Finding Neverland

J.M.Barrien näytelmä Peter panista ei ole minulle koskaan ollut kovin läheinen, sillä edes Disneyn versio Peter Panista ei kuulu lapsuuteeni. Siinä vuoden 2003 hujakoilla näin live action version Peter Panista, josta tykkäsin kovasti. Tämän Findig Neverland elokuvan menin katsomaan siskoni kanssa aikoinaan ihan leffateatteriinkin, mutta suurimmat intressit olivat Johnny Depp ja Kate Winslet, ei silloin niinkään tarinan sisältö.

Finding Neverland elokuvan mainosjuliste

J.M.Barrie (Johnny Depp) on Lontoosa asuva näytelmäkirjailija, jonka näytelmät ovat olleet ihan arvostettuja, mutta yleisö ja kriitikot eivät niistä kovinkaan piittaa. Viimeisintä näytelmää ei kukaan oikein ymmärrä ja Jim sedällä on kovat paineet uuden näytelmän kirjoittamisessa. Hän tapaa puistossa Davisien perheen: yksinhuoltajaäidin neljän poikansa kanssa. Nuorimmainen oli puiston penkin alle vangittu heidän omassa leikissään. Jim innostuu heti lasten mielikuvituksesta ja alkaa joka päivä käydä puistossa tapaamassa näitä lapsia. Heidän leikkinsä ruokkivat tämän mielikuvitusta ja lapset ovat innoissaan, kun saa maskuliinista otetta perheeseensä, poikien isä kuoli vähän aikaa sitten ja äiti yrittää pitää heille kuria lempeästi. Jim ruokapöydässä kotonaan kertoo vaimolleen tästä häntä silmät avaavasta perheestä, vaimo haluaa kutsua heidät päivälliselle. Davidsien mummo pitää kutsua jopa töykeänä ja ruokapöytäkeskustelu meneekin hänen ja Jimin vaimon kohdalla piikittelyksi, kun muut pitävät hauskaa.

Merirosvoleikkejä

Jim jatkaa edelleen Davidsien tapailua, vaikka muut eivät siitä pidäkkään. Häntä ajatellaan naiseniskijäksi ja jopa pedofiiliksi. Jim on alkanut jo kirjoittaa Peter Pania ja nimeää yhden hahmoista Davidsien pojan, eli Peterin mukaan. Peter tuleekin lähimmäksi hänelle lapsista, sillä hän ei ole osannut käsitellä isänsä kuolemaa ja on siksi tosikompi kuin muut lapset. Hän ei lähde mielikuvitusta vaativiin leikkeihin niin helpolla mukaan, vaan on enemmän tarkkailija ja innnostuu Jimin avulla kirjoittamisesta. Kesäpäivänä Jim lainaa mökkiään Davidseille, jossa äiti sairastuu pahasti. Peter repii itsekirjoittamansa näytelmän palasiksi, koska hän on niin pettynyt, että äiti sairastuu. Näytelmän ensi-ilta lähenee ja kukaan teatterissa ei usko Peter Pan näytelmän onnistuvan. Jim saa oivallisen idean ja pyytää varaamaan kymmenkunta paikkaa erikoisvieraita varten. Vanhin Davidsin pojista kokeilee lentovaljaita ja loukkaantuu. Hän ei suostu menemään tutkimuksiin, ellei äiti mene kanssa. Näytelmäiltana Davidsien äiti on niin sairas, ettei hän pääse teatteriin. Peter tulee paikalle, samoin kuin orpokodin lapset, joille Jim oli varannut istumapaikat. Näytelmän alettua aikuiset hymähtelevät, mutta lapset ottavat lastenvahtikoiran innolla vastaan. Jim näkee vaimonsa viimeisen kerran, hänelläkin on toinen mies jo kiikarissa. Näytelmän jälkeen Jimille on tärkeintä saada Peterin palaute, sillä Peter Pan näytelmä kertoo heidän yhteisestä kesästä. Peter Pan esitetään vielä toisen kerran Davidsien olohuoneessa, jossa äiti matkustaa Neverlandiin. Hautajaisten jälkeen päätetään että Davidsien mummosta ja Jimistä tulee lapsien yhteishuoltajat ja Peter ei pysty lopettamaan kirjoittamista. Äiti on mennyt lopullisesti Mikä-Mikä maahan.

Finding Neverlandissa on osattu uskomattoman hienosti yhdistää realismi ja fantasia. Se on elokuvan suurin kiinnostavuus ja ylpeys. Lasten ja Jimin leikit on puoliksi kuvattu aidosti leikeiksi ja osittain merellä/aavikolla tapahtuvaksi kohtauksiksi tyyliin sopivissa vaatteissa. Leikit ja mielikuvitus ovat niin vahvasti läsnä, ettei katsojaa edes kiinnosta mikä on totta ja mikä mielikutusta. Niinhän Davidsien äitikin sanoo; hän halusi niin kovasti että Jim on osa perhettä, että hän on muuttunut siihen ja enään ei ole väliä onko se totta vai mielkikuvitusta. James Barrie on muutoin rauhallinen, mutta mielikuvitusleikeissä hän osaa ottaa aktiivisen roolin. Hänen vaimonsa on liiankin käytännöllinen, eikä päässyt mukaan Jimin tekemiin seikkailuihin, vaikka olisikin kovasti halunnut. Heidän tiensä erkanee aika luonnollisesti. Jimin ja Davidsien äidin välillä en näe periteistä rakkautta, vaan syvää ystävyyttä. Mummo ja kaikki muut ulkopuoliset ei vain milläään usko sitä. Jim luo kaikkiin poikiin omanlaisensa suhteen, mutta lähimmin hän on tekemisessä Peterin kanssa. Hän antaa tälle oman kirjoitusvihkon ja antaa neuvoja mistä aloittaa kirjoittamisen.

Yhteinen leijahetki puistossa

Näyttelijäntyö on kokolailla hyvää, vaikka välillä minua vähän jopa ärsyttää Jimin ja hänen vaimonsa kuiskailupuhe. Johnny Depp ei ole Jack Sparrow roolissaan, vaikka niin monet kuvittelevat, vaan paljon pidättyvämpi ja herkempi. Kate Winsletin olen tätä ennen nähnyt nuorena tyttönä Titanicin kannella ja hän on edelleen yhtä valloittava kuin silloin. Vanhin pojista kasvaa ihan silmissä, vaikka onkin jopa esikuva sille kohtaa Peter Panista, ettei hän haluisi kasvaa. Olosuhteet kuitenkin vaativat sitä. Toinen poika jää kaikista eniten varjoon, mutta on leikeissä kaikista intohimoisimmin mukana. Peter on eneiten ulkopuolinen ja tarkkailija, kun taasen nuorin poika Michael on kovasti muiden vietävänä. Teatterin näyttelijöistä Nanaa esittävä mies ja Peter Pan tyttö aluksi lyttäävät näytelmän itse, mutta nauttivat selkeästi rooleistaan, kun yleisön edessä ollaan. Teatterin johtaa antaa käyttöönsä näyttelijät ja tilat, mutta on epäileväinen tarinan hahmojen ja juonen kannalta, kun edellinenkään näytelmä ei menestynyt. Hän on totaalisesti väärässä, sillä Peter Panista tulee juuri siksi hitti, koska se vetoaa jokaisen katsojan lapsenmieliseen puoleen. Barrien faneina on mm. eräs vanhempi pariskunta joka kävi katsomassa ensimmäisen näytelmän ja nyt puoliso on kuollut ja rouva kävi yksin katsomassa Peter Panin. Hän kehuu niin, että kyllä mies olisi rakastanut tätä, hän oli poika vielä mieleltään itsekkin. Davidsien mummo on kokoajan Jimiä vastaan, eikä haluaisi tämän olevan Davidsien elämässä. Ainoastaan silä hetkellä hän antaa siunauksen Jimin työlle, kun hän näkee Pter Panin tyttörensä olohuoneeessa ja Helinä keiju on kuolemassa. Peter Pan toivoo aplodeja, joiden avulla Helinä ei kuole ja ensimmäisenä niitä on antamassa mummo. Sitä ihmettelen, että seuraavassa kohtauksessa hänen käytöksenä muuttuu yhtä tylyksi kuin aikaisemmin.

Matkalla Mikä-Mikä maahan

Finding Neverlandissa kiinnostavinta on se, kuinka kuvataan kohtauksia, jotka lopulta päättyy tavalla tai toisella Peter Pan näytelmään. Kun puistossa lennätetään leijaa, niiin siihen pitää uskoa samalla tavalla kuin Helinä keijuun, muuten se ei varmasti lähde liikkeelle. Merirosvoleikkejä oltiin mökillä ja intiaanit valtasivat Davidsien puutarhan. Jim oikein näki, kun äiti koitti laittaa poikiaan nukkumaan ja hänen koiransa oli jaloissa. Pojat vaan hyppi sängyllä hokien, en halua mennä nukkumaan, en halua. Jos ikkuna vain olisi ollut auki, pojat olisivat voineet lähtiä lentoon. Nämä kaikki on kuvattu niin kauniisti limittäin fantasiamaisen harson läpi realistisuuden kanssa, että on oikeastaan jopa herkkää katsottavaa. Yhdistelmä on onnistunut mitä mainioimmin ja kotimaisessa 90-luvun Suolaista ja Makeaa elokuvassa, jonka katsoin jonkin aikaa sitten, on varmasti haettu juuri tälläistä takaa, siinä totaalisesti onnistumatta. Findig Neverland tuo minulle myös vahvasti mieleen Disneyn elokuvan Saving Mr.Bank, jossa suunnitellaan Maija Poppasen tekemistä elokuvaksi. Minulla tuli vahva olo, että tämä Findig Neverland on ollut yksi sen elokuvan innoittajista omalla tavallaan. Findig Neverland on mitä onnistuinen yhdistelmä realismia ja fantasiaa, vaikka loppu onkin surumielinen.