Veljeni Vartija

Cheekin "musiikki" ei mielestäni ole minkään sortin musiikkia, vaan nopeaa puhetta jumputtavan taustan päälle. Näin ollen en ole koko ukkoa koskaan arvostanut, enkä tajua miksi ihmeessä äitini ikäiset naiset pitävät tyyppiä nykyään niin ihanana. Valitettavasti joudun sanomaan, että minun mielestäni tämä Cheekin nyky ns. suomiräppi on tehnyt paljon tuhoa suomalaiselle musiikille, sillä suomalaisen rock musiikin teko on selvästi vähentynyt. Veljeni Vertija ei aiheena kiinnostanut minua paljon mitään, mutta kotimaisten leffojen harrastajana en halunnut jättää tätä väliin, vaikka ennakkoluloni olivatkin suuret.

Veljeni Vartija elokuvajuliste

Blockfest 2017 oli edessä. Cheek eli Jare Tiihonen (Antti Holma) bruisailee isolla veneellään ja lähtee ajelemaan veljensä Jeren (myös Antti holma) luo ennen keikkaa. Samalla hän pohtii menneisyyttään, nykyisyyttään ja itteään. Tämän ajelun aikana itseasiassa koko leffa tapahtuu, sillä kaikki sisältö on takaumissa. Pikku Jare ja Jere ovat kaksoset, toistensa parhaat kaverit ja vihamiehet. Isä opettaa käyttämään nyrkkejä ja äiti kattelee poikia vierestä. Ala-asteeella ollaan koulun riitapukareita ja yläkoulun aikana Jere erotetaan koulusta liian väkivaltaisuuden ja ilmeisesti laiskuuden takia. Jare meinaa hakea kouluun ja saada ihan tutkinnonkin. Näinhän käykin ja sitten alkaa tämä räppitouhu. Jere kannustaa Jarea ja pari levyä saadaan tehtyä. Suomiräppiä ei tuohon suomimetallin kulta-aikaan kukaan kuuntele, varisnkin kun äijä on Lahesta kotoisin, suomen Chigacosta. Levy-yhtiön vaihto auttaa menestymiseen, muutetaan stadiin ja löydetään unelmien mirkku. Muutetaan yhteen ja menestys nousee entistä enemmän kusiseen päähän kun saadaan muutama "hitti" aikaiseksi. Keikkoja on entistä enemmän ympäri suomea ja bändäreitä pyörii ympärillä ja hotellihuoneissa. Jere taasen on hakkaillut Lahdessa tyyppejä, mutta rauhottuu ajan myötä löydettyään naikkosen. Veljien isä kuolee ja hautajaisissa muistelaan millanenkohan iskukki oikeen oikeastaan oli. Ennen Blockfestin keikkaan Jare käy Jeren luona ja saunan lauteilla alkaa kertomaan veljen pojalle Tiihosten nyrkinlyönneistä, kunnes Jere tulee väliin. Hän koittaa tahkoa Jaren päähän, ettei näissä hakkailuissa oo mitään järkeä. Jere on päässyt pahan olon möykystään hetkittäin eroon tämän avulla, mutta Jaren möykky on vaan kasvanut. Itseinho, kaksisuuntainen mielialahäiriö, perfektionismi ja masennus ovat yksittäisiä syitä siihen. Ennen Blockfestin keikkaa Cheekin ex-mimmi kertoo menneensä kihloihin ja keikalla tyttö lähtee äijästänsä eroon. Ilmeisesti hän haluaa takasin kuuluisan räppärinsä, mutta sitä katsoja ei saa tietää miten heille käy.

Veljeni Vartijasta minulle jäi aika ristiriitaiset tunnelmat. Aloitan Antti Holman kaksoisroolista. Antti Holma ei komedia tv-rooleissaan ole lainkaan minua naurattanut, mutta Tatu ja Patu elokuvassa hän onnistuu hyvin. Samoin Jare ja Jere Tiihosen roolissa. Aluksi minulla oli hankaluuksia erottaa hänen Jarensa ja Jerensä toisistaan, mutta Jeren rooliin hän sai jotenkin miehisempää otetta. Paikotellen hän näytti jopa Peter Franzénita. Varsinkin lopun parrankasvu ja matalampi puhetyyli auttoi asiaa erottamisessa. Minua ei häirinnyt Jaren suorat puheet kameralle, vaan ne toimivat ihan luonnollisina osina tässä päiväkirjassa. Lapsi Jare ja Jere, sekä teini-ikäiset Jare ja Jere olivat mieleenpainuvia, mutta ihan kaikki muut leffaroolit jäi sitten todella etäisiksi. Poikien isä Kai Lehtinen ja äiti Anna-Leena Härkönen olivat aivan liikaa statistin roolissa, samoin kuin molempien kundien tyttöystävät. Jopa Cheekin manageri Armi Toivanen oli ihan turhassa roolissa. Ismo Leikolan mukana olo jenkeissä levyä tuottmassa oli todella epämääräinen.

Cheekin aikaisempi ura ja lapsuus ei ollut minulle aikaisemmin tuttuja, joten nämä kohtaukset olivat hyvin kiinnostavia. Ajan kulkua oli jotenkin hankala hahmottaa, joten olisin toivonut väliin vaikka vuosilukuja, eikä sitä että nämä ovat randomeja takaumia. Elokuvassa oli potentiaalia, mutta minusta tuntui ettei käsikirjoittaja oikein tiennyt mihin haluaa keskittyä ja mihin suuntaan viedä itse tarinaa. Se että loppukliimaksi on joku hiton Blockfest keikka tuntui aivan järjettömän tyhmältä näin dramaturgisesti. Itse Cheekin musiikkiakin soi elokuvassa (positiivisesti) yllättävän vähän. Niin monta hyvää ja mielenkiintoista teemaa kun alettiin käsittelemään, mutta ne kaikki jäi kovin pintapuolisiksi:  rap- musiikin löytäminen, Cheekin alun uran kankeus, yhtäkkinen menestyminen, syvä  masennus, kaksisuuntainen mieliala-häiriö, valtava perfektionismi, väkivaltainen perhetausta ja kaksoisveljenä oleminen.

Samassa hississä Cheekin kanssa

Jare kertoo heti alussa että hänellä ja Jerellä on jo pienestä asti ollut se oma möykky sisällä. Mietin johtuiko se Jeren sydänongelmista vai kaksosena olemisesta vai mistä, kun molemmilla on sellainen sisällään? Tämä möykyn käsitteleminen olisi minusta ollut tärkein teema syventää, sillä sen avulla olisimme oikeasti päässeet Cheekin sisälle. Mitkä ovat sen aiheuttajat? Nyt saimme vain tietää seuraukset. Veljeni Vartiassa kaikista eniten pohdin kumpi nyt vartioi kumpaa, Jare Jereä, vai Jere Jarea? Vai onko niin, että Jaren sisäinen veli Cheek vartioi häntä itseään olemasta oma itsensä, tai juurikin toisinpäin?

Paras kohtaus elokuvassa oli se saa, joka näkyi jo ihka ensimmäisessä teaserissa. Cheek on hississä, jossa hänen kanssaan on tavallinen tallaaja, joka moralisoi hyvin tämän musiikkia. Perillä täytyy kuitenkin kysyä nimmari, koska eihän kukaan muuten usko,e ttä jäbä pääsi samaan hissiin Cheekin kanssa. Jotenkin tämä kohtaus varmasti kulminoittaa ne asenteet mitä Cheek kohtaa päivittäin. Ja erikoisprpsot, että tämä jäbä hississä on uusin suosikkini Hannes Suomela. Alan jo odottamaan hänen ensimmäsitä päärooliaan.