Neitoperho ja Kissan Kuolema

Olen katsonut kotimaisia leffoja aikalailla 2000-luvun alusta asti. Hyvin paljon tiedän 2000-luvun kotimaisista elokuvista, sillä silloin alkoi niiden nousukausi. Aikaisemminkin on kotimaisia paljon tehty, mutta varsinkin 90-luvulla katsojamäärät olivat alhaalla ja monet ovat haukkuneet kun silloin tehtiin niin paskoja elokuvia. Minua on paljon kiinnostanut mitä silloin on tehty ja nämä muutamat teokset sain aikaan katsottua Yle Areenasta. Minusta on hienoa että näitä on siellä näkyvillä, sillä näitä teoksia ei löydy esim. lähikirjastoistani.

Neitoperho

Lea Kleemola esittää hyvin agressiivista Eeviä, joka varastaa sisarensa Amin auton ja lähtee karkumatkalle. Hän kohtaa matkalla liftari Jusun ja yrittää pienesti tutustua häneen. Jusun lompakossa on hänen naisystävänsä Anjan kuva, joka kiinnostaa Eeviä. Yhden yön Eevi ja Jusu nukkuvan kämäsessä hostellissa ja Eevi koittaa vongata Jusulta seksiä. Kun Jusu ei siihen suostu, niin Eevi menee vain takaisin nukkumaan. Seuraavana päivänä hän ajaa pahan kolarin, jossa auto ja Jusu menee mäsäksi. Itse hän pääsee pakenemaan metsään. Hän löytää tämän Jusun nasiystävän Anjan talon ja menee sinne. Anja seuraavana aamuna löytää Eevin sohvaltansa ja koittaa olla kohtelias. Eevi kuitenkin vangitsee Anjan kellariin ja hiillostaa tätä mitä epämääräisimmillä jutuilla. Lopulta hän päästää Anjan takaisin taloonsa. Anja kuitenkin kaatuu pahasti portaissa ja kuolee siihen. Eevi on kuullut poliisien tulevan ulkona ja polttaa koko talon. Poliisit ja Ami etsivät Eeviä palavasta talosta, mutta tämä on jo paennut metsään, minne hän jää hönkäilemään.

Neitoperho elokuvan mainosjuliste

 Olin todella pettynyt Neitoperhoon. Elokuvajulisteen ja Ylen kuvailun perusteella osasin odottaa jotain oikeasti raakaa elokuvaa, mutta tämä oli jo liiankin kesy odotuksiini. Lea Kleemola ei mielestäni näyttele Eeviä lainkaan hyvin, sillä hänen angstailunsa ja muminapuheensa on aivan liian näyteltyä. Tiedän paljonkin ihmisiä, jotka osaavat angstata luontevammin. Seksiyritys oli todella nolo ja heikosti tehty. Monille hahmojen teoille ei ollut mitään logiikkaa. Kuvaus oli välillä liian tummaa ja turhaa joutokäyntiä löytyi hyvinkin monista paikoista. Eevi asuu alussa välittävän siskonsa Amin luona, joka olikin ainut ehyt hahmo tarinassa. Mikä siskon naisseuralainen sitten oli, siitä en saanut selvää. Eniten minua häiritsi nämä Kleemolan pitkän raskaat hengityskuvat, kun ne eivät kertoneet minulle yhtän mitään. Samaa ihmettelen, miksi leffa oikein päättyi siihen? Se ei antanut mielestäni minkäänlaista lopetusta elokuvalle. Vaikka kuulemma tuohon aikaan naisia ei näytetty suomileffoissa agressiivisina, niin ei tämä teos mielestäni mitenkään tuonut naisista mitään uusia puolia esiin. Ehkä korkeintaan epätasapainon, mutta se ei todellakan riitä. Ohjaaja Auli Mantilalta olen nähnyt tämän lisäksi vain myöhemmin tehdyn Ystäväni Henry elokuva, joka oli mielestäni kyllä myös yhtä mitäänsanomaton. Joko ohjaaja ei vain osaa ohjata, tai sitten käsikirjoituksissa on ollut hyvin syviä puutteita. Myös ihmettelen miksi ihmeessä tätä on markkinoitu raakana ja kauheana elokuvana, kun kerran sitä ei ole? Ainot hyvät pisteet voi antaa musiikista, joka ei sovi kyllä lainkaan elokuvan teemaan. Muutama kaunis kuva sentään elokuvassa oli, kun autolla ajetaan sateessa tunnelmallisen musiikin soidessa taustalla.

Kissan Kuolema

Koulukodissa hiippailee joku raiskaaja Sika, josta oppilaat eivät uskalla ohjaajille puhua. Vähän vuorotellen hän käy käsiksi tyttöihin ja pikku hiljaa nämä päättävät kostaa. Samassa syssäkässä johtajattaren tytön Annaleenan poikaystävä Saku käy linnasta lomailemassa ja tyttöä pussailemassa.  Uusi nuori työntekijä Ari ihastuu pääosaneitoomme Nittaan ja heidän suhdettaan ei todellakaan katsota hyvällä. Nittan kissa Miuku tapetaan ilman syytä kesken elokuvan ja siitä tämä on varmasti saanut nimensäkkin. Lopulta kaikki tytöt keksivät tehdä ansan tälle Sika raiskaajalle, niin että Annaleena jätetään taloon tämän kanssa. Tässä vaiheessa katsojille oikein näytetään kuka elokuvassa jo aiemmin esiintyneistä hahmoista oikein on Sika. Samassa Nitta juoksee hakemaan muut hoitajat avuksi ja näin Sika jää kiinni. Kun Nitta täyttää 18 ja jättää koulukodin taakseen. Ari lähtee hänen mukaansa, vaikka hän olikin saamassa jo ylennyksen parempiin töihin koulukodissa.

Kissan Kuolema elokuvan mainosjuliste

Kissan Kuolema elokuvasta kuulin alunperin Pahat Pojat elokuvan kommenttiraidalta ja jo silloin se alkoi kiinnostamaan. Elokuvaa on mainostettu sloganilla "Elokuva 90-luvun nuorista". En itse tätä allekirjoita, vaikka olenkin tuolloin ollut vasta lapsi. Nämä elokuvan nuoret näyttelijät ovat paljon aidompia, tuoreempia ja aistikkaampia mitä Lea Kleemola omassa roolissaan Neitoperhossa ja aihe koulukodista on kyllä synkkä. Miespääosassa komistelee Don Huonojen Kalle Ahola, joka on kyllä aika pökkelö roolissaan. Se kuitenkin tuo raikkautta ja osittain myös viihteellisiä hetkiä synkkämieliseen elokuvaan. Peter Franzénkin vilahtaa tässä nuorena poikana Sakuna ja on kyllä aika suioinen. Marja Pyykkö loistaa Nittana ja on mielestäni todella hyvä. Hänen omista ohjaukistaan en valitettavasti voi sanoa samaa. Helena Vierikko on ihan jees sivuosassa, mutta Annaleenaa esittävä Marjaana Maijala on todella pökkelö. En yhtään pidä hänen tyylistään. Kissan Kuolemassa on paljon jännityselementtejä, jopa turhankin paljon. Tyttöjen ahdistuskohtaukset kokemuksista olivat hyvin aitoja ja vaikuttavia. Sian näkymistä sai odottaa loppuvaiheille asti, ja olin arvannut kyllä vihollisen väärin tällä kertaa. Ainahan tuollaiset ovat juurikin irstaita miehiä ja kyllä kuvotti tätä viimistä raiskauskohtausta katsoa. Onneksi on leikattu niin, ettei kohtaus ole pitkä ja strategisesti ei paljoa näy. Olin itseasiassa aika järkyttynyt kun sama näyttelijä on tehnyt suosikkihahmoni Phileas Foggin ääniroolin. Toinen elokuvan ällö kohtaus oli Miuku kissan kuolema. En ymmärtänyt tämän tapahtuman syitä ja seurauksia, joten koin sen hyvinkin turhana. Vielä sekin, että se on antanut tälle teokselle nimen on ihan väärin. Arin ja Nittan rakkaussuhde puhkeaa aivan ilman mitään pohjaa ja muutenkin Nittan hahmon perusteita kerrottiin katsojalle ihan liian myöhään. Minua harmittaa kovasti tässä elokuvassa, kun tuntuu että ideaa ja pohjaa on, mutta tuotos on tehty liian pikasten pohdintojen pohjalta.

Kailen kaikkiaan Neitoperho ja Kissan Kuolema kuvaavat hyvin 90-lukua. Molemmista löytyy niin kuvaulksellisuuden, kuin kuvaamisen kautta paljon juttuja jotka vievät takaisin ysärille. Elokuvina kuitenkin Neitoperho on mielestäni surkea tekele ja Kissan Kuolema taasen kiinnostava, mutta keskeneräisen oloinen. Täytyy varmaan kyseinen kirja lainata kirjastosta, niin saan tietää kuinka hyvin elokuva seuraa alkuperäisen kirjan juonta.