Olen Suomalainen

Parivaljakko Selin & Mäkelä on ollut suuri vaikuttaja siihen, että akoinaan ylipäätänsä kiinnostuin kotimaisista elokuvista. Pahat Pojat, Häjyt ja Varekset ovat suuri kulmakivi siihen, että nimen omaan suomalaisista elokuvista tuli intohimoni. Siksi minusta onkin osuvaa, että he ovat tekemässä juuri tämän nimistä elokuvaa, sillä minusta Selin & Mäkelän elokuvan tyyli on sitä suomalaisinta, josta minä pidän. Kari Tapio itsessään muusikkona ei niinkään ole minulle tuttu, mitä nyt muutamia kappaleita tunnistan.

Olen Suomalainen elokuvajuliste

Kari Tapio eli Kari Tapani Jalkanen esiintyy landella erinnäisillä tanssilavoilla ja voittaa pari kilpailuakin. Hän väittää muille, ettei alkoholiin koske, mutta kuitenkin naukkailee piilossa omasta taskumatistaan. Erällä keikalla hän sitten kohtaa viehättävän Pian, joka ei Karista välitä. Erikoisella huumorillaan Kari kuitekin puhuu itsensä Pian kanssa treffeille ja alku onkin aikamoista suomifilmiä. Isältä käydään oikein kysymässä tyttären kättä, mutta rehtorihan ei anna tuollaisen muusikonrentun hänen tyttöänsä viedä. Kari vastaa näpäkästi, että turha sitten odottaa kutsua häihin. Niihin parisuhde vie ja yhteiseen kotiin.

Kari koitta saada tuulta siipiensä alle muusikkona, mutta se ei edisty. Pia kannustaa hänet Helsinkiin isojen herrojen puheille, mutta paikka löytyy ainoastaan Dannyn lämppärinä ja samalla joutu tekemään hanttihommia. Kyllä ne aluksi kelpaavat, mutta ei se lyö leiville. Kari tekee tavallista perusduuniakin välissä ja vaihtelee levy-yhtiöitä. Välillä musiikkia tulee, välillä ei tule ja aina Pia on kotona kannustamassa. Karin alkoholin käyttö voimistuu vuosien myötä ja usein hänet löytääkin kännissä. Kun Pia on lähdössä synnyttämään, Kari makaa kylpyammeessa lähes sammuneena. Perhe kuitenkin lisääntyy, Karin kalenterin täyttää keikat ja vapaa-aikaa vietetään pullon kanssa. Suurmmat hitit saadaan tehtyä ja menestys maistuu. Muutamia sivunaisiakin vikitellään ja elokuvassa näytetään hyvin lyhyesti se, että Pia saa kirjeen muodossa tietää, että Karille on syntynyt lapsi avioliiton ulkopuolella. Kun Kari itse ehdottaa eroa, niin Pia ei anna periksi. Ero olisi Karille aivan liian helppoa ja perhettä ei hajoteta niin pienistä asioista, kuin pettäminen. Karin alkoholisoituminen pahenee, mutta vanhetessaan hän uskalta avautua siitä jopa isälleen. Kerran Pia jopa laittaa heidän poikansa mukaan Karin kiertueelle, mutta aamulla on lohduton näky, kun isä on huppelissa kunnossa.

Kari Jalkanen kohtaa ensikerran Pian

Kari ja Pia eroavat, mutta toteavat, että eivät he osaa olla erossa. He vanhenevat yhdessä ja heidän oma huumorinsa on todella läheistä. Parisuhdekriisin jälkeen Karin oma tunnetuin sävellys Mysrkyn Jälkeen saa mielettömän vastaanoton ja Kari Tapio on vihdoinkin se musiikkiduunari, mitä hän nuorena Kari Tapani Jalkasena haaveili. Sydänkohtaus saa miehen pysähtymään ja Pia keksii, että perhe voisi toima bändinä. Pojat soittavat keikalla ja Pia toimi eräänlaisena managerina. Yhtenä viimeisistä vanhemman iän illoista Kari on lähdössä reinot jalassa kapakkaan konjakille. Pia saa hänet ehdottamaan, että miksei juoda täällä. Se kohtaus on jotekin kaunis ja herkkä. Kari jää kotiin Pian kanssa. Taximatka viimeiseltä keikalta kotia olisi minusta voitu leikata pois, sillä jokainen tiesti tämän viimeisen monologin myötä mitä tulee tapahtumaan. Se, että kuvatan Pian löytävän miehensä taxin takapenkiltä sydänkohtaukseen kuolleena, oli minusta turhan melodramaattista.

Kari ja Pia onnellisina yhdessä

 Olen Suomalainen on teemoiltaan todella suomalainen elokuva, aiheena rakkaus ja alkoholi. Näitä alkoholihuuruisia elouvia on tehty vähän liikaakin ja tuntui, että ne kohdat tässä elokuvassa junnasivat osaltaan paikoillaan. Rällästely on aluksi hauskaa, mutta pitkällä tähtäimellä puuduttavaa. Se onkin hankalaa, sillä en tiedä onko Kari Tapion elämä ihan oikeasti ollut tuollaista, vai onko elokuva halunut korostaa juurikin tätä viinamäenmies-puolta. Pidin kuitenkin esim. hetkestä, jossa Kari paljasti saunassa isälleen alkoholisoituneen. Siinä on suomalainen mies alastomimmillaan, kun saunasa puhutaan vähäsanaisesti isän kanssa viinasta. Se hetki oli oikeasti suomalainen, omalla tavallaan rujo, mutta todella realistinen. Näyttelijät oikeasti näyttelevät, eivät vain puhu. Rakkaus teema taasen näkyy vahvasti tässä Karin ja Pian avioliitossa. He tukevat aina tosiaan, myös Kari Piaa kun hän lähtee opiskelemaan hammaslääkäriksi. Luin jostain arvostelusta, että tämä suhde kuvaa läheisriippuvuutta, sillä Pia usein soitteli Karille ennen keikkaa. Minusta se ei ole riippuvuutta, vaan nimen omaan sitä pyyteetöntä ja aitoa rakkautta. Välittämistä, luottamista, kiinnostusta ja tukemista. Jotenkin tämä parin rakkasutarina kaikkine tyhmine vitseineen ja riitoineen on ihailtava. Siinä on pariskunta, joka todellakin halusi olla yhdessä elämänsä loppuun asti.

Elokuva oli rytmitelty ihan hauskasti. Alussa elämme 60-lukua ja leffa näyttää vanhalta suomifilmiltä kaikkine idyllisine tanssilavoineen. 70-luvulla nuorta Karia näytellyt Tatu Sinisalo sai ääneensä enemmän ikää ja maskeerauskin näytti siltä, että herra vanhentuu silmissä. 80-luvulle mentäessä Karin ja Pian näyttelijät vaihtui Matti Ristiseen ja Tiina Lymiin, jotka toimivat minulle hyvin. En tiedä miltä Kari Tapio näytti nuorena, mutta Ristisen karsima ja charmi sai hänet juuri iskelmäjätkän näköiseksi. Hän oli myös mukavan itsetietoinen aina tyylistään, niin kuin kuulemma oikea Kari Tapiokin oli. Leffassa kuulemma viitattiin monesti Tapion kenkäharrastukseen. En tätä itse huomannut, mutta äitini löysi nämä viitteet, kun myös on kiinnostunut kengistä. Tiina Lymissä ei ollut muuta vikaa, kuin se vaalea peruukki. Se oli liian teatteria. Muuten pidin Pian hahmosta, sillä hän tasapainotti Karia todella hyvin. Luinkin, että Lymi toimi elokuvassa myös dramaturgina ja siinä hommassa hän on selvästi hyvin suoriutunut. Pikku rooleissa bongasin ainakin Mikko Koukin, Sakari Kuosmasen, Heikki Silvennoisen ja Ilkka Heiskasen. Kuulemma Santeri Kinnunen esitti Pian rehtori-isää, mutta häntä en todellakaan tunnistanut. Se täytyy heti ensimmäisenä blu-ray julkaisulta katsoa uudelleen.

Myrskyn jälkeen on suojasää

Elokuvassa suurin pettymyt oli juurikin tuo loppu. Ennalta-arvattavuus ei minua haitannut, vaan sen melodramaattisuus. Voin kuvitella, että dramaturgi Lymi, ohjaaja Mäkelä, tuottaja Selin ja leikkaaja Taavila, ovat vääntäneet kättä siitä jätetäänkö Karin kuolema elokuvan vaiko ei. Minusta sitä ei tarvittu, katsojalle käy se selväksi muutenkin. Nyt se tuo elokuvan loppuun vaan suuren haikeuden ja pienen rautalanganväännön tunteen. Muuten tämä on ihan hyvä Selin & Mäelä elokuva. Ei edes ihan perinteinen sellainen, sillä Mäkelän tyyliin kuuluva toiminta oli vaihtunut kaljan kittaukseen, mutta veijarimainen huumorius on pysynyt. Se tosin tässä elokuvassa kiteyttyi hyvin paljon itse Kari Tapion nuoruusajan letkautuksiin.