Lippukokoelma

Lippukokoelma

tiistai 16. elokuuta 2016

Tv-suosikkejani: Sinkkuelämää

Elokuvien ohessa on tullut monenmoisia televisiosarjoja vuosien varrella seurattua. Jotkut niistä on painautunut ikuisesti mieleeni koskettavien tarinoiden tai herkyvän huumorin takia. Tässä osiossa esittelen suosikkisarjojani ja koitan pohtia, mitkä asiat kyseisessä sarjassa vetoaa minuun, niin että vuodesta toiseen haluan katsoa samoja jaksoja, joita olen niin monen monta kertaa jo elämäni aikana nähnyt.

Vuorossa ihana Sinkkuelämää, täynnä hurmaavia miehiä. Tämä on myös pohjustus seuraaviin elokuva-arvosteluihin: Sinkkuelämää elokuvaan, sekä sen jatko-osaan.


Sinkkuelämää kertoo New Yorkista ja siellä asuvasta neljästä leidistä: Carrie Bradshaw, Charlot York, Miranda Hobbes ja Samantha Jones ja heidän rakkauselämästään. Sarja on ilmestynyt 1998-2004 yhdysvalloissa ja suomessakin samoihin aikoihin. Muistaakseni MTV3 kanava näytti sarjaa ensimmäisenä, mutta sen jälkeen sarjaa on näkynyt ainakin SubTvllä ja Avalla.

Ensikosketus: Sinkkuelämää löysin auhoitettuna videolta siskon kaapista hänen aikoinaan ollessa Saksan matkalla. Jäin koukkuun välittömästi, olisinko olut jotain 13-vuotias. Vasta 19-vuotiaana sain toisen tuotantokauden itselleni syntymäpäivälahjaksi ja puolessa vuodessa keräsinkin kaikki tuotantoaudet kokoon itselleni. Molemmat Sinkkuelämää elokuvat kävin myös katsomassa teatterissa.

Näyttelijät: Koska sarja on komedia, niin kaiken tapahtuman ei tarvitse ola uskottavaa. Sarjan näyttelijat ovat minusta siksi loistavia, koska tilanteesta riippuen osataan olla karikatyyrisiä. Muutaman kerran olen sattunut vilkaisemaan päänaisten roolisuorituksia joissain elokuvissa, niin ne tuntuu heti epäuskottavilta. Näyttelijät ovat minulle kuin hahmonsa tässä sarjassa. Jokaisesta pidän suunnattomasti, mutta naisista Miranda ja Samantha jakavat suosikkipaikkani samaistumisen vuoksi.


Miksi juuri Sinkkuelämää: Katson äärimmäisen vähän ulkomaisia tv-sarjoja ja Sinkut pysyvät ykkösenä juuri siksi, että se toimii myös muualla kuin ulkomailla. Se ei ole kulttuurisidonnainen, vaan kertoo yleismaailmallisista asioista: ystävyydestä, rakkauden löytämisestä ja sen pitämisestä. Tottakai siellä on pintakiiltoa New Yorkin julissa, mutta niihinkin on syysä. Sarjassa on tietty epäuskoisuutta, koska miten Carrie muuten voi syödä aina ulkona ja ostella kenkiä, kun kirjoittaa vain kolumnia, tai onko tuollaisa miehiä oikeasti olemassa. Minua se ei siltikään haittaa, koska fiktiotahan tämä on olevinaan.

Hahmot ja parhaat miehet: Sarjasta minulle ei ole jäänyt yksittäisiä suosikkikohtauksia kuin muutama (Charloten ja Harryn sekä Steven ja Mirandan häät), joten esitellään tässä nyt sarjan paras osuus eli ihanimmat miehet, sekä naisnelikkomme.

Tytöt juhlimassa
Carrie Bradshaw
Carrie on New York Star lehden ja myöhemmin Voguen kolumnisti, joka rakastaa kenkiä. Hän on tarinan kertoja ja pääosassa koko porukasta. Joka jaksossa Carrie kirjoittaa kolumniaan, missä kerrotaan hänen ja ystviensä miesongelmista. Carrie tapailee sarjassa monenlaisia miehiä ja antaa heille helposti mahdollisuuden. Hän ei ole niin koservatiivi kuin Cahrlotte, muutei myöskään niin yhtä uskalias kuin Samantha. Carrie rakastaa vaatteita ja muotia ja näin muotiummikkona on kiva vaan ihailla tämän vaatteita. Carrie on reipas ja energinen, eikä todellakaan mikään kotihiiri.

Samantha Jones 
Samantha omistaa oman PR-toimiston, on porukan vanhin ja itsevarmin nainen. Hän harrastaa seksiä vähän niin kuin miehet, rohkeasti ja uskaliaasti. Hän ei rakastu helpolla ja on uskaliain kokemaan uusia asioita. Samanthan iskee miehiä jopa röyhkeän suoralla tavalla, eikä kavahdu lainkaan jos joku yllättä hänet kesken seksipuuhien. Viimeisellä tuotantokaudella Samantha sairastuu syöpään, mutta selviää siitä onneksi.

Charlotte York 
Cahrlotte on galleriaristi ja haaveilee oamsta perheestä. Hänen yksi suurimpia elämäntavoitteita onkin olla äiti. Cahrlotte on hyvin konservatiivinen ja kuuntelee kauhulla Samanthan uskaliaista puuhasteluja. Charlotte on porukasta ensimmäinen naimisiinmenijä, mutta suhde kaatuu miehen impotenttiin. Charlotte löytää itselleen uuden miehen avioerojurististaan ja sarjan lopussa hänen unelmasa toteutuu, kun he saavat Harryn kanssa adoptoitua lapsen.

Miranda Hobbes 
Miranda on uranainen, jolle rakkaus ja seksi jää vasta kakkoseksi. Mirandalla on jyrkät mielipiteet, hän on kyyninen ja myös suorapuheinen. Jo sarjan toisella kaudella hän tapaa baarimikko Steven, joka jää Mirandan elämään. He saavat Steven kanssa vahinkovauvan, joka kuitenkin palauttaa heidät yhteen. Lopulta Miranda ja Steve päättyvät naimisiin ja asumaan yhdessä.



Muistettavimmat karmeimmat miehet, jotka toi sarjaan rutkasti huumoria

Alexander Petrowsky
Carrien viimesin mies sarjassa, taiteilija joka vie hänet Pariisiin. Alexander on järkyttävän ruma, vanha kuin mikä ja luonteeltaan niin kuvottava kuin voi olla. En voi sietää tätä ukkelia yli kaiken ja siksi on niiiiin helpottavaa, kun Mr.Big tulee hakemaan Carrien pois Ranskasta. Yök!

Bill Kelley
Carrien iskemä politiikko, jolla oli fantasiana leikkiä sängyssä pissaleikkejä. Tässä kulki jo Carrien raja ja onneksi. Näin karseeta ukkoa, joka kiertelee vatsauksia kuin politiikot yleensä on ainvan karmaisevia. Parastahan on kun Carrie paljasti kolumnissaan nämä fantasiat, sillä siihen loppui ukkelin kannatus politiikassa.

Skipper Johnston 
Carrie yritti parittaa ystäväänsä Skipperiä Miradalle ja hetken he olivatkin yhdessä. Miranda kuitnekin jätti Skipperin, tämän ollessa liian kiltti ja siksi hän päätyikin karmempiin henkilöihin. Skipperin kiltteys minusta oli aivan liian imelää, oikein tekaistua liikamiellyttämistä. Sellainen ei sovi miehille, ei sitten yhtään.

Buster
Buster toimii kenkämyyjänä ja hän sovitti Charlotelle erilaisia kenkäpareja. Miehellä oli todella selvästi joku paha fiksaatio kenkiin, sillä hän todellakin taisi laueta vaan Charloten toimiessa Tuhkimona. Hyvin ällöttävä tyyppi..

Katsokaa silmiä... yäk
Howie Halberstein
Howie oli Harryn bestman ja ennen Harryn ja Charloten häitä hän pääsi kuksasemaan Carria oikein kunnolla. Tässä on mies, jonka mielestä kaniseksi on parasta ja myötätuntoni on täysin Carrien puolella kun tollasta pam-pam-pam-pamattelua joutuu kestämään.

Mitch
Tunnetaan myös paremmin nimellä Mr.Pussy. Charlotte koitti aluksi kesyttää tätä miestä itselleen, mutta turhaan. Mies ei kyennyt ajattelemaan naista naisena, pelkästään pimpinnuolennankohteena.

Jack Berger 
Bergeri Burgeri kirjailija on Carrien miehistä yksi tylsimmistä, enkä voinut ymmärtää hänen vetovoimaansa. Carrienkin olisi pitänyt uskoa se kerta heitolla, jos ei ole hyvä ensikeran sängyssä niin ei ole hyvä ollenkaan. Burgerin ero Carriestä ol imyös todella törkeä, en itse suvaitsisi muistilappu eroa missään nimessä.

Muistettavimmat sarjan ihanimmat miehet, jotka toi sarjaan silmänruuan lisäksi paljon huumoria tyhmillä teoillaan ja usein myös väärillä valinnoillaan.

Trey MacDougal 
Charloten ensimmäinen aviomies, joka vastasi kosintaan "Jepulis!" ja on kokonaan äitinsä tossun alla. Juuri ennen häitä Trey vielä paljastuu imptentiksi ja pariskunnan seksielämä ja myöhemmin lapsensaaminen hankaloituu suuresti. Treyllä myös ei ole lainkaan huumoritajua, varsinkaan kun hän tuo Charlotelle pahvivauvan. Treyta pahempi on vain hänen äitinsä Bunny MacDougal joka on kyllä kuin anopin painajainen. Trey ei ole luonteeltaan yhtään ihana, mutta prinssin piirteitä hänessä on, varsinkin silloin kun he Charloten kanssa ovat vastarakastuneita.

Shumuel
Shumuel tapaa Charloten tämän galleriassa ja he molemmat olisivat sopiva pari toisilleen kun ovat niin taiteilijoita. Itse pidin valtavasti Shumuelin mystisestä olemuksesta.

Nuo kikkurapulisongit... lumoavat
Dr. Bradley Meego 
Carrie tapaa tämän tohtorin kirjatilaisuudessa ja ehtii sopimaan uudet treffit seuraavalle päivälle. Kuka ties hänesta ja Carriesta olisi voinut tulla jotain, ellei Carrie olisi nähnyt ja jäänyt taas ajatuksissaan Mr. Bigin vangiksi. Bradley on Carrien tapaamista miehistä yksi jrkivimmistä ja häntä olisi mielellään kattellut pidempäänkin.

Jeff Fenton
Samanthan heilastama kääipö oli yllättävän suloinen ja huumorintajuinen, mutta kyllävse miehen koko tuli siinä vastaan kun seistessä tämä yltyi vain Samanthan rinnoille asti.

Aidan Shawn 
Carrien toinen pitkäaikainen kumppani, jonka kanssa hän melkein uskaltaui jo avoliittoon asti. Aidan on oikein söpö ja fiksu ja kiva, mutta hänessä on samaa vikaa kuin Skipperissä, hän on ihan liian kiltti.

Dr. Robert Leeds
Aivan ihana Yankiisien tohtori, Mirandan naapuri ja miesystävä. Suhde kaatui vain siihen, että MIranda oli jo huomannut rakastuvasnsa Steveen. Robert oli kuitenkin lumoava ja niin herttainen Bradylle ja kohtelias Stevelle. Aivan täydellinen mies kaikenkaikkiaan.

Hoivaava, hyväkäytöksinen lääkärimies alakerrasta
Steve Brady
Baarimikko, Mirandan mies ja lapsen isä ihanan renttu Steve. Pidän Stevestä valtavasti hänen rentoudensa takia, hön ei ole mikään siloposki, eikä välitä pukeutua pukuun ja ottaa raskaasti sen, että Mirandalla on kovempi ra kuin hänellä. Siltikin hän välittää Mirandasta huomaavasti ja laittaa hänet kaiken edelle.

Smith Jerrod
Samanthan upea tarjoilijanlöytö, josta hän itse kasvattaa tähden. Smith on sarjassa aluksi yhtä rempseä kuin Samantha, mutta nuorempana hän kiintyy Samantaahn enemmän kuin tämä häneen, mikä tulee Samanthalle ongelmaksi. Kun Smithin ura saa tuulta alleen Sam vasta tajuaa Smithin arvon itselleen. Smith on ihanan herkkä tyyppi.

Harry Goldenblatt
Kalju avioerojuristi pokasi asiakkaansa ja ei ihme, että Charlotte oli myyty. Harry on ihana kaikkine karvoineen. Harry iskee Charlotemkin mitä hauskimmalla tavalla, kun esittelee avioerotaloa ja varsinkin kun he ensin kerran eroavat ja sitten tapaavat uudestaan juutalaisten sinkkuillassa, se kosinta on niin kaunista!

Richard Wright
Myönnetään, pidän vanhemmista miehistä ja olisin varmati kuin Samantha ja laittanut tässä suhteessa sydämeni peliin. Hotelliporho vain kuitenkin on jo niin isoissa ympyröissä, ettei Sam häneen enää uskaltanut luottaa. Richard on kuitnekin valloittava. Ottaisin vain jos pystisin.

Rikas hotelliporho
ja Ykkösenä Mr. Big 
Kyllähän sen heti ekasta jaksosta arvasi, että yhteen Carrie ja Big päätyvät vaikka kuinka monen soutaamisen ja huopailun jälkeen. Eikä ihme, onhan Big täydellinen kun on aina tuo veikeä hymy, puku päällä ja pilke silmäkulmassa. Olen aina pitänyt Bigistä, koska hänessä on kuitenkin oientä vaaran tunnetta, eikä ole lainkaan niin nössykkä kuin Aidan. Big tekee sarjassa paljon virheitä ja käy kertaalleen naimisissa Natashankin kanssa, ennen kuin he päätyvat Carrien kanssa yhteen. Ihanintahan on, että juuri Big kävi pelastamassa Carrien hirveän Petrovskoyn kynsistä Pariisista ja toi NewYorkkerin takaisin New Yorkiin.

Ainoa ja oikea Mr. Big

torstai 11. elokuuta 2016

DC Extended Universe - elokuvat 1-3

Luen paljon sarjakuvia, mutten ole aikaisemmin supersankareihin kamalasti tutustunut. Omat sarjakuvasankarini on enemmänkin näitä arjensankareita kuten Jaska Jokunen ja Wagner, mutta nytpäs näihin oikeisiin supersankareihinkin tuli tutustuttua. Mieheni halusi näyttää minulle näitä uusia DC-sarjakuvista tehtyjä elokuvia ja jopa omaksi yllätyksekseni näistä olen pitänyt. Ehkä jopa joskus luen ensimmäisen Batman sarjakuvankin.

Man Of Steel

Man Of Steel on tämän uuden universumin ensimmäinen elokuva. Itse nimestä päätellen olettaisin tämän olevan Teräsmies, mutta päähahmo on viralliselta nimeltään Superman. En kyllä yhtään tajua miksi siis Supermies on käännetty suomessa Teräsmieheksi, kun on erikseen Iron Man olemassa, joka ainakin minun logiikallani olisi suomeksi Teräsmies?

Superman tulee kaukaa toiselta pleentalta Kryptonista maapallolle, hänet adoptoidaan ja saa nimen Clark. Kryptonlaisena hänellä on voimia, jotten takia maassa ollessa hän kokee itsensä ulkopuoliseksi ja erilaiseksi kuin muut. Teini-iässä hän saa vasta kuull aolevansa avaruuolento ja käyttää voimiaan hyödyksi ihmisten pelastamiseen.

Man Of Steel tuntui alussa hyvin sekavalta scifi elokuvalta, mutta Clarkin maassa ollessaan ja hänen muoruuttaan kuvatessaan tämä muuttui koskettavaksi perhedraamaksi. Scifimomentti kuitenkin  palaa takaisin ja elokuvassa käydään poliittista sotaa vähän väliä. Itse juonellisesti en välittänyt elokuvasta, mutta sen tunnelma, teemat ja niiden sekoittuminen keskenään (poliittinen taistelu ja Teräsmiehen perhesuhteet) pitää elokuvan mielenkiintoisena. Supermanin näyttelijä Henry Cavill yllätti minut kyllä, silä en odottanut sinisten rumien epäseksikkäiden trikoiden takaa löytyvän noin hurmaavaa, närtihtävää tyyppiä. Rakkaustarinakin tässä sivussa oli, joka päättyi vielä hyvin avoimesti molempien samalle työpaikalle saman lehden toimitukseen. Lopussa näkyi selvästi, että jatko-osa on tulossa.


Batman v. Superman (Bättis vastaan Teris)

Supermanin tapasin ensikerran vasta tuossa edellisessä elokuvassa, mutta Batman on ollut tutumpi jo jonkin aikaa. Ensimmäinen näkemäni Batman oli The Dark Night, josta pidin kyllä silloin. Tim Burtonin Batman ja Batman Returns on tullut nähtyä, sekä myös Batman Forever. Bättis on minulle mustaan nahkaan pukeutuva, muriseva, sexikäs lepakkomies ja siksi tähän uuteen Bättisnäyyttelijään Ben Affeckiin olin todella pettynyt. Bättiksen nahkahaalarikin näytti enemmän teräkseltä kuin halvalta nahkalta, eikä hänen murinansa ollut yhtään Michael Keatonin, saatikka Pekka Lehtosaaren Batman animaation tasoista.

Supermanin rauhoitettua ja keskityttyä toimittajan työhäönsä aletaan kyseenlalaistamaan onko Superman sittenkään niin hyvä hahmo kuin onkaan. Ihmisiä kuoli paljon turhaan ja paikkoja tuhottiin, vaikka tarkoituksena oli pelastaan ihmiskunsta. Batman on samaa mieltä, eikä ymmärrä myöskään miksi Supermania pidetään jumalaisena. Tällä kertaa leffan pahiksena toimii Lex Luthor, joka koittaa saada henkiin hirveää vihollista. Siihen hän tarvii kryptoniittia (samaa mömmöä, mistä Supermankin on kehittynyt). Bättis ja Superman tapaavat toisensa jossain ihme bailuissa, jossa Lex on myös mukana ja nämä eivät ensikatsomisella siedä toisiaan. Lex saa myöhemmin kehotettua Supermanin ja Batmanin kunnon tappeluun, niin että hän saa rauhassa herättää omaa vihollistaan. Siinä sitten tapellaan ja hakataan toisia ja Supermanin tyttöystäväkin saa muutamia kolhuja. Lopulta kun hirviö on pystyssä, niin Superman saa hänet tuhottua kryptoniitilla, oman henkensä nojalla. Lex joutuu vankilaan ja sekoilee omia dingdongejaan siellä, kun muut ovat hautaamassa Supermania. Tietenkin ihan viimeisenä ennen lopputekstejä hauta pompahtaa ilmaan.

Bättis vastaan Teriksen juoni ol itselleni aikas sekava, mutta pidin valtavasti siitä, että kaksi supersankaria oli tähän yhdistetty. Myös Batmanin taustatarinaa valotettiiv nähäisen, hänen perhetraumansa. Toimintaa oli tälläisen perusdraaman ystävälle aivan liikaa (katsoin siis 20 min pidemmän leikkaamattoman version) ja siksi se tunui hyvin uuvuttavalta. Tarina junnaili pitkään liian toiminnan varassa. Kuvaus myös oli hyvin synkkää ja harmaata, mihin olisin kaivannut vaihtelua. Pidin siitä, että Batman ja Superman lopulta päätyivät samalle puolelle ja Lexin dingdongailut vankilassa sai jo odottamaan hänelle jatkoa. Supermanin hautajaiset oli pikkuisen kliseistä, sillä kokoajanhan siinä tiesi, ettei hän tule kuolemaan. Elokuvan loppu häiritsi minua muutenkin, tuntui että siinä ol iaiankin viisi eri lopetusta ja jokaisen jälkeen vaan jatkettiin. Osan niistä olisin jättänyt huoletta leikkauspöydälle.


Suicide Squad

Tähän lupauduin mukaan, ilman että minulla oli mitään käryä elokuvasta. Tiesin, että tarina kertoo pahiksista, mutta suurinpiirtein siihen se jäi. Päivää ennen näytöstä näin tästä trailerin ja mainoksen bussipysäkillä ja olin ihan fiiliksissä: tässähän näyttelee Will Smith! Smiht oli Wild Wild Westin aikoihin ihan ykkösnäyttelijöitäni. Pientä epäluuloa minulle nostatti nimi Jared Leto (ja vielä Jokaerina) kun hän on minulle enemmän tunnettu emorock laulajana.

Teräsmiehen kuoltua halutaan kaupungille uusia suojelijoita. Toimintaa johtaa kova muija Amanda Waller, joka värvää nämä rikolliset mielisairaaloista ulos auttamaan kaupunkia. Mukana on mm. palkkamurhaaja Deathsoth (jee, Will Smith), mielisairas Jokerin tyttöystävä Harley Quinn, tulimies El Diablo, Kapteeni Bumerangi ja Hulkin näköinen hirviö Killer Krock. Ryhmän kenttäjohtajana toimii Rick Flag niminen tyyppi, jonka tyttöystävää riivaa Lumoojatar. Lumoojattaren ollessa vahvoilla hän koittaa johtaa maapallon tuhoon ihmisistä, ja sitä sankarimme pyrkivät estämään. Lopulta kaikki päättyy onnellisesti, mitä nyt ihmisiä ja hahmoja kuolee vähän väliä ja luodit lentelee sinne tänne.

Suicide Squest yllätti minut vahvasti huumorillaan ja tyylillään. Vaikka tässäkin ammuskeltiin ja verta lenteli, niin hahmojen taustoja ja syitä kerrottiin kivasti omien klippien kautta. Pidin suunnattomasti värimaailmasta, tähän oli haettu pinkkiä, vihreää ja violettia savua moniin kohtauksiin, jotka tuntui raikastavan elokuvaa. Lumoojattaren astuessa kunnolla kuvaan elokuva sai jo fantasiamaisia piirteitä. Tykkäsin paljon Detahshotin hahmosta, koska näytettiin hyvin hänen kaipuuta lapseensa. Harleyn ja Jokerin rakkaustarina oli kivan monisyinen ja sitä näytettiin hyvin molempien kantilta. Yllätyin hyvin positiivisesti Jared Leton esittämästä Jokerista, hän oli siinä vähintään yhtä hyvä kuin Heath Ledger Jokerina Yön Ritarissa. Tätä Jared Leton Jokerin omaa tulevaa elokuvaa alan todellakin odottamaan. El Diablon hahmo oli kanssa yllättäjänä, hänen motiivinsa tekoihin kun kerrottiin ihan tarinan loppupuolella, Muutamat hahmot sai niin pienen taustatarinan, että he jäivät etäisiksi kuten tuo Kapteeni Bumerangi ja Krokotiiliukko. Myös sen randomijapanimiekkailija muijan juttu jäi ihan mystikseksi. Mitä ihmettä se teki tässä elokuvassa?

Huumorinsa, selkeiden hahmojen kuvausten ja erilaisen värimaailman vuoksi Suicide Squad nousi parhaaksi tämän maailman elokuvaksi. Kattoo sitten seuraavan kolmen leffan jälkeen pitääkö tämä edelleen ykköspaikkaa
.