007 No Time To Die

"My name is Bond, James Bond." Näitä sanoja ollaanki saatu ootella jo hetki, silä Bondin ensi-ilta on vain siirtynyt ja siirtynyt. Tämä onkin Bond-leffateatteri neitsyyteni ja odotin juurikin sellaista Bond meininkiä, mitä olen aikaisemmilta Bondeilta tottunut näkemään; kauniita naisia, nopeita autoja, pari vodkamartinia ja typeränhauskoja, iskeviä lauseita.

Juonesta sen verran, että tarinassa isossa osassa on Bondin entinen heila Madelene. Madeleinen ollessa lapsi tämän kotiin saapui naamiomies, joka tappoi hänen äitinsä. Madeleine lähti karkuun jäälle, mutta hukkui. Naamiomies pelasti Madeleinen, mutta katosi. Vasta vuosien päästä (eli tässä elokuavssa) Madeleine tapaa tämän naamiomiehen  Ljutsiferin, toimien tämän psykiatrina. Ja miten Bond tähän liittyy? Kaikkien mutkien kautta Bondille selviää, että Ljutsifer koittaa tuhota maailman (niin kuin aina Bondeissa) eräänlaisen viruksen avulla, joka estäisi ihmisten läheisen kosketuksen toisiinsa. Ljutsifer ottaa Madeleinen ja Bondin tyttären Mathilden itselleen panttivangiksi lopussa ja isoja taisteluja käydän siitä, kuka saa pysyä elossa ja millä keinoilla. Enempää en spoilaa itse pääjuonta. Sivujutuissa on pomo M paikalla edelleen ja Q tykkää kissoista. Bond ei ole enää alussa 007 agentti vaan eläkkeelä ja uusi 007 agentti on tummaihoinen Nomi, joka on aika persoonaton tapaus.  Kolmas elokuvan nainen on ehdottomasti kaunein, mutta hänellä on valtettavasti vain lyhyt hetki Bondin kanssa. Agentti Paloma olisi ollut kyllä täydellinen Bondillemme, mutta he eivät ehtineet lähentyä kun työt jo kutsui. 

Bond neito Paloma

 Minulla on joskus ollut Bondeja katsoessa vaikea pysyä juonesta kärryillä, niissä kun on sen verran epäloogisuuksia ja mutkia, ettei tälläinen suoravivainen draamojen ystävä aina ole ihan kartalla. No Time To Diesta olin jopa yllättynyt, että ymmärsin ja tajusin mitkä kaikki liittyy mihinkin. Vaka tarinan juonet linkittyvät aikaisempiin Daniel Craicin Bondeihin, niin ilman niiden muistamista silti leffaa on leppoisa seurata. Itse nautin eniten varmasti Bond klisestä, kun en ole aikaisempia tosiaankaan leffateatterissa nähnyt. Takaa-ajot ja stuntkohtaukset eivät olleet liian pitkiä ja olivat näyttäviä. Bond kävi suihkusa ilman paitaa, hienoissa juhlissa puvn kanssa ja tilasi kuuluisaa vodka martinia. Itsensä hän tällä kertaa esitteli M:n päämajaan mennessään. Maisemat oliva taas vaihtelevia, mikä toi pientä matkafiilistä. 

Bond pahis Ljutsifer

Lähes kolmen tunnin toimintapaukuttelu vähän jännitti itseäni, että pysynkö hereillä, mutta onneksi elokuavssa oli paljon draamahetkiä, eikä kaikessa oltu toiminta edellä. Action-kohtaukset oli mielestni rytmitetty hyvin ja niillä oli tarkoituksensa. Koskettavilta ja pelottavilta hetkiltä ei myöskään voinut välttyä ja olin jopa häkeltynyt elokuvan lopusta. Kyllä tätä Bondia saikin odottaa ja ihan ilolla katson No Time to Dien vielä joskus uudestaankin. Isoin pettymys oli Bond-tunnari, joka oli aivan liian kuiskailulaulu meikäläiselle.  

James Bond 25 ja 26

Toistaiseksi viimeisten Bondien pariin olla viimein päästy ja katsomismaraton on ohi. Yhteenvetona voin sanoa, että olen nauttinut kyllä matkastani James Bondin toiminnan parissa ja iham mielelläni tulevat Bondit käyn elokuvateattereissa katsomassa. Bondeissa minulle on noussut tärkeiksi hyvät alkutunnarit, mielenkiintoiset hahmot, upeat lokaatiot, kuiva huumori sekä tietty itse Bondin karisma. Daniel Graicista en alkuksi Bondina kummosemmin pitäynt, mutta Skyfallissa hänen inhimillisempi puolensa tulee esiin ja siksi hän saa minunkin siunaukseni. Jos hän vielä tulevissa Bondeissa tulee mukana olemaan, en pahastu.

Skyfall
Tästä sain etukäteen kuulla mieheltäni kovia kehuja ja siksi odotukset oli kovat. Elokuvan alkupuoli menee perusrymistelyhengessä, mutta puolivälissä tyylilaji muuttuu toiminnasta draaman puoleen. Pahiksen selvitettyä ja paettua päädytään M:n kanssa Bondin sukutilalle, missä itse draama alkaa. Bondin kotitila on aika ränsistynyt, mutta se taas tuo tarinaa enemmän itse James Bondin elämään. Siellä tavataan paikan riistanvartija, jolla on tärkeä sivurooli M:n pelastamisessa. Hän myös tuo esille puukon, joka enteilee sitä, kuinka Bond tälläkertaa päihittää pahiksensa. Bond yrittää thota vihollisensa räjäyttämällä koko sukutilansa, mutta eihän pahisniin helpolla tuhoudu. Bond, M, ja riistanvartija pääsevät pakoon talon salaluukun ja kellarin kautta. Leffan dramaattisin kohtaus eli M:n kuolema tapahtuu pienessä katedraalissa. En voinut lainkaan uskoa, että M tapetaan. Hän on Judi Dnechin hahmona noussut suosikikseni ja siksi en vain voinut uskoa näin käyvän. Bond sai vihollisen tapettua juuri viime hetkellä puukolla, mutta M oli jo sitä ennen haavoittunut pahasti ja kuolee lopulta Bondin käsivarsille. Elokuva on James Bondien 50 v juhlavuosielokuva, joten pieniä viiitteitä menneisiin elokuviin on haluttu tuoda. Vanha auto on kerätty pois naftaliinista, Q:n hahmo tulee nuoren nörtin muodossa takaisin ja uusi Moneypennyikn Bondin maailmaan saadaan, elokuvan alun neitokaisesta. Uusi M näytetäänkin elokuvan lopussa ja sehän paljastuukin alussa olevaksi ministeriksi. MInulle tämä Ralph Fiennes on enemmin tuttu Harry Potterin Lordi Voldemorttina. M on saanut käyttöönsä jopa vanhoissa Bondeissa olleen toimiston, joka on mukava viittaus alkupään Bondelokuviin.

Skyfall elokuvan mainosjuliste

Spectre
Spectre järjestö mainitaan jo alkupään Bondeissa, mutta sillon en vielä kunnolla tiennyt mitä se tarkoittaa. Spectrellä on sama ohjaaja kuin Skyfallilla ja ohjaaja on tietoisesti halunnut tuoda Q:n ja M:n hahmoja enemmän Bondin maailmaan. Spectre alkaa upealla kuvauksella Mesicon kuolemanpäiväjuhlista. Koko tapahtuma näyttää kuin se olisi vain yhdellä kameranotolla tehty ja on visuaalisesti kyllä karkkia silmille. Kuolemanpäiväjuhlissa on mitä upeimpia maskeja ja toiminta on hyvin saatu ujutettua mukaan. Kun päästään itse tarinaan alkutekstikohtauksen jälkeen, niin tunnelma lössähtää. Minulla kesti kauan päästä juoneen kiinni, kunnes nappasi. Bond monien mutkien jälkeen pääsee erään naikkosen luo, joka kertoo mikä on Spectre ja miten hänen isänsä liittyy siihen. Spectren johtajaksi paljastuu Blofeld ja hän vielä paljastuu Bondin velipuoleksi. Bond kun on aikonaan jäänyt orvoksi ja hänet on adoptoitu toiseen perheeseen. Sivutarinana on kuinka Britannian hallitus haluaa luopua 00-ohjelmasta ja agenteista. Uusi M ja Q joutuvat kovien paineiden eteen, kun Bond sooloilee  Blofeld tuhoamista. Paljon rymistelyä ja jännitystä tapahtuu, kunnes M pääsee Britannian hallituksen tyyppien niskan päälle. Blofeld jää kuitenkin eloon, mistä voimme päätellä, että uutta Bondia on vielä tulossa. Näkyyhän se lopputeksteissäkin. "James Bond Will Return"

Spectre elokuvan mainosjuliste

Pakko tähän loppuun mainita, että minusta on todella koomista, kun Blofeld paljastuu James Bondin velipuoleksi. Ironia liittyy jälleen kerran Austin Powerseihin. Blofeld on aikaisemmin ollut näissä 60-luvun bondeissa ja on vastinie Dr. Evelille. Austin Powers ja Kultamuna ilmestyi vuonna 2003 ja siinähän palastettiin Austinin ja Dr. Evelin olevan veljiä. Nyt myöhemmässä Bondissa Blofeld ja Bond on velipuolia. Onko käsikirjittajat kattonut Austin Powersin tätä ennen ja halunneet parodioida tuon juonenkäänteen sieltä, kun Austinit taas kaiken muun on parodioinut James Bondista? Mene ja tiedä, mutta Austin Powersin varmasti tulee lähiaikoina katsottua ihan vain tämän takia. 

Ihan pian minulla on suuntana James Bond museo Lontoossa, missä varmasti saan kaikkea herrkua nähtäväkseni Bondiin liittyen. Toivon, että uusi James Bond elokuva tehdään tässä lähivuosina. 

James Bond 22-24

Pierce Brosnan joutuu nyt jäämään takaa-alalle, kun uusi ja hemmetin ruma Daniel Craig astuu kuvioihin. Hänestä en osaa etukäteen mielipidettä oikein sanoa, kun on tuollainen kivikasvo. Casino Royalen olen kerran aikaisemmin sivusilmällä katsonut, enkä siitä yhtän silloin välittänyt. Nykyään kun itseäni casinot ja rahapelit innostavat, se onkin ainoa Craigin Bondi johon minulla on joitain ennakko-odotuksia.

Kuolema saa odottaa
Kuolma saa odottaa on viimeinen Pierce Brosnanin James Bond ja siksi varmaan siltä  odotinkin jotain erityistä. Kyllä valitettavasti siltikin petyin, sillä elokuva oli minun makuuni sekavajuoninen ja jälleen oltiin Bondin hurmuritaidot kadotettu jonnekkin ja elettiin ja kuvattiin enemmän toimintaa. Elokuvan erikoisen tunnarin esittää Madonna, jota en edes Madonnaksi tunnistanut. Olemme selvästi 2000-luvun alkouolella, sillä cgi ja kuvaus huokui sellaista sen hetken "nykyaikaa". Bond tyttönä toimii Hale Berry, jonka olen kerran nähnyt kissanaisena. Häiritsevän paljon hän kyllä nyt toimi sellaisena "nuori neito pulassa"  typykkänä. Olisin häneltä odottanut kovempaa ja voimakkaampaa roolihahmoa. Kyseinen Bond seikkailu sisältää räjähteitä, juonitteluja, timatteja ja salakauppoja, mitä erikoisempia juonenkäänteitä ilman kunnollisia motiiveja ja nopealla temmolla. Itse siis tipuin kärryiltä lähes alusta asti. Erikoisena kuvauspaikkana toimii kaunis ja jäinen Islanti, jonka lokaatioissa nyt tapellaan. Kun pahis kehittää laaserin, jolla voi sulattaa jäätiköitä ja Bondilla on vielä näkymätön auto, niin kyllä kaikki on mahdollista. Lentotapahtumia ja vaaratilanteita on paljon ja viime hetkellä ihana naikkonen hukkumiskuolemalta pelastetaan. Pierce Brosnan teki hyvän roolin Bondina näissä elokuvissa, mutta selkeästi 90-luvulla on huumori hukattu kokonaan ja haluttu enemmän päästä rymistelyn maailmaan. Selkeät ja mielenkiintoiset, pohtivat juonikuviot loistaa poissaolollaan.  

Kuolema saa odottaa elokuvan mainosjuliste

Casino Royale
Daniel Craig astelee Bondin saappaisiin ja etukäteen olen jo tuominnut hänen Bondeista  rumimmkasi mitä on. Se pitääkin paikkaansa, tämän näköinen ukkeli ei minun sydäntäni sulata ja muutenkin Craigin Bondista puuttuu kokonaan yksi James Bondin tärkein luonteenpiirre, herrasmiesmäisyys. Kokonaan on luovuttu hauskoista onelinereista ja enemmän keskitytään hurjisteluun. Casino Royale saa isot pisteet kaikkien aikojen parhaasta rock henkisestä tunnarista ja alkuteksitjaksosta, se on minusta todella hauskasti animoitu korttipeliteemaisesti ja toimii kovaa. Itse kun korttipelejä harrastan, niin kaikki pelailu ja olelu casinolla toimi minulle erinomaisesti. Alun takaa-ajo kohtauksessa sain kuulla leffaseuralaiseltani (eli avomiehltäni), että takaa-ajettu kaveri on parkour harrastuslajin keksijä ja kyllä siinä stuntissta minun silmissäni jo pisteet nousi. On kiva kuulla tällaisia  yksityiskohtia. Bond joutuu yhdessä vaiheessa kidnapatuksi ja hänet sidotaan alastomana rikkinäiseenn tuoliin, kun pääpahis on häntä kiduttamassa. Tämä kohtaus jotenkin häiritsi minua, sillä se ei tunnu kuuluvan Bond elokuvien henkeen. Enemmänkin tuli mieleen jotkut öklöt Saw kauhuelokuvat. Vähän mietitytti, onko tämä kohtaus laitettu tähän katsojien kosiskeltavaksi, sillä tuollaiset kidutuselokuvat on ollut suosioissa noihin aikoihin, kun Casino Royale ilmestyi. Lokaatio on enimmäkseen casinomiljöötä, mikä kyllä miellyttää omaa silmääni. Loppupuolella käydään vielä kauniissa Venetsiassa, mutta harmikseni se jää paikkana kuitenkin pintaraapaisuksi. James Bond iskee taas itelleen päättömän kanan, joka toimiikin kaksoisagenttina ja saa lopulta huijattua Bondilta tämän casinolla voitetut rahat. Kun James tämän huomaa, niin joudutaan vettenpäällä kelluvaan hylättyyn taloon, jossa  käsikähmärän jälkeen naikkonen hukkuu kokonaan. Pääkonna paljastuukin vasta ihan viime hetkellä, kun Bond pääsee hänestä jyvälle ja siinä vasta Daniel Craig esittelee itsensä virallisesti että hän on Bond, James Bond.

Casino Royale elokuvan mainosjuliste

Quantum of solace
Tämän Bondin piti olla siis suoraa jatkoa Casino Royalille, mutta en kyllä yhtään hahmottanut mitä jatkoa tämä sille oli. En yhtään tajunnut mistä ihmeestä tämä elokuva kertoi. Voin suoraan sanoa, ettei tästä elokuvasta minulla ole mitään positiivista sanottavaa, en saanut juonesta enkä tapahtumista mitään irti. Paitsi M. Judi Denchin M hahmo kehittyi tässä elokuvassa ja hänen hahmonsa ja roolinsa nousi parhaaksimitä tästä elokuvasta voi sanoa. Siihen elokuvan hyvyys jäikin. Daniel Craig ei tee mitään muuta, kuin murjottaa ja vähän väliä hakkaa ja ruhjoo jotakin. Tästä minulla ei ole oikein mitään sanottavaa. Quantum of solace on huonoin Bond elokuva mitä on tehty.

Quantum of solace elokuvan mainosjuliste

Viimeisiä Bondeja seuraavassa viedään, kun uppoudutaan Skyfallin ja Spectren maailmaan vielä. 2000-luku on tuonut Bond maailmaan paljon lisää toimintaa, mutta vanha Bondin charmikkuus ja huumori on jo heitetty menemään. Casino Royale aloitti Bondin universumin tavallaan uudestaan ja seuraavissa elokuvissa niihin onneksi jo onnistuneesti syvennytään.

Kun aloitin tämän Bond maratonin avomieheni kanssa minulla ei ollut Bond näyttelijöistä ennakkotietoa, muista kuin Pierce Brosnanista. Alkupään Bondien Sean Connary ja Roger Moore kyllä tekivät minuun vaikutuksen ja siksi olin eilen surumielinen, kun sain lukea Roger Mooren poismenosta. Hän teki James Bondin roolia pidempään kuin muut ja antoi Bondille sen ihanan humorintajun. R.i.P. Roger Moore.

My name is Moore, Roger Moore

James Bond 19-21

Pierce Brosnanin Bondeja olen odottanut eniten ja olen näistä kyllä tykännyt. GoldenEye tuotti pienoisen pettymytksen, mutta Huominen ei koskaan kuole paransi taas osakkeita. Näissä kahdessa elokuvassa Bondtytöt ovat olleet niin sivuosissa, ettei heidän kasvonsa ole edes jääneet mieleeni. Brosnan on ulkomuodoltaan täydellinen James Bond, hän on juuri sopivan charmikas ja tyylikäs herrasmies. Bondin ystävä ja keksijä Q valitettavasti poistuu Kun maailma ei riitä elokuvan jälkeen keskuudestamme ja samaan elokuvaan saamme Bondille uuden M pomon.

GoldenEye
GoldenEye kappale on yksinkertaisesti paras Bondlaulu ikinä. Tina Turnerin laulamana GoldenEye sanaa kuulostaa niin upealta, hän venyttää sen ihan mahtavasti. Alkutekstivideo on GoldenEyessa muutenkin suosikkini, mutta juoni on kuitenkin minulle aluksi vähän hankalasti ymmärrettävä. Elokuva alkoi takaumalla menneisyydestä, jossa Bond joutui jättämään kolleegansa kuolemaan, samalla kun pelasti muun maailman. Paljon myöhemmin, eli nykyaikana Bond joutuu etsimään ja tutkimaan mystistä GoldenEye-satelliittiasetta. Kaikkien mutkien takana piilee tietenkin tämä Bondin vanha kolleega, joka on vuosien ajan katkeroitunut Bondille ja halunnut kostaa maailmalle. Tuttuun tapaansa Bond saa kauniin naisen avulla nämä suunnitelman tuhottua ja tietenkin tapettua pahiksen. GoldenEye on alusa loppuun rymistelyä ja teknisiä vempeleitä, enkä valitettavasti nauttinut leffassa mistään muusta kuin alkutunnarista ja Pierce Brosnanin kasvoista. Itse en ollenkaan tämän elokuvan ystävä ole. Kostotarinat ovat jo liian nähtyjä.

GoldenEye elokuvan mainosjuliste

 Huominen ei koskaan kuole
Huominen ei koskaan kuole on selvästi todella ysäriä. Sen alutunnarista ja lavastuksesta palaan suoraan 90-luvun loppupuolelle. Bond pääsee nyt ihmettelemään miksi Brittiläinen sotilasalus on salamyhkäisesti hukkunut. Onko syy Kiinalaisten kuten kaikki olettaa? Kaiken takanaon valtava mediamoguli Elliot Carver, joka haluaa syöstä maailman pala palalta tuhoon, sen takia että saisi itse kertoa kaiken maailman medioissa näistä tiedoista ensin muille. Eihän tämä olisi Bond filmi, ellei James saisi tätä selville ja tuhottua Elliotia. Tässä elokuvassa kuvataan hyvin relistisesti mitä tarkoittaa median ylivalta ja tavallaan jopa opettaa katsojalle medialukutaitoa. Ihmiset ja uutistoimittajat osaa tehdä häikäilemättömiä tekoja, että he saisivat olla ensimmäisenä kertomassa uutiset. Pidin kovasti elokuvan aiheesta eli mediamaailmasta ja sen teemoista. Vallanhimosta, joka siitä voi tulla. Juoni oli loppujen lopuksi tässä onneksi simppeli. Tälläistä yhteiskuntakritiikkiä ja ajankuvaa on nautittava katsoa.  Huominen ei koskaan kuole on selvästi suosikki Pierce Brosnanin Bondini ja muutenkin Bondlistani kärkipäässä.

Huominen ei koskaan kuole elokuvan mainosjuliste

Kun maailma ei riitä
Kun maailma eiriitä Bondissa päästään millenumin vaiheille. Sen henki jo jotenkin ilmenee elokuvasta. Bondin tehtävä on suojella öljypohatan tytärtä Elektraa, joka on aikaisemmin kidnapattu. Elektra on kuintekin rakastunut tähän kidnappaajaansa Renaldiin, jonka aivoja syö kokoajan jokin vanha luoti. Näitten "rakkaus" on kuitenkin aikamoista kulissia, ja itse Elektra on vastuussa alussa nähdystä isänsä kuolemasta. Hän haluaa koko Öljytuotannon ittelleen. Bond kun pääsee tämän selville ei hänen pomonsa M meinaa sitä millään uskoa, mutta tietenkin Bond saa kaiken todistettua, kun Elektra kidnappaa M hoiviinsa. Bondin laitteidenvalmistaja Q (Desmond Llewelyn) tekee tässä viimeisen roolinsa ja vaikka hänen osansa ei Bond elokuvssa olekkaan ollut iso, niin sitäkin muistettavampi. Hänen kauttaan on oudot härvelit Bondeille tullut ja ne on luonut paljon huumora. M näyttelijänkin nyt tajusin mistä hän on minulle tuttu, eli Pienen Suklaapuodin vanhana mummona. Robon Coltraine eli tuttavallisemmin minulle Rubeus Hagrid löytyy myös tästä elokuvasta, olihan hän mukana jo myös Goldeneyessa. On mukava nähdä tuttuja näyttelijöitä erilaissa rooleissa. Kun maailma ei riitä Bondissa oli tällä kertaa selkeä juoni ja hyvät tavoitteet, mutta jokin tästä puuttui. Huumoria pikkuisen liian vähän makuuni, mutta kaikenkaikkiaan hyvä Bond.

Kun maailma ei riitä elokuvan mainosjuliste

Pierce Brosnan nähdään vielä yhdessä Bondissa, ennen helvetin rumaa Danel Craigia. Nämä ysäribondit ovat olleet oikein mieleeni. Austin Powerssista tuttuja Bond kliseitä oli vielä Goldeneyessa ja niitä oli hauska löytää. Loppujen lopuksi kun Austin Powerseja paljon mainostettiin parodiana James Bondeista, niin en oikein osaa siihen väitteeseen yhtyä. Monista leffoista (eniten 80-luvun) Bondeista juttuja niihin on otettu, muttei tarpeeksi selkeästi, että niitä voisi parodioiksi kutsua. Seuraavaksi siirrytään sitten millenium Bondien pariin.

James Bond 16-18

Tässä Bond sessiossa sitten tulee taas vastaan näyttelijän vaihdos. 007 ja Kuoleman Katseen jälkeen Roger Moore oli valmis laittamaan oman Bondinsa hyllylle, mikä oli kyllä varsin oiva ratkaisu, kun hänenkin ikänsä jo sen verran korkeaksi on noussut. Vaaran vyöhykkeelle siirtyyy Timothy Dalton, joka saa myös Luvan tappaa. Hänen Bondinsa jäivät siihen ja minun mielestäni hyvä niin. Seuraavassa päästäänkin jo näkemään kauan odottamani ja ihailemani Pierce Brosnan. 

007 ja Kuoleman katse
Bond etsiskelee tällä kertaa mikrosiruja ja pääsee Zorinin jäljille, joka on leffan pääpahis. Aluksi ajattelin hänen juonensa liittyvän jotenkin hevosiin, mutta kaupunkien hukuttaminenhan on hänen päätavoitteensa. Zorinia näyttelee Christopher Wayne, joka on minulle tullut tutuksi Tim Burtonin Päättömästä Ratsumiehestä. Bond pääsee seikkailemaan lumisessa vuoristossa (Islannissa), Ranskassa hevoskartanossa ja Pariisissa, sekä San Fransiscossa. Huimia stuntteja tehään niin Eiffel tornissa, kuin Golden Gate sillallakin. Suuri lopputaistelu käydään maan alla kaivoksessa, johon iskeytyy Zornin suunnitelman mukaan iso tulva. Zorinin katkera rakas MayDay uhraa itsensä Bondin tähden, että tämä saa Zorin kukistettua. MayDay on todella kova likka tässä rainassa, mutta minun silmiini ihan järjettömän ruma. Toinen leidi sitten on tyypillinen neito pulassa hahmo ja kolmattakin Bond heilastelee eräässä Japanilaistyyppisessä paljussa. Tämä kohtaus on myös suoraan kopiotu Austin Powers elokuvaan.

007 ja Kuoleman katse elokuvan mainosjuliste

Ranskassa Bond kumppanineen on ennen hevostilalle menoa hienoissa raveissa ja en voi kuin ihalla tuota sen ajan pukeutumista tuommoisissa tapahtumissa. Mitkä mahtavat silinterit miehillä! Raveissa en ole itse koskaan käynyt ja vähän nyt se ajatus alkoi muhimaan päässä. Hevosurheiludoping oli kanssa mielenkiintoinen sivutarina elokuvassa. Takaa-ajo tapahtui sitten paikassa missä itsekkin olen vieraillut, eli Pariisin Seine joen rannalla. Aika hurjaa menoa siellä on, varsinkin kun autosta lähtee ensin katto ja sitten peräpää. Tämä jäi Roger Mooren viimeisimmäksi Bondiksi ja ihan kunnialla hän Bond uransa lopettaa, sillä Kuoleman Katse elokuva on kyllä oikein maittava Bond. Huumoria, upeita maisemia, hieman rymistelyä ja paljon jännitystä.  

007 Vaaran vyöhykkeellä
Timothy Dalton esittää seuraavaa Bondia ja aloittaa jälleen uuden Bond ajanjakson. Omasta mielestäni hyvä vain, ettei hän monessa esiinny, sillä itse en pitänyt Vaaran vyöhykkeellä elokuvasta sitten yhtään. Huumori loisti poissaolollaan ja Bond ei ollut yhtään herrasmes. Hän enemmänkin oli vain aseistettu ja riitaa haastava tappelupukari. Juoni loisti poissaolollaan kokonaan ja ideana oli, että erinnäiset vastustajat loikkasivat omalta puolelta toiselle ja takaisin. Hahmojen perässä, enkä heidän motiiveissaan pysynyt ollenkaan kärryillä. Ainut kohtaus mikä jäi mieleeni, on kun Bond ja joku tämän kaveri meni maakasuputkien avulla maasta toiseen, sillä rajalla heidät olisi otettu kiinni. Aika ovelaa. Tämänkertainen Bondtyttökään ei tehnyt vaikutusta ja lopun rakkasukohtaukset poikkeuksellisesti tapahtui maanpinnalla , eikä kulkuvälineessä. Muija kun soiteli selloa konsertissa, niin Bondhan tietty tekee loppuviettelykset takahuoneessa. 

007 Vaaran Vyöhykkeellä elokuvan mainosjuliste

007 ja Lupa tappaa
Oletin tämän toisen Timothy Daltonin Bondin olevan yhtä tylsä kuin edeltäjänsä, mutta erona oli se, että tässä oli jo jonkinmoinen juoni. Huumeseikkailu oli selkeäjuoninen, jossa oli lkeä pahis. Tämä on enemmän Bondin henkilökohtainen kostoseikailu, sillä hänen hyvä kaverinsa Felix tapetaan heti alussa. Bond lähteekin kostomatkalle ja hänen tappolupansa otetaan jo alkajaisiksi pois. Se ei tosin tätä agenttia pysäytä, mutta hämää vahvasti leffan nimen kanssa. Paria muijaa Bond pyörittää ympärillään ja Casinolla vihdoinkin käydään vähän Black Jackiä pelaamassa ja sukellellaan huumeiden perässä. Haiallaskin löytyi jälleen, joka tuo mieleeni taas Austin Powersin. Tämä Bondin toinen muija on saanut Austineihin jopa oman kopionsa. Seikkailu on pitkälti rymistelyä, eikä huumoria paljoa löydy. Aika raakoja tappoja tässä on, eikä ihmekkään että ikäraja on noussut k16. En henkilökohtaisesti pidä veren näkemisestä elokuavssa. Timothy Dalton ei vielä vakuuta minua Bondian, eikä kyllä ehi enää vakuuttamaankaan, kun kauan odottamani Pierce Prosnan ottaa hänen pyssyn käteensä.

007 ja Lupa tappaa elokuvan mainosjuliste

James Bond osat 13-15

Tässä vaiheessa Bondeja olen jo tottunut ja alkanut nauttimaan Roger Mooren tyylistä olla James Bond. Hän alkaa kuitenkin selkeästi jo vanheta ja vähän kutinalla jo odottelen uuden näyttelijän tuloa, eikä mene montakaan elokuvaa enää, että yksi suosikkinäyttelijäni eli Pierce Brosnan pääsee Bondin saappaisiin. Pysytään sitä ennen kuitenkin vielä Roger Mooressa ja tähän katsomiscomboon mahtui mukaan epävirallinenkin Bond elokuva, jossa näyttelee kuitenkin virallinen Bond näyttelijä Sean Connery. Tämä on (ainakin toistaiseksi) Connaryn ihka viimeinen Bondi.

Erittäin salainen
Bond joutuu tahtomattaan taas kovan rymistelyn kouriksi. Tämän elokuvan hänen erittäin salainen tehtävänsä on saada löydettyä Atac-laite, joka uppoaa mereen. Jos nimittäin laite joutuu vääriin käsiin, niin sillä laitteella voi ohjata ydinohjuksia tuhoamaan suurvaltoja. Bondilla on vastassa monia vihollisia ja niin moottoripyörillä, kuin suksillakin niitä vastaan nyt koitetaan tapella. Heti alussa jo edellisten leffojen Blofeld koittaa tuhota Bondia helikopterista käsin, mutta uskomattomien (stunt)taitojen avulla Bond selviää tästäkin myräkästä. Lopussa Bond saa arvokkaan Atac-laitteen käsiinsä, mutta hän ei kuitenkaan palauta sitä oikealle omistajalleen vaan hajottaa sen ja heittää mereen menemään. Näin kukaan ei voi laitetta käyttää. Tämän kertaisen Bond naisen Melinan kanssa päädytään jälleen romanttiselle pikku paatille ja kun pääministeri osittaa kiitellääkseen, niin Bond antaa papukaijan puhua puolestaan. Papukaija onkin sitten tämän elokuvan harvoja koomisia hahmoja, sillä Erittäin salainen keskittyy lähes ja vain pelkkään rymistelyyn, toimintaan toiminnan takia ja näyttämään epämääriäisen kasan eri konnia. Olin kyllä ihanan Rakastettuni ja  hauskan Kuuraketin jälkeen tähän Bondiin aika pettynyt.

Erittäin salainen elokuvan mainosjuliste

Octopussy - Mustekala
Bond sa tehtäväkseen tutkia miksi hieno Fabregé muna on huutokaupassa myynnissä ja miksi valemunan omistaja on oikein murhattu. Huutokaupan känytiä oli mielestäni mukavaa katsella ja ilmeisesti Bondkin tarkkailee huutokauppaa silmät kovana, sillä hän näkee siellä erään epäilyttävän tyypin, jota sitten seuraa aina Intiaan asti. Sieltä Bond löytää salakuljettajia ja väärennösten tekijöitä ja kokonaisen Octopus-kultin, jota johtaa rikas tyyppi nimeltään Octopus. Vähän minua hämää se, että onko tuo toiminta nyt laitonta vai laillista, kun Octopus-kultti harjottaa molempia. Niillä on esim. oma kiertävä sirkus, jonka avulla on tosin helppo kuljettaa salakujeltettavaatavaraa paikasta toiseen. Sirkusteema ja kohtaukset tässä Bondissa jäi mieleeni ja varsinkin se kun Bond itse oli pukeutuneena pelleksi. Se jotenkin toimii. Kiehtovaa tavallaan oli myös nähdä millaista sirkustoiminta on 80-luvulla ollut. Salakuljetettavien tavaroiden mukana on kopio Fabregé munasta jonka sisälle on piilotettu ydinpommi ja se koitetaan laukaista kesken sirkusesityksen, mutta onneksi pelleBond saa pommin purettua juuri ajoissa. Bondia ajetaan taas takaa vaikka ja millä, on junataistelua ja takaa-ajoa ja viimeisimpänä lentokoneensiivillä taistelu. Nämä stunttitaistelut on kuvattu hienosti ja tietty vaaran tuntu on kokoajan läsnä. Perus rymistelyä on onneksi vähemmän, kuin edellisessä elokuvassa, mutta sekavat juonenkäänteet tässä hämäsivät minua. Sirkusteemasta/osiosta taas nautin erityisesti, vaikken tuollaisia eläinsirkuksia nykyisin kannatakkaan. Tähän elokuvaan ne kuitenkin toi mukavasti oman aikansa kuvaa.
 

Octopussy elokuvan mainosjuliste

Älä kieltäydy kahdesti
Älä kieltäydy kahdesti ei siis ole virallinen James Bond, mutta lasken sen tähän Bond maailmaan kuitenkin. Comebackin (toistaiseksi viimesensä) tekee tässä ihana Sean Connery. Mutta voi luoja, kuinka herra on vanhentunut. Ehkä vain hyväkin, että tämä jäi viimeiseksi, sillä Connary on tässä elokuvassa jo liiankin vanhan oloinen salaiseksi agentiksemme. Tarinahan pelurustuu Ian Flemingin Pallosalama kirjaan, eikä tätä pidä sekoittaa alkuperäiseen Pallosalama Bond elokuvaa, sillä se elokuva sai vain nimensä kirjasta, ei tarinaa. Ja itse tähän rainaan: Bond joutuu (ironista kyllä) kuntoutukseen, jossa vahingossa sattuu ja tapahtuu niin, että koko paikka tuhoutuu. Bondille annetaan kuitenkin tehtävä etsimään kaksi ydinkärkeä ja tappamaan tietty rikollisia. Siinäpäs se itse tarina taas onkin. Hassua kyllä, en muista elokuvasta mitään muuta kuin Rowan Atkinsonin sivuroolissa, sillä kun katsoin elokuvaa taisin ihan sanoa että: "Hei, tuohan näyttää ihan siltä MR.Bean tyypiltä", kunnes mieheni sanoi että kyllä, se on itse Rowan Atkinson, eikä mikään kaksoisolento. En tiennyt lainkaan, että Atkinson on Bondissakin vieraillut. Älä kieltäydy kahdesti on helposti unohdettava ja nyt täytyy sanoa, että kyllä Sean Conneryn olisi tästä roolista pitänyt kieltäytyä kahdesti, sillä hänellä ikä painaa jo niin paljon, ettei hänen karismansa enää auta tätä Bondia nostamaan ylös.

Älä kieltäydy kahdesti elokuvan suomenkielinen mainosjuliste

Bondien katsominen on ollut viiemaikoina minulla hitaampaa ja myös tekstit on kirjoitettu paljon myöhemmin elokuven näkemisen jälkeen, joten muistikuvat kaikista ei ole ihan tuoreita. Ehkä se suurin oma Bondhuumani vähän meni jo, mutta koitan jos saisin sitä taas viriteltyä mieleeni. Varsinkin kun olen utelias näkemään miten pian Pierce Brosnan täyttää nämä Sean Conneryn ja Roger Mooren teettämät isot saappaat.  

James Bond 10-12

Lisää Bondejaon jälleen tullut nähtyä. Näissä Bondeissa jo Roger Moore lunastaa paikkansa uutena James Bondina ja tekee todella hienot roolisuoritukset. Hänen esittämä Bondinsa on eri tavalla herrasmies mitä Sean Conneryn, enemmän kiltimpi. Kun Connery enemmän ja helpommin uskalsi tarttua aseeseen, niin Moore koittaa ensin keksiä toisen tavan. Huumoria on myös tullut elokuviin ja tarinoihin enemmän ja taas isoja väkivaltakohtauksia vähennetty. Siittä paljon plussaa.

007 ja Kultainen ase
Bondin tämänkertainen päävihollinen Francisco Scaramanga (jota näytteli hienosti Christopher Lee) omistaa kultaisen aseen, jolla koitti Bondia tappaa. Juoni oli minusta tässä aikas sekava, mutta keskityinkin enemmän tähän näyttelijäntyöhön, sillä enpäs ennen tiennytkään Chistopher Leenkin näytelleen Bondleffassa. Mieleeni jäi vahvasti Franciscon ja Bondin kohtaukset, jotka tapahtuivat ns."hupitalossa" joka minulle toi hyvin vahvasti mieleen huvipuistojen vekkulatalot ja peilisalit. Muutamat kohtaukset tapahtuivat tälläisissa lavastuksissa ja ne oli todella mielenpainuvan näköisiä. Bond elokuvien tuttuun tyyliin vierailtiin kauniilla saarilla, joissa upeita maisemia jälleen vilisi silmissä. Bondin huumoorintaju on kanssa ns."lempeytynyt". Roger Moorin Bond viljelee edelleen ihania one linereita, mutta enään ne ei tunnu yhtään niin häijyltä, vaan ennemminkin komediallisilta. Pikkunen Franciscon kääpiöapulainen lisäsi huumoria entisestään elokuvaan ja hienoa stunttia saatiin taas nähdä, kun autolla lennettii jorpakon yli komeassa kaaressa.

007 ja Kultainen Ase elokuvan mainosjuliste

007 Rakastettuni
Tämän elokuvan jälkeen jäi oikeasti todella hyvä mieli.  Melkein olin antamaan jo leffalle täydet pisteet, mutta koska ihan vieläkään Roger Moore ei "täydellistä" Bondia ole itessään löytänyt, niin jäi niitä vaille. Tarinana pidin tästä eniten mitä Bond filmeissä tähän mennessä olen nähnyt. Bond saa erikoisen tehtävän lähtemään etsimään mikrofilmiä ja täysin samaan aikaan toinen naisagentti Anya Amasova saa samaisen tehtävän. Aluksi väännetään kumpi filmin nyt ottaa ja saa pitää, kun samaan aikaan palkkamurhaaja Rautahammas on molempien kannoilla. Ennen pitkää Bond ja Amasova yhdistävät voimansa ja arvatahan saattaa että pariskunta rakastuu leffan myötä. Helppoa se ei ole, sillä juuri ennen toistensa tapaamista Bond on tappanut Amasovan edellisen rakkauden. Viimeisen Anyan luodin piti osua Jamesiin, mutta eihän niin tietenkään käy, vaan loppujen lopuksi agentit (kirjaimellisesti) yhdistävät voimansa sukellusveneen pakokapselin sisällä. Tässä Bondissa on selkeä, jopa romanttinen juoni joka varmasti siksi minuun vetoaa ja tyhjänkäyvää toimintaa on onneksi vihdoinkin vähennetty.

007 Rakastettuni elokuvan mainosjuliste

Kuuraketti
Koska Star Wars buumi oli tuolloin meneillään, niin Bondistakin keksittiin avaruuselokuva tehdä. Avaruuteen tosin päästään vasta ihan loppupuolella ja huomaakin, että aika paljon erikoistehosteita tämänkin tekemiseen on käytetty. Tosin vuonna -79 ei niin kovia erikoistehosteita vielä ollut, joten hattua kyllä nostan jo pelkästään mielikuvitukselle miten avaruuskohtaukset on saatu toteutettua. Bondin seikkailu saa alkunsa siitä, kun hän koittaa selvittää kaapatun avaruussukkulan tapausta.  Kaiken taakse paljastuu Drax Indrustries -yhtiön johtaja Hugo Draxi, joka haluaa viedä avaruuten uudella "Nooan Arkilla" eli Kuuraketilla nuoria ja kauniita ihmisiä ja sen perään tuhota maapallon. Bondin neitona toimii Holly Goodhead, joka on aluksi Drax Indrustriesillä töissä. Yhdessä Hollyn ja tietenkin Q:n tekemien vempeleiden avulla James Bond päätyy avaruuteen, jossa törmää jälleen vanhaan tuttuun Rautahampaaseen. Rautahammas vaihtaa oikein moraalisesti puoltaan hyviksien, eli Bondin kannalle ja kun ilkimys Hugo Drax saadaan lentämään ja kuolemaan avaruuteen, niin Rautahammas uhraa itsensä ja uuden innokkaan rakkaansa Bondin ja Hollyn pelastamiseen. Mikäs siinä kauniin naisen kanssa on avaruudessa ollessa, kun maata tappavat ohjukset on tuhottu ja maapalloa voi kierrellä pariinkin kertaan avaruussukkulalla.

Kuuraketti elokuvan mainosjuliste

Kauan kaipaamiani Austin Powers viitteitä löysin näistä elokuvista paljonkin. Kuuraketin monet aiheet kuten avaruus, maapallon tuho ja pahiksen hävittäminen avaruuteen on hyvinkin tuttuja Austin Powersin ekoista seikkailuista. Kultaisessa aseessa on pieni kääpiö, joka lievästi minulle muistuttaa Mini-Minää ja 007 Rakastettuni on nimeltään aika lähellä toista Bond elokuvaa: 007 The spy who loved me vrt. Austin Powers the spy who shagged me. On nerokas idea Austineissa parodioida oikein leffan nimeä.
   
Rakastettuni Bond nosti Bondit jo pelkistä toimintaelokuvista minulle ihan oikeasti loistavien elokuvien joukkoon. Mooren rooli Bondina oltiin jo aikahyvin sisäistetty, mutta Kuuraketissa hän oli minulle vasta täysin uskottavasti Sean Conneryn saappaat täyttänyt James Bond. Kuuraketti jotenkin nauratti hirveästi, kun tuohon aikaan tosiaankin avaruusbuumi on niin in. Ainakin sellainen "jo tuleva kasarihenki" oli selvästi läsnä. Seuraavassa Bondissa toivonkin pääseväni jo kunnon kasarihenkeen. Uskon Roger Mooren kykyyn selviytyä nyt mistä tahansa Bond seikkailusta.

James Bond osat 7-9

Bondeissa ollaan edetty taas eteenpäin. Tässä Bond kimarassa nyt ollaan päästy jo vaiheeseen, jossa Bondin näyttelijät vaihtuu ja näin ollen kaikissa kolmessa Bondissa on eri näyttelijät. Hänen majesteetinsa salaisessa palveluksessa Bondina on George Lazenvy, Timantit ovat ikuisia Bondina palaa takaisin Sean Connery ja sitten Bond vaihtuukin Elä ja anna toisten kuolla elokuvaan Roger Mooreksi.

Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa
Bond seikkailee Alpeilla ja metsästää leffan pahista Blofeldia. Jylhissä, komeissa vuoristomaisemissa Bond keikailee kauniita naisia ja laskee kelkalla jyrkistä mäistä Blofeldin perään. Bond myös kokee kaunista maalaisromantiikkaa, kun kosii bondtyttöä oikein heinäladossa. Loppu näyttääkin onnelliselta, kun Bond menee oikeasti vihille, mutta juuri alkava häämatka loppuu lyhyeen kun tuore morsian surmataan ja hän kuolee rakkaansa käsivarsille. George Lazanvyn ainoa Bond on oikein kivaa ja kaunista katseltavaa upeitten maisemien ansiosta ja loppukin tuli ihan yllättäen. Lazanvyn Bondissa kuitenkin vaivaa selvästi karisman puute. Hän ei ole tarpeeksi särmikäs Bondiksi ja siksi on varmaan hyväkin, että Sean Connery tekee comebackin seuraavassa elokuvassa.

Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa elokuvan mainosjuliste

Timantit ovat ikuisia 
Sean Connery is back ja hyvä niin, häntä ehti jo kaivata. Connaryn Bondila on niin kova karisma, joka on ehtinyt kokonaan hurmaamaan minut. Timantit ovat ikuisia ei sisällä niin räiskettä ja räminää toimintaa, mikä on hyvä juuri tälläiselle ei-väkivallasta pitävälle katsojalle. Humoria tuo esiin mm. hassu homopari, jotka kyllä lentää laivalta mereen elokuvan lopussa ja koomisuutta lisää myös ihmeelliset akrobatia naiset, joista jäi ainakin mieleen näitten nimet Bambi ja Thumper (kaikki tietää faniuteni Disneyn Bambi elokuvaan, joten ei ihmekkään). Huumorin määrä tästä elokuvasta jäikin enemmän mieleen, kuin itse juoni. Jotain klooneja löytyi ja vesillä seilataan, mutta upeat Bondelokuvien perinteiset maisemakuvaukset jäi nyt jotenkin puuttumaan. Diamonds are forever tunnutkappale on aikamoimen korvamato, joka jäi ainakin omaan päähäni kummittelemaan.

Timantit on ikuisia elokuvan mainosjuliste

Elä ja anna toisten kuolla
Bond päätyy Caribbealle tutkimaan huumeplantaaseja ja tapaa liudan mustia miehiä, jotka koittavat tätä tappaa joka välissä. Muutamaa naistakin Bond koittaa vikitellä epätasaisin tuloksin, mutta koskaan ei voi tietää kenen puolella mimmit ovat. Ennustajana toimiva Solitare päätyy lopulta Bondin mukaan. Mieleenpainuvia kohtauksia on venetakaa-ajo, joka oli aika kovaa ja hurjaa katsottavaa. Kuulemma ennätyksiä on tuota kohtausta kuvatessa rikottu ja varmasti sen tekeminen on siihen aikaan kuulostanut ihan hullujen touhulta. Enitenjännittävin kohtaus oli kuitenkin Bond krokotiilien ja alligaattoreiden keskellä. Leffan mukana olleessa dokumentissa kerrottiin Bondin juoksun krokotiilien päältä olleen aito, mutta sen oli tehnyt krokotiilien oma isäntä. Aika hurjaa tehdä tuollaisia stuntteja vaarallisten oikeitten eläinten kanssa. Kuulemma viisi kertaa oli stuntti kuvattu, kunnes oli onnistut noin hyvin. Perinteistä lopputaistelua Elä ja anna toisten kuolla elokuvassa ei onneksi ole, vaan pari pienimutoisempaa taistelua. Maan alla hukutettiin muutamia pahiksia, voodookeisari heitettiin käärmeiden täytteiseen arkkuun ja vielä kotimatkalla junassa hakataan ikunasta pihalle kaveri, jolla on rauta"koukku" kädessä. Varsinaisesti upeat maisemat tästäkin puuttui, mutta enemmän tulikin keskityttyä siihen, miten Roger Moorelta Bondin rooli onnistuu.

Elä ja anna toisten kuolla elokuvan mainosjuliste

Roger Moorella on nyt isot saappaat täytettävänä. Bondin ulkonäkö vaihtuu tummasta ruskeahipiäksi ja silmätkin on yhtäkkiä jäänsiniset. Vaikka kulemma Roger Moorea on herrasmiesmäisemmäksi Bondiksi kutsuttu kun Sean Connerya, niin minun mielestäni hän oli vähän liian nössö. Naisia ei meinata millään uskaltaa edes aseella osoittaa, niin on se nyt vähän liian kevyttä salaiseksi agentiksi. Hänen asenteensa muuten Bondina on rauhallinen ja ei niin hätäilevä. Ensin hän koittaa puhua, ennen kuin ottaa aseen esille. Hänelle kuitenkaan Bondin kuuluisat one-linerit ei ihan minusta istunut suuhun, sillä ne ovat yleensä aika ironisia ja pahansuopeita, eikä ne tähän vähän pehmommalle Bondille kuulosta luontevalta. Roger Moor kun nyt kuitenkin on seuraavissa Bondeissa niin kyllä hänelle vielä mahdollisuuksia annan ja toivon, että mies saisi vähän särmää tähän roolinsa ympärille. 

James Bond Osat 4-6

Seuraavat kolme James Bondia on nyt tullut nähtyä: Pallosalama, Casino Royale (vuodelta 1967, ei virallinen Bond) ja Elät vain kahdesti. Nämä Bondit ei ihan yhtä paljon vakuuttaneet minua kuin ensimmäiset ja Bond innostusalkuhuumani on jo ehtinyt laskemaan, mutta kyllä aikamoisia yllättäjiä nämäkin.  Sean Connery on edelleen aikamoinen herrasmies ja aito Bond.

Pallosalama (Thunderball)
Pallosalaman tunnari Tom Jonesin Thunderball oli itselleni se ihan ensikosketus Bondeihin, kun koulun laulutunneille joku Bond aiheinen biisi piti opetella. Thunderball kappale kuulosti omaan korvaani niin mahtipontiselta ja kyllähän nyt Tomppa on niin ikoninen hahmo, että hänen kappalettansa oli ilo esittää.

James tässä seikkailussa on vaarallisella matkalla etsimään atomipommeja, jotka joutuivat erään väärän henkilön käsiin. Spectren joku kätyri oli itsensä maskeerannut lentäjäksi ja sai näin ollen pommit oman porukkansa haltuun. Spectren johtaja (jonka kasvoja ei koko leffassa näytetty) halusi näillä atomipommeilla vähän kiristää isoja herroja ja tietty Bond koittaa sen kaikin keinoinsa estää, että tämä hullu Ernst Stavro Blofeld ei saa suunnitelmaansa käytäntöön.

Pallosalamassa ollaan paljon veden alla ja siinä on upeita sukellus ja vesikohtauksia. Ei ihmekkään, että Pallosalama sai Oscarpalkinnon kuvauksesta. Tuohon aikaan ei todellakaan ollut itsestäänselvyys kuvata vastaavanlaisia sukelluskohtauksia. Muutenkin Bondeissa voisin kehua tuonaikaisia kuvauksia ja tekniikkaa, onhan se ihan huikeaa aikakauteen ajateltuna. Vain kaikki autolla ajo kohtaukset on tehty screeniä  vasten, jonka kyllä selvästi huomaa.

Yhteyttä taas Austin Powers elokuviin huomaan henkilön Number Twon kohdalla. Samanlaiset merirosvolaput molemmilla ja pahiksen kätyreinä toimivat. Pallosalamassa Spectren suuruudenhullu johtaja halusi räjäyttää jotain lunnaita vastaan on ihan suoraan myös vedettä Austin Powerssin Dr.Evilin hahmoon. Hänkin on aikamoinen kiristäjä.

Thunderball elokuvan mainosjuliste

 Casino Royale (1967)
En edes tiennyt, että Casino Royale on tehty ensikerran jo noihin aikoihin. Tätä ei kuulemma viralliseen Bond saagaan lasketa, mutta kyllä se nyt tähän aikajärjestyksessä tuli katsottua. Odotin Casino Royalilta jotain Austin Powerssin kaltaista parodiaa ja kortinpeluuta, mutta ei tämä sekava kohellus kumpaakaan oikein omistanut. Elokuvan juonessa ei ollut mitään päätä eikä häntää, muta hassuista repliikeistä ja sitcomista kyllä huomasi tämän olevan ihan puhdas komedia. Jotenkin ihan raivokkaalla ja rivolla tavalla pidin tästä päättömyydestä, vaikka David Nivenin "Bondissa" ei ollut mitään yhteistä sen Sean Conneryn luoman James Bondin kanssa minkä minä olen oppinut tuntemaan. Tässä Casino Royalissa on kuulemma seitsemän ohjaajaa, joten ei ihkemekkään että tulos on totaalista sillisalaattia.

Casino Royal elokuvan mainosjulsite

Elät vain kahdesti (You only live twice)
You only live twice Bond sitten sijoittuu Japaniin. Se tuo kivaa kontrastia Bondeihin, kun ennen on enemmän oltu kauniilla rantavesillä tai sitten länsimaisissa kaupungeissa. Japanista näytetään katsojalle monipuolista kuvaa; on sumopainia, ninjojen harjoitteluleirejä, Japanilaista maaseutua sekä tulivuoria. Bond elää kahdesti, kun hän ensin lavastaa kuolemansa ja myöhemmin taas paljastaa pahiksille olevansa elossa. Kyllähän katsoja sen tajuaa, ettei Bond omassa elokuvassaan heti alussa kuole, vaan joku jippo tässä on kyseessä. Työn puolesta Bond joutuu taas kaikkea kokemaan, kuten valeavioliiton. Hieno langan avulla tapahtunut myrkytysmurha minulle jäi vakuuttavasti mieleen, kuten myös valtava tulivuorilavaste.

 Itselleni Elät vain kahdesti antoi eniten juuri tuon Japanin kuvaamisen kauneus ja sen kulttuurin avaaminen. Se oli todella mielenkiintoista nähtävää. En voi myöskään olla ihmettelemättä sitä valtavaa tulivuorilavastetta, kuinka paljon aikaa ja materiaa on tarvettu vain tämän yhden lavasteen rakentamiseen. Myös blu-ray levyn mukana ollut dokumentti oli todella mielenkiintoinen, en ainakaan minä olisi muuten tajunut katsoa lopputeksteistä, että käsikirjoituksen on tähän rustannut lastenkirjailija Ronald Dahl, joka on kirjoittanut mm. Jali ja Suklaatehtaan. Yhteyttä jälleen Austin Powerssiin löytyi, hahmo Ernst Stavro Blofeld näytti vihdoin ja viimein naamansa ja kappasvain Dr.Evelin kaksoisolentohan sieltä löytyi.

You only live twice elokuvan mainosjuliste

Nämä James Bondit ovat olleet ihan mukavaa viihdettä, mutta yksi ongelma minulle näissä edelleen on: liika toiminta loppukahakoissa. Jostain kumman syystä, kun minäkin näitä elokuvia yleensä iltaisin katson, niin aina loppukahakan aikana silmäni meinaavat väkisin sulkeutua kiinni. En vain jaksa keskittyä taistelukoreokrafioihin, kun ne ovat niin puuduttavia. Eikä niiden jälkeen yleensä edes ole muuta kuin Bondin one laineri ja joku kissa kainalossa kehräämässä, sekin yleensä kumiveneessä. On se hyvä että loput toistaa samaa kaavaa, se luo elokuville sen yhteläisyyden, mutta taistelukohtauksiinkin pitää saada enemmän syvyyttä. Nyt ne ovat vain uuvuttavia.

James Bond Osat 1-3

Innostuin katsomaan nyt Bondeja erään kouluprojektin myötä. Miehelläni kun on iso boxi, joka sisältää kaikki elokuvat se on helppoa. Osasin Bondeilta odottaa vain klassista toimintaa ja komeiden herrasmiesten kasinolla peluuta. Tämän Sean Conneryn Bondin, joka on näissä kolmessa ensimmäisessä leffassa herrasmiesmäisyys on jo noussut toiminnan yli ja huomaan nauttivani näistä leffoista paljonkin.

Dr.No
Dr.No on ensimmäinen Bond, joka antaa hyvän alustan tuleville elokuville, Bond esitellään todella tyylikkäästi kasinolla pelaamassa ja voittaahan hän siellä aika kivan summan. Hauska myös nähdä ajankuvana kuinka esim. korttikenkä on pitänyt muotonsa noista päivistä näihin asti. Naiset heti hurmaantuvat Bondista, eikä ihme, sillä Sean Conneryllä on kyllä tarvittavaa karismaa tälläiseen rooliin. En keskittynyt niinkään elokuvan juoneen, vaan seurasit tapahtumia pieniä yksityiskohtia silmällä pitäen. Innostuin valtavasti tästä Bondin harrastamasta one liner huumorista, ne osuivat niin usein itse ytimeen. Bondin väkivaltaisuudesta olin jopa yllättynyt. Tiesin, että kyllä hän tapella osaa, mutta aika herkkä  liipasinsormi tällä meidänkin sankarillamme ilmeisesti on. Bond viihtyy tässä elokuvassa pitkään Jamaikalla, jossa on aivan uskomattoman upeat lokaatiot. Eräällä Jamaikalaisella saarella Bond sitten tapaa ihan randomisti tälläisen uhkean Honeyn, josta tulee elokuvan neitokainen. He törmäävät saarella robottiin, jota Dr.No ohjaa ja joutuu heidän vangeikseen. Tietenkin Bond pelastaa heidät pulasta ja lopulta tohtorin salainen labra/tehdas/mikä lie räjähtää ja Bond matkustaa pelastusveneellä kaunottaren kanssa karkuun.

Dr. No elokuvan mainosjuliste

 James Bond Istanbulissa
James saa tehtäväkseen lähteä jälleen matkalle, jossa hän tapaa mitä moninaisempia henkilöitä. On kauniita naisia, huijareita ja venäläisiä. Itse juonesta en jälleen ymmärtänyt mitään, mutta en antanut sen haitata. Nautin suunnattoman paljon pitkistä kohtauksista pikajunassa, joka sisälsi niin valtavasti jännitettä ja tunnelmaa. Taistelut ja vempeleet ovat astetta kovempia mitä Dr.No elokuvassa ja veri lentää herkemmin. Tässä elokuvassa ei ole yhtä komeita lokaatioita, mitä Jamaikalla, mutta tämähän sijoittuukin Eurooppaan. Lopussa en oikein tykännyt siitä kohtauksesta, missä Bondia niin suoraan pommitettiin, siinä vaiheessa elokuva tuntui jo ylipitkältä. Kun Bond pääsee taas lopussa veneellä naisensa kanssa karkuun, niin tuli vähän sellainen käsitys, että loppuuko nyt joka elokuva aina tälläiseen veneilykohtaukseen? Tämä elokuva oli minulle vähän liian pitkä, mutta sen pelastaa nämä James Bondin monet hetket naiskauneuden edessä ja kyllä tämä sisälsi enemmän kaunista romantiikkaa.

From Russia with love (suomennettuna James Bond Istanbulissa) elokuvan mainosjuliste

Kultasormi
Kultasormi alkaa aivan mahtavalla kohtauksella kortinpeluusta uima-altaan pihalla. Hieno uima-allas onkin, kun ei ole yhtään eläkeläistä vaan vain nuoria komeita kolleja ja kissoja. Tykkään valtavasti katsoa kun hahmot pelaavat ja tässä alussa onkin kiihkeä korttipeli, sekä vielä golf ottelu mukana. Molemmissa sai jännittää kuka voittaa. Tämän Kultasormityypin kultaobsessio saa minut niin nauramaan, kun olen niin paljon aikoinaan katsonut tästä vitsistä väännettyä Austin Powers ja Kultamunaa. Kaiken pitää olla niin kullitettua, että hankitaan siihen hommaan kunnon laserit ja kaikki. Juonen ymmärsin vasta ihan loppupuolella kun Bond hengaili siellä kultavarastossa ja tappeli vastaan ja koitti saada pommia purettua. Kun pommissa oli vielä aikakytkin niin sain kyllä kovasti jännittää Bondin puolesta, että ehtiikö ajoissa. Kultasormen oikea käsi, kunnon bodaajaukko Hanslankari sai minulta lopputappelussa suurimmat naurut (sillä hänen kopio löytyy myös Austin Powersseista) ja Hanslankarin loppu on aivan nerokas. Tämä oli kyllä hauska ja menevä seikkailu alussa ja lopussa, keskikohta vähän vain tuntui laahaavalta.

Kultasormi elokuvan mainosjuliste

 Kaikissa näissä kolmessa Bondissa 007 agenttinamme on siis Sean Connery, aivan hurmaava herrasmies jos minulta kysytään. Tykkään valtavasti näistä Bondien rakenteesta pyssynpiippijen ja teemalaulujen suhteen. Odotan jo innolla Pierce Prosnanin versiota Bondista, sillä hän kuuluu suosikkinäyttelijöihini. James Bondit on minulle ollut aiemmin vain nimenä tuttuja, varsinkin Austin Powers parodia elokuvista. Kaikki Powersit olen katsonut moneen otteeseen, joten nyt on todella kiva huoma näitä elokuva katsoessa, mitä kaikkia Bondeista Powersseihin otettiin mukaan. On otettu nimiä (Bond The spy who loved me ja Goldfinger ja Powers The spy who shagged me ja Golmember) autojen kummallisia kapistuksia, pahojen tohtorien laboratorioita, vetosäteitä, ansoja ja lokaatioita. Dr.No elokuvasta suoraan on jopa otettu Honeyn nousu saarelle väännöksenä toiseen Austinin leffaan, jossa Austin tulee saarelle samanlaisissa bikineissä.
Kaikenkaikkiaan ekat kolme Bondia on ylittänyt matalat odotukseni. Seuraavan kolmen jälkeen kerron taas lisää, mitä ajatuksia Bondit herättävät.