Disney Klassikot 11: Ichabod and Mr.Toad

Päätön Ratsumies löyttyy minulta alunperin sellaiselta videokasetilta kuin Disneyn Satukirjasto Prinssi ja Kerjäläsipoika. Ja kuten nimestä voi arvata, Prinssi ja Kerjäläispoika on tälla samaisella kasetilla. Ostin kasetin nimen omaan tämän Päättömän Ratsumiehen takia, sillä sen legenda jo pienenä kiinnosti minua. Videokasetilla en liiemmin välittänyt tästä Prinssi ja Kerjäläispoika lyhytelokuvasta. Kyllähän sen katsoo, mutta kyseinen filmi ei minussa tunteita herätä. Vasta vuosia myöhemmin ostin alkuperäisen dvdn Ichaboch and Mr.Toad, joka sisältää siis nämä klassikon kaksi tarinaa: Kaislikossa suhisee ja Päätön Ratsumies.

Ichabod and Mr.Toad elokuvan alkuperäinen mainosjuliste

Mr.Toad
Herra Toad eli Konna asuu konnakartanossa. Hän on kovasti velkaa muile ja on pyytänyt kaverinsa Mäyrän avukseen selvittelemään raha-asioitaan. Mäyrä on hommaan ihan kyllästynyt, mutta hän ei halua, että Konnakartano menisi rahavaikeuksissa muille. Konnan kaksi muuta kaveria ovat viileä ja fiksu Rotta, sekä ystävällinen ja kiltti Myyrä. Yhtenä päivänä Konna on taasen hurahtanut kärryihin ja ostanut kalliilla itselleen hevosen ja kärryt. Rotta ja Myyrä koittavat puhua Konnalle järkeä rahan käytöstä, mutta Konna näkee ohikulkevan auton ja alkaa heti haaveilemaan autosta. Hänen autohullutuksensa on hulvattoman näköistä: kieli roikkuu ulkona ja omat äänet päästellään kun pylyllä hypellään. Rotta ja Myyrä ottavat Konnan kiinni ja lukitsevat tämän kartanoonsa omaksi parhaaksi. Konna pakenee sieltä ja lähtee baariin, missä ostaa auton Konnakartanoa vastaan.

Seuraavaksi näemme istuinsalin, jossa Konnaa syytetään auton varastamisesta. Todistajina toimivat Konnan hevonen Cerily, Näädät joilta Konna osti auton ja herra Winkey, joka oli kaupassa todistajana. Herra Winkeyn piti olla Konnan todistaja, mutta todistikin vastaan, eli väittää Konnan varastaneen hänen autonsa. Konna joutuu vankilaan, mistä hänet jouluaattoiltana pelastaa Cerily mummoksi pukeutuneena. Konna pääsee poliiseja pakoon ja viettää aattoillan häkeltyneiden Mäyrän, Myyrän ja Rotan seurassa. Mäyrä paljastaa, että näki herra Winkeyn Konnakartanossa näätien kanssa istumassa, eli herra Konna onkin syytön. Yhdessä he lähtevät Konnakartanoon hakemaan kauppakirjaa todisteeksi tästä. Konnakartanossa on aikamoiset hulinat kun kauppakirjaa koitetaan saada talteen. Konna mm. hämää näätiä ja Winkeytä paperilennokeilla ja salakäytävä pyörii ympyrää kuin mikäkin karuselli. Kauppakirja saadaan kuitenkin itselle ja Konna on lain edessä vapaa. Oppiko hän mitään? Ei välttämättä, sillä autohullutus kehittyi lentokonehullutukseksi.

Mr. Toad on ihan hasuka ja opettavainen tarina. En ole ikinä lukenut alkuperäistä Kaislikossa Suhisee kirjaa, mutta käsittääkseni Mr.Toad on aika uskollinen alkuperäiselle tarinalle. Pidän kovasti kirkkaista väreistä ja kertojan tyylistä kertoa tarinaa. Hahmoilla on paljon repliikkejä, mutta kertoja pääsääntöisesti vie tarinaa eteenpäin. Ensimmäisen kerran kun Mr.Toadin näin yllätyin parista minulle tutusta hahmosta. Rotta, Myyrä ja Cerily heppa vierailevat Mikki Hiiren Jouluaatto elokuvassa ja elokuvan näädät ovat myöhemmin vierailleet Kuka VirittiAnsan Roger Rabbit? hullutuksessa. Mr.Toad on ihan viihdyttävä, muttei pääse samaan tasoon Päättömän Ratsumiehen kanssa. En osaa sanoa onko se nostalgia aspekti mikä tästä minulta puuttuu, vai mikä?

Konnalla on autohullutus

Päätön Ratsumies
Päätön Ratsumies on tosiaankin alunperin ollut minulla videolla ja kyseinen kasetti on suomeksi dubattu. Ichabod on käännetty suomeksi Kuukkeli Kuu, mikä on aivan järjettömän hervoton nimi päähahmolle. Tämän suomenkielisen version videolta olen katsonut useammin kuin alkuperäisen englanninkielisen, joten puhun tässä nyt suomihahmojen nimillä.   Tarinassa on äänessä pelkkä kertoja, joka kertoo hahmojen repliikit ja laulaa laulut. Hänellä on kyllä tyttökuoro taustanaan. Laulujen sanat on kyllä suomeksi kännetty hauskasti: "Kuukkeli, Kuukkeli Kuu, Kukkeli ei kukaan muu." Englanniksi sanat sointuvat myös hyvin.  Animaatiotyylistä tulee hyvin vahvasti perinteinen lastenkirjakuvitus miekeen, mikä toimii erinomaisesti. Selkeää ja yksinkertaista, tunnelma on kuin lukisi itse iltasatua sängyssä. Pikkukylä ja maanläheiset värit ovat ihania.

Kuukkeli on mielenkiintoinen hahmo; kirjanörtti, opettaja ja suursyömäri, mutta silti julmetun laiha ja kaiken lisäksi kova naistenmies, keikari ja todella taukauskoinen. Kuukkeli on naisten kauneuden ja rahan perään ja välillä mietityttääkin onko hänellä tarinan kaunotarta Katriinaa koskien oikeita tunteita, vaan onko Kuukkeli pelkän Katriinan tulevan perinnön perään. Kuukkelilla on mitä erikoisemman mallinen nenä, jota en kyllä ikinä kenelläkään toisella animaatiohahmolla ole nähnyt. Katriinaalla on toinenkin kilpakosija eli Tarmo, joka taitaa olla esiaste Kaunottaren ja Hirviön Gastonille. Tarmolla on kova naistenmiesego ja Kuukkelin saapuessa kylään, hän saa heti kovan kilpailijan. Tarmolla on tapanan hermostua nopeasti, jonka takia Kuukkelin kanssa tulee paljon koomisia konflikteja. Itse Katriina on aikamoinen vamppi, joka leikittelee miehillä, muttei ole oikein kummankaan kanssa tosissaan. Pidän Katriinan ulkomuodosta, hänellä on nätti mekko ja kauniit, selkeät kasvon muodot. Muut hahmot ovat aikalailla taustalla ja hyvin sarjakuvamaisia. Koulun ohella Kuukkeli vetää naistenkuoroa, jossa eräs hervoton likka iskee häneen silmänsä ja myöhemmin tansseissa kikattelee niin mahtavan hauskasti Tarmon kanssa tanssiessa.

Pyhäinpäivän tanssijaisiin Katriina on kutsunut niin Kuukkelin kuin Tarmonkin. Musiikki vaihtuu kiivaammaksi ja kivaammaksi ja tanssiaskeleet vaan lentää Katriinan ja Kuukkelin välillä. Tarmo koittaa kovasti saada Katriinan huomion itseensä, mutta hervoton likka ei kyllä anna siihen mahdollisuutta, kun kikattelee yhtä lujaa mitä musiikki. Mutasukkainen Tarmo alkaa tanssin jälkeen kertoa tarinaa Päättömästä Ratsumiehestä, sillä hän tietää Kuukkelin olevan hyvin taikauskoinen. Kuukkeli ottaa tarinat tietenkin todesta, eikä yhtään katso mitä ottaa kahviinsa. Katriinaa vain naurattaa nämä urbaanilegendat, kun Kuukkeli samalla  tärisee pelosta. Niinpä Kuukkelin kotiinpaluu matkasta tulee painajainen, kun hän kohtaa sillan luona Päättömän Ratsumiehen.

Kuukkeli vie Katriinaa tanssilattialla

Kuukkelin kotiinpaluumatka on hienosti tehty. Pimeys on kauniisti kuvattu ja pelottavan  tunnelmallinen. Kuukkelin pelko on osittain jopa huumorillista, sillä hän säikähtää kaikkia pienempääkin ääniä, kuten kaisloja puun runkoa vasten. Itse metsä on paljon uhkaavampi, kuin sieltä lopulta saapuva Päätön Ratsumies. Ratsumiehessä on säilytetty tietty mysteerisyys ja tyylikkyys, kun häntä ei näytetä selkeästi. Hän taistelee Kuukkelia vastaan, mutta emme saa nähä mitä lopuksi tapahtuu, kun kurpitsa osuu kuvaruudulle. On hyvä että loppu jää avoimeksi, sillä jää arvoitukseksi onko Ratsumies oikeasti olemassa, vai vain Kuukkelin mielikuvitusta.  Elääkö Kuukkeli vielä jossain patoja ja kattiloita rakastavan emännän vierellä, vai uskommeko hänen kohdanneen oikeasti Päättömän ratsastajan? Sen saa katsoja itse päättää.

 Ichabod ja Mr.Toad on hyvin koottu viimeinen Disneyn sota-ajan pakettielokuva. Kaksi toisistaan riippumatonta tarinaa toimii paljon paremmin kuin Pennitön ja Suruton, koska näitä ei olla edes yritetty väkisin yhdistää. Molemmissa elokuvissa on kertoja, joka ottaa tarinan esille satukirjasta. Se toimii oivallisesti, sillä molempien tarinoiden animaatio on hvyin satukirjamaista ja sadut ovat opettavaisia. Alussa ennen kuin hypätään Kaislikon pariin kertoja miettii mitä lukee yleisölle. Vaihtoehtona on mm. Peter Pan, Robin Hood ja Liisa Ihmemaassa, joista kaikista tehtiin myöhemmin oma Disneyn klassikkoelokuva. Ennen Päätönta Ratsumiestä pohditaan otetaanko hyllystä Pecasos Bill vai Johnny Appleseed, jotka on taasen päässyt aikaisempiin elokuviin. Minusta tämä juuri on aasinsilta menneisiin lyhäreihin ja tuleviin pitkiin elokuviin.