Harry Potter ja Salaisuksien Kammio

Salaisuuksein kammio on suoraa jatkoa ensimmäiselle osalle Viisasten Kivi ja tämä on todella uskollinen, sanoisinko jopa uskollisin kaikista Potter elokuvasovituksista. Kun ensimmäisessä osassa luotiin vasta Pottermaailmaa, niin tässä ei enää käytetä niinkään aikaa sen esittelyyn, mutta rytmi pysyy edelleenkin yhtä rauhallisena, mitä aikaisemmassa osassa. Toisaalta, tässä näyetään muutama uusi velhopaikka, joihin tullaan palaamaan myöhemmin, kuten Weasleyiden Kotikolo sekä Iskunkiertokuja ja taas näitten esittely on tehty hyvin rauhallisesti. Minua häiritsee paljon se, kun Harry, Ron, Fred ja George ovat lentäneet Likusteritieltä Kotikoloon ja he menevät taloon sisään, itse Weasleytkin katselevat ja ihmettelevät kotiaan. Ymmärrän kyllä Harryn sitä ihmettelvän, mutta ei näiden punatukkien sitä tarvi tehdä, nehän on asuneet siellä koko elämänsä. Kotikolo on aivan lumoavasti tehty ja kuvaa juuri sitä miksi sen olin lukiessanikin kuvitellut.

Harry Potter ja Salaisuuksien kammio elokuvan mainosjuliste

 Kirjassa esitellään paljon lisää uusia hahmoja, jotka ovat tärkeitä juonen kannalta ja tietenkin ne ovat myös osassa elokuvaa. Muutama hahmo, kuten Colin Creevey ja Justin Finch-Fletchley on esitelty kyllä todelllä hätäisesti ja tuntuvat juuri sellaisilta hahmoilta, että he oisi jätetty kokonaan elokuvasta pois, elleivät he olisi olleet kangistumisen kohteita. Cornelius Toffee piipahtaa tässä myös pikaisesti, mikä taas mielestäni ei olisi ollut välttämätöntä. Lucius Malfoy olisi voinut ihan hyvin kertoa tämän asian ja Cornelius näkyä vasta seuraavassa osassa. Lucius Malfoy esitellään Säilä ja Imupaperissa aivan valloittavasti ja jos edellisessä elokuvassa rakastuin Severuskeen, niin tässä ihastuin kyllä Luciukseen. Jason Isaac varastaa valkoisella peruukillaan ja vilpittömän pahalla katseellaan minut kokonaan. Hän tosiaankin on uskottava ilkeän Dracon isukiksi. Dobby kotitonttu on luotu aivan yltiöihanasti. Suomalaisen kirjan kanteen on Mika Launis tehnyt niin kuvottavan huononon kuvituksen ja valitettavasti kun kuvittelin Dobbyn lukiessa sellaiseksi, niin en hahmosta pitänyt lainkaan. Tämä elokuvasovitus Dobby on hurmaava jättisilmillään ja käheällä äänellään, tämä kyseinen ääni luo Dobbylle valtavasti inhimillistä persoonaa. Arthur Waesley on juuri niiin lämminhenkinen ja huumorillinen hahmo, mitä aina kuvittelin. Ginny taas on tässä laitettu todella takaa-alalle, eikä hänen lapsuudenihastusta Harryyn vielä näytetä, vaikka pitkän sarjan juonikuviossa pidän tätä tärkeänä seikkana. Bonnie Wright on vielä ihan suloinen pikku Ginnynä, mutta hänen vahentuessa hahmosta tulee entistä tylsempi. Gilderoy Lochart taas vallottaa valkokankaan, niin huumorillisesti kuin pitääkin. Ihanaa, ettei tätä hänen esittelyään leikattu pois: Merlinin ritarikunta, kolmas luokka ja Me Noitien viisinkertainen hurmaavimman hymyn palkinnon voittaja. Vorokin näkyy tässä Norriska kissansa kanssa pikkuisen enemmän kuin aikaisemmin, ja hänen taskuvaraslookkinsa on hieno.

Draco pojan isukki Lucius Malfoy

Salaisuuksien kammion avautuessa tarina saa pikkuisen synkemipiä sävyjä mitä Viisasten Kivessä. Mitään perusoppitunteja ei ehditä nähdä oikein ollenkaan, kun juoni on niin vetoissaan salaisuuksien kammion avaamisesta, ettei mitään tärkeää jää siitä puuttumaan. Tarina tässä kulkee makuuni jopa liian suoraviivaisesti eteenpäin, eikä eroa kirjaan tosiaankaan ole. Siksi tämä on kirjaa tuntevalle tämä elokuvasovitus voi olla hitusen tylsä teos. Taikaolentoja tulee esille enmmän ja tekijät ovat oikein päässeet mässäilemään ilkiöiden, hämähäkkien ja altruunojen teolla. Tälläiset hahmot ei itseäni niinkään kiinosta ja yleensä kohtauksia näiden otusten kanssa pidän vähän tylsinä. Feenikslintu Faveks on ehkä sympaattisin taikahahmo tässä, sillä omat kuvitelmani Feeniks linnuista on perustunut Muumilaakson tarinoiden jaksoon, eikä Feenikslintu siinä ole kovin kaunis.

Lapsinäyttelijät ovat kehittyneet valtavasti ensimmäisen elokuvan kuvauksista. En kuule missään vaiheessa keneltämään mitään paperista tekstiä, vaan he osaavat sulautua hahmoihin ja antaa heille jo kunnolla tunnetta. En tosin ymmärrä, miksei Hermione lopussa halannut Ronia samalla tavalla kuin Harrya. Kolmikko on yhtä tasa-arvoinen toisilleen ja tuon halauksen puuttuminen saa kuvittelmaan, että Ron ja Hermione eivät arvosta toisiaan yhtä paljon kuin Harrya. Kuvaukset lasten tuon murrosiän aikana ovat siinä mielessä vaativia, että hahmot kasvavat kokoajan, heiltä lähtee lapsenpyöreys pois ja monilla on äänenmurros jo kovin kehittynyt. Elokuvan kohtauksiahan ei kuvata järjestyksessä ja siksi välilä huomaankin, että Draco elokuvan keskellä kuulsotaa nuoremmalta kuin alussa ja Ronilla on pyöreämmät kasvot loppujuhlisa, kuin Murjottavan Myrtin vessassa monijuomalientä valmistamassa. Hahmot tosiaankin kasvavat roolien mukana ja tuovat niihin enemmän omaa itseään kuin ennen ja tekevät hahmoista persoonallisempia kuin aemmin. Ron ja Draco varsinkin nousee suosikkihahmojeni joukkoon, Tom ja Rubert saavat luotua hahmojansa tässä aidommin uskollisemmin esiin, kuin aikaisemmin.

Salaisuuksien kammion aikaan alkoi nettiyhteys meidänkin talossa toimimaan ja tämä kuva on ollut tallennettuna jostain Warner Brosin sivuilta jo silloin. Jos opiskelisin Tylypahkassa, kuuluisin ihan varmasti Luihuiseen ja hengailisin Dracon kanssa samoissa piireissä.

Salaisuuksen kammion voi vielä laskea perhe-elokuvaksi, toisin kuin sitten seuraavia osia. Elokuvan ikäraja on k11 ja ymmärrän hyvin, että muutaman vuoden nuoremmat katsojat aikoinaan pääsi katsomaan tätä vanhempiensa kanssa elokuvateatteriin. Vanhemmat ei kuitenkaan aina tajua, miksi ihmeessä ikarajat on keksitty, silä kun olin itse tätä katsomassa elokuvateatterissa, niin samassa näytöksessä oli joku niin järjettömän ajattelematon äiti, että toi sinne niin pienen lapsen, joka ei osaa lukea ja mitä tämä äiti teki: luki lapselle ääneen koko elokuvan tekstityksen ja voitte vain kuvitella kuinka sellainen häiritsi muita katsojia! Jos elokuvaa ei ole dubattu, niin sillon on minusta itsestään selvää, että tämä ei ole sopiva lapselle joka ei osaa lukea. Minulle on ihan sama lukeeko mamma tekstejä kotona, kun kattelette tätä, mutta herranjumala yleisessä elokuvateatterissa jossa olin n.50 katsojaa ja kaikki on makasaneet lipun saada  nauttia elokuvaelämyksestä ja yks pöljä häirtsee tätä koko 2 ja puolituntista, voisi siinä jo vähän miettiäkkin. En itse suosittele todellakaan Pottereita vaikka 6-vuotiaile, sillä sen teemat ja maailma on sen verran jännittäviä ja hirviöotuksia on tässä paljon, kuten hämäkäk ja basiliski. Se lapsi voi kyllä uskaltaa katsoa tämmösen jäänä elokuvan tuttujen ihmisten ympäröimänä turvallisissa oloissa ja siksi pidänkin tätät perhe-elokuvana. Ärsyttää vaan suunnattomasti tuollainen välinpitämättömuus muita katsojia kohtaan. Viime aikoina en ole onneksi vastaavia tapauksia nähnyt, mutta nykyajan ilmiönä on tullut elokuvateatteriin nämä kännykkähäiriköijät. Kun vierustoveri räplää älypuhelinta, niin mulla ainakin silmiin tulee ärsyttävä häiritsevä valo ja sanonkin siitä aina kipakasti niitten käyyäjille. Onneksi on aina viesti mennyt perille.