Lippukokoelma

Lippukokoelma

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Mamma Mia!

Mamma Mia! elokuvan kävin aikonaan elokuvateatterissa katsomassa. Ennakko-odotuksia ei sillon ollut lainkaan, sillä en Abban lauluja sielloin edes kovin montaa nimeltä tiennyt. Tämä kesäelokuva on saanut minut eniten tutustumaan Abban lauluihin, jotka on kyllä ihan hyvän tuulen lauluja.

Sophie (Amanda Seyfried) on menossa naimisiin ja äidiltään Donnalta (Meryl Streep) salaa kutsuu  kaikki kolme isäehdokastaan paikalle: Harryn (Colin Firth), Billin (Stellan Skarsgård) ja Samin (Pierce Brosnan). Sophie koittaa kahden ystävänsä kanssa viime hetkellä  saada selville kuka kolmesta Donnan nuoreuuden rakkaudesta on hänen oikea isänsä. Kun Donna näkee nämä ex-heilansa hän ilostuu ja hämmentyy samalla. Hän ystäviensä kanssa valmistelee Sophien häitä, mutta ihmettelee, miksi eksät on oikein tullut paikalle. Sohie tutustuu isäehdokkaisiinsa, mutta ei voi olla varma kuka heistä on hänen oikea isänsä. Hän jokaiselta koittaa sitä vähän selvittää ja näin jokainen mies luulee olevansa Sophien isä. Kaikki suostuvat saattamaan Sophien alttarille, mutta lopulta Sophie pyytää saattajaksi Donnan. Sulhasensa Skyn kanssa tulee riitaa ja silloin Sohie tajuaa, ettei ole väliä kuka isä oikein on. Kirkossa vasta Sophie sanoo Donnalle kutsuvansa miehet paikalle ja Donna myöntää, ettei itekkään ole 100% varma kuka miehistä on Sophien isä. Isäehdokkaat sulassa sovussa suostuvat kaikki oemaan Sophien isänä, mutta tyttöpä ei tahdokkaan enää naimisiin. Häm päättää lähteä Skyn kanssa kahdestaan matkustelemaan. Ettei hyvät hääjärjestelyt mene hukkaan Sam kosii elämänsä rakkautta Donnaa ja vastaus on I do.

Mamma Mia! elokuvan mainosjuliste
Elokuvan juoni on aika löyhä niin kuin musikaaleissa on tapana. Laulut vievät juonta kuitenkin hyvin eteenpäin, mikä on hienoa, sillä niitä on paljon. Lauluilla kuvataan hahmojen tunteita, Donnan menneisyyttä, hauskuutta, tanssia ja keskusteluja. Eniten itse pidänkin tässä elokuvissa olevista ns. dialogilauluista, joissa lyriikat toimivat hahmojen repliikkeinä. Siksi varmaankin S.O.S on tämän elokuvan ihan suosikkilauluni.

Elokuvassa on paljon minulle tuttuja ja hyviä näyttelijöitä: Amanda on tuttu Mean Girlsista, Meryl Streepiin ihastuin Kuolema Pukee Häntä katsoessani, Pierce Brosnan on James Bondina ja Phileas Foggina tehnyt vaikutuksen, Colin Firh on Bridget Jonesien kautta ja Donnan toinen paras ystävä on Harry Pottereissa Wasleyn perheäiti Molly. On mukava nähdä tälläisiä tuttuja näyttelijöitä musikaalissa, sillä heidän laulunlahjoistaan minulla ei ollut entuudestaan mitään käsitystä. Mutta voi luoja kuin mahtavasti Marilyn Streep osaa laulaa, en voi kuin ihailla. Pierce Brosnaniin rakastuin kanssa entistä enemmän, luoja mikä lauluääni. Tykkään elokuvan kepeästä ja romanttisesta tunnelmasta, mitä nämä Abban laulut tuovat.

Can't you hear me darling, S.O.S.
Elokuvassa on upeita Kreikkalaisia idyllisiä maisemia ja hauskoja joukkokohtauksia. Tuntuu että joka välissä tässä on juhlat menossa. Varsinkin puvustus tukee tätä tunnelmaa, sillä päivisin ollaan kevyissä hellevaatteissa ja iltaisin bilejuhlablingbling mekoissa, mikä sopii mahtavasti Abban tyyliin. Paras yksityiskohta puvustuksessa on Donnan farkkuhaalarit. Ne on jotenkin niin hipit kuin olla ja voi. Mamma Mia! on kaunis kesäelokuva, josta tulee helposti hyvälle mielelle. Elokuvalle on Wikipedian mukaan tulossa ensivuonna jatko-osa "Mamma Mia: Here we do again!" Toivottavsti se toteutuu, sillä tälläisiä iloisia hyvän tuulen musikaaleja katsoisi mielellään useammin.

Juhannustaikaa kaikille!

torstai 8. kesäkuuta 2017

Austin Powers Kumma Jätkä

James Bondien jälkeen täytyy tietenkin ihan fiiliksissä katsoa tunnetuimmat Bondista tehty parodiaelokuvat eli Austin Powersit. Katsoin ensimmäiset Austinit noin 9-10 vuotiaana ja Kultamuna oli taasen ensimmäinen tekstitetty elokuva, jonka ikinä kävin leffateatterissa katsomassa. Kyllä huomasin, että tämä ensimmäinen Austin Powers ei naurata minua enään yhtään niin paljon kun silloin reilut 15 vuotta sitten.

Elokuva alkaa Dr. Evilin ja hänen kissasnsa Mr. Biggelswoodin esittelyllä. He ovatkin suoraan parodioitu James Bondin vihollisen Blofieldin ja hänen kissansa hahmosta. Yhtä suurta tässä, kuin James Bondissakin minua hämmästyttää, miksi he haluavat tuhota maailman kuulun ykkösagentin Austin Powersin. Dr. Evilin hahmoa ei näytetä aluksi kokonaan, aivan samalla tavalla kuin ei Blofeldiakaan aikoinaan.  Alkutekstijakso Austin Powersseissa on kanssa hyvin musiikkivideomainen, mitä James Bondeissa. Biisi on kuitenkin jokaisessa Austinissa sama ja aina on isot tanssikoreografit. Hyvin Bondimaista on myös se, että Austin Powersin apuriagentit on myös aina naisia.
Austin Powers Kumma jätkä Dvd:n kansi
Hahmona Austin Powers ja James Bond ovat kyllä aika kaukana toisistaan. yhtäläisyytenä on ainoastan se, että molemmat ovat naistenmiehiä. Agentin työn ohella Austin on muotikuvaaja ja luonteeltaan aikamoinen seksihullu. ylilöydyn isot rintakarvat ja silmälasit korostaa hänen huumoriuttaan ja elokuvassa halutaan painottaa kaikkea mahollisimman Brittiä. James Bondilla oli Britannian lippu laskuvarjossaan, mutta Austinilla on se autossaan ja jopa kalsareissaan. Elokuvan alku sijoittii 1960-luvulle, joka on vedetty kyllä kivan överisti yli. Yhtänäistä Austinilla on Roger Mooren Bondin kanssa ainakin se, ette naisia saa vahingoittaa ja siksi ihmetelläänkin miksi alun 60-luvun hipoissa Austin oikein lyö naista, sillä sehän paljastuu mieheksi.

Tarina ei kuitenkaan sijoitu 60-luvulle van ajassa päästään hyppäämän tuon elokuvan tekovuoteen ysärille, kun Dr.Evil kissoineen lentää avaruuteen, jossa jäädyttää itsensä. Austinin pitää siis kanssa käydä jäätymässä, että on hyvssä voimissaan, kun Dr. Evil palaa takaisin maan päälle. Austin on 30 vuotta jäädytettynä ja saadaan ehjänä sulatettua. Siitä seuraakin elokuvahistorian pisin virtsaamiskohtaus, joka lapsena anuratti niin suunattomasti. Nyt vasta huomasin, että jäätyneitten joukossa oli myös räppäri Vanilla Ice, joka 90-luvulla oli tunnettu Ice Ice baby hitistään. Austinin tas päästyä kentälle hän saa "Bond tytökseen" edellisen kolleegansa tyttären Vanessa Kensingtonin. Huumoria koitetaan tuoda tähän väliin verbaalisesti, mutta minuun ei uppoa Austinin puheen äänenkäytön eri voimakkuuksien selitykset, vaan enemmän nauran "Tälläistä meikäläinen harrastaa" kirjalle, joka kertoo Ruotsalaisesta peniksenkehittäjästä.

Lähes koko elokuvan ajan tulee pieniä hassuja leikkauksia kohtauksista toiseen, joiden väliin on tehty Mike Myersin oman bändin Ming Tean kanssa pieniä 60-luvun henkeen sopivia välimusiikkeja. Ne rytmittävät elokuvaa kivasti ja tuovat mukavasti väriä. Dr. Evil on kanssa päässyt takaisin maahan ja Nevadassa pitää päämajaansa. Siellä hän istuu apureidensa kanssa, joiden joukossa on muuan Mustafa, jonka esikuva on kanssa jossain Bondissa vilahtanut. Mustafa tosin kuolemassa heti kättelyssä, mutta kuin ihmeen kaupalla selviää jopa seuraavaan elokuvaan asti. Muita apureita on silmälappupäinen Number Two, joka on myös parodia Bondkonnasta. Randon Task taasen on kova karatehenkinen ukkeli, jonka esikuivan muistan selkeästi oleen Goldfingerissä. Suosikkini Dr.Evelin apureista on kuitenkin naisvahvistus Mr.Frau, jolla täytyy olla jotain saksalaista sukujuurta. Dr. Evelin ollessa jäätyneenä hänen spermanstaan on tehty Fraun kanssa poika Scot, joka on vielä ihan teini. Frau paljastuu Scotin äidiksi vasta myöhemmin, mutta jo tässä vaiheessa Frau estää Dr.Eveliä tappamasta poikaansa. Aluksi Dr.Evil haluaa pojan hyväksyntää ja tansii tälle ihan mahtavasti Macareenaa.
Dr. Evil tanssii pojalleen Scotille Macareenaa
 Koska Dr. Evil on nähty Nevadassa, Austin ja Vanessa suuntaavat Las Vegasiin. Hotellista he suuntaavat Bond tyyliin Casinolle pelaamaan Black Jackia. Austin ei kuitenkaan tilaa drinkkejä, eikä esittele itseään yhtä mahtipontisesti kuin James Bond parhaimmillaan. Number Two on kanssa pelaamassa seuralaisensa Alotta Faginan kanssa. Fagina nimi on aikalailla kuin vagina ja tämä nimileikkikin on Bondeista kopioitu, sillä jossain Bondissa jonun naikkosen nimi viittasi hyvin lähelle pussy sanaa. Austin poistuu pelipöydästä Casinon miestenhuoneeseen, joka on kyllä komean näköinen. Siellä oöntöllä istuessaan Dr.Evilin eräs kätyri tulee häntä kuristamaan, mutta Austin kirjaimellisesti saa hänen päänsä huuhdottua vessanpytystä. Viereisessä kopissa istuva cowboy kyllä käsittää kaikki kuulemansa ähinät ja puhinat vähän eri tavalla.

Seuraavana aamuna hotellissa Vanessa juttelee puhelimessa äitinsä kanssa ja kohtaus aloittaa sarjan yhden tavaramerkiestä. Sen, että hahmot liikkuvat alasti, mutta missään kohdassa ei näytetä mitään strategisia paikkoja, vaan aina ne menee juuri ja juuri piiloon. Austin ja Vanessa pitää treffit kaupungilla ja ilta päättyy Twisterin peluuseen ja Vanessa sammuu hotellin sängylle. Austinin on nyt lähdettävä agenttihommiinsa eli Alotta Faginan kattohuoneistoon. Siellä hän ottaa selvää vähän Dr. Evelin suunnitelmista ja päätyy paljuun tämän eroottisen neitokaisen kanssa. Kattohuoneisto on aika ysäri näky ja muistaakseni aika samanlainen kohtaus on jossain Bondissakin tapahtunut.

Austin ja Vanessa Casinolla
 Dr. Evil saa varastettua ison ydinkärjen ja nyt uhkailee hallitusta, että jos he eivät maksa tälle isoja lunnaita, niin hän poraa ydinkärjen maahan ja kaikki tulivuoret tulisivat räjähtämään. Kun hän ideastaan kertoo apureilleen alkaa mahtava nauru, joka ei meinaa loppua, vähiten Dr.Evililta itseltään. Vielä pitä saada Austin powers pois tieltä, ettei hän pilaa loistavaa suunnitelmaa ja Mr.Frau on keksinyt siihen keinot. Hän on kehittänyt salaisen aseen eli Fembotit. Ne ovat naisrobotteja, äärimmäisen seksikkäitä ja tappavia. Onhan ne nyt kovia kun runnoista tullee tappavat pyssyt. Dr.Evil ja Scot eivät ole lähentyneet yhtään ja he käyvät perheterapiassa. Tämä kohtaus jo itsessään saa hymyn huulille, kun Scot on vasta viikon ajan tavannut isäänsä. Ylipäätänsä koko Scotin ja Dr.Evilin isä-poikasuhde on yksi parhaimpia nauruntuojan teemoja koko Austin powers sarjassa.

Austin Powersilla ei ole omaa Q:ta, kuten James Bondilla, mutta hänkin saa oman mutaman vempeleen, eli hammastahnan ja hammaslankaa. Niistä onkin hyötyä myöhemmin. Austin kuitenkin paljastaa Vanessalle hässineensä tätä Alotta Faginaa ja riitahan siitä syntyy. Vähän surumielisenkin musiikin rytmissä nähdään, kuinka Austin koittaa sopeutua 90-luvulle ja kyllä se vähän naurattaakin, mutta saa myös ajattelemaan, mitä kaikkea oikein tuoa 30 vuoden aikana on ehtinyt tapahtua. Riidat saadaan kuitenkin sovittua ja töitä on jatkettava. Vanessa ja Austin menevät Virtuconin tutustumisajelulle tyhmissä valepuvuissa, mutta kolkkaamalla työntekijät pääsevät sisälle nähdäkseen mikä yhteys sillä on Dr.Evilin salaisessa suunnitelmassa. Vartijan Austin huumaa ihmeellisellä ja todela häröllä kulmakarvatempulla, mutta kyllä heidät siltikin huomataan ja pyssyt ehtivät paukkumaan. Austin ja Vanessa ottavat käyttöön tiejyrän, jonka alle eräs onneton vartija liiskaantuu. Tästä seuraa pieni mustanpuhuva sivutarina, kun nähdään vartijan vaimo ja ottopoika suru-uutista kuulemassa. Juuri tämmönen huumori jotenkin kuuluu näinen Austin Powerseiden henkeen.  Randon Task, eli tämä potkuäijä saa Austinin ja Vanessan kolkattua ja vietyä Dr.Evelin salaiseen päämajaan. Siellä Dr.Evil esittää uhkauksensa hallitukselle. Kun hän koittaa saada kanavaansa kiinni ilmestyy ruutuun animaatio Beavis and Butt-Head, jossa puhutaan tisseistä. Kyllä tämä naurut saa aikaan, mutta vitsi on vähän jo vanhentunut.
 
Scot saapuu kanssa Dr.Evelin istunnolle ja kertoilee isukille omasta teinin elämästään, joka kuulostaa kyllä aika tyhmältä. Scot ehottaa, että Austinin voisi noin vain ampua, mutta tietekin Dr. Evil tekee kaiken mahollisiman tyhmästi ja laittaa Austinin ja Vanessan tankkiin, jonka alla on haita. Tämä on jälleen viittaus Bondiin, joka useinkin joutui haialtaaseen. Tosin haita ei nyt saatu, sillä ne on uhanalaisa, mutta mutanttimeriahvenet varmasti ajaa täysin  saman asian. Scot ei ymmärrä tätä hidasta taponyritystä ja siitä tuleekin Dr.Evilin ja Scotin välillä mahtava hyssyttelyhetki. Suosikkikohtaukseni koko eokuvasaa.

Austin fembottien huumaamana
 Austin ei ole kyllä erityisen fiksu agentti, sillä hän ei keksi suunnitelmaa millä he Vanessan kanssa pääsisivät pois tankista, vaan Vanessa keksii, että hammaslangan ja hammastahnan avulla he pääsevät mutanttimeriahvenilta karuun ja lopulta mutanttimeriahvenet saavat vartijan pään ruuaksi. Tässäkin näytetään vartijan läheisiä, eli hänen kaverinsa viettämässä vartija Smithin polttareita. Austin ja Vanessa pääsevät karkuun pikkusella "autolla"  jumiinhan se jää, kun tielle tulee pylväät. Vanessa lähtee erikseen hakemaan apua, kun Austin löytää Dr. Evilin huoneeseen ja siellähän odottelee pinkissä pörhöissä koko  Fembottien armeija. Rinnoista tulee huumaavaa savua ja Austinhan tietty päätyy leidien hellimäksi sänkyyn. Fembotit ei meinaa päästä häntä helpolla, mutta koska Austin Powersilla on kattavin miesvoima mitä keneltäkään löytyy, niin hänhän hajottaa Fembotit vokottomallaan monollaan. Englanninlippukalsarit vaan jäävät jäljelle, kun Fembotit räjähtävät. Tällä välin Vanesssa on jo ehtinyt hakemaan apujoukkoja.

Vulcan projekti etenee ja ydinkärki on valmis pian lähtemään matkaan. Viime hetkellä Austin, Vanessa ja apujoukot saa tuhottua Dr.Evilin apureita ja pysäytettyä ydinkärjen lähtemisen. Tällävälin Dr. Evil kuitenkin ehtii pakoon huoneeseensa ja Austin saa hänet tähtäimeensä. Toisten uhkailu alkaa, kun Scot, Vanessa, Alotta ja vielä Number Twokin eksyy paikalle. Numbert Two on katkera Dr.Evilille siksi Dr. painaakin nappulaa, niin että Number Two lentää penkistään kuolemaan. Vanessa pääsee Alotan käsittelystä irti ja Scotkin juoksee karkuun. Dr.Evil räjäyttää koko roskan ilmaan ja vaihteeksi menee taas kissansa kanssa avaruurteen jäätymään.

Austin käyttää tunnettua miehistä mojoaan fembottien voittamiseksi
Kolme kuukautta myöhemin Austin ja Vanessa viettävät kuherruskuukautta hotellissa, jossa koetaan samaa alastonhuumoria mitä aikasemmassa kohtauksessa. Piirretyt rinnat kyllä näkyy,muttei aitoja. Onnea tulee kuintekin vielä kerran häiritsemään Randon Task, joka innostu heittelemään kenkäänsä. Tappeluksihan se menee, mutta Ruotsalaisen peniksekehittäjän ansioista Austin ja Vanessa saavat hänet kaadettua. Tähtitaivaalle vielä viimeisenä katsoessa avaruudesta näkyy jälleen Big Boy lentämässä, jonka kyydissä on Dr.Evil ja Mr. Biggerswood. Ja kun Dr.Evil puhuu kostosta, niin olihan se ilmiselvää että jatko-osa Austin Powersille tulee. Lopputekstien kaveriksi on Austinin kuvaussessioita, sekä musiikkivideo Mike Mayersin bändilta Ming Tealta kappaleesta BBC.

Voin vain sanoa, että Austin Powerseissa on saatu kyllä paljon tapahtumia perus puolentoistatuntiseen komediaan mahduttua. En itseasiassa edes muistanut, että tämä elokuva sijoittui suurimmalta osalta Las Vegasiin. Olisikohan ollut niin, että jatko-osa sitten oli se Brittiläisempi? Huumoriahan tässä riittää, mutta selvästi huomaan, että aika on jo ajanut sen ohi. Monet jutut mitkä nimittäin nauratti lapsena tuntuu näin vanhempana vaan aika tyhmiltä. Paljon elokuvassa on myös verbaalisia vitsejä, mutta ne jopa nauratti minua kaikista vähiten. Mike Myers itse esittää sekä Austin Powersia, että Dr. Eviliä, niin minua ainakin enemmän huvittaa tätä Dr.hahmo, sillä Austin on välillä sellainen mukahauska. Eeppisyys, väärinkäsitykset ja tämä ajankuvan tematiikka ehkä nytkyään eniten sitten minulle tuo sitä komediallisuutta. Paljon tosiaankin huomaan juttuja, mitä James Bondeista on otettu, mutta Austin Powersin toimii ihan hyvin ilmankin, että pitäisi näitä yhtäläisyyksia huomata. Jotkut Austin Powers vitsit on minulle edelleen ihan kulttikamaa, mutta kyllä aika on tämän elokuvan ohi jo ajanut.

Elokuvallista kesän alkua ja meikä suuntaa Britteihin!

perjantai 2. kesäkuuta 2017

James Bond 25 ja 26

Toistaiseksi viimeisten Bondien pariin olla viimein päästy ja katsomismaraton on ohi. Yhteenvetona voin sanoa, että olen nauttinut kyllä matkastani James Bondin toiminnan parissa ja iham mielelläni tulevat Bondit käyn elokuvateattereissa katsomassa. Bondeissa minulle on noussut tärkeiksi hyvät alkutunnarit, mielenkiintoiset hahmot, upeat lokaatiot, kuiva huumori sekä tietty itse Bondin karisma. Daniel Graicista en alkuksi Bondina kummosemmin pitäynt, mutta Skyfallissa hänen inhimillisempi puolensa tulee esiin ja siksi hän saa minunkin siunaukseni. Jos hän vielä tulevissa Bondeissa tulee mukana olemaan, en pahastu.

Skyfall
Tästä sain etukäteen kuulla mieheltäni kovia kehuja ja siksi odotukset oli kovat. Elokuvan alkupuoli menee perusrymistelyhengessä, mutta puolivälissä tyylilaji muuttuu toiminnasta draaman puoleen. Pahiksen selvitettyä ja paettua päädytään M:n kanssa Bondin sukutilalle, missä itse draama alkaa. Bondin kotitila on aika ränsistynyt, mutta se taas tuo tarinaa enemmän itse James Bondin elämään. Siellä tavataan paikan riistanvartija, jolla on tärkeä sivurooli M:n pelastamisessa. Hän myös tuo esille puukon, joka enteilee sitä, kuinka Bond tälläkertaa päihittää pahiksensa. Bond yrittää thota vihollisensa räjäyttämällä koko sukutilansa, mutta eihän pahisniin helpolla tuhoudu. Bond, M, ja riistanvartija pääsevät pakoon talon salaluukun ja kellarin kautta. Leffan dramaattisin kohtaus eli M:n kuolema tapahtuu pienessä katedraalissa. En voinut lainkaan uskoa, että M tapetaan. Hän on Judi Dnechin hahmona noussut suosikikseni ja siksi en vain voinut uskoa näin käyvän. Bond sai vihollisen tapettua juuri viime hetkellä puukolla, mutta M oli jo sitä ennen haavoittunut pahasti ja kuolee lopulta Bondin käsivarsille. Elokuva on James Bondien 50 v juhlavuosielokuva, joten pieniä viiitteitä menneisiin elokuviin on haluttu tuoda. Vanha auto on kerätty pois naftaliinista, Q:n hahmo tulee nuoren nörtin muodossa takaisin ja uusi Moneypennyikn Bondin maailmaan saadaan, elokuvan alun neitokaisesta. Uusi M näytetäänkin elokuvan lopussa ja sehän paljastuukin alussa olevaksi ministeriksi. MInulle tämä Ralph Fiennes on enemmin tuttu Harry Potterin Lordi Voldemorttina. M on saanut käyttöönsä jopa vanhoissa Bondeissa olleen toimiston, joka on mukava viittaus alkupään Bondelokuviin.

Skyfall elokuvan mainosjuliste
Spectre
Spectre järjestö mainitaan jo alkupään Bondeissa, mutta sillon en vielä kunnolla tiennyt mitä se tarkoittaa. Spectrellä on sama ohjaaja kuin Skyfallilla ja ohjaaja on tietoisesti halunnut tuoda Q:n ja M:n hahmoja enemmän Bondin maailmaan. Spectre alkaa upealla kuvauksella Mesicon kuolemanpäiväjuhlista. Koko tapahtuma näyttää kuin se olisi vain yhdellä kameranotolla tehty ja on visuaalisesti kyllä karkkia silmille. Kuolemanpäiväjuhlissa on mitä upeimpia maskeja ja toiminta on hyvin saatu ujutettua mukaan. Kun päästään itse tarinaan alkutekstikohtauksen jälkeen, niin tunnelma lössähtää. Minulla kesti kauan päästä juoneen kiinni, kunnes nappasi. Bond monien mutkien jälkeen pääsee erään naikkosen luo, joka kertoo mikä on Spectre ja miten hänen isänsä liittyy siihen. Spectren johtajaksi paljastuu Blofeld ja hän vielä paljastuu Bondin velipuoleksi. Bond kun on aikonaan jäänyt orvoksi ja hänet on adoptoitu toiseen perheeseen. Sivutarinana on kuinka Britannian hallitus haluaa luopua 00-ohjelmasta ja agenteista. Uusi M ja Q joutuvat kovien paineiden eteen, kun Bond sooloilee  Blofeld tuhoamista. Paljon rymistelyä ja jännitystä tapahtuu, kunnes M pääsee Britannian hallituksen tyyppien niskan päälle. Blofeld jää kuitenkin eloon, mistä voimme päätellä, että uutta Bondia on vielä tulossa. Näkyyhän se lopputeksteissäkin. "James Bond Will Return"

Spectre elokuvan mainosjuliste
Pakko tähän loppuun mainita, että minusta on todella koomista, kun Blofeld paljastuu James Bondin velipuoleksi. Ironia liittyy jälleen kerran Austin Powerseihin. Blofeld on aikaisemmin ollut näissä 60-luvun bondeissa ja on vastinie Dr. Evelille. Austin Powers ja Kultamuna ilmestyi vuonna 2003 ja siinähän palastettiin Austinin ja Dr. Evelin olevan veljiä. Nyt myöhemmässä Bondissa Blofeld ja Bond on velipuolia. Onko käsikirjittajat kattonut Austin Powersin tätä ennen ja halunneet parodioida tuon juonenkäänteen sieltä, kun Austinit taas kaiken muun on parodioinut James Bondista? Mene ja tiedä, mutta Austin Powersin varmasti tulee lähiaikoina katsottua ihan vain tämän takia. 

Ihan pian minulla on suuntana James Bond museo Lontoossa, missä varmasti saan kaikkea herrkua nähtäväkseni Bondiin liittyen. Toivon, että uusi James Bond elokuva tehdään tässä lähivuosina. 

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

James Bond 22-24

Pierce Brosnan joutuu nyt jäämään takaa-alalle, kun uusi ja hemmetin ruma Daniel Craig astuu kuvioihin. Hänestä en osaa etukäteen mielipidettä oikein sanoa, kun on tuollainen kivikasvo. Casino Royalen olen kerran aikaisemmin sivusilmällä katsonut, enkä siitä yhtän silloin välittänyt. Nykyään kun itseäni casinot ja rahapelit innostavat, se onkin ainoa Craigin Bondi johon minulla on joitain ennakko-odotuksia.

Kuolema saa odottaa
Kuolma saa odottaa on viimeinen Pierce Brosnanin James Bond ja siksi varmaan siltä  odotinkin jotain erityistä. Kyllä valitettavasti siltikin petyin, sillä elokuva oli minun makuuni sekavajuoninen ja jälleen oltiin Bondin hurmuritaidot kadotettu jonnekkin ja elettiin ja kuvattiin enemmän toimintaa. Elokuvan erikoisen tunnarin esittää Madonna, jota en edes Madonnaksi tunnistanut. Olemme selvästi 2000-luvun alkouolella, sillä cgi ja kuvaus huokui sellaista sen hetken "nykyaikaa". Bond tyttönä toimii Hale Berry, jonka olen kerran nähnyt kissanaisena. Häiritsevän paljon hän kyllä nyt toimi sellaisena "nuori neito pulassa"  typykkänä. Olisin häneltä odottanut kovempaa ja voimakkaampaa roolihahmoa. Kyseinen Bond seikkailu sisältää räjähteitä, juonitteluja, timatteja ja salakauppoja, mitä erikoisempia juonenkäänteitä ilman kunnollisia motiiveja ja nopealla temmolla. Itse siis tipuin kärryiltä lähes alusta asti. Erikoisena kuvauspaikkana toimii kaunis ja jäinen Islanti, jonka lokaatioissa nyt tapellaan. Kun pahis kehittää laaserin, jolla voi sulattaa jäätiköitä ja Bondilla on vielä näkymätön auto, niin kyllä kaikki on mahdollista. Lentotapahtumia ja vaaratilanteita on paljon ja viime hetkellä ihana naikkonen hukkumiskuolemalta pelastetaan. Pierce Brosnan teki hyvän roolin Bondina näissä elokuvissa, mutta selkeästi 90-luvulla on huumori hukattu kokonaan ja haluttu enemmän päästä rymistelyn maailmaan. Selkeät ja mielenkiintoiset, pohtivat juonikuviot loistaa poissaolollaan.  
Kuolema saa odottaa elokuvan mainosjuliste
Casino Royale
Daniel Craig astelee Bondin saappaisiin ja etukäteen olen jo tuominnut hänen Bondeista  rumimmkasi mitä on. Se pitääkin paikkaansa, tämän näköinen ukkeli ei minun sydäntäni sulata ja muutenkin Craigin Bondista puuttuu kokonaan yksi James Bondin tärkein luonteenpiirre, herrasmiesmäisyys. Kokonaan on luovuttu hauskoista onelinereista ja enemmän keskitytään hurjisteluun. Casino Royale saa isot pisteet kaikkien aikojen parhaasta rock henkisestä tunnarista ja alkuteksitjaksosta, se on minusta todella hauskasti animoitu korttipeliteemaisesti ja toimii kovaa. Itse kun korttipelejä harrastan, niin kaikki pelailu ja olelu casinolla toimi minulle erinomaisesti. Alun takaa-ajo kohtauksessa sain kuulla leffaseuralaiseltani (eli avomiehltäni), että takaa-ajettu kaveri on parkour harrastuslajin keksijä ja kyllä siinä stuntissta minun silmissäni jo pisteet nousi. On kiva kuulla tällaisia  yksityiskohtia. Bond joutuu yhdessä vaiheessa kidnapatuksi ja hänet sidotaan alastomana rikkinäiseenn tuoliin, kun pääpahis on häntä kiduttamassa. Tämä kohtaus jotenkin häiritsi minua, sillä se ei tunnu kuuluvan Bond elokuvien henkeen. Enemmänkin tuli mieleen jotkut öklöt Saw kauhuelokuvat. Vähän mietitytti, onko tämä kohtaus laitettu tähän katsojien kosiskeltavaksi, sillä tuollaiset kidutuselokuvat on ollut suosioissa noihin aikoihin, kun Casino Royale ilmestyi. Lokaatio on enimmäkseen casinomiljöötä, mikä kyllä miellyttää omaa silmääni. Loppupuolella käydään vielä kauniissa Venetsiassa, mutta harmikseni se jää paikkana kuitenkin pintaraapaisuksi. James Bond iskee taas itelleen päättömän kanan, joka toimiikin kaksoisagenttina ja saa lopulta huijattua Bondilta tämän casinolla voitetut rahat. Kun James tämän huomaa, niin joudutaan vettenpäällä kelluvaan hylättyyn taloon, jossa  käsikähmärän jälkeen naikkonen hukkuu kokonaan. Pääkonna paljastuukin vasta ihan viime hetkellä, kun Bond pääsee hänestä jyvälle ja siinä vasta Daniel Craig esittelee itsensä virallisesti että hän on Bond, James Bond.

Casino Royale elokuvan mainosjuliste
Quantum of solace
Tämän Bondin piti olla siis suoraa jatkoa Casino Royalille, mutta en kyllä yhtään hahmottanut mitä jatkoa tämä sille oli. En yhtään tajunnut mistä ihmeestä tämä elokuva kertoi. Voin suoraan sanoa, ettei tästä elokuvasta minulla ole mitään positiivista sanottavaa, en saanut juonesta enkä tapahtumista mitään irti. Paitsi M. Judi Denchin M hahmo kehittyi tässä elokuvassa ja hänen hahmonsa ja roolinsa nousi parhaaksimitä tästä elokuvasta voi sanoa. Siihen elokuvan hyvyys jäikin. Daniel Craig ei tee mitään muuta, kuin murjottaa ja vähän väliä hakkaa ja ruhjoo jotakin. Tästä minulla ei ole oikein mitään sanottavaa. Quantum of solace on huonoin Bond elokuva mitä on tehty.

Quantum of solace elokuvan mainosjuliste
Viimeisiä Bondeja seuraavassa viedään, kun uppoudutaan Skyfallin ja Spectren maailmaan vielä. 2000-luku on tuonut Bond maailmaan paljon lisää toimintaa, mutta vanha Bondin charmikkuus ja huumori on jo heitetty menemään. Casino Royale aloitti Bondin universumin tavallaan uudestaan ja seuraavissa elokuvissa niihin onneksi jo onnistuneesti syvennytään.

Kun aloitin tämän Bond maratonin avomieheni kanssa minulla ei ollut Bond näyttelijöistä ennakkotietoa, muista kuin Pierce Brosnanista. Alkupään Bondien Sean Connary ja Roger Moore kyllä tekivät minuun vaikutuksen ja siksi olin eilen surumielinen, kun sain lukea Roger Mooren poismenosta. Hän teki James Bondin roolia pidempään kuin muut ja antoi Bondille sen ihanan humorintajun. R.i.P. Roger Moore.

My name is Moore, Roger Moore

maanantai 22. toukokuuta 2017

Akvaariorakkaus

Akvaariorakkaus perustuu Anna-Leena Härkösen Akvaariorakkautta nimiseen kirjaan. Näin elokuvan ensimmäisen kerran jotain 14-vuotiaana, enkä silloin ymmärtänyt mitä elokuva hakee takaa. Paljon myöhemmin kun ikää oli jo kertnyt, katsoin elokuvan uudelleen ja sain myös luettua alkuperäisen kirjan. Kirjasta en muista mitään ja sen olen laittnut kesälukemislistalle. Elokuvankin katsoin uteliaisuuttani pitkästä aikaa.
Akvaariorakkaus elokuvan mainosjuliste
Saara (Tiina Lymi) on nuori tarjoilija, joka tapaa 1992 uuden vuoden juhlissa Jonin. Joni on toimittaja ja vie Saaran kämpällensa juhlien jälkeen. Saara sammuu Jonin luokse ja seuraavana aamuna lähtee vähän katumapäällä Jonin luota karkuun, jättäen hälle kuitenkin numeronsa. Saara asuu ystävänsä Irenen luona kommuunissa ja sopii treffit Jonin kanssa. Rakasteluksihan homma menee ja Joni ja Saara alkavat tapailla. Kauaa ei mene, kun Saara jo muuttaa Jonin luokse. Suhde ei ole helppo, sillä Saara tekee seksistä ison ongelman. Hän ei pysty Jonin kaikista yrityksistä huolehtimatta nauttimaan rakastelusta, vaikka haluaa ja yrittääkin sitä ylikaiken. Hänellä on siitä suuret odotukset, joita Joni ei pysty täyttämään. Saara kertoo Jonille rivoimpia fantasioitaan ja kun Joni ei pysty edes vakavissaan niitä yrittämään, niin pieni erohan siitä tulee. Saara käy kotona pohjoisessa vanhempiaan morottamassa ja muuttaa takaisin Irenen kimppakämppään. Siellä hän iskee itselleen Irmelin eksän, naimisissa olevan  Raikan (Antti Virmavirta), jonka kanssa lähtee vähän kesähurvittelemaan. Huomatessaan, että Raikan kanssa sama ongelma tulee heti vastaan, niin Saara tajuaa ettei se seksi miestä vaihtamalla ainakaan parane. Hän palaa vähän katuneena takaisin Jonin luokse.  Jonilla on kanssa ollut tyttö yötä, mutta lyhyessä lopussa ei ainakaan näytetä, että tästä mustasukkaisuusdraamaa tulee.

Akvaariorakkaus on tehty 90-luvun alkupuolella ja elokuvan tyylistä sen huomaa selkeästi. Värimäärittely on jotenkin tosi sinertävää, laastus hyvin kotikutoista 90-luvun mallia, kuvaustyyli on välillä liiankin yksityiskohtaista ja käytetään paljon pitkiä kuvia. Musiikit elokuvaan on tehnyt Yari nimen artisti ja se isoimmin luo sen 90-luvun hengen, mikä onkin yksi nostalgiatripeistä tässä elokuvassa. Tarina on kestältaan puolivuotta kestävä ja alun talvi näkyy aina pienesti. Kevään merkkejä on ilmassa Saaran muuton aikaan, ero tapahtuu vappuna ja kotona käydään kesähelteillä. 90-luvun vaatteet, valosuus ja pienet tavarat pistää minulle ihanasti silmään. Maitoa juodaan Valion Lehmä purkeista ja valokuva-albumit on samanlaisia pikkusia vihkosia kuin minun lapsuudessani. Saaran hapsunahkatakki on kyllä oman aikansa kuvaus. Elokuvan parasta antia minulle onkin tämä ysärihenkisyys, mutta se kanssa tekee sen, ettei elokuva ole hyvin aikaa kestänyt.

Saara ja Joni tapaavat uutenavuotena
Teemaltan akvaariorakkaus on sitten jopa vähän ahdistava, kun Saara kokee seksuaalisia ongelmia rakastamansa ja välittävänsä ihmisen kanssa. Siksi hän tahattomasti loukkaa Jonia, joka kaikin keinoin haluaa Saaran tuntemaan olonsa hyväksi. Elokuvassa on paljon seksikohtauksia ja tietty varmasti siksi 14-vuotiaana kun tätä katsoin, en osannut suhtautua elokuvaan oikein. Nyt enemmän Saaran ikäisenä pystyn paljon helpommin ymmärtämään hänen ongelmansa, ja tajuamaan miksi hän kyttäytyy niin kuin käyttäytyy. Monissa Saaran suuttumiskohtauksissa hän on nimen omaan turhautunut, kun Joni ei vaan voi ymmärtää niitä hänen kuvitelmiaan ja fantasioita. Koen, että elokuvan lopussa Saara itsekin päästä niistä kuvitelmistaan irti ja pääsee takaisin hyvään suhteeseen Jonin kanssa.

Claes Olssonin elokuvista olin tätä ennen nähnyt elokuvan Onnen varjot. Siinä on myäs samat Lymi ja Lignell pääosissa ja voi jopa sanoa, että se on löyhästi "jatkoa" tälle elokuvalle, vaikka käsitteleekin eri aihetta. Ohjaanan suunnalta minulla ei siis ollut mitään ennakko-odotuksia. Jotenkin vain tuntuu, että ohjaaja itse ei ole päässyt niin hyvin luomaan kokonaisuutta, sillä tämä elokuva ei herätä minussa katsojana paljon mitään tunteita. Virmavirran hahmoa Raikkaa kohden vain vastenmielisyyttä. Tiina Lymi on päässyt jo nuorena tekemään tämän pääosarolinsa ja itse pidän hänen työstään. Saaran ongelmat on inhimillisiä ja hänen alun kuvitelmansa seksin arkipäiväisyydestä on varmasti ollut tuohon aikaan ihan normaalia, mitä nuoret naiset paineiden alla kokevat. Hänen hahmossaan on jotain energisyyttä ja omalla tavalla myös rohekutta, kun uskaltaa pyyttää ja vaatia mitä haluaa. Dvd-levyllä elokuvan liskäksi oli mukana kirjailija Anna-Leenä Härkösen haastattelu, jossa hän kuvaa hyvin Saaraa, etä hän ei ole mikään voimakas rohkea nainen, vaan haavoittuva ja itseään hakeva. Sitä Lymi on hyvin osannut Saarassa näytellä, oman identiteetin hakua. Jonia esittävästä Lignelistä on hankala keksiä sanottavaa. Minusta Nicke Lignell näyttää ja esittäytyy joka ikisessä roolissaan ihan samalla tavalla. Ainoana huomautuksena pitää vaan mainita hänen karmaiseva takatukkansa. En edes osaa sanoa onko se karmiva hyvällä vai huonolla tavalla, mutta muistettava se on.

Saara ja Joni muuttavat yhteen
Akvaariorakkaus on nimenä hassu, kun se pohjautuu juurikin Härkösen kirjaan ja sihen, kuinka Saara ei voi nauttia itse itsestään. Hän näkee kaiken hyvin ulkopuolisen silmin. Elokuvaan tämä nimi on tuotu Saaran kultakalan näkökannalta. Osissa rakastelukohtauksissa näytetään vain sitä, kuinka kultakala möllää ja kattoo kun toiset vieressä hässii keskenään. Tämä on jotenkin hassu, mutta mielestäni ihan oivaltava idea. 

torstai 18. toukokuuta 2017

James Bond 19-21

Pierce Brosnanin Bondeja olen odottanut eniten ja olen näistä kyllä tykännyt. GoldenEye tuotti pienoisen pettymytksen, mutta Huominen ei koskaan kuole paransi taas osakkeita. Näissä kahdessa elokuvassa Bondtytöt ovat olleet niin sivuosissa, ettei heidän kasvonsa ole edes jääneet mieleeni. Brosnan on ulkomuodoltaan täydellinen James Bond, hän on juuri sopivan charmikas ja tyylikäs herrasmies. Bondin ystävä ja keksijä Q valitettavasti poistuu Kun maailma ei riitä elokuvan jälkeen keskuudestamme ja samaan elokuvaan saamme Bondille uuden M pomon.

GoldenEye
GoldenEye kappale on yksinkertaisesti paras Bondlaulu ikinä. Tina Turnerin laulamana GoldenEye sanaa kuulostaa niin upealta, hän venyttää sen ihan mahtavasti. Alkutekstivideo on GoldenEyessa muutenkin suosikkini, mutta juoni on kuitenkin minulle aluksi vähän hankalasti ymmärrettävä. Elokuva alkoi takaumalla menneisyydestä, jossa Bond joutui jättämään kolleegansa kuolemaan, samalla kun pelasti muun maailman. Paljon myöhemmin, eli nykyaikana Bond joutuu etsimään ja tutkimaan mystistä GoldenEye-satelliittiasetta. Kaikkien mutkien takana piilee tietenkin tämä Bondin vanha kolleega, joka on vuosien ajan katkeroitunut Bondille ja halunnut kostaa maailmalle. Tuttuun tapaansa Bond saa kauniin naisen avulla nämä suunnitelman tuhottua ja tietenkin tapettua pahiksen. GoldenEye on alusa loppuun rymistelyä ja teknisiä vempeleitä, enkä valitettavasti nauttinut leffassa mistään muusta kuin alkutunnarista ja Pierce Brosnanin kasvoista. Itse en ollenkaan tämän elokuvan ystävä ole. Kostotarinat ovat jo liian nähtyjä.

GoldenEye elokuvan mainosjuliste
 Huominen ei koskaan kuole
Huominen ei koskaan kuole on selvästi todella ysäriä. Sen alutunnarista ja lavastuksesta palaan suoraan 90-luvun loppupuolelle. Bond pääsee nyt ihmettelemään miksi Brittiläinen sotilasalus on salamyhkäisesti hukkunut. Onko syy Kiinalaisten kuten kaikki olettaa? Kaiken takanaon valtava mediamoguli Elliot Carver, joka haluaa syöstä maailman pala palalta tuhoon, sen takia että saisi itse kertoa kaiken maailman medioissa näistä tiedoista ensin muille. Eihän tämä olisi Bond filmi, ellei James saisi tätä selville ja tuhottua Elliotia. Tässä elokuvassa kuvataan hyvin relistisesti mitä tarkoittaa median ylivalta ja tavallaan jopa opettaa katsojalle medialukutaitoa. Ihmiset ja uutistoimittajat osaa tehdä häikäilemättömiä tekoja, että he saisivat olla ensimmäisenä kertomassa uutiset. Pidin kovasti elokuvan aiheesta eli mediamaailmasta ja sen teemoista. Vallanhimosta, joka siitä voi tulla. Juoni oli loppujen lopuksi tässä onneksi simppeli. Tälläistä yhteiskuntakritiikkiä ja ajankuvaa on nautittava katsoa.  Huominen ei koskaan kuole on selvästi suosikki Pierce Brosnanin Bondini ja muutenkin Bondlistani kärkipäässä.

Huominen ei koskaan kuole elokuvan mainosjuliste
Kun maailma ei riitä
Kun maailma eiriitä Bondissa päästään millenumin vaiheille. Sen henki jo jotenkin ilmenee elokuvasta. Bondin tehtävä on suojella öljypohatan tytärtä Elektraa, joka on aikaisemmin kidnapattu. Elektra on kuintekin rakastunut tähän kidnappaajaansa Renaldiin, jonka aivoja syö kokoajan jokin vanha luoti. Näitten "rakkaus" on kuitenkin aikamoista kulissia, ja itse Elektra on vastuussa alussa nähdystä isänsä kuolemasta. Hän haluaa koko Öljytuotannon ittelleen. Bond kun pääsee tämän selville ei hänen pomonsa M meinaa sitä millään uskoa, mutta tietenkin Bond saa kaiken todistettua, kun Elektra kidnappaa M hoiviinsa. Bondin laitteidenvalmistaja Q (Desmond Llewelyn) tekee tässä viimeisen roolinsa ja vaikka hänen osansa ei Bond elokuvssa olekkaan ollut iso, niin sitäkin muistettavampi. Hänen kauttaan on oudot härvelit Bondeille tullut ja ne on luonut paljon huumora. M näyttelijänkin nyt tajusin mistä hän on minulle tuttu, eli Pienen Suklaapuodin vanhana mummona. Robon Coltraine eli tuttavallisemmin minulle Rubeus Hagrid löytyy myös tästä elokuvasta, olihan hän mukana jo myös Goldeneyessa. On mukava nähdä tuttuja näyttelijöitä erilaissa rooleissa. Kun maailma ei riitä Bondissa oli tällä kertaa selkeä juoni ja hyvät tavoitteet, mutta jokin tästä puuttui. Huumoria pikkuisen liian vähän makuuni, mutta kaikenkaikkiaan hyvä Bond.

Kun maailma ei riitä elokuvan mainosjuliste
Pierce Brosnan nähdään vielä yhdessä Bondissa, ennen helvetin rumaa Danel Craigia. Nämä ysäribondit ovat olleet oikein mieleeni. Austin Powerssista tuttuja Bond kliseitä oli vielä Goldeneyessa ja niitä oli hauska löytää. Loppujen lopuksi kun Austin Powerseja paljon mainostettiin parodiana James Bondeista, niin en oikein osaa siihen väitteeseen yhtyä. Monista leffoista (eniten 80-luvun) Bondeista juttuja niihin on otettu, muttei tarpeeksi selkeästi, että niitä voisi parodioiksi kutsua. Seuraavaksi siirrytään sitten millenium Bondien pariin.

maanantai 15. toukokuuta 2017

James Bond 16-18

Tässä Bond sessiossa sitten tulee taas vastaan näyttelijän vaihdos. 007 ja Kuoleman Katseen jälkeen Roger Moore oli valmis laittamaan oman Bondinsa hyllylle, mikä oli kyllä varsin oiva ratkaisu, kun hänenkin ikänsä jo sen verran korkeaksi on noussut. Vaaran vyöhykkeelle siirtyyy Timothy Dalton, joka saa myös Luvan tappaa. Hänen Bondinsa jäivät siihen ja minun mielestäni hyvä niin. Seuraavassa päästäänkin jo näkemään kauan odottamani ja ihailemani Pierce Brosnan. 

007 ja Kuoleman katse
Bond etsiskelee tällä kertaa mikrosiruja ja pääsee Zorinin jäljille, joka on leffan pääpahis. Aluksi ajattelin hänen juonensa liittyvän jotenkin hevosiin, mutta kaupunkien hukuttaminenhan on hänen päätavoitteensa. Zorinia näyttelee Christopher Wayne, joka on minulle tullut tutuksi Tim Burtonin Päättömästä Ratsumiehestä. Bond pääsee seikkailemaan lumisessa vuoristossa (Islannissa), Ranskassa hevoskartanossa ja Pariisissa, sekä San Fransiscossa. Huimia stuntteja tehään niin Eiffel tornissa, kuin Golden Gate sillallakin. Suuri lopputaistelu käydään maan alla kaivoksessa, johon iskeytyy Zornin suunnitelman mukaan iso tulva. Zorinin katkera rakas MayDay uhraa itsensä Bondin tähden, että tämä saa Zorin kukistettua. MayDay on todella kova likka tässä rainassa, mutta minun silmiini ihan järjettömän ruma. Toinen leidi sitten on tyypillinen neito pulassa hahmo ja kolmattakin Bond heilastelee eräässä Japanilaistyyppisessä paljussa. Tämä kohtaus on myös suoraan kopiotu Austin Powers elokuvaan.
007 ja Kuoleman katse elokuvan mainosjuliste
Ranskassa Bond kumppanineen on ennen hevostilalle menoa hienoissa raveissa ja en voi kuin ihalla tuota sen ajan pukeutumista tuommoisissa tapahtumissa. Mitkä mahtavat silinterit miehillä! Raveissa en ole itse koskaan käynyt ja vähän nyt se ajatus alkoi muhimaan päässä. Hevosurheiludoping oli kanssa mielenkiintoinen sivutarina elokuvassa. Takaa-ajo tapahtui sitten paikassa missä itsekkin olen vieraillut, eli Pariisin Seine joen rannalla. Aika hurjaa menoa siellä on, varsinkin kun autosta lähtee ensin katto ja sitten peräpää. Tämä jäi Roger Mooren viimeisimmäksi Bondiksi ja ihan kunnialla hän Bond uransa lopettaa, sillä Kuoleman Katse elokuva on kyllä oikein maittava Bond. Huumoria, upeita maisemia, hieman rymistelyä ja paljon jännitystä.  

007 Vaaran vyöhykkeellä
Timothy Dalton esittää seuraavaa Bondia ja aloittaa jälleen uuden Bond ajanjakson. Omasta mielestäni hyvä vain, ettei hän monessa esiinny, sillä itse en pitänyt Vaaran vyöhykkeellä elokuvasta sitten yhtään. Huumori loisti poissaolollaan ja Bond ei ollut yhtään herrasmes. Hän enemmänkin oli vain aseistettu ja riitaa haastava tappelupukari. Juoni loisti poissaolollaan kokonaan ja ideana oli, että erinnäiset vastustajat loikkasivat omalta puolelta toiselle ja takaisin. Hahmojen perässä, enkä heidän motiiveissaan pysynyt ollenkaan kärryillä. Ainut kohtaus mikä jäi mieleeni, on kun Bond ja joku tämän kaveri meni maakasuputkien avulla maasta toiseen, sillä rajalla heidät olisi otettu kiinni. Aika ovelaa. Tämänkertainen Bondtyttökään ei tehnyt vaikutusta ja lopun rakkasukohtaukset poikkeuksellisesti tapahtui maanpinnalla , eikä kulkuvälineessä. Muija kun soiteli selloa konsertissa, niin Bondhan tietty tekee loppuviettelykset takahuoneessa. 

007 Vaaran Vyöhykkeellä elokuvan mainosjuliste
007 ja Lupa tappaa
Oletin tämän toisen Timothy Daltonin Bondin olevan yhtä tylsä kuin edeltäjänsä, mutta erona oli se, että tässä oli jo jonkinmoinen juoni. Huumeseikkailu oli selkeäjuoninen, jossa oli lkeä pahis. Tämä on enemmän Bondin henkilökohtainen kostoseikailu, sillä hänen hyvä kaverinsa Felix tapetaan heti alussa. Bond lähteekin kostomatkalle ja hänen tappolupansa otetaan jo alkajaisiksi pois. Se ei tosin tätä agenttia pysäytä, mutta hämää vahvasti leffan nimen kanssa. Paria muijaa Bond pyörittää ympärillään ja Casinolla vihdoinkin käydään vähän Black Jackiä pelaamassa ja sukellellaan huumeiden perässä. Haiallaskin löytyi jälleen, joka tuo mieleeni taas Austin Powersin. Tämä Bondin toinen muija on saanut Austineihin jopa oman kopionsa. Seikkailu on pitkälti rymistelyä, eikä huumoria paljoa löydy. Aika raakoja tappoja tässä on, eikä ihmekkään että ikäraja on noussut k16. En henkilökohtaisesti pidä veren näkemisestä elokuavssa. Timothy Dalton ei vielä vakuuta minua Bondian, eikä kyllä ehi enää vakuuttamaankaan, kun kauan odottamani Pierce Prosnan ottaa hänen pyssyn käteensä.
007 ja Lupa tappaa elokuvan mainosjuliste