Vares Yksityisetsivä

Aleksi Mäkelän ohjaus Pahoissa Pojissa teki minuun vaikutuksen, joten odotin paljon Vares elokuvaa. Harmikseni en päässyt ikärajan takia sitä leffateatteriin katsomaan, sillä olin sen ilmestyttyä vasta 12-vuotias. Vhs-kasetin kuitenkin avasin muoveista ennen äitiäni ja katsoinkin leffan useaan otteeseen pikkutelkkarillani. Lehtosaaren kirjoittama huumoria pulppuava dialogi jäi mieleeni, mutta ihan leffan juonta en silloin ymmärtänyt. Nyt kun katsoin elokuvan uudelleen, niin en tosiaankaan muistanut sen olevan näin hyvä ja viihdyttävä.

Vares elokuvajuliste

Alkoholiin taipuvainen turkulainen Jussi Vares viettää mieluusti aikaa kaverinsa Luusalmen kanssa Uudessa Apteekissa juoden. Hän tapaa Eevan komennusharjoituksissa ja vähän koittaa vongata häneltä, mutta Eeva pysyy tiukkana. Hän on menosa naimisiin Antero Kraftin kanssa, joka on yksi paskarosvo. Häissä Eeva auttaa Anteroa pakenemaan ja heidän hää- ja pakoautoa kuljettaa Jarza. Tampereella poliisit alkaa heitä seuraamaan, mutta he saavat ne karistettua. Samoihin aikoihin vähän isompi paskarosvo Miesman patistaa kaksi kaveriaan Tetsuo Sinkkosen ja Hillosilmä Munckin näiden pyssy ja tappomiehiksi. Miesmannilla on kätyri myös oikeassa poliisissa, mutta Koitere ei oikein osaa toimia kahden asian miehenä. Miesmannin vosu Pusuhuuli soittelee Anterolle, niin että Eeva menee mustasukkaiseksi kun herää motellissa hääyönään. Paikalle saapuukin Tetusuo, Sinkkonen ja Pusuhuuli, sekä kaikkien yllätykseksi Vares, joka vain oli lähtenyt Eevan perään. Hillosilmä ampuu ulkopuolisen Jarzan aivot pellolle, kun Eeva ja Vares pakenevat.

Vares ja Luusalmi laittavat korkin kiinni siksi aikaa, kunnes Vareksen naisasiat ovat selviä

He lähtevät hakemaan apua Jarzan kummisedältä ja tukivat, mikä on se paikka mistä Antero on perinyt isot rahansa, jotka hän on luvannut Eevalle avuksi paosta. Vanhasta Hesarista se löytyykin ja nämä menevät kaivuuhommiin. Pusuhuuli ja Anterokin ovat lähdössä. Antero ei halua Tetsuota ja Hillosilmä mukaan, mutta Pusuhuuli pakottaa hänet siihen. Se onkin tarpeellista, sillä Vares ja Eeva onkn paikalla, kun Antero saa rahansa kaivettua. Tetsuo ja Hillosilmä saavat kaikki autonrojuunsa, jossa ylimääräisestä päästään eroon. Niinpä Pusuhuuli ampuu Anteron, sillä hänhän on Miesmannin naisia. Loppufinaalitaistelussa on paikalla Miesman, Vares, Eeva, Pusuhuuli, Tetsuo, Hillosilmä ja paikalle eksynyt Koitere, joka on vihdoinkin tullut järkiinsä. Koitere ampuu Miesmannin ja Pusuhuulen, mutta puolitajunnut Miesmann saa ammuttua Koitereen. Hillosilmä ja Tetsuo aseineen ovat jo rahojen kanssa lähdössä, kun venäjän mafia tulee hakemaan omaansa pois. Jännitystarinan loputtua Eeva maksaa Jussille lupaamansa osuuden 25 000€ ja lähtee ulkomaille. Jussi lähettää muutaman tonnin menehtyneen Koitereen pojalle ja jatkaa Uudessa Apteekissa ryypiskelyä yhdessä ystävänsä Luusalmen kanssa. Vielä ennen lopputekstejä paha saa palkkansa Tetsuon ja Hillosilmän kohdalla, sillä heidät ampuu Jarzan äiti. 

Vares - Yksityisetsivä perustuu Reijo Mäen kirjaan Keltainen Leski. Olen kerran koittanut kirjan lukea, mutta myönnän sen olleen todella sekava, enkä sitä kirjana yhtään ymmärtänyt. Elokuvana pidän Vareksesta kovasti. Vaikka kuvaus on tummaa ja koko kesän sataa kaatamalla, niin se tuo tietynlaista dekkarifiilistä. Musiikki on hyvä suomirokkia, joka ei vie liikaa huomiota pois tarinasta. Itse tarina onkin tässä ehkä tylsin osa, mutta mehukkaat hahmot tuovat lihaa luiden ympärille. Jussi Vares (Juha Veijonen) itsessään on aika mitättömässä roolissa, mutta jokin särmä tulee hänen ehkä naivistakin kertojatyylistään. Luusalmi (Markku Peltola) on vähän liiakin Kaurismkläinen tässä elokuvassa, mutta toisaalta se sopii hänen taitelijamaiseen hahmoonsa. Eeva (Laura Malmivaara) on tekevä nainen, mutta hänellä ei oikein ole persoonaa. Samaa voin sanoa Koitereesta (Samuli Edelman), sillä ainoa mitä saamme hänestä selville on seksinhimo ja huonot perhesuhteet. Koitere saa työkaverikseen Touko Reinmannin (Santeri Kinnunen), joka osaa vittuilla Koitereelle kyllä ihan oikealla tavalla.  Antero Kraft (Jorma Tommila) on kova äijä, mutta älyä häneltä puuttuu. Elokuvan pahis Miesman (Jari Halonen) on hahmona aivan muusta maailmasta, sillä  hän puhuukin ihan ihmeellisillä lauseilla. Nuorempana en vain ymmärtänyt tämän hahmon tyyliä, mutta nyt saan jotenkin siitä kiinni. Miesmannin olemus, ego ja juurikin puhetyyli tekee hänestä piinallisen pääpahiksen.

Miesmann ampumassa Varesta, taustalla Pusuhuuli

Leffan selkeästi parhaat hahmot on Jarza (Jasper Pääkkönen) vaikka hän on ruudulla vain pienen hetken. Symppaan siltikin Jasperia, koska hän on kasvattanut takatukan ja hankkinut hammasraudat vain muutaman päivän kuvauksien tähden. Sääli vain, että hänen kuvauspäivänsä oli alku ja loppupäässä. Siltikin ihan parhautta Vareksesta tekee Tetsuo Sinkkkonen (Kari Hietalahti) ja Hillosilmä Munck (Pekka Valkeejärvi). Nämä hahmot voisivat olla hyvästä sketsisarjasta, mutta koska ne on elokuvassa he vetävät roolisna entistä vakavammin, mikä vain on hyvästä. Heidän kahden omat juttunsa ovat aivan parhaita. Erityisesti "Mitä vittua?"-lehti ja "Linda Lamppeenius vaatteet päällä" on jäänyt tästä elokuvasta pysyvästi mieleeni. Myös pidän kovasti leffan lopetuksesta, jossa heidät ammutaan järeällä aseella. Dialogissa on paljon muitakin herkullisia lausahduksia kuten: "Sullahan tulee hiki pelkästä paskalla käymisestä" sanoo Reinman Koitereelle tämän syödessä hampurilaista. Ehkä yleisimmin itellä kytetty sitaatti kuitenkin on: "Vittu mikä Antero saatana!" jonka sanoo Tetsuo. Tätä käytän silloin, kun joku tekee jotain oikein typerää.

Hillosilmä Munck ja Tetsuo Sinkkonen

Vares - Yksityisetsivä osoittaa, että Suomssa saa ja voi tehdä viihdyttäviä dekkareita, mitä Vares elokuvat onneksi ovat olleet.

Disney Klasskot 39: Keisarin Uudet Kuviot

Lainasin Keisarin Uudet Kuviot aikoinaan kaveriltani ja voi luoja kuinka elokuva nauratti. Siinä on niin mahdottoman hyviä vitsejä ja mieleenpainuvia lausaduksia. Tästä leffasta tehtyä pc- peliäkin olen tahkonut vaikka kuinka monet kerrat, sillä se on kerrassaan mainio peli. Minulla onkin tapana kutsua tätä leffaa sekä peliä nimellä Kuzkotopia. Eniten tykkään käyttää Kronkin huudahdusta: "Yzma, nosta kädet ilmaan!" Aina ollessani huvipuistossa tukkijoessa tämä täytyy huutaa ennen viimeistä isoa laskua.

Keisarin Uudet Kuviot elokuvan mainosjuliste

Keisari Kuzko on hyvin itsekäs ja säälimätön tyyppi. Hän haluaa rakentaa Kuzkotopian, kesäparatiisin, maalausjuntti Patchan kukkulalle. Patchalle tämä ei tietenkään käy. Hän palaa keisarin luota maansa myyneenä kotia, mukanaan yllätys. Itse keisari, joka on muutettu laamaksi! Keisari Kuzkon irtisanottu, kateellinen, petolinnun peräsimen näköinen noita-akka Yzma on pakottanut apulaisensa Kronkin tappamaan keisarin, sillä hän haluaa vallan itselleen. Tyhjäpää, mutta varsin mukava heppu, Kronk sotkee myrkkypullot, eikä illallisen juomassa tuulihattujen kera ollutkaan myrkkyä, vaan laamanestettä. Yzma käskee Kronkin hankkiutua eroon Kuzkolaamasta, joten Kronk heittää sen jokeen. Sieltä se sattuman kaupalla päätyy Patchan kärryyn. Patchan huomattua Kutzko laaman hän ei suostu avustamaan tämän tietä kotia, ellei Kutzkotopiaa rakenneta muualle. Näin ollen Kutzko joutuu yksin selviämään viidakon läpi ja kun pantterit ovat ahdistaneet hänet nurkkaan, niin Patcha tulee kuitenkin apuun. Yhdessä he selviävät jokeen tippumisesta, riippusillan hajoamisesta sekä toisiensa kestämisestä. Kuzko kun ei ole mikään erityisen vilpitön. Hän uskoo vakaasti, että palatsista saapuu pelastajat.

Kronk: "Hei nitteks taivaan tänään? Aikas sininen."

Mutkan Muonalassa ruokaillessaan heidän viereisensä pöytään istahtavat Yzma ja Kronk. Kuzkon valittaessa kokille ruuasta, Patcha kuulee Yzman suunnitelmasta murhata keisarin. Kuzkohan ei Pachaa usko, ja heidän tiensä erkanee jälleen. Heti sen jälkeen Kuzko näkee Yzman ja menettääkin kaiken toivonsa. Pacha oli jälleen kerran oikeassa. He tekevät suunnitelman, jossa Pachan perhe pitelee Yzmaa ja Kronkia, niin että Pacha ja Kuzko ehtivät palatsiin ennen heitä juomaan ihmisrohtoa. Kilpajuoksu palatsiin ei ole ihan tasavertainen ja kaikin puolin se olikin mahdotonta, mutta salalabrassa tapellaan ihmisrohtoputelissa isoon malliin. Kun purkeista ja puteleista puuttuu etiketit, niin ei auta muu kuin maistella kaikkia. Kronk ehtii kokea muutamaa eläimellistä ulkomuotoa, kunnes on taas laama. Kaksi pulloa jäljellä, sen on oltava toinen niistä. Yzma saa sen käsiinsä ja kappas vain, hän onkin kissa. Patchan avulla Kronk kiipeää palatsin ulkoseiniä pitkin ja saa vihdoinkin juotua rohdon, millä muuttuu takaisin ihmiseksi. Keisarimme on laamana oppinut jotain, sillä rakentaa kesäpalatsin Patchn talon viereiselle kukkulalle ja Patchan perhe saa myös osallistua vesiliukumäki-ilakointiin. Kronk alkaa vetää kurrepartiota, sillä viidakossa hän puhui hyvää kurrea. Patchan lapset ja Yzmakissakin oppii nyt puhumaan kurrea.

Kronk ottaa Mutkan Muonalan hallinnakseen

Keisarin oma teemalaulaja

Keisarin uudet kuviot on Disneyn toinen virallinen komedia Herkuleksen jälkeen. Vaikka herkkupojassa on ehkä enemmän vitsejä, niin sen elokuvan teema on muuten aika vakava. Keisarissa taasen on pitkin elokuvaa hyvä fiilis. Neljä päähahmoamme on kaikki erilaisia: Kuzko itsekäs ja näkyvästi itserakas, Patcha auttavainen ja hellyyttävä, Yzma vihainen ja nokkava sekä Kronk joka on hyväntahtoinen ja hassulla tavalla tyhmä, yksinkertainen. Nämä parit tasapainottavat loistavasti toisiaan ja siksi elokuva on leppoista katsottavaa. Hahmoista pidän eniten Kronkista, jolla on aivan omat juttunsa: tuulihattujen kokkaus, kurrepartio ja omat hyvä ja paha minä. Näitten kanssa kommunikointi on aivan hulvatonta. Välillä leffassa on ihan outoja juttuja jotka ei edes liity mihinkään ja sekin tuo huumoria. Näitä on apinan ötököiden syönti, sekä Kronkin pahan minän käsilläseisonta. Yzmakin vetelee yhden mahtivitsin, sillä hän meinaa muuttaa keisarin kirpuksi ja laittaa kirpun pakettiin ja pistää paketin toiseen paettii  ja lähettää paketin itselleen. Ja kun se tulee, ha ha haa, mäjäyttää sen vasaralla. Patchan porukoiden luona Yzma esittäytyy Patchan kummin kaiman serkun isotädiksi, äidin puolelta ja Kronk pääsee lapsien kanssa hyppimään hyppynarulla 90 apinaa, jotka omenoita syö. Kaikista herkullisin komediakohelllus on kuitenkin Mutkan Muonalassa, jossa Kronk pestataan kokiksi ja koittaa saada pyöräovissa kiertelevien Yzman ja Kuzkon  annostilauksesta selvää, tuleeko potut pottuina vai juuston kanssa? Toisaalta, vaihdetaan potut salaattiin.

Pachan läheinen perhe

Keisarin tarina perustuu pohjimmiltaan satuun Keisarin uudet vaattet. Samaa on enään itsekäs keisari, muuten tarina on mennyt kauas pidemmälle. Inka- ja perutyyliset palatsijutut ja maisemat ovat ihan kivoja, muttaa leffaa katsoessa keskittyy enemmän värikkyyteen ja huumoriin. 90-luvun lopun tyylinen eri kulttuurien tuominen tähän elokuvaan loistaa poissaolollaan. Keisarin Uudet Kuviot ei tarvitse sitä. Se seisoo vahvana oman oudon huumorinsa ja neljän päähenkilönsä varassa. Kronk on sivuhahmoista selvästi pidetyin ja hän saikin oman jatko-osa elokuvansa Kronkin Uudet Kuviot, joka on vielä ihan siedettävä jatko-osa. Koska Keisarissa ei animaatiolla nyt liikaa hifistellä, niin tyylillisesti jatko-osa ei ole edes kaukana. Vaikka Uudet Kuviot on täynä mitä hassumpia tyyppejä, niin yksi järjen ääni sieltäkin löytyy. Se on Pachan vaimo, joka on viimeisimmillään raskaana. Hän osaa olla realisti ja hei, onko Disneyleffassa aiemmin nähty naista, joka on raskaana. Ei minun muistaakseni, joten senkin takia Keisarin Uudet Kuviot on harvinainen elokuva. Yzma, nosta kädet ilmaan!

90 apinaa omenoita söi. Yks pomppi kattoon ja päänsä löi.

Star Trek Sukupolvet

Star Trek Uusi Sukupolvi sarja on nyt ohi ja on aika siirtyä heidän oman ensimäisen elokuvan pariin. Sukupolvet on yhdistävä teos, jossa Alkuperäinen sarjan hahmot antavat elokuvallisen vastuun Uuden Sukupolven hahmoille. Käytännössä vihdoinki kaksi suurta kapteeniamme eli James T. Kirk ja Jean-Luck Picard vihdoinkin tapaavat toisensa. Pari muutakin vanha hahmoa Alkuperäisestä sarjasta piipahtaa elokuvassa ja Bones ja Spock mainitaan. Heidän hahmojaan oli kuulemma pyydetty tähän elokuvaan mukaan, mutta Leonard Nimoy ja Deforest Kelly kokivat, että Bonesin ja Spockin tarinat loppuivat Tuntemattomaan Maahan. Molemmat heistä on kuitekin Uuden Sukupolven sarjassa käynyt cameon tekemässä, Bones nimittäin piipahti pilotissa ja Spock vieraili muutamassa jaksossa jollain kaudella.

Star Trek Generations alkuperäinen elokuvajuliste

 Kapteeni James T.Kirk on jo eläkkeellä, niin kuin hänen kaverinsa konemies Scot. He ja Chekov saavat kutsun uuden Enterprisen neitsytmatkalle. Enterprise ei kylläkään ole vielä valmis ja pelkän hupimatkan sijaan heidän täytyy ottaa äkillinen tehtävä vastaan, sillä pari avaruusalusta on jäänyt jumiin aikapoimuun. Uusi kapteeni pyytää Kirkiltä apua ja Kirk selvittäkin ongelman. Kaikkia ei kuitenkan Kirkin ja Scotin taidoillakan saada pelastettua, sillä vain noin 50 kyydissäollutta ehditään siirtämän yli 200 matkustajasta ennen laivan räjähtämistä. Samassa rytäkässä katoaa Kirk.

Noin 80 vuotta myöhemmin olemme jälleen Enterprisella, Picardin ohjaamalla sellaisella. Miehistö on leikkimässä holokannella merimieselämää, jonka vapautta Piacrd selvästi halajaa. Picard saa tiedot holokannelle veljensä ja tämän poikansa menehtymisestä. Tästä Jean-Luck menee aivan lukkoon, sillä viimeisen kauden jaksoissa hän vihdoinkin sai välit sovittua veljensä kassa ja tykästyi kovasti veljenpoikaansa, joka haaveili Tähtilaivastoon liittymisestä isona. Holokansileikit muutenkin joudutaa keskeyttämään, sillä Romuluslaiset ovat hyökänneet läheiselle observatioriolle. Enterprise on lähdössä siis pelastustehtäviin. Ennen sitä androidimme Data kokee, että hänen täytyy ottaa veljeltänsä saama tunnesiru käyttöön, sillä häntä vähän harmittaa se, kun hänellä e ole omaa huumoria. Tunnesiru ottaa Datasta ylivallan, eikä hän observatoriossa pysty pelastamaa loukattua Geordia, sillä hän kokee pelkoa. Klingonit saavat observatiosriosta löytyneen professori Soranin ja Geordin panttivangiksi. Soranin avulla he asentavat Geordin visiiriin kameran, jonka avulla he koittavat selvittää Enterprisen metalliset heikoudet. Picard saa yhteyden Klingoneihin ja ehdottaa vaihtokauppaa, hän tulisi Geordin tilalle. Sitä ennen hänen täytyy kuitenkin keskustela Soranin kanssa, joka on tekemässä maailmaa tuhoavaa asetta.

Data ja Beverly piraatteina holokannella

Kelakympin psykologitarjoilija Guinan on kertnut Picardille, että on tavannut Soranin aikaisemmin. He olivat molemmat tuhoutuneen Enterprisen kyydissä n. 80 vuotta sitten. Sitä ennen he olivat Yhteydessä. Yhteys on mielikuvamaailma, ikäänkuin loputon holokansi, jossa voi kokea ikuista onnea. Siksi Soran on nyt kehittänyt aseen, millä pääsisi takaisin Yhteyteen, mutta samalla ase tuhoaisi auringon. Siksi Picardin on estettävä tämä ase ja tavattava Soran. Klingonit pitävät lupauksensa. Picard pääsee Soranin luo, kun Geordi pääsii Enterpriselle. Pian alkaa kiivas tulitus Enterprisen ja Klingonien välillä, mutta Worf joka tuntee Klingonialukset hyvin, keksii kenon millä he tuhoutuvat. Enterprise on kuitenkin pahoin vaurioitnut ja joutuu tekemään voimakkaan pakkolaskun, jossa tuhoutu koko laiva ja sen miehistö. Samaan aikaan Picard on tappelemassa Soranin kanssa, mutta Soran ehtii ensin. Paikka räjähtää, Enterprise tuhoutuu ja Soran ja Picard pätyvät Yhteteen.

Picard ja Kirk kohtaavat

Yhteydessä Picard tapaa oletetun tulevaisuuden perheensä, mutta jo siellä jouluikkunan äärellä pohtii, ette tämä ole totta. Guinanin kaiku tulee ehdottamaan, että hae Kirk avuksesi, joka on tällä Yhteydessä ollut sen 80 vuotta ja palatkaa takaisin. Kirkille tuo 80 vuotta on ollut vain muutama minuutti ja aluksi hän ei haluakkaan yhteydestä pois. Kun Picard painottaa, ettei tämä ole totta vaan loputonta mielikuvitusta, Kirk heltyy. Hän haluaa olla hyödyllinen, sillä mitään hyödyllistä hän ei ole eläkepäiviensä akana saanut aikaan. Yhdessä he pääsevät takaisin aikaan, jossa Soranin suunnitelmat ehditään estämään ja Enterprise on vasta tekemässä pakolaskua. Kirkin ja Picardin avulla Soran ei ehdi Yhteyteen, vaan räjähtää palasiksi. Kirk kuitenkin on roikkusillalla hakemassa Soranin asetta, mutta putoaa ja haavoittuu vakavasti. Tässä herkässä kohtauksessa Kirk antaa Picardille neuvonsa kapteenina, ennen viimeistä hengenvetoa. Picard hautaa Kirkin ja laittaa tämän tähtilaivastomerkin haudan päälle muistoksi. Enterprise on tehnyt ison, mutta onnistuneen pakkolaskun ja Data oppii itkemään onnesta, sillä jopa Datan kissa Täplä on pelastunut. Enterprise on kuitenkin lopullisesti romua, mutta Picard on oppinut jotain. Aika ei ole meidän vihollisemme, aika on meidän ystävämme. Viimenen kuva on rikkoutuneen Enterprisen kapteenin tuolista. Paluuta entiseen ei enää ole.
  
Kahden ensimmäisen Satr Trek sarjan fanille Sukupolvet on mukavaa katseltavaa. Innostuin todellakin, kun sain nähdä lempikapteenini Kirkin pitkästä aikaa, vaikka vähän pöhöttynyt hän onkin. Kirkin ja Scotin välillä on edelleen mieletön kemia, vaikka Scot ei olekkaan viskiä kiskomassa. Chekov on kanssa kiva pitkästä aikaa nähdä ja Sulukin mainittiin, sillä hänen tyttärensä on mukana tämän ekan Enterprisen ohjauksessa. Hämmentävin näky on, kun Picard ja Kirk tapaavat ensikerran, sillä en ollut varma siitä, mite hahmojen kuuluisi reagoida toisiinsa. Heidä välistä kemiaa kuvailisin jännäksi, sillä he eivät kuitenkaan oleleet täysin samalla tasolla, mutta arvoltaan ovat molemmat kapteeneja. Tiesin jo etukäteen Kirkin kuolevan tässä elokuvassa, muta jos en olisi tätä tennyt, niin varmasti tunnekuohuni olisi ollut suurempi. Pidin kuitenkin kovasti tästä herkästä hetkestä jonka Picard piti Kirkin menehtymisen jälkeen. Sille osattiin antaa tarpeesi rauhaa.

Chekov, Kirk ja Scott vanhoina

Alkupään Enterpsrisen prologi oli minun makuuni ehkä vähän pitkä, mutta mukavasti saimme vanhoille hahmoille ruutuaikaa. Sen jälkeen tuleva Enterprisen miehistön pelleily holokannen merirosvolaivassa on todella koominen, mutta loogisuutta siinä ei ole. Tosin se vei hyvin tähän Datan huumorintajuttomuusongelman ja syyn sille, miksi Data vihdoinkin halusi kokoeila tunnesirua. Enterprisen miehistöstä Data saikin Picardin lisäksi eniten ruutuaikaa, sillä hän vihdoinkin sai kokea tunteita ja se repi leffan suurimmat huumorit. Data nauroi paljon ja ärsyttävällä tavalla ja tajusi vanhoja monien vuosien takaisia vitsejä. Myös muut Datan tunteet, kuten pelko ja häpeä, tuotiin hyvin esille ja Datasta tuli taas astetta mielenkiintoisempi hahmo. Seuraavissa elokuvissa odotankin mielenkiinnolla mitä tunnesiru Dataan tuottaakaan. Eniten kuintenkin vaikutuin siitä, kuinka Data sai tuntea onnea ja helpotusta lemikkinsä Täplän löytämisestä. Ylipäätäänsä se, että Täplä on mukana on ihana asia, sillä se kisu on mitä suloisin.

Data oppii nauramaan

 Sukupolvet elokuva olisi periaatteessa voinut olla vain Star Trek The Next Generations sarjan loppuhuipennus pätkissä, mutta elokuvana se ehkä antoi suremman vaikutuksen. Valaistus oli sellaista mistä en välittänyt, kun kellertävyys heijastui joka suunnasta. Räjähdykset, ääniefektit ja holokannen merirosvolaiva oltiin kuitenkin jo tuotettu vähän isommalla budjetilla mitä yhteen tv-sarjan jaksoon laitettaisiin. Tämän elokuvan parissa oli helppo viihtyä, mutta nille jotka ei Star Trek Alkuperäinen sarja tai Uusi Sukupolvi hahmoista välitä, ei varmastikkaan voi saada tunnetasolla tästä sitä samaa irti, mitä minä sarjojen fanina sain. 

Disney Klassikot 37: Tarzan

Tarzan on ensimmäinen elokuva jonka muistan kunnolla nähneeni elokuvateatterissa. Siskoni ja hänen kaverinsa olivat mukanani kun olimme ostamassa lippuja Oulun Formiassa näytökseen, johon ei enään saanutkaan kolmea vierekkäistä paikkaa. Siskoni soitti sitten ensimmäisellä kännykällään äitille ja kysyi lupaa, että saadaanko ottaa myöhmpi näytös. Äiti ei ollut mielissään, sillä pelkäsi minun pikku 8-vuotiaa väsyvän. Saatiin kuitenkin lupa ja näytöstä odotettiin läheisellä McDonaltsilla ja se olikin eka kertani mäkkärissä, sillä olen Hesburger ihmisiä. Happy Meal paketista palastui Jalo -koiralelu Kaunotar ja Kulkuri 2 elokuvasta. Itse Tarzanista jäi vahviten mieleni kohtaus, jossa Tantor sanoo: "Onko vesi varmasti puhdasta? Näyttää likaiselta minusta."

Tarzan elokuvan mainosjuliste

Laiva on haaksirikossa. Vain pariskunta pienen vauvan kanssa on jäänyt eloon ja he pääsevät pelastusveneellä turvaan viidakkoon. Sinne he rakentavat oman puumajan. Viidakossa elelee myös gorilla yhteisö, jota kohtaa suru. Kala ja Kerchak gorillojen pieni nyyti kuolee leopardi Saborin syötäväksi. Sama Sabor myös tappaa pikkuvauvan vanhemmat. Surun murtama Kala tuntee yhtäkkiä äidinvaistoillaan, että häntä tarvitaan. Kala löytää puumajaan ja sieltä hassun valkoihoisen otuksen. Sillä on silmät ja kädet ja sormet, ihan kuin gorilloilla. Sabor saalistaa jälleen päivällistä ja Kala koittaa päästä vauvan kanssa pakoon. Pientä hippasta puumajassa leikitään, kunnes Sabor jää sinne jumiin. Kala päättää abortoida pikkuisen, jolle antaa nimeksi Tarzan. Kerchak ei valkoihoista hyväksy pojakseen. Tarzan elelee gorillojen elämää ja kommelluksien ja ivailun kautta hänen parhaiksi kavereiksi tulee gorilla Terk ja norsu Tantor. Leikeillä saadaan välillä Kerchakin hermot todella kireälle, sillä hän on lauman johtajana vastuussa laumasta ja turvallisuudesta. Tarzan pohtii Kalan kanssa itseään ja erilaisuuttaan, mutta ymmärtäväinen Kala äiti saa Tarzanin vakuuttumaan, että ollaan samanlaisia. Meillä kaikilla on sydän. Vuosien mittaa Tarzan kasvaa, vahvistuu, nokkeloituu ja oppii käyttämään lihaksisaan sekä liaaneita hyödyksi. Tantor ja Terek ovat edelleen hänen parhaita kavereitaan ja varsinkin Terekin puolelta on selvää ihastumista Tarzaniin, tosin Terk vahvasti pyrkii piilottamaan sen poikamaisuuden alle. Sabor on jälleen liikenteessä ja koko lauma on vaarassa. Aikuinen Tarzan on saanut sen verran voimia ja nokkeluutta, että saa Saborin tapettua. Hän saa vihdoinkin muiden gorillojen hyväksynnän, mutta Kerchak ei vieläkään suostu myöntämään Tarzania omaksi pojakseen. Heti kun Saborista on päästy eroon viidakkoon tulee uusi peto: ihmiset.

Tarzan ja Kala kohtaavat ensikerran

 Jane Porter on isänsä ja heidän oppaansa, salametsästäjä Claytonin kanssa pistäneet pystyyn leirin keskelle viidakkoa, tarkoituksenaan tutkia gorilloja. Kun herra Porter ja Clayton menevät eteenpäin, niin Jane jää luonnostelemaan apinaa. Apina on otettu, mutta pientä kismaa heille tulee ja pikku apina hakee koko suvun avukseen. Avuton Jane on hätää kärsimässä, kun villimies tulee avuksi. Menee hetki ennen kun Jane tajua Tarzanin, ja oksien suojassa luottamuskin syntyy käsiä koskettamalla. Tarzan vie Janen takaisin leiriin, jonka Tarzanin kaverit on pistänyt röttelöksi. Herra Porter ja Clayton eivät usko aluksi Janen höpöttämiä juttuja villimiehestä, mutta Tarzan tulee heille esittäytymään. Clayton ottaa tehtäväksi opetttaa Tarzanin aidoksi britiksi ja yritys on kyllä hyvä. Jane ja Tarzan alkavat yhteisenä aikanaan tuntemaan entistä enemmän vetovoimaa toisiaan kohtaan. Janen pitää kuitenkin lähtiä takaisin Englantiin, ja vaikka Tarzania pyydetään mukaan, niin ei hän voi jättää perhettään. Kala haluaa näyttää Tarzanille hänen vanhempiensa puumajan ja siellä Tarzan vihdoinkin ymmärtää, että oikeasti kuuluu ihmisheimoon. Hän päättääkin lähteä Janen mukana Englantiin, mutta vaikeudet alkaa jo laivassa. Clayton on maksannut miehistön eläinten kidnappauspuuhiinsa mukaan, mutta onneksi Tarzan ja gorillat ovat vahvoja, niin että Tantorin ja Terekin avulla taistellaan metsästäjiä vastaan. Tarzanin tähtäimessä on Clayton, joka ampuu kuolettavan haavan Kerchakiin. Viimeisenä henkäyksenä Kerchak vihdoinkin myöntää Tarzanin omaksi pojakseen. Claytonin ja Tarzanin viimeinen erä käydään liaaneissa ja toisin kuin Tarzan, Clayton ajattelee vain murhaamista ja niimpä käy, että hän kuolee vahingossa hirttäen itsensä. Jane ja isukki ovat veneellä jo nousemassa laivaan, mutta isä kannustaa Janea jäämään rakkauden tähden. Isä jää myöskin, sillä viidakkoonhan katoaa harvasen päivä porukkaa. Tarzan päästää ennen lopputekstejä vielä komean viidakkohuudon.

Tarzanin kamut Terek ja Tantor

Yhtenä ensimmäisistä leffateatterikokemuksista Tarzan on jääyt vahviten mieleen. Elokuvaa tuli ahkerasti katsottua kanssa tuohon aikaan videolta ja onpa minulla Jane barbikin olemassa. Pekka Lehtosaaren ohjaama dubbaus on todella hyvä, mutta tykkään myös originaalista versioista. Sikäli hassua että Tarzan päähenkilönä ei loppujen lopuksi puhu niin älyttömän paljoa. Peter Franzénin matala ääni on just sopiva Tarzanille ja Elina Knihtilä saanut Terekille sopivan poikamaisen äänen sävyn. Meni vuosia, että tajusin Terekin olevan tyttö. Tarzan on siitä erikoinen renesanssiajan elokuva, että se ei ole musikaali koska hahmot eivät tässä laula. Phil Collins esittää elokuvan kaikki laulut, joista kolme on ns. kollaaseja ja yksi äidin ja Tarzanin välinen rakkauslaulu. You`ll be My Heart on todella kaunis, mutta ihmettelen miksi hemmetissä suomennos on käännetty Sä oot sielussain, kun sielu ja sydän ovat kaksi täysin eri asiaa. Säveleen kun vielä sopisi niin hyvin Sä oot syömmessäni (tälläsella vähän vanhanaikisella suomella). Tarzanin kasvaessa mieheksi on kollaasilaulu Aikamies ja Tarzanin opetellessa brittien tapoja soi kappale Sano pois. Nämä kipaleet ovat ihan mukavia, mutta ei yllä samalle tasolle mitä elokuvan alkulaulu Löydät onnen maan ja You`ll be my heart. Löydät onnen maan kappaleessa tiivistetään hyvin elokuvan prologi ja se näyttää luontevasti limittäin Tarzanin tulemisen, sekä Kalan pennun menetyksen.

Clayton

Olen varmaan katsonut Tarzanin liian usein videolta, kun muistan hyvin sen miten mainoksissa kerrottiin, että Tarzan sai liikkeensä hänen animoijan pojan lumi- ja rullalautailutekniikoista. Tälläistä luonnekasta ja persoonallista liikerataa ei Tarzanille olisi voitu luoda näytellyssä elokuvassa. Animoinnissa on käytetty paljon tietokonetta ja joissain kohdissa se ikävä kyllä nykysilmään näkyy. Tasoja on kuitenkin saatu aika syviksi, ilman että 3D:hen ollaan siirrytty.  Siltikin kun nyt katsoin elokuvaa, niin vähän häiritsee kun meren vesi on niin selkeästi tietokoneella tehtyä, ja järven missä elefantit seisoskelivat luullen Tarzania piraijaksi, on niin käsinpiirrettyä. Vähän sellainen yhtäläinen linja puuttuu. Pidän kovasti viidakosta löytyvistä yksityiskohdista ja kohtauksista, jotka sijoittuvat ihmisten leiriin. Väreiltään Tarzan on hyvin vihreä, mutta paljo on myös sinistä yökuvissa. Janen pirtsakan keltainen mekko tuo kivaa piristystä ja onhan viidakossa paljon kukkiakin, mutta silti perusväreistä jään vähän kaipaamaan punaista. Harmaa väri on myös voimakkaana gorillojen karvoissa. Tarzan on elokuvan ajan lähes alasti jaloissaan ainoasti ruskea persusläppä. Lapsena tämä hämmensi ja hymyilytti, nyt siihen olen aikalailla tottunut.

Tarzan ja Jane viidakossa

Tarzanin hahmot ovat kaikki omalla tavallaan kivoja. Heissä on persoonaa, mutta kukaa ei ole ylitse muiden. Tarzanista ja gorilloista pitää väkisinkin, eikä päähenkilöllämme ole turhia  sidekick hahmoja, sillä pidän Terekiä ja Tantoria Tarzanin yhdenvertaisina kavereina. Kerchak gorillan käytöksenkin ymmärtää hyvin, enkä tarvitse hänen käyttäytymiselleen motivaatiota. Jane on taas Disneynainen ilman äitiä ja hänellä on höppänä isä ja näitä isiä Disneyn klassikoissa riittää: Maurice, Gepetto, Kuningas Hubertus, Sulttaani... Claytonin tunnistaa jylhästä leuasta heti pahikseksi ja hän kehtaa ottaa hyödyn irti siitä, että Tarzan ei tunne ihmisten tapoja. Yksi mieleenjäävimpiä kohtauksia itelleni on Tarzanissa, kun Clayton piirtää hänelle gorillan ja Tarzan matkii Claytonia. Siinä vaiheessa tulee aina hyvät naurut. Muuten Tarzan on aika vakavahenkinen elokuva, mutta ne muutamat vitsit mitä sieltä löytyy, ovat todella meikään iskeviä. Ensimmäisenä tulee mieleen Tantorin sanomna: "Tiedätkö, Tarzan voisi olla joku elefanttien alalaji? Mieti nyt, hän tykkää pähkinöistä, mää tykkään pähkinöistä.." Ja toisena heti gorillojen älä lyö sua- leikki. Tarzaniin sanotaan Disneyn renesanssikauden loppuneen ja oikein kunniakkaasti loppuikin, sillä Tarzan on todella komea ja koskettava tarina.

Tv-suosikkejani: Star Trek The Next Generation

Elokuvien ohessa on tullut monenmoisia televisiosarjoja vuosien varrella seurattua. Jotkut niistä on painautunut ikuisesti mieleeni koskettavien tarinoiden tai herskyvän huumorin takia. Jonkin aikaa sitten katsoimme Star Trek: The Original Seriersin, joten oli luontevaa hypätä takaisin Enterprisen kyytiin kun kyseessä on  Star Trek: The Next Generation.

La Force, Data, Worf, Deanna, Picard, Beverly ja Riker

Ensikosketus: Noin vuosi sitte katsoin Star Trek The Original Seriers sarjan ja siihen kuuluvat elokuvat. Aika luontevasti tuli seuravaksi siirryttyä Uuden Sukupolven pariin ja nyt täytyi antaa taas hyvästit Enterprisen miehistölle. Onneksi tämä porukka vielä muutamassa elokuvassa seikkailee, ennen kuin sanomme: "Engage!"

Juoni: "Avaruus, tuo käymättömistä korpimaista viimeinen. Nämä ovat tähtilaiva Enterprisen löytöretket. Sen viisivuotinen tehtävä: tutkia outoja uusia mailmoja, etsiä uutta elämää ja uusia sivilisaatioita, rohkeasti mennä sinne missä ihminen ei ole koskaan käynyt." On vuosisata 2300. Avaruusliiton viides Enterprise on liikenteessä, kapteeninaan Ranskalainen Jean-Luc Picard. Hänen johdollaa Enterprise tutkii avaruutta ja selvittelee välejä eri kohtaamiensa kansakuntien kanssa. Sarjassa nähdän mm. klingoneja, romuluslaisia, vulkanuslaisia, betajoidi ja ferengejä. Osa sarjan jaksoista perustuu taisteluille, osa sovitteluille kansakuntien välillä, osa hahmojen suhteille ja osa ihan huumorimielessä hassuille seikkailuille, mitä miehistömme käy leikkimässä holokannella, joka on ehdottomasti sarjan mielenkiintoisin paikka. Holokansi nimittäin on tila, minne voi itse luoda haluamansa illuusioita ja tapahtumia.  Picardin ykkösmiehenä on försti William Riker, neuvonantajana betajoidi Deanna Troi, lääkärinä Beverly Crusher, konemiehenä Geordi La Force, turvallisuuspäällikkö klingoni Worf ja operaatioupseerina androidi eli robotti Data. He toimivat tarinan päähenkilöinä, mutta välillä isostikkin ruutuaikaa saa esim. Deannan äiti, joka on ihastunut Picardiin ja Beverlyn poika Weasley, joka harjoittelee Enterprisella, ennen tähtilavastokoulutukseen pääsemistä. Sarjan alussa on mukana Tasha Yar turvallisuuspäällikkönä, mutta tasha kuolee työtehtäviä suorittaessa. Tasha ja Data olivat erittäin hyvät ystvykset ja on mielenkiintoista seurata kuinka androidi kokoee surun. Sarjan edetessä Worf saa pojan Alexanderin, mutta pojan äiti kuolee pojan ollessa pieni. Jo ennen sarjaa Deannalla ja Rikerilla on ollut suhteen kaltaista heilastelua ja Enterprisella he sitä yrittävätkin, mutta tässä sarjan viimeisessä osassa paljastuu kyllä vahvasti se, että Deanna on enemmän kiinnostunut Worfista. Yksi suosikkikohtauksiani sarjassa on ollut se, kun miehistömme pelaa keskenään pokeria ja keskustelevat aivan muusta pelin lomassa. Viimeisessä jaksossa Picardikin liittyy peliin ja siitä alkoikin heti haikeus sarjan päättymiseen. Tämä olisi pitänyt tehdä kauan sitten. 

Entreprisen komentosilta

Näyttelijät: Patrick Stewart esittää Jean-Luc Picardia hyvin vakavasti. Aluksi en hänestä saanut paljon otetta, mutta pikkuhiljaa Picardin eri puolet paljastuu. Shakespier, runoous, Earl Grey- tee ja rakkaus Beverlyyn tulee hyvin sarjassa ilmi. Hän on paljon rauhallisempi kuin edellinen kapteenimme Kirk, ja todella diplomaatti ja tarkka sääntöjen suhteen. Yleensä kun planeetoille mennään suorittaman tehtävää, niin Picard jää laivaan ja försti lähtee hänen puolestamaan maajoukkoihin. Se olikin suuri syy, miksi Picard valitsi juuri William Rikerin förstikseen. Jonathan Frakes Williamina on aluksi todella suloinen tapaus, mutta parran kasvatettuaan hänen karimansa ja vino selkäsnä vasta viekin huomioni. Willissä on paljon samaa kuin Kirkissä, sillä hänkin on keikari ja sarjassa kovasti naisten perään. Willistä löytyy huumoria ja hän osaa vittuilla oikeille hahmoille oikealla tavalla. Yhdessä suosikkijaksossani "Ulkopuolinen" Will rakastuu voimakkaasti, mutta yksipuolisesti toisen lajin edustajaan. Hahmo on sukupuoleton, mutta kokee itsensä vahvasti naiseksi ja kiinnostuukin aluksi Willistä. Hänet kuitenkin aivopestään ja Willin sydän murtuu. Star Trek on aika vasemmistolaisteemainen sarja ja varsinkin tämän jakson teema alleviivaa sitä.

Enterprisen siirrinhuone

Marina Sirtis on Deanna Troyna ihan jees hahmo, josta aloin tykkäämään vasta sarjan puolivälin tietämillä. Hänellä on kova himo suklaaseen, mutta muuta hänestä en oikein saa irti. Neuvnantajana hän on aina vähän kaikkitietäväinen ja beajoidina pystyy lukemaan muiden ajatukset. LeVar Burton on saanut Geordi LaForcena pitää koko saran ajan päässänsä visiiriä, eli eräänlaista kampaa, jonka avulla hän pystyy näkemään. Geordi on kiinnostnut koneista ja kokee Datan parhaaksi kaverikseen. Gates McFadden kiitää Beverlyna aina paikalle, kun jotain on sattunut. Hoitajan taitojen lisäksi hänellä on intohimoa tähtilaivan komentajuuteen, sekä Picardiin. Äitinä hänellä on paljon lämpöä ja tavallan hän toimii välillä kaikille Eterprisen henkilöille äitinä, ei ainoastaan pojalleen Weasleylle (Wil Wheaton, Stand By Me -elokuvan nuori pääosanesittäjä). Klingoni Worf eli Michael Dorn on soturi ja ajautunut ihmisten seuraan ja Enterpriselle komentajaksi. Worfille kunnia on kaikki kaikessa ja jokainen asia tedään aina itseä, omaa kulttuuria ja esi-isiä kunnioittaen. Klingonit ovatkin kiinnostavaa väkeä, sillä heillä on paljon omaa tarustoa, historiaa, rituaaleja ja tastelutyylejä. Siltikin yksi hauskoimmista Worf jaksoista on, kun Worf ja poikansa Alexander ovat holokannella leikkimässä cowboyta. Brent Spiner eli Androidi Data taasen on hyvin ihmismäinen robotti ja osaltaan hän varmasti hakee tässä sarjassa samaa paikkaa, mitä Spock oli the Original Serierssissä. Data kun on kone, niin häne suurin halunsa olisi olla ihminen. Data ei koneena voi tuntea mitään, mutta hänen tietonsa ja taitonsa ylittävät ihmisten rajat. Parasta Datassa on hänen yrityksensä olla ihminen. Hän ei ymmärrä huumoria, eikä taiteita ja kulttuureja, joten niiden tutustuttaminen Datalle on aina hauskoja hetkiä. Datalla oli myös hullu androidi veli, mutta Data sai hänet sammutettua.

Picardin kuuluisa facepalm

Miksi juuri Star Trek The Next Generation:
Star Trek osaa yllättää. Jaksojen ideat vaihtelevat ja tasokin vähän tuotantokausien mukaan. Tykkään siitä, että sarjan jaksojen tyylit vaihtelevat ihan ristiin rastiin. Välillä käydään tiukkoja neuvotteluja tai tutkitaan vaarallisia pakkoja, mutta silloin tällöin mennään holokannelle leikkimään Sherlock Holmesia. Varsinkin Data innostui dekkarleikeistä, niin että käytti etsivähattua muuallakin kuin holokannella. Enterprisella on oma baari Keulakymppi, missä miehistö istuskelee syömässä ja juomassa ja vaihtelmassa kuulumisia. Sarjan vieraileva tähti Guinan eli Whoopi Golbeger on siellä vähän kuin tarjoilevena terapeuttina, kelle pystyi avaamaan sydäntään, jos Deannan puheille ei halunnut mennä. Monen sarjan toistuvat pokeripelit ja siihen liittyvät keskustelut ja Datan opettaminen pelin huijaamisen tavoille, on kanssa hauska toistuva keino viedä tarinoita eteenpäin. Itse tykkään paljon näistä hauskoista holokansihuvitteluista, mutta osa toisiin lajeihin tutustumisista on kanssa minuun vaikuttanut, sillä eri planeettojen asukeilla on voimakkaita erilaisia kulttuuriyhteisöjä.

Mieleenpanuvimmat tapahtumat/kohtaukset Star Trek The Next Generationissa:
- Picard lausuu hyvin mahtipontisesti Deannan äidille Shakespieren sonetteja, että saisi tämän taasen turvaan Enterpriselle
- Försti, Data, Jeordi ja Worf pelaavat pokeria. Muut huijaavat mitä kykenevät, mutta Data ei osaa
- Försti on sukkulassa jossa ihastuu sukupuolettomaan hahmoon, joka kertoo heidän kulttuuristaan. Heillä ei saa olla sukupuolia, mutta salaa hän kokee olevansa nainen.
- Holokannella leikitään idän pikajunaa
- Holokannella leikitään Sherlock Holmesia
- Holokannella harjoitellaan Alexanderista klingonia
- Holokannelle tehdään simulaattori, että Enterprise saadaan toimimaan
- Holokannella ollaan baarissa, missä Data vetää standuppia
- Holokannella suudellaan intohimoisesti
- Holokannella rakastutaan
- Datan kissa Täplä on jaksossa mukana

Picard ja Data leikkimässä etsivää holokannella

Disney Klassikot 36: Mulan

Muistan katsoneeni Mulanin ensikerran ukkini ja mummini luona. Serkkuni vuokrasi videon läheiseltä R-kiskalta ja istuin ukin keinutuolissa, kun tätä katsottiin. Vaikka elokuvan tarina on yllättävän synkkä, niin olen silti Mulanista aina pitänyt ja se on julkaisutaan lähtien ollut Disneykokoelmassani.

Mulanin elokuvajuliste

Mulan vie meidät kauniiseen ja myyttiseen Kiinaan. Hunnit ovat hyökkäämäsä ja joka talosta haetaan yksi perheenjäsen sotaan. Samaan aikaan Mulan käy liitonsopijalla, joka sanoo hälle  ettei ole vaimomateriaalia. Kiinalaisessa kulttuurissa tämä on kova loukkus, sillä naisen tehtävänä on saada lapsia ja kasvattaa perhettä. Mulan laulaa kotona puutarhassaan kauniin laulun Heijastus, jonka aikana tutkii ja pohdiskelee itseään. Hän kokee, ettei pysty tuottamaan perheelleen kunniaa. Mulanin isä koittaa lohduttaa Mulania, mutta heidän herkkä hetkensä keskeytyy armeijakutsulla. Mulanin isä ei ole enää mikään nuori ja koska perheessä ei ole poikaa, niin isän täytyy lähtiä sotaan. Mulan huutaa väliin ja saa isänsä nöyryytetyksi. Vielä kotona Mulan koittaa kääntää tämän pään, mutta isä tietää paikkansa. Mulan ei kestä katsoa isänsä kipua ja vanhempiensa riitelyä. Niinpä hän yöllä varastaa isänä sotilaspuvun, miekan ja hevosen. Fa suvun esi-isät heräävät Mulanin mummun rukouksesta esiin ja lähettävät vähän vastahakoisesti lohikäärme Mushun Mulanin suojeliaksi.

Alta heijastuksen nään...

Mulan valmistautuu armeijaan menoon, kun törmää Mushuun. Vaikka Mulan epäileekin, niin Mushusta on hänelle apua eri tilanteissa. Armeijassa Mulan esittelee itsensä Pingiksi ja saa kahelin nössön maineen. Samalla hän kuitenkin hyvin miehisellä tavalla ystävystyy kolmen kaverin Yaon, Lingin ja Chin-Pon kanssa ja pientä ihastumista on kapteeni Shangiinkin. Aluksi armeija ei onnistu keltäkään, mutta Niin Kuin Mies -laulun aikana pojista ja Mulanista kasvaa kunnon miehiä. Yhdessä opitaan kunnon sotilaiksi. Mulanin uidessa järvessä hän saa vähän lähempäää kontaktia kavereihinsa, mitä ei kaipaisi. Samalla Mushu haluaa viedä sotureitamme eteenpäin ja tekee kutsun kenraalilta rintamalle. Yhdessä iloisina, mutta väsyneinä matkataan rintamalle, jossa paljastuu karu näky. Kenraali Li ja hänen joukkonsa ovat kuolleet. Kenraali on kapteeni Shangin isä, ja vaikka Shang kokee suurta surua, niin hän ajattelee koko Kiinaa ja Keisaria, niin että täytyy jatkaa eteenpäin. Silloin hunnit hyökkäävät ja heitä onkin niin iso joukko, ettei pieni joukkomme voi siitä selvitä. Mulan ampuu yhden raketin vuorelle, mistä seuraa lumivyöry. Hunnit näyttävät hukkuvan siihen, mutta oma komppanja nippanappa selviää. Mulan pelastaa Shangin vyöryltä, niinpä Shang jää henkensä velkaa Mulanille.

Armeijakoulutusta

Mulan haavoitttui taistelussa päähunni Shan Youn miekaniskusta, joten lääkintämies tutkii hänet. Silloin vasta kaikille selviää, että Mulan on nainen. Maanpetoksesta hänen tuomionsa on kuolema, mutta Shang jättää hänet eloon, sillä henki hengestä, hänen velkansa on maksettu. Soturit lähtevät juhlimaan voittoa Keisarin luokse hyvin apeina, sillä kaikki kuitenkin tykkäsivät Pingistä. Mulan kokee alakuloisen itsetutkiskeluhetken, mutta kun hän näkee hunnien olevan vielä eläviä, hän kokee tehtäväkseen mennä varoittamaan Shangia ja Keisaria. Eihän kukaan naista kuuntele, ja kun kuunnellaan on jo liian myöhäistä. Shan You kidnappaa Keisarin palatsiinsa. Voimakeinot ei auta, joten Mulanin oveluuden avulla kaverit puetaan naisiksi, kiivetään liinojen avulla palatsin ja flirttaillaan hunneille. Keisari saadaa turvaan, mutta Shan You on katkera Shangille. Sitä Mulan ei salli, vaan kiinnittää huomion itseensä. Hän kun oli se sotilas, joka aiheutti lumivyöryn. Taistelu siirtyy katolle ja Mushun ja Mulanin nokkeluuden avulla Shan You ammutaan rakettina taivaalle. Koko Kiina juhlii pelastumista, paitsi keisarin Neuvonantaja, joka on kaiken aikaa vähätellyt Mulania. Keisari ja koko Kiina osoittvat Mulanille kunnioitusta ja niin hän lähtee kotiin. Isä odottaa siellä puutarhassa ja on niin helpottunut, kun tytär on kunnossa. Hän ei välitä Keisarin antamista lahjoista, jotka tuovat kunniaa suvulle. Vielä ennen loppua Shang tulee käymään ja ainakin Mulanin mummu toivoo, että jäisi pidempääm kuin päivälliselle.

Dragtyylistä on hyötyä

Mulan on yksi Disneyn kauneimmista ja synkimmistä animaatioista. Koko Kiina on kuvattu kauniisti ja siinä yhdistyy ne mielikuvat, mitä itsellä on kiinalaisesta luonnosta ja arkkitehtuurista. Mulanin koti on kauniin simppeli, siellä on ihania kaarevia portteja, omenankukkia ja todella tyylikäs sukuhautarukoushuone. Kaupunki jossa Mulan tapaa liitonsopijan, on myöskin hyvin eläväinen. Nämä alun kohtaukset ovat mukavan rauhallisia värisävyiltään ja luovat ihanan kiinalaisen, rauhallisenkin tunnelman. Armeijaleirillä sitten mennään jo lujempaa vauhtia ja värisävyt muuttuvat kirkkaammiksi. Itse sotatilanne on aika vaalea ja katsojana myös ahdistava. Onneksi keventäviä kaverivitsejä on tuomassa tasapainoa. Loppupuolen Keisarin palatsialue on sitten vahvoja tumman punaisen ja sinisen sävyjä, mitkä luovat loppukliimaksin tunteen. Pidän kovasti siitä, että lopussa kuvataan kotiinpaluukin, sillä se sulkee hyvin Mulanin tarinankaaren.

Mulanin kotipiha Kiinassa

Mulan on hahmona vähän poikatyttö. Hän ei innostu niinkään mekoista, eikä välittäisi kumppanista. Hän menee liitonsopijan luo, koska niin häneltä odotetaan. Mulan itsekkin miettii, että mitä hän oikein tahtoo. Isän saatuaan käskyn lähteä, Mulan pelkää hänen kuolevansa, joten hän kokee velvollisuudekseen saada hankkia kunniaa suvulle sitten sitä kautta. Ei Mulan itse edes tajua, kuinka suuren rikkeen tekee tekeytymllä mieheksi. Onneksi hänellä ei ole kovin naisellisia muotoja, että se onnistuu. Mulan on fiksu ja näppärä ja vasta armeijassa tajuaa, kuinka hän osaa käyttää älyään. Kun Shang ampuu nuolen mastoon, niin ei Mulankaan heti tajua, että kuri ja voima painoja voi käyttää hyödyksi. Ne eivät ole este, vaan apuväline. Mulanissa on myös se mukava piirre, että hän ei missään vaiheessa ylpisty. Ameijan kaverikolmikko tuo tietynlaista armeijakamuhenkeä elokuvaan ja koska he ovat luonteeltansa  niin erilaisia persoonia, niin jokainen tasapainottaa toisiaan. Kateeni Shang on vähän liiankin ylpeä oman komppanjansa vetämisestä, mutta koulutusta tehdessä ansaitsee joukkueensa arvostuksen. Neuvonantaja taas toimii negatiivisen ilmapiirin luojana, sillä hän ei usko Shangin pärjäävän. Elokuvassa on muita ihania hahmoja joista tykkään, kuten Keisari, Mulanin isä ja Mulanin mummu. Suojelija Mushu on se lapsille suunnattu sidecikc hahmo, josta en näin vanhempana saa oikein mitään irti.

Mulan saapuu kotiin

Ensimmäistä kertaa katsoin nyt Mulanin englanniksi ja se toimi ihan hyvin, mutta ei minulle kyllä ole suomidubin voittanutta. Heidi Kyrön ääni on kauniin herkkä ja naisellinen Mulaniksi, mummulle en voi edes kuvitella muuta ääntä kuin Seela Sella, Leif Wager antaa Mulanin isälle uskomattoman hienosti arvokkuutta ja lempeyttä, ja legendaainen Matti Ranin osaa olla kunniallinen Kiinan Keisari. Monipuolinen Pekka Aitiovuori taasen on tässä elokuvassa äärimmäisen ärsyttävä Neuvonantaja ja Pertti Koivula saa äänensä todella matalan uhkavaksi Shan Youksi. Suomidubista kuitenkin anna parhaat pisteet Santeri Kinnuselle Kapteeni Shangina, sillä hänen äänessään on aivan mieletöntä voimaa. Siitä löytyy todella munaa. Niin Kuin Mies on suomenkielellä yksi kaikkien aikojen lempikappaleitani ja aivan ykkönen voimabiisi. Olen tykästynyt myös sen mandariinikiinaversoon, jonka laulaa kukas muu kuin Jackie Chan.

 Teistä miehen teen suomeksi, aivan paras versio

Mulan on tyylillisesti vastakohta edelliselle Herkulekselle. Viivat ovat suoria ja sanallista komediaa ei ole lähes lainkaan samassa mittakaavassa. Mulanin maalaukselliset taustat ja Kiinalaset maisemat ja yksityiskohdat ovat paljon kauniimpia, kuin Herkuleksessa. Vielä kun pääosassa on vaatimaton nainen, sankarimies laulaa komeasti miehisyydestä ja taustalla kasvaa vaaleanpunaisia omenakukkia, on tämä Disneyn versio Mulanista mieletön kokonaisuus.

Aladdin Live Action

Disneyn alkuperäinen Aladdin klassikko on lapsuudesta asti ollut minulle yksi Disneyn tärkeimpiä elokuvia. Kun ensimmäisen kerran kuulin, että tästäkin nyt tehdään live action versio olin kauhuissani, mutta heti kun mainittiin Will Smithin olevan Lampun Henki kauhu muuttui innostukseksi. Will Smith on yksi lapsuuteni sankari, sillä muistan kovasti aikoinaan tykänneen Wild Wild Westistä, jossa on oma ysäri nostalgiansa. Suicide Squasissa Smith jälleen aikuisiällä teki minuun vaikutuksen, joten olin todellakin valmis Will Smithin Hengelle.

Aladdin elokuvan juliste

Aladdin live action 2019 on Disneyn paras live action elokuva koko 2000-luvulla, ihan kirkkaasti. Syy siihen on se, että nyt on tehty uusintaversio animaatioklassikosta, joka oikeasti kunnioittaa ja perustuu tähän animaatioklassikkoon. Ei sen lähdeteokseen, eli tuhannen ja yhden yön tarinoihin, vaan nimen omaan Disneyn 31. klassikkoelokuvaan Aladdiniin. Se saa minulta suurimmat kiitokseni. Tietenkin muutamia juonenkäänteitä on muutettu, tapahtumia lisätty ja poistettu, mutta perusjuoni ja hahmojen kohtalot perustuvat juurikin klassikkoon. Koska Aladdin on pohjimmiltaan komeida ja animaatiossa se on tehty pääosin animaatiokikkailulla, niin ne komedialiset kohdat on nyt muutettu pääasiassa dialogin ja uudenlaisen tietokoneanimaation voimin toimivaksi. Perusjuoni kulkee samalla tavalla kuin alkuperäisessä. Köyhä Aladdin kohtaa naamioituneen Jasminen kadulla ja ihastuu häneen. Jasminen olisi naitava lain mukaan prinssi. Kun Aladdin otetaan kiinni, tällä kertaa palatsissa olosta, hän kohtaa Jafarin, joka pyytää hntä hakemaan Ihmeiden onkalosta Lampun. Aladdin ja hänen Abu apina saava lampun, mutta jäävät luolaan jumiin. He hierovat lamppua, josta tulee esiin Henki, jonka herra nyt Aladdin on. Ali lupaa viimeiseksi toiveekseen päästää Hengen vapaaksi. Ensimmäisenä ollaan prinssi ja heilastellaan ja ihastutaan Jasmineen,  toisena pyydetään apua meren pohjassa, jonne Jafar hänet heittää. Kun Jafar saa Hengen haltuunsa Aladdin puhuu Jafarille siihen sävyyn, ettei hän koskaan voi olla maailman mahtavin, koska sehän on Henki. Näin Jafar muuttuu Hengeksi ja joutuu omaan lamppuunsa. Henki pääsee vapaaksi ja muuttuu ihmiseksi. Jasminen isä Sulttaani kanssa päättää antaa tyttärellensä enemmän valtaa valtakunnan hoitoon ja ensimmäisenä tämä poistaa lain, ettei prinsessan ole pakko naida prinssiä.

Aladdin ja Jasmine Agrabahin kaduilla

Aloitetaan elokuvan onnistuneista muutoksista. Alkuperäisessä Aladdinisa tarinan kertojana on kauppias, joka kertoo tarinaa taikalampusta. Kauppiaan alkupeärisenä äänenä toimii jo edesmennyt Robin Williams. Nyt live actionissa tarinaamme kerrotaan pienellä laivalla ja kertojana on Will Smithin näyttelemä ihminen, joka siis oli alunperin Henki. Hän kertoo tarinaa lapsilleen, eli koko elokuva toimii takaumana. Hauskana yksityiskohtana huomasin taustalla hienon laivan, joka oli muuten suoraan Pienestä Merenneidosta. Will Smith saa loogisesti Arabian yöt laulun kulkemaan ja viemään meidät mystiseen ja piemään Agrabahin iltatunnelmaan, kun pitkällä kamera-ajolla käydän niin Sulttaanin palatsissa kuin Ihmeiden Onkalossakin. Aika vauhdilla tuosta laulusta hypätään jo toiseen, Agrabahin päivään kun Ali on aamupalaa metsästämässä. Askelta edellä laulu kulkee pikkuisen hitaammalla temmolla mihin olen tottunut, mutta se on kappaleena toimiva ja samalla reissulla Ali tapaa jo naamioituneen Jasminen. Alkuperäisessä klassikossa Jasminea ei tavata samalla kertaa, vaan hänet ensiesitellään omassa palatsissaan. Jasmine valehtelee Aladdinille nimekseen hovineitonsa nimen, joka on myös mukavasti saanut tässä elokuvassa ruutuaikaa, ja päätyykin lopulta Hengen vaimoksi. Jasminen Rajah tiikeri on animoitu syötävän suloiseksi, lisätyt tanssikohtaukset ovat näyttäviä ja Alan Menkenin säveltämä taustamusiikki tuo Agrabahin oiken lähelle katsojaa. Maisemiin ja lavastuksiin on panostettu todenteolla ja varsinkin naisten vaatteiden värikkyydestä ja Jasminen lukaalin kauniista kalusteista kiitän. Ihmeiden onkalokin on oikein kimalteleva kaikesta kullasta, mutta siinä kustaan omaan nilkkaan, kun siellä ei saisi koskea mihinkään aarteeseen, vain lamppuun. Siltikin Ali ja Abu koskevat kultakolikoihin, sekä tietenkin mattoon, joka tulee heidän mukaansa.

Lampun Henki

Abu apina on vähän liiankin realistinen, siihen nähden että Rajah tiikeri on animoitu. Jago papukaija tuntuu myös vähän liian tyhjältä tähän versioon, sillä häneltä puuttui kokonaan se sarkastius, mikä animaation Jagolla. Hahmoista äärisurkein on Jafar, joka on täysin vastakohta animaation seksikkääle, pelottavalle, "pitkälle, rumalle, ilkeälle miehelle". Oikeasti, tämä Jafar on niin umpinössykkä, etten voi ymmärtää miten hänet on voitu palkata tähän rooliin. Hahmossa ei ollut mitään pelottavaa, ei mitään auktoriteettiä, eikä mitään vastavoimaa. Jasminen Sulttaani-isään kanssa petyin, sillä itse olan aina tykännyt pikkuisen höppänästä Sulttaanista ja nyt Sulttaanilla ei ollut minkäänlaista persoonaa. Onneksi kaikki muut elokuvan hahmot olivat pääosin hyviä, jopa loistavia. Jasmine uskalsi sanoa haluttavansa ääneen. Vaikka häntä onkin nyt arvosteltu feministiksi, niin minusta hänessä on enemmän demokraatin ja politiikon vikaa. Jasmine koki, että kun hänellä on valtaa muuttaa asioita, niin miksei hän sa käyttää sitä. Siksi hän esittääkin omat voimalaulunsa, jotka toi minulle (jopamvähän häiritsevästi) mieleen Frozenin Taakse Jää- kappale. Aladdin poitsu on oikein kiva ja rento jätkä, jossa minusta oli sopivasti karismaa ja hiomatonta timanttia. Hän osasi varastaa nopeasti ja viekkaasti, joten on aika vempuli. Se, että jafarin mainitaan aikoinaan olleen kovempi varas ja hänellä on selvä alemmuuskompleksi, ei jotenkin toiminut minusta tarpeeksi vahvana vastavoimana Aladdinille, mikä hänen olisi pitänyt olla. Myös se jäi minua hämmentämään, miksi vartijan nimi oli muutettu joksikin aivan randomiksi, kun animaatiossa hänellä jo oli nimi?

Jasminella on oma hovineito

Lampun Henki eli Will Smith tämän elokuvan sielu ja sydän. Henkeen ei todellakaan tarvinnut pettyä. Robin Williamsin Henki ei ole minulle kokaan ollu läheinen, sillä olen kasvannut kovemman jätkän, eli virallisesti maailman parhaan dubatun Hengen eli Vesa-Matti Loirin version kanssa. Vaikka Robin aikoinaan improvisoi ja loi sitä kautta Hengen roolin itselleen, niin Vesku on siltikin tehnyt minusta vieläkin mielettömäpää jälkeä, varsinkin lauluosuuksissa. Minun on mahdoton olla vertaamatta Will Smithin Henkeä Vesku Loiriin ja kakkoseksi hän jää. Smith on kuitenkin monin verroin parempi kuin Robin Williams minun mielestäni. Hän on tähn elokuvaan impronnut mitä uudenlaisempia juttuja ja osaa tuoda Hengen herkkyyttä mahtavasti esiin. Mutta ne laulut, Will Smithin laulutaito on räppäystä, eikä puhdasta laulua. Varsinkin se Ei ole Kaveria parempaa kappaleen paras kohta (eli "Ei ole ka-veria Paaa-rem-paa) on lauletty lyhyesti. Huomasn myös kappaleita spotifystä kuunnellessani, että nämä liveaction kappaleet ei tomi lainkaan niin hyvin ilman kuvaa, johtuen varmasti juuri laulun tasosta. Elokuvan sisällä ne kuitenkin toimivat mainiosti, sillä onhan kyseinen biisi yksi elokuvahistorian parhaimpia ja Aladdin elokuvan paras kohta.

Aladdin löytää takalampun

Aladdin live action dubattiin myös suomeksi. Kävin itse katsomassa originaalin, mutta ihan uteliasuudesta kuuntelin lauluista pätkät suomeksi spotifysta. Hengen suomiversioon on valittu Joonas Saartamo, joka on minulle tuttu Menolippu Mombasasta seä Tyttö Sinä Olet Tähdestä. Hän osaa räpätä hyvin ja on vissiin jotain räppiä julkaissutkin. Siltikin Hengen äänenä hän oli aivan karsea. Harmittaa todellakin, ettei henkenä voinut toimia Vesku tai edes Jope Ruonansuu, joka on dubannut Henkeä Aladdin animaatio tv-sarjaan ja jatko-osiin. Jasminen ääni oli ihan ok, muttei mieleenjäävä. Aladdnille äänensä on antanut Jon-Jon Geitel, joka toimii yllättävän hyvin. Olen häntä kyllä kuullut Tähdet Tähdet ohjelmassa ja Roope Salminen & Koirat yhtyeessä, mutta hänen näyttelemistaitonsa esim. Roskisprinssissä ei ole hääviä. Ehkä Jon-Jon löysi tähän rooliinsa jonkun Disneyn magian kautta sen saman energian, mitä hän antaa parhaassa Disnen dubbauskessaan TJ:nä Disneyn Välitunti tv-sarjassa.

Henki ihmismuodossa

Edelleenkin minua häiritsee sama ongelma mitä alkuperäisessä klasskossa: miksei toiveita voi olla neljä, kun siitä ensimmäisestä vatvotaan onko se nyt toive vai ei? Tässä live actionissa oltiin laitettu mukamas, että lamppu olisi ollut Abun hierottavana, mutta en siltikään sitä ymmärrä. Eikä minun tarvikkaan ymmärtää, sillä pääasia on, että vihdoin ja vimein Disney on tehnyt hyvän live action elokuvan, joka kunnioittaa alkuperäistä klassikkoa. Varsinkin koska kyseessä on suosikkianimaationi, olen hyvn iloinen ettei tätä raiskattu samalla tavalla kuin Tuhkimoa. Jafarin Paluun live action versiota odotellessa. Ja pliis, vaihtakaa siihen joku hyvä tyyppi vetämään Jafaria!