Harry Potter ja Viisasten Kivi

Videonauhan aikaa-blogissani kerroinkin jo aikaisemmin suhteestani J.K.Rowlingin Harry Potter sarjaan ja siitä kuinka olen siihen hurahtanut. En ala tässä nyt vertaamaan elokuvien eroja ja "virheitä" kirjasarjaan, vaan pyrin käsittelemään Potter elokuvat itsenäisinä kokonaisuuksina.

Harry Potter ja Viisasten Kivi elokuvan mainosjuliste

Viisasten Kivi on Potter sarjalle hieno aloitus. Siinä luodaan hitaasti, mutta varmasti vankka pohja tulevalle taikamaailmalle. Heti jo elokuvan ensimmäinen kohtaus, yö Likusteritiellä, on taianomaisen tunnelmallinen ja Dumbledoren ilmestyessä katsojakin tajuaa, että ei nämä henkilöt tässä elokuvassa ihan tavallisia heppuja ole. McGarmivan näyttää jo heti alussa muodonmuutoksensa kissasta ihmiseksi, joten noituus alkaa heti elokuvan alussa ja taian määrä kasvaa kokoajan loppua kohden. Voin vain kuvitella kuinka haastavaa on tälläiselle fantasiakirjalle alkaa luomaan semmoisisa asioita, kuin huispaus tai Tylypahka. Vaikka niitä kirjassa kuinka hvyin kuvataan, niin sellaisen fyysinen toteuttaminen on todellakin tekijäporukalta vaatinut paljon mielikuvitusta ja teknistä osaamista. Uskon, että käsikirjoituksessa on alunperin koitettu ottaa tälläisiä teknisesti todella vaikeita toteutuskohtia pois, mutta Rowlingin pyynnöstä niitä on sitten sinne jätetty, koska kyseinen juttu voi olla tärkeä myöhemmissä osissa tarinaa. Aaveet esimerkiksi Viisasten Kivessä ovat aika mitättömissä osaissa ja näyttävät näin 10 vuotta myöhemmin katsottuna todella kököiltä, mutta jos ne olisi kokonaan jätetty pois, niin seuraavan osan, Salaisuuksien Kammion, tarina olisi muuttunut liiaksi.

Hagrid tuo Harrylle kirjeen

Viisasten kiven tarina ei saa vielä mitään erikoisen synkkiä sävyjä ylleen ja siksi tätä voi hyillä mielin sanoa perhe-elokuvaksi, toisin kuin sitten ihan myöhempiä Pottereita. Elokuva seuraa uskollisesti kirjan juonta, vaikka muutamissa kohdissa onkin menty helpompaa reittiä ja jätetty esim. Norbertin lähettäminen Ronin veljelle Charlielle, toinen huispausottelu ja Kalkaroksen luoma Viisasten Kiven suoja kokonaan pois. Juonessa pysyy tässä vielä kärryillä ilman, että tarvii olla kirjaa lukenut. Ei kyllä voi muuta kuin nostaa hattua käsikirjoittajalle, kun on saanut romaanista tiivistetyä niin hyvin kaikki tärkeimmät osat talteen. Elokuvasta on tosin poistettu kohtaus, jota ei kirjassakaan suoraan sanota, mutta minkä olisin kuiteskin toivonut jätettäväksi elokuvaan. Siinä Harry ja Waesleyt syövät jouluateriaa suuressa salissa ja Harry katsoo takkaan mietteissään Iseeviot-peiliä,missä hän näki vanhempansa ja Ron koittaa saada tätä unohtamaan sen. Kirjassa, kun Harry on päähenkilönä, niin kaikki ajatukset kerrotaan hänen kauttaan, mutta elokuvassa kun ei hahmon pään sisälle pääse, pidän valtavasti näistä yksittäishetkistä, jolloin kuvataan hänen mietiskelyään. Elokuvaan onkin ihanasti jäänyt muutama kohta, joissa harry istuu ikkunalaudalla ja myöhemmin kävelee linnan tiluksilla Hedwigin kanssa. Ajan kuluminen on leikattu elokuvassa kivasti juurikin Hedwig pöllön lennon kautta.

Ron ja Harry junassa matkalla Tylypahkaan

Viisasten Kiven ohjannut Chris Columbus tunnetaankin hyvin perhe-elokuvien ohjaajana (kuten Yksin kotona) ja huomaa, että hän on osannut hyvin ohjata lapsinäyttelijöitä, jotka eivät missään välissä ole liian teennäisiä. Lapsirooleilla on valitettavan usein tapana puhua repliikit ns. suoraan paperista, mutta Pottereissa koen näyttelijöiden jo tuon ikäisenä muokkautuvan ja syventyvän hahmoihinsa. Otin heti omakseni kaikki näyttelijät, eikä kukaan tee mitään huonoa roolia, muutama korkeintaan vähän mitäänsanomattoman, kuten profesoori Orave. Daniel Radcliffe, Emma Watson, ja Rubert Grit ovat vielä ihanan viattomia lapsia ja elokuvan jälkeen oikein kasvaa halu nähdä kuinka näyttelijät kasvaa roolien mukana. Itse kun katsoin Viisasten kiven juuri sopivasti 11-vuotiaana, samaistuin en pelkästään roolihahmojen kasvuun sarjan myötä, vaan myös näyttelijöiden kasvuun. Viisasten Kivessä on todella loistavia roolitöitä joista mieleeni jää ehdottomasti Severus, Hagrid, McGariva, Lipetit, Dumledore, Fred ja George Wasley, Lee Jordan, Angelina Johnsson, Neville Longbottom, Draco Malfoy, sekä Oliver Wood. On hienoa, että kun elokuvasta on tiedetty tekevän sarja niin näyttelijät pysyy samana koko sarjan aikana, eikä näyttelijän vaihdoksia suuremmin tapahtunut, Dumbledoren esittämää Richard Harrisin poismenoa lukuunottamatta (en oikein pidä tästä uudemmasta Dumledoresta. MIchael Gambon on siinä liian agressiivisen oloinen).

Suosikkihahmo ja rooli löytyy tästä elokuvasta ihan helposti ja se on tietysti kaikkien vihaama liemimaisteri Kalkaros. Alan Rickman limaisessa peruukissa ja koukkunenässä on yksinkertaisesti lumoava. Myöhemmissä elokuvissa  lapsinäyttelijät saavat enemmän vakuuttavuutta ja uskottavuutta, niin että muutama niistä päätyy suosikkihahmokseni.

Severus opettamassa liemitunnilla

Kaiken kaikkiaan Viisasten Kivi on hyvä alku Potter saagalle. Siellä on paljon huumoria, kauniita kohtauksia, toimintaa, seikkailua ja jännitystä. Kirjan lukeneelle muutamat kohdat saattavat olla jopa pitkäveteisiä (kuten kielletty metsä), mutta taas toteutus on sen luokan fantasiaa, ettei  sellaista ihan joka elokuvassa näekkään. Ensimmäinen elokuva antaa enemmänkin todella vankkaa pohjaa jatko elokuville, sekä tietenkin tarina- ja hahmokehityksille. Yksittäisinä suosikkikohtauksina voisin mainita Hagridin esittäytymisen, Harryn junamatkan Tylypahkaan, Harryn, Ronin ja Hermionen oppitunnit sekä Kalkaroksen kuittailut loppupuolella, kun pikku rohkelikot suunnittelevat menevänsä illalla kolmannen kerroksen kiellettyyn käytävään.