Disneyn uusista elokuvista en ole hypettänyt etukäteen enään moniin vuosiin, viimeksi niin taisi käydä Prinsessan ja Sammakon kohdalla ja koska se oli silloin pienoinen pettymyt, niin en nykyään enää etukäteen tutkaile ja hypettele uusia elokuva, ennen kuin näen ne. Zootropolisiksesta (hitto kun tätä on vaikee taivuttaa, miksei vaan voitu käyttää suomessakin nimeä Zootopia (vaikka tää nimihän on väännetty Utopia sanasta ja suomenkielinen väännös Metropolia sanasta)) näin syksyllä ensimmäisen trailerin ja oletin siinä olevan ketun pääosassa. Heti tyyliltä ja antopomorfisoiduista eläimistä puhuttaessa tuli mieleeni vahvasti Pikku Kananen ja sen tyyli ja häsläystarina oli pitkälti ennakko-odotukseni. Jouluna Samu Sirkan Joulutervehdyksessä nähty pätkä oli hyvää osviittaa elokuvan huumoriin.
 |
| Elokuvan mainosjuliste |
Pääosassa ei ollutkaan kettu, vaan söpö pupu Judy, josta tulee kaupungin paras, jääräpäisin ja ovelin pikku pollari. Lyhykäisyydessään elokuva kertoo siitä, kuinka Judy pääsee poliisksi ja hänen ensimmäisestä tehtävästään. Tarinassa viitataan hyvin paljon pienten eläinten oikeuksiin ja isojen eläintem valtaan. Koin tässä kyllä hyvin paljon viittauksia suomalaiseen rasistikeskusteluun, joten siinä mielessä hyvin ajankohtainen elokuva. Myös jo pidempään olen tutkiskellut antopoformismeja animaatioelokuvissa ja tässäkin se tavallaan otetaan aiheeksi. Kun ketut on eläimenä usein viekkaita, niin muilla eläimillä on tämä ennakkoluulona kettuja kohtaan, eikä siitä päästä millään irti. Ehkä kuitnekin vähän häiritsee, kun elokuvassa jopa vähän alleviivataan tätä antopomorfismia (älkää välittäkö, kirjoitan varmasti tämän sanan joka ikisellä kerralla väärin). Kettu Nick pääsee Judyn kaveriksi hänen seikkailutohellusmatkalle, kun Judy kiristää häntä muutne maksamattomilla veroilla. Kettu ja jänö pari on hyvä valjakko, niillä on tarpeeksi erilaisuutta ja tottakai onnellisesti hekin lopussa ystävystyvät ja luottavat kunnolla toisiinsa.
 |
| Nämä laiskiaiset on ihan parhaita! |
Suomidubista en ollut ennen elokuvaa lukenut kuin nimen Iina Kuustonen. Hän oli ihan kiva Judynä, en olisi ilman tietoa häntä Kuustoseksi tunnistanut. Muut suomiäänet oli kanssa hyviä, mutta kenenkään suoritus ei noussut ylitse muiden. Kun monet Disneyn klassikot on jopa pyritty tekemään ajattomiksi, niin Zootropolis on ihan tarkoituksella haluttu sijoittaa selvästi vuoteen 2016. Eläimillä on kokoajan nykyajan teknologia käytössään (tämä sai minut katsojana jo tuntemaan itseni vanhaksi) sekä musiikki oli nykypoppia, eikä valitettavasti ollut vanhan ajan laulettuja Disneylauluja. Tuollaiset viittaulksetovat ihan hauskoja, mutta niin kuin olen muutamissa postauksisa todennut, niin tälläinen liikaa nykyaikaan sijoittaminen yleensä tekee sen, että kun aikaa kuluu, niin elokuva tuntuu auttamattoman vanhalta., verrattuna vaikka Tuhkimoon tai Kuanottareen ja HIrviöön jotka on iättömiä.
Eläinten kaupunki on tehty kauniiksi ja hienosti. Isot kuvat maailmoista antoi laajan kuvan koko eläinten valtakunnasta ja Zootropoliksen kaupungista. Paljon oli erilaista näkymää; viidakkometsää, lunta, maaseutua ja keskuskaupunkia isommassa kuin pienemmässäkin mittakaavassa. 3D ei vieläkään häikäissyt, unohdin sen olemassaolon suurimman osan aikaa elokuvasta, se ei tuonut minulle lisäarvoa. Tuntui taas, että ollaan panostettu animaatioon enemmän kuin itse tarinaan. Ehkä siksi tuli tämä tunne, kun juoni eteni todella nopeasti ja hahmoja viuhahti siellä täällä. Judy ja NIck onneksi kuitenkin pysyi kokoajan selkeästi keskushahmoina. Odotuksiini nähden tämä oli kuitenkin parempi elokuva, kuin se jo alussa mainittemani Pikku Kananen.
ps. Ihan loistava idea oli näyttää pieni vilaus "piraattidisneystä" kun joku kauppasi Dinseyn elokuvia vähän värennetyillä nimillä. Tälläistä itseironiaa voi Disney ruveta enemmänkin harrastamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti