Disney Klassikot 14: Peter Pan

Peter Pan on siitä harvinainen Disney klassikko, että en omistanut sitä pienenä ja näin elokuvan kokonaisuudessaan vasta 14-vuotiaana. Peter Panista olin tietty nähnyt pätkiä trailerien ja Samu Sirkan Joulutervehdyksen Muodossa, mutta itse elokuvaa meillä ei ollut vhs-kasetilla, eikä koskaan dvdllä. Vasta kun tilasimme DIsney Chanelia vuonna 2005 nauhoitin elokuvan talteen ja sain nähdä Disneyn version Peter Panista kokonaan suomeksi. Peter Panin tarinaan oli muuten aiemmin tutustunut samannimisen live action version muodossa, joka on valmistunut 2003. Muistelen myös, että Johnny Deppin tähdittämän Findign Neverlin ehdin näkemään ennen Disneyn Peter Pania. Varmasti näidem lähtökohtien takia minulla oli aikoinaan Peter Paniin kovat odotukset. Katsoin elokuvan nyt alkuperäisellä ääniraidalla, mikä oli ihan kelvollista kuultavaa. Peter Panin suomidubbi on mielestäni yksi huonoimmista mitä suomessa Disney klassikoihin on tehty. Tätä paskemmaksi menee vain Pienen Merenneidon uudelleen dubbaus, eikä Liisa Ihmemaassakaan ole kovin häävi suomeksi.

Peter Panin alkuperäinen elokuvajuliste

Rauhallinen ilta Lontoossa, vanhemmat ovat lähdössä juhliin ja Nana koira huolehtii lapsista. Lapset Leena, Jukka ja Mikko tosin eivät ole kovin rauhallisia, kun heillä on leikit kesken. Isältä menee hermot koiran lapsenvahtitaitoihin ja kyllä Leenakin tarttisi jo oman huoneen. Leena on illat pitkät kertonut satuja Peter Panista ja juuri tänä iltana Peter tulee hakemaan kadonneen varjonsa Leenalta. Mukana on myös Helinä keiju, joka tulee mustasukkaiseksi Leenan yrittäessään antaa pusua Peterille. Peter haluaa ottaa lapset mukaan Mikä-Mikä Maahan ja heittää näiden ylle keijupölyä. Sen avulla he lentävät Lontoon yössä Big Benin ohitse suoraan aamuun, jättäen Nanan pihapuuhun roikkumaan. Mikä-Mikä Maassa Helinä houkuttelee kadonneet pojat ampumaan Peterin seuruetta. Tämä ei nostata Helinän pisteitä Peterin silmissä. Kadonneet pojat, Jukka ja Mikko leikkivät seuraa johtajaa, kunnes heidät nappaa intiaanit. Peter vie Leenan katsomaan Merenneitoja, jotka eivät ole niin mukavia kuin odottaisi. Merenneidot ovat vain kiinnostuneita Panista ja haluavat hukuttaa Leenan.

Kapteeni Koukun laivalla

Samaan aikaan Kapteeni Koukku ja hänen oikea kätensä Simo ovat kidnapanneet Intiaaniprinsessa Tiikerililjan. Se onkin juoni, sillä he tietävät, että Peter tulee tämän pelastamaan. Luolassa Kapteeni Koukku ja Peter Pan tappelevat Peterin voitoksi. Peter vie Tiikerililjan takaisin omaan heimoonsa ja nyt on Leenan vuoro olla mustasukkainen. Intiaanien heimossa ihmetellään laulun avulla miksi ollaan punaisia ja Leenaa vähätellään entistä enemmän. Peterin ja kadonneitten poikien kotiin, Hirttopuuhun, palatessaan kaikki pojat haluavat pitää Leenaa äitinä, Jukka ja Mikko myös. Leena laulaa omasta äidistään ja niin kaikki alkavat kaivata kotiansa, paitsi Peter Pan. Hän kun ei halua kasvaa aikuiseksi. Mustasukkainen Helinä on tällä välin Kapteeni Koukun loukussa ja hänet houkutellaan kertomaan Panin olinpaikka. Näin Koukku muiden merirosvojen kera saa Leenan ja pojat vangiksi laivalleen. Panille hän jättää lahjapaketin, missä on pommi. Helinä ehtii juuri ja juuri pelastaa Peter Panin tikittävältä pommilta. Pan lentää Koukun laivalle ja juuri ajoissa pelastaa lankulta kävelevän Leenan, joka kieltäytyy liittymästä merirosvoksi. Kapteeni  Koukku ja Peter Pan ottavat vielä kerran yhteen ja tietäähän sen miten siinä käy: Koukku ja muut merirosvot soutavat karkuun krokotiiliä ja Peter Pan saa koko laivan omakseen. Leena ja pojat heräävät omasta lastenhuoneestaan ihmetellen oliko kaikki unta. Vanhemmatkin on jo palanneet juhlista ja isä tunnistaa pilvissä leijailevan laivan jotenkin tutuksi. Ihankuin hänkin olisi nähnyt sen joskus, kauan sitten.

Peter Pan jatkaa tyyliltään Liisa Ihmemaassa elokuvaa, sillä se on episodimainen ja unenomainen. Mielestäni loppuratkaisu on aika heikko, kun taas jää auki onko kaikki vain unta. Pidän kovasti Peter Panin piirrostyylistä, sillä se on klassista Disneytä, mutta hahmosuunnittelu on heikkoa. Eniten harmittaa se, etten missään vaiheessa opi pitämään päähahmoista. Peter Pan on kokoajan itsekeskeinen, Leena rasittava, Jukka näsäviisas ja Mikko se pakollinen pikkulapsi. Siltikin Jukka ja Mikko on parhaat hahmot, sillä heillä on persoonaa, tosin kuin Peterillä ja Leenalla. Helinäkeiju on mykkä, mutta ilmaisee tunteensa ilmeillä. Hän osaa nauraa ja hymyillä suloisesti, mutta jokin Helinässä on aina mätännyt. Live action Peter Panissa jonka olen nähnyt, perustellaan hyvin, että keijulla voi olla aina vain yksi tunne kerrallaan pällä, joten siksi heidän tunteensa on vahvoja. Disneyn versiossa kun tätä ei tuoda esille, ihmettelen helposti Helinän voimakkaita tunteita. Merenneidot ovat oikein söpöjä, mutta yksiulotteisia. Intiaaneista taasen saa enemmän irti, sillä he ovat aikamoisia hupiveikkoja ja laulun Miks Hän on Punainen? aikana valoitetaan vähän enemmän heidän elämäänsä. Kyseinen kappale on suosikkini elokuvassa, sillä siinä on meininkiä ja huumoria. Muut muistamani lauut Lentää voit ja äitilaulu ovat mielestäni todella surkeita, jotka unohdan saman tien. Äitilaulu varsinkin on niin selvää ajan täytettä.

Intiaanit laulvat Miks hän on punainen?

Disneyn tarinat yhdistetään helposti seikkailuihin ja mikä olisi parempi seikkaulupaikka kuin Merirosvolaiva. Kapteeni Koukku miehistöineen on todella klassista Disneytä ja tykkään siitä tyylistä millä tavalla nämä mammanpoikamerirosvot on esitetty. Ilman tätä rosvojoukkoa tuskin ikinä oltaisiin tehty Pirates Of The Caribbean leffoja. Varsinkin Koukun punainen kapteenin takki on jopa ikoninen. Muutenkin nämä merirosvot ovat hyvin tyypillisesti pukeutuneita: liivejä, huiveja päässä, raitapaitoja ja puujalkoja. Intiaanien lisäksi Koukun laivassa tapahtuvat kohtaukset ovat suosikkejani. Jotenkin oikein harmittaa, että Pan voittaa ja nöyryyttää Koukkua niin pahasti, sitä on todella ikävä katsoa. Merirosvoillakin taisi olla jokin oma laulunsa, mutta se ei ole painunut mieleeni. Elokuva alkaa ja loppuu lastenhuoneeseen, mikä on minusta vähän tylsä ratkaisu, mutta niin kuulemma käy alkuperäisessä Peter Pan näytelmässäkin. Pidän kovasti Leenan, Jukan ja Mikon vanhemmista, varsinkin vähän hössähtäneestä isästä, joka herkityy lopussa. Olenkin miettinyt, että onko Peter Panissa ihan tarkoituksellista, että näkemissäni versioissa aina Kapteeni Koukun ja lasten isän näyttelijä/ääninäyttelijä on sama? Live action versiossa molemmat roolit tekee uskomaton Jason Isaac ja Disneylläkin on ainakin aluperäisessä ja suomidubissa hahmoilla sama ääninäyttelijä. Teoriani on, että kaikki on Leenan unta ja alitajuisesti hän näkee vihaisen isänsä pahiksena Kapteeni Koukun roolissa. Tosin isä itsekkin kun näkee laivan pilvissä tunnistaa sen, eli ehkä hän on nähnyt oman isänsä aikoinaan siinä Koukkuna, kuka tietää. Disneyn Peter Pan ei minusta ole yhtä hyvä versio kuin 2003 tehty live action Peter Pan, mutta on animaatiotyyliltään klassista Disneytä. Omalle suosikki Disneyn klassikkolistalle se ei kuitenkaan koskaan pääse yltämään.