Lippukokoelma

Lippukokoelma

torstai 23. kesäkuuta 2016

Pitkä Kuuma Kesä

Pitkä Kuuma Kesä elokuvan katsoin ensimmäisen kerran joskus 13-vuoden iässä, vhs-kasetilta suoraan telekkarista ylen kanavilta nauhoitetuna (ei ärsyttäviä manoskatkoja). Nauha oli todella kulunu: kuva ja ääni oli monesti aika epäselvää, muttei se haitannut, elokuvan huumoriin tykästyin jo silloin. Monet tässä elokuvasa olleet lainaukset onkin tulleet tietyssä kaveripiirissäni oikein klassikoiksi.
Pitkä Kuuma Kesä -elokuvan mainosjuliste
Patu (Unto Helo) on juuri muuttanut sisarensa ja äitinsä kanssa Joensuuhun Helsingistä. Pate tutustuu paikallisiin rokkijätkiin Lajuseen (Mikko Hakola), Kukkoseen (Timo Lavikainen), Kakkoseen (Olli Sorjonen), Jimiin (Jimi Pääkallo) ja tämän siskoon Nooraan (Hanna-Mari Karhinen). Pojilla Lajusella, Kukkossella, Kakkosella ja Jimillä on bändi, joka tosin soittaa vielä vain covereita. Patu pestaa ittensä biisien kirjottajaksi, tuottajaksi, manageriksi, roudariksi ja muutenkin bändin henkiseksi jäseneksi. Yhtye saa tietenkin klassisen nimen Kalle Päätalo. Päätalot heittää pikkukeikkaa, joka ei ihan mene suunnitelmien mukaan ja komediaa ja komelluksia matkalla koetaan ennen kuin päästään Helsingin Tavastia clubille. Patu tietysti ihastuu leffan ainoaan naisrooliin Nooraan, vaikka eihän sekään suhde nyt ihan ruusuisesti mene. Loppu on kuitenkin onnellinen Patun ja Nooran suudellessa Kalle Päätalon ollessa lavalla laulamassa "Lootusasentoon, liian levoton mää oon."
Kalle Päätalo ja Patu hengaamassa

Tämä on Perttu Lepän (Helmiä ja Sikoja, 8 päivää ensi-iltaan) esikoisohjaus ja hänen komediatyylinsä aloittaja. Kuumassa kesässä ei varsinaisesti edes näytetä kesän kauneutta tai sen kuumuutta, elokuva onkin varmaan saanut nimensä Popedan saman nimisestä kappaleesta, vaikkei se edes soi koko elokuvassa. Sen sijaan Eppu Normaali, Pelle Miljoona ja ainakin Maukka Perusjätkän löytää hyvin taustamusiikeilta. Niiden takia innostuinkin varmaan myös tästä elokivasta aikoinani. Ei tämä varsinaisesti mikän realistinen kuvaus ole nuorison punkajoilta, mutta leppoisa sellainen. Ja muutenkin yksi harvoja puhtaita nuorisokomedioita mitä ylipäätänsä suomessa ollaan 90-luvulla tehty (leffahan siis julkaistiin 1999). Huumori tulee ihan yllättävistä tapahtumista (tyyliin kaadetaan ulkohuussi kun Hirvonen istuu siellä paskalla) sekä nerokkaista idoista (Patu myy hevareille koiranpaskaa hassiksena, kun he ovat impanneet Kalle Päätalon keikka-autosta loput bensat), nerokkaita lainauksia unohtamatta: "Viittikste raottaa tot bensatankin korkkii, ku pitäs saada päivä käyntii." sekä Jimin näkemä mahtava kristallimetsä: "Oli vähä wau experience, ku heräsin sillee niinku lentokentält. Kuulu sellast surinaa ja mörinää. Sit katoin vittu taivaalle, ni siel vittu lenteli The Brithis Airways. Sielt ikkunast vittu vilkutti mulle 120 kiinalaist turistii tällee pikkusormella wink wink. Ja sit sielt koneest kuulu Albert Järvisen ääni, et Jimi väistä vittuu siit ja mä sanoin Albert Järviselt et vittu tähän ei laskeuduta. Ja sit Järvinen sano et koht ei muuten lähe sult enää mitää sooloo. Silt mä menin kristallimetsän läpi ja nyt mä oon tässä. "

Kun Kalle Päätalo nyt on suht kevyt rokkiasoittava nuorisoporukka, niin kunnon Punkhenkeä ja ysäriyden ydintä tähän leffaan tuo heidän kilpailijabändi, todellinen punkkarisakki The Vittupäät, jolle täytyy antaa huumoririspectit. Apulannan Toni Virtanen huutamassa punasessa pehkossa "MÄVIHAANSUA!" hänen silmänsä on pulpahtaa päästä, kuin pahimmallakin paholaisella. Siitä tulee ihan mieleen tämä Tuomari Tuomio elokuvasta Kuka viritti ansan Roger Rabbit? Jotenkin koen tämän Vittupäät bändit oikein ylivedettynä pilkkana punkbändejä kohtaan, joten hassua ja hienoa että siihen on saatu näyttelemään suomen tunnetuin punkkari. Hekin osaavat tämän avulla varmasti nauraa itselleen. 
The Vittupäät
 Elokuvan päänäyttelijöistä kukaan ei ole käynyt mitään virallisia näyttelijäkouluja, mutta ehkäpä juuri siksi he esittävät roolinsa rosoisen raikkaasti. Jokaisella hahmolla on selkeästi oma focus, jopa Kakkosella, joka ei sano varmaan muuta ku "Nii" jokaisessa välissä, paitti hän kehittää bändille nimen Kalle Päätalon kirja mainoksesta. Puvustus on rososta punk-meininkiä, ei sellaista pehmopunkkia ja musiikit sopii leffaan mainiosti. Kuvaus on ainoa mikä häiritsee, se on monissa paikoissa todella tumman puhuvaa. 90-luvun ongelmana on tuossa vaiheesa vielä huono äänitallenne, kun hahmojen puheesta ei anakaan videokasettiaikaan saa kaikkea selvää. Onneksi on dvd:t ja tekstit heikkokuuloisillekkin jo kehitetty. 

Pitkää ja Kuumaa juhannusta Elokuvalippujen lukijoille!

lauantai 18. kesäkuuta 2016

Disney Klassikot 21: Robin Hood

Disneyn Robin Hood on yksi vanhimpia Disneyn klassikkoja, mitä olen ikinä nähnyt. Tämä nauhoitettiin aikoinaan kolmoskanavalta videolla 90-luvun alussa ja välissä on tietty ne klassiset kolmos kanavan mainokset. Siksi tätä olikin niin kiva katsoa lapsena.


Robin Hoodissa on Disneylle erikoinen alku. Hahmot tavallaan esitellään niitä näyttämällä ihan toisessa kontekstissa pitkien alkutekstien saattelemana. Kukko Trubatuuri Allan-A-Dalen   näytetään heti alkuun tarinan kertojana, jo ennen kuin hän itse sen sanoo. Alkujaksossa tekstien ylhäälä kulkiessa näytetään vilahduksia jo elokuvan tapahtumista ja soitetaan viheltelytunnaria, mikä on aika kotikutoista.
Vanha mainosjuliste Robin Hoodista
 Kertojakukko on hyvä tarinan rytmittäjä, joka sopivasti aloittaa tarinan laululla. Oo-de-lally  laulussa heti näytetään Robin Hoodin ja PIkku Johnin ystävyyssuhde, sekä heidän määränpäänsä, eli varoa sheriffin sotilaita ja kerätä rikkailta köyhille. Eli juuri päinvastoin kuin sheriffi, joka ryöstää köyhiltä rikkaille. Prinssi Juhana on varastanut kruununsa veljeltään Richardilta, mutta tämä tärkeä seikka jäi lapsena ainakin minulla hyvin epäselkeäksi. Enenmmän tuli keskityttyä Juhanan komediaan; hänen yli isoon kruunuunsa, peukun imemiseen, äitin muisteluun ja nahisteluun Hiss-käärmeen kanssa.
Robin ja Pikku John eivät sensuuria kaipaa, he koittavat pihistää monilla eri keinoilla, jotka on hyvin humoristisiakin. Robin ja Pikku Joh jopa pukeutuvat ennustajaeukoiksi, joilla saavatkin aika potin kerättyä, ennne kuin huijaus paljastuu. Prinssin vartiat ovat aika sokeita, kun eivät ryöstöä yritä estääkään.

Kukko Allan-A-Dalen   aloittaa lähes jokaisen uuden kohtauksen pienellä referoinnilla. Notthinghamissa kuvataan asukkaiden köyhyyttä ja Nottighamin Sheriffin itsekkyyttä. Nottingham on aika karun näköistä, paljon rampoja ja hepposia asuntoja. Sheriffi ei armoa tunne, vaan verot kerätään jopa Otto-koiran kipsistä. Yks loistavista repliikeistä Sheriffiltä munkki Tuckille onkin: "Säästä saarnasi, ei vielä ole sunnuntai" ja Pupun syntymäpäivälahjakin menee  veroihin. Robin on haka naamioitumisessa, mutta onneksi hän pelastaa pilalle menneet synttärit antamalla Pupulle jousipyssyn ja hatun. Pupuäiti kiittelee Robinia mitä enemmin ja toivottaa Jumalan siunausta. Tämä on yksi harvoja kertoa kun uskontoa tuodaan tähän elokuvaan, vaikka onhan tässä munkki Tuckin.
Puput lähtevät testaamaan uutta jousipyssyä ja tietty se ammutaan Prinssi Juhanan pihalle. Lopulta kun sinne uskalletaan mennä, siellä pelaavat Marienneneito ja kana Kotkot sulkapalloa. Kana Kotkot onkin leffan parashahmo, hänessä löytyy munaa mitä parhaimmiten, se selviää varsinkin jousiammuntakilpailun jälkeisessä kaaoksessa. Marianneneito on todella suloinen ja kun Pupulla on päässään Robinin lakki, niin Marian alkaa kaipaamaan häntä. Elokuvassa ei kerrota heidän yhteisestä histroriasta paljoakaan, vaikka se olisi todella mielenkiintosta kuultavaa. Vaikka onhan se hyvä jättää se katsojan mielikuvitusksen varaan. Ei suudeltu, mutta nimikirjaimet puussa on aika romanttista kyllä tuohon aikaan. Sulkapallo-ottelun jälkeen Marianneito muistelee tornisansa Robinia  ja pelkää tämän unohtaneen hänet. Robinkin on ihan unelmoinnissaan, sillä poltta pohjaan hänen ja PIkku Johnin päivän aterian.  Rakkauden tunnustus Robinilta on aika herkkää, rakkaudessa riutuva mies on niin suloista. Munkki Tuck saapuu paikalle ja kertoo Nottinghamissa tapahtuvista jousiammuntakilpailuista. Robinkin päättää valepuvussa osallistua, kun palkiintona sentään on suukko voittajalle.

Jousiammuntakilpailut alkaa hyvin juhallisesti ja katsojia on yllin kylin. Kukaan ei heti tunnista Robinia, muta kun hän ampuu niin järjettömän taitavasti, niin tottakai totuus tulee ilmi ja sekasorto on valmis. Prinssi Juhana on jo valmis hirttämään Robnin, eikä Mariannen ja Robinin rakkaudentunnustukset hetkauta Juhanaa lainkaan. Kapina alkaa siitä, kun Pikku John kiristää Juhanaa. Robin päästetään kahleista ja heti saman tien yritetään vangita uudelleen. Valtava tappelu alkaa miekoin ja väkivalloin, joka on hauskan toiminnallista katseltavaa. Oikein romanttisesti nahistuksen tuoksinnassa Robin kosii Mariannea.  Rouva Kotkot hakkaa niin monia vartioita, pelkällä raivolla, että se on mahtava näky. Eikä kukaan saa häntä kiinni vaikka Prinssi Juhana huutaa: "Pysäyttäkää ne, se pullukka myös!" Nahistelu päättyy hyvistenkannalta hyvin ja kaikki pääsee turvaan Sherwoodin metsään.

Robinin ja Marianneidon romanttinen hetki
 Menon ja meiningin jälkeen on elokuvan rauhottumis osuus, eli Mariannen laulama kaunis rakkauslaulu, jonka aikana näytetään kaunistä yötä ja Mariannen romanttisia ajatuksia. HIljaisuuden ja romantiikan vaan tulee keskeyttämään kaikki hyvät ystävät ja romanttinen tunnelma muuttuu hilpeiksi juhliksi, joissa pilkataan Juhania oikein olan takaa. Pilkkalaulusta tuli oikei hitti, jota Juhana ei tietenkään hyväksynyt. Verot nostettiin ja lähes kaikki joutuivat vankilaan. Siellä kertoja kukko  Allan-A-Dalen laulaa suruista kappaletta ja näytetään kuinka vankilassa kärsitään. Ruoka on lopussa, kaikkia masentaa ja kaiken huipuksi ulkona sataa. Kukaan ei tule edes kuuntelemaan munkki Tuckin saarnaa kirkkoon, paitsi Sheriffi. Tappeluksihan sekin menee ja munkki Tuck pidätetään myös. Juhana kehittää suunnitelman hirttää Tuckin ja näin ollen napata Robin Hoodin, joka tietty tulee hänet pelastamaan.

Yöllä sitten Robin ja John kiipeävät linnaan ja saavat vangit vapautettua, sekä varastettua prinssi Juhanan keräämät asukkaiden verot takaisin oikeille omistajilleen. Siitähän taas tappelusählingit alkaa ja nopeatempoinen toiminta. Vangit juoksee kiireesti linnan alueelta pois rahasäkit olkapäillä, kun Robin koittaa pysäyttää vartioita. Kaikki ehtivät vaunuihin, paitsi pienin pupu. Robin pelastaa hänet viime hetkellä ja näinollen joutuu itse kovimman tappelun eteen. Linnan tornista hän hyppää vallihautaan ja kaikki tietenkin luulevat hänen kuolleen. Mutta ei Robin niin pienestä kaadu, vaikka Pikku John ja Pupu pahinta pelkäävätkin. Taistelun tuoksinnassa Prinssin linna syttyi tuleen, mikä sai Juhanan raivonpartaalle. Kuningas Richard lopulta palaa ja Juhana ja Sheriffi joutuvat rakentamaan uutta linnaa. Marianne ja Robin tietysti viettävät häitään ja viimeinen kuva on klassiset häävaunut.

Oo-dela-ly Oo-dela-ly on niin ihanaa


Tämä animaatio on ihanalla tavalla vanhanaikainen. Animaatiotyyli on niin klassista käsinpiirrettyä, aina hahmoja ja taustoja myöten. Luonto on kuvattu niin kauniisti ja ritariaikainen tunnelma todella välittyy katsojille. On linnoja, torneja ja kauniita linnojen puutarhoja. Värit ovat mukavan maanläheiseet ja ihmistenasuintalotkin sopivan ruhjoiset. Kun eletään köyhyyttä nii se näkyy asunnoissa ja hahmojen vaatetuksessa. Se, että hahmot ovat eläimiä, ei haittaa liankaan ja on aika helppo kuvitella Robin Hood hahmo juuri ketuksi. Ketut kun on tunnettuja nopeudesta ja viekkaudestaan, juuri kuten Robin Hood. Tarinassa on kuitenkin yllättävän paljon viittauksia aika rankkoihinkin aiheisiin; hirttämiseen, kuolemaan, miekkoihin ja jousipyssyllä ammuskeluun. Aika hurjia juttuja, mutta tavallaan ne kiehtoo lapsikatsojia. Ainakin ite tykkäsin aikoinaan juuri tästä ritariajasta, mihin elokuva sijoittuu. Tarinallisesti aikuisena tässä on liikaa sähläystä, mutta muutamia todella kauniita kohtauksia ja ihan herttaisia hahmoja.  

keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Kurkunleikkaajien saari ja Deep Blue Sea

Kun minä miehelleni kerran kaikki Disneyn klassikot näytin, niin vaihettiinpas maratonin aihetta hänen elokuvasuosikkeihin. Mieheni nimittäin pitää kovasri suomalaisohjaaja Renny Harlinin elokuvista. Suomielokuvafanina olen katsonut nyt Rennyn tekeleitä kyllä hyvin mielenkiinnolla ja jopa yllättynyt kuina viihdyttäviä Hollywood pätkiä hän on saanut aikaan. Aloitimme ihan suomalaisella tuotannolla tehdystä Jäätävästä Poltteesta ja nyt ollaan päästy Deep Blue Seahin asti. Tämä Deep Blue sea, Kurkunleikkaajien saari sekä Cliffhanger on jäänyt Rennyn elokuvista vahviten mieleen, mutta keskitytään nyt noihin kahteen ensimmäiseen.

Kurkunleikkaajien saari elokuvan mainosjuliste
Olen sen verran nuorempaa sukupolvea, etten tiennyt tämän elouvan olleen yksi maailman suurimmista elokuvaflopesta, Olin jopa vähän yllättynyt, että miksi? Tämähän on niin samantyyppinen merirosvoelokuva kuin Disneyn miljoonia tuottaneet Pirates Of The Caribbeanit, sillä erolla, että Johnny Deppin tilalla tässä On Geena Davis. En tuosta mainosjulistepiirroksesta, joka toimii myös elokuvan kantena, osannut häntä heti yhdistää entisiin hänen rooleihinsa Beetlejuicessa sekä Stuart Littlessä. Niistä Geena on minulle tunnettu kotiäitien rooleissa, joten yhtäkkinen voimakastahtoinen, ronski, huumorintajuinen ja maskuliininen Geena kyllä vakuutti minut tällä merirosvokapteeniudellaan.

Juonihan elokuvassa on simppeli, merirosvojoukko lähtee ettii aarretta ja toinen joukko kanssa yrittää saada sen. Aarteesta tapellaan ja toisiaan vastaan miekkaillaan ja lopulta selviytyjä laiva on voittaja. Simppeliä, yksinkertaista viihdettä. Laivat on oikean merirosvolaivan henkisiä, samoin näitten merirosvojen puvustus, sekä kaupungit missä käydään. Kaikki on siis kaikin puolin kunnossa, mitä nyt taistelukohtaukset taisi venähtää vähän pitkäkäksi. Olihan ne isot räjähdykset komeita, muttei kovin lunnollisia. Perus merirosvokliseitä oli koko raina täynnä, (pääkallolippuja, luurankoja, verta, miekkoja, vankeja ym) mutta mitä Rennyn kommenttiraidan katsoin, niin ohjaaja ihan tietoisesti niitä sinne oli halunnut haalia. Suomi viittauksena toimi eräässä tomintakohtauksessa suht alkupuolella vilahtanut suomen lippu.

On todella sääli, ettei tämä elokuva tuottanut edes omaa budjettinsa verran takaisin, sillä ainakin minä ihan vilpittömästi nautin tämän katsomisesta. Onkos siinä 90-luvulla mennyt markkinointi vai mikä mönkään, kun tämä ei silloin toiminut? Vasta 2000- luvun alun Pirates Of The Caribbean elokuvien myötä merirosvoista vasta tuli muotia, joten Renny taisi olla nyt vain reilusti edellä aikaansa. 

Deep Blue Sea -elokuvan mainosjuliste
En tiedä, voinko sanoa varsinaisesti tykänneeni tästä elokuvasta, sillä katastrofi/kauhu/toiminta ja trilleri ei todellakaan kuulu lajiini ja suren liian helposti kuolleita hahmoja. Siksi en täläisiä elokuvia paljon katsokkaan, kun tietää jo alussa porukkaa kuolevan ja itteni olevan herkässä. Deep Blue Sea kuitenkin piti minut imussa, kun aloitti elokuvan sitä ei voinut enää lopettaa, kun oli vaan pakko saada tietää selviytyvätkö he vai eivät ja ketkä ei selviydy.

Tarina kertoo siis tohtorista ja tutkijoista, jotka olivan vanginneet haita merellä rakennettuun tutkimusyksikköönsä ja ottavat hailta jotain proteiniainesosaa, jolla meinaavatparantaa alzhaimerin taudin. Prosessissa hait tulevat yliälykkäiksi ja näin ollen koittavat tappaa ihmiset ja päästä vapaaksi "Syvään siniseen mereen" jossa heidän vapautensa ja oikea kotinsa on. Operaatio menee tietenkin pieleen ja elokuvasta muodostuu ihmisten selvitymistaistelu vedenpinnalle ja hippasleikki, jonka hävinneenä joutuu hain hampaisiin. Tunnelma on todella tiivis, kun henkilöt suunnittelevat pakoa ja miten sen toteuttaa. Veden tunkeutuminen sisätiloihin tuo minulle ihan mieleen Titanicin, joka on varmaan ainoa tuollainen katastrofielokuva, jonka olen katsonut elämäni aikana enemmän kuin kerran, koska ahdistuin tälläisistä helposti. Hain hampaisiin joutuu useampikin henkilö, mutta onneksi edes kaksi selvityy hengissä ja mutanttihait saadaan tuhottua.

Hahmot olivat makuuni aika pintapuolisia, eikä niitä kummemmin syvennetty. Mielenkiintoisimpia olivat Samuel. L. Jacksonin näyttelemä Russel Franklin, joka valitettavasti kuolee porukasta ensimmäisten joukossa ja räppäei LL Cool J:n esittämä Sherman Dudley, joka on porukan koomisin hahmo ja selviää onneksi elävänä leffan loppuuna asti. Hait oli selvästi tietokoneella tehtyjä riehujia, mutta siltikin minulle pelottavan oloisia. Musiikki oli vähän liian maalailevaa, mutta olen kyllä Rennyn elokuvissa niin aina olevan. Vedessä oleva tutkimuslaitos muuttui heti ahdistavaksi, kun tajutaan vettä tulevan joka puolelta. Kyllä siinä oikeasti pelkäsi hahmojen puolesta ja toivoi jokaisen selviävän hengissä.Tämä elokuva pärjäsi tässä minulle kaukaisessa tyylilajissaan hyvin, kun sai minut kerran koukkuun ja jännittämään hahmojen puolesta.

Renny Harlin ja Geena Davis yhdessä, silloin kun Rennyllä oli vielä komea pitkä tukka
Myönnetään, odotin kun Renny Harlin maraton alkoi, jotain erilaisempaa. Jotain taiteellista toimintaräiskintää, ilman mitän juonikuvioita. Olen kyllä poitiivisesti yllättynyt: vaikka leffat on Holywoodtasoa, niin löydän niistä sen pienen ripauksen suomalaisuutta (muistakin kuin suomiviittauksista), joka saa minut ylipäätänsä pitämään suomielokuvista. Rennyn elokuvista itelleni huonoin olikin Jäätävä Polte, vaikka se on ainoana ollut osittain suomalaista tuotantoa. Myös tuo Rennyn alkuvaihe ohjaamiseen ja sen aikainen yhteistyö tuottajamogulin Markus Selinin kanssa kiinostaa minua suuresti, mutta harmikseni niistä ajoista ei paljon tietoa löydy. Vaikka Rennyn menestyksekkäimmät (ja flopatuimmat) elokuvat tuli 90-luvulla, niin uskon kyllä hänen uusienkin elokuvien vielä yllättvän minut. Uusimman Skiptracen traileri ainakin vaikutti hvyin kiinostavalta. Hyvä Renny!

keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Lieksa!

Paljon 2000- luvulla tehtyjä kotimaisia elokuvia katsoneena, tämä on todella erikoinen elokuva. Kun näin tämän aikoinaan elokuvateattereissa, ainoa asia mitä odotin oli Marco Hietalan tekemä kappale While your lips are still red ja Samuli Vauramo ja Jenni Banerjee tanssimassa lumihangessa tämän tahdissa. Tykästyin valtavasti tämän elokuvan teemaan; matkalla jonnekkin ja kuinka päämäärä lopulta pelottaa.

Lieksa! elokuvan mainosjuliste
Kasper on eksynyt mies, joka vahingossa päätyy Koppeloiden karavaanariperheeseen. Perheen isä Otto antaa perheelle ohjeen muuttaa Lieksaan ja sinne sitten koko konkkaronkka elokuvassa matkustaa. Oton kuoltua äiti Martta koitta parhaimpansa mukaan toimia perheen päänä ja pitää kirjaimellisesti langat kasassa ja aikuiset poikiansa kurissa. Koppelot ovat räätäleitä, mutta heidän aikuiset poikansa pyrkii välttelemään työntekoa niin pitkälle kuin mahdollista. He ottavat Kasperin mukaansa ja pitävät tätä osana perhettä, vaikka tämä onkin mykkä, eikä kukaan tiedä mistä Kasper oli tullut. Perheen onnea tulee pilaamaan elokuvan pahis Laslo, mutta hänkin saa lopussa ansionsa mukaan. Erikoisuutena elokuvassa toimii kuitenkin katsojille kuultava Kasperin ulkopuolinen kertojaääni.

Hahmot ovat erikoisia persoonia. Jenni Banerjeen esittämä Lara on hiukan naivi, mutta kuitenkin viettelevä ja seksuaalinen. Lotta Lehtikarin esittämä Veera on taas ihana agressiivisena, poikamaismaisen kovana ja Laralle vittuilevana siskona. Aikuis "poikakolmikko" Ventti, Repe ja Hippo (Toni Wahlström, Tatu Siivonen ja Tuomas Uusitalo) muodostavat kolmistaan hauskan trion, mitkä luo eniten elokuvaan huumoria. Sanna-Kaisa Palo on loistava perheen emäntänä Marttana, häneltä löytyy juuri sopivaa auktoriteettiä tälläiseen rooliin. Hänen roolissaan on asennetta, katkeruutta ja rakkautta juuri oikealla tavalla. Samuli Vauramo on kivikasvoinen Kasper, joka esittää mykän roolinsa hyvin kasvoillaan. Ainoa mikä ei tässä minuun vetoa on harmikseni Peter Franzénin Laslo. Varmaankin siksi, että hänen hahmonsa erottuu liikaa muista ja tuntuu tulevan tämän elokuvan maailmaan jostain ihan toisesta elokuvasta.  Heikki Kinnunen tekee mahtavan kaksoisroolin Ottona ja Nikkolaina. Hänen katseensa voi todellakin tappaa.

Kasperin ja Laran tunnelmallinen talvihetki
Lieksa! on harvinaisen kaunis lokaatioiltaan. Tässä viivytäään niin paljon ulkona, näkyy kaunista metsää, peltoa, aukeaa, sadetta, lunta, päivää, näyttelijöiden kasvojen lähikuvissa, jopa hyttysiä. Tätä kauneutta voisi katsoa ikuisesti, eikä se edes tarvitsisi mitään juonta. Miljöö on niin kaunista ja upea rauhallinen musiikki kruunaa kaiken.

Tässä on valtava määrä tunnettuja näyttelijöitä ja käsikirjoitus on todella monimuotoinen. Ei tavallaan tiedä, puhuuko hahmot milloin totta ja milloin valhetta ja milloin heille valhe on muuttunut todeksi. Tähän on sekoitettu paljon mystisyyttä, kuivaa huumoria ja kuvallista kauneutta. Koppeloiden loputon tarve matkustaa eteenpäin toimii mielenkiintoisena kantavana teemana. Kasper oppii matkan aikana elokuvan opetuksen: tärkeintä ei ole päämäärä, vaan itse yhdessä tehty matka.

                                

Lieksa! elokuvan tunnuskappale Marco Hietala ja Tuomas Holopainen - Wihile your lips are still red

perjantai 3. kesäkuuta 2016

24 Disney hetkeäni

En tähän blogiin alun perin suunnitellut laittavani mitään haasteita, mutta suurena Disneyfanina en voinut vastustaa tätä. Suomalaisissa Disneyblogeissa on viimeiaikoina pyörinyt 24 Disney hetkeä- haaste,  jonka laittoi käyntiin Paula O. DisnerdDreams blogista.

Disneylandissa olen päässyt kokemaan mahtavia Disneyhetkiä
1. Sävelmä tää

Bambi nousi suosikkielokuvakseni, ku näin sen 17-vuotiaana elokuvateatterissa, tällä vanhalla Reino Bacmanin dubbauksella, ensimmäsitä kertaa sitten ihan lapsuusaikojen. Tässä kohtauksessa on kaikki täydellistä: musiikki sulautuu kuvaan niin harmonisesti, että voin oikein tuntea Bambin ja Minnan rakkauden sisälläni. Jukka Kuoppamäen hauras äääni oikein korostaa tätä ihanaa tunnelmaa. Tämä ei ole pelkästään suosikki Disneykohtaukseni, vaan suosikki kohtaukseni ylipäätänsä kaikista elokuvista mitä tässä elämän aikana on tullut katottua.


2. Tuhkimo unelmoi tanssiaisiin pääsystä

Tuhkimo istuu ikkunansa äärellä katselemassa prinssin linnaa ja salaa sisimmässään toivoo myös pääsevänsä sinne. Kun hiiret paljastavat hänelle korjatun mekon, Tuhkimo ilostuu ikihyviksi. Heti seuraavana mekko revitään ja ollaan taas alakuloisia, kunnes hyvä haltiatar saapuu. Tämä elokuvan kliimaksihetki, kun Tuhkimolle annetaan edes pilkahdus toivoa, joka ei toteudukkaan on riipivää katsottavaa. Tunteesta toiseen oikein vyörytään nopealla temmolla. Tuhkimon haaveksiva ilme ikkunan äärellä kuvastaa minulle Disneyn suurinta ydintä: Unelmat voivat totetutua.
Tuhkimo ikkunan äärellä
3. Quasimodo näkee Feabuksen suutelemassa Esmeraldaa 

Lapsena itselleni oli tärkeää, ett elokuvassa päähahmolle ei saa tapahtua mitään pahaa. Paljon prinsessasatuja nähneenä aina oletti sanakrin saavan rakastettunsa itselleen. Niin ei kuitenkaan käy Notre Damen kellonsoittajassa, vaan Quasi joutuu vierestä katsomaan kun hänen ainoat ystävänsä rakastuvat. Tämä on todella koskettava kohatus, kun Quasi repii herttaässä pelikortin rikki lattialle ja itkee nurkassa, toisten suudellessa vieressä. Veli-Matti Rannan laulama laulu on täydellinen itkunsävyinen siinä kohtausksessa, että liikutun itse aina sen kuullessani.
Toisen rakkaus on toisen suru
4. Once Upon a Wintertime lyhytelokuvan rekimatka luistelemaan

Once Upon a wintertime lyhytelokuvassa rakastavaiset lähtevät reellä jäälle luistelemaan. Rekimatka kulkee läpi upeiden talvisten maisemien kauniin laulun soidessa taustalla. Luminen, romanttinen tunnelma hellyyttää aina sydämmeni ja tämä on yksi tärkeimmistä animaatioista, joka täytyy katsoa aina jouluisin.
Aika tämä joulukuinen...
5. Kuzko ja Yzma Mutkan Muonalassa tilaamassa Kronkilta ruokaa

Elokuva on jo itsessään yksi loistavimpia komedioita mitä on, mutta tämä nopea kohtaus, kun Kuzko ja Yzma pyörivät keittiön pyöräovessa selittämässä Kronkille leipätilausta juustolla vai ilman on mitä huvittavin. Santeri Kinnunen vetää kokki Kronkin hetkensä aivan loistavasti,e ttei voi kuin nauraa. Varsinkin silloin kun hän toistaa atrjoilijan tilausken ihan miten sattuu.
Siinä sitä rampataan esittämässä kokille toiveita
6. Tadashin kuolema

Big Hero 6 elokuvan alussa näytetään heti Tadashin ja Hiron lämmin ja läheinen veljessuhde. Elokuva ensimmäistä kertaa katsoessani, en todellakaan osannut aavistaa Tadashin poismenoa. Hän oli heti alussa hahmona niin lämmin ja herttainen, että nousi heti suosikikseni. Siksi Tadashin hautajaiset olivat todella koskettavat ja sympatiat Hiroa kohtaan nousivat.
Tadashi jätti Hirolle edes jotain; Baymaxin, jolla Hiro pystyi näkemään Tadashin videoita
7. Ken esittelemässä Barbielle unelmataloaan elokuvassa

 Suurena Barbi fanina tätä kohtausta tetenkin odotin koko elokuvan ajan. Kenin unelmatalossa on lähes kaikki uima-altaita ja diskoja mukaanlukien. Ken esittelee Barbille mahtavia vaatteita, ja varsinkin viimisin hapsutakki on sellainen, jonka omallekkin Ken nukelleni pukisin.
Kenillä on flirtti päällä
8. Lampun Henki

Hengen kohtauksia ei voi edes eritellä, hän on Vesa-Matti Loirin ääninäyttelemänä hahmona yksi parhaimmistoa. Hengen sanontoja olen viljellyt jo lapsesta asti milloin missäkin tilanteissa. Nykyään ehkä eniten käyttämäni on: "Siinä hän saapuu ja mikä sopisi paremmin kun saavumme Aghrabaan. Ratsastat ikiomalla uudellla kamelilla (varo, se räkii)!"
"Toivon hengen vapaaksi"
9. Päätön Ratsumies

Kuukeli Kuun saavuttua kylään mikään ei ole enää entisellään. Tämä legenda kiehtoi minua jo pienenä ja siksi koko lyhytelokuva on ollut rakas. Tarmon ja Kuukkelin kilpailu kauniista Katriinasta on hupaisa, vaikka vähän vaikuttaakin siltä, että molemmat miehen on kiinnostunut vaan Katriinan kauneudesta ja isän rikkauksista.
Kuukkeli, Kuukkeli Kuu, Kuukkeli, ei sopisi muu. Hassu pää, samoin suu, tuo Kuukkeli, Kuukkeli Kuuuu..
10. Tarmo hyvästelee viimeistä kertaa Buun

Vaikka Mostereiden pitäisikin pelätä ihmislapsia, niin kakaranjahtaamisen aikana Tarmo ehtii todella kiintyä Buuhun. Kun Tarmo peittelee Buuta ja Buu sängyssä kuiskaa: "Nalle", on minulla kyynel herkässä. Tarmo onneksi tapaa Buun vielä uudestaan, mutta sitä onnea ei näytetä katsojille, muuta kuin Tarmon iloisesta naamasta.
Nalle lähtee nyt
11. Pocahontasin ja John Smithin viimeiset sanat ennen aamunkoittoa

Smith on tuomittuna kuolemaan Kocoumin ampumisesta ja on yön sidottuna teltassa. Kun Pocahontas tulee telttaan John sanoo hänelle: "Kuolen mieluummin huomenna, kuin elän sata vuotta tuntematta sinua"
"Olen aina sinun, ikuisesti"

12. Tessu pelastaa Topin Aatu Remusen aseelta

Topin ja Tessun lapsuuden ystävyys on hellyyttävää, mutta näiden kasvatessa vanhemmiksi Tessun luonne muuttuu kylmemmäki. Topi kaipaa sitä lapsuuden Tessua edelleen leikkikaverikseen, mutta kun Tessusta on nyt tullut ajokoira, hän ei enää lämpene Topin seuralle. Ihan viimeisillä hetkillä, kun Aatu on vihdoinkin saanut Topin pyssynsä eteen Tessu pelastaa hänet heidän vanhaa ystävyyttään kunnioittaen.
Kaveriani ei ammuta
13. Räyhä-Ralf rikkoo Nelli Karamellin karkkiauton

Räyhä tekee sen mitä osaa parhaiten ja rikkoo Nellin karkkiauton. Nelli on tästä todella suruissaa, vihoissaan, harmissaa, peloissaan ja ahdistuksissaan. Kun Räyhä sitten tajuaa, kuinka iso menetys karkkiautn rikkominen Nellille oli ja koittaa tarjota apua, niin Nelli sanoo Räyhälle niin oikealla katkeransuloisella äänensävyllä: "Mä en tarvi sun apua!" Tämä onkin ainoa Iina Kuusosen hyvä rooli ja varsinkin nuo sanat Nellin suusta on täysin oikeassa tunteessa lausuttu.

Nellin auto rikkoutuu
 14. Aristokatit matkalla vaunuilla Pariisin läpi Madamen kotiin

Aristokattien alku on aivan ihana, jossa Herttuatar, Marie, Tholouse ja Berliuz ovat hevosvaunuissa matkalla Madamen kotiin. Pariisi taustalla näyttää niin uskomattoman kauniilta.

Wii, Pariis
15. Rémy varastaa Skinnerin testamentin

Rottatouillessa rotta Rémy varastaa ravintolapitäjän Skinnerin testamentin, jossa todeistetaan Linguiinin olevan kuuluisan Goustoun poika. Pitkä ajojahti menee läpi Pariisin läpi ja kun Skinner vihdoinkin joutuu toteamaan häviönsä, hän sanoo niin hupaisasti: "Se vei minun paperini". Pisteet tästä ääninäyttelijä Jorma Uotiselle, joka ulkonäöllisestikkin muistuttaa Skinneriä.

"Uuu, se on tuolla. Onko pikku rottaa olemassakaan?"
16. "Pitääkö Stichin lähteä? Saako sanoa Hei hei? Kiitos."

Näin Stich hyvästelee Lilon ja Nanin. Mutta onneksi Stchin ei pidä lähteä.

Stich saa jäädä asumaan maahan Lilon ja Nanin luokse
17. Niin kuin mies

Mulanin ja Kiinan armeijan kertomus miehenksi kasvamisesta yhdessä laulussa, esittäjänä upea Santeri Kinnunen. Mulan elokuvan ihan huippukohta.


18. Jörö soittaa pianoa takapuolellaan

Lumikin hupsuttelulaulun aikaan kääpiöt soittavat eri soittimilla ja Jöröllä on edessään jonkinmoinen piano. Kun oikeassa pianossa painellaan jalalla vipuja pianon alaosasta, niin kääpiöiden pianoa soitetaankin pakaroilla.

Toinen pakara ylhäällä, toinen alhaalla
19. Kiinalaisten sienten Pähkinänsärkijätanssi

Pähkinänsärkijä kappaleen olen kuullut joskus ihan lapsena Vetru ohjelmasta, josta se on anuhotettu videolla ja siihen olen kyllä tykästynyt. Fantasiassa sienten tanssi tämän tahtiin on vähän samantyylinen, kuin Nallejen tanssi jonka aikoinaan siinä Veturissakin näin.

Tämän kuvan nähdessäni alkaa aina soimaan Pähkinänsärkijä päässäni
20. Pahattaren nauru

Ja nimen omaan suomalaisena versiona Hannele Laurin nauramana!

"Haaahaahaa"
21. Kaunotar pentuna

En liiemmin piittaa koirahahmoista, mutta kaunotar pentuna on yltiösöpö

Pikkuinen Kaunotar
22. Milo kyselee Vinnieltä mitä kaikkea tämä on pakannut mukaan ja Vinnie luettelee hyvin arkiseen sävyyn: "Nitroglyseriinia, liimaa. Dynamiitteja, isoja. Tavallista toimistokamaa."

"Ja kesäisin mä kalastan!"
23. Nottinghamin turnajaiset menevät kaaokseksi

 Ja kana Kotkot on suuna päänä juoksemassa kaikkien elefantti ja sarvikuono vartioiden yli.

Jihhuu
24. Tantor sanoo Terkille Tarzanista:

"Tiedätkö, Tarzan vois olla joku elefanttien alalaji. Hän tykkää pähkinöistä, mää tykkään pähkinöistä."