Lippukokoelma

Lippukokoelma

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Harry Potter ja Liekehtivä Pikari

Harry Potter ja Liekehtivä PIkari oli minulle aikoinaan kirjana suuri pettymyt, sillä sitä edeltävä Axkabanin vanki on silkkaa timanttia.  Tämän takia Liekehtivä pikari elokuvan odotukset oli vähäiset ja siksi yllättyinkin niin postitiivisesti, pääasiassa Cedric Diggorya esittävän Robert Pattinsonin ja elokuvassa olleen huumorin takia.

Harry Potter ja Liekehtivä Pikari elokuvan mainosjuliste
 Liekehtivä Pikari elokuva on todella episodimainen, sillä jokainen kolmivelhohaaste tavallaan jaksottaa elokuvaa, eikä sellaita yleistä koulunkäyntiä näy juuri lainkaan. Ainoa oppitunti elokuvassa taitaa olla Villisilmän Vauhkomielen Anteeksiantamattomien kirousten esittely. En itse kauheasti pidä tästä episodimaisuudesta, sillä kuten olen jo aiemminkin Harry Potter teksteissä sanonut, niin Pottereissa minua ei niin kiinnosta nämä erikoiset eläimet (lohikäärmeet, kirskuntajat) eikä Voldemort kohdat, joissa taistellaan. Haluan nähdä enemmän sitä Tylypahkan arkea, Harryn, Ronin ja Hermionen ystävyyttä ja koulun menoa ja juhlintaa. Siksi pidän elokuvassa eniten joulutanssiaisista, sillä siinä pidetään hauskaa ja keskitytään hahmoihin. Kirjan perusteella odotn Harrylle ja Ronille koomisesti oikeaa  juhlamekkoa, mutta Ronin vanha klassinen juhlakaapu on todella tyylikäs minun makuuni. Joulutanssiaisissa esitetään kivasti oppilata enemmän omina itsenään ja tämä tanssien harjoittelu saa kunnolla nauramaan. Elokuvassa ollaan yllättävn paljon ulkona ja tämmöiset ulkokohtaukset ovat erittäin piristäviä, kun elokuva on muuten synkähkö. tylypahkan tiluksia on aina mielenkiintoista nähdä.

Joulutanssiaisia varten Suuri sal ion koristeltu komeasti
Harry Potter on siitä kiva sarja, koska sarjassa kuvataan selvästi hahmojen kasvua. Liekehtivä pikari on kirjoissa se käännekohta, kun hahmot ovat kunnolla tulleet murrosikään ja katsovat toisiaan sillä silmällä. PIdän tästä käännöksestä, sen lisäksi että se antaa hahmoille syvyyttä ja enemmän samaistumispintaa, niin se antaa hyviä juonen käänteitä. Ronin katkeruus Harrya kohtaa, kun tämä pääsee ottelijaksi kolmilehoturnajaisiin, on loistavasti Rubertilta näytelty. Selvä mustasukkaisuus ja katkeruus on hankala näytellä, joten pisteet Rubertille. Näyttelijät ovat selvästi kasvaneet jo hahmoihinsa, ja koko työryhmän ryhmädynamiikka on välittynyt kameralle. Uusi ohjaaja Mike Nevel on osannut saada uutta näkökulmaa ja tämän takia varmasti elokuvassa onkin paljon kohtauksia, mitä ei ole lainkaan kirjassa, kuten Malfoyn muuttuminen hilleriksi. Se tuo uutta huumoria, mikä on kiva lisä kirjat lukeneelle katsojille. Nämä myös syventävät hahmoja entisestään. Toisaalta, muutama tärkeät kohdat tässä on lakaistu ihan maton alle. Huispauksen maailmanmestaruuskisoista olisin odottanut näkeväni edes pienen osan itse peliä. EIkä tässä elokuvassa edes kerrottu kumpi voitti! Pidin kirjassa tärkeänä, kun siinä esiteltiin Winky tonttu ja paljastettiin paljon selkeämmin Barty Kyyry Juniorin motiiveja. Tässä se sivuutettiin vaan sillä lauseella, että Barty on kuolsonsyyöjä.

Uusia hahmoja on kolmivelhoturnajaisissa rutkasti. On muiden koulujen oppilaat ja opettajat, huispausfinaalin porukka, ministeriön Barty Kyyry, Rita Ludikko ja tietty Tylypahkan oppialita muista tuvista entistä enemmän. Puuskupuhit ja Korpinkynnet pääsivät isompaan rooliin kuin ikinä aikaisemmin. Cedric Diggory hurmaa olemuksellaan, eikä hän vastaa yhtään olettamuksiani tyhjäpäisestä kauniista pojasta, mitä kirjassa kuvattiin. Taas päinvastoin Viktor Krumin piti olla kuuluisa, komea, maailmanluokan Unkarilainen huispausmestari, mutta näyttikin juuri armeijasta tulleelta 18-venäläispoitsulta. Ei todellakaan sitä mitä odotin. Fleur Delacour taas oli kaikessa veelamaisuudessaan aika kuivakka, ei yhtään niin valloittava mitä veelan kuuluisi olla. Harry on kasvattanut tähän kivan pitkän tukan ja täytyy myöntää, olin pettynyt kun viidenteen se oli leikattu ja siipattu. Harmikseni muitan suosikkihahmojani ei esiinny tässä kirjassa eikä elokuvassa. Kalkaros ja Lucius pienesti, mutta Lupinia ei ole kummassakaan ja Siriuksen rooli elokuvaan on laitettu ihan minimiin. Yksi kohtaus takassa, eikä muuta.

Harry ja Cedric juttelevat Tylypahkan pihalla
Azkabani Vangissa alkanut nopea tempo hidastuu tässä vähäsen, varmasti juuri tuon episodimaisuuden takia. Tuntuu, että muut kohdat luistavat alta ennen kuin ne ehtivät alkaakkaan, niin että saisi ne vain pois  kolmivelhoturnajaisten tieltä. Sitten taas jokaisessa kolmivelhoturnauksessa  ollaan pidennetty ja tehty vaarallisemmaksi kohtauksia. Oikein junnailtu niissä ja haluttu näyttää kuinka hienosti elokuvaa voi tehdä. Se onkin tässä pikkuisen ärsyttävää. Mikään Harry Potter ei ole huono, mutta niinkin loistavan elokuvan, kuin Azkabanin jälkeen, tämä vaan on elokuvanakin pienoinen pettymys. Liekehtivää Pikaria elokuvna en oikeastaan katso muulloin kun pitäessäni Potter maratonia, yksittäisenä teoksena se ei oikein toimi.

Ron pähkäilee kenet hän saisi tanssiaisseuraksi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti