Elokuvalippuja 7: Pahat Pojat

Elokuvalippuja 7: Pahat Pojat 15.2.2003 Formia 1 Oulu

 

11-vuotiaana olin katsellut Salkkareita ja koska Saku Salinin näyttelijä Jasper Pääkkönen oli siinä suosikkini, manguin äidiltäni lupaa päästä katsomaan Pääkkösen ekan leffaroolin. Äiti kävi ensin katsomassa elokuvan, ettei se vaan ole liian hurja mulle ja ei olisi varmasti päästänyt leffaan, ellen olisi keräjännyt, ruinannut ja rukoillut. Lopulta äiti luovutti, sain mennä katsomaan Pahat Pojat ja pakotin siskoni seuraksi, sillä minä kävin katsomassa hänen pakotuksestaan Kaksi Tornia. 

 

Sisko Takkusen veljesten toilailuista ei välittänyt, mutta itse rakastun elokuvaan. Ja rakastan vieläkin. Kun Veljekset Otto, Matti, Ilkka ja Eero juoksevat poliiseja karkuun aamuyöllä metikössä ja taustalla soi Jore Marjarannan Haaveet Kaatuu tapahtui minulle se, mitä elokuvan kuuluu katsojassa liikuttaa. En ollut enää vaan katsoja, vaan olin elokuvan sisällä. Hengitin ja elin sitä aivan kokonaisvaltaisesti. Se oli ensimmäinen kerta, kun joku elokuva liikuttaa jotain syvästi sisälläni. 

 

 

Pahat Pojat on se elokuva, joka sai minut rakastamaan formaattia elokuva ja kiinnostumaan nimen omaan kotimaisista elokuvista. Vieläkin liikutun ja nauran elokuva jutuille, ja voin rehellisesti sanoa että olen katsonut tämän ainakin 100 kertaa. Seinälläni oli pitkään Pahat Pojat juliste ja soudtrack soi edelleen soittimessani.

 

Jos pitäisi valita elokuva mikä on vaikuttanut elämääni eniten, se on tämä!