieletön kokonaisuus.

Aladdin Live Action

Disneyn alkuperäinen Aladdin klassikko on lapsuudesta asti ollut minulle yksi Disneyn tärkeimpiä elokuvia. Kun ensimmäisen kerran kuulin, että tästäkin nyt tehdään live action versio olin kauhuissani, mutta heti kun mainittiin Will Smithin olevan Lampun Henki kauhu muuttui innostukseksi. Will Smith on yksi lapsuuteni sankari, sillä muistan kovasti aikoinaan tykänneen Wild Wild Westistä, jossa on oma ysäri nostalgiansa. Suicide Squasissa Smith jälleen aikuisiällä teki minuun vaikutuksen, joten olin todellakin valmis Will Smithin Hengelle.

Aladdin elokuvan juliste

Aladdin live action 2019 on Disneyn paras live action elokuva koko 2000-luvulla, ihan kirkkaasti. Syy siihen on se, että nyt on tehty uusintaversio animaatioklassikosta, joka oikeasti kunnioittaa ja perustuu tähän animaatioklassikkoon. Ei sen lähdeteokseen, eli tuhannen ja yhden yön tarinoihin, vaan nimen omaan Disneyn 31. klassikkoelokuvaan Aladdiniin. Se saa minulta suurimmat kiitokseni. Tietenkin muutamia juonenkäänteitä on muutettu, tapahtumia lisätty ja poistettu, mutta perusjuoni ja hahmojen kohtalot perustuvat juurikin klassikkoon. Koska Aladdin on pohjimmiltaan komeida ja animaatiossa se on tehty pääosin animaatiokikkailulla, niin ne komedialiset kohdat on nyt muutettu pääasiassa dialogin ja uudenlaisen tietokoneanimaation voimin toimivaksi. Perusjuoni kulkee samalla tavalla kuin alkuperäisessä. Köyhä Aladdin kohtaa naamioituneen Jasminen kadulla ja ihastuu häneen. Jasminen olisi naitava lain mukaan prinssi. Kun Aladdin otetaan kiinni, tällä kertaa palatsissa olosta, hän kohtaa Jafarin, joka pyytää hntä hakemaan Ihmeiden onkalosta Lampun. Aladdin ja hänen Abu apina saava lampun, mutta jäävät luolaan jumiin. He hierovat lamppua, josta tulee esiin Henki, jonka herra nyt Aladdin on. Ali lupaa viimeiseksi toiveekseen päästää Hengen vapaaksi. Ensimmäisenä ollaan prinssi ja heilastellaan ja ihastutaan Jasmineen,  toisena pyydetään apua meren pohjassa, jonne Jafar hänet heittää. Kun Jafar saa Hengen haltuunsa Aladdin puhuu Jafarille siihen sävyyn, ettei hän koskaan voi olla maailman mahtavin, koska sehän on Henki. Näin Jafar muuttuu Hengeksi ja joutuu omaan lamppuunsa. Henki pääsee vapaaksi ja muuttuu ihmiseksi. Jasminen isä Sulttaani kanssa päättää antaa tyttärellensä enemmän valtaa valtakunnan hoitoon ja ensimmäisenä tämä poistaa lain, ettei prinsessan ole pakko naida prinssiä.

Aladdin ja Jasmine Agrabahin kaduilla

Aloitetaan elokuvan onnistuneista muutoksista. Alkuperäisessä Aladdinisa tarinan kertojana on kauppias, joka kertoo tarinaa taikalampusta. Kauppiaan alkupeärisenä äänenä toimii jo edesmennyt Robin Williams. Nyt live actionissa tarinaamme kerrotaan pienellä laivalla ja kertojana on Will Smithin näyttelemä ihminen, joka siis oli alunperin Henki. Hän kertoo tarinaa lapsilleen, eli koko elokuva toimii takaumana. Hauskana yksityiskohtana huomasin taustalla hienon laivan, joka oli muuten suoraan Pienestä Merenneidosta. Will Smith saa loogisesti Arabian yöt laulun kulkemaan ja viemään meidät mystiseen ja piemään Agrabahin iltatunnelmaan, kun pitkällä kamera-ajolla käydän niin Sulttaanin palatsissa kuin Ihmeiden Onkalossakin. Aika vauhdilla tuosta laulusta hypätään jo toiseen, Agrabahin päivään kun Ali on aamupalaa metsästämässä. Askelta edellä laulu kulkee pikkuisen hitaammalla temmolla mihin olen tottunut, mutta se on kappaleena toimiva ja samalla reissulla Ali tapaa jo naamioituneen Jasminen. Alkuperäisessä klassikossa Jasminea ei tavata samalla kertaa, vaan hänet ensiesitellään omassa palatsissaan. Jasmine valehtelee Aladdinille nimekseen hovineitonsa nimen, joka on myös mukavasti saanut tässä elokuvassa ruutuaikaa, ja päätyykin lopulta Hengen vaimoksi. Jasminen Rajah tiikeri on animoitu syötävän suloiseksi, lisätyt tanssikohtaukset ovat näyttäviä ja Alan Menkenin säveltämä taustamusiikki tuo Agrabahin oiken lähelle katsojaa. Maisemiin ja lavastuksiin on panostettu todenteolla ja varsinkin naisten vaatteiden värikkyydestä ja Jasminen lukaalin kauniista kalusteista kiitän. Ihmeiden onkalokin on oikein kimalteleva kaikesta kullasta, mutta siinä kustaan omaan nilkkaan, kun siellä ei saisi koskea mihinkään aarteeseen, vain lamppuun. Siltikin Ali ja Abu koskevat kultakolikoihin, sekä tietenkin mattoon, joka tulee heidän mukaansa.

Lampun Henki

Abu apina on vähän liiankin realistinen, siihen nähden että Rajah tiikeri on animoitu. Jago papukaija tuntuu myös vähän liian tyhjältä tähän versioon, sillä häneltä puuttui kokonaan se sarkastius, mikä animaation Jagolla. Hahmoista äärisurkein on Jafar, joka on täysin vastakohta animaation seksikkääle, pelottavalle, "pitkälle, rumalle, ilkeälle miehelle". Oikeasti, tämä Jafar on niin umpinössykkä, etten voi ymmärtää miten hänet on voitu palkata tähän rooliin. Hahmossa ei ollut mitään pelottavaa, ei mitään auktoriteettiä, eikä mitään vastavoimaa. Jasminen Sulttaani-isään kanssa petyin, sillä itse olan aina tykännyt pikkuisen höppänästä Sulttaanista ja nyt Sulttaanilla ei ollut minkäänlaista persoonaa. Onneksi kaikki muut elokuvan hahmot olivat pääosin hyviä, jopa loistavia. Jasmine uskalsi sanoa haluttavansa ääneen. Vaikka häntä onkin nyt arvosteltu feministiksi, niin minusta hänessä on enemmän demokraatin ja politiikon vikaa. Jasmine koki, että kun hänellä on valtaa muuttaa asioita, niin miksei hän sa käyttää sitä. Siksi hän esittääkin omat voimalaulunsa, jotka toi minulle (jopamvähän häiritsevästi) mieleen Frozenin Taakse Jää- kappale. Aladdin poitsu on oikein kiva ja rento jätkä, jossa minusta oli sopivasti karismaa ja hiomatonta timanttia. Hän osasi varastaa nopeasti ja viekkaasti, joten on aika vempuli. Se, että jafarin mainitaan aikoinaan olleen kovempi varas ja hänellä on selvä alemmuuskompleksi, ei jotenkin toiminut minusta tarpeeksi vahvana vastavoimana Aladdinille, mikä hänen olisi pitänyt olla. Myös se jäi minua hämmentämään, miksi vartijan nimi oli muutettu joksikin aivan randomiksi, kun animaatiossa hänellä jo oli nimi?

Jasminella on oma hovineito

Lampun Henki eli Will Smith tämän elokuvan sielu ja sydän. Henkeen ei todellakaan tarvinnut pettyä. Robin Williamsin Henki ei ole minulle kokaan ollu läheinen, sillä olen kasvannut kovemman jätkän, eli virallisesti maailman parhaan dubatun Hengen eli Vesa-Matti Loirin version kanssa. Vaikka Robin aikoinaan improvisoi ja loi sitä kautta Hengen roolin itselleen, niin Vesku on siltikin tehnyt minusta vieläkin mielettömäpää jälkeä, varsinkin lauluosuuksissa. Minun on mahdoton olla vertaamatta Will Smithin Henkeä Vesku Loiriin ja kakkoseksi hän jää. Smith on kuitenkin monin verroin parempi kuin Robin Williams minun mielestäni. Hän on tähn elokuvaan impronnut mitä uudenlaisempia juttuja ja osaa tuoda Hengen herkkyyttä mahtavasti esiin. Mutta ne laulut, Will Smithin laulutaito on räppäystä, eikä puhdasta laulua. Varsinkin se Ei ole Kaveria parempaa kappaleen paras kohta (eli "Ei ole ka-veria Paaa-rem-paa) on lauletty lyhyesti. Huomasn myös kappaleita spotifystä kuunnellessani, että nämä liveaction kappaleet ei tomi lainkaan niin hyvin ilman kuvaa, johtuen varmasti juuri laulun tasosta. Elokuvan sisällä ne kuitenkin toimivat mainiosti, sillä onhan kyseinen biisi yksi elokuvahistorian parhaimpia ja Aladdin elokuvan paras kohta.

Aladdin löytää takalampun

Aladdin live action dubattiin myös suomeksi. Kävin itse katsomassa originaalin, mutta ihan uteliasuudesta kuuntelin lauluista pätkät suomeksi spotifysta. Hengen suomiversioon on valittu Joonas Saartamo, joka on minulle tuttu Menolippu Mombasasta seä Tyttö Sinä Olet Tähdestä. Hän osaa räpätä hyvin ja on vissiin jotain räppiä julkaissutkin. Siltikin Hengen äänenä hän oli aivan karsea. Harmittaa todellakin, ettei henkenä voinut toimia Vesku tai edes Jope Ruonansuu, joka on dubannut Henkeä Aladdin animaatio tv-sarjaan ja jatko-osiin. Jasminen ääni oli ihan ok, muttei mieleenjäävä. Aladdnille äänensä on antanut Jon-Jon Geitel, joka toimii yllättävän hyvin. Olen häntä kyllä kuullut Tähdet Tähdet ohjelmassa ja Roope Salminen & Koirat yhtyeessä, mutta hänen näyttelemistaitonsa esim. Roskisprinssissä ei ole hääviä. Ehkä Jon-Jon löysi tähän rooliinsa jonkun Disneyn magian kautta sen saman energian, mitä hän antaa parhaassa Disnen dubbauskessaan TJ:nä Disneyn Välitunti tv-sarjassa.

Henki ihmismuodossa

Edelleenkin minua häiritsee sama ongelma mitä alkuperäisessä klasskossa: miksei toiveita voi olla neljä, kun siitä ensimmäisestä vatvotaan onko se nyt toive vai ei? Tässä live actionissa oltiin laitettu mukamas, että lamppu olisi ollut Abun hierottavana, mutta en siltikään sitä ymmärrä. Eikä minun tarvikkaan ymmärtää, sillä pääasia on, että vihdoin ja vimein Disney on tehnyt hyvän live action elokuvan, joka kunnioittaa alkuperäistä klassikkoa. Varsinkin koska kyseessä on suosikkianimaationi, olen hyvn iloinen ettei tätä raiskattu samalla tavalla kuin Tuhkimoa. Jafarin Paluun live action versiota odotellessa. Ja pliis, vaihtakaa siihen joku hyvä tyyppi vetämään Jafaria!