Idoleitani: Jasper Pääkkönen

Suurin osa kaikista idoleistani on elokuvista ja/tai televisosta tulleet minulle tutuiksi. Yleensä nämä ovat olleet näyttelijöitä/ääninäyttelijöitä tai taustatekijöitä, joita aloin pikkuhilja tunnistamaan. Monet suosikkieni tärkeimmät roolit ovat jo takana päin, mutta onneksi heidän jälkensä elää vanhoissa julkaisuissa. Näillä "esittelyillä" pyrin hahmottamaan mitkä tekeleet ovat saaneet kyseisen tekijän itselleni merkitykselliseksi.

Toisena idolina näyttelijä Jasper Pääkkönen

Ensikosketus: Periaatteessa olin varmasti vähän liian nuori katsomaan suomen tunnetuinta saippuasarjaa Salatut elämät tammikuussa 1999. Ikää on pikku Severuksella ollut 7 vuotta ja epäilen, että tekijät oli sarjaa suunnitellut vähän vanhemmalle yleisölle. Sen ikäisenä kuitenkin apinoitiin siskoa kaikessa, myös tvn katsomisessa. Enhän minä varmasti sen ikäsenä sarjan ekasta vuodesta mitään ymmärtänyt, muuta kuin että Jasper Pääkkösen esittämä Saku Salin on pahis ja siihen aikaan kuolettavan söpö pottamallisen/Nick Carter tukkansa kanssa. Vaikka aluksi sanoin, että seuraan salkkareita Sakun hahmon tarinan loppuun kertomiseen asti, niin katsoimpahan niitä kuitenkin vielä n.10 vuotta siitä pidemmälle. Onneksi vihdoinkin olen päästänyt tästä saippuakoukusta irti.
Näin jälkeenpäin Salattujen elämien vanhoja dvdeitä katsoessa olen kyllä rakastunut Saku Salinin hahmoon uudestaan. Rikkinäisen perheen pojasta tehdään syntipukki joka tilanteeseen, eikä nuori itse tajua oikein mitä elämältään haluaa. Ja kun se elämän rakkaus vihdoinkin naapurin Miiasta löytyy, niin se on liian myöhäistä. Sakun tunteet Miian kuoleman kohdalla saa minut räpsivän youtubevideonkin kautta itkemään.

Muistettavimmat työt: Kun katson Jasperin filmografiaa niin kyllä hänen ihan kaikki leffa roolinsa on tullut nähtyä, lapsuuden rooleja lukuunottamatta. Jokainen hänen roolinsa on aina jäänyt positiivisesti mieleen.
Salattujen elämien jälkeen tietysti odotin innolla Pahat Pojat elokuvaa, ihan vaan Jasperin takia. Äitihän ei edes meinannut päästää minua katsomaan koko elokuvaa, kun sen ikärajaakin oltiin nostamassa k12 ikärajaan k15. Onneksi näin ei tapahtunut. Tuohon aikaan kyseinen elokuva iski itseeni hyvin lujasti. Jasperin hahmo Eero oli myös tässä rikkinäisestä perheestä oleva esikoinen, mutta tällä kertaa bodaava ja ujo sellainen. Oikein meikäläisen pikkutytön unelma siis.
Kaunis Mies minisarjan nauhoitin talteen heti sen televisiosta tultua. Vaikkei minua kiinostanut yhtään mallimaailmaan sijoittuva sarja, enkä sen ikäisenä sitä oikein ymmärtänyt, niin Jasperin esittämän ristiriitaisen Joonatan hahmon kyllä muistan. Suutuin hahmolle monissakin kohdissa, enkä ymmärtänyt sen motiiveja, mutta pidin sarjan lopusta.

Dante Hell elokuvassa V2- Jäätynyt  Enkeli

 Levottomat 3 on elokuvana aikamoinen vitsi, mutta kyllähän se on tullut katottua ihan alostaman mieskauneuden takia. Eipä sillä elokuvalla mitään muuta annettavaa oikein ole, vaikka olen koittanut hakemalla hakea.
Vares elokuvissa Jasper on hyvin osannut vaihtaa roolia. Esimmäisessä hän törttöili pizzapoika Jarzana amisviiksissä ja hammasraudoissa, toisessa jumalaisena hevikunikaana Dante Hell laulajana, sekä uusimmissa Reini Vareksissa sekopäisenä Kyypakkauksena. Näistä Vares Jasperista Dante Hell on eniten makuuni. Jos tämä heidän bändinsä oisi oikeasti olemassa (eli Jasper laulamassa Northeria) olisin varmasti heidän suurfaninsa.

Miksi juuri Jasper: Jasperin näyttelijäura voi tuntua itsestään selvyydeltä ja helpolta, siinä mielessä, että hänen isänsä Seppo Pääkkönen on näytellyt paljon elokuvissa, televisiossa ja teatterissa ja ei ihme, että poika on samaan maailmaan joutunut. Isän avulla varmasti lapsiäänirooli Disneyn Peter Panin yhdeksi kadonneista pojista on  saatu. Jasper on lapsena näytellyt teatterin lavalla ja Salkkareissa Jasperin isä Seppo Pääkkönen kävi vilahtamassa, tosin siinä itse sarjan Seppo Taalasmaan pontikankeittokaverina. Isää ja poikaa Jasper ja hänen isänsä ovat näytelleet elokuvassa Matti ja V2. Jasper ei ole käynyt Helsingin Kallion Ilmaisutaidon lukion lisäksi muita näyttelijäkouluja ja on muuten täysin itseoppinut näyttelijä. Kokemuksensa ja parhaat oppinsa hän on saanut raa´asti työtä tekemällä, vaikka nyt saippuasarjalla aloittikin. Hänen saama Jussi-Palkinto vuodelta 2014 parhaasta miessivuosasta elokuvasta Leijonasydän antaa tukea sille, ettei hyvä näyttelijä aina tarvi teatterikorkeakoulua taakseen. Tuntuu nimittäin siltä, että kaikki suomen näyttelijät tulevat sieltä ja tekee kertakäyttörooleja. Pidän tosi paljon Jasperin tyylistä näytellä. Hänen hahmonsa ovat olleet monipuolisia ja yleensä kylmän rauhallisia, eivätkä sählääjiä. Hän saa pienellä minimalistisella liikkeillään ja olemuksellaan hahmonsa toimimaan. Olen ymmärtänyt Jasperin olevan itsekkin rauhallinen tyyppi ja kun hänellä ei kuitenkaan sellaista pitkää teatteritaustaa ole, niin hän ei ainakaan kameran edessä vedä yli, mikä on nykyään mielestäni monilla uusilla juuri Teakista valmistuneilla näyttelijöillä paha maneeri.

Suosikkini: Pakko myöntää, vaikka kaikki on tullut katottua, niin se ihana, teini, kapinallinen Saku Saliin vetoaa minuun vieläkin. Ehkä se, että huoneeni oli tapetoituna suosikista ja koululaisesta aikoinaan Sakun kuvilla, voi vieläkin vaikuttaa. Mutta noin tunteikkaan hahmon esittäminen niin nuorena, kyllä se taitoa vaatii.

Tunteisiin, sisimpääni matkustan..