Puhdistus

En ole koskaan lukenut Sofi Oksasen kirjoa, enkä ole pahemmin perehtynyt hänen aihioihinsa. Puhdistus ei elokuvana minua aluksi mitenkään kiinnostanut, tiesin vain sen voittaneen monia palkintoja ja että elokuvaohjaaja oli tehnyt aiemmin paljon musiikkivideoita. Kiinostus Puhdistuksen näkemiseen kuitenkin kasvoi, kun uutena vuotena katsoin siitä pätkiä televisiosta. Muistin äitini omistavan tämän ja nyt kotona käydessä sain tämän nähtyä.

Puhdistus elokuvajuliste

Katkeroitunut ja mäkkihöperöitynyt Aliide asuu Viron maaseudulla, kunnes eräänä yönä hänen tuvallensa saapuu nuori Zara huonokuntoisena ja resuisissa bilevaatteissa. Zara pyytää saada jäädä Aliiden luoksepiiloon, sillä hänen "omistajansa" ilkeät miehet on etsimässä häntä. Aliide ottaa Zaran luokseen aluksi vähän vastahakoisesti ja vainoharhaisesti, mutta heidän välilleen syntyy positiivinen jännite. Kumpikaan ei toisillensa avaudu, mutta katsojille näytetään heidän elämänsä kokemat yhtänäisyydet: Zaran kärsimykset huoratalossa on selvästi verrattavissa Aliiden nuoruuden kokemuksiin. Zaran päätymistä huorataloon ei selvästi kerrota, kun taas Aliiden historiasta paljastuu mitä julmempia tapahtumia, mitkä kaikki johtaa siihen katkeruuteen mitä hän nykyään on.
Antti.J.Jokisen musiikkivideotausta on elokuvassa selvästi näkyvissä; on paljon kauniita yksittäisiä tunnelmakuvia ja hienosti toteutettuja kohtauksia, joissa pahin ajatus jätetään katsojan varaan, eikä selitetä kaikea loppuun. Paljon on myös käytetty symbolisia merkityksiä, jotka on "helppoja" työkaluja tiivistetyissä musiikkivideoissa. Ne toimi elokuvassakin yllättävän hyvin. Siltikin tämä oli selkeämpi elokuva (vaikka saman teemainen) kuin uudempi Kätilö. Musiikki oli valitettavasti ihan liian maalailevaa, joka häiritsi minua aika paljon. Takautumat oli toteutettu selkeästi ja Aliiden ja Zaran välisen sukulaisuuden tajusin heti. Tapahtumat oli kaikkine ällötyksineen realistisia, paitsi se viimeinen: oisi se Aliide vihdoinkin lähtenyt sinne Tallinnaan, eikä polttanut itseään talonsa mukana!

Elokuvan tapahtumat sijoittuvat Viroon, mutta minusta on hyvä ratkaisu jättää näyttelijät puhumaan suomea, eikä kääntää ja opetella kaikkea viroksi. Minulle se oli siltikin uskottavaa. Liisi Tandefelt tekee todella upean roolin vanhana Aliidena, hän osaa todellakin saada sen katkeruuden ja pettymyksen pienitunteisesti esille. Laura Birn on näyttelijänä viime vuosina kokenut suuren inflaation (varsinkin Leijonasydämessä), joten olin ihan hämmentynyt hänen roolisuorituksestaan. Nuori Aliide kasvaa silmissä kohsiten ja Birnin näyttelijäntyö myös. Ensimmäisissä kohtauksissa, missä Aliide on nuori ja hän tapaa elämänsä suuren rakkauden Hanssin (Peter Franzén), joka päätyykin hänen siskolleen, Birn näyttelee jotenkin amatöörimäisen naivisti, mutta hahmon kasvaessa Birnin näyttelijäntyökin paranee entistä enemmän. Hänen itkupotkuraivarinsa viimeisissä nuoren Aliiden roolissa on uskottava, vaikka näin olisi vaikea kuvitella. Hänen keskittymisesnä, ilmehtiminen ja jopa itkunkatkeruudenäänimaailmalla on päästy niin aitoon tunnelmaan. Nyt voin sanoa, että Birn oli naispääosapystinsä tästä elokuvasta ansainnut. Zaraa näyttelevä Amanda Pilke jatkoi mielestäni samaa roolia, mikä alkoi jo Vuosaari elokuvassa. Molemmissa jopa hahmo kasvoi siitä naiviuden viattomuudesta yli. Ihmettelen vain aina, miten vieläkin Amanda Pilke näyttää niin lapselta. Kun Zara oli leikannut hiuksensa niin ikää lähti samalla 10 vuotta.

Aliide löytää Zaran pihaltaan

Tämä oli mielenkiintoinen elokuva ja hyvä, että sain sen katsottua. Aihe oli kuitenkin niin synkkä ja minua inhottaa katsoa sotaa, tappamista, raiskauksia, huoria, mätänemistä väkivaltaa ja kaikkea tälläistä inhorealistista, joten siksi tämä varmasti olikin se ensimmäinen ja viimeinen kerta kun Puhdistukseen tartun (ja kirjan jätän suosiolla lukematta). Kätilössä koin ihan samanlaista ällötyksen tunnetta, joten ehkä jätän Antti J.Jokisen seuraavan elokuvan väliin, jos se on yhtään saman teemainen.