Lippukokoelma

Lippukokoelma

tiistai 21. elokuuta 2018

Tv-suosikkejani: Laura

Elokuvien ohessa on tullut monenmoisia televisiosarjoja vuosien varrella seurattua. Jotkut niistä on painautunut ikuisesti mieleeni koskettavien tarinoiden tai herskyvän huumorin takia. Tässä osiossa esittelen suosikkisarjojani ja koitan pohtia, mitkä asiat kyseisessä sarjassa vetoaa minuun, niin että vuodesta toiseen haluan katsoa samoja jaksoja, joita olen niin monen monta kertaa jo elämäni aikana nähnyt. Vuoron saa Tuija Lehtisen romaaneihin perustuva nuorten Laura -sarja, joka tuli televisiosta ensikerran 2002 Ylen kanavilta. Laura -sarja perustuu kirjoihin Laura Ystäväni ja Laura Menopällä.
Laura <3
Ensikosketus: Muistaakseni yksi ystäväni, sama joka fanitti Eva ja Adam kirjoja, kehui minulle tätä sarjaa, kun oltiin jotain 11 vuotiaita. Sarjassa on vain kuusi osaa ja ne hän oli nauhoittanut televisiosta. Sarjaa uusittiin pariinkin otteeseen 2000-luvulla ja itsekkin tuli jaksot nauhoitettua. Kyseinen sarja teki entistä enemmän Tuija Lehtisen Laura -kirjat tutuiksi ja ainakin meidän kirjastossa Laura -kirjat olivat aina varattuja. Enemmän Laura -kirjoista kirjoitin toissa kesänä ja juttua niistä löytyy täältä. Katsoin siis tämän Laura -sarjan ennen kuin  luin Laura -kirjat, joten kaikki kirjan hahmot kuvittelin tämän sarjan mukaisesti. Jäin itsekkin aikoinaan Laura -kirjoihin koukkuun, en ostanut niitä itselleni, mutta kirjasto oli ahkerassa käytössä. Yllätyin myös kovasti, kun pari vuotta tämän sarjan jälkeen tehtiin jatkosarja Laura Kesäleirillä ja vielä kolmaskin sarja Laura Kaupungissa. Nämäkin minulla on nauhoitettuna tallessa, mutta ei mennä vielä niin pitkälle.
Jenna ja Laura ylä-asteen käytävällä
Terri ja Tauski koulun pihalla
Juoni: Laura Koivisto, tuttavallisemmin Laura Koo, asuu äitinsä, isäpuolensa, isoveljensä Saken ja pikkuveljensä Teemun kanssa kerrostalossa. Naapurissa asuu paras kaveri Jenna, jonka kanssa aloitetaan yhessä ylä-aste. Jenna on kuolettavan ihastunut Tauskiin, koulun kovikseen. Tauski hengaa jengissä, johon kuuluu myös naapurissa asuva taiteilijasielu, kovistyttö Terri. Laura liittyy koulukaverinsa Nikon kanssa johonkin ihme tanssiryhmään ja välillä käy hoitamassa Tauskin pikkuvelejä Tapsaa. Tästä Jenna tulee mustasukkaiseksi ja liittyy jengiin, että saisi Tauskin huomion. Hän alkaa hengata Terrin kanssa, vaikka Terri piikitteleekin hänelle. Laura tuntee ittensä yksinäiseksi, kun ei ole enään Jennaa ja Sakkekin vain piruilee hänelle. Laura, Niko ja joku kolmaskin tyttö pääsee tanssimisen  yksityistanssitunneille Lauri Merimaan johdolle.  Perus tanssiryhmän ärsyttävä tyttö Tytti koitta alkaa kaveeraamaan Lauran kanssa, mutta nopeasti Laura huomaa, että Tyttiä kiinnostaa vain hänen yksityistuntitanssipaikkansa. ´Tauski pyytää Lauralta hevilevyä lainaan bileisiinsä ja koska Jenna hajottaa levyn Laura pakottaa Tauskin treffeille koulun nörtin Eilaliinan kanssa. Terri näkee heidät yhdessä ja kertoo kaikille miten Tauskista on tullut pehmo ja näin ollen Tauski hakataan. Laura pyytää Tauskilta, että tämä heittää Jennan ulos jengistä, mutta ei tämän tarvi sitä tehdä, kun Jenna menee sen ite Tauskille sanomaan. Lauraltakin pyydetään anteeksi ja Jenna iskee lopksi vielä Sakenkin itselleen.
Laura ja Jenna halaavat purolla
Sakke härnäämässä Jennaa ja Lauraa
Niko ja Laura tulossa tanssitunnilta
Näyttelijät: Suurimmaksi osaksi näyttelijät ovat Laurassa olleet harrastelija näyttelijöitä. Laura Koivistoa esittävä Oona Louhivaara on tunnetumpi varmasti Salkkareitten Juuliana, joka oli taasen todella ärsyttävä hahmo. Laurakin on, sillä hän on aika omahyväinen ja täydellisyyden tavoittelija. Siinä mielessä Louhivaara on nuo piirteet saanut hyvin tuotua esiin. Jennaa esittävä tyttö Elina Mikkola on paljon aidompi ja onhan Jennan hahmo paljon mielenkiintoisempi ja monisyisempi kuin Lauran. Sakkea näyttelevä poika on todella aito ja luonteva. Pidän Saken hahmosta tässä sarjassa paljon enemmän kuin Laura kirjoissa. Kiusaaja Hönö on tuotu sarjaan aika turhaan, samoin kuin pikkuveli Teemu. Tauski ja Terri ovat enemmän esillä ja heidän cooliustaso on aika korkealla. Eilaliinan hahmo puhuu hassusti sanoja painottaen ja Lauran äidin näyttelijä on ainoa, jonka olen nähnyt isommissa elokuva rooleissa, tosin aina tylsänä äitihahmona. Yllätyin kun katsoin lopputestit tarkasti, että Essi Hellen, joka on mm. Putouksessa ja Viikossa Aikuiseksi elokuvassa, esittää tyttöä Tauskin bileissä. Ehkä tunnetuimmaksi näyttelijäksi koko sarjasta on tullut kuitenkin Max Ovaska. Hän on Lauran kaveri Niko, josta on kasvanut ihan Tuntemattoman Sotilaan Määttä.
Jenna tällingissä menossa Tauskin bileisiin
Laura ja Jenna tekee sovinnon
Sakke on iloinen, kun Jenna lopettaa meikkaamisen
Miksi juuri Laura: Suomessa ei ole oikein ikinä tehnty nuorten (yläasteikäisten) elämästä elokuvia, eikä tv-sarjoja. Tämä on yksi niistä harvoista. Aika kliseinen, kiltti, selvästi aikaansa kuvaava, mutta myös todentuntuinen. Lähdeteoksista en huomaa mitään liittyvän oikein Laura Menopäällä kirjaan, vaan adaptaatio on lähes suoraan Laura Ystäväni kirjasta. Paljon on kuitenkin eroja: kirjassa ollaan 15-vuotiaita, sarjassa 13 v. Lauran toista veljeä Mikkoa ei ole ollenkaan ja Laura ja Niko tanssivat paritansseja. Laura myös ei koe kirjassa mitään ihastuksen tunteita Tauskiin, eikä Jenna Sakkeen. Laura Ystäväni on Laura -kirjoista yksi suosikkini, joten siksi myös tämä sarja vetoaa niihin nuoruuden tunteisiin, jota itsellänikin on ollut. Pidän kovasti myös sarjan tyylistä siinä mielessä, että tässä on kuvattu paljon kohtauksia tapahtuvan ulkona. Siellä syödään jätskiä, heitetään marjoja toisten päälle, kävellään purolla ja on vihreätä ja kaunista. 2000- luvun alun musiikki Emmi, Nylon Beat ja Sonata Arctica soi selvästi esillä ja vahvistaa niin selkeästi tätä ajankuvaa. Lauran ja Jennan vaatteetkin on täysin samanlaisia, mihin ite pukeuduin 12-vuoden iässä.
Laura purolla
Mieleenpainuvimmat kohtaukset:
- Sakke ja Jenna ovat kahdestaan
- Kuka tahansa kävelemässä puron yli
- Jenna ja Laura syö jätksiä, kun Sakke tulee häiritsemään ja heitellään viinimarjoja
- Puhutaan Lauri Merimaan komeudesta (kyseessä on oikeasti Hunks-tanssija)
- Lauran ja Nikon tanssi "keikka" Mic Macin huppareissa
 - Laura ja Jenna sopivat
- Lauran ja Tauskin loppusuudelma, joka päättyy Tauskin vikoihin sanoihin: "Nähdään, Laura Koo."
Nähdään Laura Koo

lauantai 11. elokuuta 2018

Disney Klassikot 14: Peter Pan

Peter Pan on siitä harvinainen Disney klassikko, että en omistanut sitä pienenä ja näin elokuvan kokonaisuudessaan vasta 14-vuotiaana. Peter Panista olin tietty nähnyt pätkiä trailerien ja Samu Sirkan Joulutervehdyksen Muodossa, mutta itse elokuvaa meillä ei ollut vhs-kasetilla, eikä koskaan dvdllä. Vasta kun tilasimme DIsney Chanelia vuonna 2005 nauhoitin elokuvan talteen ja sain nähdä Disneyn version Peter Panista kokonaan suomeksi. Peter Panin tarinaan oli muuten aiemmin tutustunut samannimisen live action version muodossa, joka on valmistunut 2003. Muistelen myös, että Johnny Deppin tähdittämän Findign Neverlin ehdin näkemään ennen Disneyn Peter Pania. Varmasti näidem lähtökohtien takia minulla oli aikoinaan Peter Paniin kovat odotukset. Katsoin elokuvan nyt alkuperäisellä ääniraidalla, mikä oli ihan kelvollista kuultavaa. Peter Panin suomidubbi on mielestäni yksi huonoimmista mitä suomessa Disney klassikoihin on tehty. Tätä paskemmaksi menee vain Pienen Merenneidon uudelleen dubbaus, eikä Liisa Ihmemaassakaan ole kovin häävi suomeksi.
Peter Panin alkuperäinen elokuvajuliste
Rauhallinen ilta Lontoossa, vanhemmat ovat lähdössä juhliin ja Nana koira huolehtii lapsista. Lapset Leena, Jukka ja Mikko tosin eivät ole kovin rauhallisia, kun heillä on leikit kesken. Isältä menee hermot koiran lapsenvahtitaitoihin ja kyllä Leenakin tarttisi jo oman huoneen. Leena on illat pitkät kertonut satuja Peter Panista ja juuri tänä iltana Peter tulee hakemaan kadonneen varjonsa Leenalta. Mukana on myös Helinä keiju, joka tulee mustasukkaiseksi Leenan yrittäessään antaa pusua Peterille. Peter haluaa ottaa lapset mukaan Mikä-Mikä Maahan ja heittää näiden ylle keijupölyä. Sen avulla he lentävät Lontoon yössä Big Benin ohitse suoraan aamuun, jättäen Nanan pihapuuhun roikkumaan. Mikä-Mikä Maassa Helinä houkuttelee kadonneet pojat ampumaan Peterin seuruetta. Tämä ei nostata Helinän pisteitä Peterin silmissä. Kadonneet pojat, Jukka ja Mikko leikkivät seuraa johtajaa, kunnes heidät nappaa intiaanit. Peter vie Leenan katsomaan Merenneitoja, jotka eivät ole niin mukavia kuin odottaisi. Merenneidot ovat vain kiinnostuneita Panista ja haluavat hukuttaa Leenan.

Kapteeni Koukun laivalla
Samaan aikaan Kapteeni Koukku ja hänen oikea kätensä Simo ovat kidnapanneet Intiaaniprinsessa Tiikerililjan. Se onkin juoni, sillä he tietävät, että Peter tulee tämän pelastamaan. Luolassa Kapteeni Koukku ja Peter Pan tappelevat Peterin voitoksi. Peter vie Tiikerililjan takaisin omaan heimoonsa ja nyt on Leenan vuoro olla mustasukkainen. Intiaanien heimossa ihmetellään laulun avulla miksi ollaan punaisia ja Leenaa vähätellään entistä enemmän. Peterin ja kadonneitten poikien kotiin, Hirttopuuhun, palatessaan kaikki pojat haluavat pitää Leenaa äitinä, Jukka ja Mikko myös. Leena laulaa omasta äidistään ja niin kaikki alkavat kaivata kotiansa, paitsi Peter Pan. Hän kun ei halua kasvaa aikuiseksi. Mustasukkainen Helinä on tällä välin Kapteeni Koukun loukussa ja hänet houkutellaan kertomaan Panin olinpaikka. Näin Koukku muiden merirosvojen kera saa Leenan ja pojat vangiksi laivalleen. Panille hän jättää lahjapaketin, missä on pommi. Helinä ehtii juuri ja juuri pelastaa Peter Panin tikittävältä pommilta. Pan lentää Koukun laivalle ja juuri ajoissa pelastaa lankulta kävelevän Leenan, joka kieltäytyy liittymästä merirosvoksi. Kapteeni  Koukku ja Peter Pan ottavat vielä kerran yhteen ja tietäähän sen miten siinä käy: Koukku ja muut merirosvot soutavat karkuun krokotiiliä ja Peter Pan saa koko laivan omakseen. Leena ja pojat heräävät omasta lastenhuoneestaan ihmetellen oliko kaikki unta. Vanhemmatkin on jo palanneet juhlista ja isä tunnistaa pilvissä leijailevan laivan jotenkin tutuksi. Ihankuin hänkin olisi nähnyt sen joskus, kauan sitten.

Peter Pan jatkaa tyyliltään Liisa Ihmemaassa elokuvaa, sillä se on episodimainen ja unenomainen. Mielestäni loppuratkaisu on aika heikko, kun taas jää auki onko kaikki vain unta. Pidän kovasti Peter Panin piirrostyylistä, sillä se on klassista Disneytä, mutta hahmosuunnittelu on heikkoa. Eniten harmittaa se, etten missään vaiheessa opi pitämään päähahmoista. Peter Pan on kokoajan itsekeskeinen, Leena rasittava, Jukka näsäviisas ja Mikko se pakollinen pikkulapsi. Siltikin Jukka ja Mikko on parhaat hahmot, sillä heillä on persoonaa, tosin kuin Peterillä ja Leenalla. Helinäkeiju on mykkä, mutta ilmaisee tunteensa ilmeillä. Hän osaa nauraa ja hymyillä suloisesti, mutta jokin Helinässä on aina mätännyt. Live action Peter Panissa jonka olen nähnyt, perustellaan hyvin, että keijulla voi olla aina vain yksi tunne kerrallaan pällä, joten siksi heidän tunteensa on vahvoja. Disneyn versiossa kun tätä ei tuoda esille, ihmettelen helposti Helinän voimakkaita tunteita. Merenneidot ovat oikein söpöjä, mutta yksiulotteisia. Intiaaneista taasen saa enemmän irti, sillä he ovat aikamoisia hupiveikkoja ja laulun Miks Hän on Punainen? aikana valoitetaan vähän enemmän heidän elämäänsä. Kyseinen kappale on suosikkini elokuvassa, sillä siinä on meininkiä ja huumoria. Muut muistamani lauut Lentää voit ja äitilaulu ovat mielestäni todella surkeita, jotka unohdan saman tien. Äitilaulu varsinkin on niin selvää ajan täytettä.

Intiaanit laulvat Miks hän on punainen?
Disneyn tarinat yhdistetään helposti seikkailuihin ja mikä olisi parempi seikkaulupaikka kuin Merirosvolaiva. Kapteeni Koukku miehistöineen on todella klassista Disneytä ja tykkään siitä tyylistä millä tavalla nämä mammanpoikamerirosvot on esitetty. Ilman tätä rosvojoukkoa tuskin ikinä oltaisiin tehty Pirates Of The Caribbean leffoja. Varsinkin Koukun punainen kapteenin takki on jopa ikoninen. Muutenkin nämä merirosvot ovat hyvin tyypillisesti pukeutuneita: liivejä, huiveja päässä, raitapaitoja ja puujalkoja. Intiaanien lisäksi Koukun laivassa tapahtuvat kohtaukset ovat suosikkejani. Jotenkin oikein harmittaa, että Pan voittaa ja nöyryyttää Koukkua niin pahasti, sitä on todella ikävä katsoa. Merirosvoillakin taisi olla jokin oma laulunsa, mutta se ei ole painunut mieleeni. Elokuva alkaa ja loppuu lastenhuoneeseen, mikä on minusta vähän tylsä ratkaisu, mutta niin kuulemma käy alkuperäisessä Peter Pan näytelmässäkin. Pidän kovasti Leenan, Jukan ja Mikon vanhemmista, varsinkin vähän hössähtäneestä isästä, joka herkityy lopussa. Olenkin miettinyt, että onko Peter Panissa ihan tarkoituksellista, että näkemissäni versioissa aina Kapteeni Koukun ja lasten isän näyttelijä/ääninäyttelijä on sama? Live action versiossa molemmat roolit tekee uskomaton Jason Isaac ja Disneylläkin on ainakin aluperäisessä ja suomidubissa hahmoilla sama ääninäyttelijä. Teoriani on, että kaikki on Leenan unta ja alitajuisesti hän näkee vihaisen isänsä pahiksena Kapteeni Koukun roolissa. Tosin isä itsekkin kun näkee laivan pilvissä tunnistaa sen, eli ehkä hän on nähnyt oman isänsä aikoinaan siinä Koukkuna, kuka tietää. Disneyn Peter Pan ei minusta ole yhtä hyvä versio kuin 2003 tehty live action Peter Pan, mutta on animaatiotyyliltään klassista Disneytä. Omalle suosikki Disneyn klassikkolistalle se ei kuitenkaan koskaan pääse yltämään.

torstai 2. elokuuta 2018

Suolaista ja Makeaa

90-luvun kotimaisia elokuvia on aina haukuttu huonoiksi ja tämä projektini on taasen edennyt yhden elokuvan eteenpäin, selvittääkseen miksi näin on. Suolaista ja Makeaa on Kaisa Rastimon vuonna 1995 valmistunut elokuva, jota kannen perusteella mainostettiin romanttiseksi komediaksi. Lainasin leffa kirjastosta ja ihmettelin oikein, miksi tässä on näin ruma kansi. Halusin antaa elokuvalle mahdollisuuden, sillä pääosa Annaa esittävä Päivi Akonpelto on minulle tuttu Parhaat Vuodet tv-sarjasta.
Elokuvan mainosjuliste
Parikymppinen Anna on yliopistolla kirjoilla, muttei osaa oikein päättää mitä haluaisi opiskella. Hän asuu parhaan kaverisna Kattiksen kanssa ja uskoo ensirakkauden olevan ainoa ja oikea. Anna heilasteleekin vähän niitä ja näitä kundeja, kunnes yhtenä juhannuksena kohtaa Laurin ja se on menoa. Vaikka alkuhetken huuman onnessa Anna ei lähde Laurin mukaan, niin heille kehittyy kiero suhde. He mukamas rakastavat toisiaan, mutta osoittavat sen vihaamalla. Elokuva onkin kokonaan Annan ja Laurin soutaa- huopaa leikkiä ja välillä ohitse pyörähtää liuta muita hahmoja. Jostain ihan randomisti Anna kohtaa vanhemman äijän Ilarin ja muuttaa tämän kanssa maalle, kun Laurikin on jo löytänyt uuden ja lähtee sen  kanssaan Afrikkaan. Ennen tätä he koittavat vielä löytää vanhan juhannsuluotonsa ja tehdä juhannustaiat oikein, niin että rakkaus lähtisi uudelleen roihuamaan.

Suolaista ja Makeaa on todella tasapainoton elokuva, mitä on äärimmäisen hankala seurata. Juonta ei varsinaisesti ole lainkaan, vaan seurataan näiden kahden hahmon ollakko vai eikö olla leikkiä ja heidän kaveruksiaan. Päivi Akonpelto on Annana ihan hyvä, mutta hän tekee täysin samanlaisen, ehdottoman roolin Parhaissa Vuosissa. Kysymykseksi jää, osaako hän tehdä muuta? Lauria esittävä Petri Hanttu on ruma kuin mikä, eikä hän luo hahmolle mitään persoonaa, eli näytelijöillä elokuvaa ei voi kehua.  Filmi sisältää kamalasti sivuhahmoja, joitten nimet ja naamat ei jää lainkaan mieleen. Peter Franzénin tunnistin pikkukohtauksesta ja Laurin eksän kun hän alkaa olemaan Annan kanssa, on nuori Maria Kuusiluoma. Hannele Laurikin vilahti kuvissa jonkun hahmon äitinä Laurin lääkäriksi valmistujaisissa. En vain saanut selvää onko hän Laurin vai jonkun muun valmistuneen äiti. Eniten elokuvassa ärsytti kertoja, Amor eli Mari Rantsila. Koko elokuvaa siis kehystää kertoja, joka puhuu puhki Annan ja Laurin tunnekuohut ja vertaa heidän suhdettaan Raamatun luomistarinaan Evasta, Adamista ja kielletystä omenasta. Tämä kertoja on todella tappavan tylsä ja vaikka idea on persoonallinen, niin se ei vain onnistu tässä elokuvassa.

Lauri ja Anna eivät osaa olla toisistaan onnellisia
 Ihmettelen kovasti miksi Suolaista ja Makeaa on mainostettu komediana, sillä en yhtenäkään hetkenä edes hymähdellyt, saatikka naurahtanut. Tarinassa ei ole mitään hauskaa, ei oikeastaan edes mitään kertomista. Jotkut voi pitää hauskana, että kaksi aikuista miestä harrastelee yöllä vesipyssyillä ampumista, mutta harrastaa aikuiset nykyään Pokémon Go:takin, joten mitään ihmeellistä en tässä näe. Elokuvan kuvaus on ehtaa ysäriä, samoin musikki. Lavastus ja vaatetus on taasen viety ihmeellisyyksiin ilman kunnon syytä. Luontokuvat ovat iha nättejä, utuisen kauniita, mutta hahmojen vaatteet ovat ihan ihmeellisiä ja tuo mieleen jonkun halvan rokokoo näytelmän. Johtuuko tämä sekametelisoppa ohjaajan tavoitteesta saada fantasiamainen ote elokuvaan? Jos näin on niin siinä ollaan epäonnistuttu täysin. Rastimon nimi kuulsoti tutulta ja kun tarkistin niin huomasin, että hänhän on ohjannut Heinähattu ja Vilttitossu elokuvan 2000-luvun alkupuolelta. Siinä elokuvassa hän onnistuu hyvin tuon fantasiamaisen unenomaisuuden yhdistää realismiin. Suolaisessa ja Makeassa se ei onnistu. Ideaan on luotettu liiaksi, mutta ei vielä olla saatu sitä toimivaksi.  Harmikseni Suolaista ja Makeaa on niin juoneton elokuva, etten voi sitä suositella katsottavaksi kenellekkään.