Disney klassikot 38: Fantasia 2000

Taisin nähdä tämän lapsena jopa ennen ensimmäsitä Fantasiaa, tai korkeintaan olin nähnyt Fantasiasta vain yksittäisiä pätkiä. En ole koskaan erityisemmin välittänyt klassisesta musiikista ja muistoni ensimmäisestä Fantasiasta on vähän tylsä. Joissain jaksoissa on todella kaunista animaatiota, mutta niiden juonettomuus häiritsee vähän liikaakin. Alkuperäisessä Fantasiassa pidän eniten Pähkinänsärkijästä sekä Noidan Oppipojasta. Mukavaa että tässä elokuvassa on samanlainen rakenne, kuin alkuperäisessä Fantasiassa. Se luo yhtenäisyyttä, vaikka omaan makuuni kaikki välijuonnot näissä molemmissa elokuvissa on turhia. Alkuperäisessä Fantasiassa  Noidan oppipojan jälkeen näytetän varjokuvan avulla, kun Mikki Hiiri käy juttelemassa kapellimestarille. Tuolloin orginaalilla ääniraidalla Mikkinä toimi Walt itse. Tähän Fantasia 2000 on laitettu tuo sama varjokuvakohtaus ja siittä heti siirytään Mikin juoksuun toiselle kapelimestarille puhumaan, että Aku ei ole vielä valmis seuraavaan esitykseen. Tietenkään tässä ei enää ole Waltin ääntä Mikkinä ja siksi en pitänyt siitä, että vanha ja uusi kohtaus oli yhdistetty. Tunnistin liian selvästi äänen vaihdon tässä.

Ensimmäisen jakso Sinfonia nro.5 Allegro con brio on tämän elokuvan tunnetuin kappale varmasti itselleni. Olen lapsena katsonut ehkä liikaa Tenavat piirettyjä, mutta sitä kautta tämä Beethovenin kappale on tullut tutuksi. Pidän näistä kauniista, värikkäistä ns."paperiperhosista", vaikkei tässä juonta kummemmin ole. Tavallaan tämä yhdistää viimeisen Luonnonhengettären jakson kanssa elokuvan yhteen, kun siinäkin liitää samantyylisiä perhosia.

Fantasia 2000 elokuvan mainosjuliste

Toinen jakso, missä Ryhävalasperhe ui merellä ja lentää taivaalla, on makuuni vähän puuduttava. Pikkuvalaalla on kivat, ilmeikkäät kasvot, mutta tämä lentäminen ja uiminen on toistuvasti vähän yksitoikkoista. Sinisen eri sävyt on kauniita ja tästä jaksosta jää sellainen unenomainen tunne, että missä kulkee meren ja missä taivaan rajat.

Sininen Rapsodia New Yorkin kaupunkikuva on jo lapsena ollut yksi suosikkijaksoistani. Tämän tyylistä tulee mieleen ranskalainen elokuva Persepolis, Warner Brosin lyhärit ja Vaaleanpunainen pantteri animaatiot. Jazz musiikista pidän tässä yhteydessä kovasti. Pidän selkeäjuonisuudesta ja näistä ihmiskohtaloista. Kaljupaa duunaa raksalla ja haluaa rumpaliksi, työtön istuu kahvilla ja kaipaa elämälleen suuntaa ja rahaa, pikku tytöstä jonka vanhemmat ei vietä tämän kanssa aikaa ja miehestä, joka toimii jonkin sortin palvelijana ja haluaa viihdealalle. Tässä näytetään lyhyesti ja yksinkertaisesti, kuinka asioihin on vain tartuttava, jos haluaa elämälleen muutosta. Kaikkien haaveet näytetään hienosti luistinradan kautta ja onneksi kaikella on onnellinen loppu.

Vakaa Tinasotilas on lapsena taas jäänyt tästä elokuvasta selkeiten mieleen. En ole H.C. Anderssenin alkuperäistä satua tästä lukenut, mutta uskon sen olevan paljon synkempi. Hahmot näyttävät tässä jotenkin liian tietokonemaiselta, mutta tykkään tämän selkeäjuonisuudesta. Tinasotilas ei heti luovuta, vaikka hän näkeekin, että balleriinalla on kaksi jalkaa ja hän ryntää rohkeasti suojelemaan balleriinaa ilkeältä vieteriukolta. Itse lelunkerääjänä on aina yhtä hienoa nähdä tuollaisia seikkailuja, joissa lelut katoaa, mutta löytää lopulta turvallisesti takaisin kotiin. Vieteriukko oli lapsena minusta pelottava ja loppu on aika dramaattinen, kun tinasotilas heittää sen takkaan tuleen. 

Eläinten karnevaali on hupaisa klovnien jojoilujakso, josta tulee mieleen ensimmäisen Fantasian hippojen tanssi. Tykkään että tämä on pidetty lyhyenä ja ytimekkäänä. Tästä tulee mieleen Pixarin Linnut lyhäri, joka oli Monsterit Oyn yhteydessä, sekä Viidakkopelle muutamasta Aku Ankka lyhäristä. Tässä on kauniit ja kirkkaat värit.

Noidan oppipoika on vanha tuttu Fantasiasta ja kyseisen jakson olen nähnyt myös erinnäisiltä lyhärikokoelmilta, ennen kummankaan Fantasian näkemistä. Yen Sid taikuri on etäinen ja Mikki Hiiri ei ole samanlainen mihin olen tottuut. Mikin hahmolla ei animaatioissa ole yleensä ollut mitään erikoisen voimakasta persoonaa, mutta tähän hänelle on laitettu vähän samanlainen luonne, mitä olen tottunut näkemään Aku Ankalla. Sillon kun kyseinen jakso on luotu Mikillä ei vielä ollut  vahvaa ja selkeää omaa luonnetta, joten annettakoon se anteeksi, että hän vaikuttaa  Akulta. Kun Mikki unissaan taikoo lisää vettä kaivoon ja tulva on jo hukutttanut hänet alleen, se on aika kauhuskenaario pienelle katsojalle. Tässä jaksossa kuitenkin pidän suunnattomasti siitä kuvasta, missä Mikki on unissaan kallion päällä noitahatussa johtamassa veden voimaa. Se on itselleni varmaan koko Disneyn ytimen ns. "pääkuva". Mikki Hiiri Noidan oppipoikapuvussa oli pitään kotivideoiden logoissa, mainoksissa ja videoiden kansissa, joten sitä kautta se on noussut itselleni rakkaaksi ja nostalgiseksi. Siinä on ajatonta henkeä.


Nooan Arkki tarinasta en muistanut lainkaan, että siinä esiintyy myös ihmisiä, ainakin niiden muutaman jalat. Eläimet, jotka arkkiin on menossa, on samantyylisiä mitä Disneyltä on tottunut näkemään esim. Viidakkokirjassa tai Leijonakuninkaassa. Iineksen ja Akun kohtalo laivalla on surettava näky, kuinka he ovat kokoajan toisiaan niin lähellä, mutta siltikin epätietoisia toisen elossa olosta. Tässä on kaunis väritys ja Akun ja Iineksen loppu halaus ja suudelma on ihana.

Aku ja Iines löytävät toisensa

Viimeinen Luonnonhengetär jakso ei minuun oikein iske. Hahmolla on nätti ja viekoitteleva hymy ja valloittavat pitkät hiukset, mutta väritys on kuitenkin tosi synkkää aikaisempiin jaksoihin verrattuna. Luonnonhengettären hiukset kuvastaa hienosti hänen tuntojaan ja mietteitään, kun hänellä on paha olla hiukset hukuttavat hänet piiloon ja parhaimmissa voimissaan hiukset taas levittäytyvät mahtipontiseksi viitaksi. Hahmon koon muuttuminen pienestä isoksi onnistuu luontevasti. Luonnonhengettären kaveri hirvi muistutti etäisesti Bambin peuroja.

Waltillahan oli aluksi suunitelma päivittää Fantasiaansa aina välillä ja pitää siinä aina mukana jotain vanhaa ja jotain uutta. Milleniumin vaihteeseen tehty Fantasia 2000 on minusta nimetty kivasti ja antaa kunniaa tälle Waltin vanhalle ajatukselle ja kunnioittaa alkuperäistä Fantasiaa, vaikka ei olekkaan niin älyttömän pitkä ja taiteellinen. Taidehan muuttuu ajan kanssa. Ensimmäinen perhospätkä, sekä valaiden tanssi ja luonnonhengetär voisivat olla ihan hyvin alkuperäisestä Fantasiasta. Nämä jaksot, jotka eivät olleet niin juonipainotteisia on paljon piiretty hahmoja ja liikkeitä lentämään, uimaan ja tanssimaan. Tälläiset isot maalailevat ja kelluvat liikkeet on helppo piirtää ja yhdistää musiikkiin ja niistä syntyykin se fantasian illuusio. Tässä Fantasia 2000 on puolet sellaisia jaksoja ja toinen puoli juonellisempia, joista yksi on nostalginen ja muut modernimpia. Kun kaikki on saatu yhdistettyä, siitä on saatu syntymään hyvä tasapaino.