#Onnenonkija

Tälle leväälle ei ole ollutkaan montaa kiinnostavaa elokuvaa, jota odotin yhtä innokkaasti kuin Onnenonkijaa. Blogimaailmasta kertova tarina sai heti mielenkiinnon syttymään, ihan vaan sillä, että miten iitä saa dramaattien puolentoistatunnin tarinan. Pääosa näyttelijät Minka Kuutonen ja Olavi Uusivirta ovat suosikkinäyttelijöitäni, joten odotuskeni oli suht korkealla.

#Onnenonkija elokuvan mainosjuliste

Marja (Minka Kuustonen) asuu vielä porukoillaan ja rakastaa bloggaamista. Hän kirjottaa blogiinsa MarjaAuroora kaikenlaisista "hohdokkaista" tapahtumista, missä hän on ollut. Blogitekstit vaan on aika väritetty todellsiuudesta. Hän pyrkii pääsemään blogimaailman huipulle, että bloggaamisesta alettaisiin maksamaan rahaakin, muttei se nyt niin yksinkertaista ole, kun kilpailua silläkin alalla on niin paljon. Marja tapaakin sisarensa järjestämällä catering-keikalla Olavin (Olavi Uusivirta), joka on rikkaan perheen perijäpoika. Siitä Marja keksii saada juttua blogiinsa, kun siellä mainitaan paikallinen julkkis niin johan lukijat lisääntyvät. Tyhmyyksissään hän myy alustavan tarinansa Olavin kanssa Seiska-lehteen ja näin ollen lukijat katoavat nopsaa. Marja pääsee suostansa ylös, kun Olavi häntä krtisoi ja Marja muuttaa bloginsa tyylin kokonaan. Bloggaaminen muuttuu vloggaamiseksi ja vlogeissaan hän vihdoinkin kertoo oikeasta elämästään. Olavikin lopulta heltyy, mutta loppu jää auki, alkavatko he kumminkin olemaan yhdessä vai ei.

Olavi ja Marja treffeillä

Harmaan kevättalven keskellä tälläistä kesäistä leppoisaa komediaa oli nautinnollista katsoa. Tarina oli koottu ehkä vähän liian löyhistäaineksista, muta sen parissa viihtyi. Omalla tavallaan tämä oli Marjan pieni kasvutarina "tyhmästä bimbosta" aikuiseksi. Marja ei kuitenkaan ollut sen sortin bimbo, että olisi ärsyttänyt, vaan sen touhut sai vaan lähinnä naurattamaan. Marjan intohimo bileiden, meikkien, vaatteiden ja drinkkien bloggaamiseen kuintenkin oli vähän hutasten kuvattu, sillä en saanut siitä punaista lankaa kiinni. Mikä niissä kiinostaa? Tätä olen miettinyt hemetin usein, kun näen muotiblogeja ja niiden lukijamääriä. En vain ymmärrä, ketä sellaiset asiat voi kiinnostaa. Ajatuskannaltani olen enemmän tässä Olavin puolella. Kritisoin tuollaista "glamour" elämää ja en ymmärrä mikä järki on blogeissaan (tai facessa tai instassa tai mitä näitä nyt onkaan) hehkuttaa ja antaa sellainen kuva elämästään, joka ei ole todellinen. Elokuvan lopussa Marjan aloittama vlogi oli enemmän sellainen, mitä pystyisin seuraamaankin, sen todellisuuden ja realistisuuden vuoksi. Tämä antoi kanssa itselleni katsojana sellaista rohekutta blogissani olla juuri omalainen, ettei tarvi sullautua minkäänlaiseen tiettyyn "blogimuottiin". Elokuva oli hauska ja siitä jä ikaikin puolin hyvä fiilis, paitsi lopusta. Jotenkin olen aina vihannut elokuvissa ja teattereissa sitä, jos kohtaukset on puhelinkeskusteluja. Joku niissä aina mättää ja pahasti ja kun tämän elokuvan viimeinen kohtaus oli Marjan ja Olavin kesukustelu puhelimitse, tuntui että tunnelma loppua kohden lässähti juuri siinä.

Olavi Uusivirta keikalla Tampereen Yo-Talolla vuonna 2012

 Näyttelijät elokuvassa oli uskottavia, mitä Marjan sisko Aino (Pamela Tola) ärsytti jo pelkällä naamallaan. Minka Kuustonen Marjana on raikas ja minusta oikein sopiva rooliinsa. Vaikka etukäteen kuulinkin kritiikkiä, ettei hänellä ja Olavilla tässä kemiat kohtaa, niin itse näin heidän kemioidensa hyvinkin toimivan, sellaisella suloisen ristiriitaisella tavalla. Olavi Uusivirran rooli jäi vähän jopa häiritsemään. Ei siinä, hän on hieno näyttelijä, mutta hän näytteli siinä niin selvästi omaa itseään ihan nimestä alkaen. Olen siis jo pidemmän aikaa (itseassa jo yli 10 vuotta) ollu Olavin musiikin ystävä ja nuorempana varsinkin kovan sortin fani, niin hänen haastattelujaan on tullut lehdistä ja tv:stä seurattua. Jotenkin koen ymmärtäväni vähäsen hänen maailmankuvaansa ja tämä elokuvan Olavi omisti hyvin samanlaiset elämänarvot kuin oikea Olavi Uusivirta, korkeintaan vähän radikaalimmin. Hienoa kuitenkin taas nähdä Olavia valkokankaalla, sillä pidän hänestä näyttelijänä suunnattomasti. Eikä nämä hänen vanhat kappaleensakkaan onneksi mihinkään katoa.

    Rakkausrunoja levyltä Me ei kuolla koskaan (2005)