Lippukokoelma

Lippukokoelma

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Idoleitani: Matti Ranin

Suurin osa kaikista idoleistani on elokuvista ja/tai televisosta tulleet minulle tutuiksi. Yleensä nämä ovat olleet näyttelijöitä/ääninäyttelijöitä tai taustatekijöitä, joita aloin pikkuhilja tunnistamaan. Monet suosikkieni tärkeimmät roolit ovat jo takana päin, mutta onneksi heidän jälkensä elää vanhoissa julkaisuissa. Näillä "esittelyillä" pyrin hahmottamaan mitkä tekeleet ovat saaneet kyseisen tekijän itselleni merkitykselliseksi.

Ensimmäisenä Idolina esittelen Matti Raninin


Tälläisena minä muistan Matti Raninin

Ensikosketus: Lapsuuteni koostuu pääosin Disneyn piiretyistä, mutta niiden ohella tuli kuunneltua myös paljon Dinseyn musiikkisatuja, näitä kirja ja kasetti settejä. Suurimmassa osassa näsitä oli aina yksi tuttu ja turvallinen miesääni kertojana ja hän oli Ranin.
Raninin monipuolinen ja tasainen ääni rauhoitti minua kuuntelemaan kasettia, jopa tarkemmin kuin tutkimaan kirjojen kuvia. Monissa tarinoissa toistui tämä sama tuttu ääni, jonka sitten tunnistin myös itse elokuvista kuten Pinokkiosta Gepettona ja Lumikista Viisaana. Ihan jo pelkästään yksittäisen äänen tunnistaminen oli pikkuisena iso juttu.
Kun opin lukemaan, niin elokuvien lopputeksteistä huomasin Raninin nimen yhä useammassa tuotoksessa. Vanhempia videoitamme (Kaunotar ja Kulkuri, Topi ja Tessu) katsoessa Raninin nimi löytyi myös suomenkielisen ohjauksen kohdasta ja silloin arvostus Raninia kohtaan nousi silmissä. Siihen aikaan tuli jo katottua aika paljon Lehtosaaren ohjauksia ja osasin ihan korvakuulolta sanoa mitkä elokuvat on Ranin ja mitkä Lehtosaaren käännöksiä, heidän kielenkäytössään ja sanoituksissaan on selviä eroja. Raninin käännökset ovat pehmeämpiä ja voisi ehkä sanoa lapsiystävällisempiä, myös vähän kujeilevimpiä, kuin Lehtosaaren 90-luvun puoliväliin asti tehdyt käänökset. Molemmista olen pitänyt suunnattomasti. 

Muistettavimmat työt: Disneyllä Tuhkimon Kuningas Lehtosaaren dubissa, Kaunottaren ja kulkurin suomenkielinen ohjaus, Topin ja Tessun suomenkielinen ohjaus ja rooli Aatu Remusena, Pienen Merenneidon suomenkielinen 89-vuoden ohjaus ja Kaunottaren ja Hirviön suomenkielinen ohjaus.
Kaikki ei tietenkään rajoitu pelkkään Disneyhyn vaan vähän oudompiakin sarjoja on tullut tehtyä. Aikoinaan siskoni kaverilta lainasin videon Krevi Duckulasta, kasvissyöjä vampyyristä ja tämän hullunkurisen tv-sarjan on suomeksi ohjannut Ranin ja hän toimi myös Krevi Duckulan palvelijan Igorin äänenä. Yksi Raninin viimeisimmistä ääniroolitöistään oli Pekka Lehtosaaren Röllin Sydän elokuvassa Rölli Rupeltajana joka luulee aina tietävänsä kaiken. Rupeltaja sai vihdoinkin oman äänen, kun Rölli satukaseteissa Rupeltaja aina vain mainitaan, eikä hän niissä ole itse koskaan puhunut.
Matti Ranin Pentti Karvalana sarjassa Parhaat Vuodet
 Elokuva ja teatterinäyttelijänä Ranin ei ole itselleni niinkään tuttu, mutta kasvot hän antoi äänelleen minun nähteni sarjassa Ihmeiden tekijät Pentti Karvalana. Pentin rooli koko sarjassa oli yksi kantavimmista ja vaikken noin 8-vuotiaana mitään kyseisestä sairaala sarjasta ymmärtänytkään, niin aina tuli levollinen olo kun Ranin sai olla Karvalana kameran edessä, sillä hän oli minulle se "Disney ääni". Näin vanhempana kun olen sarjaa dvd-julkaisulta katsonut, olen tykästynyt Karvalan hahmoon suunnattomasti ja varsinkin jatkosarjassa Parhaat vuodet syvennetään Pentti Karvalan hahmoa entistä enemmän, minkä takia pidänkin tästä jatko-sarjasta. Pentin tyttärentyär Lilli kutsuu isoisäänsä aina "muffaksi" ja näiden kahden välinen suhde muistuttaa jokseenkin omaa suhdettani pikku lapsena ukkiini. Varmaan siksi kyseinen rooli on minusta loistava, koen Raninin Pentti Karvalan hahmossa jotain samaa mitä ukissani.

Miksi juuri Ranin: Raninissa viehättää tämän monipuolisuus. Lahjakas näyttelijä osaa saada jo pelkällä kertojaäänellään dramatiikkaa ja hassuttelua aikaan. Ohjaustöissä on vaadittu suunnatonta taitoa osata kääntää vitsit ja kommellukset hyväksi suomeksi ja laulujen käännös sävellykseen sopivaksi on jo jotain aivan mahtavuutta (vaikka kuulemma laulujen sanotuksissa on ollut apukäsiä). Näytellessään neljä vuotta Pentti Karvalan roolia hän on osannut kasvattaa hahmoaan luontevasti eteenpäin, eikä hahmo jäänyt junnaamaan paikoilleen. Ranin tulee aina minulle olemaan se veikeä ja kujeileva "Disneyääni".

Suosikkini: Yksi ylitse muiden on aina hankala valita, mutta tässä tapauksessa se on itsestään selvyys. Raninin yksinkertaisesti paras rooli on hänen suomenkilinen ohjauksensa Mikki Hiiren Jouluaatto, missä hän ite näyttelee Roope Ankkaa. Vaikka Ankronikan myötä olen sinetöinyt Pekka Autiovuoren ainoaksi suomalaiseksi Roope Ankaksi, niin Mikki Hiiren Jouluaatossa annan poikkeuksen: ei ole mitään parempa, kuin katkeransuloinen Roope huutamassa "Humpuukkia!"

"Pjääh, humpuukkia!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti