Pahat Pojat

Pahat pojat on varmaankin yksi tärkeimpiä elokuvia itselleni, vaikkei se elokuvana näin vanhempana niin kovin säväytä. Näin tämän 11-vuotiaana ja olin ihan myyty; tästä voin sanoa elokuvaharrastukseni alkaneen ja kiinnostukseni kotimaisiin elkuviin tuli tämän kautta. Syy, miksi tätä 11-vuotiaana niin kovasti odotin oli tietty Salkkari Saku,eli Jasper Pääkkönen. Elokuvahan oli jo saamassa k15 merkinnän, mutta se onneksi laskettiin k12, niin minäkin pääsin tämän elokuvateatterissa näkemään. Äiti itseasiassa kävi katsomassa tämän elokuvan vain sen takia leffateatterissa, että osasi sanoa onko se minulle liian hurja. Hyvä, ettei ollut.

Pahat Pojat elokuvan mainosjuliste

 Takkusen pojat ei juo, ei kiroile, Takkusen pojat ei ees tappele. Ja kuitenkin ne on aina ikävyyksissä. Eikä ihme, kun pojattaa elättää ittensä pikkurötöksillä, joista elokuvan edetessä tulee vähän massiivisempia. Vanhin veli Otto (Peter Franzén) koittaa pitää perhettä kasassa, Matti (Niko Saarela) tykkää juoksemisesta, Ilkka (Lauri Nurkse) on vähän nössykkä, joka on saanut isältä eniten turpaana ja nuorin Eero (Jasper Pääkkönen) koittaa käydä koulua huonoin tuloksin, kun koulutoverit ja opettajatkin ottaa hänet silmätikukseen. Ainoastaan tyttö Pirjo (Elsa Saisio) kiinnittää huomiota Eeroon ja heidän välille viritellään pikkuromanssiakin.  Takksuten isä Jouko eli Jokke-Pappa  (Vesa-Matti Loiri) karkaa mielisairaalasta ja tulee vaatimaan pojalta rahaa, joita nämä ovat saaneet ryösteltyä. Bensa-asemia, posti ja lopulta ihan kunnon pankkiryöstökin ehtii tapahtumaan, ennen Jokke-Pappa räjäyttää ittensä taivaan tuuliin ja pojat joutuvat vankilaan.

Jokke-Pappa vaimonsa haudalla

Aleksi Mäkelä tekee yleensä ns. veijarielokuvia, joista tässä on nyt on eniten kunnon rikoksia, mutta kanssa myös rehellisesti eniten komediaa. Tästä voidaan kiittää Pekka Lehtosaaren mahtavaa huumoripitoista käsikirjoitusta. Jokke-papan karkaaminen mielisairaalasta on loistava esimerkki, kun hän joutuu poliisien käsiin niin tämä esittelee itsensä mielisairaalan työntelijäksi joka etsii itteänsä. Myös minuun varsinkin lapsena vaikutti kohtaus jossa veljet tulee pelastamaan Eeron baari Piristeeltä, jossa koulutoverit Aulis ja Timo (Eero Milonof ja Arttu Kapulainen) kiusaavat Eeroa. Muutenkin elokuvassa on paljon hauskoja juttuja, kuten Oton ja Matin jatkuva "Eiku sä"- tappelu ja 1500-markan kahvikuppi. Elokuvan dramaattisin kohtaus on varmasti Jokke-Papan koiran murha, jota ei onneksi näytetä kunnolla (älkääkä huoliko, yhtäkään koiraa ei ole vahingoitettu kuvausten aikana). Jeppe koiran lisäksi elokuvassa on pikkuinen kissakin, jolla ei ole tarinassa nimeä, mutta näyttelijöden kommenttiraidalla kerrotaan kissan oikean nimen olevan Jeesus. Pari vähän vaivaannuttavaa seksikohtausta elokuva tietenkin sisältää (kuten tuohon aikaan lähes jokainen kotimainen aikuisten elokuva sisälti), mutta mieleenjäävimmät jutut tässä on tietenkin isot räjähdykset. Ne varsinkin vaikutti minuun pienenä lapsikatsojana, sillä silloin ne vaikutti hienoilta. Näin vanhempana ei enää räjäytykset kyllä innosta, kuin silloin.

Näyttelijäntyöstä pidän tässä elokuvassa paljonkin. Jasperin hahmo Eero on kokoajan varautunut ja siksi Jasperin näyttelemisen epävarmuus ei minua haittaa. Niko Saarela ja Lauri Nurkse molemmat näyttelee kokoajan komedian ja draaman välimaastossa ja Peter Franzén sai minusta itselleen fanin tätä kautta. Ihan vaan hänen matala äänensä saa minut humaltumaan, Peter on ihana. Vesku Loiri on itelleni eniten tullut tutuksi Uunona, joten tälläinen mielisairaan hullun rooli avasi kyllä hänen näyttelijän kykyjään monipuolisemmaksi. Tuollainen hahmo olisi helppoa vetää komediaksi, mutta Loiri saa sen oikeasti tragediseksi hahmoksi. Sivuosissa on tottakai Aleksi Mäkelän kavereita sillä olisin pettynyt, jos tässä ei vilahtaisi Kari HItalahtea ja Juha Veijosta. Ainut naispääosa Elsa Saisio Pirjona ei ihan itteäni vakuuta, mutta on kuitenkin ihan kelvollinen.

Niko Saarela, Peter Franzé, Lauri Nurkse ja Jasper Pääkkönen

Itselleni tämä elokuva on todella sidoksissa aikaan ja muistoihin. Jos tämä elokuva tehtäisiin nyt vuonna 2016 niin ei varmasti toimisi yhtä hyvin minulle, kuin tuonna vuonna 2003. Jotenkin tämä vetosi minuun nuorena niin syvälle ja fanitin kunnolla. Vai tiedättekö muita henkilöitä, jotka on katsonut tämän elokuvan 4 kertaa saman päivän aikana putkeen? Siinä meni puolet kesälomastani vuonna 2003, kun tämä julkaistiin vhs-kasetille. Ostin sen  julkaisupäivänä Oulun Anttilasta kello 8 aamulla, kun tavaratalo aukesi.