Disney Klassikot 19: Viidakkokirja

Viidakkokirjakin on näitä elokuvia, joitka omistan lapsuudestani rämisevällä vhs kasetilla. Vasta vähän aikaa sitten sain ensimmäistä kertaa Viidakkokirja dvd:n halvalla hypysiini. En muistanut lainkaan, että Viidakkokirja alkaa tällä satukirjan kansikuvalla ja hämmstyin kyllä kun lopusssa sitä ei enää ollut. Viime  katsomiskerrasta on ilmeisesti kulunut hyvn pitkä aika, koska en lainkaan muistanut että Bagheera itse toimii alussa tarinan kertojana.

Katsomiskokemustani häiritsee hallitsevat värit. Eläimet ovat tylsän harmaita, kuten Mowglin tukka, viidakko on pääosin vihreää ja monissa lähikuvissa taustalla on vain sininen taivas. Samat värit toistuvat kohtauksissa liian pitkän ajan. Tosin viidakon vihreys ja rehevyys kokoajan korostaa eläinten värejä.  Vaikka viidakossa on myös pirteitä erivärisiä kasveja, ne ei riitä poistamaan vihreän hallitsemista.

Viidakkokirja elokuvan mainosjuliste

Taustoihin on panostettu paljon ja taivas on ihan aidon näköistä. Veden kimmellys on ihanan pirteää. Dvdeellä huomaa selkeästi, että taustoja ei tarkoituksellisesti edes ole koitettu  tehdä tarkasti, vaan pikemminkin on pyritty luoda illuusio viidakosta. Kasvit ovat mielikuvitusmaisia ja viidakon keskeltä löytyy savannia ja eroosia aluetta. Varjoihin on erityisesti panostettu. Yön joukkokohtauksissa vailitettavasti eläimet jäävät sumeiksi, kun harmaa ei erotu tarpeeksi selvästi yönsisnistä  taivasta vasten.Viidakkokirjassa on yksittäisiä hauskoja pikku kikkoja, kuten  Bagheeran, susien ja Kaan keltaiset silmät. Baloo ja Kenrali Hathi puhuvat välillä suoraan katsojalle kameraan ja kun elefantit askeltavat marssiaan, kamera tärisee askelten mukana.

Yöt vaihtuvat päiviksi salaman nopeasti, Shere Khanin silmien koko vaihtelee kuvakulmien mukaan ja Kha tuntuu pidentyvän välillä itsestään. Hänen pituutensa nimittäin muuttu, lähes joka kohdassa. Ehkä vain hän on aina venyvä? Elefanttien toilailut ovat Viidakkokirjan hauskinta antia. Olen aina luullut eleffanttilapsen olevan tyttö, paksuhkon tukan takia, mutta hän paljastuikin pojaksi. Hekottelen aina Kenraali Hathin komennoille ja lausahdukselle "Kuri on tärkeä." Apinakohtauksenkin on ilmeisesti takoitus olla hupaisa, mutta vilkkaat apinat ennemminkin saavat minut ärsyyntymään. Luin hypynarun hypiminen käsillä on ainoastaan ilahduttavaa. Baloon omien sanojensa mukaan "Svengaa kuin hirvi" apinoiden keskellä ja niinhän tekeekin. Karhun elämää ja apinalaulua hoilaan sujuvasti elokuvan mukana.

Aamumarssilla

Eläimet ovat viidakkokirjassa eläimiä, mutta Baloo on ihmismäinen ja siksi Mowgli viihtyy parhaiten hänen surassaan. Vaikka Baloo sanookin kohdelleensa Mowglia kuin omaa poikaa ja Mowgli kutsuu Balootaa "Karhuisäksi" niin heidän suhde on ennemminkin veljellinen ja kaverillinen.
Loppuuolella esiintyvät korpit tuntuvat irrallisisen oloisilta, vaikka sopivatkin eroosiotaustaan ja heidän keskustelunsakin ovat käytännössä kuollutta. He kumminkin saavat pois Mowglista pessimistisyyden ja negatiivisuuden. Toisaalta korpit kutsuu juuri tapaamaan Mowglia ystäväksi, mutta jättävät heti hänet yksin kun Shere Khan saapuu. Tässä lujonnon voimat auttavatt Mowgilia eniten pääsenään Shere Khanista eroon. Aikamoista tuuria?! Baloon lopun valekuolema ei ole tarpeeksi dramaattinen, koska se kestää vain niin lyhyen hetken.  Mowglin tapaama ihmiskylän tyttä laulaa kauniimmin kuin muistinkaan.