Lippukokoelma

Lippukokoelma

lauantai 21. marraskuuta 2015

Disney Klassikot 5: Bambi

Bambi muuttui minulle yhdellä näytöksellä lapsuusiän inhokista aikuisiän suosikiksi. En pienenä ikinä tykännyt katsoa elokuvia, joissa jokin hyvä hahmo kuolee ja Bambissahan niin tapahtuu Bambin äidin kohdalla. Tämän takia Bambi oli itselläni hyvin monta vuotta pannassa. Lapsena muutenkin pidin sitä vaan tylsänä elokuvana, siihen ikään halusin elokuvista huumoria, väriä ja menoa ja vähän meininkiäkin. Bambi on aika vastakohta tuollaiselle.

Vanha Bambin mainosjuliste
Vuonna 2009 oli Finnkinon elokuvateattereissa jokin kamppanja menossa, missä eri puolilla suomea olevissa Finnkinon elokuvateattereissa esitettiin vanhoja Disneyn klassikkoja. Kun niitä aikoinaan selailin, niin harmittelin alukisi kamalasti, kun asun Oulussa, sillä siellä pyöri vain Bambi. Kauemmissa kaupungeissa oli nähtävillä ainakin Kaunotar ja Kulkuri sekä Kaunotar ja Hirviö. Menimme kuitenkin siskon kanssa katsomaan Bambia. En ollut nähnyt elokuvaa vuosiin, enkä siitä muistanutkaan mitään muuta, kuin äidin kuoleman. Se  elokuvakerta muutti käsitykseni sanasta animaatio ja elokuva.

Rakastan Bambin herkkää luontokuvausta. Bambin metsä on lumoava tummalla, rosoisella, usvaisella, hailakalla tavallaan. En ole tätä nähnyt (enkä haluakkaan nähdä) teräväpiirtona, vaan minusta Bambiin kuuluu tälläinen vanha ja ajan kuluma jälki. Koko metsä on täynä uskomattomia taiteellisia puita, pensaita, vesiputouksia, pienenpiniä lammikoita, risuja, mutaa, ihan kaikkea mitä luonnosta löytyy. Tämä rauhoittaa minua jopa paremmin kuin rentouttavat luontodokkarit. Olen lukenut muutamaan otteeseen Felix Saltenin Bambi kirjan, mihin elokuva perustuu ja minusta tämä on hyvin uskollinen versio kirjalle. Kirjassa on mm. kohtaus jossa kaksi lehteä keskustelevat keskenään, kun he tippuvat puusta alas. Vaikka elokuvassa ei tälläistä kohtausta sanatarkasti ole, niin tässä on panostettu hyvin paljon luonnon kuvaamiseen, mitä kirjakin pääasiassa sisältää upeilla kielikuvillaan.

Sieni sateensuojana
Pidän suuresti Bambin hahmoista ja heidän vähästä puheliaisuudestaan. Bambin äidillä on hyvin lempeä ääni ja pikku Bambi on todella suloinen, kun koittaa ottaa ensiaskeleitaan. Suloisin Bambi on kuitenkin nukkumaan mennessään ja hyvää asentoa siinä hakiessaan. Kalle Kaniini tömistelee suloisesti ja hänen äänensä (Tällä Reino Bäckmanin tekemällä dubbauksella, muuta en suostu katsomaan) on minusta juuri oikeankuuloinen ääni pikkukaniksi, vaikka ääninäyttelijä onkin tyttö. Yhdessä haisunäätä Kukan ja Bambin kanssa he luovat kivan pikku triion, vaikkei elokuvassa näytetäkkään loppujen lopuksi erikoisen montaa kohtausta, jossa he olisivat yhdessä. Bambin isä, metsän ruhtinas on todella jylhä ja hänen etäinen roolinsa sopii Bambin kasvuutarinalle erinomaisesti. Minna ja Bambin kilpakosija (muissa elokuvissa tunnetaan muistaakseni nimellä Rollo) ainoastaan jää vähän etäisiksi. Tarinan alun, keskikohdan ja lopun kertojahahmoksi Pöllövaari on sopivan arvokas.

Elokuvassa minulla on kaksi suosikkikohtausta. Ensimmäinen on "Pieni huhtikuinen sade" -laulu. Laulun aikana näytetään ihanasti ihan yksittäisiä pieniä vesipisaroita ja metsän otuksia, hiiriä, ankkoja ja lintuja kuinka ne suojautuvat sateelta. Minusta on ihana kun pikkuinen hiiri ottaa sadepisaran käteensä ja laittaa poskeensa ja juoksee sienen alta toisen sienen alle sadetta pitämään. Ukkoseniskuista näkyy välkkyy salamat ja kuinka kukat, pensaat, lehdet, puiden oksat heiluvat vahvasti tuulessa. Kaikki nämä pienet yksityiskohdat hurmaavat minut.


Toinen suosikkini on "Sävelmä tää" ja nimen omaan Jukka Kuoppamäen esittämänä. Tämä kohtaus sai minut elokuvateatterissa kunnolla ihan odottamattomasti itkemään. Kun kappale alkaa, siitä kilpakosijan tappelun jälkeen, niin sen ensimmäiset sävelet saa minulle kylmät väreet aikaan. Tässä sävel, sanat, kuva ja luonto ja draamankaari huipentuu hetkeksi mitä unohtumattomapiin sfääreihin. Tätä katsoessani silmäni avautui elokuville ihan uudelta näkökulmalta ja tuli oikeasti ymmärretyksi kuinka upea taiteenlaji animaatio on. Tätä kohtausta ei olisi mitenkään voitu kuvata oikeassa luonnossa niin kauniisti, mitä tässä elokuvassa. Se saa minut nykyään aina herkistymään. Kaikista kuulemistani elokuvalauluista Sävelmä tää on nykyään suosikkini ja tämän kohtauksen ja sen aiheuttaman tunnevyöryn takia Bambi on kanssa tuon näytöksen jälkeen pysynyt suosikki Disney elokuvanani.

6 kommenttia:

  1. Heh, jostakin syystä heräili kovakin into uusia Bambi, mistäköhän johtuu... Niin monesta kohdasta olen samoilla linjoilla. Upea avausjakso kaappaakin heti siihen ihastuttavan luontokuvauksen maailmaan ja sitähän se on pitkälti loppuun asti. Haikeuksistaan ja surullisuuksistaan huolimatta valtavan positiivinen elokuva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole nähnyt missään elokuvassa yhtä ihastuttavaa luontokuvausta kuin Bambissa.

      Poista
  2. Olen Mikon kanssa samoilla linjoilla, tekstin luettua tuli sellainen tunne, että pitääpä katsoa nyt Bambi! :) Minä rakastan kanssa tuota Pieni huhtikuinen sade -kohtausta. Sen animaatio on todella ihastuttavaa, ja juuri tuo vesipisaroilla itseään pesevä (?) hiiri on tehnyt minuunkin söpöysvaikutuksen. Pidän kovasti myös siitä, kuinka Bambi alkaa ja loppuu samanlaiseen kohtaukseen: alussa syntyy Bambi emonsa luona ja metsäneläimet kokoontuvat katsomaan häntä, ja lopussa taas syntyy Bambin lapset. Bambi on ihana elokuva! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä pointti tuo alun ja lopun yhtäläisyys. Siinä on heti lopun tunnetta ja sellainen ympyrä sulkeutuu ajatus.

      Poista
  3. Hienoa, että kirjoitit myös tästä! En tiedä sisaruksista, mutta Bambi oli aina yksi suosikkielokuvistani! (Se riittää, että lapsena VHS-versiona katselin, teräväpiirto tuntuisi hassulta) Juurikin se luontokuvaus ja tunnelmasta vahvat muistikuvat.

    VastaaPoista
  4. Eikös se ollut juuri tämä Bambin näytös, johon mentiin niillä lipuilla, jotka voitin Episodin Harry Potter- piirustus kilpailusta? Muistan minäkin jotakin. Bambissa on ihanasti käytetty vesiväritaustoja animaatiota tehdessä. Myöhemmin samaa tekniikkaa on käytetty mm. Lilossa ja Stitchissä (maalauksellista Hawaijin luontoa). Akvarellitaustat kyllä sopivat Bambiin täydellisesti. Pikkusadepilvet laulassa on mahtavat ukkosen jyrähdykset, kun rumpua lyödään ja salamat valaisevat maisemaa samalla.

    VastaaPoista