Mission Impossible sarjan aikasemmat osat saatiin pikaisesti katottua ja koska ensi-illan näytösaika tälle sattui sopivasti perjantai päivälle, niin tulipas tämäkin käytyä kattomassa. Omaksikkin ihmetyksekseni voin myöntää jopa nauttineeni elokuvasta. Ensimmäisestä en muista mitään, toisesta löytyy arvostelu
täältä, kolmas oli aika omituinen ja neljäs jo ihan mielenkiintoinen ja vetävä (ponintsit myös Samuli Edelmanille).
 |
| Mission Impossible 5 elokuvan mainosjuliste |
Neljännen elokuvan lopussa Tom Cruisen esittämä Ethan jo saa kuulla uudesta tehtävästään Syndicatesta ja siinä jää auki ottaako hän tehtävää vastaan. Rogue Nation alkaa juuri siitä mihin aikaisempi osa jäi. Ethan etsii todisteita Syndicaten olemassa olosta, kun hänen agenttitoimistonsa IMF ei meinaa siihen millään uskoa. Elokuvassa on älyttömästi tapahtumia ja mutkia, joista varmasti minulta meni monikin ohi, mutta varmasti elokuvan selkeyteen vaikuttaa aikaisempiin verrattuna se, että ohjaaja on tässä toiminut itse myös käsikirjoittajana. Pidän valtavasti siitä, että elokuvassa viitattiin aikaisemmassa osissa käytyihin tapahtumiin, kuten esim. 4 elokuvassa olevaan Vatikaanin tuhoamiseen. Elokuvan alussa kun Ethan on Lp-levykaupassa hakemassa uutta tehtävää hän kohtaa siellä leffan päävihollisen Solomon Lanen. Lane sulkee Ethanin lasiseen "kaappiin" mistä tämän kaiken järjen mukaan pitäisi tukehtua, mutta tottakai elokuvan sankari löytää tiensä ulos. Viimeinen kohtaus elokuvassa mukavasti viittaa tähän alkukohtaukseen, kun Ethan saa Salomonin samanlaiseen ansaan, mistä tämä ei selviäkkään.
Mieleen jäi vahvasti myös tälläinen mahdoton tehtävä, jossa Ethan on poppoonsa kanssa jossan valtavassa tehtaassa, missä Ethan joutuu sukeltamaan syvälle vesiputkiin, jossa hän joutuu vaihtaa joidenkin elektronisten vempeleiden muistikorttieja(?), niin että tämän kaveri pääsee varastamaan tärkeän muistitikun. Sukeltamiskohtaus oli tehty hyvin jännäksi, tietenkin hapin käyttö ja tarkka aikaraja on siinä vastassa. 3Dnä tämä kohtaus olisi varmasti toiminut ja vihdoinkin nainen pääsee pelastamaan sankarin.
 |
| Taas päästään päristelee mopoilla |
Takaa-ajoa, jännitystä, sekavia tehtäviä, vaarallisia tehtäviä, hassuja yhden lauseen vitsauksia, komeita miehiä, kaunis nainen (vihdoinkin, aikaisemmisssa ei naiset ollut minun makuuni, mutta tällä Iisa Faustilla oli asenne ja ulkonäkö kohdallaan, ei mikä tahansa hempukka). Ethanin poppoosta hänen kaverinsa Benji Dunn nousi suoikiksini, hänen hahmostaan sain ehkä eniten irti, sekä tietty Luther Stickellistä, joka tuntuu olevan Ethanin oikea käsi. Tomppa itsessään veti pääroolinsa täysillä, mutta hänestä huomaa kyllä jo pientä vanhenemista.
Toiminta elokuvan genrenä ei vieläkään ihan syvimmältä olemukseltaan minulle aukea, mutta kyllähän tätä mieluusti isolta valkokankaalta katsoi, räjähdykset ja takaa-ajot kun näkyy siinä monin kerroin hurjempana, kuin kotiteatterillani. Tietysti myös ajatus ensi-illasta saattoi luoda osan tunnelmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti