Elokuvalippuja 3: Austin Powers ja Kultamuna

Austin Powers ja Kultamuna 14.9.2002 Formia 3, Oulu

Meikäläisen oudosta ja kierosta huumorintajusta voi syytää Austin Powers elokuvia. Siskon videohyllystä nämä tuli bongattua ja ihan liian nuorena. Ekaa Austin Powersia olen tapittanut 9 vuotiaana, vaikka elokuvan ikäraja oli jotain 11 vuotta. Ensimmäinen elokuva Kumma Jätkä oli kuitenkin tuolloin mielestäni hyvä ja toinen osa Agentti joka tuuppasi minua vieläkin hauskempi, joten kyllä sitä Kultamunakin piti nähdä. 

Sisko oli leffaseurana ja tuolloin kanssa silmilläni alkoi olla hankaluukisia elokuvatekstitysten kanssa. Noin vuosi tuota myöhemmin sainkin ensimmäiset silmälasit. Leffassa on kuitenkin paljon kuvallisia vitsejä, ettei tarvitse tekstejä lukia, niin että niille voi nauraa. Tää leffa hommattiin kanssa vhs- kasetille ja dvdlle ja muistelen usein katsoneeni tätä pääsiäisen aikoihin, vaikka elokuvan Kultamuna ei liity mitenkään pääsiäismuniin.

Elokuvalippuja 2: Scooby-Doo

Scooby-Doo 25.8.2002 Formia 5 Oulu

Scooby-Doo käytiin katsomassa mun tyttöjeni kanssa ja jomman kumman äiti taisi olla mukana, olimme nimittäin autolla liikkeellä. Elokuva on tekstitetty ja muistan jo tuolloin siristelleeni silmiä, sillä näköni oli jo huonontumassa  (ensimmäiset lasini sain vasta myöhemmin.) Tuolloin 11 vuotiaana elokuva oli ihan hauska ja minulla oli video julkaisu ja Scooby-Doo oli myös ensimmäisiä omistamiani Dvd levyjä.

Elokuvan viime katsomiskerrasta oli tosiaankin sellaiset 20 vuotta, joten annoin tälle tänä aamuna uuden mahdollisuuden kun löytyi HBOlta. Perhe-elokuvaksi joo ihan hauska ja jännä, mutta auttamattomasti vanhentunut. Selkeästi kohderyhmä on ala-aste ikäiset, ja huumori sen tasoa. Muistin kuitenkin kuka oli leffan pääpahis ja että häntä näytteli Rowan Atkinson, joka itelle oli jo tuolloin tunnetumpi Mr. Beanina.

Elokuvalippuja 1: Rölli ja Metsänhenki

Rölli ja Metsänhenki, 5.1.2002 Rio, Oulu

Rölli ja Metsänhenki on tosiaankin ensimmäinen säästämäni leffalippu (ja siittä se ajatus sitten lähti). Yli 20 vuotta vanha, joten ei ihmekkään että muste on vähän kulahtanut. Perheen eli äitin ja siskon kanssa käytiin tämä katsomassa ja ihan eturivissä. Tuolloin opin, että leffateatterissa kannattaa mieluummin istua taaempana, ei väänny niska. Röllejä on koko meikän lapsuus katsottu ja Pikku Kakkosesta nauhotettu, joten Rölli oli meiän perheelle tuttu hahmo. Ikuisesti muistan sen kun Röllien kylävanhin menee kuolemaan ja muuttuu kalkkunaksi ja koko muu lapsiyleisö itki, mutta siskoni repesi herskyvään nauruun.

Leffassa on mielettömät musiikit ja Peter Franzen Lakeijana nousi hahmoista suosikikseni. Leffasoundtrack ostettiin pian näytöksen jälkeen ja elokuvan omistin lapsena myös kuvakirjana. Pc- pelikin Rölli ja Metsänhengestä löytyy hyllystäni. Metsänhenki on paljon parempi kuin ensimmäinen Röllielokuva Hirmuisia Kertomuksia, muttei kuitenkaan yllä Pikku Kakkosen Röllijaksojen tasolle, joissa on vieläkin aikuisia naurattavaa huumoria.