Melukylässä Tapahtuu

Melukylässä Tapahtuu on toinen ruotsalaisen Lasse Hallströmin tekemä Melukylään sijoittuva elokuva, aiempi on Melukylän lapset. Ruotsissa on jo 60-luvulla tehty ensimmäinen elokuvaversio näistä Astrid Lindgrenin lastenkirjoista, mutta sitä ei ainakaan tietääkseni ole missään saatavilla. Olisi kyllä mielenkiintoista nähdä.

Melukylässä tapahtuu elokuvan kansi

Elokuvan käsikirjoitus on otettu ihan suoraan alkuperäisestä kirjasta, eikä olla lähdetty missään kohdassa sooloilemaan. Pidän tästä vanhanajan tyylistä, minkä elokuva luo idyllisestä pikkukylästä pienine lapsineen ja heidän pienine murheineen. Elokuva, kuten ei kirjakaan, sisällä mitään varsianista juonta, vaan ne on pullollaan pieniä tapahtmia lasten näkökulmista. Kuinka voi nauttia tunteesta, kun hyppii syksyn sateisissa lätäköissä. Odottaa joulun tuloa niin, että hiuksen harmaantuu. Kuinka voi syödä eväät, niin että ne kulkee mahalaukussa, eikä koululaukussa. Miten keväällä voi leikkiä prinsessaa. Kuinka huiputtaa opettajaa aprillipäivänä? Miten viedä pikkuisen lampaan kouluun? Voiko Liisasta tulla isona lastenhoitaja?

Koulumatkalla

Tykkäsin pienenä ihan älyttömästi Melukylän lapset tarinasta, jota kuuntelin Inkeri Walleniuksen rauhoittavalla äänellä c-kasetilta aina matkustellessamme jonnekkin. Hahmojen kuvat loin päähäni c-kasettiboxin kannesta, joten olisin itse jopa odottanut itseltäni sitä, etten pysty hyväksymään näyteltyjä hahmoja mielikuvien tilalle. C-kasetin tarina kuitenkin päättyi aina jouluun ja tämä elokuva alkoi vasta syksystä, joten sillä ei niin suuresti ollut väliä. Nämä joulun jälkeiset tarinan tapahtumat ei ollu mulle mitenkään entuudestaan tuttuja, joten elokuva tuntuu hyvin tuoreelta katsellessa ja mukaansa vievältä. Dvdeellä ei valitettavasti ole lainkaan tekstitysraitaa suomeksi, joten katsoin sitten kokonaan suomidubila, sillä ruotsinkielentaitoni ei olisi tähän riittänyt. Dubbi oli ihan ok-tasoa live action elokuvaksi, ei häiritsevä, muttei liiemmin varsinkaan aikuisten kohdalla nautittava. Lasten dubbiäänet olivat mieluisampia.

Pieni Melukylä

Nautin elokuvan maisemista ja miljööstä aivan tajuttomasti. Haluaisin niin kovin itesekkin elää noin idyllisessä maailmassa, missä ei ole autoja, ei pahuutta, ei ilkeyttä, ei mitään väärää, vain viaton lapsenusko ja ne parhaat kaverit ja rakas perhe ympärillä. Tämä on todella tunnelmointielokuva ja maisemat älyttömän kauniita. Varsinkin elokuvan alkupuolistko sai minut jo liiankin joulumielelle. Pienet tönöt valoa ikkunoissaan lumikinosten alla pimeydessä, ihanaa. Luonto kukkii kauniina jokaisessa vuodenajassa ja koko Melukylä hehkuu vanhanaikaista rauhaa ja rakkautta, odotusta ja onnea, kuiskausta ja kutkuttavia salaisuuksia.

Jouluyö