Lippukokoelma

Lippukokoelma

lauantai 16. kesäkuuta 2018

Disney Klassikot 7: Kolme Caballeroa

Ensimmäinen kosketus Kolmen Caballerron olemassaoloon sain lapsena Disneyn Sing Along Songs Hei Hoo kasetilta. Näissä kaseteissa on Disneyn elokuvien lauluja sanoituksineen, eli eräänlaisia karaokevideoita, tosin taustalaulu pysyykokoajan mukana. Kyseisellä videolla on Kolme Caballeroa laulu suomennettuna ja vasta aikuisena havaitsin sen, kuinka harvinainen tuo suomidubbi on, sillä kyseistä elokuvaa ei ole koskaan kokonaisuudessaan dubattu suomeksi. 2000-luvun alussa julkaistiin myyntivideona Lumikin uudelleen vhs-julkaisun ohessa Walt Disneyn Joulusuosikit niminen vhs-kasetti, jossa on myös pätkä kyseisestä elokuvasta (jälleen dubattuna, mutta äänet ovat erit kuin Sing Along Songs kasetissa). Don Rosan sarjakuvan kolmesta Caballerrosta taisin myös lukea ennen kuin ensimmäsitä kertaa katsoin itse klassikon.
Kolme Caballeroa alkuperäinen elokuvajuliste
Kolme Caballerroa on osittain jatkoa edelliselle Saludos Amigos elokuvalle. Etelä-Amerikan alue toimii molemmissa aiheellisena teemana, sekä musiikki ja tanssi. Päähahmona on edelleen Aku Ankka ja José Carioca esiintyy myös elokuvassa. Kolmanneksi Caballerroksi tulee Panchito. Toisin kuin Saludos Amigos, Kolme Caballerroa ei ole niin selkeä lyhytelokuvien kokoelma. Kaksi ihan selkeää lyhytelokuvaa Kolme Caballerroa sisältää, mutta muuten mennään aika fantasian rajamailla ja koetaan animaation ja live actionin yhdistämistä vieläkin voimakkaammin, mitä Saludos Amigosissa.
Pablo lähtee matkalle lämpötakka selässään
Itse elokuvaan. Aku Ankka viettää synttäreitä ja saa kasan lahjoa. Ensimmäisen paketin sisällä on elokuvaprojektori ja siitä katsotaan lyhytelokuva Pablo pingviinistä. Pablo asuu arktisilla alueilla, muttei siedä lainkaan kylmää. Muut pingviinit nauttivat kylmästä uimalla, leikkimällä, syömällä ja liukumäillä, kun Pablo haaveilee tropiikista. Hän keksii tehdä itselleen laivan, jolla lähtee seilaamaan lämpösiin maisemiin. Jäälauttalaiva sulaa matkalla, mutta kylpyammeesta Pablo saa vesiskootterin tehtyä ja muuttaa lämpösen. Siellä hän tosin haaveilee välillä kotioloista ja kaipaa kavereitaan. Kertoja lopettaa tarinan ja yhtäkkiä tulee erilaisten lintujen esittely. Suurimman ruutuajan saa Aracuan niminen lintu, joka huikkaa joka väliin papatiapapatiapapaija. Sama lintu on minulle erittäin tunnettu yhdestä Aku Ankka lyhäristä, joka löytyy mm. Onneksi Olkoon Aku videolta. Lintuteemalla päästään seuraavaan lyhytelokuvaan, jossa kertoja on pikkupoika, joka haluaa metsästää vilistrutseja. Villistrutsin sijasta hän löytääkin lentävän aasin. Yhdessä he haaveilevat rikkauksista ja poika osallistuukin aasilla fiestan laukkakilpailuun. Fiesta juhlat ovat hienot, kun siellä tyypit pelaa renkaan heittoa ja petankia. Itse kilpailu menee kaikilta osin hvyin, mutta poika ei saa voittoaan, kun aasi vie hänet ilmojen halki mukaansa.
Poika löytää lentävän aasin
Aku avaa toisen paketin, mistä löytyy kirja Brasiliasta. Siellä soittelee José Carioca, jonka sikarin papatialintu nappaa itelleen. José kertoo Akulle rakkaudestaan Baia nimiseen kaupunkiin ja saamme kuulla kauniin slovarin Baiasta ja nähdä vielä kauniimpia animoituja kuvia sieltä. Tämän elokuvan konseptitaitelija Mary Blair on todellakin pistänyt parastaan, sillä hänen piirroksensa ovat upeita. Yksinkertaisesti kaunista animaatiota; kaupungin punertava ilta, kimaltelevat järvet, vesipisarat, joet, sademetsä... uskomatonta animaatiota. Laulu loppuu ihanaan punertavaan rauhallisuuteen, josta vaihdetaan rytmiä nopeaan junaan, millä mennään kirjan sivuja pitkin Baiaan. Junakohtauksesta tulee mieleen minulla Dumbon vaaleanpunaiset elefantit ja lastenkirjamainen kuvitus on edelleen tunnelman lumoavaa, kun junaon väriläiskä ja tausta tyystin musta. Papatialintu tulee vähän sotkemaan raiteita, joten hassutteluksi menee, kun juna koittaa koota itsensä. Nyt vasta saamme mukaan live-actiona kun piirros ja ihmiset yhdistyvät. Torinainen vie nimittäin Akulta jalat alta. Animaation ja ihmisen yhdistyminen näyttää nykypäivänä todella vanhanaikaiselta, mutta nostalgiselta. Nainen saa miestanssijoita ympärlleen ja tietenkin Aku saa mustasukkaisuuskohtauksia. Ne ei auta, mutta lopulta Aku saakin kuin saakin suukon nokalleen.  Tästä seuraa fantasiamainen animaatiokollaasi, joka yhdistää ihmisten tanssia, johon lopulta yhtyy koko Baia. Siihen Brasiliakirja sulkeutuu.
Baian kauneutta
Kolmas paketti on Mexicosta ja sen antaja on Panchito. Heti kun hän tulee esiin lauletaan Kolmesta Caballerrosta. Aku jää kaikessa vähän jälkeen, mutta muut eivät sitä huomaa. Panchito vetää painajaismaisen loppusoolon, josta pompahtaa esiin pinjata. Tästä seuraa Panchiton kertoma ihana joulutarina, kun Mexicolaiset lapset laulavat posadaa eli suojaa Marian ja Josefin patsaalle. Kyseisen tarinan on kuvittanut myäs Mary Blair mitä ihanimmilla lapsikuvituksilla. Kun lapset saavat posadaa alkaa joulun juhla, eli pinjatan rikkominen. Aku alkaa hajottaa omaa pinjataa, mutta José ja Panchito kujeilee kovasti häntä vastaan. Pinjatan sisältä paljastuu Mexicolaisia leluja, soittimia ja kirja, missä on taasen upeita taidekuvia Mexicosta. Taikamaton päällä he lentävät kirjan sivuille ja kaunis animaatio muuttuu rujoksi arkimaailmaksi, mikä ei ole lainkaan niin kiehtova. Mexicossa katsellaan tansseja, joissa naisilla on isot mekot ja askeleet tuo mieleeni polkan. Aku, José ja Panchito viihtyvät tanssilavalla pitkään, kunnes lennetään Akun harmiksi väkisin hiekkarannalle. Siellä Aku pistää kovan flirtin silmään, sillä hän vikittelee tyttöjä kuin mikäkin pahainen, irstas namu-setä. Naisia kirjaimellisesti jahdataan. Tytöt ovat puanhuulisia ja pukeutuneet peittäviin bikineihin. Onneksi José ja Panchito saa Akun vedettyä pois sieltä. Viimeisimpänä tutustutaan Mexicon yöelämään, jossa kuullaan äärimmäisen tylsä rakkauslaulujollotus, joka saa Akun silmät sulamaan. Hän tanssii tähdillä ja kukkasilla hullaantuneena naisista, kunnes Panchito ja José koittaa saadan Akun huomion muualle. Caballerro laul ualkaa yhdistymään rakkauslauluun ja kohtaus muuttuu entistä enemmän fantasiamaiseksi kollaasiksi, jossa on laulua, tanssia, animaatiota, yhdistymistä, sekoittamista, kaktusnaisia ja tanssivia katuksia ilman mitääb syytä. Missä pöllyssä tämä kohtaus on oikein tehty? Lopussa yhdistyvä musiikki on kivan karnevalimaista, mutta kaktustyttö on aivan umpiturha lisä ja loppuhäsläys Akun, Josén ja Panchiton välillä päättyy jätti-ilotulitukseen.
Jouluna lapset etsivät posadaa
Panchito, Aku ja José lentävät rannalle tiirailemaan tyttöjä
Kolmen Caballerron katsominen on aika raskasta. Viimeiset 25 minuuttia, eli Mexico-osuuden Posadan jälkeen olisin kokonaan leikannut pois, sillä nämä tanssi ja naisteniskemisjutut eivät sovi lainkaan alun rauhallisuuteen ja lintuteemaan. Minusta tuntui, että Kolmea Caballerroa on väkisin haluttu pidentämällä pidentää, että saadaan kestoa elokuvalle. Kun Saludos Amigos tuntui jäävän kesken, Kolme Caballerroa tuintui ihan ylivenytetyltä. Viimeinen fantasiarakkausmikäliekollaasi varsinkin sai minut pitkästymään. Se on turhanpäiväinen ja mitäänsanomaton, jonka olisin jättänyt leikkasupöydälle. Fantasiassa tuollainen kollaasi vielä toimisi, mutta lyhytelokuavkokoelmien kanssa ei, sillä se on epätasapainoinen nuiden juonitarinoiden kanssa. Kolme Caballerroa laulu on ihan kiva, mutta tuntuu hölmöltä, että Aku, José ja Panchito jotka ei kunnolla tunne toisiaan laulaa yhtäkkiä randomisti olevansa parhaita kavereita. Akun ja Josén nyt vielä voin ymmärtää, mutten Panchitoa tässä, kun he eivät ole aikaisemmin edes tavanneetkaan. Missä logiikka? Jäin myös ihmettelemään, miksi Akua dissataan tuon laulun ja pinjatan hakkaamisen aikana?
Mary Blairin junataidetta
 Kolmessa Caballerrossa on hyviä juttuja. Baplo pingviinin tarina on hauska lyhäri ja Baia laulun aikana on ihana nähdä Mary Blairin kuvitusta, samoin posada tarinassa, mikä on muuten todella ksokettava ja tuo minulle joulumielen. Live-action osuudet eivät mielestäni toimi lainkaan, sillä pitkä tanssihetki Baiassa, sekä koko lopun ihmisten kanssa olo venyy ja paukkuu turhaan, niin että pitkäisyys lössähtää katsojaa vastaan. Ihmisten tanssi- ja laulujuttuja edes sekoitettuna ei vain jaksa. Toivon kovasti kunnon perinteistä animaatiota, jossa tuodaan Kolmen Caballerron Akun, José Cariocan ja Panchiton potentiaali esiin pitkässä jännittävässä seikkailussa, samaan tyyliin mitä Don Rosa on kuvannut heidät sarjakuvassaan.
Kun myrskytuulet soimaa, on triiossa voimaa...

sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Disney Klassikot 6: Saludos Amigos

Ensimmäinen Disneyn lyhäriklassikko Saludos Amigos julkaistiin vuonna 1942 eli ensimmäisen maailmansodan aikaan. Disney yhtiöllä ei ollut tuolloin varaa tehdä pitkää juonellista klassikkoelokuvaa, joten Saludos Amigos aloitti tämän lyhytelokuvien sarjan, joka jatkuu aina Tuhkimon tuloon asti. Saludos Amigosin pätkiä on näytetty Suomen televisiossa 80-luvulla ja ainakin elokuvan loppukohtaus on julkaistu myös suomeksi Akun Tähtiparaati vhs-kasetilla. Itse Saludos Amigos on tietääkseni ollut aikoinaan vuokravideolla katsottavana, muttei lainkaan myyntivideona. Dvd julkaisun kautta se on kotiteattereihin tullut tutuksi ja vasta ihan vähän aikaa sitten se julkaistiin Amerikassa Blu-rayna.

Saludos Amigos elokuvan alkuperäinen mainosjuliste
Saludos Amigos eli vanhalta suominimeltään Oppitunti, tunnetaan myös nimellä Terve Ystävät, ei siis ole juonellinen kokonaisuus. Elokuva on matkakertomus, joka sekoittaa liveaction dokumenttia, perinteistä Disneyn lyhytelokuvaa ja yksinkertaista puhetta kuvitettuna kauniilla animaatiolla ja musiikilla. Matka sijoittuu Latinalaiseen Amerikkaan 40-luvulla ja siellä seikkaillaan monissa paikoissa. Dokumentaarinen osuus kuvastaa sitä, kuinka animaattorit ja muusikot hakevat näiltä alueilta inspiraatiota animaation luomiseen ja välianimaatiot näyttävät taasen taiteilijoiden lopputuloksen ja luonnoskuvia. Pidän juuri näistä luonnoksista ja kuvituksista kovasti, sillä ne ovat äärimmäisen kauniita ja värikkäitä ja kuvastavat hyvin sen aikaista aikaa. Itse liveaction tavalla kuvattu dokumentaarinen osuus on jo aikansa elänyttä, mutta jotain äärimmäisen nostalgista niissä kohdissa on. Sen huomaa kun selitetty ja kuvattu kohta näytetään perässä animaationa, kuinka animaatio romantisoi ihan kaikkea esineistä ihmisiin. Mielenkiintoisinta dokumenteista on katsoa sen aikasta kaupunkivilinää ja ihmisten tanssien vilpittömyyttä ja musiikin iloisuutta. Tanssit tuo minulle mieleen ihan stepin ja neliötanssit, joita olen itsekkin tanssahdellut vanhojentansseissa. Sambarytminen musiikki sopii elokuvaan ja luo juuri oikeanlaisen tunnelman, vaikka henkilökohtaisesti ei suosikeintani ole.
Taiteilijoiden luomia luonnoskuvia
Dokumentin seassa on neljä toisistaan riippumatonta lyhytelokuvaa, joista yksi ei liity minusta mitenkään tähän Latinalaisen Amerikan teemaan. Ensimmäinen lyhäri on yksikertaisesti Latinalaisen Amerikan tapojen ja tavaroiden esittelyä, jossa oppijana on Aku Ankka. Kyseinen lyhytelokuva on tunnelmaltaan yhtä kepeä, hölmö ja juoneton kuin monet muutkin Aku Ankan lyhärit. Aku seilaa orsista tehdyllä venellä, opettelee soittamaan pikkupojan huilua ja kiipeilee laaman kanssa korkealla, ohkasella puusillalla. Huonostihan siinä lopulta käy. Toinen lyhäri kertookin Pedro lentokoneesta, joka on minusta se kaikkein ulkopuolisin. Pedron isälentokone vilustuu ja äitillä on liian korkea öljynpaine, joten Pedro hakee postin korkeitten vuorien takaa. Salamat, ilkeä vuori ja kova tuisku hankaloittavat työtä, mutta kyllä Pedro selvityi yhden vaivaisen postikortin takia. Pedro animaatio ei saa kiinnostusani lainkaan, sillä lentokone on hahmona niin kuiva ja hahmolle ei ole luotu minkään sortin persoonallisuutta. Samantyyppinen animaatio Little Toot julkaistiin myöhemmin Melody Time klassikossa, jossa päähahmo sai sympatiat itselleen. Pixar vasta vuosia myöhemmin näytti miten kunnolla kulkuvälineet saatiin ihmismäisiksi Autojen tultua. Kolmannessa lyhytelokuvassa tutustutaan enemmän caballerrojen eli Etelä-Amerikkalaisten cowboytten elämään Hessu Hopon avustuksella. Kyseinen pätkä on sähläystä ja esittelyä Hessun ja hänen heppansa kanssa.  Mitään erikoista ei ole siis luvassa ja kunnolla caballerrojen maailmaan päästään vassa Saludos Amigosin jatkoelokuvassa Kolme Caballerroa. Niistä kaksi esitelläänkin tämän elokuvan lopussa eli Aku
Ankka ja José Carioca.

Aku ja José aloittavat samban
 Viimeinen ja nautittavin osuus elokuvassa on se, kuinka taitelija maalaa maisemaa kankaalle ja lauletaan kaunista Brasilia laulua. Maisemaan tulee siveltimellä vettä, lintuja, kukkia ja tanssiva Aku Ankka ja uusi tuttavuus José Carioca. José opettaa Akulle samban rytmin ja kun kuva, liike, maalaus, maalisuti, musiikki, Aku ja José sambaavat elokuva alkaa vasta vetämään mukaansa. Harmikseni juuri tähän kiinnostavimpaan kohtaan elokuva päättyy, sillä kestoa on vain sen 43 minuuttia. Siksi Saludos Amigos loppuu ennen kuin ehtii kunnolla alkaakkaan, eikä ollut lainkaan niin hyvä mitä muistin. Oppitunti on harmillisen tasapainoton, sillä vaikka siinä on sisällä paljon kauniita valopilkkuja, niin keskimmäiset 3 lyhytelokuvaa ovat niin turhia. Ne on joko tehty todella kiireesti tai sitten siihen on tungettu valmiiksi jämät. Onneksi lopun Brasiliasambailu on silkkaa kultaa.

Saludos Amigosin vhs-kansi, Suomessa ollut vuokravideona 80-luvulla

sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Eva & Adam tv-sarja sekä Neljät synttärit ja fiasko

Ruotsalainen nuortensarja Eva & Adam  pohjautuu Måns Gahrtonin ja Johan Unengenin luomiin sarjakuviin, joista tehtiin pitkä nuorten kirjasarja. Sarjakuvaa on suomessa julkaistu Koululainen lehdessä ja sitä tehtiin yhteensä 5 tarinan verran. Kyseiset sarjakuvat käännettiin nuotrenkirjoiksi ja tarinaa jatkettiin aina 12 kirjan asti. Kyseinen tv-sarja seuraa kirjojen juonta aika suoraan, mutta joitain osia on välistä jätetty pois. Neljät synttärit ja fiasko elokuva tehtiin muutama vuosi tv-sarjan loppumisen jälkeen ja viimeiset kirjat on tietääkseni julkaistu aikalailla yhtäaikaa elokuvan kanssa. Tv-sarjassa on 16 puolentunnin jaksoa ja se on Suomessa näytetty Ylen kanavilla, sekä julkaistu kahdella vhs-kasetilla. Neljät synttärit ja fiasko ei tietääkseni Suomessa päätynyt elokuvateattereihin, mutta on ollut myyntivideona ja televisiosta ainakin tullut.

Eva ja Adam tv-sarja vhs-kasetteina
Ensikosketus: Ala-asteaikoina eräs ystäväni luki Eva & Adam kirjoa todella paljon. Joskus saatoin niitä häneltä lainatakkin, mutta miksikään sarjan faniksi en tullut. Tuolloin Suomessa pikkukunnasa asuneena en ymmärtänyt tätä nuorten tarvetta seukkailla toistensa kanssa ja muutenkin ruotsalaisnuorten maailma tuntui paljon kaukaismemlata, mitä itse tuolloin elin. Koululainen lehdestä tykkäsin lukea sarjakuvaversiota ja paljon myöhemmin olen kaikki kolme sarjakuva-albumia  hankknut itselleni. Pidän enemmän tästä sarjakuvatyylistä, sillä se on jotenkin ilmavampi ja jättää lukijalle enemmän tulkittavaa, kun hahmojen ajatuksia ei selosteta niin suoraviivaisesti. Tiesin kyllä että Evasta ja Adamista on telkkarisarjakin tehty, mutta vasta nytten sain vhs- julkaisut käsiini, niin että pystyin siihen perehtymään. Sarjan katsomisen jälkeen luin maratonina kaikki Eva & Adam kirjat ja vielä muistin virkistykseksi katselin Neljät synttärit ja fiaskon omalta dvdltäni.

Eva ja Adam silloin alkuaikoina
Tv-sarjan juoni: Adam tulee uutena kouluun ja ihastuu samantien Evaan. Eva viettää aikaa parhaan kaverinsa Annikan kanssa ja tarina kertoo ensimmäisen kirjan mukaisesti koulusta, kavereista ja rakkaudesta. Adam kaverustuu Alexanderin kanssa, joka on välillä ihastunut Annikaan ja välillä koulun isorintaisimpaan tyttöön Lindaan. Annika on pihkassa Alexanderiin ja kokee vahvoja mustasukkaisuuden tunteita. Adam alottaa kitaratunnit ja siellä tutustuu Evaan paremmin. Yksissä juhlissa sitten Alexander ehdottaa, että nuoret leikkisivät Venäläistä postia, eli pussailuleikkiä. Eva pääsee pussaamaan Adamia ja siinä onkin heidän ensisuudelmansa. Koulun luokkaretkellä pojat ja tytöt härnäävät toisiaan ja Adamista, Evasta, Annikasta ja Alexanderista tulee tiivis nelikko. Pienten väärinkäsitysten kautta Eva ja Adam alkavat vihdoin olla yhdessä. He koittavat saada myäs Annikan ja Alexanderin yhteen, mikä ei meinaa onnistua kun kouluun tuee uusi poika, tärkeilevä Jeremy. Annika saa hänen kunniakkaan huomionsa ja Alexander koittaa olla siitä välittämättä. Jeremy  kuitenkin muuttaa amerikkaan ja Annika alkaa taas tuntea vetoa Alexanderia kohtaan. Koulun kova poika Jonte houluttelee porukkaa rokkikeikalle, jonne Alexander ja Annikakin päätyvät. He pääsevät Jonten jengiin, johon Eva ja Adam ei kuulu. Jengi ui salaa suljetussa uimahallissa, huijaa matikankokeissa ja varastaa grilliruokaa bileisiin. Annika hakee tunteitaan Alexanderia kohtaan, mutta toteaa, että hänen on parempi olla yksin. Eva ja Adam tuntuvat olevan ikuisuuden yhdessä ja rakkauteen tulee ryppyjä, kun Eva lopettaa kitaran soiton ja alkaa harrastaa teatteria. Adam on mustasukkainen Evan vastanäyttelijästä ja Adam itse alkaa hengailla muiden tyttöjen kanssa. Yhteen onneksi taas päädytään ja molempia ahdistaa tuleva kesä, kun ei voi olla yhdessä. Eva puhuu vanhempansa ympäri, että Adam saa tulla heidän mukaansa kesälomareissulle. Siellä Adam hengailee vähän liiankin ahkerasti Evan tyhmän Tobbe isoveljen kanssa, niin että Evalla menee hermot. Itsevarma Tobbe ujostelee naapurintyttöä ja laittaa Adamin aina hänen asioille. Eva käsittää kaiken väärin ja kutsuu Annikankin auttamaan ja viettämään juhannusta. Iltanuotioon ympärillä Eva vasta tajuaa kuinka sokea on Adamin suhteen ollut.

Neljät synttärit ja fiasko jatkaa Evan ja Adamin rakkaustarinaa muutaman vuoden päästä. Kaikkien mielestä he ovat kuin vanha aviopari, mikä ärsyttää Evaa. Siksi hän sanoo suhteen poikki, vaikka molempien perheet ovat jo pitkään suunnitelleet yhteistä Kreikan matkaa. Annikan vanhemmat ovat eronneet ja isänsä kautta hän saa uuden siskopuolen Petran. Vaikka Petra on superärsyttävä, hän ottaa haavoittuneen ja lyödyn Adamin itselleen. Adam ei oiekasti edes välitä Petrasta, vaan on hänen kanssaan siksi, että Eva saa nähdä että hän selviää ilman tätäkin. Tarinassa vietetään Evan, Evan pikkuveljen Maxin, Annikan äidin ja Petran synttäreitä. Ennen viimeisä juhlia tapahtuu se fiasko, mikä on koulun näytelmä. Petra ja Eva ovat sen pääosassa ja kuiskuttelevat Adamista, kunnes äänimiehenä toiminut Tobbe huomaamattomasti laittaa mikit päälle, niin että koko koulu saa kuulla kuinka lapsellinen Adam on Evan mielestä. Fiaskosta selvitään vasta sitten kun Adam eroaa Petrasta tämän juhlissa. Eva ja Adam tapaavat toisensa sattumalta ja alkavat olla jälleen yhdessä. Lopuksi perheet matkaavt yhdessä Kreikkaan.

Neljät synttärit ja fiasko elokuvan kansi
Hahmot: Eva, Adam, Alexander, Annika ja kaikki heidän koulukaverinsa ovat noin 13 vuoden ikäpaikkeilla. Siltikin heidän toimintansa on välillä jopa äärimmiäisen lapsellista. Perusangstailu on ymmärrettävää, mutta välillä tuntuu, että draamaa on tehty ihan pikkuasioista. Tosin pidän tässä tv-sarjassa siitä, että vaikka se on jatkuvajuoninen, niin isoja juonikuvioita ei yhteen jaksoon mahdu. Näin on myös alkuperäisissä kirjoissa. Eva on pariskunnasta luonteeltaan se rajumpi, jonka mielialat vaihtelevat ja hän ei aina itsekkään tiedä mitä haluaa. Hän on kovaääninen, eikä pelkää sanoa mitä ajattelee. Adam on enemmän hiljaisempi ja vakavampi, mutta enemmän tosissaan asioiden suhteen. Molemmat lopettivat kitaransoiton ja löysivät enemmän sen oman lajinsa, Eva teatterin ja Adam jalkapallon. Sarjan näyttelijöistä Eva ei muistuta ulkonöltään yhtään sitä Evaa mitä sarjakuvissa ja kirjojen piiroroksissa olen tottunut näkemään. Hänen tukkansa on vähän liian kihara ja olemus on muutenkin homssuisempi. Tosin pidän siitä, että sarjaan laitettiin se kohtaus, missä Eva keksi itselleen sen omalaatuisen tötterökampauksen. Adam taas muistuttaa aika hyvin piirrosjälkensä esikuvaa ja luonteeltankin juuri sellainen Adam miksi häntä kuvittelen. Tärkeimmistä sivuosista vastaa molempien bestikset Annika ja Alexander, jotka ei kumpikaan näytä edes vähääkään samalta mitä piirroksissa. Annika on muotitietoinen, kehittynyt ja pyöreäkasvoinen, toisin kuin sarjakuvassa, missä hän on isoihin t-paitoihin pukeutunut tikku. Alexander ei taasen tässä sarjassa omista yhtään sitä epävarmuutta, jota sarjakuvassa koittaa piilotella ja hänen hiuksensa ovat ihan ihmeen malliset. Onneksi hän osaa skeitata yhtä hyvin kuin sarjakuvassaan. Adamin vanhemmat ovat hyvin perinteiset taustahahmot, kun taasen Evan perhe saa enemmän ruutuaikaa. Varsinki isoveli Tobbe ei ole läheskään niin iso ja piereskelevä viiksileuka sarjassa mitä sarjakuvissa. Näytelty Tobbe on enemmän veijarimainen 16-vuotias. Elokuvassa mukaan tuleva Petra on luonteeltaan paljon voimakkampi ja ulkonältään enemmän pikkutyttömäisempi, mitä kirja antaa ymmärtää.

Evan isoveli Tobbe
Miksi juuri Eva & Adam: Suomessa on aina ollut se ongelma elokuva- ja televisiopuolella, että niitä ei tehdä kohdeyleisölle nuoret (10-16 v). Ruotsissa tämä kulttuuri on aivan erilaista ja siksi ne kait sieltä ovat tänne levinneetkin. Monet nuoret ovat varmasti lukeneet Bertin päiväkirjoja ja katsoneet sitä tehtyä sarjaa, tai edes nähneet Fuckin Åmalin. Suomessa elokuvia ja sarjoja voidaan tehdä lapsille, mutta yläkouluikäiset unohtuu ihan kokonaan. Tietysti monet elokuvat sopivat niillekkin, mutta näin suoraviivaista samaistumispintaa ei oikeastaan ole. Siksi arvostankin sitä, että nuorille/esiteineille tehdään juuri heidän ikäluokkaan kohdistuvaa tv:tä ja elokuvaa. Eva ja Adam on kiltti sarja, siinä ei ole suuria kuvioita, mutta hahmot ovat silti samaistuttavia. Jännitystä ei ole, mutta pieni romantiikka ja ystävyyssuhteiden mutkikkuudet varmasti kohtaavat jollain tavalla jokaisen teinin elämää. Ongelmiakin on, sillä Ruotsin tuon ikäluokan kulttuuri on aika kaukana siitä kulttuurista missä ite olen omat kouluaikani vietäänyt. Toisaalta se anta kivan näkökulman, että tälläistäkin maailmaa on ollut olemassa muualla kuin itsellä. Sarja sijoittuu 90-luvun loppuun ja sen kyllä huomaa. Nostalgiatärinöitä tuo koululuokat, kahvilat, puistot, Evan kodin sisustus, hahmojen vaatetyyli, sekä tietenkin musiikki. Pidän Eva & Adam sarjaa tuon ajan kuvaajana hyvin, sillä oikeasti silloin tapeltiin kuka saa puhua puhelimessa.

Annika ja Alexander
 Mieleenjäävimmät Evan & Adamin tapahtumat:
- Jokaisen jakson alku, missä kuvataan Evan ja Adamin mietteiteä heidän pestessä hampaita
-Evan ja Adamin ensisuukko bileissä
-Luokkaretki kun Eva, Adam, Alexander ja Annika käyvät aamuyöllä uimassa
- Annika ja Alexander ovat Jonten jengin mukana uimassa uimahallin sujettua
- Kesälömamatka, jonka Eva ja Adam ovat väärinkäsityksen takia riidoissa
- Neljät synttärit ja fiaskossa parhaiten on jäänyt mieleeni se, kun lopputekstien aikana perheet kiirustavat lentokentälle ja Maxin akvaariokala jätetään sinne lentovirkailijan pikkuakvaarioon muiden kalojen seuraksi.

keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Ever After - Ikuisesti Sinun

Vaikka olenkin aina tykännyt Disneyn prinsessoista en niinkään itse paljon leikkinyt prinsessaleikkejä. Jotenkin semmoinen lässynlää romantiikka ei silloin ihan pienenä ollut minulle se juttu, vaan vasta joskus 10 vuoden ikäisenä, kun kasvoin siihen ikään, että aloin kokemaan ensimmäisiä ihastumisen tunteita. Ensimmäinen kunnon rakkasuelokuva mitä katsoin (Disneyn prinsessajuttujen lisäksi siis) oli Ever After- Ikuisesti Sinun, joka on Tuhkimotarina. Kiitos vaan sisarelleni, joka tämän videolta minulle näytti ja sai rakastumaan tähän rakkauden tunteeseen.

Ever After elokuvan mainosjuliste
Danielle de Barbarac elää Ranskan maaseudulla isänsä ja taloudenhoitajiensa kanssa. Isä tulee matkalta ja tuo Daniellelle uuden äidin ja kaksi sisarpuolta. Hetken he ehtivät olla yhdessä ennen kun isä lähtee taas matkalle, mutta kuolee kotipihansa ulkopuolelle. 8-vuotiaalle Danielille, sekä tietenkin uudelle äitipuolelle Rodmillalle tämä on tietenkin shokki. Ajassa hypätään 10 vuotta eteenpäin, mihin tarinamme sijoittuu. Danielle on piikana omassa talossaan jäätävälle äitipuolelleen, sikä vittumaiselle sisarpuolelle Margueritelle ja vähän kiltimmälle Jacquelinelle. Samaan aikaan Ranskan nuori prinssi Henry kapinoi vanhempiaan, eikä halua ottaa vastuuta prinssin velvollisuukista. Hän varastaa Daniellen isän omistaman hevosen ja Daniel saa hänet kiinni sillä ratsastamassa. Danielle heittää prinssiä omenoilla päähän, mutta katuu heti kun näkee kuka on ratsailla. Prinssi ei piittaa piiruakaan kivuista, vaan haluaa pysyä anonyymina. Niimpä hän lahjoo rahalla Daniellen hiljaiseksi. Daniel on kultarahoista ikionnellinen ja lähtee salaa kylille ostamaan Rodmillan myymän palvelijan takaisin kotiin. Hän pukeutuu äitinsä vanhoihin aateisvaatteisiin, mutta ei osaa käyttäytyä kuin aatelinen. Ympärillä oleva kansa ihmettelee nuoren naisen käytöstä, mutta paikalle saapunut Henry viehättyy tästä kipakasta luonteesta. Hän vaatii saada tietää kuka Danielle on, mutta eihän orjatyttö voi sitä kertoa. Hän valehtelee Henrylle olevansa Nicole De Lancret, eli esiintyy jo edesmenneen äitinsä nimellä. Niinpä Danielle joutuu elämään kaksoiselämää, Henrylle on aatelinen Nicole, kun muilla orjatyttö Danielle. Kotona hän edeleen saa puurtaa, kun Rodmilla koittaa saada Henryn kiinnostumaan Margueritesta. He ostelevat kalliita tavaroita ja helyjä, myyvät Daniellen isän omaisuutta helppoheikki Pierre Le Piulle ja vittuilevat koko muulle henkilökunnalle. Sattuman kautta ja salaa Henry kohtaa Daniellen kuuluisan Leonardo Da Vincin seurassa ja heidän tapailunsa on ah, niin romanttista. Danielle pelastaa Henryn mustalaisten kynsistä, he lukevat kirjoja, keskustelevat politiikkaa ja tietty suutelevatkin.

Danielle näkee ensikertaa äitipuolensa ja sisarpuolensa
Danielle esittelee itsensä Nicoleksi
Ranskan Kuningas eli Henryn isä on kyllästynyt odottamaan poikansa naima-aikeita ja päättää järjestää naamiaiset. Jollei poika sillon ole valittuaan löytänyt hän saa naida Espanjan prinsessan. Rodmilla, Marguerite ja Jaqueline ovat kovasti jo valkkaamassa pukuja, kun Daniellelle selviää, että Rodmilla on saanut selvää hänen kaksoiselämästään. Marguerite ja Danielle joutuvat koville tukkanuottasille, kun Marguerite halusisi laittaa Daniellen äidin puvun ylleen. Tappelun häviää Danielle, niin että Margueriten heittää hänen isältä saamansa rakkaimman muiston, Utopia kirjan takkaan. Danielle lukitaan keittiöön, kun muut menevät juhlimaan. Henryn äiti kertoo pojalleen, että kuinka Nicole on jo kihloissa. Tämän juorun hän taas sai kuulla Rodmillallta, kun hän tajusi Daniellen kaksoiselämän. Henry on koko juhlan aikana tylsistyneen oloinen ennen kuin enkeli saapuu. Daniellen eräs kaveri menee nimittäin juhliin, hakee Leonardo da Vicin avuksi, joka saa keittiän lukitun oven auki. Danielle pukee äitinsä upean puvun ja saa joutsenet siivet selkäänsä. Hänen juhliin ilmestyminen on mitä upein näky ja kun hän kuiskaa Henrylle, ettei ole kihloissa. Mies on selvästi umpirakastunut. Rodmilla on kateudesta vihreä ja paljastaa koko hovin edessä Daniellen petollisuuden. Vasta silloin Henry tajuaa, että Nicole nimistä naista ei ole olemassakaan, vaan tajuaa Daniellen omenanheittäjätytöksi.

Danielle saapuu naamiaisiin Leonardo Da Vincin tekemissä siivissä
Rodmilla ei kestä enään nähdä Daniellen kasvoja talossaan ja myy koko tytön tälle liukkaalle Pirre Le Piulle. Samaan aikaan jo ollaan vihkimässä Henryä ja Espanjan prinsessaa, joka itkee kovasti kohtaloaan. Henry ei voi olla nauramatta muijan katkerille kyynelille ja päästää hänet oman ukkonsa luokse ja juoksee itse pois tilaisuudesta. Ulkona Jaqueline kertoo Henrylle Daniellen olevan myyty. Danielle joutuu kestämään Pierren lähentymisyrityksiä, mutta saa miekalla uhkailtua häntä niin, että nilkkakahleet otetaan pois. Juuri kun Danielle on vihdoin vapaa hän kohtaa Henryn, joka polvistuu ja tarjoaa Daniellen juhlista lähdön jälkeen tippunutta korkokenkää hänen jalkaansa. Hän ei polvistu maahan Ranskan prinssinä, vaan rakastuneena miehenä, joka haluaa Daniellen vaimokseen ja siitähän tarina saa onnellisen lopun. Pahikset saavat kuulla kohtalosna koko hovin edessä, kun Rodmillalta ja Margueritalta riistetään aatelisuus ja heidät lähetetään Amerikkaan seuraavalla laivalla.

Henry kosii Daniellea.
Ikuisesti sinun on varmasti ainoa pukudraama jota rakastan ylikaiken. Ranskan maaseutu, aatelisto ja kuninkaan linna ovat hyvin uskottavia, mutta satumaisen näköisiä. Niissä ei ole mitään siirappista. Ulkokohtauksia on paljon ja luonnossa liikutaan aidosti. Milloin ollaan uimassa ja toisaalta haaveillaan lentämisestä. Daniellen ollessa pikkutyttö pohjustetaan hänen rakkautta ja suhdetta isäänsä kirjojen kautta. Siksi suurin ja dramaattisin kohtaus elokuvassa onkin Margueriten ja Daniellen taistelu, kun molemmat tavarat ovat uhkana, Danielin isän antama Utopia kirja ja äidiltä peritty mekko ja kengät. Kun Danielle saa piiskaa pahasta käytöksestään Jaqueline hoivaa häntä ja näemme suoraan, että hän ei ole läheskään niin paha kuin sisarpuolensa ja äitinsä. Jaqueline on kokoajan Danielin puolella, mutta on niin ujo, ettei uskalla nousta hänen kanssaan muita vastaan. Muut haukkuvat Jaquelinea kokoajan ruuan persoksi ja lopulta hän itsekkin tekee siitä asiasta pilkaa. Daniellen kodissa on palvelijoita ja ystäviä, mutta he jäävät tarianssa todella sivuun.

Kissatappelu, jonka voittaa pahikset
Näyttelijäntyö on läpi elokuvan huikeata. Drew Barrymore tekee niin kauniin herkän, romanttisen ja voimakkaan työn Daniellen roolissa, että uppoudun siihen ihan täysin. Hänellä on tarpeeksi karismaa ollakseen vastavoima pahuuden ilmentymälle eli julmalle äitipuolelleen, jota esittää niin piinaavan loistavasti  Anjelica Huston. Tämän ilme ei viiruakaan välähdä ja sääli sanaa ei ole hänelle olemassakaan. Marguerite on taasen niin hemmoteltu äitinsä tyttö, joka ei kestä yhtään jos hänen arvokkuuttaan loukataan. Ranskan prinssi Henry eli Dougray Scott varmasti hahmona raivostuttaa monia, mutta minusta siinä on jotain äärimmäisen suloista ja miehekästä. Hän on edelleenkin sellainen veijarimainen pikkupoika, joka ei oikein ole löytänyt paikkaansa mailmassa, eikä ole osannut muodostaa omia mielipiteitään. Daniellen kautta Henry saa otteen elämästään kiinni ja tajua mitkä asiat hänelle oikeasti ovat tärkeitä. Henry on jääräpäinen, mutta niin nöyryyttävän ihana, kun hän laskeutuu polvilleen ja kosii ilme ihan vakavana Daniellea. Tämmöisestä prinssistä minäkin silloin haaveilin, kun ekan kerran elokuvan näin ja siksi varmasti rakastuinkin. Kaikki Daniellen ja Henryn yhteiset hetket olivat niitä, mitä vhs-kasetilla kelasin edes takaisin, että vain sain nähdä tämän rakkauden tunteen, mitä näiden hahmojen välille luotiin. Varsinkin heidän hetkensä mustalaisten seurassa ja ensisuudelma on mitä romanttisin. Toinen mitä katson aina itkien on kosinta. Saan aina kylmät väreet siitä, vaikka tiedänkin Daniellen vastaavan kyllä. Lasikenkä, tai no jalokivikenkä on siihen kanssa saatu mukaan. Rakastan, rakastan, rakastan....

Henryn ja Daniellen ensisuudelma
Elokuva ei ala aivan suoraan, vaan siinä kutsutaan Grimmin veljekset jonnekkin, missä Daniellen lapsenlapsenlapsi kertoo tätä tarinaa heille. Ihan lopussa palataan lyhyesti tähän kertomishetkeen ja tämä kertojanäkökulma luo hyvin vahvan sadun tunteen, mutta myös sen, että se olisi oikeasti voinut olla olemassa. Kaikilla myyteilläkin on jokin todellisuuspohja tässä maailmassa, joten miksei myös Tuhkimon tarinalla. Ainakin näin haluan itse uskoa. Olen Tuhkimosta nähnyt Ikuisesti Sinun lisäksi Disneyn animaatioversion, näytellyn version, sekä komediamusikaalin. Näytelty versio on aivan paska, komediaversio nyt menttelee, animaatioversio on taianomaisin, mutta Ikuisesti Sinun on se rakastettavin.

torstai 10. toukokuuta 2018

Pokémon Yhden voimlla ja Unown loitsu

Pokémon maratonini veteli nyt viimeisiään ja sain katsottua nämä loputkin pokémon elokuvat, jotka omistan. Unown loitsun aikaan pokémon huumani oli jo laskemassa muutenkin, joten tätä enempää en pokémon elokuvia ole koskaan katsonut. Lapsena muistelen pitäneeni Yhden voimalla elokuvasta ja Unown loitsu elokuva meni juoneltaan aina minulta vähän ohi, mutta tykkäsin siitä, koska suosikkihahmoni teki paluun.

Yhden voimalla elokuvan juliste
Yhden Voimalla
Ash, Misty ja joku vihreätukkanen hiippari Brockin äänellä viettävät aikaa jossain ihme paikassa ja he päätyvät jonnekkin juhliin, missä Melody niminen tyttö kertoo Ashin olevan valittu. Hänen täytyy hakea kolme lasipalloa tuli-, jää- ja saamasaarelta ja vietävä pallot pyhään paikkaan. Siellä Melody sitten soitaa jollain simpukanmallisella nokkahuilullaan laulun. Miksi näin? Koska joku ihan randomi ukkeli on päättänyt kerätä harvinaiset tarupokemonit Moltresin, Zapdosin ja Articunon ittelleen. Moltres hänellä on jo vankina ja siksi säätila ulkona heittelee ihan ihmeellisesti. Ash lähtee Tulisaarelle hakemaan palloa ja sen hän sieltä saakin, perässä tulevat muut kaverit. Salamasaarelta Ash löytää pallon naamansa edestä ja siellä hän törmää Zapdosiin. Zapdos ja Ashin Pikatchu juttelevat ja Zapdos haluaa näköjään vallata kaiken. Rakettiryhmäkin on koko matkan ollut pääporukkamme persuuksissa ja Miau toimii ihmisille tulkkina. Iso keräilijämme saa ihmelaitteillaan Zapdosinkin kiinni ja siinä tulee Ash kumppaneineen mukana. Misty tuomitsee keräilijän toimet, mutta tämä ei näe hommissaan mitään väärää, vaan lähtee suuntaamaan kohti Articunoa. Ashin ja Rakettiryhmän pokémonit koittavat saada Zapdosin ja Moltresin vapaaksi ja jopa onnistuvat. He pääsevät pakoon ja menevät pyhään paikkaan, missä Ash laittaa kolme lasipalloa paikoilleen. Viimeinen pallo puuttuu, mutta pokémonien ja Rakettiryhmän avulla Ash pääsee Jääsaarelle. Siellä pallo saadaan haltuun, mutta Articuno, Zapdos ja Moltres mäiskivät toisiaan, eikä Ash meinaa päästä takaisin. Ihmeellinen tarupokemon Lugia tulee jostain yhtäkkiä esiin ja vie Ashin takaisin tuonne pyhään paikkaan, missä pallo saadaan paikoilleen ja maailma pelastuu. Kaikki meni juuri niin kuin tarussa sanotaan ja Melodyn soittama Lugian laulu nokkahuilulla saa koko maailman taas elämään.

Pokémonit kerääntyvät katsomaan säämuutosta
Pokémon Yhden voimalla on juoneltaan vähän sekava ja tylsä elokuva, koska se ei perustu oikein pokémoneihin vaan tarinan keskiössä on taru, jota toteutetaan. Puhutaan valitusta ja yhtäkkiä keksitään, että kun "Maa on muuttuva tuhkaksi" tarkoitetaan Ashia, sillä Ash  tarkoittaa suomeksi tuhkaa. Kuka tahansa olisi oikeasti voinut ottaa hänen vastuunsa, mutta Ashin tärkeyttä tässä tarun tarinassa ei mitenkään pohjusteta ja selkeytetä. Alun keräilijä on myös todella heikko hahmo, sillä hänen taustojaan ei lähes lainkaan kerrota. Tätä vain sattuu kiinnostamaan tämmöset yyberharvinaiset tarupokemonit. Kun Zapdos ja Moltres saadaan vapaiksi, niin itse heeboa ei näy seuraavan kerran kun vasta ennen lopputekstejä. Eniten elokuvassa minua kuitenkin häiritsee se, että missä on Brock? Tämä elokuva tuli suomeen ennen pokémonien toista kautta ja siksi se pistää mietityttämään. Tämä tyyppi on kuulemma juurikin sillä kaudella, joka suomessa jätettiin näyttämättä, mutta Brockin ääninäyttelijä on annettu tälle. Se lievästi sekoittaa pakkaa ja haluan vain ajatella että tuo tyyppi on Brock valepuvussa. Paljon on pokémoneja myös lisääntynyt niiden 151 lisäksi, jotka minä tunsin. Lugia niistä on eniten esillä, enkä oikein pidä siitä tyylistä, että hän puhuu tässä elokuvassa Ashille. Rakettiryhmällä ei ole tarinaa ollenkaan, vaan he toimivat katsojien viihdykkeenä. Parhaimmat naurut saankin juuri ennen lopputekstejä, kun James miettii onko hyvä juttu kun ei tehty mitään. Onneksi Jamesina tässä vielä toimii Veli-Matti Ranta ja muutkin suomidubbaajat on tuttuja ääniä itse sarjasta. Valitettavasti, vaikka Yhden Voimalla koittaa olla kuinka eeppinen, se on vain yksi lisätarina pokémon maailmassa, eikä tuo pokémonmaailmaan mitän muuta uutta, kuin vähän räiskintää ja taruja. Sekä tietenkin pokémonin, joka toivoisi omistavansa housut.

Olisipa housut
Pokémon 3 elokuvan juliste

Unown loitsu
Pikkutyttö Molly asuu isänsä kanssa, joka tutkii tarupokémoneja. Hän on saanut tiedot Unown pokémonista ja lähtee tutkailemaan niitä lähempää. Unown vie Mollyn isän johonkin toiseen ulottuvuuteen ja alkaa hallita Mollyn ajatuksia. Molly luki isänsä kanssa satukirjaa, jossa on Entei pokémon ja Molly luo mielikuvituksellaan Entein, joka on hänen isänsä. Unown loitsun avulla Entei vahvistuu ja tottelee kaikkea mitä Molly toivoo. Hän eristää heidän kotinsa kristallein, niin ettei kukaan pääse heidän kartanoonsa. Ja miten tämä Ash Ketchumiin liittyy? Ash, Misty ja Brock ovat menossa Pokémon Centeriin, kun näkevät että koko paikka on aivan kristallein villiintynyt. Kotipuolesta Palletista Ashin äiti ja Professori Oak saapuu paikalle pohtimaan tilannetta, sillä he tunsivat Mollyn isän. Ash ilahtuu äidin näkemisestä, mutta se ei kestä kauaa kun Entei vie Ashin äidin. Molly kun toivoo omaa äitä ja Entei lumoaa Ashin äidin luulemaan olevansa Mollyt äiti. Ash, Misty, Brock ja jostain kumman syystä Rakettiryhmä lähtevät jokea pitkin tähän lumottuun kartanoon, jossa Ashin äiti on vankina. Hän pääsee transsistaan, kun näkee telvisiossa Ashin kuvan. Molly ei tahdo tunkeilijoita, joten hän unellaan toivoo itsensä vanhemmaksi ja haastaa ensin Brockin pokémonotteluun ja vielä Mistynkin. Näiden aikana Ash ehtii äitinsä luo ja he yhdessä päättävät lähteä. Molly ei suostu päästämään luulemaansa äitiä pois, joten Entei tulee suojelemaan häntä. Jostain kummasta paikalle ilmestyy Ashin Charichard, joka tappelee Entein kanssa pitkän ottelun, kunnes Molly sanoo vihdoin Ei. He päättävät kaikki lähteä pois, mutta Unownit ovat heidän reitillään. Entei on aluksi ylpeämielinen, eikä suostu auttamaan, mutta Mollyn tuen avulla saa Unownien loitsun purettua ja koko kristallinen unimaailma muuttuu jälleen kartanoksi. Entei haihuu pois ja kaikki on jälleen iloisia.

Unown loitsu vie meidät vielä kauemmas tästä minulle tutusta pokémonmaailmasta ja siksi onneksi en sarjaa enään tuolloin seurannut. Ainoa positiivinen asia on Brockin palaminen tarinaan. Kun Molly haastaa Brockin ja Mistyn pidän siitä, että he käyttävät omia alkuperisiä tuttuja pokemoneja kuten Brock Zupattia, Vulpixia ja Onixia ja Misty Goldeenia ja Starmeeta. Kaikki Mollyn käyttämät pokémonit ovat minulle ihan uusia, samoin Ashilla monet. Ihmettelen kanssa kun Ash heittää poképallonsa taivaalle, niin miksi sieltä tuleekin aina joku pieni ruipelo pokémon. Olisi edes vähän näyttävyyttä saanut olla. Ashin äiti ja Professori Oak ovat tuttuja sarjasta ja on hellyyttävää, että Ashin äitiä on saatu tarinaan mukaan. Tässä on hyvin pohjustettu, että Ash ja Molly ovat ihan pienenä olleet ystäviä ja leikkineet yhdessä Professori Oakin luona ja Ashin äiti ja Mollyn isä ovat vanhoja opiskelukavereita. Mollyn äidistä ei leffan alussa ole puhetta, mutta jontekin olin olettanut hänen kuolleen. Jossain sivulaiuseessa Professori Oak oli puhunut hänenkin katoamisestaan. Lopputekstien aikana vasta Molly sai olla lumouksesta vapautuneen isänsä kanssa ja joku nainenkin siellä tuli häntä vastaan.

Entei, Molly ja Ashin äiti
Rakettiryhmällä harmikseni on tässä elokuvassa vielä pienempi statiksen rooli kuin edellisessä elokuvassa. Edes yhtään hyvää vitsiä he eivät heittäneet. On suuri sääli, että Rakettiryhmää vain roikotetaan mukana, eikä heille mitään omaa sivutarinaa saa edes aikaan tehtyä. Jamesin äänikin on jo muutettu uudeksi, joten siitä en anna pisteitä. Hahmoja tulee paljon esille, mutta onneksi Mollyn ja hänen isänsä tarina aloitetaan rauhassa omassa  prologissa. Itse elokuvan tarina ei minusta ole mielenkiintoinen, silä Ash ei edes liittyisi siihen, ellei Molly luuisi jotain toista naista äidikseen. Kaiken kaikkiaan tämä pokémon tarina ei minulle liity niihin aitoihin pokémon muistoihin ja siksi varmasti hyväkin että kasvoin sarjasta ulos. Alkuperäisille Indigo League ajan pokéfaneille elokuvista voin siis suositella vain ensimmäistä Pokémon elokuvaa Mewtwo vs Mew, sillä se edes jotenkin liittyy ja kunnioittaa alkuperäisen sarjan henkeä. Nämä kaksi jatko-osaa menee aiheiltaan kovasti ohi ja vaikka pokétappeluita on vähemmän, niin ne ovat niin uusilla pokémoneilla, ettei heidän tekniikkansa kiinnosta ja ottelut ovat paljon pitkitetympiä turhan takia.

Miau, James, Jessie, Ashin äiti, Molly, Brock, Misty, Ash, Pikatchu ja Charichard

keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Pieni Suklaapuoti

Katsoin PIenen Suklaapuodin aika pian sen julkaisun jälkeen. Kyllähän minua heti kiehtoo elokuva, joka kertoo suklaasta ja yhdessä tärkeimmistä rooleista on Johnny Depillä. Olin juuri ihastunut Johnny Deppiin ja pidin hänen rooliaan elokuvassa liian pienessä roolissa, enkä muutenkaan pitänyt juonesta. Aika ajoin olen tätä elokuvaa sitten uudelleen katsonut ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän pidän Pienestä Suklaapuodista. Kirjankin olen näin myöhemmin lukenut ja voin sitä kaikille herkkujen ystäville suositella.
Pieni Suklaapuoti elokuvan mainosjuliste
Vianne muuttaa tyttärensä Anoukin kanssa pieneen ranskalaiskylään ja hän avaa pienen suklaapuodin juuri ennen paastoa. Viannea ei katsota kylässä hyvällä ja kylän pormestari koittaa kaikin keinoin kirjoittaa saarnat niin, että ihmiset hyljeksisivät Viannea. Hän kuitenkin tutustuu Josephineen, jonka mies pahoinpitelee tätä. Josephine muuttaa Viannen ja Anoukin luo ja suklaapuoti saa samalla enemmän asiakkaita. Yksi pariskunta rakastuu suklaan avulla toisiinsa ja eräälle toiselle pariskunnalle suklaa on seksielämän pelastaja. Viannen vuokranantaja Armande tapailee salaa lapsenlastaan Lucia suklaapuodissa, sillä Lucin äiti ja Armanden tytär häpeää äitinsä diabetesta. Eräänä päivänä rantatörmälle tulee jokirottia, joiden mukana on ihana Roux, joka viehättyy Viannesta. He tutustuvat rauhassa, eikä Vianne osaakkaan arvata Rouxin suklaamakua. Armande ei suostu lähtemään vanhainkotiin, mutta tekee ehdon Viannelle. Jos Vianne järjestää hänelle juhlat, niin hän lähtee mielellään vanhainkotiin. Vianne, Roux, Anouk, Luc ja muut ystävät pitävät uskomattomat juhlat, joiden jatkot pidetän Rouxin laivalla. Josephinen kateellinen ukko pistää paikat palamaan ja Vianne on ihan hätääntynyt, sillä hän pelkää Anoukin kuolevan. Luc saattaa mumminsa Armandan kotiin, missä tämä kuolee rauhassa lempituoliinsa. Vianne kokee hautajaisissa kovaa syyllisyyttä ja tuulen suunnan muuttaessa koittaa lähteä pois kylästä Anoukin kanssa. Anouk ei halua palata vanhaan lähtöperinteeseen ja hajotettuaan uurnan missä on Viannen äidin tuhkat Vianne luopuu päätöksestä. Paastoa on kulunut pitkään ja pormestarilla menee Vianneen jo hermot. Hän hullun nälissään murtautuu suklaapuotiin ja hajottaa suklaakoristeet näyteikkunassa. Pieni pisara makeaa hänen huulillaan tekee miehen ihan mielipuoliseksi. Seuraavana aamuna äärimmäisen nolostunut pormestari antaa Viannelle synninpäästön ja isoissa kevätjuhlissa on sitten herkkuja tarjolla. Ihan viimeisenä Vianne keksii mikä on Rouxin suosikki, se on kaakao.

Pieni Suklaapuoti on tunnelma elokuva. Se sisältää ihamiskohtaloita ja pieniä tarinoita yhden ison sisällä. Sen juoni ei ole monimutkainen, eikä jännittävä, mutta sen ei kuulukkaan olla. Elokuvan tunnelman luo pienen kylän idylli, hahmojen läheinen tarkastelu ja suklaan oleminen läsnä melkein olemassa olevana hahmona. Suklaa merkkaa jokaiselle hahmolle jotain merkittävää; rakkautta, vihaa, tunnustautumista, naurua, muistoja, katkeruutta ja ystävyyttä. Suosikkikohtaukseni elokuvassa on Armanden juhlat, joissa syödään kunnon ruokaa kuten kanaa ja perunoita, mutta niiden kastikkeena on sulaa suklaata. Syöjien ilme on niin nautinnollinen, että se valtaa minut mukaansa. Suklaata tehdään käsin, sitä leikataan, sekoitetaan, muovaillaan ja syödään. Kaikesta siitä nautitaan niin antaumuksella.
Roux maistaa suklaata
Vianne ja Anouk ovat vaeltelijoita, mikä on peritty Viannen äidiltä. Vianne kertoo iltasatuna Anoukille omien vanhempiensa rakkaustarinan, joka päättyy eroon ja äidin vaelteluun. Siitä sama vaeltelu on peritynyt Vianniin. He ovat asuneet jo monissa eri kylissä, mutta Anouk ei ole koskaan tälläisestä vaeltelemisesta välittänyt. Koska Vianne ja Anouk eivät kuulu kirkkoon Anouk kokee koulumaailmassa syrjintää ja hyljeksintää. Häntä hävettää, kun oma äiti ei ole kuin muiden äidit. Anoukilla on muutenkin vilkas mielikuvitus, sillä hänellä on mielikuvitusystävänä kengru ja muut pitävät sitä tietty pilkkana. Viannen lisäksi vain Roux osaa hyäksyä tämän mielikuvituksen. Anouk paljastuukin elokuvan lopussa vasta kaiken kertojaksi, kun hän päästää mielikuvtuskengrunsa vapaaksi. Josephine on hiukkasen herkkä, mutta rakastava Viannen ystävä. Parhaaksi hahmoksi minulle on kuitenkin kasvanut Armande, joka on aluksi niin äreä ja vihainen, mutta suklaa saa hänen estonsa irti ja tämä päätyy kertoilemaan nuoruusrakkauden seikkailuja. On suloista kuinka Armande on kiinnostunut ja innostunut lapsenlapsestaan, kun oma tytär on pormestarin sihteeri ja muutenkin hyvin konservatiivi. Armande on aito hahmo, sillä hän läpmpenee uusille ihmisille hiukan hitaasti. Judi Dench tekee roolinsa äärimmäien upeasti, vaikka ei olekkaan läheskään niin vanha kuin roolissaan.

Pieni Suklaapuoti sopii täydellisesti herkutteluelokuvaksi, tunnelmailtoihin ja rauhallisiin sunnuntaihin. Se saa mielen miettimään, kokemaan hylkäämisen ja ulkopuolisuuden tunnetta, sekä nautinnon ihanuutta.

lauantai 14. huhtikuuta 2018

Pokémon elokuva Mewtwo vs. Mew

Kovana pokémon fanina tietenkin minua kiinnosti sarjassa kuvaillut maailman harvinaisimmat pokémonit. Mewta Indigo League sarjassa ei edes mainittu, mutta Mewtwo näkyi muutamassa jaksossa vilaukselta. Sain nähdä tämän elokuvan ennen kyseisiä jaksoja ja kyllä elokuva minua aikoinaan kauhistutti, mutta samalla viehätti ja osittain karmaisikin. Ihan kuin pokémonsarja noin muutenkin.
Pokémon elokuvan mainosjuliste
Ennen Pokémon elokuvaa esitetään lyhytelokuva Pikatchun loma. Siinä ainakin minulle on heti muutama uusi pokémon, mutta itse lyhytelokuva on tappavan tylsä. Pokémonit vähän riehuu ja räyhyy suuntaan jos toiseenkin ja aivan randomisti Charichardin pää jää johinkin pömpeliin jumiin. Charichard kun on luonteeltaan semmonen ärhäntelijä, niin on jotenkin kiusallisa nähdä hänen kyynelehtivätn. Pokémonit saa kyllä hänet irti ja loma loppuu lyhyeen kun Ash, Misty ja Brock ottavat pokénsa mukaan.

Vielä ennen varsinaista elokuvan näkemistä on esittely Mewtwon syntytarina. Tätä voisin kutsua elokuvan prologiksi, sillä aikalailla kaikki myöhempi selittyy tämän alun myötä. Rakettiryhmän johtaja Giovanni on siis rahoittanut tutkimusjoukot etsimään harvinaisten pokémonien dna:ta aikomuksena saada kloonattua jokin uusi ja uskomaton pokémon siitä. Se onnistuukin, sillä Mewn dna:ta löytyy ja professorit saa sen avulla luotua ihka uuden pokémonin, joka nimetään Mewtwoksi. Mewtwon ajatukset kuuluvat katsojille ja hän osaa meditaatiokykyjensä avulla puhua ihmisille. Mewtwo alkaa heti synyttyään pohtia elämän suuria kysymyksiä: kuka minä olen, mikä on elämän tarkoitus, oliko kaikki entinen unta? Olenko minä vain klooni, kopio jostaikin? Mewtwo räjäyttää koko rakennelman, juuri kuin Giovanni saapuu paikalle. Giovanni saa houkuteltua Mewtwon mukansa kertomalla, että voi kehittää tämän kykyjä. Mewtwo uskoo siihen ja Giowannin salilla hän pääsee esittelemään niitä pokémon otteluissa. Se ei Mewtwota sytytä, vaan hän kokee olevansa nyt ihmisten vanki ja lähtee pakoon omalle synnyinsaarelleen ja perustaa sinne oman labransa.

Mewtwo on syntynyt
Tästä vasta alkaa itse elokuva. Ash, Misty ja Brock viettävät tavallista pokémon elämäänsä, kunnes he saavat kutsun tälle randomisaarelle haastamaan maailman suurimman pokémonkouluttajan. He lähtevät matkalle, mutta myrsky estää merenkulun saarelle. Muut kutsutut kouluttajat lähtee pokémonien kyydissä ja pääkoplamme saa aivan randomikyydin viikinkipukuiselta Rakettiryhmältä. Saarelle he kaikki lopulta päätyvät ja siellähän selviää, ettei ketään pokékouluttajaa olekkaan, vaan Mewtwo haluaa itse haastaa heidät. Hänen aivotulkkinsa hoitaja Joy palautuu normaaliksi ja Mewtwo haastaa omilla kloonaamillaan pokémoneilla aidot pokémonit. Kun muut häviävät, niin palkinnoksi Mewtwo aikoo kloonata kaikki kouluttajien pokémoit. Suurimmilta osin se onnistuukin, mutta Ash tippuu Pikatchun mukana kloonauskoneeseen ja hajottaasamalla koko labran paskaksi Rakettiryhmän katsomalla vierestä. Kaikki kloonatut ja oikeat pokémonit sotivat keskenään samalla, kun aito Mew tulee paikalle ja alkaa mäiskiä Mewtwota. Tappelu jatkuu ja jatkuu ilman mitään syytä eikä kukaan tee mitään, ennen kuin Ash juoksee keskelle areenaa suoraan Mewn ja Mewtwon pommituksen väliin. Ash kivettyy kuoliaaksi. Tässä kohtaa tulee elokuvan riipaisevin osuus, eli Pikatchun itku. Pikatchu on tottunut, että Ash välillä menee tajuttomaksi ja saa hänet sähköllään heräämään. Nyt Pikatchu vaan yrittää ja yrittää ja se itku on aivan kamalan kuulosta. Se on niin pienen ja viattoman itkua, että siitä tulee jo oikeasti paha olo. Arvostan kuitenkin sitä, että päähenkilöklle on uskallettu tehdä näinkin raju kohtaus. Pikatchun tajuttua, että sähkö ei auta hän aloittaa oikean itkun, mihin liittyvät muutkin pokémonit. Näiden kyynielien avulla Ash herää henkiin ja Mewtwo tajuaa ihan puskista rakkauden merkityksen ja loppu onkin aika lässynläätä. Eniten vihaksi pistää se, että Mewtwo poistaa kaikkien kouluttajienm muistot tästä tapahtumasta. Loppujen lopuksi näin katsojana minua alkoi suunnattomasti ärsyttämään "tämä onkin vähän kuin unta" tunne, mikä minulle tuli elokuvan finaalista.

Kivettynyt Ash
Ensimmäisellä pokémon elokuvalla oli kovat odotukset sarjaan nähden ja tavallaan tässä on jokaiselle jotain. Pokémon tappeluita vaikka kuinka, eli niitä mitkä itseäni vähiten kiinnostaa. Hahmokehityksenä pääkoplamme on aika heikossa asemassa, mutta Rakettiryhmä näyttää herkemmän puolensa. He eivät ole läheskään niin pahoja, kuin haluaisivat olla. Rakettiryhmän johtaja Giovanni taasen on kiehtonut minua kovasti ja siksi tämä Mewtwon syntytarinaprologi minua kummasti kierosti kiehtoo. Mewtwon hahmossaan on myös jotain oudon ristiriitaista, joka lopussa tuntuu menevän vähän pilalle. Pidän kovasti siitä, että elokuvassa on samat suomiäänet, mitä tv-sarjassa ja varsinkin siitä että Mewtwolle äänensä on antanut Jussi Lampi, tälläisellä vähän erikoisemmalla suorituksella. Animaatiollisesti Mewtwon prologi on hienoa ja vähän erikoisempaa, mutta leffan edetessä palataan samaan tuttuun tv-sarjan tyyliin. Pokémoneja on mukana monia tuttuja, mutta Mewtwon lisäksi ainoastaan Pikatchu on kunnolla esillä ja äänessä. Kaiken kaikkiaan Pokémon Mewtwo vs Mew on hyvä elokuvaksi, joka pohjautuu tv-sarjaan. Sen oli alunperin tarkoitus olla lopetus koko animelle, mikä olisi minusta sopinut hyvin. Valitettavasti vain sarjaa jatkettiin toisella kaudella, jota ei edes tuotu suomeen. Siihen meikän pokéilut sitten jäikin. Pokémon elokuvia on tämän jälkeen tehtykkin jotain parikymmentä, mutta vain seuraavat kaksi niistä olen nähnyt. Niistä saatte lukea sitten myöhemmin. Näin nostalgikkona huomaan sen, että niissä kahdessa seuraavassa elokuavssa ei ole läheskään samanlaista tunnelmaa, kuin alkuperäisessä Indigo League sarjassa ja tässä ensimmäisessä elokuvassa.