Disney Klassikot 18: Miekka Kivessä

Miekka kivessä on alunperin ollut itelläni ärpsyvänä videona, mutta nyt sekin on tullut päivitettyä blu-ray muotoon. Lapsena katselin tätä enemmän, mutta vanhempana tähän olen vähän kyllästynyt.En muistanut, että tässäkin on tälläinen perinteinen satukirja alku. Kirjan fontti ja kuvat ovat ihanan tunnelmallisia ja vie jo heti keskiaikaan ja ritareihin.  Minulle tarina kuningas Artturista ei ole oikein tuttu ja oisin mieluusti kuullut  kertojalta tarkempaa pohjustusta. Kertojan laulu vähän yllätti ja hämmästytti, mutta omalla tavalla sopi siihen alkuun. Kertoja tosin luki kivan jylhästi sen mitä miekkaan oli kirjoitettu.

Miekka Kivessä elokuvan vanha suomijuliste

 Merlinin huumori on aina ollut mielestäni parasta tässä elokuvassa ja vieläkin nauran esim. parralla sokerin sutimista ja oman laulun sanojen unohtamista. Toisaalta en ymmärrä miksi Merlinin täytyy hermostuneena polttaa sitä piippuansa. Merlinin luottamus Arttuun kasvaa kokoajan mitä enemmän hän näkee pojan oppivan. Kun Arttu haaveilee lintuna olemisesta, Merlin muuttaa pelkästään hänet ja antaa kokeilla omia siipiään, eikä lähde itse hänen mukaansa, kuten aikaisemmin. Arkhimedes on taasen ärsyttävä ja tylsä elukka, mutta toisaalta hän on jonkinlainen vastapaino sille Merlinin hassahtuneisuudelle.

Aikaisemmin en ole edes huomannut Artun kasvuuta tässä elokuvassa. Koska ruipeloa Arttua sanotaan pojaks, se korostaa hänen arkisuuttaan ja pienuuttaan. Arttu on aika tietämätön muusta maailmasta, eikä osaa kuvitella parempaa. Hän itse jopa sanoo Merlinille: "Minulla ei ole ongelmia."  Kun häntä kehutaan tai hän innostuu jostain, kuten aseenkantajatehtävästä, Arttu kömpelöi. Oravaksi muuttumisen jälkeen Artusta tulee tunteellisempi ja hän jopa itkee puolustaessaan Merliniä, koska hänestä on tullut Artulle läheinen. Merlinin lähdön jälkeen Arttu tukeutuu Arkhimedekseen, ja miekan kivestä vedettyään ei edes halua kuninkaaksi, mutta Merlinin palatessa hän uskoo taas itseensä.

Merlin vanha veikko

 Miekka Kivessä on ihanan värikäs, eikä onneksi mikään yksittäinen väri hallitse. Linna on tunnelmallinen, ja maisemat tarkkoja ja kauniita. Erityisen hienoa on veden alainen maailma kun siihen on yhdistetty linnan vallihautaa. Mahdoton vain pelko on- laulu on kyllä mielestäni todella tylsä. Merlinin alun pakkauslaulu on paljon parempi. Merlinin sokerikuppi on ihanan persoonallinen, susi joka koettaa syödä Artun on täysin turha.  Sir Kayn ja hänen isänsä jatkuva sikailu on koomista, mutta valitettavasti heidän äänensä joissain kohdissa sumeaa kun he puhuvat kaukaa tai kypärän sisältä toisilleen. Merlinin ja Artun muuttuessa oraviksi, he ovat tosi suloisia ja tyttö orava, joka rakastuu Arttuun on niin ihana, että oikein tuntuu pahalta hänen puolestaan kun Arttu muuttuu takaisin pojaksi.

Matami Mimmi on vähän erilainen mitä sarjakuvissa on annettu ymmärtää. Hän ei ole niin tyhmä vaan enemmänkin kiero. Mimmi ja Merlin muuttuvat molemmat aikalailla itsensä kaltaisiksi eläimiksi, Mimmi kookkaiksi ja vaarallisiksi, Merlin hitaiksi ja pieniksi. Elokuvan nimi ei kuvasta mielestäni tarpeeksi sisältöä, Miekka Kivessä on vaan alussa ja lopussa, ite tarina kertoo Artusta. En tiedä mikä olisi parempi nimi, mutta Miekka Kivessä kuulostaa jotenkin kököltä.