Pennitön ja Suruton kuuluu Disneyn ns.pakettielokuviin, sillä se sisältää kaksi itsenäistä lyhytelokuvaa; Bongo ja Mikki ja Pavunvarsi. Nimestäkin voi päätellä, että jälkimmäinen perustuu tarinaan Jaakko ja Pavunvarsi. Lapsena en ollut saanut mitään kontaktia kyseiseen elokuvaan, vaan katsoin Pennittömän ja Suruttoman joskus 14-ikävuoden huippeilla suomeksi. Se olikin ehkä se syy, miksi myin kyseisen elokuvan pois. Hankin elokuvasta vanhan vuokravideo version vhs-muodossa englanniksi ja vasta sen myötä opin edes jotenkin elokuvasta pitämään.
 |
| Pennitön ja Suruton elokuvan mainosjuliste |
Elokuvassa yhteinen tekijä on Pinokkion omatunto Samu Sirkka. Samu laulaa aluksi jotain huolettomasta elämästä ja hetkessä elämisestä, niistä mihin täytyi tuolloin toisen maailmansodan aikaan keskittyä. Samu löytää vanhan levarin, jossa on jonkun naikkosen laulama musiikkisatu Bongosta. Bongo on siis sirkuskarhu, joka kyllä nautii sirkuksessa olemisesta, mutta kokee kovan vedon takaisin luontoon. Junanvaununsa oven hän saa hajalle ja pääseekin nauttimaan kukkien tuoksusta ja Tikun ja Takun kaksoisolentojen pilkkanauruista. Metsän eläimillä menee hetki ottaa Bongo asukikseen. Vuorokauden vaihtuessa sää kylmenee nopeasti ja Bongo aamupalan toivossa jo hetken miettii miksi lähti pois. Samalla hän kokee ensirakkauden huuman ja tästä alkaa absurdin kaunis rakkauskollaasi, kun karhut sydämevät toisiansa. Ettei koko Bongo osuus ole ihanaa siirappista lässynläätä saadaan pahis paikalle, eli iso mustasukkainen karhu. Tämä läppäsee Bongon tyttöä ja tyttö vahingossa häntä. NIinpä Iso karhu luulee olevansa kimpassa ja Bongo taasen hylättynä. Hän kauempaa näkee karhujen läpsivän toisiaan ja samalla laulussa kerrotaan, että niin karhut kertovat ihastumisen toisilleen. Tyttö oli jo aiemmin läpännyt Bongoa ja nyt Bongo läppää häntä. Iso karhu tulee tietty väliin, mutta kehittyneen tasapainotaidon avulla Bongo vetää pidemmän korren ja hän ja tyttökarhu ovat jälleen onneellisia rakastavaisia sydänkäpysiä. Pennitön ja Suruton dvdv:n mukana oleella dokkarilla kerrottiin mielenkiintoisesti, että Bongoa suunniteltiin Dumbon jatko-osaksi. Paljon tuo alun sirkusmaailma toikin Dumbon mieleen.
 |
| Bongo rakastuneena |
Musiikkisadun loputtua Samu Sirkka löytää kutsun juhliin, jonne hän menee tien toiselle puolelle. Juhlat ovat liian iso sana kuvaamaan illanistujaisia, joissa on pikkutyttö, kaksi puhuvaa nukkea ja äijä joka kertoo tarinaa Mikistä ja Pavunvarresta. Käsinuket kokoajan häiritsevät tarinankerrontaa ja kertovat tyhmiä puujalkavitsejä väliin. Itse tarinassa on mukana Mikki, Aku ja Hessu mutta heillä on valitettavan vähän repliikkejä tarinankertojan takia. Itse satu menee näin: Onnenlaaksossa on nais Harppu (joka on esiaste Helinä-keijulle) jonka ollessa kotosalla laakso on tyyni. Sitten Jättiläinen varastaa Harpun ja koko laakso kuivuu. Aku, Mikki ja Hessu jakavat leivät ohuiksi kaistaleiksi ja pavun kolmeen osaan kun ruokaa ei ole. Aku raivopäissään on hakkaamassa lehmää kirveellä, kun Mikki keksii myydä elukan. Rahaa ei tule, vaan lisää papuja, mutta ne ovatkin taikapapuja. Akun räyhäilyn vuoksi pavut menee maahan ja yöllä kun kolmikko on untenmailla pavuista kasvaa jättiversot. Ne menee aina taivaaseen asti. Aamulla kolmikko kiipeää sinne ja he pääätyvät Jättiläisen linnaan, missä Harppu on vankina. Mikki saa kontaktia Jättiläiseen ja vaikka hän koittaa huijata sitä, Jättiläinen ei ole ihan idiootti. Hän lukitsee Akun ja Hessun rasiaan, josta ottaa Harpun esille soittamaan hälle tuutulaulua. Jättiläisen nukkuessa Mikki kaivaa rasian avaimen esille. Aku ja Hessu pelastavat Harpun ja Mikki juoksee härnäten Jättiläistä. He kapuavat versoa pitkin takaisin maahan, mutta Jättiläinen on vielä ylhäällä, kun Aku ja Hessu saa verson sahattua poikki. Niin rauha palaa taas Onnenlaaksoon.
 |
| Hessu, Aku ja Mikki nälkäisinä |
Mikki ja Pavunvarressa ei olisi muuten mitään vikaa, mutta tämä kertojatyyli, jossa nuket keskeyttävät mitä lässyimmillä ja idiooteimmilla kommenteilla häiritsee todella vahvasti. Nauttisin kanssa ennemmin hahmojen dialogista, kuin suorasta kerronnasta. Toinen nukke alkaa kertomuksen jälkeen ulvomaan, kunnes kertoja vielä painottaa kaiken olevan mielikuvituksen tuotetta. Tälläinen painotus rikkoo minusta vahvasti sadun ytimen, vaikka Jättiläinen oikeasti tuleekin katon rajasta esiin. Minusta se luo hyvää symboliikkaa elokuvan teemalaululle Fun and Fancy freelle, jossa painotetaan elämän hauskuutta ja naurua. Sodan aikana juuri tämmöistä elokuvaa tarvittiin. Nykymitttapuulla Pennitön ja Suruton on aika heikko esitys, mutta tuolloin varmasti virkistävä tuulahdus sen aikaisessa maailman tilassa. Itse tarinat ovat aika heikkoja, eikä niistä erikseen olisi kokoillan animaaatiota saatu kasaan, vaikka Walt sitä alunperin suunnittelikin. Pidän itse enemmän Bongon tarinasta, sillä siinä musiikki sulautuu tarinaan paremmin ja karhujen rakkasusydänkollaasio on oikeasti herttaista ja todella Disneymäistä katsottavaa. Mikki ja Pavunvarresta minulla tulee väkisin mieleen Mikkilyhäri Urhea Pikku Räätäli (julkaistu suomessa Tässä Tulee Mikki vhs-kasetilla). Mikin ja Jättiläisen kohtaamisessa on niin paljon samaa, kuin myös Mikin vaatetuksessa. Dokumentissa jopa näytettiin poistettu kohtaus mistä Mikki sai taikapapunsa (Prinsessa Minniltä) ja se oli kyllä jo liian suora vertaus Räätäliin, jossa Minni on myös Prinsessa. Pavunvartta katsoessa minulla tuli vähän sellainen olo, että eikö yhtään uutta ideaa keksitä. Ainut hyvä idea siinä on puun kasvaminen Akun, Mikin ja Hessun nukkuessa. Kaikki tippuvat pois sängyistään, mutta koisivat niin sikeästi etteivät herää.
 |
| Bongo |
 |
| Onnenlaakso |
Pennitön ja Suruton on minusta selvästi huonoin pakettielokuva ja Disneyn klassikoistakin se kokonaisuutena jää ihan häntäpäähän. Kun Samu Sirkka kerran alussa laitetaan kertojaksi olisin halunnut sen myös Pavunvarteen, en mitään surkeasti näyteltyä live-action pätkää. Nuo vatsastapuhujanuket eivät vain yksinkertaisesti toimi. Mitä hyvää elokuvasta voin kokonaisuudessaan sanoa on Mary Blairin uskomattoman kauniit kuvat. Bongossa on muutenkin ihanaa luonnonkarkkia silmille, mutta kyllä Onnenlaaksokin on kauniisti saatu luotua.
 |
| Vhs-kasettini kansi. Mukana elokuvan jälkeen on ihanan pitkä kurkistus Walt Disney Worldiin. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti