Lippukokoelma

Lippukokoelma

sunnuntai 22. marraskuuta 2020

Tove

Tove Jansson on itselleni ollut aina iso nimi, sillä olen todella kova Muumifani. Lapsena katsoin tietty animaatiota, mutta yläasteikäisenä luin kakki muumikirjat ja innostuin myös Muumisarjakuvista. Olin jopa yllättynyt, että monet ystävistäni ja tuttavistani eivät ole edes kuulleetkaan muumisarjakuvista (paitsi siitä lasten lehdestä) ennen kuin asian heille kerroin ja näytin muumisarjakuvia. Tove sai minulle kasvot jo varhain, kun omistin lasten sarjakuva-albumin Taikatalvi. Sarjauva perustuu enemmän kirjaan, kuin tv-sarjaan ja olen siitä sarjakuvasta aina pitänyt. Viimeisellä sivulla on kuva Tovesta ja hänen tuotoksistan pieni maininta. Tove elokuvaa odotin siis todella innolla.
Tove malaa tauluja, mutta salaa piirtää muumeja, jotka ovat kiehtoneet häntä. Hän ihastuu Atos Wirtaseen, muta heidän suhteena on enemmäkin kaverillinen kuin intohimoinen rakkaussuhde. Tove törmää jossain näyttelyn avajaisissa teatteriohjaja Vivica Bandleriin ja saa häneltä tilaustyön tehdä juttuja Vivican isän juhliin. Tove on sinne myös kutsuttu ja parvekkeella tupakilla ja lasillisella Vivica näyttä hänelle kiinnostuksena. Tove on avoimena Vivican ehdotuksista ja heille syntyy kiihkeä, mutta samalla kieroutunut suhde. Tove haluaa selvästi pysyvyyttä, Vivica jotain välitilaa. Tove kirjoittaa hänet ja Vivican Muumeihin Tiuhdiksi ja Viuhdiksi, sekä heidän oman salakielensä. Atokselle hän uskaltaa tunteitaan Vivicaa kohtaan kielikuvilla kertoa, puhuen tästä aiheesta lohikäärmeenä. Samalla koko elokuvan ajan Tove maalaa, mutta ei saa taulujaan myydyksi. Apurahaakin haetaan, huonoin seurauksin. Vivica löytää Toven muumikuvat ja ehdottaa näytelmän tekoa. Siitä tuleekin menestys, vaikkei aluksi uskokkaan. Tove alkaa kiintyä Vivicaan, mutta ohjaajalla onkin jo toinen nainen kierroksssa. Nopeasti siitä hypätään palaveriin, jossa Tove ottaa sarjakuvapiirtäjän pestin vastaan. Ensimmäinen vakituinen palkka sarjakuvista Brittläiseen sanomalehteen. Sarjakuvien piirtoa ja sen tuomaa kahletta pikakelataan elokuvassa ja lyhyesti näytetään, kuinka homma pikkuhiljaa siirtyy Toven veljelle Larsille. Tove itse matkaa Pariisiin, jossa kohtaa Vivican pitkästä aikaa heidän eronsa jälkeen. Vaikka Vivica yrittää lämmittää heidän suhdettaan uudestaan, Tove ei lähde tähän mukaan. Sen sijaan Tove kutsuu kotiisa Tuulikin, myös lahjakkan taiteilijan, jonka hän on muutaman kerran aiemmin tavannut. Lopulta he matkaavat yhdessä merelle ja me tiedämme miten heille käy. Tove Jansson ja Tuulikki Pietilä elivät loppuelämänsä yhdessä.
Jotenkin olin aika hämmentynyt tästä Tove elokuvasta. Olin jotenkin odottanut enemmän taiteilijan kuvaa ja juurkin elämänkertaa, en rakkausdraamaa. Tottakai ihmissihteen kuuluvat elämänkertoihin, mutta odotin elämänkertaa enemmän kokonaisuutena Toven elämästä, enkä pelkästään aikaa ennen Tuulikkia. Draamallisesti ajateltuna Vivican hahmosta tehtii pahis, syöjätär, jota en usko hänen esikuvan oikeasti olleen. Se tosin onkin elämänkertojen ongelma; draaman kaari pitää tehdä väkisin. Toven kipuilu taiteilijuutensa kassa oli elokuvassa pohjalla, mutta siihen ei päästy syventymään kunnolla. Sääli, sillä se olisi tuonut elokuvaan paljon mielenkiintoisemman aspektin. Myös Toven ura sarjakuvatekijänä ohitettiin jotenkin nopeasti. Olen käsittänyt että Tove lähes uupui ison työtaakan alle ja siksi halusi Larsilta apua ja pikku hiljaa työ vain liukui Larsille. Nyt tässä elokuvassa muutosta ja suhdetta sarjakuviin ei oikein pohjustettu. Sama Tuulikin hahmon kanssa. Tove vain tapasi hänet silloin tällöin ja vaihtoi sanasen. Olisin halunut heille jotain samanlaisia tutustmishetkiä, mitä vaikka Atoksen kanssa kuvattiin.
Käsikirjoitus siis kohdistui minun mielestäni Toven elämän liian pieneen vaiheeseen. Ohjauskaan ei säväyttänyt. Olen tältä ohjaajalta nähnyt muutaman elokuvan, joista mistään en pidä ja sanon etten hänen tulevia elokuviaan katso. Jos Tove Janssonista ei osata edes loistavaa elokuvaa tehdä, niin ohjaaja ei ole häävi. Tove kun on sellainen ihminen, että hänen elämänsä ja ajatusmaailmansa on kuitekin hyvin rikasta ja kiinnostavaa. Elokuvan parasta antia oli nimittäin Alma Pöysti, joka taasen näytteli Tovea aivan uskomaatoman upeasti. Petyn jos ensivuonna ei Jussia hänelle rollista tule. Hän pääsi valloittavasti Toven nahkoihin ja hän on se syy, miksi voisin katsoa elokuvan joskus uudestaan. Atos Wirtasen näyttelijä muistutti liikaa enoani, joten se häiritsi ja Krista Kososen kouluruotsi ei sopinut tämmöiseen elokuvaan, jossa pitäisi puhua suomenruotsia. Joanna Haartti taasen ei sopinut ajankuvaan rekkalesbomaisuutensa vuoksi. Eikö Tuulikkia voinut näytellä joku, joka on ihan tavallinen nainen, eikä noin korostetusti maskuliininen? Sillä tavalla olen Tuulikin aina kuvitellut. Tove elokuva tuotti minulle valitettavasti pettymyksen, kaiken paitsi Alma Pöystin kohdalta. Annan kyllä elokuvalle joskus uuden mahdollisuuden, mutta suurimmat ongelmat ovat dramaturgiassa. Katsojana minua olisi kiinnostanut enemmän Toven ajatukset, tunteet, perhe ja taide, ei pelkkä rakkauselämä.

sunnuntai 25. lokakuuta 2020

Tolkien

Myönnän, että Taru Sormusten Herrasta ja Hobitti ovat kirjana ja leffoina minulle täysin kaukaisia tekeleitä. Hobittia olen pariin otteeseen koittanut aloittaa ja lopettanut ensimmäiseen sivuun. TSH kirjaan en ole vilkaissutkaan ja leffatkin olen hampaat irveessä saanut katsottua. Näin ollen minä olen mahdollisimman kaukana kohdeyleisöstä Tolkienille, mutta suurena Dome Karukosken leffojen ystävänä oli elokuva pakko katsoa. Dome on vakuuttanut minut ohjaustaidoillaan jo Tyttö Sinä Olet Tähdessä, mikä on yksi lempielokuviani. Kaikki muutkin hänen elokuvansa olen katsonut ja yleisesti ottaen pitänyt. Mielensäpahoittaja on ainoa joka oli niiiiiiin tylsä, että nukahdin ja Leijonasydämessä häiritsi Laura Birnin teatraalinen roolityö. 

Tolkien elokuvajuliste

Mennään itse Tolkieniin. Tolkien on ensimmäisessä maailmansodassa ja siellä tantereella muistelee lapsuuttaan ja nuoruuttaan. Takaumat näytetän pitkinä pätkinä ja itse sodassa olo on vain kehyskertmus, jonka avulla mennään takaumiin. Isä on kuollut ja äitikin kuolee pian syöpään. Pappi Isä Francis ottaa pojat holhoukseensa. Tolkien ja hänen pikkuveljensä joutuvat sijoituskotiin, missä he eivät kummemin viihdy. He aloittavat koulun ja John Ronald Reuel Tolkien kohtaa pientä koulukiusaamista. Poika, joka häntä kiusaa on, rehtorin poika ja rangaistukseksi kiusaamisesta he joutuvat tekemän kaiken yhdessä. Niinpä Tolkien ajautuu Robert Gilsonin ja hänen kahden kaverinsa Christopher Wisemanin ja Geoffrey Smithin seuraan. Heistä tuleekin läheiset kaverukset ja he vanovat ikuista ystävyyttä ja muuttavansa maailman taiteellaan. Osa kirjoittaa, osa runoilee ja osa säveltää. Kaikki ovat taiteellisesti lahjakkaita ja he pitävät omaa herrakerhoa (T.C.B.S. älkää kysykö mistä nimi tuli, en muista enää) ja istuvat Brittiläisessä kuppilassa lipittämässä teetä.

Kaverit nuorina idealisteina
 

Tolkienin kanssa samssa talossa asuu orpo Edith Bratt joka soittaa pianoa heidän talon omistajalleen. Heillä alkaa Tolkien kanssa salainen suhde, mutta Tolkienia harmittaa kun ei voi tarjota Edithille parepaa. Heillä ei ole rahaa esimerkiksi mennä oopperaan. Hyvästä koulusta Tolkien hakee Oxfordin yliopistoon ja pääseekin sinne. Isä Francis ei kuitekaan pidä Tolkienin ja Edithin heilastelusta ja käskee heitä eroamaan. Täysi-ikäiseä saa sitten tehdä mitä lystää. Edithi ja Tolkien eroavat riitaisasti ja Edith ehtii toisaalle naimisiin. Opiskeluelämä ei ole aina helppoa ja Oxfordissa vasta Tolkien tajuaa, että hänähän opiskelee ihan väärää alaa. Koko elämänsä hän on ollut kiinnostunut kielistä ja sanoista ja muodostanut niistä tarinoita. Hän kehitti mytologiaansa ja sai lyhyesti vakuutettua proffa Joseph Wrightin siitä, että hänen kuuluu vaihtaa opiskelulinjaa. He yhdessä proffan kanssa keskustelevat kielistä, kun saavat kuulla sodan alkavan. Sinne myös Tokien joutuu. Juuri ennen laivalla Ranskaan lähtöä hän ja Edith tunnustavat rakkautensa toisilleen ja jossain juhlissa Tolkien herrakerho tapaa viimeisen kerran ja heistä saadaan komea yhteiskuva. 


Sodan kauheuksia kuvataan ja siellä Tokien näkee näkyinä pahuuden fantasiaelementeissä. Hän sairastuu juoksuhautakuumeeseen, joka pitkälti pelasti Tolkienin kuolemalta. Sairaalassa hän saa Edithiltä kuulla ystäviensä Christopher ja Geoffreyn kaatuneen. Varsinkin Geofferry oli Tokienin kanssa läheinen ja niinpä Tokkien pyytää Geoferryn äidiltä lupaa julkaista poikansa runot. Elokuva päättyy siihen, kun Tolkien kirjoittaa ensimmäiset sanat kuuluisaan Hobittiin. 

Edith rakas
 

Tolkien on minusta ihan ok elokuva, eli paljon parempi kuin koko Taru Sormusten Herrasta saaga. Minuun taitaa vedota ennemmin perinteine ihmissuhdedraama, kuin valtava fantasia. Tolkienin elämä ei ollut minulle tuttu, joten ensikatsomiskerta oli ihan mielenkiintoinen. Varsinkin lapsuudessa äidin kertomana ja ja myöhemmin herrakerhon teehetkillä pyritään kuvaamaan sitä intoa ja mielikuvituksen laukkaa, jonka Tolkien toi kirjoihinsa. Kahvilakohtaus Edithin kanssa kuvaa hyvin miten Tolkien käsitteli ja kohteli sanoja. Vaikka kohtaus tuntuu todella pitkältä ja siältää lähes pelkkää dialogia, niin siihen on saatu sisällettyä se idea miten Tolkien oli kiinnostunut sanoista ja niiden merkityksistä. Sotakohauksissa taasen näkyi tämän elokuvan harvat fantasiaelementit, jotka ehkä trailerissa olivat hämääviä. Vähän oletan, että elokuva ei siksi oikein löytänyt kohdeyleisöään, sillä fantasian faneille Tolkien on vain tylsä draama. Minun täytyy myöntää, että minustakin tämä on vähän tylsä ja välillä jankkaava puhedraama, joka hukkuu isoilla markkinoilla massaan. Ainoa mikä tästä tekee itselleni erityisen, on suomalainen ohjaaja. 


Tolkienissa on paljon ihan mielenkiitoisia juttuja, mutta paljon myös jahkausta. Itse elokuvan teemaksi nostaisin tuollaisen luotettavan herrakerhon ystävyyden, ja varsinkin tämän nelikon ystävyyttä olisin lapsuus- ja kouluvuosilta nähnyt mielelläni enemmänkin. Minusta  Edith sai liikaa ruutuaikaa, sillä hänen ja Tolkienin välinen rakkaus kyllä välittyi. Tunsin, että sitä haluttiin oikein yltiökorostaa. Tekijätiimistä tosiaankaan ei ennakkotietojeni mukaan muita tuttuja ollut kuin ohjaaja, mutta yllätyin positiivisesti kun elokuvan alkuhetkillä näin valkokankaalla Star Trek näytteljä Colm Meaneyn. Sehän on Miles O`Brien! Muuten pidin siitä, kun hahmot puhuivat brittiaksentilla, tuli ihan Harry Potter elokuvat mieleen. Elokuvassa on ihan kiva musiikki ja varsinkin alun maaseututaustat ovat lumoavia. Herrakerhon teehuone huokuu kohteliasta britteyttä, mutta samalla ruokki taiteilijuutta. Vanhat koulut ja niiden sisäpihat vie tunnelmaltaan juurikin tuollaiseen vanhaan aikaan ja oopperan takahuonevarasto oli täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia. En myöskään ole vastaavanlaista taakseppäin kulkevaa pitkää kamera-ajoa nähnyt elokuvissa hetkiin. 

Herrakerhon viimeinen kohtaaminen
 

Tolkienia tuskin tulen katsomaan uudestaan, ja jonkun muun ohjauksena en olisi varmasti  katonut kertaakaan. Dome Karukosken elokuvauraan tämän piti olla kova noste, mutta traileri selvästi vääristi elokuvan kohderyhmää. Karukosken elokuvista tämä menee sinne huonoimman puolelle, ei kuitenkaan niin tylsäksi kuin Mielensäpahoittaja. Tyttö Sinä Olet Tähti on vain niin järisyttävät upea ja tuoreen tuntuinen elokuva, ettei mikään mene sen ohi. Tom Of Finland, Kielletty hedelmä ja Tumman Veden Päällä ovat hienoja tarinallisia elokuva. Napapiirin Sanksarit tapelee nerokkaan huumorin ja surkean farssin välillä. Lejonasydämen hyvyyden pilaa muutama äärimmäisen surkea näyttelijäsuoritus. Sen ja Mielensäpahoittajan väliin pääsee Tolkien.

perjantai 16. lokakuuta 2020

Idoleitani: Markus Selin

Suurin osa kaikista idoleistani on elokuvista ja/tai televisiosta tulleet minulle tutuiksi. Yleensä nämä ovat olleet näyttelijöitä/ääninäyttelijöitä tai taustatekijöitä, joita aloin pikkuhiljaa tunnistamaan. Monet suosikkieni tärkeimmät roolit ovat jo takana päin, mutta onneksi heidän jälkensä elää vanhoissa julkaisuissa. Näillä "esittelyillä" pyrin hahmottamaan mitkä asiat ovat saaneet kyseisen tekijän itselleni merkityksellisiksi. Suomen suurin elokuvamoguli on vuorossa, hyvät naiset ja herrat: Markus Selin!
Ensikosketus: Olin noin 11-vuitas, kun Pahat Pojat elokuva julkaistiin. Pitkän äitiltä ruinaamisen jälkeen pääsin katsomaan sen elokuvateatteriin ja se muutti elämäni. Pahat Pojat on minulle se The Elokuva, joka sai minut kiinnostumaan elokuvista. Sinä kesänä 2003 muistan ostaneeni Oulun Anttilasta Pahat Pojat vhs-kasetin ja itse elokuvan perässä oli making-of dokumentti, jolloin ekan kerran Markus Selin sai minun nähdäkseni kasvot. Markuksen nimi jäi mieleen ja tulevina vuosina kun kotimaisen elokuvan harrastukseni kasvoi, Selinin nimi oli hyvin monissa projekteissa mukana. Onko yllätys, että Solarin leffat oli tuolloin nin katsottuja ja tunnettua. Varsinkin siinä 2000-luvun alkupuolella Solarin leffat kolahti minuun juurikin viihde ja toimintakohtausten takia. Kotimainenkin leffa voi olla viihdyttävä.
Muistettavimmat työt: Myönnän että minulla ei ole isoa käsitystä, kuinka iso sanavalta tuottajalla on elokuvaprojekteissa. Siksi ehkä joudun ajattelemaan muistettavimksi töiksi hänen tuottamansa parhaat elokuvat (ja niitähän on): Esa ja Vesa -Auringonlaskun Ratsastajat, Kummeli Kultakuume, Häjyt, Pahat Pojat, Vares Yksityisetsivä, V2- Jäätynyt Enkeli, Tummien Perhosten Koti ja Kaappari. Noin niin kuin suosikit mainitakseni.
Miksi juuri Markus Selin: Sain viime jouluna lahjaksi kirjan Markus Selin - Perustuu tositapahtumiin ja sain siitä oman käsitykseni kyseisestä persoonasta. Vaikka Markus ulkoisesti näyttää karvaiselta mörökölliltä hassun värisssä silmälaseissa, niin hän on intohimoinen elokuvafani ja tekee oikeasti töitä sen eteen, että leffat saisi rahoitusta ja että suomalainen elokuvateollisuus menee eteenpäin. Pidän siitä, että alkuvaiheessa (varsinkin Mäkelän kanssa yhteistyössä) heidän leffoissaan oli sellanen veijarimainen ote ja hurtti huumori toiminnan kanssa käsikädessä. Markus selvästi ajattelee, että leffan ei ole pakko olla pelkkää taidetta, se voi olla myös viihdettä. Tämän ajatusmaailman jaan hänen kanssaan. Haluankin onnitella Markus Seliniä Betoni-Jussista. Jussi Gaalan tärkein palkinto meni oikealle miehelle. Olet sen ansainnut.
Suosikkini: Se kun Markus Selinin syntymäpäivillä esiintyi Tervasaaren Kesteatteri Vintiöistä. Vintiöt itsessään on niin kreisi sketsisarja, että eiköhän Markus Seliniä voi aika vintiöksi kutsua.

lauantai 19. syyskuuta 2020

Disney Kalssikot 51: Räyhä-Ralph

Disneyn uutudet 2010 luvulla eivät ole saaneet minua samalla tavalla innostumaan, mitä ysäriluvun klassikot ja kaharin alun tunnelmat. Tiesin, että Räyhä-Ralf sijoittuu pelimaailmaan, mutta kun itse en ole kummonen pelaaja, ei Ralf saanut minua innostumaan leffateatteriin. Ostin rainan kuitenkin halvalla cd.conista ja katsoin nykyisen avomieheni kanssa, kun olimme alkaneet seurustelmaan. Ajattelin, että saan leffasta ehkä enemmän irti, kun katsomisseurani harrastaa pelejä kovasti ja osaa kertoa minulle elokuassa olevia peliviittauksia. Täytyy myöntää, että se auttoi. Pidin nimittäin kovasti Räyhä-Ralfista ja sen pelimaailmojen tunnelmasta.
Herra Litwak pitää pelihallia pystyssä ja päivittäin lapset käyvät siellä pelaamassa. Pelit ovat vanhan ajan kolikkopelejä ja niitä on pelihallissa useampia. Ne ovat toisissaan ja seinässä jatkotroikalla kiinni. Pelit kuitenkin elävät peliensä sisällä omissa maailmoissaan oikeina hahmoina. Räyhä-Ralf elää pelissä Fixari felix Jr. jossa Räyhä on pahis. Hän joka kerta romuttaa Kivalan kerrostalon, jota pelaaja saa sitten Fixari Felixin avulla korjata. Pelin muut hahmot eivät pidä Ralfista ja siksi tämä kokee itsensä syrjätyksi ja halveksituksi. Ralf käy pahisten kokouksissa kertomassa ajatuksiaan ja välillä baarssa ottamassa yhdet. Hän on lopen kyllästynyt kohtaloonsa. Kun Fixari Felix Junior peli täyttää 30 vuotta, Felix on pitämässä juhlia, jonne Ralfia ei ole kutsuttu. Ralf tunkeutuu juhliin ja pilaa Kivaloitten kivan illan. Aina pelin lopussa Felix saa mitalin hyvästä työstä ja Ralf haluaisi myös mitalin. Niinpä hän lyö vetoa yhden Kivalan asukkaan kanssa, että tulee saamaan mitalin. Kun Ralf sen tekee, hän saa muuttaa kerrostalon kattohuoneistoon.
Ralf lähtee siis metsästämään mitalia. Sitä ei kadonneista tavaroista löydy, joten hän kolkkaa yhden tyypin Sankari Duuni pelistä ja joutuu sotapelin keskelle. Pelit on ohjelmoitu niin, että pelaajaa pyritään auttamaan peli läpi. Ralf vain sotkee ja sossertaa, joten pelaaja häviää. Ralf kuitenkin kiipeää sankarin pallille ja saa mitalinsa, mutta myös kauheat kybugit valloilleen, jotka lähettävät virusta. Ralf joutuu alukseen yhteen kybugin kanssa, joka lentää suorana Sokerihuuma rallipeliin. Siellä Nelli Karamelli varastaa Ralfin mitalin pelikolikokseen, että saa osallistua rallikisaan. Ralf ja Nelli aluksi vain kettuilevat toisilleen, mutta tekevät diilin. Kun Nelli on saanut ajaa, Ralf saa mitalinsa. Sillä välin Fixari Felix Jr. on lähteyt etsimään Ralfia, heidän peli uhataan lopettaa, ellei se mene kuntoon. Mukaan tulee Sankari Duunin johtaja Calhoun, joka on äärimmäisen timanttinen typy. Leidillä vaan on kamala menneisyys, eikä Fixari saa heti lemmentuntellensa vastakaikua. Ralf ja Nelli pelaavat minipeliä jolla saavat Nellille auton tehtyä ja Nelli näyttää Ralfille colavuoren, missä asustaa. Ralf vääntää sinne Nellille oman ajoradan. Juuri kun Ralf ja Nelli ystävystyvät, Sokerihuuman Karkkikunkku tulee väliin. Hän kertoo, mikei Nelli saa ylittää maalivivaa. Nelli on klitchi eli häiriö, eli hänen koodissaan on vika ja siksi Nelliä hyljetään. Jos Nelli ajaa, pelaajat voi valita hänet avatarikseen ja luulla pelin olevan rikki ja koko Sokerihuuma lopetettaisiin. Hamot joutuisivat pois pelistä, mutta häirikkönä Nelli ei pääsisi vaan kuolisi. Näin ollen Karkkikunkku antaa Ralfille mitalinsa ja Ralf palaa omaan peliinsä. Sieltä on kaikki kaikonneet ja Ralf saa kattohuoneston. Mutta mitä väliä sillä enää on, kun peli sammutetaan.
Ralf huomaa itsekkin tehneensä tyhmästi, ei mitali takaa hänelle ystäviä ja vaikutusvaltaa ja onhan hän jo vähän ystävystynyt Nellin kanssa. Hän palaa Sokerihuumaan, pelastaa vangitun Fixari Felixin ja auttaa evakoimaan koko Sokerihuuman. Felix korjaa Ralfin rikkoman Nellin auton, että Nelli ja Karkkikunkku voivat ajaa kisan loppuun. Kybugien häiritessä peliän Karkkikunkku muuttuu kanssa häiriöksi, Turboksi jonka kaikki tuntee. Koko elokuvan matkan varrella Turboon viitataan lauseella tehdä Turbot, eli hiriköidä muiden pelejä. Nyt selviääkin, että Turbo, koko pelisalin vanhimman autopelin paras ajaja, on ottanut Sokerihuuman valtaansa. Ja nyt Turbo muuttuu KybugiKarkkiTurbo yhdistelmävirukseksi ja vie Ralfin mukana Colavuoren ylle. Siellä Ralf uhrautuu ja viimein ymmärtä mantransa mitä Pahisten kerhossa kehotetaan hokemaan. Ralf saa Colavuoren purkautumaan, mikä tuhoaa kybugit, sekä viruksen. Ralfilla on henki lähtiä, mutta häiriö Nelli ehtii paikalle ja Sokeri huuma on pelastettu. Nelli ajaa maaliviivan yli ja hänestä tulee pelin oikea prinsessa. Kaikki muistaa, että Nelli on heidän oikea hallitsijansa ja kaikki on taas kunnossa. Mitä nyt Neli vaihtaa kuningaskuntansa demokratiaan ja aikoo päteä jatkossa presidenttinä. Felix ja Calhoum menee naimisiin ja Ralf saa omassa pelissä jatkossa kunnioitusta. Päivä paras hetki on kun hänet heitetän oman pelin lopussa katolta, silloin hän näkee onnellisen Nellin ajavan Sokerihuumassa.
Räyhä Ralffissa sattuu ja tapahtuu paljon kaikenlaista, joten elokuva on aika toiminnan täytteinen. Siltkin sitä on helppo seurata ja tarina pitää imussaan, vaikka jokaista juonenkäännettä ei saa seurattua. Leffan maailmat ovat nimittäin niin pursuavia ja visuaalisia, että helposti huomio kiinnittyy niihin, eikä itse juonen seuraamiseen tai hahmoihin. Pelihalli itsessään on hyvin 80-lukua ja vähän tuon tapaisessa olen itsekkin käynyt suomessa 90-luvun alussa. Pidän siitä, kuinka itse halli on pimeä ja pelit heijastavat valoa pelaajiin. Fixari Felix jr. on kuulemma saanut ideaansa Donskey Kongilta. En ole sitä itse ikinä pelannnut, joten minun huomioni kiinnittyy sen yksinkertaisuuteen ja siihen että pelin hahmot Ralfia lukuunottamatta kulkevat nytkähdellen. Sankari Duuni peli taasen on nykyajan teräväpiirtosotapeli, jollaiseen en ikinä koskisi. Kaikki on niin hyberubermahtia ja synkkää. Ei minun pelini lainkaan. Sokerihuuma taasen, siinä olisi minulle sopiva rallipeli. Cola vuori, jonne tippuu Mynthoksia, Oreo keksejä katsojina, kävelevä pastilli, nauravia minttunauhoja, Nesquic hiekkaa (nyt on todella kaupallinen yhteistyö), kivikovia purkkapalloja ja kaikki se jäätelö, hattara ja muu ihana syötävä saa veden kielelle. Sokerihuuma on mitä ihanin lokaatio elokuvalle.
Räyhä Ralf on elokuvan keskushenkilö ja yleisesti poiketen, hän on valmiiksi paha. Hän ei ole kuitenkaan elokuvan pahis, vaan vain oman pelinsä. Pahuus on hänen työnsä Fixari Felix Jr:ssä. Ralf on aika yksinkertainen ja mustavalkoinen, mutta kasvaa leffan aikana. Häneen on hanakla samaistua, sillä katsojat ennemmin samaistuvat Nelli Karamelliin. Räyhä Ralf on aina neutraali hahmo, johon enemmän heijastuu muiden tekemiset ja tunteet. Ralf vaan näyttää kokonsa puolsta pelottavalta. Nelli taasen on ärsyttävä ja nenäkäs ja niihin piirteisiin Ralf Nellissä tykästyy ja siksi ystävystyy. Vastakohdathan tunnetusti täydentää toisiaan. Heillä on myös paljon yhteistä: molemmat ovat hylkiöitä omissa maailmoissaan ja joutuvat kaiken kivan ulkopuolelle. Nelli muuten itseäni ärsyttää, hän on suloinen, mutta omaan makuuni liiankin ärsyttävä. Sivurooliin jäävä Fixari Felix Jr. on positiivinen hahmo kaikille, paitsi Ralfille. Hän on sellainen hiljainen hyväksyjä kiusaamisporukassa, kun Kivalan jäsenet ovat ilkeitä Ralfille. Felix itsessään on vähän tylsä, mutta hän saa uutta pontta kun ihastuu Calhoun. Ja siinä vasta on mimmi, Kersantti Callhoun on selvästi leffan paras hahmo ja on oikein sääli, ettei häntä ole enempää mukana. Mimmi on kova kuin timantti, mutta heltyy lopulta Felixille. Callhoun seikkailut muissa peleissä olisi ehdottomasti lyhytelokuvan arvoinen. Muutekin pidän tästä hahmosta, sillä hän ei ole perinteisesti söpö tai nätti, vaan itsenäinen ja voimakastahtoinen nainen. Lähinnä Esmeralda tulee hänestä mieleen. Felixin kanssa he ovat upea pari, jotka tasaainottavat todellakin toisiaan.
Jopa vähän harmikseni, elokuvassa on liiankin selkeä pahis. Kun Turboa aletaan mainitsemaan, tulee jo tietämään, että Turbo jossain vaiheessa ja muodossa tulee vastaan. Karkkikunkun paljastuminen Turboksi ei yllätä, vaikka heidän sekoitusmuotonsa on aika kriippinen. Kun Karkkikunkku antaa Ralfille mitalin takaisin, siinä jo tietää ettei äijällä ole hyvät mielessä. Minua myös häiritsee se, että Karkkikunkku tuo hyvin vahvasti mieleen Liisa Ihmemaassa Hatuntekijän. Heidän eleensä, liikkeensä, päänmuotonsa ja jopa puheesa ovat hyvin samanlaisia. Varsinkin puhe on yhtä sössötysartikulaatiota. Karkkikunkku tuntuu todella vanhanaikaiselta pahikselta, vähän uudempaa olisin toivonut. Kybugi virukset eivät minulle aluksi auenneet, mutta nyt tajuan mistä se nimi tulee. Scifi leffoissa yleensä avaruuden tuntemattomat pahikset, jotka on osin koneita, ovat kyborgeja ja tietokonekielessä taasen bugi on usein jonkinlainen virhe, Siitä tulee tämä sanaleikki ja sitähän nämä hirvöt ovat. Tietokonepelin sisälle ohjelmoituja osittain elukoita ja osittain koneita, jotka aiheuttavat viruksia. Yleensä en elokuvista etsi viittauksia muihin elokuviin, mutta tässä leffassa viittauksia peleihin ei voinut välttyä. Peliharrastajan kanssa kun tämän katsoin niin hän kertoi monia lisääkin, mutta itselleni tutuimpana on pahisten kokouksessa istuva Bowser, olenhan sentän Super Marioa pelannut. Sonicin tunnistan, vaikka siihen en ole koskenut. Pacmania olen kanssa joskus lapsena pelaillut ja sen näyttöruudun vielä joten kuten muistan. Harmi vain, ettei omia suosikkihahmojani Yoshia tai Pokémoneja ole mukaan otettu. Siitkin huolimatta Räyhä Ralf on mitä mainioin elokuva ja peittoaa monet tuon aikaiset Disney Klassikot mennen tullen.

perjantai 4. syyskuuta 2020

Disney + palvelun odotuksia

Kun kuulin alunperin Disney + palvelusta, ajattelin automaattisesti, että sehän on kuin unelma täälläisele Disney nörtille. No, nyt se unelma on toteutumassa kun palvelu saapuu suomeen katsottavaksi 15.9. Paljon on mainostettu tätä ennakkoon ja ennakkotarjous 59,99€/vuosi on aika kohtalaisen hyvän hintainen. Vähän kuitekin vierastin ennakotarjousta, kun suomen sisältöä ei oltu julkaistu. Pelkäsin ostaa sikaa säkissä, kun mitä jos sinne ei tulekkaan Ankronikkaa? Mitä jos siellä on vain heidän mainostamaa Star Warssia ja Marvelia ja Simpsonia ja itse Disneyltä vain klassikkoelokuvat ja Pixarit? Ne kun sattuu olemaan jo omassa hylllyssäni. Muistn, että juhannuksena oli miehen veljen tyttöystvän kanssa puhetta, että voitas palvelu ostaa kuitekin kimppaan ja kun siskoni läht vielä kolmanneksi niin ostin palvelun, vaikken ollut varma sisällöstä. 20€/vuosi on jo todella hyvä hinta palvelusta.
Ja sitten se tapahtui; eilen julkaistiin lista mitä suomessa näkyy ja olin hypähtää kattoon! Kerron nyt tässä postauksessa ensin mitkä elokuvat ovat niitä jotka varmasti katson Disney + palvelusta ja alempana käydän vähän sarjoja läpi, jotka aivan ehdottomasti katson ja joista voin jo valmiiksi suositella muillekkin katsottavaksi.
Davy Crockett And The River Pirates
Davy Crockett, King Of The Wild Frontier


Tälläiset vanhat Disneyn seikkailuelokuvat ovat ehdottomasti näkemisen arvoisia. Davy Croketista tiedän vaon se biisin, mutta todlla uteliaana aion katsoa kyllä nämä seikkailuelokuvat. Varmasti on oikein vanhanaikasta lännen fiilistä näissä vilmeissä.
Dumbo (2019)
Tim Burton on ohjaajana heikentynyt, enkä Dumboa leffateatteriin mennyt katsomaan, kun live-actionit ovat saanut kovan inflaation 2010 luvulla. Kuitekin Dumbon trailerissa on niin koskettavasti näkyvillä Baby Mine laulu, että vain siksi tämä täytyy nähdä.
Muppet elokuvat

Ja näitähän sitten on monia. Muppetin joulusadun olen nähnyt ja vaikka muppetit ovat osittain karmaisevia, niin ne on kanssa aika kiehtovia. Näistä jotenkin tulee niin 90-luvun alku mieleen.
One Magic Christmas

Tuolla listalla oli muitakin näyteltyjä jouluelokuvia, mutta pienen tutkiskelun jälkeen tämä näytti satumaisimmalta. Muutenkin Disney on tuottanut laadukkaita jouluelokuvia. Mutta mitä tapahtui joulupukille leffan kyllä ostin juuri itselleni.
The Sign Of Zorro
Kuuluu Davy Croketin kassa samaan kastiin, tämä täytyy nähdä nyt kun on mahdollista. Disneyn Zorrolaulu on minulle tullut tutuksi vahoilta Sing-a-long-songs kaseteilta.
Nalle Puh elokuvat
Nalle Puhista on tehty niin monta elokuvaa, että varmasti minulla on osa katsomatta. Jarmo Koski vielä suomeksi Nalle Puhin äänenä on piste iin päälle. Nalle Puheissa on jotain niin helyyttävää, muta samalla jopa filosofista.
Ice Princess ja Prisnessapäiväkirjat 1 ja 2
Jääprinsessassa näyttelee Kim Catrall, joka tunnetaan paremmin Snkkuelämää Samanthana

Ihania prinsessatarinoita pikkutytöille. Nämä liveactonit on kilttejä ja kauniiita ja satumaisia. Tosin, miksi se Mia Prinsessapäivkirja kakkosessa ota sitä kaverinsa veljeä poikaystäväksi?
Disney Välitunti elokuvat 

Disney Välitunti Tehtävä Pelastakaa Kesäloma on ainoa Disney Välitunti elokuva joka suomeen on tuotu. Elokuvia on kuitenkin tehty kolme, joten odotan niin innolla, että saan nähdä nämä jako-osat!
Sitten sarjoihin, jotka varmasti tulen katsomaan...
Tikun ja Takun Peastuspartio

Olen tätä sarjaa lapsena katsonut englanniksi ja varmasti jotain jaksoja suomeksi. Jenkeissä kulkee nimellä Disneyn aamupiirretyt ja aivan varmana minäkin alan lauantaiaamuidin näitä katsomaan. Tiku ja Taku on tässä sarjassa mukavampia ja persoonalisempia, mitä Aku Ankka lyhytelokuvissa. Jos sarjasta tehtyjä suomikasetteja etsii, niin niillä on muuten nykypäivänä aika korkeat hinnat.
Varjoankka 

Ollaan vaarallisia! Jonkun kasetin tätä joskus omistinkin, mutta tuntuu ihan eriltä katsoa koko sarja, kuin muutama yksittäinen jakso. Varjoankka on vähän sukua Taikaviitalle, mutta ei kuitekaan. Paljoa tätä en lapsena ole katsonut, joten uteliaana hyppään änihin vaaroihin mukaan.
Kummikarhut

Kummikarhuja löytyy itseltäni pari kasettia ja yksi jakso jollain ikivanhalla videolla. Kummikarhut joi jotain Kummijuomaa ja hyppeli sinne tänne. Myös lohikäärmeitä ja prinsessoja ja velhoja muistaakseni sarjassa on.
Ankronikka

 Ei sääsket, eikä hyttyset vaan ANKAT! Tässä on pitkälti se syy, miksi hyppäsin kattoon. Kaikki kaudet, kaikki jaksot. Ankrnikka jos mikä on niin puhdasta Disneytä ettei mitään! Tämän sarjan pitää kaikki nähdä.
 Maailman paras tunnari:

Nokkapokka

Ankronikan epävirallinen jatkosarja, jossa ankanpojat ovat jo teini-ikäisiä. Sarjassa on ehkä vähän enemmän häslinkiä, mutta huumoria ei ainakaan puutu.
Pieni Merenneito
Pieni Merenneito sarja sjoittu aikaan ennen Pieni Merenneito elokuvaa. Tätä olen lapsena katsonut ja varsinkin mainoksia nähnyt omilla videokaseteilla. Jos vain saadaan vielä vanha Johanna Nurmimaan dubbaama Ariel tähän niin voi ihana!
Hopon poppoo

En itse sarjaa ole paljon katsonut, mutta koska Hopon Poppoo elokuva ja jako-osa Rampin Rämäpää on ihan loistavia, niin mieluusti tämänkin katson. Näissä vanhoissa animaatioissa on muuten jotenkin aivan klassinen tuo animaatiojälki. Siitä värimaalmasta huokuu sellainen 90-luvun karkintuoksuinen lauantai-aamu.
Disney Legend Of The Three Caballeros

Tämä onki ihan uusi sarja, mistä en ole koskaan kuullutkaan. Tykkään kovasti Caballeroista, niin kuin Don Rosa toteaa, Caballerot ovat Akun kanssa samalla tasolla ja siksi he kohtelevat toisiaan tasa-arvoisesti. Tämä sarja todellakin alko kiinnostaa.
Disney Välitunti

Ehkä tntematon, mutta aivan liian ala-arvoinen sarja. Tilasime 2004-2006 Disney Chanel kanavaa pitkälti tämän sarjan takia. Koulun pihan tyypit, heidän harrastuksensa, hierarkia ja opetttajat luovat miljööt mitä mielikuvituksellisimmille tarinoille. Kokoeilkaa, tämä sarja on ainoa laatuaan.
Dokumentit Disneylandeista katson varmasti

Eikä siinä kaikki. Lyhytelokuvissa oli monta sellaista, jotka katson mieluusti pitkästä aikaa. Löytyy myös paljon jouluelokuvia, jouluisia lyhytelokuvia, vanhoja lyhäreitä, pixarin lyhäretä, dokumentteja. En varmasti nouse sohvalta vuoteen, kun avaan sovelluksen. Enää ei tarvise pelätä pettyvän, nyt vain dotan kuin kuuta nousevaa vielä tämän 11. päivää. Joulu- ja synttärin samassa: Disney +! 

perjantai 21. elokuuta 2020

Tv-suosikkini: Ruusun Aika

Elokuvien ohessa on tullut monenmoisia televisiosarjoja vuosien varrella seurattua. Jotkut niistä on painautunut ikuisesti mieleeni koskettavien tarinoiden tai herkyvän huumorin takia. Tässä osiossa esittelen suosikkisarjojani ja koitan pohtia, mitkä asiat kyseisessä sarjassa vetoaa minuun, niin että vuodesta toiseen haluan katsoa samoja jaksoja, joita olen niin monen monta kertaa jo elämäni aikana nähnyt. Tällä kertaa paneudutaan minun kaikkien aikojen suosikki televisiosarjaani Ruusun Aika.
Sarjan tähti Roope Ruusunen
Ensikosketus: Ruusun Aika esitettiin televisiossa ensimmäisen kerran vuosina 1990-1991. Tuolla välillä minä olen syntynyt. Ensmmäinen uusintakierros lähti pyörimään syyskuussa 1992, jolloin olen ollut reippaan vuoden vanha. Siltikin minulla on jokin mielikuva, että Ruusun Aikaa katsottiin ensimmäisessä kodissamme. Kun toinen uusintakierros tuli kesällä 1998 olen sarjaa varmasti katsonut ja fanitin Roope Ruususta niin peijakkaasti. Sarja unohtui, muitta siinä 10-vuotiaana (eli noin vuonna 2001) aloin muistelemaan sitä sarjaa, jossa ole se kiva poikatyttö Roope ja söpön näköinen Illi. Pitkään en muistanut edes sarjan nimeä, kunnes katsoin kotona Muumilaakson Tarinoita nauhotetulta vhs-kasetilta. Kasetin lopussa nimittäin oli tallennettuna lähes kokonaan Ruusun Aika jakso Sadelinun aika. Koska Muumit on meille nauhoitettu 90-luvun ekalla tv-pyörimiskerralla, niin tämä jakso on täytynyt venhempieni nauhoittaa tuolloin Ruusun Ajan ensilähetyksellä. Kun Ruusn Aika Roopea kaipasin, katsoin aina tämän yhden jakson Muumien lopusta, vaikka se oli kuinka rämisevä. Hauska muisto myös liittyy sihen, että Ruusun Ajan perään on nauhotettu jakso Napakymppiä ja video pätkäsee loppuun, juuri kun herra X oli sanomassa kenet naikkosista hän valitsee.
Esko antaa Marjalle pastakattilan
Ruususten keittiössä on esillä ysärin graafiset kaapit
Pihalla on portti, josta Meri tulee kotiin
Illi pitää kädessään enkelten hirtettyjä sieluja
Kun kevällä 2009 Ruusun Ajat julkaistiin dvdlle olin aivan innoissani. Ostin ne heti, kun ne meidän Prisman saapui ja katsoin yhdellä putkella kaikki jaksot viikonlopun aikana. Kaksi ensimmäistä levyä ostin yhtäaika, kolmannen hitusen myöhemmin. Muistan kuinka kaverini vietti 18-vuotis synttäreitään ja minä olin jo jättämässä juhlat väliin, koska halusin vain katsoa Ruusun Aikaa heti.

Juoni: Ruusun Aika kertoo Ruususten uusioperheestä. Siihen kuuluu isä Esko, äiti Marja, Marjan tytär Meri, Eskon poika Ilmari eli Illi ja nuorimpana poikatyttö Roope eli Roosa-Maria, sekä tietenkin Nero koira. Marian äiti Senni on aluksi myös mukana. Esko on lääkäri ja Maria ison firman hallintojohtaja. Maria saakin ylennyksen sarjan aikana. Meri on lukion abi ja hän vaihtaa sarjan aikana poikaystvää useaan otteeseen. Hänellä on ystvätär Heidi, jonka kanssa välit tulehtuu poikaystvä Sanden takia. Illi taasen harrastaa musiikkia ja graffittien piirtämitä ja on välillä poliisien kanssa tekemisissä. Illiä ei liiemmin koulu innosta, kavereitten kanssa on hauskempaa. Roope on kunnon poikatyttä. Hän harrastaa futista, käyttää farkkuja ja toivoo että pippeli kasvaisi. Roopella on kaveri Iida, joka on lähes päinvastainen. Senni mummi on Marjan äiti, joka on muuttanut maalta Ruususten perässä kaupunkiin ja sarjan aikana muuttaa Ruususten kotiin. Senni hoitaa pitkälti taloustyöt ja ruuanlaiton, mutta sarjan mittaa Senniä varjosta syöpä. Ruusun Ajasta myös se tietysti tekee muistettavan, että Nero koira osaa puhua. Tosin, vain katsojat ja Ruususen perheen jäsenet voi kuulla ja ymmärtää Neron sanomiset.
Nero
Marja ja Senni
Ruususten olohuoneessa
Alli kertoo Roopelle juttja ullakolla
Ruusun Aika kertoo pitkälti perhearjesta. Vaikka sarjaa voi katsoa yksittäisinä kauniina jaksoina, niin pitkällä tähtäimellä isoja asioita tapahtuu ja hahmot kasvaa. Ensimmäisellä kaudella koko perhe taistelee Sennin syövän kanssa ja Nero koira istutetaan ja hän saa pentuja. Isoin rooli on kuitekin Roopella, kun hän uhmaa naiseksi kasvua ja haaveilee parrasta ja peniksestä. Ensimmäisen kauden viimeisessä jaksossa Esko sanookin Roopelle tosiasian; "Identiteetti on sitä, että Roope on Roope vaikka mekko päällä." Roope on mielikuvituksellinen lapsi ja ullakolla hän näkee isomummunsa (eli Marjan mummun) Allin ja kertoilee tarinoita Allista. Eskoa tämä ahdistaa ja Roope lähetetään neurologisiin tutkimuksiin. Vaikka Roope saa terveen paperit, niin hän silti on välillä uppoutuneena Allin juttuihin ja kertoilee esim. loitsuja Sennin syövän paranemiseksi.
Anja ja Marja syöpäsairaan äidin äärelä
 Toisella kaudella koetaan hahmoilla enemmän henkilökohtisia ongelmia. Illi kokee ensirakkauden ja sen menetyksen, Marja tyttömyyden ja Meri tulee raskaaksi. Isoin kysymys sarjassa onkin kenelle Merin lapsi kuuluu, uudelle aviomihelle Kurtille vai entiselle, ihanalle valaistulle puolijättiläiselle Anttonille. Meri on ainut joka tietää, mutta hän uskaltaa totuuden paljastaa Anttonille vasta synnytysvaheessa. Lapsi syntyykin uuden vuoden yönä, mihin sarja päättyy.
Illin ensirakkaus Ilona
Merin oikea rakkaus eli valaistu puolijättläinen Antton
Uuden Vuoden Yönä Roope näkee pitkästä aikaa Senni ja Alli haamun
Tärkeitä muita mainittavia hahmoja ovat tietekin kauppiaspariskunta Matikainen ja Marjan sisar Anja. Matikaisen pariskunta on aika epeli. He pitävät pientä elintarvikekauppaa ihan Ruususten lähellä ja toimivat koko Ruususen perheen terapeutteina. Aina kun Esko tai Marja menee sisään, niin he avautuvat Matikaiselle. Roopen kassa taas Matikainen on kunnon kaveri, sillä he viettävät suklaanapipäivää. Kauppiaan rouva, rouva Matikainen tunnetaan Alati Sairaana. Hän aina kertoo sairauksistaan, jota Ruususet, varsinkin Esko ei jaska kuunnella. Roopen pienen ovelan juonen avulla Neron yksi pennuista, Risto-Paha päätyy Matikaisille ja hänen avulla Rouva Matikaisesta tulee täysin terve.
Roope kertomassa kuulumisia kauppias Matikaiselle
Nero synnyttää pennut Sennin hautajaispäivänä
Matikaisen rouvasta Alati Sairaasta tulee Täysin Terve Risto-Pahan ansiosta
Illillä on omat kaverinsa, joita ei usein kuvaja Merillä on-off ystävä Heidi. Roopekin välillä pitää Iidan seurasta, mutta Eskolla ja Marjlla ei oikein aikuisia ystäviä ole. Esko ensimmäisellä kaudella vähän flirttaa yhden psykiatrin kanssa ja Marja taasen avautuu siskolleen Anjalle. Anjalla on entinen köyhä miehenä ja 7 synnytettyä lasta. Anja käy usein Ruususilla kylässä, vaikkei koskaanmuista, että heille ei kannata jäädä nukkumaan. Kun Meri synnyttä lapsen kotona uuden vuoden yönä, Esko on synnytyksessä lääkäri ja Anja kätilö. Toisella kaudella Marja ja Esko löytävät vanhoja ystäviä. Marjaan ottaa yhteyttä vanha kaveri Virva ja Esko bongaa sairaalassa potilaansa Aleksin isän Jussin. Marjan ja Eskon kotikekkereissä Virva ja eronnut Jussi sitten löytävät toisensa ja Alesikin osaa suhtautua Jussiin paremmin.
Illi ystävystyy Aleksin kanssa
 Näyttelijät: Ruusun Ajassa on suurimmilta osin mielettömät näyttelijät. Ainoa hahmo ja näyttelijä josta en niin välitä on Katja Kiurun esittämä Meri. Vaikka Meri on kuvattu kauniiksi ja fiksuksi, niin minusta hän on suurmman osan ajasta todella ärsyttävä. Ehkä 90-luvun kauneusihanteeet sitten oli erilaiset, mutta en missän kohdassa näe Meriä oikein kauniina. Riitta Rätyn esittämä Marja on niin ysäriäiti kuin voi, hänestä tulee pitkälti mieleen oma äitini 90-luvulla. Hänellä on kunnon temperamenttia ja hän on kyllä koko Ruususten perheen pää ja hänellä on oikeasti hauska huumori. Marja on minulle kyllä juuri sellainen symboli 90-luvun äitiydelle. Jukka Puotila näyttelee isä Eskoa ja on ihan jees. Hän on mukva ja isällinen, mutta vähän tylsän oloinen. Pahaa poikaa Illiä näyttei tuolloin nuori Paavo westberg ja yksinkertaisesti Illi on ihana. Illi on just tyypillinen tenipoika. Hänelle kaverit on tärkeämpiä kuin koulunkäynti, hän pettyy ja iloitsee voimakkaasti. Westbergin näyttelemässä Illissä on jotain todella aitoa, mutta myös paljon kaihoa. Illi on usein tosi vihainen, ilman että itsekkään oiken tietää että mille ja välillä myös surullinen. Minusta illi on hahmona paljon fiksumpi kuin Meri. On todella koskettavaa miten välillä Illi osaa avautua ja puhua syvällsiä esim. ensirakkauden lähdöstä ja rakastumisesta. Merin poikaystävistä pitää nostaa Antton eille, joka on Merin lapsen isä. Hahmoa esittää Jussi Lampi ja onkin huvittavaa, että koska hän on Meriä puolitoistakertaa isompi, niin kaikki kutsuvat häntä puolijättiläiseksi. Muutenkin tälläiseen levolliseen sarjaan sopii, että on yksi valaistu, joka ajaa kukkarekkaa.
Ihana Illi el Ilmari Ruusunen
Ensiset Köyhät ja seitsemän veljestä ovat Ruususilla kylässä. Anja ja Lauri ovat vakavissaan, kun kuulevat Sennin syövän uusiutvan
Ruususten koti on koristeltu juhlavasti, kun Meri menee naimisiin
Roope keksii Illin biologia kirjasta Solulima räpin, jota koko perhe yhdessä bailaa
Tärkein Ruusun Ajan kaksikko on Roope ja Nero, eli Pauliina Sykkö ja Fiona koira. Olen paljon katsonut tv-ohjelmia joissa näyttelee lapset, mutta en missään ole ikinä nähnyt näin luontevasti näyteltyä hahmoa kuin Roope ja vielä lapsen näyttelemänä. En tiedä muistuttaako Pauliina itse yhtään Roopea, mutta Roope sai minusta jo lapsena fanin. Yksinkertaisesti se, että itse sain lapsena telkkarista nähdä, että tytötn ei ole pakko pitää mekkoja ja työilläkin saa ola mielikuvitusta, oli jotekin todella tärkeää. Samaistuin Roopen ajatuksiin siinä, että naisen elämä on isona tylsää, mekko ja korkokenkiä. Kyllä minkin lapsena halusin mieheksi, vaikken futista pelannutkaan. Toisen kauden aikana Roope saa pikkuisen tyttömäisyyttä hevosharrastuksen kautta, mutta koen Roopen enemmän vain välittävän eläimistä, kuin itse hevosella ratsastamisesta. Siksi pitkälti koen Neron juurikin Roopen koirana. Kun Nero yhtenä päivänä karkaa, ja mummin syöpä uusiutuu niin Roope enemmän suree Neroa, kuin mummia. Voin vain sanoa, että Pauliina Sykkö oli täydellinen Roopena ja varmasti moni lapsikatsoja tuolloin (minun lisäkseni) fanitti Roopea juurikin siksi, että Roope oli juuri sitä mitä hän halusi olla. Roosa-Mariaa ei saatu pakotettua siihen tyttömäiseen mekkomuottiin, vaan hän saa ja hänen pitääkin olla oma Roopemainen itsensä. 
Roope ei välitä nukkeleikeistä
Kun Roopesta tulee heppatyttö, niin huoneen seinämätkin muuttuu ja saa hevoskuvia
Nero ja Roope jouluna
Miksi juuri Ruusun Aika: Hahmoista sanon suoraan Roope ja Illi ja nerokkaita lausahduksia haukkuva Nero. Koska Matikaisen Leipää ei ole enään olemassa ja koska Ruusunen kirjaimellisesti kuvastaa perheen arkea. Käydään läpi iloja ja suruja. Marja monesti odottaa ja toivoo, että oltaisiin vain yhdessä pöydän ääressä ja juotaisiin teetä. Ei sellaista perheidylliä olekkaan missä kaikki olisi kokoajan onnellisia ja ehkä hyväkin niin. Muuten onni ei tuntuisi niin hohdokkaalta kuin nyt. Ruusun Ajan on käsikirjoittanut Raija Oranen ja hän on tehnyt käsikirjoituksen pohjalta kaksi romaania, jotka ovat hyvin suoraan tv-sarjasta. Kirjoissa kuvataan hahmojen tunteita sanoilla, joita näyttelijät näyttelevät loistavasti. Kirjoista saa kuitenkin sen lempeän ja perheonnisen fiilisken, samaa mitä sarjaa katsoessa. Minulla tulee aina Ruusun Ajasta hyvin levollinen ja kotoisa olo, vaikka olenkin sen jo kuinka moensti katsonut.
Sennin hautajasissa on lapsille kinkkuleipiä ja aikuisille lohta
Ruususilla on todella 90-lukua henkivä koti
Kun mainitsin, että hahmoista Marja edustaa mnulle sitä puhtainta 90-luvun hahmoa, niin koko  Ruusun Aika sarjana itessään kyllä edustaa minulle sitä kirkkainta ysäriä, vaikka onkin sen alkuajoilta. Ruususten koti on iso omakotitalo Helsingin Toukolassa. Talossa on vanhemmilla oma makuuhuone ja kylppäri ja yläkerrassa kolme lastenhuonetta ja kylppäri. On ullakko, ulkosauna, iso piha ja omenapuut ja sisällä olkkarin nurkassa vielä pieni makuuhuone ja olohuoneessa ruokailutila, joka on avoinaiseen keittiöön yhteydessä. Talossa on takka ja keittiön ja ruokalutilan kulmauksessa pehmyt kierretuoli. Lattiat ovat tummia kiiltäviä laattoja, joissa matot lähes liukuu. Astiat ovat usein tumia ja kulmikkaita ja Marja saa jopa pastakattilan lahjaksi. Illin katossa on muovinen papukaija ja Roopen huoneessa lattialla sarjakuvalehtiä ja heppajulisteita. Näin ysäriä sisustusta en oikeasti näe enää missän. Sarjassa ei paljoan olla ulkona, mutta aina kun ollaan, niin vuodenajat näkyvät aidosti ja niin rosoisesti kuin kuuluukin.

Musiikin sarjaan teki Johnny Lee Michaels, josta olenkin oman postauksen tänne aikoja sitten kirjaillut. Musiikki on leikkisää, välillä uhkaavaa, mutta pääasiassa oikein ruusuista. En voisi sarjaan mitän muuta musiikkia kuvitela. Onneksi osa nästä lyhyistä sävelyksistä on myös levyllä julkastu ja itsellä ne on välillä ihan soittoäänenä.

Mieleenpainuvat kohtaukset:

Joulun Tähti jakson loppupuolisko, jossa vietetään jouluaattoa. Roope avaa kalenterin, hän haistelee tuoksuja kun illan juhlaan valmistaudutaan. Marja ja Senni kokkaavat, Illi laulaa Juice Leskisen Sikaa ja Meri koristelee kuusta enkeleillä, hirtettyjen sieluilla. Itse juhlassa Roope esittää joulukuvaelman, jossa Nero on Jeesus.
Roope kyselee miksi linnut ruokitaan...
...Ja Senni ja Marja koittavat parhain mahdollisin keinon vastata
Ruokapöytä on koristeltu hienoksi juhlaa varten
Roope esittää joulukuvaelman
Kun ainakin parisa jaksossa käydän uimassa. Uimahallit näyttävät ihanan houkuttelevilta, kun sielä on paljon valkeaa kaakeia, pärskyvää vettä ja kasveja.

Vesipedot
 Senniä on käyty katsomassa sairaalassa ja sieltä lähtiessä koko konkkaronkka hakee pizzaa. Roope haluaa Pizzburgerin; burgerin jonka sisällä on pizza.

Neron palattua karkumatkalta hänet istutetaan Kekkoselle. Silloin Esko joutuu kertomaan Roopelle kuinka tehdään lapsia: Mies ja nainen kiertävät ympyrää ja humpas vaan, se mies hyökkää naisen selkään ja alkaa puhuu latinaa. Kai ymmärsit?

Odotusten yö jaksossa Maria laulaa Sennille Maan Korvessa kulkevi lapssen tietä. IIda ihmettelee miksi Maria laulaa. Aluksi ei olla kuuntelevinaan. Senni joutuu sairaalaan ja kun aamulla Maria sieltä palaa ja saa surullisen puhelun, silloin Roopen mukaan laulu tekee Marialle hyvää.

Meri valmistuu ylioppilaaksi ja kesä ja Ruususten piha on kukista kukkeimmillaan.
Tuore ylioppilas Meri
Marja, Esko ja Illi ovat ylpeitä Meristä
Toisella kaudella Esko, Illi ja Roope käyvät Jussin ja Aleksin kanssa kanootilla saarella. Saaressa olo on kaunista maiseanvaihtelua ja sielläkin käydään uimassa. 
Illi ja Roope kylmässä järvessä
Kun Marja ja Esko pitävät kunnon kemut, he tutustuttavat Jussin ja Virvan toisillen. Silloin Roope on Merin luona yötä ja siellä he toteavat olevasna parhaita sisaruksia.
Pietäänkö kädestä?
Vimeisessä jaksossa eli uuden vuoden yönä, kun Onni Moilanen syntyy, näytetään ihanasti perinteitstä vuodenvaihdon juhlaa. Valataan tinaa ja Anja pova korteista.
Roope on ostanut hevosenkenkä tinoja
Roope järjestää taikapeilin,josta Meri saa myöhemmin nähdä Anttonin
Juhlat vauhdissa
Anja povaa korteista nuorisolle
Merin kotisynnytys jännittää
Meri ja Antton saavat pojan, Onni Moilasen.