Disney Klassikot 21: Robin Hood

Disneyn Robin Hood on yksi vanhimpia Disneyn klassikkoja, mitä olen ikinä nähnyt. Tämä nauhoitettiin aikoinaan kolmoskanavalta videolla 90-luvun alussa ja välissä on tietty ne klassiset kolmos kanavan mainokset. Siksi tätä olikin niin kiva katsoa lapsena.


Robin Hoodissa on Disneylle erikoinen alku. Hahmot tavallaan esitellään niitä näyttämällä ihan toisessa kontekstissa pitkien alkutekstien saattelemana. Kukko Trubatuuri Allan-A-Dalen   näytetään heti alkuun tarinan kertojana, jo ennen kuin hän itse sen sanoo. Alkujaksossa tekstien ylhäälä kulkiessa näytetään vilahduksia jo elokuvan tapahtumista ja soitetaan viheltelytunnaria, mikä on aika kotikutoista.

Vanha mainosjuliste Robin Hoodista

 Kertojakukko on hyvä tarinan rytmittäjä, joka sopivasti aloittaa tarinan laululla. Oo-de-lally  laulussa heti näytetään Robin Hoodin ja PIkku Johnin ystävyyssuhde, sekä heidän määränpäänsä, eli varoa sheriffin sotilaita ja kerätä rikkailta köyhille. Eli juuri päinvastoin kuin sheriffi, joka ryöstää köyhiltä rikkaille. Prinssi Juhana on varastanut kruununsa veljeltään Richardilta, mutta tämä tärkeä seikka jäi lapsena ainakin minulla hyvin epäselkeäksi. Enenmmän tuli keskityttyä Juhanan komediaan; hänen yli isoon kruunuunsa, peukun imemiseen, äitin muisteluun ja nahisteluun Hiss-käärmeen kanssa.
Robin ja Pikku John eivät sensuuria kaipaa, he koittavat pihistää monilla eri keinoilla, jotka on hyvin humoristisiakin. Robin ja Pikku Joh jopa pukeutuvat ennustajaeukoiksi, joilla saavatkin aika potin kerättyä, ennne kuin huijaus paljastuu. Prinssin vartiat ovat aika sokeita, kun eivät ryöstöä yritä estääkään.

Kukko Allan-A-Dalen   aloittaa lähes jokaisen uuden kohtauksen pienellä referoinnilla. Notthinghamissa kuvataan asukkaiden köyhyyttä ja Nottighamin Sheriffin itsekkyyttä. Nottingham on aika karun näköistä, paljon rampoja ja hepposia asuntoja. Sheriffi ei armoa tunne, vaan verot kerätään jopa Otto-koiran kipsistä. Yks loistavista repliikeistä Sheriffiltä munkki Tuckille onkin: "Säästä saarnasi, ei vielä ole sunnuntai" ja Pupun syntymäpäivälahjakin menee  veroihin. Robin on haka naamioitumisessa, mutta onneksi hän pelastaa pilalle menneet synttärit antamalla Pupulle jousipyssyn ja hatun. Pupuäiti kiittelee Robinia mitä enemmin ja toivottaa Jumalan siunausta. Tämä on yksi harvoja kertoa kun uskontoa tuodaan tähän elokuvaan, vaikka onhan tässä munkki Tuckin.
Puput lähtevät testaamaan uutta jousipyssyä ja tietty se ammutaan Prinssi Juhanan pihalle. Lopulta kun sinne uskalletaan mennä, siellä pelaavat Marienneneito ja kana Kotkot sulkapalloa. Kana Kotkot onkin leffan parashahmo, hänessä löytyy munaa mitä parhaimmiten, se selviää varsinkin jousiammuntakilpailun jälkeisessä kaaoksessa. Marianneneito on todella suloinen ja kun Pupulla on päässään Robinin lakki, niin Marian alkaa kaipaamaan häntä. Elokuvassa ei kerrota heidän yhteisestä histroriasta paljoakaan, vaikka se olisi todella mielenkiintosta kuultavaa. Vaikka onhan se hyvä jättää se katsojan mielikuvitusksen varaan. Ei suudeltu, mutta nimikirjaimet puussa on aika romanttista kyllä tuohon aikaan. Sulkapallo-ottelun jälkeen Marianneito muistelee tornisansa Robinia  ja pelkää tämän unohtaneen hänet. Robinkin on ihan unelmoinnissaan, sillä poltta pohjaan hänen ja PIkku Johnin päivän aterian.  Rakkauden tunnustus Robinilta on aika herkkää, rakkaudessa riutuva mies on niin suloista. Munkki Tuck saapuu paikalle ja kertoo Nottinghamissa tapahtuvista jousiammuntakilpailuista. Robinkin päättää valepuvussa osallistua, kun palkiintona sentään on suukko voittajalle.

Jousiammuntakilpailut alkaa hyvin juhallisesti ja katsojia on yllin kylin. Kukaan ei heti tunnista Robinia, muta kun hän ampuu niin järjettömän taitavasti, niin tottakai totuus tulee ilmi ja sekasorto on valmis. Prinssi Juhana on jo valmis hirttämään Robnin, eikä Mariannen ja Robinin rakkaudentunnustukset hetkauta Juhanaa lainkaan. Kapina alkaa siitä, kun Pikku John kiristää Juhanaa. Robin päästetään kahleista ja heti saman tien yritetään vangita uudelleen. Valtava tappelu alkaa miekoin ja väkivalloin, joka on hauskan toiminnallista katseltavaa. Oikein romanttisesti nahistuksen tuoksinnassa Robin kosii Mariannea.  Rouva Kotkot hakkaa niin monia vartioita, pelkällä raivolla, että se on mahtava näky. Eikä kukaan saa häntä kiinni vaikka Prinssi Juhana huutaa: "Pysäyttäkää ne, se pullukka myös!" Nahistelu päättyy hyvistenkannalta hyvin ja kaikki pääsee turvaan Sherwoodin metsään.

Robinin ja Marianneidon romanttinen hetki

 Menon ja meiningin jälkeen on elokuvan rauhottumis osuus, eli Mariannen laulama kaunis rakkauslaulu, jonka aikana näytetään kaunistä yötä ja Mariannen romanttisia ajatuksia. HIljaisuuden ja romantiikan vaan tulee keskeyttämään kaikki hyvät ystävät ja romanttinen tunnelma muuttuu hilpeiksi juhliksi, joissa pilkataan Juhania oikein olan takaa. Pilkkalaulusta tuli oikei hitti, jota Juhana ei tietenkään hyväksynyt. Verot nostettiin ja lähes kaikki joutuivat vankilaan. Siellä kertoja kukko  Allan-A-Dalen laulaa suruista kappaletta ja näytetään kuinka vankilassa kärsitään. Ruoka on lopussa, kaikkia masentaa ja kaiken huipuksi ulkona sataa. Kukaan ei tule edes kuuntelemaan munkki Tuckin saarnaa kirkkoon, paitsi Sheriffi. Tappeluksihan sekin menee ja munkki Tuck pidätetään myös. Juhana kehittää suunnitelman hirttää Tuckin ja näin ollen napata Robin Hoodin, joka tietty tulee hänet pelastamaan.

Yöllä sitten Robin ja John kiipeävät linnaan ja saavat vangit vapautettua, sekä varastettua prinssi Juhanan keräämät asukkaiden verot takaisin oikeille omistajilleen. Siitähän taas tappelusählingit alkaa ja nopeatempoinen toiminta. Vangit juoksee kiireesti linnan alueelta pois rahasäkit olkapäillä, kun Robin koittaa pysäyttää vartioita. Kaikki ehtivät vaunuihin, paitsi pienin pupu. Robin pelastaa hänet viime hetkellä ja näinollen joutuu itse kovimman tappelun eteen. Linnan tornista hän hyppää vallihautaan ja kaikki tietenkin luulevat hänen kuolleen. Mutta ei Robin niin pienestä kaadu, vaikka Pikku John ja Pupu pahinta pelkäävätkin. Taistelun tuoksinnassa Prinssin linna syttyi tuleen, mikä sai Juhanan raivonpartaalle. Kuningas Richard lopulta palaa ja Juhana ja Sheriffi joutuvat rakentamaan uutta linnaa. Marianne ja Robin tietysti viettävät häitään ja viimeinen kuva on klassiset häävaunut.

Oo-dela-ly Oo-dela-ly on niin ihanaa

Tämä animaatio on ihanalla tavalla vanhanaikainen. Animaatiotyyli on niin klassista käsinpiirrettyä, aina hahmoja ja taustoja myöten. Luonto on kuvattu niin kauniisti ja ritariaikainen tunnelma todella välittyy katsojille. On linnoja, torneja ja kauniita linnojen puutarhoja. Värit ovat mukavan maanläheiseet ja ihmistenasuintalotkin sopivan ruhjoiset. Kun eletään köyhyyttä nii se näkyy asunnoissa ja hahmojen vaatetuksessa. Se, että hahmot ovat eläimiä, ei haittaa liankaan ja on aika helppo kuvitella Robin Hood hahmo juuri ketuksi. Ketut kun on tunnettuja nopeudesta ja viekkaudestaan, juuri kuten Robin Hood. Tarinassa on kuitenkin yllättävän paljon viittauksia aika rankkoihinkin aiheisiin; hirttämiseen, kuolemaan, miekkoihin ja jousipyssyllä ammuskeluun. Aika hurjia juttuja, mutta tavallaan ne kiehtoo lapsikatsojia. Ainakin ite tykkäsin aikoinaan juuri tästä ritariajasta, mihin elokuva sijoittuu. Tarinallisesti aikuisena tässä on liikaa sähläystä, mutta muutamia todella kauniita kohtauksia ja ihan herttaisia hahmoja.