Disney Klassikot 8: Make Mine Music

Make Mine Music eli Suomenkieliseltä nimeltään Iskelmäparaati, jonka nimisuomennos kuvaa mielestäni elokuvan sisältöä oikein hyvin. Kyseinen elokuva on julkaistu joskus 80-luvulla tuolla suomenkielisellä nimellä vuokravideojulkaisuna, mutta itse näin tämän klassikon vasta dvd aikakaudella, eikä se kyllä ole houkuttanut helpolla katsomaan. Tämä oli kolmas kertani kun katsoin Make Mine Musicin ajatuksen kanssa ja siltikin koin keskittymisvaikeuksia, sillä kyseinen elokuva on mielestäni pitkäveteinen. Make Mine Music on kokooma lyhytelokuvia joita yhdistää musiikki. Puolet lyhäreistä on juonellisia, toinen puoli enemmän tunteisiin vetoavia musiikkipätkiä, joissa animaatio on sen kuvailun apuväline. Animaatioiden taso on yhtenäinen, mutta sisällöltään osa on todellayhdentekiviä ja toinen osa tunteisiin vetoavia.

Make Mine Music elokuvan mainosjuliste

The Martins and the Coys
Kaksi eri sukua asuu viereisillä kukkuloilla. He tappelevat keskenään päivät pääksytysten, kunnes kuolevat toistensa osumiin. Molemmille suvuille jäi vain yksi jäsen, toiselle nainen ja toiselle mies. Taivaassa muut sukulaiset katsovat ja antavat neuvoja toisen tappamiseen, mutta kun kaksi eri sukupuolta tapaavat niin äkkirakastuminen on valmis. Pariskunta viihtyy yhdessä tansseissa, mutta pitkään kun asuu yhdessä niin riitoja syntyy. Vaikka lopuksi pariskunta on asettunut kukkuloiden väliin asumaan, niin he riitelevät lopulta aivan yhtä paljon kun sukulaisensa. Tämä sukutarina on mielestäni aika kepeä ja tylsähkö, mutta naurahdin sen kerran, kun mies vihaisena menee vaimonsa luo, jolla on nyrkki ovella jo valmiina. Siitä mies saa kivan tällin. Taivaaseen kuvaamisa näytetään jotenkin arkisena, mikä on mielestäni pelottavaa.

Sukujen kukkulat

Blue Bayou
Blue Bayou kuuluu näihin lyhyisiin välianimaatioihin puhdistamaan ilmaa, siltä tällä lyhytelokuvalla ei ole muuten muuta fokusta. Sinistä väriä ja jollottava rakkauslaulu, ei muuta. Väliin laitettu selvästikkin seuraavaa menevämpää tarinaa varten.

Haikara sinisyydessä

All the Cats Join In
Pelkän nimen perusteella odotin kissamaista animaatiota, mutta ei valitettavasti tässä kissoja näy. Piirtäjän kynä vie tarinaa eteenpäin Jazz-musiikin tahdissa. Tyttö ja poika kutsuvat ison porukan kokoon ja yhdessä tanssitaan. Tätä katsoessa muistin vasta tuon Iskelmäparaati suominimen ja koin sen hyvin osuvaksi, sillä vaikka kappaleet elokuvassa ei ole täysin iskelmää, niin jokaisen musiikkityylin voi siltikin luokitella sen laajan iskelmä sanan alle.

Without you
Katso teksti Blue Bayousta.

Casey at the Bat
Baseball on nyt pelin nimi ja porukat menee sitä joukolla katsomaan, kun pelaajana on kuuluisa Casey. Tyypillä on maine naistenmiehenä, sillä pelata hän ei näköjään osaa, kun ei palloon osu. Monet tämän baseball tarinan vitseistä (mm.pallon hajoaminen) olen nähnyt Hessu Hopo piirretyissä ja siinä ne minua naurattavat, tässä ei. Valitettavasti tarina on umpitylsä ja sai minut vain miettimään mitä muuta eroa baseballilla ja pesäpallolla on kuin syöttäjän paikka?

Naistenmies Caisey

Two Silhouettes
Katso jälleen teksi Blue Bayousta. Lisäyksenä siihen tässä tanssitaan baletta.

Peter and the Wolf
Eli tunnetummin Pekka ja Susi. Olen tämän vanhan Venäläisen tarinan lukenut joskus muksuna satukirjasta, eikä se silloin ole herättänyt tunteita. Eikä nytkään. Vaikka pidän ideasta, että jokaisen hahmon puhe on oma instrumentaali soitinnumero, niin se hankaloittaa hahmojen persoonien ymmärtämistä. Ankka tekee valekuoleman, jota pikku lintu suree turhanpäiten ja metsästäjät saivat Pekan avulla suden kiinni. Ankkakin kävi taasen taivaanporteilla, jossa viitataan elokuvan ensimmäiseen tarinaan, kun kilpailevien sukujen jätkät kuolivat.

Pekka metsällä

After You've Gone
Nyt ei tarvitse katsoa tekstiä Blue Bayousta, sillä rakkauslauluteema vaihtuu instrumentaalimusiikkijahtiin. Käytännössä soittimet juoksee toisiaan takaa. Muuten yhtä samanlaisen välityö.

Johnnie Fedora and Alice Bluebonnet
Make Mine Musicissa on yksi todella hyvä lyhytelokuva ja se on tämä hattutarina. Johnie Fedora ja Alice Bluebonnet ovat kaksi hattua hattukaupan ikkunassa, jotka rakastuvat toisiinsa. Valitettavasti eräs nainen ostaa Alicen itselleen ja Johnnie jää yksin ikkunaan suremaan. Hänetkin ostetaan ja Johnnie alkaa kaduilla katselemaan muita hattuja ja laulaa omaa lauluaan Alicelle. Hän näkeekin Alicen ja pääsee karkuun omistajaltaan, mutta ei saa rakastaan kiinni. Kommelluksien ja kaipauslaulujen jälkeen joku mies löytää Johnnie Fedora hatun hattukaupan edustalta ja leikkaa siihen paikat hevosenkorville. Johnnie pelkääkin onko tämä jokaiken loppu, kun huomaa rakkaansa Alice Bluebonnetin keikkuvan viereisen hevosen harjalla. He saavat loppuikänsä olla onnellisia heppahattuja. Tarinassa on selkeä juoni, rytmilliset sanat ja oikeasti tunnetta. Antopomorfisoidut hatut tuovat mieleeni paljon myöhemmin Pixarin tekemän lyhytelokuva  Blue Umbrella, jossa on juonen kohdalla paljon samankaltaisuutta.

Rakastuneet hatut löytävät toisensa

The Whale Who Wanted to Sing at the Met
Viimeisenä on tarina valaasta, joka halusi laulaa Metissä. Valas siis tykkää laulaa oopperaa ja valaanpyydystäjät ovat siksi retkillänsä. Valas kuvataan kuinka hän olisi oopperatähtenä ihmisten rinnalla ja kuinka paholaisen roolissa saisi tuhoa aikaan. Oikeasti valasparka kuolee tässä valaanpyydystyksessä ja hän päsee johtamaan enkelikuoronlaulua taivaaseen.

Laulava valas

Koko kymmenestä lyhytelokuvasta vain yksi on sellainen, jonka katsomisesta oikeasti nautin ja sen on Johnnie Fedora and Alice Bluebonnet. Näin ollen voin sanoa, etten kokonaisuudessaan pidä Iskelmäparaatin sisällöstä. Casey at the Bat on jopa liian puhemainen, että voisin sitä edes musikaalilyhytelokuvaksi kutsua. Muissa lyhäreissä musiikki selväsi on tärkeässä, vaikkei parhaassa osassa. Jotenkin nyt katsomiskerralla huomasin tämän elokuvan jaksotustavan ja kuoleman teeman. Joka toinen lyhäri on tälläinen puhdistava, siniertävä välityö, kunnes  hattutarinan jälkeen tulee finaalitarina, eikä pelkkää jollotusta. Ensimmäistä The Martins and the Cows, keskimmäistä Pekka ja Susi ja viimeistä Valastarinaa yhdistää hahmojen meneminen taivaaseen ja jokaisessa hiippaillaan niillä kuuluisilla taivaan porteilla. Se on ihan hyvä teema auttamaan elokuvan rytmittämistä, mutta aika kauhea asia siinä mielessä, että musiikin ja varsinkin kevyen Iskelmämusiikin pitäisi olla iloa elämään tuottama asia.

Jotkut ovat Iskelmäparaatia kutsuneet köyhän miehen Fantasiaksi, niin itse en tähän sorru. Vaikka osa (varsinkin mainitsemistani välitöistä) sopisi enemmän Fantasiaan, niin nämä juonlliset tarinat ovat liiankin juonellisia niin taiteelliseen eepokseen. Kappaleissa on myös paljon lauluja, mitä en yhdistäisi Fantasian sisältöön. Disneyn klassikoiden pakettielokuvista Make Mine Music on kolmas ja koen sen vahvasti aisapariksi Melody Timen kanssa, mikä sisältää myös samantyylisiä lyhytelokuvapätkiä. Saludos Amigos ja Three Caballeros kuuluvat yheen hahmojen suhteen, ja Pennitön ja Suruton ja The Adventures of Ichabod ja Mr. Toad, koska niissä molemmissa on kaksi itsenäsitä, toisistaan riippumatonta tarinaa.