Elokuvien ohessa on tullut monenmoisia televisiosarjoja vuosien varrella seurattua. Jotkut niistä on painautunut ikuisesti mieleeni koskettavien tarinoiden tai herkyvän huumorin takia. Tässä osiossa esittelen suosikkisarjojani ja koitan pohtia, mitkä asiat kyseisessä sarjassa vetoaa minuun, niin että vuodesta toiseen haluan katsoa samoja jaksoja, joita olen niin monen monta kertaa jo elämäni aikana nähnyt.
Ihmeidentekijät ja Parhaat Vuodet dvd
Kevään pitkällä sairaslomaallani innostuin katsomaan Ihmeidentekijät ja sen jatkosarjan Parhaat Vuodet, joihin nyt syvennymme.
Parhaat Vuodet
Juoni: Annan Sairaalan ylilääkäri Pentti Karvala jää osa-aika eläkkeelle. Työkaverit miettii, miten Pentti nyt meinaa täyttää elämäänsä, kun ei ole sairaalassa kaiken aikaa. Pentti on innostunut kirjoittaman elämänkertaansa. Alku on vaikeaa, sillä hän kokee, että ensin täytyy selvittää menneisyyttä. Sukutuskimus ei ole helppoa ja aikamoisia luurankoja paljastuu kaapista. Pentin isä ei kuollutkaan Pentin ollessa lapsi, Pentti löytää oman tätinsä, sekä velipuolensa. Velipuolella Kai Wageliuksella onkin ollut aikoinaan suhde Pentin vaimoon Liv Karvalaan ja hänellä alkaa vanha suola janottaa. Pentille jopa selviää, että hänen ja Livin avioliitto oli Livin sukulaisten suunnittelema. Liv jättää Pentin aikuisten lasten Annan, Aadan ja Saagan kauhuksi. Liv ei ole onnellinen uudessa suhteessaan Kain kanssa, eikä Pentilläkään ole helppoa opetella elämään yksin. Tyttäret ei päästä häntä helpolla, sillä Saagalla on juuri eronnut mierimiesmiehestään Henrystä, Saagan tytär Lilli paahtaa hikihatussa lukiossa, Anna kiukuttelee sisarpuolestaan Sirkasta ja Aada saapuu Brysselistä konkurssin ja avioeron tehneenä.
Aikuiset tyttäret Anna ja Ada papan hoivissa.
Saaga tapaa vähän ennen vappua kuuluisan lääkärin Jukka Ivanoffin. Saman Jukan, jonka kanssa Sirkka sai lapsen Ihmeidentekijöiden aikaan. Samoihin aikoihin Sirkan mies Mauri katoaa. Saaga synnyttää pian syksyllä lapsen, mutta se ei voi olla Jukan, koska he olivat yhdessä sen verran myöhään. Sukurutsaa koetaan ristiin, sillä Sirkan lapsi Mikael on oikeasti Saagan miehen Jukan poika ja Saagan lapsi on oikeasti Sirkan miehen eli Maurin poika. Saippuuaa siis parhaimmillaan ja tuohon aikaan kun Parhaat Vuodet tuli ruudusta, ei Salkkarit vielä ollut kovinkaan pitkällä.
Mauri löytyy jenkeistä, jossa hänelle on tehty suuri leikkaus, koska hänelle on todettu syöpä. Sirkka ja Maurin ystävä Eero ovat tuolloin paikalla ja Suomessa ollessaan he sitten alkavat olla yhdessä. Loppujaksoissa Mauri kuitenkin on parantunut ja haluaisi viedä Sirkan ja heidän lapsena jenkkeihin, aloittamaan kaiken alusta. Tämän kaiken on tietenkin suunnitelut katala Kai Wagelius. Kai ei ikinä saanut isältänsä sitä huomiota ja rakkautta, mitä isä antoi Pentille (tämän tietämättä). Kai kasvatettiin vain yrityksen johtajaksi, minkä hän tekikin. Kaikki sarjan vastoinkäymiset, varsinkin loppuakohden, ovat Kain suunnittelemaa kostoa Pentille. Kai otti Livin itselleen ja järjesti heille lähes pakkoavioliiton. Liv kuolee kotonaan juuri ennen maistraattiin menemistä. Kai on ollut tekemässä Livin testamenttia, mutta onneksi siivooja ja uskotun miehen Rauha Suopon sanasta sanaan muistama ääniviesti kumoaa testamentin. Kai järjesti myös Maurin syöpähoidot jenkeissä ja pyrki siihen, että Sirkka ja lapset muuttaisivat pois maasta. Saagan käytettyä lääkkeitä ja alkoholia väärin hän joutuu mielisairaalaan, josta Kai kidnappaa hänet kotiinsa. Kun Pentti on etsimässä kustantajaa muistelmilleen, Kai lähettää viehkeän Katariina Kivilaakson paikalle, joka kaikin tavoin viettelee vanhan Pentin. Kaiken lisäksi Kai on Karvaloiden vanhimman tyttären Aadan biologinen isä.
Livin perunkirjoituksissa Ada, Kai, Anna, Lilli, Pentti, Rauha ja Eero.
Toiseksi viimenen jakso päättyy siihen, kun uutisissa kerrotaan Helsingistä Roomaan menevän lentokoneen räjähtäneen. Lentokoneessa oli kyydissä kaksi suomalaista: Kai Wagelius ja Katriina Kivilaakso. Viimeisessä Parhaiden Vuosien jaksossa vietetään yhdessä joulua, jossa Jukka tulee piipahtamaan joulupukkina, Saaga ja Sirkka tekevät sovinnon ja Pentti saa muistelmansa valmiiksi. Sarja päättyy kauniiseen kuvaan, kun Lilli makaa sohvalla mutusteemassa vihreitä kuulia ja alkamassa lukemaan muffansa kirjaa Parhaat Vuodet.
Ensikosketus: Muistan katsoneeni Parhaita Vuosia sen ilmestyttyä televiosiosta 2000-luvun alussa. Muistan jopa näytösajan, se oli kolmosella maanantaisin klo.20.00. Olin ehkä liian nuori seuraamaan tätä saippuaa, mutta tykkäsin niin kovin nähdä Matti Raninia televisiossa. Minusta oli kiva, ettei enään oltu niin vahvasti sairaalamaailmassa. Ensimmäisellä Parhaiden Vuosien kaudella Annassa vielä piipahdetaan, mutta toisella ei sairaalassa enää lainkaan käydä, vaan keskitytään nimen omaan Karvaloiden perhe-elämään. Muutenkin muista tyknneeni siitä, että sarjassa on suht paljon ulkokohtauksia ja jotenkin ihmisten kodit minua kiehtoivat. Varsinkin Saagan, Lillin ja pikkuisen Mickey pojan koti huokui sellaista 2000-luvun alun sisutusta ja Saagan tanssistudio La Strada oli jotenkin urbaninen. En tuolta alkuaikojen katsomisajaltani juonesta muistanut muuta kuin sen, että sarja päättyy jouluun ja Pentin muistelmat valmistuvat. Kun sarjan katsoin toisen kerran sen ilmestyttyä dvd:lle, lähes järkytyin tästä sukurutsan määrästä, Kai Wageliuksen katalista juonista ja Pentin vanhempien karusta menneisyydestä.
Lilli on muffalla yötä
Näyttelijät: Parhaiden Vuosien alku on pitkälti Ihmeidentekijät maailmassa ja monet tutut lääkärit ja sairaanhoitajat siellä vilahtavat aina Sari Raasteesta Janne Jäälahteen. Mitä pidemmälle sarja etenee, keskitytään Penttiin ja hänen lapsiinsa enemmän. Matti Ranin on aina ollut minulle kova nimi ja tässä Saaga roolissa Anna-Leena Härkönen teki minuun lapsena vaikutuksen. Lilli tyttöseen, eli Saara Ylitaloon varmasti eniten samaistuin, vaikka olinkin häntä nuorempi, sillä hän oli suosikkini jo Blondi tuli taloon aikana. Saara Paavolaisen Annan temperamenttia aloin ymmärtämään vasta tällä katsomiskerralla ja Göran Schauman on Kai Wageliuksena jopa pelottavan kivikasvoinen. Kaikki näyttelijät sarjassa ovat ihan hyviä, mutta kyllä minua harmittaa kun Mauri katoaa, sillä Esko Salmista katsoisi mielellään ruudussa enemmänkin.
Mauri ja Sirkka yhdessä
Miksi juuri Parhaat Vuodet: Kun tarinan aloittaa, niin siihen vain jää koukkuun. Juonellisesti tässä sarjassa on enemmän sisältöä, kuin Ihmeidentekijöissä. Siinähän käytännössä pelattiin ihmissuhteilla, mutta nyt ollaan asioiden ärellä. Myös tietynlaista syvällisyyttä löytyy. Hahmot oikeasti keskustelevat toistensa kanssa. Puhutaan peloista, kuolemasta, rakauden syvimmästä olemuksesta, onko oikeaa rakkautta olemassakaan ja milloin ihminen on onnellinen. Ja tietenkin Pentin kohdalla, onko hyvä syödä joka aamu aamupalaksi pekonia ja napoleonleivoksia?
Karvalan klaani yhteistä joulua viettämässä
Muistettavimmat tapahtumat:
-Pentti löytää tätinsä, joka kertoo karmaisevan tarinan miten hän ja Pentin isä karkasivat Venäjältä
-Annan ja Saagan tappelu keittiössä, jossa he heittävät ruokaa toistensa päälle. Tappelu päätyy siihen, että Saagalta tulee lapsivedet ulos ja hänet viedään synnyttämään
-Anna käy Annan sairaalassa Pekka Aaltosen hoidettavana ja molemmat hiukkasen ihastuvat toisiinsa ja yrittävät epätoivoisesti ottaa toisiinsa yhteyttä siinä onnistumatta
-Livin perunkirjoituksessa Rauha toistaa sanasta sanaan poistamansa Livin ääniviestin, missä tämä pyytää testamentin peruuttamista
-Sirkka ostaa oman huvilan ja saaren
-Saaga on Kai Wageliuksen talossa kidnapattuna ja katselee merelle
-Pentti, saaga ja Henry ovat ostamassa joulukuusta
- Lilli tapaa Ukko-unipojan
-Pentti käy jouluaattona Livin haudalla kertomassa uusista kirjoittamissuunnitelmistaan
Muistan katsoneeni Mulanin ensikerran ukkini ja mummini luona. Serkkuni vuokrasi videon läheiseltä R-kiskalta ja istuin ukin keinutuolissa, kun tätä katsottiin. Vaikka elokuvan tarina on yllättävän synkkä, niin olen silti Mulanista aina pitänyt ja se on julkaisutaan lähtien ollut Disneykokoelmassani.
Mulanin elokuvajuliste
Mulan vie meidät kauniiseen ja myyttiseen Kiinaan. Hunnit ovat hyökkäämäsä ja joka talosta haetaan yksi perheenjäsen sotaan. Samaan aikaan Mulan käy liitonsopijalla, joka sanoo hälle ettei ole vaimomateriaalia. Kiinalaisessa kulttuurissa tämä on kova loukkus, sillä naisen tehtävänä on saada lapsia ja kasvattaa perhettä. Mulan laulaa kotona puutarhassaan kauniin laulun Heijastus, jonka aikana tutkii ja pohdiskelee itseään. Hän kokee, ettei pysty tuottamaan perheelleen kunniaa. Mulanin isä koittaa lohduttaa Mulania, mutta heidän herkkä hetkensä keskeytyy armeijakutsulla. Mulanin isä ei ole enää mikään nuori ja koska perheessä ei ole poikaa, niin isän täytyy lähtiä sotaan. Mulan huutaa väliin ja saa isänsä nöyryytetyksi. Vielä kotona Mulan koittaa kääntää tämän pään, mutta isä tietää paikkansa. Mulan ei kestä katsoa isänsä kipua ja vanhempiensa riitelyä. Niinpä hän yöllä varastaa isänä sotilaspuvun, miekan ja hevosen. Fa suvun esi-isät heräävät Mulanin mummun rukouksesta esiin ja lähettävät vähän vastahakoisesti lohikäärme Mushun Mulanin suojeliaksi.
Alta heijastuksen nään...
Mulan valmistautuu armeijaan menoon, kun törmää Mushuun. Vaikka Mulan epäileekin, niin Mushusta on hänelle apua eri tilanteissa. Armeijassa Mulan esittelee itsensä Pingiksi ja saa kahelin nössön maineen. Samalla hän kuitenkin hyvin miehisellä tavalla ystävystyy kolmen kaverin Yaon, Lingin ja Chin-Pon kanssa ja pientä ihastumista on kapteeni Shangiinkin. Aluksi armeija ei onnistu keltäkään, mutta Niin Kuin Mies -laulun aikana pojista ja Mulanista kasvaa kunnon miehiä. Yhdessä opitaan kunnon sotilaiksi. Mulanin uidessa järvessä hän saa vähän lähempäää kontaktia kavereihinsa, mitä ei kaipaisi. Samalla Mushu haluaa viedä sotureitamme eteenpäin ja tekee kutsun kenraalilta rintamalle. Yhdessä iloisina, mutta väsyneinä matkataan rintamalle, jossa paljastuu karu näky. Kenraali Li ja hänen joukkonsa ovat kuolleet. Kenraali on kapteeni Shangin isä, ja vaikka Shang kokee suurta surua, niin hän ajattelee koko Kiinaa ja Keisaria, niin että täytyy jatkaa eteenpäin. Silloin hunnit hyökkäävät ja heitä onkin niin iso joukko, ettei pieni joukkomme voi siitä selvitä. Mulan ampuu yhden raketin vuorelle, mistä seuraa lumivyöry. Hunnit näyttävät hukkuvan siihen, mutta oma komppanja nippanappa selviää. Mulan pelastaa Shangin vyöryltä, niinpä Shang jää henkensä velkaa Mulanille.
Armeijakoulutusta
Mulan haavoitttui taistelussa päähunni Shan Youn miekaniskusta, joten lääkintämies tutkii hänet. Silloin vasta kaikille selviää, että Mulan on nainen. Maanpetoksesta hänen tuomionsa on kuolema, mutta Shang jättää hänet eloon, sillä henki hengestä, hänen velkansa on maksettu. Soturit lähtevät juhlimaan voittoa Keisarin luokse hyvin apeina, sillä kaikki kuitenkin tykkäsivät Pingistä. Mulan kokee alakuloisen itsetutkiskeluhetken, mutta kun hän näkee hunnien olevan vielä eläviä, hän kokee tehtäväkseen mennä varoittamaan Shangia ja Keisaria. Eihän kukaan naista kuuntele, ja kun kuunnellaan on jo liian myöhäistä. Shan You kidnappaa Keisarin palatsiinsa. Voimakeinot ei auta, joten Mulanin oveluuden avulla kaverit puetaan naisiksi, kiivetään liinojen avulla palatsin ja flirttaillaan hunneille. Keisari saadaa turvaan, mutta Shan You on katkera Shangille. Sitä Mulan ei salli, vaan kiinnittää huomion itseensä. Hän kun oli se sotilas, joka aiheutti lumivyöryn. Taistelu siirtyy katolle ja Mushun ja Mulanin nokkeluuden avulla Shan You ammutaan rakettina taivaalle. Koko Kiina juhlii pelastumista, paitsi keisarin Neuvonantaja, joka on kaiken aikaa vähätellyt Mulania. Keisari ja koko Kiina osoittvat Mulanille kunnioitusta ja niin hän lähtee kotiin. Isä odottaa siellä puutarhassa ja on niin helpottunut, kun tytär on kunnossa. Hän ei välitä Keisarin antamista lahjoista, jotka tuovat kunniaa suvulle. Vielä ennen loppua Shang tulee käymään ja ainakin Mulanin mummu toivoo, että jäisi pidempääm kuin päivälliselle.
Dragtyylistä on hyötyä
Mulan on yksi Disneyn kauneimmista ja synkimmistä animaatioista. Koko Kiina on kuvattu kauniisti ja siinä yhdistyy ne mielikuvat, mitä itsellä on kiinalaisesta luonnosta ja arkkitehtuurista. Mulanin koti on kauniin simppeli, siellä on ihania kaarevia portteja, omenankukkia ja todella tyylikäs sukuhautarukoushuone. Kaupunki jossa Mulan tapaa liitonsopijan, on myöskin hyvin eläväinen. Nämä alun kohtaukset ovat mukavan rauhallisia värisävyiltään ja luovat ihanan kiinalaisen, rauhallisenkin tunnelman. Armeijaleirillä sitten mennään jo lujempaa vauhtia ja värisävyt muuttuvat kirkkaammiksi. Itse sotatilanne on aika vaalea ja katsojana myös ahdistava. Onneksi keventäviä kaverivitsejä on tuomassa tasapainoa. Loppupuolen Keisarin palatsialue on sitten vahvoja tumman punaisen ja sinisen sävyjä, mitkä luovat loppukliimaksin tunteen. Pidän kovasti siitä, että lopussa kuvataan kotiinpaluukin, sillä se sulkee hyvin Mulanin tarinankaaren.
Mulanin kotipiha Kiinassa
Mulan on hahmona vähän poikatyttö. Hän ei innostu niinkään mekoista, eikä välittäisi kumppanista. Hän menee liitonsopijan luo, koska niin häneltä odotetaan. Mulan itsekkin miettii, että mitä hän oikein tahtoo. Isän saatuaan käskyn lähteä, Mulan pelkää hänen kuolevansa, joten hän kokee velvollisuudekseen saada hankkia kunniaa suvulle sitten sitä kautta. Ei Mulan itse edes tajua, kuinka suuren rikkeen tekee tekeytymllä mieheksi. Onneksi hänellä ei ole kovin naisellisia muotoja, että se onnistuu. Mulan on fiksu ja näppärä ja vasta armeijassa tajuaa, kuinka hän osaa käyttää älyään. Kun Shang ampuu nuolen mastoon, niin ei Mulankaan heti tajua, että kuri ja voima painoja voi käyttää hyödyksi. Ne eivät ole este, vaan apuväline. Mulanissa on myös se mukava piirre, että hän ei missään vaiheessa ylpisty. Ameijan kaverikolmikko tuo tietynlaista armeijakamuhenkeä elokuvaan ja koska he ovat luonteeltansa niin erilaisia persoonia, niin jokainen tasapainottaa toisiaan. Kateeni Shang on vähän liiankin ylpeä oman komppanjansa vetämisestä, mutta koulutusta tehdessä ansaitsee joukkueensa arvostuksen. Neuvonantaja taas toimii negatiivisen ilmapiirin luojana, sillä hän ei usko Shangin pärjäävän. Elokuvassa on muita ihania hahmoja joista tykkään, kuten Keisari, Mulanin isä ja Mulanin mummu. Suojelija Mushu on se lapsille suunnattu sidecikc hahmo, josta en näin vanhempana saa oikein mitään irti.
Mulan saapuu kotiin
Ensimmäistä kertaa katsoin nyt Mulanin englanniksi ja se toimi ihan hyvin, mutta ei minulle kyllä ole suomidubin voittanutta. Heidi Kyrön ääni on kauniin herkkä ja naisellinen Mulaniksi, mummulle en voi edes kuvitella muuta ääntä kuin Seela Sella, Leif Wager antaa Mulanin isälle uskomattoman hienosti arvokkuutta ja lempeyttä, ja legendaainen Matti Ranin osaa olla kunniallinen Kiinan Keisari. Monipuolinen Pekka Aitiovuori taasen on tässä elokuvassa äärimmäisen ärsyttävä Neuvonantaja ja Pertti Koivula saa äänensä todella matalan uhkavaksi Shan Youksi. Suomidubista kuitenkin anna parhaat pisteet Santeri Kinnuselle Kapteeni Shangina, sillä hänen äänessään on aivan mieletöntä voimaa. Siitä löytyy todella munaa. Niin Kuin Mies on suomenkielellä yksi kaikkien aikojen lempikappaleitani ja aivan ykkönen voimabiisi. Olen tykästynyt myös sen mandariinikiinaversoon, jonka laulaa kukas muu kuin Jackie Chan.
Teistä miehen teen suomeksi, aivan paras versio
Mulan on tyylillisesti vastakohta edelliselle Herkulekselle. Viivat ovat suoria ja sanallista komediaa ei ole lähes lainkaan samassa mittakaavassa. Mulanin maalaukselliset taustat ja Kiinalaset maisemat ja yksityiskohdat ovat paljon kauniimpia, kuin Herkuleksessa. Vielä kun pääosassa on vaatimaton nainen, sankarimies laulaa komeasti miehisyydestä ja taustalla kasvaa vaaleanpunaisia omenakukkia, on tämä Disneyn versio Mulanista mieletön kokonaisuus.
Ikäni puolesta olen Kaunottaren ja Hirviön ikäinen. Muistan katsoneeni sitä lapsena useinkin siskoni kanssa perhetutulta kopioidulta videolta, jonka alku on niin hämärä ja mustavalkoinen, ettei siitä meinannut saada selvää. Video oli tietty suomeksi ja siksi Matti Raninin ohjaama suomidubbi on iskostunut syvälle päähäni. Kävin katsomassa myös nyt 2010-luvulla tehdyn live actioinin Kaunottaresta ja Hirviöstä ja rehellisesti sanottuna, se on aikamoista roskaa tähän alkuperäiseen klassikkoon verrattuna.
Kaunottaren ja Hirviön alkuperäinen mainosjuliste
Alku esitetään mosaiikki teoksena. Ranskan maalla nuori ja itsekäs prinssi ei päästänyt talvi-iltana vanhaa eukkoa linnaansa ja niin linna lumottiin. Lumouksen voi purkaa ainoastaan jos prinssi oppii rakastamaan ja jos joku rakastaisi häntä, ennen kuin prinssi täyttä 21 vuotta. Hänen kellonaan toimii ruusu, joka pudottaa hitaaseen tahtiin terälehtiä. Lumouksessa prinssistä tulee ruma ja karmiva Hirviö ja linnan henkilökunnasta lumottuja esineitä. Linna ränsistyi ja unothui.
Lähellä olevassa kylässä asuu Belle niminen tyttö keksijäisänsä kanssa. Belle haaveilee muualle lähdöstä, uppoutuu kirjoihin, eikä tajua omaa vetovoimaansa. Kyläläiset pitävät häntä outona, kun ei kylän komein mies Gaston vedä häntä lainkaan puoleensa. Gaston taasen päättäväisesti haluaa naida hänet. Bellen isä Maurice on keksinyt halonhakkuukoneen ja lähtee viemään sitä messuille. Matka Filip hevosen kanssa on pelottava ja he eksyvätkin tieltä. Sudet säikyttävät hevosen, joka karkaa kotiin päin. Maurice kauhistuneena hakee turvaa synkästä linnasta. Hän kohtaa siellä Lumière kynttiläjalan ja epäileväisen Könni kellon. He päästävät Mauricen lämmittelemään takan ääreen, mutta herra Hirviö ei vieraasta perusta, vaan heittää hänet tyrmään. Kotona Belle löytää Filipin ja lähtee tämän ohjeistuksella etsimään isää. Hän päätyy linnaan ja löytää isänsä kipeänä vankityrmästä. Belle saa tehtyä Hirviön kanssa vaihtokaupat, hän tulee vangiksi isänsä sijasta. Maurice heitetään takaisin kylään, missä hän anelee muilta apua. Kaikki pitävät Mauricea ihan hulluna, ei mitään Hirviötä ole olemassakaan.
Belle niityllä
Belle on aluksi suruissaan ja vihainen linnassa, mutta pikkuhiljaa tutustuu Lumiéreen, Könniin, Rouva Pannuun ja Kippoon. Uteliaisuuttaan Belle menee tutkimaan länsisiipeä, joka on Hirviön omaa yksityisaluetta. Hän säikyttää Bellen tiehensä, joka joutuu susien jahtaamaksi. Hirviö tulee pelastamaan tytön, vaikka haavoittuu samalla. Belle hoitaa Hirviön haavoja ja vähitellen hekin tutustuvat. Hirviö esittelee Bellelle hänen upean kirjaston, syödään yhdessä jouluateriaa ja ulkoillessaan Belle pystyy jo myöntämään omat tunteensa Hirviötä kohtaan. Romanttisena iltana molemmat ovat pukeutuneet parhaimpiinsa, syövät sievästi ja tanssivat Rouva Pannun laulaessa. Belle myöntää Hirviölle ikävänsä isää kohtaan ja taikapeilin avulla nähdään, että isä on lähtenyt sairaana ja väsyneenä etsimään Belleä. Hirviö päästää tytön vapaksi ja antaa taikapeilin hälle muistosi. Hän on vihdoin oppinut rakastamaan. Belle vaihtaa mekkonsa, löytää isänsä ja vie hänet kotiin parantumaan, kun Gaston kolkuttaa ovelle. Gaston on tehnyt sopimuksen, että Maurice viedään hullujenhuoneelle ja jos Belle suostuu kosintaan, Maurice säästetään tältä nöyryytykseltä. Belle todistaa Gastonille taikapelin avulla, että Hirviö on oikeasti olemassa. Gaston ja koko muu kylä on ihan kauhuissaan, että tuolainen peto on vapaana. He lukitsevat Bellen ja Mauricen kellariin ja lähtevät linnaa hyökkäämään.
Gastonin kuuluisat rintakarvat
Linnan lumotut asukit huomaavat tunkeilijat ja lähtevät vastaiskuun omilla keinoillaan. Hirviö on jo luovuttanut, antaa tulla vain. Linnan aulassa tapellaan kuin viimeistä päivää ja aika heikossa asemassa hyökkääjät ovat, kun vaatekaappi muuttaa tyyppejä transuiksi, Rouva Pannu kaataa kuumaa tettä niskaan ja Hella tulittaa tulisijaansa täysillä. Gaston on etsimässä Hirviötä ja heidän kaksinkeskinen taistelu siirtyy linnan katolle. Hirivö ei yritä hyökätä, hän vain puolustautuu. Hän näkee Bellen huoneensa terassilla, joka pääsi kellarista vapaaksi karkuri Kipon ansiosta. Hirviön tullessa Bellen luo Gaston antaa hälle kuolettavan iskun. Samalla Gaston itse tippuu linnan katolta kuolemaan pääkallot silmissään. Hirviö menettää tajuntansa Bellen rakkauden tunnustuksen aikana ja samalla viimeinen terälehti ruusutakin tipahtaa. Sitten tapahtuu taikoja. Hirviö muuttuu osa osalta takaisin ihmiseksi, niin kuin myös lumotut esineet. Linnakin saa alkuperäiset värinsä takaisin ja sadekin lakkaa. Belle ja Hirviö ihmismuodossaan jäävät linnaan asumaan ja elokuva päättyy mosaaikkiteokseen heistä.
Kaunotar ja Hirviö on vanha Eurooppalainen kansansatu, jonka Disney on onnistuneesti muuttanut selkeämpään muotoon. Tässä on klassisen sadun elementit hyvin voimakkaasti läsnä, mutta ei tuputtaen tai lässyttävästi. Opetus on tietenkin se, ettei rakkaus katso ulkonäköä. Pidän tästä elokuvan tematiikasta ja tiedän, että Kaunottarella ja Hirviöllä on suuri joukko faneja, jotka ei löydä elokuvasta yhtään mitään negatiivista. Itseäni kuitenki häiritsee pitkin elokuvaa muutama ristiriitaisuus. Ensinnäkin prinssi Hirviömme ikä. Kun Be Our Guest laulun sanoissa mainitaan, että 10 vuotta ollaan oltu nyt vankina ja ruusu taas menettää terälehtensä kun Hirivö täyttää 21 vuotta, niin näin ollen tarina alkaisi siitä kun prinssi on 11 vuotias. Alun mosaiikkitaideteoksessa prinssi kyllä näyttää vanhemmalta, ehkä enemmin 16-17 vuotiaalta. Sen lisäksi ei kait kukaan voi olettaa, että 11 vuotiaalla olisi vielä sellaiset kyvyt ja tunnetaidot, että pystyisi rakastamaan ja saamaan vastarakkauta ihan tällä tasolla, mitä alun loitsun langettanut haltija odottaa. Tämä jäi minua kovasti vaivaamaan. Toinen seikka on se, että kuinka pitkä välimatka tästä linnasta on kylään, jossa Belle asuu. Kukaan kyläläisistä ei tiedä tätä linnaa ja Mauricella kestää pitkään löytää sinne, mutta lopussa Gaston ja kyläläiset lähtevät hyökkäämään suoraan sinne ja tietävät vielä reitinkin. Miten se on mahdollista? Vielä mietin sitä kauanko Belle on linnassa vankina? Bellen kylässä on loppukesä, Mauricen löydettyä Hirviön linna on syksy ja yhdessä vaiheessa Bellen oltua linnassa on talvi. Kun Belle lähtee linnasta lumi on jälleen sulanut. Onko hän siellä ollut koko vuoden ja isä koittanut sen saman ajan tulla pelastamaan Belleä? Tälläiset käsikirjoitukselliset seikat jäi nyt viime katselukerralla itseäni mietityttämään.
Kaunotar ja Hirviö tutustuvat kauniissa talvimaisemassa
Kaunotar ja Hirviö on kauniin värikäs elokuva. Mikään väri ei hallitse, eikä dominoi liikaa. Bellen sininen mekko valkoisella liinalla on yksinkertainen ja hänellä on kauniit suklaanruskeat hiukset. Hirviön ulkomuodosta tykkään kovin, eikä ihmekkään että hän voitti Aku Ankan Mr.Disney tittelin 90-luvulla nimen omaan tässä Hirviö muodossa, sillä ihmisenä tämä prinssi on todella mitättömän näköinen. Mauricen sarjakuvamaisesta tyylistä pidän kanssa kovasti. Gaston on hahmoista ulkomuodolta lempparini, vai tiedättekö te toista Disneyhahmoa, jolla on noin komeat rintakarvat. Animoidut huonekalut ovat todella hauskoja ja nyt vasta huomsin vähän kaksisuunatisen vitsin, tuon loppukahakan kohdalla. Joku tyyppi repii pöyhuiskun alapäästä sulkia. Jos tämä tyttö olisi ihmismuodossa, mitä tyyppi silloin vetelisi. Niimpä! Lumottu linna ja maalaiskylä ovat todella viehättäviä ja Bellen kodin lähellä on uskomattoman kaunis kukkula, missä kasvaa voikukkia. Tämä näky ja laulukohtaus on yksi elokuvan kauneimpia.
Belle on minulle vähän ristiriitainen hahmo. Hän on mukavan itsenäinen, jopa yksi ensimmäisistä Disneyn feministihahmoista ja tykkää lukemista. Hän tietää olevansa vähän outo, muttei välitä siitä. Hän kaipaa jotain omaa ja uutta jossain muualla. Tavallaan Belle on niin aito hahmo, johon on niin helppo samaistua, että se jopa ärsyttää minua. Hän on liiankin aito, niin että se tarvittava särmä ja kulmikkuus puutuu hänestä. Siksi Belle ei ole suosikkiprinsessani, niin kuin monilla muilla. Tykkään Bellen alkuperäisestä äänestä, sekä myös suomiversion Mervi Hitusesta. Hirviöstä on helppo pitää, sillä hän kasvaa leffan aikana niin selkeästi. Hän myös luo tahatonta huumoria kiukuttelemalla. Hirviön noustua kylvystä on komea näky, kun hänen turkkinsa kiharretaan. Englanniksi Hirviön ääni ei jäänyt mieleeni, mutta auta armias kun rakastan tätä Matti Olavi Raninin madallettua ääntä Hirviönä. Hänen lauluäänensä myös Mä Ihastuin kappaleessa on jotain niin komeaa. Mauricen suomiäänenä kuullaan itse suomidubin ohjaaja Matti Raninia ja hänen äänensä takia, tai sen vuoksi, Maurice pääsee samaan kastiin hahmona kuin Pinoccion Gepetto, vähän hössähtänyt isä. Gastonin ääntä voin kehua niin alkuperäisessä kuin suomiversiossa, sillä hän todellakin osaa laulaa komeasti ja itsevarmasti.
Trailerikamaa
Laulut elokuvassa ovat hyviä ja suurin osa niistä jää helposti mieleeni. Ne saavat vietyä hyvin juonta eteenpäin, mikä on musikaalielokuvissa laulujen tarkoitus. Tunnettu Vieraamme laulu on itselleni se kaikista turhin, enkä myöskään tykkää yhtään tästä lisätystä Human Again laulusta. Onneksi ostin itselleni sellaisen blu-ray version elokuvasta, jossa on mukana alkuperäinen elokuvateatteriversio ilman tätä laulua. Tyttö sekä hän on nätti slovari, Gaston hyvä kapakka laulu, Belle hyvä esittelylaulu ja oma suosikkini on talvella laulettu Bellen ja Hirviön ajatusduetto Mä Ihastuin. Jotenkin heidän äänensä sointuvat nätisti samaan kipaleeseen ja kohtaus on mielestäni todella tunnepitoinen. Ei ihmekkään, että talvi on suosikki osioni Kaunottaresta ja Hirviöstä.
Oliverin seikkailut kuuluvat minulle samaan kastiin Bernand ja Biancan sekä Basil Hiiren kanssa, eli minulla ei ole siitä lapsuudesta mitään tunnesidettä. Jokin muistikuva on, että olen katsonut elokuvan sivusilmällä ensimmäisen kerran perhetuttumme luona joskus pienenä, mutta vasta lähempänä täysi-ikäisyyttä katsoin elokuvan ensimmäisen kerran kunnolla. Se ei saanut minua imuunsa, joten Oliver on jäänyt minulle hyvin vähäiselle katsomiskerralle. En ole myöskään ikinä lukenut alkuperäistä lähdeteosta Oliver Twistiä.
Oliver ja kumppanit elokuvan vanha mainosjuliste
New York ja 80-luvun loppupuoli. Kadulla myydään pahvilaatikossa söpöjä kissanpentuja, mutta oranssia Oliveria ei kukaan ole huolinut. Muut pennut on jo otettu ja Oliveria kaupataan ilmatteeksi, mutta eipä kukaan resuista kattia halua huolia. Oliver lähtee laatikosta omille teillensä ja löytää ihanan tuoksuvan makkaraketjun. Samaa makkaraa himoitsee myös kulkukoira Filuri, joka swengaa New Yorkin kaduilla kuin kotonaan. Oliver seuraa Filuria ja päätyy sattumalta tämän koiraporukkaan, joiden seurana asuu myös spurgu Pösö. Koditon Pösö on velkaa kaupungin suurimmalle gangsterille ja hengailee siksi kulukoirien keskellä, saahan hän heistä seuraa. Oliver hyväksytään Filurin, Titon ja muiden koirien jengin yhdeksi jäseneksi. Yksi päivä Oliver päätyy rikkaan auton kyytiin ja sieltä hänet löytää Jenni tyttönen. Jenni asuu hovimestarinsa kanssa, sillä hänen vanhempansa ovat työmatkoilla. Jenni ottaa Oliverin omaksi kissakseen ja antaa tälle rakkauttaan, enemmän kuin hionostokoira Rusetillensa. Rusetti on Oliverista heti mustasukkainen ja koittaa savustaa tätä ulos. Jenni antaa Oliverille nimikyltin ja pitää hänestä huolta. Koirat kuitenkin hakevat Oliverin takaisin jengiinsä ja siellä Pösö saa idean. Hän kidnappaa Oliverin ja lähettää uhkausviestin Jennille, että saisi häneltä lunnasrahoja, joilla voisi maksaa velkansa gangterille. Suunnitelmaa tehdään pitkään ja hartaasti. Pösö hämmentyy, kun lunnasrahoja tuo pikkutyttönen ja siitä alkaa kohellus. Gangsteri ottaa Jennin vangiksi ja kilpaa ajetaan sinne sun tänne. Pösö, Tito, Filuri, Rusetti ja muut koirat ovat vauhdikkaissa meiningeissä, mutta lopulta gangsteri on mennyttä. Oliver saa jäädä asumaan Jennin luokse ja Tito ja Rusettikin koittavat saada lemmenliekkiä leimahtamaan, mutta tulinen Tito ei kylpyyn suostu. Lopulta Jenin synttäreille kutsutaan kaikki koirat ja Pösö ja he viettävät iloiset juhlat yhdessä. Vanhemmatkin ovat seuraavana päivänä tulossa kotiin.
New Yovrk 80-luvulla
Oliver ja Kumppaneiden suurin ongelma on sen tunteettomuus. Elokuva ei saa minussa mitään tunteita liikkeelle. Johtuuko siitä, että Oliver ei jostain kumman syystä saa minulta kissapisteitä, kun ei ole niin suloinen mitä Disneyn muut kissat, vai se, että koiria on tarinassa liikaa minun makuuni. Itse juoni kun alkaa Jennin lunnasrahoista, niin minusta se on äärimmäisen tylsä. Koko elokuvan kohokohta on sellainen, ettei minua katsojana se kiinnosta lainkaan. Hahmojen kehitykselle on jätetty jotenkin liian vähän aikaa. Tarinallisesti Oliver ja Kumppanit ei siis anna minulle mitään, enkä osaa sanoa kuinka hyvin tämä noudattaa alkuperäistä tarinaa. Visuaalisesti Oliverin tarina taasen on kiehtova. New York on tuohon aikaan uudella tietokoneanimaatiolla saatu todella hienosti luotua, siinä on suurkaupungin elämä ja vilinä vahvasti läsnä. Eläinten animointi ei jotenkin vakuuta minua ja Jennikin on lähes suoraan kopioitu Bernand ja Biancan Pennystä.
Olen katsonut elokuvan sekä suomeksi ja englanniksi. Alkuperäiskielellä elokuvan laulut toimivat ihan mukavasti ja pidän suomenkielisessä versiossa siitä, että on käytetty sellaista aika stadlaista puheenvartta: "Jos et sä kliffaa, et siis syö", se kanssa luo suurkaupungin tuntua. Suosikkilauluni on Jennin laulama You and me alkuperäiskielellä, joka on minusta elokuvan paras ja kaunein kohtaus, sääli vain että se on niin lyhyt. Kyseisen kappaleen aikana nähdään kuinka Jenni ja Oliver kiintyvät toisiinsa. Jenni on kuitenkin aika yksinäinen tyttö, kun hänen vanhemmat eivät ole ikinä paikalla. Siksi Oliverin tuleminen hänen elämäänsä on niin tärkeää. Tämä laulua on yksinkertiasesti todella kaunis.
Jenni laulaa Oliverille kuinka paljon pitä hänestä
Harmikseni Oliver ja Kumppanit saa minulta saman kohtalon kuin Basil Hiiri, katson sen ainoastaan tälläisten Disneymaratonien yhteydessä. Jos olisin nähnyt elokuvan lapsena ja saanut siihen silloin jonkun nostalgia-aspektin, voi olla että kohtelisin elokuvaa ehkä kauniimmalla kädellä. Värikäs ja vilkas New York tuollaisella, nykypäivän mittakaavassa vanhalla, tietokoneanimaatiolla luo kyllä oman kivan kasarityylin ja tunnelman Oliverin ja Kumppaneiden tarinalle. Plussaa saa myös elokuvan rehellinen nimi, kyseessä on tarina Oliver kissasta ja kaikista hänen kumppaneistaan, niin koirista kuin ihmisistäkin.
Bernand ja Bianca on siitä harvinainen vanha Disneyn klassikko, että sitä meillä ei ollut lapsena videolla. Olen nähnyt elokuvan ensimmäisen kerran vasta lähempänä 18-vuoden ikää, joten mitään nostalgiapisteitä tai muistoja minulla ei elokuvasta lapsuusajaltani ole. Kun näin Pelastuspartion ensimmäisen kerran, olin todella yllättynyt sen synkkyydestä, mutta pidin jo silloin elokuvasta kovasti.
Pelastuspartion mainosjuliste
Madame Meduusa on kidnapannut orvon Penny tytön, koska hän haluaa itselleen Paholaisen Silmä- timantin ja timantti on sellaisessa luolassa, jonne aikuinen ihminen ei mahdu. Penny on jo pidempään ollut Pirunpoukamassa eräässä lahonneessa laivassa Madamen apulaisen Nupin vankina. Eräänä yönä hän lähettää pullopostia, jonka löytävät hiiret. Pulloposti päätyy hiirten Pelastuspartion käsiin, joilla on oma hätäkokouksena New Yorkissa. Sinne kerääntyy hiiriä kaikista maailman kolkista. Unkarilainen Pelastuspartion jäsen Bianca haluaa ottaa tehtävän vastaan. Koska Bianca on aika vetävän näköinen hiireksi, hänelle ilmoittautuu kaikki urospuoliset hiiret vapaaehtoiseksi lähtemään mukaan vaaralliselle matkalle. Bianca päättää ottaa kuitenkin parikseen tavallisen talonmiehen Bernandin. Bernand ei ole kovin innostunut lähdöstä, mutta tulee tietenkin mukaan. Bernand on aika pelokas kaveri ja hän on hyvin taikausoinen. Numero 13 tuottaa hänen mielestään pahaa onnea, vaikka se usein tuleekin matkalla vastaan.
Bernand ja Bianca suuntaavat ensin orpokotiin, josta Penny on kadonnut. Siellä Pennyn Rufus kissa kertoo, että eräs nainen jolla on panttilainaamo, on vienyt Pennyn. Rufus on harmillisen pienessä roolissa, mutta muuten suloinen vanha kissa. Suomiäänenä hänellä onkin Matti Ranin, joka tuo oman syvyytensä hahmoon. Orpokodista suunnataan panttilainaamoon, jossa kohdataan Madame Meduusa. Hänessä onkin paljon yhtäläisyyksiä 101 Dalmatialaisen Cruella De Villiin, eikä ihme, sillä tätä roolia alunperin suunniteltiin Cruellalle. Hyvä kuitenkin, että elokuva sai ihan oman pahiksensa. Meduusa puhuu Nupin kanssa puhelimessa ja päättää itse lähteä Pirupoukamalle. Sinne Bernand ja Bianca myös suuntaavat "lentokoneella" eli albatrossilla. Perille päästyään he kohtaavat mukavia metsän eläimiä, jotka haluavat auttaa Pennyn pelastamisessa. Eläimille tekee hankalaa, kun Madame Meduusalla on kaksi krokotiilia apurinaan. Yksi hiiri joka asuu tällä suolla, on saanut suomennoksensa nimeksi Hector, kyseisen laulajan mukaan. Hector pistääkin eläimistä eniten silmään, sillä hänellä on selvästikkin jonkin sortin alkoholiongelmia.
Penny tapaa Bernandin ja Biancan
Eräänä iltana kun Penny on ykisnään menossa nukkumaan, tulevat Bernand ja Bianca tervehtimään häntä. Penny kertoo heille miksi on vankina ja yhdessä he luovat suunnitelman miten päästä Pirunpoukamalta pakoon. Ensin kuintekin tehdään Meduusan mukaan, eli joudutaan syvälle luolaan etsimään Paholaisen Silmää ja pelätään hukutaanko nousuveden aikaan. Bernand ja Bianca tulevat mukaan luolaan Pennyn taskussa ja yhdessä he löytävät ja saavat timantin mukaansa. Maan pinnalla Meduusan silmät kiiltelee timantin valosta ja apulainen Nuppi menettää hermonsa, koska tietenkin olettaa saavansa puolet löydöstä. Näiden kahden tapellessa alkaa tapahtua. Penny, Bernand, Bianca ja metsän eläimet laittavat hösseliksi. Krokotiilit jäävät hissiin jumiin ja muiden häiritessä Madame Meduusaa ja Nuppia Penny saa Madamen vesiskootterin käyntiin kainalossa nallensa, mihin timantti on piilotettu. Laiva syttyy tuleen ja uppoaa Pennyn ajaessa takaisin orpokotiin. Sieltä hänet onneksi adoptoidaan ja jalokivi lahjoitetaan museolle. Tarina päättyy siihen, kun Bernand ja Bianca ovat lentomatkalla kohti uutta seikkailua.
Koska elokuvasta minulla ei ole mitään lapsuusnostalgioita, niin tuon ajan elokuvana tuntuu, että yksi syvyysaspekti puutuu kokonaan. Pidän kovasti muuten tästä ahdistavasta ja jopa julmasta tunnelmasta, jossa on kokoajan kuitenkin turvallinen luottamuksen valo yllä. Missään kohdassa en pelkää, että jotain kamalaa tapahtuu Pennylle, vaikka itse tapahtumina jotkut kohtaukset ovat ihan kauheita, jopa ahdistavia. Madame osoittaa Pennyä suoraan rintaan aseella ja Penny on yksin maanalaisessa luolassa, joka tulvii vettä. Laivan loppu-uppoaminenkin on hyvin dramaattinen. Siltikin mikään näistä tapahtmista ei saa minulle suuria tunteita pintaan, mikä on elokuvan suurin ongelma. Myös jotenkin menee todella kauan aikaa siihen että päästään itse asiaan, eli Pennyn pelastamiseen.
Bernand ja Bianca sateessa
Penny on hahmona todella suloinen. Pidän hänen vilpittömyydestään ja hänessä on enemmän luonnetta, kuin Oliver ja Kumppaneden Jennyssä, joka on ulkonäöltään muuten hyvin samankaltainen hahmo. Madame Meduusa on kovin persoonaton, hänen motiivejaan ei edes kerrota kunnolla miksi hän haluaa kyseisen timantin. Ulkonäöltään ja piirrostyyliltään hänestä tulee helposti Cruella mieleen, yhtä lailla on roikkurinnat ja paksua meikkiä. Apulainen Nuppi on todella tyhmä ja hänen fokuksensa on ainoastaan tuoda huumoria ja se kyllä toimii näin synkässä elokuvassa. Pääkaksikkomme jää valitettavasti Pennyn jalkoihin, sillä heidän luonteensa ei ole kovin voimakkaat. Bianca vaikuttaa hienohelmalta, mutta on muuten perushyvä muija. Hänen suomiäänenä on muuten Aristokattien Herttuatar joka jopa lievästi häiritsee minua, sillä jo pelkkä äänikin nostaa hänen hienohelmastatustaan. Bernand taas on vähän syvempi hahmo. Hän on vaatimaton, änkyttää puheessaan, kävelee söpösti kampatikkailla ja yrittää olla herrasmies, sillä auttaa jatkuvasti Biancaa kynysten yli. Bernand näyttää jo nyt mustasukkaisuuden tunteitansa, mikä taas pohjustaa paljonkin jatko-osaa Bernand ja Bianca Australiassa.
Paholaisen silmä löytyy pääkallon sisältä
Pelastuspartio Bernand ja Bianca ei ole niin musiikintäytteinen, mitä Disneyelokuvilta on totuttu. Siinä on lauluja, mutta mikään niistä ei varsinaisesti jää päähäni soimaan. Elokuvan ensimmäinen laulu on jo alkuteksteissä prologin aikana, kun Penny lähettää pullopostia. Tämä kohtaus luo tunnelman elokuvan pelottavalle, mutta luottavaiselle teemalle. Sillä yksi elokuavn teemojahan on se, että ikinä ei saa luovuttaa vaikka kuinka pelottaisi. Toinen kaunis laulu Uusi päivä huominen soi siinä, kun Bernand ja Bianca ovat lentämässä. Taustalla näkyy kaunis aurinko ja vapaus. Kyseisestä kuvasta tulee minulla hyvin vahvasti mieleen Don Bluthin Fivel- ja Maa aikojen alussa -elokuvat, eikä ihme sillä Don Bluth on ollut tekemässä tätä elokuvaa ennen Disneyltä lähtöään. Hänen myöhemmissä omissa tuotannoissa on tätä samaa tematiikkaa, joten en tiedä onko se hänen mukanaan sitten päätynyt tähän elokuvaankin? Animaatio on muuten hyvin kaunista, varsinkin alun sateen ropina on aivan aitoa. Kokonaisuutena Bernand ja Bianca on hyvä elokuva, mutta ei se helpoin ja nopeasti lähetyttävin Disneyn klassikko, koska itse aihe on aika tylsä.
Suurin osa kaikista idoleistani on elokuvista ja/tai televisiosta tulleet minulle tutuiksi. Yleensä nämä ovat olleet näyttelijöitä/ääninäyttelijöitä tai taustatekijöitä, joita aloin pikkuhiljaa tunnistamaan. Monet suosikkieani tärkeimmät roolit ovat jo takana päin, mutta onneksi heidän jälkensä elää vanhoissa julkaisuissa. Näillä "esittelyillä" pyrin hahmottamaan mitkä tekeleet ovat saaneet kyeisen tekijän itselleni merkityksellisiksi.
Sain joululahjaksi avomieheltäni elämänkertakirjan Pertti "Spede" Pasasesta, jonka jutut ovat vahva osa lapsuuttani. Syvennytään Speden maailmaan nyt hiukan paremmin.
Spede, nimittäin kirjan kansikuva
Ensikosketus: Äiti on töissä, odotamme häntä paikallisessa hampurilaisravintolassa. Olen viisi vuotias, sisko yhdeksän. Isi kysyy hampparitilausta tehdessään voiko pikkutelkkarin laittaa kolmoselle, Severus haluaisi katsoa Spelejä. Tottakaise baarimikolle käy. Menemme loossiin istumaan. Olen isin kainalossa, kun mustavalkotelkkarista alkaa suosikkiohjelmani. Äitikin liittyy seuraan, hän juttelee siskoni kanssa vastapäätäni jostain. En kuule mitä, sillä keskityn isin kainalossa juustohamppariin ja nauran, kun Spede häviää omassa väripelissään.
Spede Pasanen on ensisijaisesti minulle mahtavien Spelien keksijä ja Spelien isäntä. Uunojen Härski Hartikaisenakin hänet tunnistin, mutta koomisen puolen Spedestä löysin tuosta hetkestä noin viisi vuotta myöhemmin, kun näin ensimmäisen palasen Spede Showta. Tuo kokoomajakso on edelleenkin minulla videolla tallessa. Speden luontainen karisma ja huumori upposi minuun jo silloin, mutten todellakaan osannut käsittää kuinka suuri vaikutus Speden luomalla sketseillä on pitkässä kaaressa minuun ja koko suomen sketsi- ja komedia viihteeseen. Vasta kun tapasin avomieheni ja hänen kotimaisten sketsisarjojen kokoelmansa ymmärsin vasta suuressa kokonaiskuvassa Speden merkityksen. Hän on käytännössä luonut kokonaan suomalaisen sketsiviihteen pohjan. Loistavasti kirjoitettu Speden elämänkerta avasi minulle paljon lisää hänen komiikastaan ja vaikka Speden elokuvapuoli ei ole minulle läheistä, niin hänen tuottamat tv-sarjat taasen on edelleenkin yksiä suosikkisarjojani. Blondi tuli taloon on nyt maratonina menossa, sairaalasarja Ihmeidentekijöistä löytyy oma postaus täältä ja sen jatkosarja Parhaat Vuodet on yksi koukuttavimpia sarjoja mitä olen katsonut. Eikä pidä unohtaa Kuumia Aaltoja, joita seurasin myös mahtavan Hannele Laurin takia. Spede teki jo siinäkin hyvän työn, kun nostatti Vesa-Matti Loirin ja Hannele Laurin tietoisuuteeni.
Speden Spelit teki paljon yhteistyötä Veikkauksen kanssa 90-luvulla
Muistettavimmat työt:
Speden Spelieissä väripeli, kortinvärin arvaus, kangassuikaleen läpi pujottelu, hyppynaru, ammunta ja se miten hän nosteli arvonnassa pelikortteja silleen kivasti pyörittämällä.
Speden tuottamista tv-sarjoja Parhaat Vuodet on varmasti ykköseni, koska Matti Ranin tekee niin mahtavaa roolityötä Pentti Karvalana ja sarjassa on niin paljon dramaattisia käänteitä, ehkä vähän saippuaistakin meininkiä.
Speden tuottamia Uuno elokuvia olen tässä viime aikoina tuon kirjan inspiroitumana katsomaan. Kaikkia en ole vielä kirjastosta saanut käsiini, enkä Uunoista ole löytynyt vielä sitä täyttä helmeä. This is my life on tällä hetkellä kokonaisuutena hupaisin, mutta tämä tehtiinkin Speden muistoksi. Muuten Speden tuottamista elokuvista suosikikseni sitten valitsen Romanovin kivet, joka kyllä tuotti tappiota niin Spedeyhtiölle, kuin varmaan muillekkin elokuvien tekijöille. Elokuva on siinä mielessä kuitenkin tärkeä, että se on ensimmäinen kunnonkotimainen toimintaelokuva ja onhan sen ohjannut Aleksi Mäkelä.
Nyt onkin se vaikein osuus, Spedelle on niiiiiin monia loistavia eri sketsejä. Mustavalkoisista, eli näistä vanhimmista nyt ekana tulee mieleen Saunan poroksipalamis, mutta silti vain makaamislaulu. Se menee näin: "Jaaaa sauna palo poroks, mutta maattiin vaan. Ja sama tunteella: sauna palo poroks, mutta maattiiin vaaaaaan." Spede esittää tämän laulun niin itsevarmalla karismalla, ettei mitään rajaa. Rautakauppias sketsi on itsessään jo mahtavuuden klassikko. Pidän kovasti myös niistä, jossa Pentti Siimes on pikkulapsi ja vähän muokkaa isilleen iltasatuja. Siimes myös eräässä sketsissä heittelee puujalkavitsejä Simo Salmiselle, joka toimii nakkikioskin myyjänä, se on hupaisaa. Siimens toimii myös mahtavana selittäjä Kekkisenä eräässä sketsissä. Speden ja Simon musiikilliset erimielisyydet eskaloituvat nopeasti eräässä mahtavassa sketsissä, kun selvitellään onko se Ef vaiko Fis! Että saisitte makua näistä mustavalkosketseistä linkitän nyt oheen itselleni hyvin ajankohtaisen sketsin siitä, kuinka paljon virastoihin vaaditaan erinäköisiä todistuksia.
Spede Show lakkasi hetkeksi ja aloitti kokonaan uudestaan 80-luvulla ja tällä kertaa väreissä. Enemmän yksittäisiä hahmoja tuli mukaan, kuten Vesa-Matti Loirin esittämät Nasse-setä, Nauravaa Kulkuria laulava Kusela ja Uuno Turhapuro. Naisen logiikat sketseinä naurattaa minua kovasti, varsinkin nämä jotka liittyvät autoiluun ja moottoreihin. Oma ajatuksenjuoksuni menee nimittäin juuri kuin tälläisella naisella. Simo Salminen yhdessä vaiheesa oli nopeasti puhuva toimittaja, joka haastatteli Veskun esittämää proffaa kysymyksellä: "Koputatko vaimoa aamulla lusikalla päähän ja suutelet kananmunaa ennen kuin lähet proffan hommiin?" Spede ja Vesku tekivät sketsin siitä kuinka heitä jännittää Linnan juhliin meno. Pieni parodia siitä, että kumpikaan ei tuolloin saanut kyseisiin juhliin kutsua. Yksi mieleenpainuvimpia sketsejä itelleni on se, kun Spede ja Vesku menevät kyselemään huipupolitiikolta miksi ihmeessä Venäläiset loukkaavat Suomen ilmatilaa. Tämä politiikko ei tiedä mikä on Suomi eikä löydä Suomea karttapallolta, kun se kerran on kärpäsentahran alla piilossa. Minulle naurattvimpia sketsejä myöhemmissä Spedeissä kuitenkin ovat Pikkupojat. Make, Kake ja Väke ovat aikuisen kokosia kakaroita, jotka riitelevät millon mistäkin ja tekevät kaikkea oikeasti niin tyhmää kuin vain voi. Pikkupojat elokuva on ihan ok hupsutus, mutta parhaiten on jäänyt mieleen se kuinka pojat tappelevat siitä, kuka saa syödä puuronsa Ritari Ässä lautaselta. Väke voitti ja Kakelta muka puhkes umpisuoli, kun sain vain Mikki Hiiri lautasen.
Miksi juuri Spede: Speden huumorissa on jotain niin samaistuttavaa. Juttu alkaa pienestä ja arkisesta, jopa pohdinnasta. Se isonee ja isonee, toistuu, kunnes on niin valtava, että potti räjähtää. Se on myös yksinkertaista. Saunan poroksipalamis laulu vainon, se joko naurattaa tai sitten ei. Spede on ollut äärimmäisen kova työmyyrä, keksinyt erilaisia keinoja tehdä huumoria. Sketsien muodossa ne uppoavat minuun parhaiten, sillä sketsi/koomikkohahmojen varaan on hankala saada pitkäkestoista, intiimiä, draamallista juonta, mikä kestäisi koko elokuvan ajan. Speden tuottamat tv-sarjat taasen ovat viihdyttäviä, mutta tarpeeksi kilttejä koko perheen sarjoiksi. Blondissa ja Ihmeidentekijöissä on ollut mm. huumeita ja kidnappausta. Ne tuovat jännitystä, mutteivät traumatisoi katsojaa. Speden Speleihin Spede antoi suuren palan itsestään, omasta persoonastaan ja olemuksestaan juontamalla ohjelmaansa hyvin rennolla ja omalla tyylillä. Se olikin kannattavaa. Spede ei koskaan teeskennellyt, hän antoi tunteiden tulla ja näytti katsojalle suoraan ilon voitostaan tai harmin häviöstään.
Suosikkini: Yllä mainitsinkin jo monta loistavaa ja nerokasta sketsiä, millä Spede on saanut minut nauramaan. Siksi sanonkin, että suosikkini on se Spede, joka juontaa niin armottoman omalla tyylillään Speden Spelejä. Siinä on sitä tunnelmaa, turvaa ja viattomuutta. Speden Spelit tuo minulle vahvat lapsuudenmuistot mieleen ja sen olon, että olisin taasen edesmenneen isini kanssa.
Uppo-Nalle: "Mikä tuo on?" Reeta: "Sehän on Spede." Uppo-Nalle: "Mikä ihmeen Sssshspede?" Reeta: "Spede Pasanen, hassuttelija." Uppo-Nalle: "Minä en pidä siitä." Dialogi elokuvasta Uppo-Nalle
Kaunotar ja Kulkuri on minun yksi vanhimpia omistamiani Disneyn elokuvia. Meillä se on alunperin ollut vhs-kasetilla, joka on joltain perhetutulta kopioitu. Siksi kasetin alku on vähän räpsyväinen ja muutamia sekuntteja puuttuu alusta. Tämä on kuitenkin sellainen puhtaan Disneymäinen elokuva kaiken nostalgisuuden takia. Sanoisinko näin että Kaunotar ja Kulkuri on klassikkomaisin klassikko.
Nykyään omistan elokuvan dvdllä ja sitä katsoessa elokuva tutuu lähes uudelta, sillä esim. alkutekstijakso on omassa vanhassa videossani jäänyt uupumaan. Kaunottaren ja Kulkurin kotikaupunki on todella kauniin idyllinen tässä talvisessa alussa ja on ihana nähdä kuinka Jukka kulta antaa vaimolleen Kaunottaren lahjaksi. Kaunotar on ehdottomasti Disneyn söpöin koiranpentu. Pidän valtavasti siitä, että kun elokuva kerran alkaa talvesta, niin se myös lopussa päättyy talveen ja samaan kuvaankin Kaunottaren kotitalosta lumen keskellä. Tämä lopussa paluu alkuun tunnelma on oikein onnistunut Kaunottaressa ja Kulkurissa.
Kaunottaren ja Kulkurin mainosjuliste
Kuten jo sanoin, Kaunotar on ylisöpö pentuna. Tätä pentuvaihetta oisin jopa pidempäänkin katsonut, vaikka se ei varsinaisesti tarinaa vie lainkaa eteenpäin. Mutta kun koira on niin luppana ja sen pikkuset haukut ja ulvontaäänet on niin söpöjä. Siksi oikein harmittaa, että Kaunotar kasvaa yhdessä yössä isoksi koiraksi. Suomeksi tämänkin elokuvan kun olen aina tottnut katsomaan niin voin vain sen sanoa, että Kaunottaren ääni on täydellinen Kaunotarelle. Koska tarina on koirien näkökulmasta kerrottu, niin Jukka kullan ja emännän kasvoja ei juuri elokuvassa näytetä. Eikä tarkempia nimiäkään, sillä Kaunotar tosiaankin kutsuu isäntäperhettään nimillä Jukka kulta ja emäntä. Heidän talonsa on tosin valoittava. Yksityiskohtia on niin tapeteissa, verhoissa, matoissa ja jopa sänkyjen lakanoissa. Niin idyllinen ja kaunis talo, joka tosiaankin olisi itselle ihan unelma.
Kaunotar pentuna
Kaunottarella on muutama ystävä. Tupsu ja Jalo koira ovat molemmat omia persooniaan ja Tupsu enemmän viehättää minua. Tuo Jalon haistelut ja unohdukset ei ihan iske, mutta tämä hänen matohaistelunsa tuo vahvasti mieleen Topin ja Tessun, jossa linnut koitti pyydystää matoa, sekä pari Aku Ankka lyhytelokuvaa. Se että Tupsu kutsuu kaunotarta muruksi on hellyyttävää. Kulkuri taasen esitellään vähäsen Kaunotarta myöhemmin erikseen ja voi kuinka rakastan Matti Olavi Raninin ääntä Kulkurina. Hän on niin täydellinen. Kun Kaunottaren perheeseen on syntymässä perheenlisäystä koen sen aina realistiseksi, miten koira voi jädä vauvahuumassa perheeltä toiseksi. Kun eläin on ollut talossa jo vähän kauemmin ja sen alkuhuuma laskenut ja keskittyminen menee muualle, niin eläimen kasvattamisesta voi joillekkin tulla aikamoista pakkopullaa. Kulkuri ryntää tuon kaiken keskellä Kaunottaren elämään ja tämän tontille ihan puskista, joten ei ihmekkään että Kaunotar siitä suuttuu ja Jalo ja Tupsu puolustelevat. Onneksi Kulkuri saadaan pihalta häädettyä poies.
Siiamin rotukissat
Vauvan syntymää odotellaan kiivaasti ja ikuisesti on mieleeni jäänyt Jukka kullan ja emännän keskustelu: "Kulta, tahdotko tosiaan vesimelonia?" "Kyllä ja sitten jotain kiinalaista ruokaa." "Kiinalaista!". Vauva kun syntyy niin Jukka kulta ei meinaa pysyä housuissaan, sillä hän vain hokee "Se on poika!". Saara tätikin vaan joutuu puhelimeen huutamaan keskusta. Vauvajuhlat on taas niin karmeat molemmilla. Jukka kulta on niin väsähtänyt ja mammat sössöttävät ties mistä.
Kun suurin hössötys on ohi on Kaunotar itse ihmeissään. Mikä lapsi oikein on? laulu tuo itselleni aina sen hetken mieleen, kun 8-vuotiaana sain hammsraudat. Se kappale jotenkin juuri silloin pyöri mielessä ja nykyään tuo laulu yhdistyy aina minulla hammasrautoihin. Perhe kun lähtee matkalle, niin kotiemännäksi kutsutaan Saara täti, joka on aika karikatyyrimäinen hahmo ja ensimmäinen ihminen elokuvassa, jolta näytetään kasvot. Siamin rotukissalaulu on ihana. Jotenkin sen rytmitys vain toimii. Se on suosikkikohtaukseni koko elokuvassa, vaikka nämä kissat ovat ilkeitä, eikä läheskään niin söpöjä kuin koirat tässä elokuvassa. Koska Saara täti on ilkiä hän hankkii Kaunottarelle kuonokopan, josta koiraparka joutuu lähes shokkiin. Isot hurtat ajaa häntä takaa, mutta onneksi Kulkuri tulee apuun pelastamaan hänet. Näin Kaunottarella syntyy Kulkuria kohtaan heti kunnioitus ja myös arvostus, ettei se ihan huono rakki sittenkään ole.
Loukkaantunut Jalo ja huolestunut Tupsu
Kulkuri lupaa saada kuonokopan pois Kaunottarelta ja siksi he suuntaavat eläintarhaan. Kulkuri on kyllä vallaton vetitikka hypätessään kävelijän syliin ja nuolee vielä kasvojakin, että he pääsevät eläintarhaan. Siellä on todella upea suihkulähde ja vähän ilkeitäkin eläimiä. Majava, jonka kulkuri suostuu ostostvmäisellä mainostuksella antamaan kuonokopan, omistaa kivan vislaavan suomiäänen. Kun kuonokoppa on saatu irti, haluaa Kulkuri tarjota illallisen Kaunottarelle ja tietenkin mennään Tonyn luo syömään spagettia. Tony ja kokki ovat ihania italialaistyyppisiä tappelijoita. Ihan mahtavaa myös kutsua Kaunotarta gimuliksi. Spagetin syönti on Kaunottaren ja Kulkurin ikonisin ja romanttisin kohtaus. Sen jälkeinen puistoyö rauhottaa ja on äärimmäisen kaunis. En koskaan ole ajatellut että tuona yönä Kaunotar tulisi tiineksi Kulkurille ja sen takia Tupsu ja Jalo myöhemmin häntä pyytäisi avioon. Vaikka Kulkuri kutsuu Kaunotarta rakkaaksi, niin hän ei pakota Kaunotarta lähtemään seikkailuun, vaan lupaa viedä hänet nätisti kotio.
Kotimatkalla Kulkuri ehdottaa pientä hippasta kanojen kanssa, joka päättyy surullisesti siihen, että Kaunotar viedään rankkureilla pois. Rankkurissa Kaunotar saa kuulla vähän inhampia tarinoita Kulkurista ja tavata mitä erikoisempia koiria. Yhdellä pikkurakilla on jättipitkä nimi, jonka yksi osa on Chicita (se banaanimerkki). Itkevät koirat on kyllä raastava näky. Riitta koiran biisi Kulkurista on ihan mahtava. Miitta Sorvalin ääni sopii Riitalle täydellisesti, sellainen rento ja renttumainen ääni. Hänen konsonanttien venyminen kuulostaa jotenkin kivalta korvaan, persoonalliselta.
Yhteinen joulu
Kaunotar haetaan rankkurista ja kotona sitten ollaan vihasia Kulkurille, mutta kun makuuhuoneessa kohdataan rotta, jonka Kulkuri käy tuhoamassa ja hän joutuu rankkureitten kynsiin, niin Tupsu ja Jalo lähtevät pelastamaan häntä. Se että Jalo selviää ison rankkurivaunun kaatumisesta päälleen on hyvä asia, sillä minusta tämä elokuva ei vaadi niin isoa draamaa, että Jalon olisi pitänyt kuolla. Rottaepisodi on itsessään tarpeeksi jännittävä draaman tuoja. Jos Jalo olisi menehtynyt, Tupsun tulo seuraavana jouluna yksin Kaunottarelle olisi ollut orpoa. Yhdessä kun he tulevat, se luo lämmintä henkeä. Kaunottaren ja Kulkurin pennut on kyllä suloisia, vaikka Pepi kyllä näyttää rasavilleytensä.
Elokuvien ohessa on tullut monenmoisia televisiosarjoja vuosien varrella
seurattua. Jotkut niistä on painautunut ikuisesti mieleeni koskettavien
tarinoiden tai herkyvän huumorin takia. Tässä osiossa esittelen
suosikkisarjojani ja koitan pohtia, mitkä asiat kyseisessä sarjassa
vetoaa minuun, niin että vuodesta toiseen haluan katsoa samoja jaksoja,
joita olen niin monen monta kertaa jo elämäni aikana nähnyt.
Esittelyssä on nyt ainoa tykkäämäni sairaalasarja, eli kotimainen Ihmeidentekijät.
Ihmeidentekijät ja jatkosarja Parhaat vuodet on julkaistu kaikki dvd:nä
Ensikosketus:
Olen paljon jo lapsen kattonut televisiota ja aikoinaan Blondi tuli taloon sarjaa tuli katottua. Kun Blondit loppui niin meidän televisiossa katottiin kolmoselta Ihmeidentekijöitä. Sarjasta jo pienenä tunnistin näyttelijä Matti Raninin, sillä hänen äänensä minä tunnistin Disneyääneksi, sillä Ranin on ollut monissa rooleisa Disneyn elokuvissa ja myös Disneyn äänikirjoissa hän on ollut usein kertojana. Ihmareita katsoessani en varmastikkaan silloin lapsena tajunnut juonta sitten yhtään, mutta monia hyviä näyttelijöitä sarjasta jo silloin löysin. Matti Raninin lisäksi sarjassa oli hänen poikansa Matti Olavi Ranin (myös Disneyääni), Mari Vainio (Ansan ja Oivan Ansa), Hannele Lauri (Spede jutut ja Pahatar), Jussi Lampi (Iso Rölli), Nicke Lignell (Voitto kotiin juontaja), Anu Hälvä (Hanski Tähtinen Blondista) ja Esko Salminen (myöskin Blondista).
Juoni:
Sarja sijoittuu fiktiiviseen Annan Sairaalaan, jota johtaa ylilääkäri Karvala. Sarja on hyvin paljon saippuamainen ja ei ihmekkään, että kun Ihmarit loppui niin tilalle tuli Salatut Elämät. Sarja kuvastaa lääkärien ja muun henkilökunnan ihmissuhdedraamoja sairaalan käytävillä. Millon kuka seukkaa kenenkin kanssa, ollaan mustasukkaisia, tehdään hoitovihrheitä, paljastuu että korvalääkäri Sirkka Niskan on Karvalan tytär, koetaan rasismia ja työpaikkakiusaamista, saadaan lapsia ym. Sarjassa ei ole mitään pitkäkestoisempaa juonta aluksi, mutta loppua kohden koetaan isompia dilemmoja, jotka kestävät monia jaksoja. Erikoissen sairaalasarjan tämän tekee se, ettei tässä kuvata paljoa itse sairaita tai mitään leikkauksia, vaan eniten aikaa vietetään "akvaariossa", eli sairaalan vastaanottotiskillä, sekä kahvihuoneessa.
Sirkka ja Mauri Niska töistä lähdössä
Näyttelijät: Ihmeidentekijät sisältää kyllä listan ihan Suomen eturivin näyttelijöitä. Matti Raninia olen aina ihaillut, Matti Olavi Raniniin olen rakastunut todella, Jussi Lampi vaihteeksi tekee vittuilevan henkilön roolin, Nicke Lignell on lipevä rakastaja ja Esko Salminen poissaoleva perheenisä. Mari Vainion hahmo Sari Raaste oli sarjan suosikkini, hänen hahmonsa oli silloi innostuttava ja samaistuttavin ja myös kaunein. Näin vanhempana (kun olen katsonut Metsoloita) olen alkanut ihailemaan Anu Hälvää muuna kuin Blondina, sillä pidän hänen monipuolisuudestansa tässä roolissa. Anun rooli Ihmareissa oli mukavan erilainen ja tykkäsin hänen murteenpuhumisestansa. Maija Lehmuksen ja Pekka Aaltosen (eli nuoremman Raninin) romanssi on nykyään sarjassa parasta. Hannele Lauri on ihana piinkovana Tiina Kourankana ja on kiva nähdä hänen oma poikansa näyttelemässä Tiinan poikaa. On sarjassa heikompiakin hahmoja, kuten Sirkka Niska (Tiina Brannare),Meri Kallio (Aino Seppo), Oona Hynninen (Satu Silvo) ja Suvi Kettunen (Saija Hakola). Joonas Kunigas (eli Tarmo Ruubel) taas näin vanhemmiten yllätti hahmollansa. Kuningas oli jotenkin hauska ja sympaattinen. Osastonhoitaja Onerva Brax (Marjorita Huldén) nosti naishahmona osakkeitaan silmissäni, sillä Onerva tuntuu olevan koko sairaalan äiti. Hänestä löytyy jotain ihanaa herkkyyttä mistä pidän.
Ylilääkäri Pentti Karvala sairasvuoteessa
Miksi juuri:
Olen kova ihmissuhdedraamojen ystävä ja sitä kyllä Ihmeidentekijät on parhaimmillaan. Sarja tosin kulkee aika hitaasti, mutta on siinä mielessä juonellinen, että jos jaksonkin jättää väliin, niin perillä ei välttämättä meinaa pysyä. Sarjassa on niin upeita ja hyviä näyttelijöitä ja mukavia hahmoja, että siksi tykkään sitä seurata. Valitettavasti emme paljon koskaan näe hahmoja vapaalla, vaan aina työrooleissaan. Sarja on nimittäin lähes kokonaan kuvattu sairaalamiljöössä, vain muutamissa kohtauksissa koko kuuden tuotantokauden aikana on kuvattu ulkona tai muissa lokaatioissa. Ihmeidentekijöissä minua varmasti viehättää se, kuinka näytetään että lääkäritkin ovat vain inhimillisiä ihmisiä, eikä he aina pysty niitä ihmeitä tekemään vaikka haluaisivat.
Mieleenpainuvat kohtaukset:
Koska sarja on täyttä saippuaa niin yksittäisiä kohtauksia eipahemmin tule mieleeni, vaan kohtauskokonaisuuksia eri juttujen ympärillä:
Kun Sirkka Niska on alkanut seurustelemaan Jukka Ivanoffin (Nicke Lignell) kanssa, niin Jukan exvaimo Eeva Hjelt odottaa Jukalle kaksosia ja halvaantuu. Eevan ollessa shokissa sairaalassa hän huutaa naamapunaisena Jukalle ja hänen ahdistuksena on kovasti jäänyt mieleen.
Kun Sari Raaste on joutunut äitiyslomalle, niin hänen tuuraajakseen on tullut Tapani Markku. Markku on aika friikki jätkä, joka lopulta kidnappaa Suvi Kettusen kotiansa. Onneksi Joonas pääsee poliisien kanssa pelastamaan Suvin ja Markku tippuu parvekkeelta.
Pentti Karvalan lapsenlapsi Lilli (Saara Ylitalo) käy välillä Annan Sairaalassa moikkaamassa muffaansa sekä Jäälahtea, johon on pikkusena ilmeisesti vähän ihastunut. Lilli oli lapsena samaistumiseni kohde ja tosi mukavanoloinen hahmo. Harmikseni tässä sarjassa Lilliä ei paljoa alussa näy, mutta kun Onerva saa siskonpoikansa hoitoonsa, niin Lilliä näkee useammin.
Onerva Brax ja tämän siskonoika
Kun Maija on käynyt naistenlehden muuttumisleikin Aaltosen Pekka huomaa vihdoinkin hänet kunnolla ja näille syntyy sairaalan käytävällä romanssi. Pari lastakin heille pullahtaa maailmaan, mutta sitten ollaan ongelmissa, kun Pekka tajuaakin ettei hän ole edellisestä vaimostaan vielä kunnolla eroa edes ottanut. Exvaimo tunkee heidän yhteistä poikaansa Severiä vähän väliä Pekalle hoitoon ja niin Severi on milloin kenenkin henkilökunnan hoidettavana.
Tiina Kourangan Leo poika saa kuulla olevansa adoptoitu ja löytääkin oikean äitinsä, joka on Tiinan vihaama työtoveri Oona Hynninen. Leo muutenkin raastaa välillä äitinsä hermoja pyörimällä epämääräisissä porukoissa.
Meri, Janne ja Sari kokee pitkiää kolmiodraamaa. Lopulta Sari ja Janne saavat lapsen ja ovat yhdessä hetken aikaa, kun Meri on iskenyt silmänsä Amerikan kongressissa tapaamaansa tummaihoiseen Steven O´haraan. Merikin tulee Stevenille raskaaksi, mutta nämä molemmat hakatan pahasti sairaalan parkkipaikalla ja Meri saa keskenmenon.
Onerva Brax, Maija Lehmus ja Sari Raaste töitä tekemässä
Ihmeidentekijät sai jatkosarjan Parhaat vuodet, jossa keskitytään lähes täysin Pentti Karvalan ykistyiselämään ja siinä vasta saippuaa piisaa.
En tähän blogiin alun perin suunnitellut laittavani mitään haasteita, mutta suurena Disneyfanina en voinut vastustaa tätä. Suomalaisissa Disneyblogeissa on viimeiaikoina pyörinyt 24 Disney hetkeä- haaste, jonka laittoi käyntiin Paula O. DisnerdDreams blogista.
Disneylandissa olen päässyt kokemaan mahtavia Disneyhetkiä
1. Sävelmä tää
Bambi nousi suosikkielokuvakseni, ku näin sen 17-vuotiaana elokuvateatterissa, tällä vanhalla Reino Bacmanin dubbauksella, ensimmäsitä kertaa sitten ihan lapsuusaikojen. Tässä kohtauksessa on kaikki täydellistä: musiikki sulautuu kuvaan niin harmonisesti, että voin oikein tuntea Bambin ja Minnan rakkauden sisälläni. Jukka Kuoppamäen hauras äääni oikein korostaa tätä ihanaa tunnelmaa. Tämä ei ole pelkästään suosikki Disneykohtaukseni, vaan suosikki kohtaukseni ylipäätänsä kaikista elokuvista mitä tässä elämän aikana on tullut katottua.
2. Tuhkimo unelmoi tanssiaisiin pääsystä
Tuhkimo istuu ikkunansa äärellä katselemassa prinssin linnaa ja salaa sisimmässään toivoo myös pääsevänsä sinne. Kun hiiret paljastavat hänelle korjatun mekon, Tuhkimo ilostuu ikihyviksi. Heti seuraavana mekko revitään ja ollaan taas alakuloisia, kunnes hyvä haltiatar saapuu. Tämä elokuvan kliimaksihetki, kun Tuhkimolle annetaan edes pilkahdus toivoa, joka ei toteudukkaan on riipivää katsottavaa. Tunteesta toiseen oikein vyörytään nopealla temmolla. Tuhkimon haaveksiva ilme ikkunan äärellä kuvastaa minulle Disneyn suurinta ydintä: Unelmat voivat totetutua.
Tuhkimo ikkunan äärellä
3. Quasimodo näkee Feabuksen suutelemassa Esmeraldaa
Lapsena itselleni oli tärkeää, ett elokuvassa päähahmolle ei saa tapahtua mitään pahaa. Paljon prinsessasatuja nähneenä aina oletti sanakrin saavan rakastettunsa itselleen. Niin ei kuitenkaan käy Notre Damen kellonsoittajassa, vaan Quasi joutuu vierestä katsomaan kun hänen ainoat ystävänsä rakastuvat. Tämä on todella koskettava kohatus, kun Quasi repii herttaässä pelikortin rikki lattialle ja itkee nurkassa, toisten suudellessa vieressä. Veli-Matti Rannan laulama laulu on täydellinen itkunsävyinen siinä kohtausksessa, että liikutun itse aina sen kuullessani.
Toisen rakkaus on toisen suru
4. Once Upon a Wintertime lyhytelokuvan rekimatka luistelemaan
Once Upon a wintertime lyhytelokuvassa rakastavaiset lähtevät reellä jäälle luistelemaan. Rekimatka kulkee läpi upeiden talvisten maisemien kauniin laulun soidessa taustalla. Luminen, romanttinen tunnelma hellyyttää aina sydämmeni ja tämä on yksi tärkeimmistä animaatioista, joka täytyy katsoa aina jouluisin.
Aika tämä joulukuinen...
5. Kuzko ja Yzma Mutkan Muonalassa tilaamassa Kronkilta ruokaa
Elokuva on jo itsessään yksi loistavimpia komedioita mitä on, mutta tämä nopea kohtaus, kun Kuzko ja Yzma pyörivät keittiön pyöräovessa selittämässä Kronkille leipätilausta juustolla vai ilman on mitä huvittavin. Santeri Kinnunen vetää kokki Kronkin hetkensä aivan loistavasti,e ttei voi kuin nauraa. Varsinkin silloin kun hän toistaa atrjoilijan tilausken ihan miten sattuu.
Siinä sitä rampataan esittämässä kokille toiveita
6. Tadashin kuolema
Big Hero 6 elokuvan alussa näytetään heti Tadashin ja Hiron lämmin ja läheinen veljessuhde. Elokuva ensimmäistä kertaa katsoessani, en todellakaan osannut aavistaa Tadashin poismenoa. Hän oli heti alussa hahmona niin lämmin ja herttainen, että nousi heti suosikikseni. Siksi Tadashin hautajaiset olivat todella koskettavat ja sympatiat Hiroa kohtaan nousivat.
Tadashi jätti Hirolle edes jotain; Baymaxin, jolla Hiro pystyi näkemään Tadashin videoita
7. Ken esittelemässä Barbielle unelmataloaan elokuvassa
Suurena Barbi fanina tätä kohtausta tetenkin odotin koko elokuvan ajan. Kenin unelmatalossa on lähes kaikki uima-altaita ja diskoja mukaanlukien. Ken esittelee Barbille mahtavia vaatteita, ja varsinkin viimisin hapsutakki on sellainen, jonka omallekkin Ken nukelleni pukisin.
Kenillä on flirtti päällä
8. Lampun Henki
Hengen kohtauksia ei voi edes eritellä, hän on Vesa-Matti Loirin ääninäyttelemänä hahmona yksi parhaimmistoa. Hengen sanontoja olen viljellyt jo lapsesta asti milloin missäkin tilanteissa. Nykyään ehkä eniten käyttämäni on: "Siinä hän saapuu ja mikä sopisi paremmin kun saavumme Aghrabaan. Ratsastat ikiomalla uudellla kamelilla (varo, se räkii)!"
"Toivon hengen vapaaksi"
9. Päätön Ratsumies
Kuukeli Kuun saavuttua kylään mikään ei ole enää entisellään. Tämä legenda kiehtoi minua jo pienenä ja siksi koko lyhytelokuva on ollut rakas. Tarmon ja Kuukkelin kilpailu kauniista Katriinasta on hupaisa, vaikka vähän vaikuttaakin siltä, että molemmat miehen on kiinnostunut vaan Katriinan kauneudesta ja isän rikkauksista.
Kuukkeli, Kuukkeli Kuu, Kuukkeli, ei sopisi muu. Hassu pää, samoin suu, tuo Kuukkeli, Kuukkeli Kuuuu..
10. Tarmo hyvästelee viimeistä kertaa Buun
Vaikka Mostereiden pitäisikin pelätä ihmislapsia, niin kakaranjahtaamisen aikana Tarmo ehtii todella kiintyä Buuhun. Kun Tarmo peittelee Buuta ja Buu sängyssä kuiskaa: "Nalle", on minulla kyynel herkässä. Tarmo onneksi tapaa Buun vielä uudestaan, mutta sitä onnea ei näytetä katsojille, muuta kuin Tarmon iloisesta naamasta.
Nalle lähtee nyt
11. Pocahontasin ja John Smithin viimeiset sanat ennen aamunkoittoa
Smith on tuomittuna kuolemaan Kocoumin ampumisesta ja on yön sidottuna teltassa. Kun Pocahontas tulee telttaan John sanoo hänelle: "Kuolen mieluummin huomenna, kuin elän sata vuotta tuntematta sinua"
"Olen aina sinun, ikuisesti"
12. Tessu pelastaa Topin Aatu Remusen aseelta
Topin ja Tessun lapsuuden ystävyys on hellyyttävää, mutta näiden kasvatessa vanhemmiksi Tessun luonne muuttuu kylmemmäki. Topi kaipaa sitä lapsuuden Tessua edelleen leikkikaverikseen, mutta kun Tessusta on nyt tullut ajokoira, hän ei enää lämpene Topin seuralle. Ihan viimeisillä hetkillä, kun Aatu on vihdoinkin saanut Topin pyssynsä eteen Tessu pelastaa hänet heidän vanhaa ystävyyttään kunnioittaen.
Kaveriani ei ammuta
13. Räyhä-Ralf rikkoo Nelli Karamellin karkkiauton
Räyhä tekee sen mitä osaa parhaiten ja rikkoo Nellin karkkiauton. Nelli on tästä todella suruissaa, vihoissaan, harmissaa, peloissaan ja ahdistuksissaan. Kun Räyhä sitten tajuaa, kuinka iso menetys karkkiautn rikkominen Nellille oli ja koittaa tarjota apua, niin Nelli sanoo Räyhälle niin oikealla katkeransuloisella äänensävyllä: "Mä en tarvi sun apua!" Tämä onkin ainoa Iina Kuusosen hyvä rooli ja varsinkin nuo sanat Nellin suusta on täysin oikeassa tunteessa lausuttu.
Nellin auto rikkoutuu
14. Aristokatit matkalla vaunuilla Pariisin läpi Madamen kotiin
Aristokattien alku on aivan ihana, jossa Herttuatar, Marie, Tholouse ja Berliuz ovat hevosvaunuissa matkalla Madamen kotiin. Pariisi taustalla näyttää niin uskomattoman kauniilta.
Wii, Pariis
15. Rémy varastaa Skinnerin testamentin
Rottatouillessa rotta Rémy varastaa ravintolapitäjän Skinnerin testamentin, jossa todeistetaan Linguiinin olevan kuuluisan Goustoun poika. Pitkä ajojahti menee läpi Pariisin läpi ja kun Skinner vihdoinkin joutuu toteamaan häviönsä, hän sanoo niin hupaisasti: "Se vei minun paperini". Pisteet tästä ääninäyttelijä Jorma Uotiselle, joka ulkonäöllisestikkin muistuttaa Skinneriä.
"Uuu, se on tuolla. Onko pikku rottaa olemassakaan?"
16. "Pitääkö Stichin lähteä? Saako sanoa Hei hei? Kiitos."
Näin Stich hyvästelee Lilon ja Nanin. Mutta onneksi Stchin ei pidä lähteä.
Stich saa jäädä asumaan maahan Lilon ja Nanin luokse
17. Niin kuin mies
Mulanin ja Kiinan armeijan kertomus miehenksi kasvamisesta yhdessä laulussa, esittäjänä upea Santeri Kinnunen. Mulan elokuvan ihan huippukohta.
18. Jörö soittaa pianoa takapuolellaan
Lumikin hupsuttelulaulun aikaan kääpiöt soittavat eri soittimilla ja Jöröllä on edessään jonkinmoinen piano. Kun oikeassa pianossa painellaan jalalla vipuja pianon alaosasta, niin kääpiöiden pianoa soitetaankin pakaroilla.
Toinen pakara ylhäällä, toinen alhaalla
19. Kiinalaisten sienten Pähkinänsärkijätanssi
Pähkinänsärkijä kappaleen olen kuullut joskus ihan lapsena Vetru ohjelmasta, josta se on anuhotettu videolla ja siihen olen kyllä tykästynyt. Fantasiassa sienten tanssi tämän tahtiin on vähän samantyylinen, kuin Nallejen tanssi jonka aikoinaan siinä Veturissakin näin.
Tämän kuvan nähdessäni alkaa aina soimaan Pähkinänsärkijä päässäni
20. Pahattaren nauru
Ja nimen omaan suomalaisena versiona Hannele Laurin nauramana!
"Haaahaahaa"
21. Kaunotar pentuna
En liiemmin piittaa koirahahmoista, mutta kaunotar pentuna on yltiösöpö
Pikkuinen Kaunotar
22. Milo kyselee Vinnieltä mitä kaikkea tämä on pakannut mukaan ja Vinnie luettelee hyvin arkiseen sävyyn: "Nitroglyseriinia, liimaa. Dynamiitteja, isoja. Tavallista toimistokamaa."
"Ja kesäisin mä kalastan!"
23. Nottinghamin turnajaiset menevät kaaokseksi
Ja kana Kotkot on suuna päänä juoksemassa kaikkien elefantti ja sarvikuono vartioiden yli.
Jihhuu
24. Tantor sanoo Terkille Tarzanista:
"Tiedätkö, Tarzan vois olla joku elefanttien alalaji. Hän tykkää pähkinöistä, mää tykkään pähkinöistä."
