Lippukokoelma

Lippukokoelma

torstai 27. syyskuuta 2018

Finding Neverland

J.M.Barrien näytelmä Peter panista ei ole minulle koskaan ollut kovin läheinen, sillä edes Disneyn versio Peter Panista ei kuulu lapsuuteeni. Siinä vuoden 2003 hujakoilla näin live action version Peter Panista, josta tykkäsin kovasti. Tämän Findig Neverland elokuvan menin katsomaan siskoni kanssa aikoinaan ihan leffateatteriinkin, mutta suurimmat intressit olivat Johnny Depp ja Kate Winslet, ei silloin niinkään tarinan sisältö.
Finding Neverland elokuvan mainosjuliste
J.M.Barrie (Johnny Depp) on Lontoosa asuva näytelmäkirjailija, jonka näytelmät ovat olleet ihan arvostettuja, mutta yleisö ja kriitikot eivät niistä kovinkaan piittaa. Viimeisintä näytelmää ei kukaan oikein ymmärrä ja Jim sedällä on kovat paineet uuden näytelmän kirjoittamisessa. Hän tapaa puistossa Davisien perheen: yksinhuoltajaäidin neljän poikansa kanssa. Nuorimmainen oli puiston penkin alle vangittu heidän omassa leikissään. Jim innostuu heti lasten mielikuvituksesta ja alkaa joka päivä käydä puistossa tapaamassa näitä lapsia. Heidän leikkinsä ruokkivat tämän mielikuvitusta ja lapset ovat innoissaan, kun saa maskuliinista otetta perheeseensä, poikien isä kuoli vähän aikaa sitten ja äiti yrittää pitää heille kuria lempeästi. Jim ruokapöydässä kotonaan kertoo vaimolleen tästä häntä silmät avaavasta perheestä, vaimo haluaa kutsua heidät päivälliselle. Davidsien mummo pitää kutsua jopa töykeänä ja ruokapöytäkeskustelu meneekin hänen ja Jimin vaimon kohdalla piikittelyksi, kun muut pitävät hauskaa.

Merirosvoleikkejä
Jim jatkaa edelleen Davidsien tapailua, vaikka muut eivät siitä pidäkkään. Häntä ajatellaan naiseniskijäksi ja jopa pedofiiliksi. Jim on alkanut jo kirjoittaa Peter Pania ja nimeää yhden hahmoista Davidsien pojan, eli Peterin mukaan. Peter tuleekin lähimmäksi hänelle lapsista, sillä hän ei ole osannut käsitellä isänsä kuolemaa ja on siksi tosikompi kuin muut lapset. Hän ei lähde mielikuvitusta vaativiin leikkeihin niin helpolla mukaan, vaan on enemmän tarkkailija ja innnostuu Jimin avulla kirjoittamisesta. Kesäpäivänä Jim lainaa mökkiään Davidseille, jossa äiti sairastuu pahasti. Peter repii itsekirjoittamansa näytelmän palasiksi, koska hän on niin pettynyt, että äiti sairastuu. Näytelmän ensi-ilta lähenee ja kukaan teatterissa ei usko Peter Pan näytelmän onnistuvan. Jim saa oivallisen idean ja pyytää varaamaan kymmenkunta paikkaa erikoisvieraita varten. Vanhin Davidsin pojista kokeilee lentovaljaita ja loukkaantuu. Hän ei suostu menemään tutkimuksiin, ellei äiti mene kanssa. Näytelmäiltana Davidsien äiti on niin sairas, ettei hän pääse teatteriin. Peter tulee paikalle, samoin kuin orpokodin lapset, joille Jim oli varannut istumapaikat. Näytelmän alettua aikuiset hymähtelevät, mutta lapset ottavat lastenvahtikoiran innolla vastaan. Jim näkee vaimonsa viimeisen kerran, hänelläkin on toinen mies jo kiikarissa. Näytelmän jälkeen Jimille on tärkeintä saada Peterin palaute, sillä Peter Pan näytelmä kertoo heidän yhteisestä kesästä. Peter Pan esitetään vielä toisen kerran Davidsien olohuoneessa, jossa äiti matkustaa Neverlandiin. Hautajaisten jälkeen päätetään että Davidsien mummosta ja Jimistä tulee lapsien yhteishuoltajat ja Peter ei pysty lopettamaan kirjoittamista. Äiti on mennyt lopullisesti Mikä-Mikä maahan.

Finding Neverlandissa on osattu uskomattoman hienosti yhdistää realismi ja fantasia. Se on elokuvan suurin kiinnostavuus ja ylpeys. Lasten ja Jimin leikit on puoliksi kuvattu aidosti leikeiksi ja osittain merellä/aavikolla tapahtuvaksi kohtauksiksi tyyliin sopivissa vaatteissa. Leikit ja mielikuvitus ovat niin vahvasti läsnä, ettei katsojaa edes kiinnosta mikä on totta ja mikä mielikutusta. Niinhän Davidsien äitikin sanoo; hän halusi niin kovasti että Jim on osa perhettä, että hän on muuttunut siihen ja enään ei ole väliä onko se totta vai mielkikuvitusta. James Barrie on muutoin rauhallinen, mutta mielikuvitusleikeissä hän osaa ottaa aktiivisen roolin. Hänen vaimonsa on liiankin käytännöllinen, eikä päässyt mukaan Jimin tekemiin seikkailuihin, vaikka olisikin kovasti halunnut. Heidän tiensä erkanee aika luonnollisesti. Jimin ja Davidsien äidin välillä en näe periteistä rakkautta, vaan syvää ystävyyttä. Mummo ja kaikki muut ulkopuoliset ei vain milläään usko sitä. Jim luo kaikkiin poikiin omanlaisensa suhteen, mutta lähimmin hän on tekemisessä Peterin kanssa. Hän antaa tälle oman kirjoitusvihkon ja antaa neuvoja mistä aloittaa kirjoittamisen.

Yhteinen leijahetki puistossa
Näyttelijäntyö on kokolailla hyvää, vaikka välillä minua vähän jopa ärsyttää Jimin ja hänen vaimonsa kuiskailupuhe. Johnny Depp ei ole Jack Sparrow roolissaan, vaikka niin monet kuvittelevat, vaan paljon pidättyvämpi ja herkempi. Kate Winsletin olen tätä ennen nähnyt nuorena tyttönä Titanicin kannella ja hän on edelleen yhtä valloittava kuin silloin. Vanhin pojista kasvaa ihan silmissä, vaikka onkin jopa esikuva sille kohtaa Peter Panista, ettei hän haluisi kasvaa. Olosuhteet kuitenkin vaativat sitä. Toinen poika jää kaikista eniten varjoon, mutta on leikeissä kaikista intohimoisimmin mukana. Peter on eneiten ulkopuolinen ja tarkkailija, kun taasen nuorin poika Michael on kovasti muiden vietävänä. Teatterin näyttelijöistä Nanaa esittävä mies ja Peter Pan tyttö aluksi lyttäävät näytelmän itse, mutta nauttivat selkeästi rooleistaan, kun yleisön edessä ollaan. Teatterin johtaa antaa käyttöönsä näyttelijät ja tilat, mutta on epäileväinen tarinan hahmojen ja juonen kannalta, kun edellinenkään näytelmä ei menestynyt. Hän on totaalisesti väärässä, sillä Peter Panista tulee juuri siksi hitti, koska se vetoaa jokaisen katsojan lapsenmieliseen puoleen. Barrien faneina on mm. eräs vanhempi pariskunta joka kävi katsomassa ensimmäisen näytelmän ja nyt puoliso on kuollut ja rouva kävi yksin katsomassa Peter Panin. Hän kehuu niin, että kyllä mies olisi rakastanut tätä, hän oli poika vielä mieleltään itsekkin. Davidsien mummo on kokoajan Jimiä vastaan, eikä haluaisi tämän olevan Davidsien elämässä. Ainoastaan silä hetkellä hän antaa siunauksen Jimin työlle, kun hän näkee Pter Panin tyttörensä olohuoneeessa ja Helinä keiju on kuolemassa. Peter Pan toivoo aplodeja, joiden avulla Helinä ei kuole ja ensimmäisenä niitä on antamassa mummo. Sitä ihmettelen, että seuraavassa kohtauksessa hänen käytöksenä muuttuu yhtä tylyksi kuin aikaisemmin.

Matkalla Mikä-Mikä maahan
Finding Neverlandissa kiinnostavinta on se, kuinka kuvataan kohtauksia, jotka lopulta päättyy tavalla tai toisella Peter Pan näytelmään. Kun puistossa lennätetään leijaa, niiin siihen pitää uskoa samalla tavalla kuin Helinä keijuun, muuten se ei varmasti lähde liikkeelle. Merirosvoleikkejä oltiin mökillä ja intiaanit valtasivat Davidsien puutarhan. Jim oikein näki, kun äiti koitti laittaa poikiaan nukkumaan ja hänen koiransa oli jaloissa. Pojat vaan hyppi sängyllä hokien, en halua mennä nukkumaan, en halua. Jos ikkuna vain olisi ollut auki, pojat olisivat voineet lähtiä lentoon. Nämä kaikki on kuvattu niin kauniisti limittäin fantasiamaisen harson läpi realistisuuden kanssa, että on oikeastaan jopa herkkää katsottavaa. Yhdistelmä on onnistunut mitä mainioimmin ja kotimaisessa 90-luvun Suolaista ja Makeaa elokuvassa, jonka katsoin jonkin aikaa sitten, on varmasti haettu juuri tälläistä takaa, siinä totaalisesti onnistumatta. Findig Neverland tuo minulle myös vahvasti mieleen Disneyn elokuvan Saving Mr.Bank, jossa suunnitellaan Maija Poppasen tekemistä elokuvaksi. Minulla tuli vahva olo, että tämä Findig Neverland on ollut yksi sen elokuvan innoittajista omalla tavallaan. Findig Neverland on mitä onnistuinen yhdistelmä realismia ja fantasiaa, vaikka loppu onkin surumielinen.

lauantai 15. syyskuuta 2018

Mission Impossible: Fallout

Tom Cruise eli Tomppa on yli viisikymppiseksi edelleen kovassa kunnossa. Ethan Hawkina hän on ollut jo monessa vaarallisessa tehtävässä mukana ja nyt on jo kuudes osa menossa. Viimeksi katselin Mission Impossiblet muutama vuosi sitten, kun viides osa nyt elokuussa  ilmestyi. Tauko on tehnyt sen, etten muista sarjasta oikein mitään, mutta lähdin siltikin innokkaana seuraamaan uutta tehtävää lefateatteriin.
Mission Impossible Fallout leffajuliste
Ethan Hawk tiimeineen on metsästämässä Plutonium nimistä asetta, kun Ethan joutuu päättämään pelastaako kaverinsa vai koko maailman. Kaveri pelastetaan ensin ja plutonium varastetaan heiltä. Koska tämä tehtävä menee pieleen, niin Ethan ei ole kaikkien suosiossa. Hän kuitenkin ottaa vastaan uuden tehtävän ja mukaan lähtee kaverit Luther, Benji ja mukaan tulee vielä Ilsa, joka taisi myös olla edellisessä elokuvassa. Koska Ethaniin ei luoteta, tämä saa partnerikseen vittumaisen Walkerin, jonka kanssa hän ei kovin hyvin tule toimeen. Toimintaa tapahtuu Pariisin yökerhossa ja kaduilla, Lontoon katoilla ja lopuksi jossan aavikon yläpuolella. Plutoniumista ja Solonome Lane nimisestä hepusta tapellaan ja toiminta kohtauksia riittää tässä parin ja puolentunnin pärinässä. Perinteisempi tappelu käydään klubin  miestenvessassa, jättimäisiä hyppyjä Lontoon katoilla, autorallia Pariisin Riemukaarta ympäri ja helikopterissa roikkumista ennen loppukohtausta. Viimeisessä lokaatiossa Ethan tapa vanhan vaimonsa Julian, joka onkin ottanut jo uuden miehen itselleen. Julian kasvot jotenkin muistinkin vanhoista elokuvista ja pidin kovasti hänen ja Ethanin tapamisesta. Elokuvan loppukliimaksi liittyy pommien purkamiseen ja se onkin aikamoinen jännitysnäytelmä.

Vaikka en toimintaleffoista paljon perusta, niin pysyin helposti hereillä uuden Mission Impossiblen seurassa. Kyllä Cruisen Tompalla vielä karismaa löytyy. Hänen uusi kumppani Walker, joka paljastuikin pahikseksi on aika mitättömän oloinen. Kyseisen näyttelijän Teräsmiestyylikään ei minuun iske, olen enemmän Batman ihmisiä. Ethanin vanhat kaverukset tuo tarinaan mukavaa huumoria ja lempeyttä. Ilsa on vähän kuivakka hahmo, mutta uutta naiskauneutta toi Valkoiseksi Leskeksi kutsuttu muija , joka toimi aseiden trokarina. Itse Walkerin pääpomon motiiveja en ihan ymmärtänyt, sillä aluksi hän on Ethania vastaan ja lopuksi hänen puolella. Ethanin oman pomon kuolema toi minulla vahvasti mieleen James Bondissa M:n surullisen kohtalon.

Juoksemassa Lontoon kattojen yllä
 Pidin kovasti Mission Impossiblen lokaatioista. Pariisissa ja Lontoossa käyneenä bongasin paljon tuttuja maisemia, sekä hauskoja yksityiskohtia. Kun Ethan moottoripyörällä pärisee poliiseja karkuun hän ajaa Riemukaaren ympäri vastasuuntaan, niin poliisit ei millään pääse kunnolla hänen perässään, sillä Riemukaaren autotiet ovat aina tukossa. Lontoossa taasen tykkäsin näistä hyppykohtauksista, sillä ne toi paljon huumoria mukaan, kun Benjin antamat ohjeet olivat vähän epämääräisiä. Musiikki ei tunnaria lukuunottamatta minulle jäänyt lainkaan mieleen, mutta sitä en odottanutkaan. Kävin katsomassa elokuvan 3D:nä ja nyt se toimi erinomaisesti. Monissa hyppykohtauksissa, helikopteriajoissa ja varsinkin ammuskeluissa tuntui ihan, että olisin ollut itse paikalla. Sääli vain, että Tampereella 3D näytös ei pyörinyt enään Scape- salissa, vaikka elokuva on vasta viikon ollut valkokankaalla. Nyt 3D näytös oli Plevnan pienimmässä salissa ja kyllä Vaarallisen Tehtävän 3D versio kiinnosti ihmisiä, sillä sali oli muutamaa eturivin yksittäistä paikkaa lukuunottamatta ihan täpösen täynnä. Siinä mielessä olin pettynyt Finnikinon salijärjestelyihin, sillä olin kovasti odotanut, että saan korkata Scape- salineitsyyteni Mission Impossiblen kanssa. Valitettavasti toinen viimeiaikoina näkemän irymistely eli Ihmeperhe 2 ei myöskään ollut Scapessa. Saisi Tampereen Plevna nyt kyllä hävetä!

tiistai 4. syyskuuta 2018

Tv-suosikkejani: Star Trek

Elokuvien ohessa on tullut monenmoisia televisiosarjoja vuosien varrella seurattua. Jotkut niistä on painautunut ikuisesti mieleeni koskettavien tarinoiden tai herskyvän huumorin takia. Tällä kertaa otan käsittelyyn sarjan, johon olen vasta tänä keväänä tutustunut ja jäin aika nopeasti siihen koukkuun. Vaikka sarja on 60-luvulta, niin en ollut aikaisemmin katsonut taikka tiennyt siitä yhtään mitään. 8 kuukaudessa seikkailimme sarjan parissa ja nyt siirryimme sen jatkoanimaation pariin. Kyseessä on siis tietenkin Star Trek (The original series).


Ensikosketus: Star Trekkiä en olisi varmasti ikinä alkanut katsomaan ilman avomieheni painotusta/kannustusta. Hän rakastaa scifiä, seikkailua ja räiskintää eli juuri niitä mitkä itselleni on aikalailla eiei listalla. Hän houkutteli kuitenkin minut Star trekin pariin kertomalla, että kyseessä on loppujen lopuksi enemmän ihmis(avaruusolio)suhde draama, joka vain sijoittuu avaruuteen. Annoin sarjalle mahdollisuuden. Ensimmäinen pilotti jakso oli ihan jännä, mutten siitä heti vakuuttunut. Muutama sarjan ensimmäinen jakso sai minut koukkuun, sillä löysin nimen omaan sarjasta sen draamapuolen ja Star Trekin henkilöhahmot vetivät minut heti mukaani. Olemme katsoneet sarjaa läpi kevään lähes päivittäin ja täytyy myöntää että kiinnyin hyvin vahvasti sarjan kärkikolmikkoon. Nyt kun siirryimme animaation pariin pieni haikeus minuun iski ja meinaan kyllä katsoa kaikki elokuvat, jossa on mukana tämä alkuperäinen näyttelijäkaarti.

Enterprise
 Juoni: "Avaruus, tuo käymättömistä korpimaista viimeinen. Nämä ovat tähtilaiva Enterprisen löytöretket. Sen viisivuotinen tehtävä: tutkia outoja uusia maiilmoja, etsiä uutta elämää ja uusia sivilisaatioita, rohkeasti mennä sinne missä ihminen ei ole koskaan käynyt." On vuosi 2265 ja tähtilaiva Enterprise seilaa avaruudessa tutkimassa uusia maailmoja. Enterprisen kapteeni James T. Kirk on sarjan pääosassa. Hän komentaa laivaa, on tutkimusretkillä aktiivsimpana mukana ja pitää huolta koko Enterprisen miehistöstä. Monet tähtilaivan seikkailut johtaa siihen, että Enterpriselle tulee vieraita ja/tai tunkeilijoita, jotka Kirk kohtaa. Monesti Enterprisen henkilökunta menee myös itse vierailemaan uusille planeetoille, joissa kohdataan millon hirviöitä, milloin hyvin vanhoillisia sivilisaatiokulttuureja suoraan maapallolta. Joskus jakson juoni perustuu pelkästään Enterprisella tapahtuvaan henkilökemioiden erimielisyyksiin. Star Trekin jaksot eivät juonellisesti ole toisiinsa sidonnaisia, joten sarjassa ei ole pitkäkestoista, yhtenäistä juonta. Kirkin lisäksi sarjan tärkeimpänä voimana on Enterprisen miehistö: yliperämies Spock, lääkintäupseeti Leonard McCoy eli tuttavallisemmin Bones, konemestari Scott, ruorimies Sulu ja kommunikaatioupseeri Uhura.

Enerprisen miehistöä kannella
Näyttelijät: Kapteeni James T.Kirk eli William Shatner on paitsi sarjan keskushahmo, myös helposti lähestyttävä ja miellyttävä kapteeni. Kirk osaa olla diplomaattinen, mutta suuttuessaan osaa käydä tarpeen vaatiessa väkivaltaiseksi. Kapteenina hänellä on velvollisuus tehdä kaikkensa Yhdistyneiden plaannetojen liiton lakien mukaan, mutta Krk osaa kanssa laittaa ystävien ja ihmisten (ja alieneiden) hengen etusijalle, jos liiton käskyt hänestä ei ole järkeviä. James muutenkin uhraa paljon mieluummin itsensä, kuin antaa kärsiä jonkun hänen puolestaan. Minuun katsojana vetää Jamesin hyvä huumorintajku ja artikuloinnin taito, Kirk osaa sanoa oikeat sanat oikeaan aikaan. Kirkin heikous on naiset, mitä kauniimmat sitä enemmän Kirk heihin lanekaa. Koko Star Trekin aikana Kirkillä oli lähemmän parikymmentä naistenvientiä ja Kirk itse tietää, että hän olaa flirttailla ja hän käyttää sitä jopa häpeäällisen paljon hyödyksi tehäviä suorittaesssaan. Ainakin yhdessä jaksossa näkyy selvästi, että James pääsee pukille, kun yhdessä mennään sänkyyn ja aamulla laitetaan kenkiä jalkaan.
Entesprisen kapteeni James T. Kirk
Yliperämies ja tiedeupseeri Spock (jonka etunimi on liian vaikea lausuttavaksi, joten emme sarjassa saa sitä kuulla) on puoilksi vulkanuslainen ja puoliksi ihminen. Spockin isä on vulkanus -nimiseltä planeetalta ja äiti maasta. Vulkanuslaiseen luonteeseen kuuluu looginen ajateluja kyky piilottaa omat tunteensa. Lisäksi vulkauslaiset pystyvät telepatiaan toisten kohteiden kanssa. Ulkonäöllisesti vulkanuslaisilla on vinot kulmakarvat ja suipot korvat. Spock on Kirkin oikea käsi ja paras ystävä. Krik pyytää usein Spockilta neuvoja, sillä Kirk on itse tunteellinen ja tunteiden hänet vallatessaan Kirk ei voi ajatella loogisesti. Spockilla loogisuus menee kaiken edelle ja hänen kuuluisin sanontansakkin on: "It's quite logical". Spock on yleensä Kirkin seurana planeetoilla, sillä hänen loogisuutensa ja tunteettomuutensa auttaa monesti haastavissa tilanteissa. Spock ei perusta paljon huumorista, mutta luo sitä tahattomasti itse tällä omalla jatkuvalla loogisuudellaan. Spocin vastaparina on henkilökohtainen suosikkihahmoni, lääkintäupseeri Leonard McCoy, alias mr. Bones. Kun kerran Spck on looginen, niin Bones on tunteellinen. Lääkärinä hän lähes tuntee muiden kivut ja tuskat ja haluaa auttaa aina muita. Bonesilla menee Spociin helposti hermot ja se luo toistuvasti sarjaan huumoria, varsinkin silloin kun Spockin ja Bonesin täytyy tehdä yhteistyötä. Bonesin tunnteuin sanonta on valitettavasti: "It's dead Jim", kun he löytävät jonkun ruumiin. Bones on Kirkin vasen käsi ja välillä hänellä on jopa kinaa siitä Spocin kanssa kumpi on tärkeämpi ja parempi ystävä Kirkille.
Spoc tekee vulkanuslaisen tervehdyksen
Bones. Trust me, I'am a  doctor
Ensimmäisten jaksojen aikana Kirk, Bones ja Spock muodostavat tiiviin kolmikon. Lähes joka seikkailussa he ovat kolmistaan mukana. Sarjan muut hahmot saavat jakso jaksolta enemmän ruutuaikaa. Kun Kirk on poissa Enterpraiselta, varakapteenina toimii Spock, kolmannella sijalla on Scott ja neljäntenä Sulu. Scott on skottilainen ja hän puhuukin vahvasti aksenttia murtaen. Scott on Kirkiä ja Spocia selvästi vähän vanhempi, muttei kuitenkaan ihan Bonesin ikäinen. Hän osaa heittää huumoria ja varsinaiset naurut tulee, kun Scott innostuu kittaamaan viskiä. Sitäkin muutamissa jaksoissa tapahtuu. Sulu taasen on nuori jäpikkä, jolla ei värikästä persoonaa ole. Sulun aisaparina on Chekov, venäläissyntyinen navigointiupseeri, joka puhuu kivasti venäjää murtaen ja muutenkin muistaa venäjän historiasta yhtä ja toista. Ainoan ison naisroolin tekee Uhura, joka on pääasiassa Enterprisella yhdistämässä kaiuttimiin tai kuulokkeisiin tyyppejä ja lähettelee viestejä. Uhuraa sentään Kirk ei ole omana itsenään sarjassa iskenyt.


Skottilainen Scott
Miksi juuri Star Trek:
Hahmojen henkilökemioiden luoman draaman lisäksi jaksojen juonet ovat yleensä jännittäviä ja jopa hauskoja. Hauskuus tule eniten esiin sarjan camp-hengestä. Star Trekillä ei ollut suurta budjektia, joten kaikki lavasteet ja avaruusoliot on halvalla tehtyjä ja se kanssa näkyy ja nykypäivän katsojalle luo sitä huumoria. Hirviö on helposti joku tyyppi kumipuvun sisällä tai lakanan alla ja enemmän naurattaa hahmojen pelko niitä kohtaan. Tykkään siitä, että Star Trekissa näkyy niin vahvasti se ajan henki, vaatteet on yksinkertaiset, naisilla isot hiuspallurat ja tähtilaivan laitteet aika alkeelliset. Sarjan juonet ovat helposti yksinkertaiset, joku uhkaa Enterprisea, tai joku uhkaa jotain planeetta jolloin Enterprisen täytyy mennä avuksi. Vaikka sarja on periaatteessa scifiä ja näin ollen fantsiaa, viittauksia oikeisiin maapallon tapahtumiinkin on paljon. Joillain planeetoilla on alkukantaista elämä, joissain eletän vanhan Kreikkalaisen kulttuuriin mukaan, toisaalla Natsisaksan mukaan, yhdellä Amerikan cowboyajalla ja käydäänpä ihan jääkaudellakin asti. Yhdistyneiden planeettojen liiton mukaan muualta (eli Enterpriselta) tulleet eivät saa hetkauttaa tai pakolla kehittää planeettojen sivilisaatiota eteenpäin (olkoot se kuinka huono sivilisaatio tahansa). Tämä tuo haasteita moniin jaksoihin ja varsinkin ristiriitoja kapteenille isojen päätösten tekemisissä. Star Trekin musiikki on aika taustalla, mutta sen tunnari on jo iskostunut omaan kallooni.

Mieleenpainuvimmat kohtaukset/tapahtumat Star Trekissa:
- Spocin aivot varastetaan
- Kirk saa naista
- Spock ja Bones vittuilevat toisilleen
- Spock on menossa naimisiin ja joutuu vulkanuslaisten naimisiinmenoriittiin ja tappelee Kirkiä vastaan
- Sanotaan ja tehdään vulkanuslainen tervehdys
 -Bones ottaa esiin häkkyränsä, jolla testataan onko joku elossa
- Bones auttaa yhtä naista saamaan lapsen, joka nimetään Leonardiksi



Kirkillä on ongelma lisääntyvien Triblien kanssa
- Uhura saa Trible nimisiä karvapallo-otuksia, jotka lisääntyvät kuin kuolonvalkea Enterprisella
- Spock rakastuu jääkaudella olevaan luolanaiseen
- Scott juo viskiä
- Spocin vanhemmat vierailee Enterprisella
- Kirk käyttää diplomatiaa niin hyvin, että joku kone tai savu räjähtää
- Pelataan yksin shakkia monikerroksisella laudalla

Spock harjoittaa logiikkaansa pelaamalla yksin shakkia monikerroksisella shakkilaudalla