Detective Pikachu

Oli jo minunkin aika päästä näkemään ensimmäistä kertaa Pokémon elokuva elokuvateattereissa. Ensimmäisen Pokémon elokuvan Mewtwo vs. Mew aikaan olin niin pieni, etten elokuvateatteriin yksin enkä kavereitten kanssa päässyt, ja perheeni ei taasen Pokémoneja ole koskaan ymmärtänyt. Kolme ensimmäistä Pokémon elokuvaa (eli ne jotka saivat suomessa teatterilevityksen) omistan kyllä videolla, mutta ainoastaan ensimmäinen niistä on oikeasti aikaansa nähden ollut vaikuttava. Elokuvat eivät ole kuitenkaan vetäneet vertoja Pokémonien ensimmäiselle Into League tv-sarjan kaudelle, jonka arvostelun voi lukea täältä. Teksti elokuvasta Mewtwo vs. Mew kannattaa myös lukea, ennen kuin jatkat tässä Dedective Pikachussa eteenpäin, sillä tulen niihin viittaamaan monissa kohdissa.

Detective Pikachu elokuvajuliste

Lapsena päähenkilömme Tim ei ikinä saanut Cuponea poképalloon, joten hän heitti unelmansa Pokémonmestaruudesta romukoppaan. Timin äiti on kuollut ja isänsä luota hän muutti vuosiksi mummonsa luo. Nyt isä katoaa, joten Timin täytyy mennä hänen kotikaupunkiinsa Ryme Cityyn, jossa Pokémonit ja ihmiset elävät rinnakkain sovussa. Poliisiasemalla ollaan varmoja Timin isän Harryn kuolemasta, eikä Tim oikein osaa suhtautua siihen. Hän menee isänsä kotiin ja ylättäen tapaa siellä Pikachun. Eikä minkätahansa Pikachun vaan puhuvan Pikachun. Vaikka Pokémonit elävätkin ihmisten rinnalla, niin yhteistä kieltä he eivät ole vielä löytäneet. Pikachu kertoo Timille, ettei Harry ole kuollut. Hän oli Harryn Pokémon partneri ja yhdessä he olivat selvittämässä rikosta. Pikachu vaan ei muista mitään. Yhdessä he kumminkin päättävät etsiä Harryn.

Söpö pikku etsivä Pikachu

 Salapoliisiseikkailun aikana tutustutaan teinimäiseen toimittajaan Lucyyn ja tämän Psyduckiin, juodaan useasti kahvia, haastatellaan Mr. Mimea ja käydään tulinen ja laiton Pokémon kamppailu. Siellä selviääkin, että vastustajallemme Charichardille on haistateltu R- nimistä huumetta, mistä lohikäärme menee aivan sekopäiseksi. Yhteyttä otetaan myös Lucyn työpaikkaan eli Clifford- yhtiöön, jonka tavoite on saada Pokémonit ja ihmiset vielä paremmin yhteen. Firman pomo, pyörätuolissa oleva Howard Clifford, syyttää poikaansa kaikessa mitä kaupungissa tapahtuu. Howard näyttää hologrammi kuvaa Harryn ja Pikachun viimeisestä automatkasta, sekä Mewtwosta joka tuhosi kaiken. Lucyn ja Psyduckin avulla Tim ja Pikachu löytävät kaukaisen tehtaan, jossa on geenimanipuloituja Pokémonja. Tehtaassa on kehitetty Mewtwota, maailman kaikkeuden voimakkainta Pokémonia. Geenimanipuloidut Pokémonit hyökkäävät sankarimme kimppuun, samalla kun Pikachu yhtäkkiä muistaa kaiken. Hän kokee olevansa syypää Harryn kuolemaan petettyään hänet ja lähtee Timin luota pois. Samalla Ryme Cityssa tapahtuu kauheita. Pokémon festarit on alkamassa ja Pokémon ilmapalloihin on syöterry R-kaasua. Voimkkaana kaasu saa Pokémonit ja ihmiset muttuumaan yhdeksi hahmoksi. Kaiken takana on tietenkin Howard, joka antureillaan ohjaa Mewtwoota. Anturit hänelle on laittanut oma poikansa, ettei vaikuttaisi liian syylliseltä. Pojalla on myös apurina eräskin Ditto, joka osaa muuttua niin ihmiseksi kuin Pokémoniksi. Kun antureilla ohjattu Mewtwo on hakkaamassa Timia ja kaupunkia säpäleiksi, Pikachu vihdoinkin muistaa kuinka käyttää sähköään. Lopulta kaupunki pelastuu ja anturiton Mewtwo paljastaa kaiken. Kun Harry oli kuolemaisillaan, hän siirsi Harryn sielun ja muistot Pikachuun. Tästä syystä Pikachu ei itse muistanut mitään ja osaa puhua Timille. Mutta nyt kun Tim on paikalla ja maailma pelastettu, niin Harry muutetaan takaisin Harryksi ja Pikachumme palautuu normaaliksi söpöksi sähköhiireksi. Epilogissa Tim on jo palaamassa mummonsa luokse, mutta päättää sittenkin jäädä asumaan isinsä ja Pikachun seuraan.

Kuka kehtaa nukahtaa Jigglypuffn laulaessa?

Dedective Pikachussa on mukavasti kivoja viittauksia vanhaan Pokémon- sarjaan ja ensimmäiseen elokuvaan. Kohtauksessa jossa ollaan labrassa, missä Mewtwo on kehitetty sain ihan kylmiä väreitä, sillä se toi niin vahvasti mieleeni sen jännityksen kun katsoin aikoinaan 8-vuotiaana ensimmäisen Pokémon- elokuvan prologia. Siinä nimen omaan kerrotaan Mewtwon synnystä ja nytkin siihen viitattiin, että siitä on 20- vuotta. Niin kuin kyseisestä elokuvasta on! Koko Mewtwo on aina ollut itselle sellainen Pokémonien myyttisin hahmo, joten tähän sen syntyyn ja myyttisyyteen paneutuminen toi itselleni todella voimakkaita nostalgisuuden viboja. Paljon kivoja pikkujuttuja kanssa elokuavsta löytyi viitaten Into Leaguen sarjaan: Jigglypuff laulaa karaokebaarissa ja tyypit nukahtavat, Magicarp muuttuu yhdestä potkusta Gyarodosiksi, Mr. Mime kommunikoi miimikoimalla, Bulbasaurit elävät metsssä laumassa ja parantavat pokemoneja, sekä tetty Psyduck joka voi käyttää voimiaan vain silloin, kun päänsärky kasvaa liian suureksi. Myös suosikkipokémonini Charmander tuli elokuvassa vastaan ja oli niin ihanan hellyyttävä näky. Cubone osaa tapella kunnolla pikku luubumerangillaan, kun ei halunnut poképalloon ja ehkä elokuvan ikimuistoisin kohta on se, kun surullinen Pikachu laulaa itsekseen Pokémon tunnaria. Tätä laulua minä ja osa leffaseurastani kaipasi myös lopputeksteihin, mutta valitettavasti sitä ei sieltä löytynyt.

Psydack? Psydack!

Dedective Pickachussa on aika simppeli juoni. Ihmishahmot ovat aika tylsiä, mutta pidettäviä. Loistavasti animoidut ja persoonalliset Pokémonit ovat se syy miksi tämä elokuva täytyy nähdä ja jos Pokémoneista ei piittaa, niin kannattaa skipata leffa. Minulle Pokémonit ovat suuri kappale lapsuutta ja sen tuomaa nostalgiaa, joten oli itsestään selvyys että tulen katsomaan Detective Pikachun. Voin sanoa, että tämän elokuvan jälkeen olen jälleen ollut jossain Pokémon huumassa. Komedia tuli pitkälti Pokémoneilta, sillä Tim ja varsinkin Lucy ovat aika kuivakkoja tyyppejä, kunten myös nämä Cliffordit. Raspiäänellä puhuva ja kahvia kittaava Pikachu ei häirinnyt minua yhtään, sillä hän ainoana pystyi ymmärtämään muiden Pokémonien kieltä ja muutenkin tokaisi aina sen mitä ajatteli. Ehottomasti Pikachu on tämän elokuvan pääosassa. Oman kirsikan kakunpäälle toi se, että kun Pikachu jälleen puhui Pokémon äänellänsä, niin hänen pikapikansa oli suoraan vanhasta alkuperäisestä animaatiosta. Se ääni on painunut syvälle mieleeni.

Pokémon Yhden voimlla ja Unown loitsu

Pokémon maratonini veteli nyt viimeisiään ja sain katsottua nämä loputkin pokémon elokuvat, jotka omistan. Unown loitsun aikaan pokémon huumani oli jo laskemassa muutenkin, joten tätä enempää en pokémon elokuvia ole koskaan katsonut. Lapsena muistelen pitäneeni Yhden voimalla elokuvasta ja Unown loitsu elokuva meni juoneltaan aina minulta vähän ohi, mutta tykkäsin siitä, koska suosikkihahmoni teki paluun.

Yhden voimalla elokuvan juliste

Yhden Voimalla
Ash, Misty ja joku vihreätukkanen hiippari Brockin äänellä viettävät aikaa jossain ihme paikassa ja he päätyvät jonnekkin juhliin, missä Melody niminen tyttö kertoo Ashin olevan valittu. Hänen täytyy hakea kolme lasipalloa tuli-, jää- ja saamasaarelta ja vietävä pallot pyhään paikkaan. Siellä Melody sitten soitaa jollain simpukanmallisella nokkahuilullaan laulun. Miksi näin? Koska joku ihan randomi ukkeli on päättänyt kerätä harvinaiset tarupokemonit Moltresin, Zapdosin ja Articunon ittelleen. Moltres hänellä on jo vankina ja siksi säätila ulkona heittelee ihan ihmeellisesti. Ash lähtee Tulisaarelle hakemaan palloa ja sen hän sieltä saakin, perässä tulevat muut kaverit. Salamasaarelta Ash löytää pallon naamansa edestä ja siellä hän törmää Zapdosiin. Zapdos ja Ashin Pikatchu juttelevat ja Zapdos haluaa näköjään vallata kaiken. Rakettiryhmäkin on koko matkan ollut pääporukkamme persuuksissa ja Miau toimii ihmisille tulkkina. Iso keräilijämme saa ihmelaitteillaan Zapdosinkin kiinni ja siinä tulee Ash kumppaneineen mukana. Misty tuomitsee keräilijän toimet, mutta tämä ei näe hommissaan mitään väärää, vaan lähtee suuntaamaan kohti Articunoa. Ashin ja Rakettiryhmän pokémonit koittavat saada Zapdosin ja Moltresin vapaaksi ja jopa onnistuvat. He pääsevät pakoon ja menevät pyhään paikkaan, missä Ash laittaa kolme lasipalloa paikoilleen. Viimeinen pallo puuttuu, mutta pokémonien ja Rakettiryhmän avulla Ash pääsee Jääsaarelle. Siellä pallo saadaan haltuun, mutta Articuno, Zapdos ja Moltres mäiskivät toisiaan, eikä Ash meinaa päästä takaisin. Ihmeellinen tarupokemon Lugia tulee jostain yhtäkkiä esiin ja vie Ashin takaisin tuonne pyhään paikkaan, missä pallo saadaan paikoilleen ja maailma pelastuu. Kaikki meni juuri niin kuin tarussa sanotaan ja Melodyn soittama Lugian laulu nokkahuilulla saa koko maailman taas elämään.

Pokémonit kerääntyvät katsomaan säämuutosta

Pokémon Yhden voimalla on juoneltaan vähän sekava ja tylsä elokuva, koska se ei perustu oikein pokémoneihin vaan tarinan keskiössä on taru, jota toteutetaan. Puhutaan valitusta ja yhtäkkiä keksitään, että kun "Maa on muuttuva tuhkaksi" tarkoitetaan Ashia, sillä Ash  tarkoittaa suomeksi tuhkaa. Kuka tahansa olisi oikeasti voinut ottaa hänen vastuunsa, mutta Ashin tärkeyttä tässä tarun tarinassa ei mitenkään pohjusteta ja selkeytetä. Alun keräilijä on myös todella heikko hahmo, sillä hänen taustojaan ei lähes lainkaan kerrota. Tätä vain sattuu kiinnostamaan tämmöset yyberharvinaiset tarupokemonit. Kun Zapdos ja Moltres saadaan vapaiksi, niin itse heeboa ei näy seuraavan kerran kun vasta ennen lopputekstejä. Eniten elokuvassa minua kuitenkin häiritsee se, että missä on Brock? Tämä elokuva tuli suomeen ennen pokémonien toista kautta ja siksi se pistää mietityttämään. Tämä tyyppi on kuulemma juurikin sillä kaudella, joka suomessa jätettiin näyttämättä, mutta Brockin ääninäyttelijä on annettu tälle. Se lievästi sekoittaa pakkaa ja haluan vain ajatella että tuo tyyppi on Brock valepuvussa. Paljon on pokémoneja myös lisääntynyt niiden 151 lisäksi, jotka minä tunsin. Lugia niistä on eniten esillä, enkä oikein pidä siitä tyylistä, että hän puhuu tässä elokuvassa Ashille. Rakettiryhmällä ei ole tarinaa ollenkaan, vaan he toimivat katsojien viihdykkeenä. Parhaimmat naurut saankin juuri ennen lopputekstejä, kun James miettii onko hyvä juttu kun ei tehty mitään. Onneksi Jamesina tässä vielä toimii Veli-Matti Ranta ja muutkin suomidubbaajat on tuttuja ääniä itse sarjasta. Valitettavasti, vaikka Yhden Voimalla koittaa olla kuinka eeppinen, se on vain yksi lisätarina pokémon maailmassa, eikä tuo pokémonmaailmaan mitän muuta uutta, kuin vähän räiskintää ja taruja. Sekä tietenkin pokémonin, joka toivoisi omistavansa housut.

Olisipa housut

Pokémon 3 elokuvan juliste

Unown loitsu
Pikkutyttö Molly asuu isänsä kanssa, joka tutkii tarupokémoneja. Hän on saanut tiedot Unown pokémonista ja lähtee tutkailemaan niitä lähempää. Unown vie Mollyn isän johonkin toiseen ulottuvuuteen ja alkaa hallita Mollyn ajatuksia. Molly luki isänsä kanssa satukirjaa, jossa on Entei pokémon ja Molly luo mielikuvituksellaan Entein, joka on hänen isänsä. Unown loitsun avulla Entei vahvistuu ja tottelee kaikkea mitä Molly toivoo. Hän eristää heidän kotinsa kristallein, niin ettei kukaan pääse heidän kartanoonsa. Ja miten tämä Ash Ketchumiin liittyy? Ash, Misty ja Brock ovat menossa Pokémon Centeriin, kun näkevät että koko paikka on aivan kristallein villiintynyt. Kotipuolesta Palletista Ashin äiti ja Professori Oak saapuu paikalle pohtimaan tilannetta, sillä he tunsivat Mollyn isän. Ash ilahtuu äidin näkemisestä, mutta se ei kestä kauaa kun Entei vie Ashin äidin. Molly kun toivoo omaa äitä ja Entei lumoaa Ashin äidin luulemaan olevansa Mollyt äiti. Ash, Misty, Brock ja jostain kumman syystä Rakettiryhmä lähtevät jokea pitkin tähän lumottuun kartanoon, jossa Ashin äiti on vankina. Hän pääsee transsistaan, kun näkee telvisiossa Ashin kuvan. Molly ei tahdo tunkeilijoita, joten hän unellaan toivoo itsensä vanhemmaksi ja haastaa ensin Brockin pokémonotteluun ja vielä Mistynkin. Näiden aikana Ash ehtii äitinsä luo ja he yhdessä päättävät lähteä. Molly ei suostu päästämään luulemaansa äitiä pois, joten Entei tulee suojelemaan häntä. Jostain kummasta paikalle ilmestyy Ashin Charichard, joka tappelee Entein kanssa pitkän ottelun, kunnes Molly sanoo vihdoin Ei. He päättävät kaikki lähteä pois, mutta Unownit ovat heidän reitillään. Entei on aluksi ylpeämielinen, eikä suostu auttamaan, mutta Mollyn tuen avulla saa Unownien loitsun purettua ja koko kristallinen unimaailma muuttuu jälleen kartanoksi. Entei haihuu pois ja kaikki on jälleen iloisia.

Unown loitsu vie meidät vielä kauemmas tästä minulle tutusta pokémonmaailmasta ja siksi onneksi en sarjaa enään tuolloin seurannut. Ainoa positiivinen asia on Brockin palaminen tarinaan. Kun Molly haastaa Brockin ja Mistyn pidän siitä, että he käyttävät omia alkuperisiä tuttuja pokemoneja kuten Brock Zupattia, Vulpixia ja Onixia ja Misty Goldeenia ja Starmeeta. Kaikki Mollyn käyttämät pokémonit ovat minulle ihan uusia, samoin Ashilla monet. Ihmettelen kanssa kun Ash heittää poképallonsa taivaalle, niin miksi sieltä tuleekin aina joku pieni ruipelo pokémon. Olisi edes vähän näyttävyyttä saanut olla. Ashin äiti ja Professori Oak ovat tuttuja sarjasta ja on hellyyttävää, että Ashin äitiä on saatu tarinaan mukaan. Tässä on hyvin pohjustettu, että Ash ja Molly ovat ihan pienenä olleet ystäviä ja leikkineet yhdessä Professori Oakin luona ja Ashin äiti ja Mollyn isä ovat vanhoja opiskelukavereita. Mollyn äidistä ei leffan alussa ole puhetta, mutta jontekin olin olettanut hänen kuolleen. Jossain sivulaiuseessa Professori Oak oli puhunut hänenkin katoamisestaan. Lopputekstien aikana vasta Molly sai olla lumouksesta vapautuneen isänsä kanssa ja joku nainenkin siellä tuli häntä vastaan.

Entei, Molly ja Ashin äiti

Rakettiryhmällä harmikseni on tässä elokuvassa vielä pienempi statiksen rooli kuin edellisessä elokuvassa. Edes yhtään hyvää vitsiä he eivät heittäneet. On suuri sääli, että Rakettiryhmää vain roikotetaan mukana, eikä heille mitään omaa sivutarinaa saa edes aikaan tehtyä. Jamesin äänikin on jo muutettu uudeksi, joten siitä en anna pisteitä. Hahmoja tulee paljon esille, mutta onneksi Mollyn ja hänen isänsä tarina aloitetaan rauhassa omassa  prologissa. Itse elokuvan tarina ei minusta ole mielenkiintoinen, silä Ash ei edes liittyisi siihen, ellei Molly luuisi jotain toista naista äidikseen. Kaiken kaikkiaan tämä pokémon tarina ei minulle liity niihin aitoihin pokémon muistoihin ja siksi varmasti hyväkin että kasvoin sarjasta ulos. Alkuperäisille Indigo League ajan pokéfaneille elokuvista voin siis suositella vain ensimmäistä Pokémon elokuvaa Mewtwo vs Mew, sillä se edes jotenkin liittyy ja kunnioittaa alkuperäisen sarjan henkeä. Nämä kaksi jatko-osaa menee aiheiltaan kovasti ohi ja vaikka pokétappeluita on vähemmän, niin ne ovat niin uusilla pokémoneilla, ettei heidän tekniikkansa kiinnosta ja ottelut ovat paljon pitkitetympiä turhan takia.

Miau, James, Jessie, Ashin äiti, Molly, Brock, Misty, Ash, Pikatchu ja Charichard

Pokémon elokuva Mewtwo vs. Mew

Kovana pokémon fanina tietenkin minua kiinnosti sarjassa kuvaillut maailman harvinaisimmat pokémonit. Mewta Indigo League sarjassa ei edes mainittu, mutta Mewtwo näkyi muutamassa jaksossa vilaukselta. Sain nähdä tämän elokuvan ennen kyseisiä jaksoja ja kyllä elokuva minua aikoinaan kauhistutti, mutta samalla viehätti ja osittain karmaisikin. Ihan kuin pokémonsarja noin muutenkin.

Pokémon elokuvan mainosjuliste

Ennen Pokémon elokuvaa esitetään lyhytelokuva Pikatchun loma. Siinä ainakin minulle on heti muutama uusi pokémon, mutta itse lyhytelokuva on tappavan tylsä. Pokémonit vähän riehuu ja räyhyy suuntaan jos toiseenkin ja aivan randomisti Charichardin pää jää johinkin pömpeliin jumiin. Charichard kun on luonteeltaan semmonen ärhäntelijä, niin on jotenkin kiusallisa nähdä hänen kyynelehtivätn. Pokémonit saa kyllä hänet irti ja loma loppuu lyhyeen kun Ash, Misty ja Brock ottavat pokénsa mukaan.

Vielä ennen varsinaista elokuvan näkemistä on esittely Mewtwon syntytarina. Tätä voisin kutsua elokuvan prologiksi, sillä aikalailla kaikki myöhempi selittyy tämän alun myötä. Rakettiryhmän johtaja Giovanni on siis rahoittanut tutkimusjoukot etsimään harvinaisten pokémonien dna:ta aikomuksena saada kloonattua jokin uusi ja uskomaton pokémon siitä. Se onnistuukin, sillä Mewn dna:ta löytyy ja professorit saa sen avulla luotua ihka uuden pokémonin, joka nimetään Mewtwoksi. Mewtwon ajatukset kuuluvat katsojille ja hän osaa meditaatiokykyjensä avulla puhua ihmisille. Mewtwo alkaa heti synyttyään pohtia elämän suuria kysymyksiä: kuka minä olen, mikä on elämän tarkoitus, oliko kaikki entinen unta? Olenko minä vain klooni, kopio jostaikin? Mewtwo räjäyttää koko rakennelman, juuri kuin Giovanni saapuu paikalle. Giovanni saa houkuteltua Mewtwon mukansa kertomalla, että voi kehittää tämän kykyjä. Mewtwo uskoo siihen ja Giowannin salilla hän pääsee esittelemään niitä pokémon otteluissa. Se ei Mewtwota sytytä, vaan hän kokee olevansa nyt ihmisten vanki ja lähtee pakoon omalle synnyinsaarelleen ja perustaa sinne oman labransa.

Mewtwo on syntynyt

Tästä vasta alkaa itse elokuva. Ash, Misty ja Brock viettävät tavallista pokémon elämäänsä, kunnes he saavat kutsun tälle randomisaarelle haastamaan maailman suurimman pokémonkouluttajan. He lähtevät matkalle, mutta myrsky estää merenkulun saarelle. Muut kutsutut kouluttajat lähtee pokémonien kyydissä ja pääkoplamme saa aivan randomikyydin viikinkipukuiselta Rakettiryhmältä. Saarelle he kaikki lopulta päätyvät ja siellähän selviää, ettei ketään pokékouluttajaa olekkaan, vaan Mewtwo haluaa itse haastaa heidät. Hänen aivotulkkinsa hoitaja Joy palautuu normaaliksi ja Mewtwo haastaa omilla kloonaamillaan pokémoneilla aidot pokémonit. Kun muut häviävät, niin palkinnoksi Mewtwo aikoo kloonata kaikki kouluttajien pokémoit. Suurimmilta osin se onnistuukin, mutta Ash tippuu Pikatchun mukana kloonauskoneeseen ja hajottaasamalla koko labran paskaksi Rakettiryhmän katsomalla vierestä. Kaikki kloonatut ja oikeat pokémonit sotivat keskenään samalla, kun aito Mew tulee paikalle ja alkaa mäiskiä Mewtwota. Tappelu jatkuu ja jatkuu ilman mitään syytä eikä kukaan tee mitään, ennen kuin Ash juoksee keskelle areenaa suoraan Mewn ja Mewtwon pommituksen väliin. Ash kivettyy kuoliaaksi. Tässä kohtaa tulee elokuvan riipaisevin osuus, eli Pikatchun itku. Pikatchu on tottunut, että Ash välillä menee tajuttomaksi ja saa hänet sähköllään heräämään. Nyt Pikatchu vaan yrittää ja yrittää ja se itku on aivan kamalan kuulosta. Se on niin pienen ja viattoman itkua, että siitä tulee jo oikeasti paha olo. Arvostan kuitenkin sitä, että päähenkilöklle on uskallettu tehdä näinkin raju kohtaus. Pikatchun tajuttua, että sähkö ei auta hän aloittaa oikean itkun, mihin liittyvät muutkin pokémonit. Näiden kyynielien avulla Ash herää henkiin ja Mewtwo tajuaa ihan puskista rakkauden merkityksen ja loppu onkin aika lässynläätä. Eniten vihaksi pistää se, että Mewtwo poistaa kaikkien kouluttajienm muistot tästä tapahtumasta. Loppujen lopuksi näin katsojana minua alkoi suunnattomasti ärsyttämään "tämä onkin vähän kuin unta" tunne, mikä minulle tuli elokuvan finaalista.

Kivettynyt Ash

Ensimmäisellä pokémon elokuvalla oli kovat odotukset sarjaan nähden ja tavallaan tässä on jokaiselle jotain. Pokémon tappeluita vaikka kuinka, eli niitä mitkä itseäni vähiten kiinnostaa. Hahmokehityksenä pääkoplamme on aika heikossa asemassa, mutta Rakettiryhmä näyttää herkemmän puolensa. He eivät ole läheskään niin pahoja, kuin haluaisivat olla. Rakettiryhmän johtaja Giovanni taasen on kiehtonut minua kovasti ja siksi tämä Mewtwon syntytarinaprologi minua kummasti kierosti kiehtoo. Mewtwon hahmossaan on myös jotain oudon ristiriitaista, joka lopussa tuntuu menevän vähän pilalle. Pidän kovasti siitä, että elokuvassa on samat suomiäänet, mitä tv-sarjassa ja varsinkin siitä että Mewtwolle äänensä on antanut Jussi Lampi, tälläisellä vähän erikoisemmalla suorituksella. Animaatiollisesti Mewtwon prologi on hienoa ja vähän erikoisempaa, mutta leffan edetessä palataan samaan tuttuun tv-sarjan tyyliin. Pokémoneja on mukana monia tuttuja, mutta Mewtwon lisäksi ainoastaan Pikatchu on kunnolla esillä ja äänessä. Kaiken kaikkiaan Pokémon Mewtwo vs Mew on hyvä elokuvaksi, joka pohjautuu tv-sarjaan. Sen oli alunperin tarkoitus olla lopetus koko animelle, mikä olisi minusta sopinut hyvin. Valitettavasti vain sarjaa jatkettiin toisella kaudella, jota ei edes tuotu suomeen. Siihen meikän pokéilut sitten jäikin. Pokémon elokuvia on tämän jälkeen tehtykkin jotain parikymmentä, mutta vain seuraavat kaksi niistä olen nähnyt. Niistä saatte lukea sitten myöhemmin. Näin nostalgikkona huomaan sen, että niissä kahdessa seuraavassa elokuavssa ei ole läheskään samanlaista tunnelmaa, kuin alkuperäisessä Indigo League sarjassa ja tässä ensimmäisessä elokuvassa.

Tv-suosikkejani: Pokémon

Elokuvien ohessa on tullut monenmoisia televisiosarjoja vuosien varrella seurattua. Jotkut niistä on painautunut ikuisesti mieleeni koskettavien tarinoiden tai herskyvän huumorin takia. Tässä osiossa esittelen suosikkisarjojani ja koitan pohtia, mitkä asiat kyseisessä sarjassa vetoaa minuun, niin että vuodesta toiseen haluan katsoa samoja jaksoja, joita olen niin monen monta kertaa jo elämäni aikana nähnyt. Vuoroon pääsee ainoa rakastamani Japanilainen animaatiosarja eli Pokémon. Ja tarkoitan nyt Pokémonien ensimmäistä Indigoo League kautta, muita sarjan kausia en ole katsonut. Puhuttelen tätä Indigo League kautta kuitenkin pelkällä Pokémon nimellä.

Ensikosketus: Olin ala-asteikäinen ja imin itseeni kaikkia vaikutteita niin perheeltä, kuin ystäviltäkin. Joku kaverini mainosti minulle lauantai-aamuisin tulevaa uutta animaatiosarjaa ja kun itse muutaman jakson katsoin, niin hetki vain ja olin hurahtanut Pokémoneihin. Pokémon peleistä en tiennyt mitään, mutta nopeasti opin että sarja perustuu johonkin Nintendo peliin. Koska Nintendoa ei lähipiirissäni kenelläään ollut, niin peliä ei tullut lapsena pelattua. Näin aikuisena olen sitä kokeillut, mutta keskenhän se on jäänyt. Pokémon sarja oli aina viikkojeni kohokohta. Lauantaiaamuni huipentui siihen, kun sain syödä smartiseja ja pringelesejä Pokémonia katsoessa. Niin kuin monet ystäväni, minäkin aloin sarjaa nauhoittamaan videolle ja Hyvästi Butterfree jaksosta asti kaikki oli aikoinaan omilla vhs-kaseteilla. Aikaisemmat jaksot on ihan julkaistu virallisilla videoilla, joten niitä tuli ostettua. Pokémon oli koko kaveripiirini ja kouluni juttu siinä vuoden 1999 tiimoilla. R-kioskilta ostettiin Pokémon kortteja ja koulussa vaihdoimme niitä. Yksi kiiltokortti vastasi kahta tavallista. Muistan, että sain ihan ensimmäisen Pokékorttini ystävältäni ja se on kivimöhkäle Geodude. Olin myös kamalan kateellinen ystävälleni, kun tämä omisti kiiltävän Rakettiryhmän Jessie kortin. Onneksi sainkin sen yhdellä peruskortilla kaverialennuksella vaihdettua. Korttien lisäksi tarroja ja tarrakirja Pokémoneista oli, juliste ja muutama pehmolelu. Tietenkin leikkimme käsittelivät Pokémoneja ja ainakin meidän kodista löytyy vieläkin taittuneita lusikoita, mitä Sabrinan salilla harrastettiin. Muistoihini on myös vahvasti jäänyt se, kun teimme aikoinaan mansikkamaata ja kaverini kanssa mentiin pressunpäälle ja teimme Pokémon kamppailun.

Pokémonkorttejani

Sarjan juoni: Ash Ketchum on 10 vuotias poika, joka asuu Palletin kylässä. Hän saa aloittaa oman Pokémon matkansa kunhan saa Professori Oakilta oman Pokémonin. Ash nukkuu pommiin ja ainoatakaan Pokémonia ei ole hänelle enään jäljellä. Hän ruinaa jos proffa edes jonkun antaisi ja niin sarja sai maskottihahmonsa Pikatchun näkyville. Ash ja sähköhiiri Pikatchu ei aluksi tule lainkaan toimeen, mutta sarjan edetessä heistä tulee erottamattomat ystävykset. Ashin tavoite on päästä Pokémon mestariksi, johon tarvitaan vähintään 8 salimerkkiä ja voitto Pokémonliigassa. Hän kohtaa matkalla monia ihmisiä ja seuraan liityykin Misty ja Brock, josta pääkolmikkomme koostuu. Misty kouluttaa vesipokémoneja ja Brock haluaa pokémon kasvattajaksi. Tämä kolmikko siis kiertää maita ja mantuja tavaten uusia pokémoneja, uusia ihmisiä ja samalla Misty ja Brock auttavat Ashia pääsemään Pokémonliigaan. Kaikki merkit saadaan kerättyä, vaikkakin joskus vähän erikoisilla tavoilla. Lopulta päästään Pokémonliigaan, mutta mestarksi ei päädytä sillä Ash haviää juuri löytämälleen ystävälle. Ettei tarina olisi pelkkää hyvisten seikkailua, niin runsaasti huumoria ja sarjan parhautta tuo Rakettiryhmä, joiden jäsenet Jessie, James ja Meowth koittavat kidnapata pokémoneja tullakseen rikkaiksi. He taistelevat monta kertaa Ashin porukkaa vastaan, mutta eivät näytä millään oppivan, että Jessien Ekans ja Jamesin Koffing eivät kestä Pikatchun sähköiskuja. Rakettiryhmä on aina hyviksiä kohtaan nokakkain ja saa paljon härdelleitäkin aikaan, mutta siltikin heidän tiimisä on kiinnostava ja koskettava.

Brock. Ash ja Misty

 Sarjassa seikkaillaan paljon päämäärätttömästi etsien oikeita polkuja ja tavataan mahdottomasti uusia hahmoja. Pääkolmikkomme ei kuitenkaan kamalasti saa uusia pokémoneja kerättyä, vaan enemmänkin he vaan kohtaavat niitä jotka jo omistaa joku muu, tai sitten niitä ei edes yritetä napata. Matkan jälkeen ennen Pokémonliigaan menemistä Professori Oak tutkiikin Ashin pokedexin ja toteaa, että Ash on sillä tunnistanut yli 100 pokémonia, mutta omistaa vain kourallisen. Sarjan tavoite katsojille onkin esitellä näitä erilaisia pokemoneja, joita tuolloin oltiin luotu 151 kappaletta + Togepi siihen päälle. Sarjassa myös vilahtaa Hou-Oh pokémon ensimmäisessä jaksossa, joka ei kuulu näihin 151 pokémoniin.

Hahmot: Ash Ketchum on ihan hauska ja naivi symppis, jossa riittää mielenkiintoa päähenkilöksi. Hän oikeasti välittää pokémoneistaan ja tekee paljon virheitä, mutta osaa myös oppia niistä. Ash on äkkipikainen, lapsellinen ja monesti tyhmänkin rohkea. Hänestä kuitenkin löytyy paljon rohekutta uhmata varaa, eikä hän helposti suostu häviämään. Toisena joukkoon liittyy Misty, joka aluksi alkoi seuraamaan Ashia siihen vedoten, että haluaa pyöränsä takaisin. Misty on vähän tärkeilevä pissis, mutta tuo hyvää feminiinistä enegiaa ja on Ashin tukena, varsinkin silloin kun Brock alkaa hölmöillä. Misty ei usein luota Ashin pokémontaistelu taitoihin, vaan haluaa väkisin tulla auttamaan. Monesti heillä Ashin kanssa meneekin sukset ristiin. Brock tulee mukaan kivisalilta, kun hänen isänsä alkaa vihdoinkin vetämään sitä ja ottamaan vastuuta omista lapsistaan. Brock on selvästi muita vahempi ja ihanan vastuullinen. Hän on ryhmän komea järkihahmo, jonka aivot vie vain kauniit tytöt, yleensä Pokecenterin hoitajat ja poliisit. Brock on fiksu ja reilu, hänellä on hyvä huumori ja voimakkaat pokémonit. Kolmikosta hän on ihan suosikkini ja välillä jopa harmitti, kun Brockin pokémoneja näytetän niin vähäsen ja hänen vakavampaa puoltaan noin muutenkin. Rakettiryhmän puolelta puhuva Meawth kissapokémon on aika tylsä, mutta porukan järki. Jessie ja James taasen ovat koko sarjan makea sokeri. Jessie on ryhmän kaunis ja itsevarma johtaja, jota muut yleensä enemmän kuuntelevat. Vaikka Jessie väittää, ettei tdellakaan ole kiinnostunut Jamesista, niiin olen aivan varma, että heillä on romanttisia tunteita toisiaan kohtaan, sillä selvästi Jessie kokee msutasukkaisuutta heti kun James kääntää päänsä muihin tyttöihin päin. James on rikkaasta kodista kotoisin ja ihanan aivoton. Hänellä on kiinnostusta ulkonäköön ja muotiin, eikä hän voi sietää perhettään. Hän kokee olevan vapaana Rakettiryhmän kanssa.

Rakettiryhmän Jessie ja James

Pokémoneissa on aivan äärimmäisen hyvä dubbausjälki. Vaikka Misty onkin hahmoista minusta tylsin, niin Kiti Kokkosen kimittävä ääni on hänelle aivan pakollinen. Jamesia esittää sarjan reiluun puoliväliin asti Veli-Matti Ranta, joka tekee aivan uskomatonta komedian jälkeä tässä dubbauksessa. Draamallisempaa ääninäyttelyä hän on tehnyt elokuvassa Notre Damen Kellonsoittaja. Pokémonit itse puhuvat omia pokékieliään, mitkä ovat äärimmäisen suloisia. Sivuhahmojen äänet vaihtuvat häiritsevästi vähän jaksoittain. Varsikin Ashin kilpakumppanin Garyn, joka on samana päivänä  samasta kylästä aloittanut pokémon matkansa, ääni vaihtuu joka jaksossa.

Miksi juuri Pokémon: Tähän on vastauksena nostalgia. Nykypäivänä jos tämän ihan alusta näkisin, niin en varmasti sarjasta innostuisi. Itsekkin katsoin sarjaa aluksi hetken, ennen kuin innostuin kunnolla. Uusien pokémonien näkeminen oli aluksi kiehtovinta, mutta mitä useammin sarjaa on katsonut, sitä enemmän on alkanut kiehtomaan Ashin kasvuutarina. Hän päästää rakkaan Butterfreensä vapaaksi, joka on hänen ensimmäinen saamansa ja kokonaan kasvattamansa pokémon. Yhdessä jaksossa Ash pohtii jättääkö Pikatchun villien pikatchujen luokse ja sitä katsoessa nousee jo minullakin tunteet pintaan. Sabrina ja lusikoiden taittelujaksot ovat omalla tavallaan pelottavinta, hypnoottisinta ja karmivinta animaatiota, mitä lapsena olen nähnyt. Siksi varsinkin ne jaksot minua kiehtoivatkin ja sai entistä enemmän Pokémon faniksi. Juttuun tietty liittyy myös oheiset korttien keräilyt ja muut tuotteet. Tuohon aikaan myös katsottiin aina vähän pahalla jos ei omistanut yksittäistä parasta ystävää, vaan liikkui kolmen koplassa. Minä olen sellaisessa ollut lapsuuteni ja jotenkin Pokémoneista sain siitä lohtua, että ei ole väärin hengailla kolmistaa, vaikka muut antaakin niin ymmärtää.

Myös täläsiä kiiltäviä Pokémon pelikortteja tuli kerättyä, tämän ostin jostain ulkomailta.

Parhaat Pokémon jaksot:

Välit selviksi Pewter Cityssä
Ash taistelee kivimerkistä Brokia vastaan ja saa hänet matkakumppanikseen. Brokin taustasta kerrotaan enemmän ja nähdään Onixin kamppailu Pikatchua vastaan.

Shokkikäsittelyä kerrakseen
Ash taistelee salipäällikkön Raitchua vastaan Pikatchulla ja voittaa ensimmäistä kertaa itse rehellisesti ansiomerkin itselleen. Pikatchulla on haasteita taistelussa ja Ash pohtii jo Pikatchun kehittämistä ukkoskivellä.

Abra ja Yliluonnolliset voimat
Jakso, joka on kaikista karmein ja kaikista kiehtovin pokéjakso, sillä siinä on niin paljon mystisyyttä, sekä Rakettiryhmän alkutyhmyyttä. Salipäällikkö Sabrina on todella kammottava kun hän muuttaa Ashin Mistyn ja Brokin nukkekodin asukkaiksi.

Sabrina ja hänen alteregolapsuusminänsä haluaa otella Abralla

Pokémonien liekkiksat
Ash porukoineen on pokémonfarmilla, jossa pidetään isot nopeuskilpailut. Rakettiryhmä loukkaa paikan omistajan Laran, jonka on tarkoitus ratsastaa hevospokémonilla Ponitalla maaliin. Lara antaa tehtävän Ashille ja Misty kilpailee oman Starmen kanssa, sekä Brok Onixinsa kanssa voitosta.

Ratkaiseva koe
Pokémonliigaan voi päästä ansiomerkkien keräilyn lisäksi pääsykokeiden kautta. Ash koittaa näitä kokeita, samoin kuin Jessie ja James. Jessieltä menee hermot ja tietokysymyksissä, mutta James pääsee ihan kilpailemaan, mutta hänetkin fuskataan. Ashillakaan ei mene ottelut hyvin, mutta kun Rakettityhmä koittaa tuhojaan, mitkä Ash saa estettyä tämä saisi uuden mahdollisuuden. Ash haluaa mieluummin päästä Pokémonliigaan merkkien, kuin tyhmien kokeiden avulla.

Ash saa tulimerkin (jakson nimeä ei ole muistissa)
Tulimerkin saanti on kahteen eri jaksoon leikattu ja kumpaakaan ei harmikseni ole itelläni tallessa, sillä muistan lapsena pitäväni näistä jaksoista valtavasti. Ashin Charichard taistelee Magmar nimistä tulimömmöä vastaan tulivuoressa ja sinne pääsy vaati arvoituksen ratkomista. Ash, Misty ja Brock lilluvat kuumassa lähteessa ja keksivätkin siellä ratkaisun, mikä on peruukki.

Prinsessat nokakkain
Tätäkään jaksoa minulla ei ole tallessa, mutta muistan pitäväni tästä suunnattomasti, sillä tämä on ainoa jakso, jossa kerrotaan vähän Jessien menneisyydestä. Hänellä on paljon siskoja, eikä hän siksi ikinä saanut omia prinsessanukkeja. Jessie ei muutenkaan saanut huomiota kotona, joten siksi liittyi Rakettiryhmään ja on luonteeltaan aina piikikäs kaikille.

Merkin Herruus
Tätä pokémonjaksoa odotin kuin kuuta nousevaa, sillä jo enenen tätä jaksoa olin päässyt näkemään ensimmäisen Mewtwosta kertovan Pokémon elokuvan ja tämä jakso liittyy sen alkupuoliskoon. Rakettityhmän johtaja Giovanni pitää nimittäin salia pystyssä ja Mewtwo vetäsee helposti Garyn kaikki pokémonit tajuttomiksi. Mewtwo kuitenkin räjähtää ja lähtee karkuun Giovanilta ja sen tarina jatuu elokuvassa. Giovanni antaa Jessielle ja Jamesille vallan salin hoitamisesta kun hän lähtee Mewtwonsa perään ja vaikka ottelu vaikuttaa aluksi tiukalta Ashia vastaan, niin Rakettiryhmän pilkka osuu taas omaan nilkkaan.

Mewtwo on Mew Pokémonin klooni, joka on Giovannin vankina

Parhaat Pokémonit:
Hahmoina Brock ja Jessie ovat suosikkejani, joten luonollisesti heidän pokémoninsa on tullut minulle kaikkein lähimmiksi. Jessien Ekans ja Brokin Onix, Geodude ja Vulpix ovat niin meikäläisen pokémoneja. Tuli on noin muuten elementtini, joten Charmander sinä arkana pentuna on yli-ihana. Brokin lepakkopokémon Zupat on minusta kiehtova ja Ashin kummitustornista löytyvä Haunter oli kanssa pistkään suosikkini.

Minun oli tärkeää kerätä omat suosikki Pokémonit kortteina ja nämä kaksi olivatkin ensimmäisiäni.

Bonus

Meitä on kaksi

Kammottavasi

Maailma kaipaa pelastusta

On kansamme loistavin sielultaan musta

On totuus ja rakkaus raukkoja varten

Vain tähdet ja galaksit kuningatarten

Jessie

James

Me tähtäämme vasamat taivaisiin

Astu alas tai tartumme aseisiin

Miauuu, juuri niin

Rakettiryhmän Jessienä penkkareissani

Muumipeikko ja Pyrstötähti

Itsenäisyyspäivän kunniaksi laitan pyörimään yhden kaikkien aikojen suosikkielokuvani, jonka parissa olen kasvanut. Kyseessä on tietenkin suomenruotsalasjapanilaistuotantoa oleva Muumipeikko ja Pyrstötähti, joka Perustuu Tove Janssonin samannimiseen kirjaan. Tove on myös tehnyt Pyrstötähdestä sarjakuvan, joka ei noudata ihan samaa kaavaa kuin kirjassa, mutta on muuten samanhenkinen. Elokuva perustuu kuitenkin ennemmin tähän kirjaan, kuin sarjakuvaan. Elokuva tuotettiin Japanissa Muumilaakson Tarinoita sarjan jälkeen, vaikka elokuvan tapahtumat sijoittuvat aikaan ennen sarjan alkua.

Muumipeikko ja Pyrstötähti elokuvan mainosjuliste

Muumit ovat juuri muuttaneet Muumilaaksoon ja Mymmeli jättää Pikku Myyn Muumeille hoitoon. Muumit viihtyvät erinomaisesti laaksossaa, jossa on todella ihanaa luontoa. Muumipeikko, Myy ja Nipsu ovat uimarannalla uimassa ja Nipsu löytää sieltä hyvin jännittävän luolan. Eränä iltana Muumit saavat erikoisen vieraan, Piisamirotan. Piisamirotta asuu viereisessä joessa, jonka yli Pappa on juuri rakentanut sillan ja Piisamirotan koti mennyt hajalle. Muumit majoittavat Piisamirotan luokseen, joka on filosofi. Piisamirotta kertoo kaikkia faktoja maailmasta, mitä Muumit eivät ole ennen tienneet. Muumilaaksoon sataa ihmeellinen musta sade. Piisamirotta sanoo sen olevan avaruudesta tullutta nokea ja Muumipeikko, Myy ja Nipsu lähtevät Yksinäisllä Vuorilla olevaan tähtitorniin selvittämään mistä tämä outous  on tullut. Matkallaan he ystävystyvät Nuuskamuikkusen kanssa, joka kertoo Pyrstötähdestä ja he löytävät ison rotkon täynnä granaatteja. Tähtitornissa heille kerrotaan, että pyrstötähti laskeutuu Muumilaaksoon jo kahden päivän päästä. Muumipeikolla, Myyllä, Nipsulla ja Nuuskamuikkusella tulee nyt kiire kotiin. Kun seurue on palaamassa Muumilaaksoon he pelastavat Niiskuneidin angostuuran kynsistä ja ottavat Niiskuneidin ja Niskun mukaansa. He näkevät kuinka kaikki muumilaakson asukkaat ovat muuttamassa pois ja Muumipeikko jo ihan ehtii pelästymään, että myös hänen perheensä. Talonpeikko kuitenkin kertoo Muumimamman ja Muumipapan jääneen laaksoon odottamaan poikaansa.  Metsän läpi mentäessä iskee valtava myrsky ja seurue tapaa postimerkkejä keräävän Hemulin. Myrsky on niin voimakas, että kävellen ei ehdi enää perille, joten he ottavat Nuuskamuikkusen teltan esiin ja lentää sillä suoraan kotiin. Muumit lähtevät evakkoon Muumitalosta Nipsun löytämälle luolalle. Kun Pyrstötähti iskee, kaikki ovat hiljalleen luolassa ja miettii, onko koko maailma nyt tuhoutunut.

Matkalla tähtitorniin

Elokuva on hyvin samanhenkinen, kuin Muumilaakson Tarinat tv-sarja, mutta muutama virhe sarjan fanina tästä huomaan. Päälimmäisenä muutama hahmo, jotka eivät vielä edes asu laaksossa kun tämä tapahtuu eli kun matkalaisemme kohtaavat Muumilaaksosta pois muuttavia asukkeja siellä on seassa Kuuman Lähteen etsijät (jotka saapuivatMuumilaaksoon sarjan jaksossa Kuuma Lähde) ja Rouva Viljonkka Lapsineen (jotka muuttivat Muumilaaksoon jaksossa Tiukka Naapuri). Itse Muumipeikko ja Pyrstötähti kirjaa tämä noudattaa suht uskollisesti, mutta esim. Kaupassakäynti kohtaus ja sen jälkeiset tanssit tästä puuttuu kokonaan ja ainakin Tähtiornin juurella olevat tupakannatsat, joita tähtitieteilijät heittävät tornistaan on sensuroitu.

Tv sarjan fanina kiinnitän myös helposti huimiota elokuvan suomiääniin. Kaikki varmasti huomaavat, että Nipsun, Nuuskamuikkusen ja Niiskuneidin äänet on sarjasta vaihtuneet tähän. En pidä sitä pahana asiana, sillä en ole koskaan pitänyt erikoisesti Niiskuneidin äänestä sarjassa, sillä se on jotenkin liian kimittävä ja tyttömäinen. Misa Palander toimii mielestäni Niiskuneitinä hienosti, eikä vaikuta yhtään niin "blondilta" mitä Aila Svedberg televisiosarjassa.  Nipsun toimii minusta ihan hyvin Jyrki Kovaleffinä kuin sarjan Eero Ahreenakin. Samoin Nuuskamuikkuselle minulla on kaksi oikeaa ääntä; Timo Torikka ja Pertti Koivula. Kaikki muut äänet Rabbe Smelund, Matti Ruohola, Elina Salo, Ulla Tapaninen, Ilkka Merivaara, Tapio Hämäläinen ja Leena Uotila jatkavat samaa rooliaan tv-sarjasta luontevasti tähän elokuvaan.

Iltapalalla

Elokuvan taustat ovat mielenkiintoisia ja niiden tyyli on vähän erilaisempaa, mitä sarjassa. Tykkään tästä yksityiskohtaisuudesta enemmän ja taiteilijoiden kynän viiva näkyy selkeämmin esilä. Maalauksellista, mutta samaa henekä on kuin sarjassa. Taustat kyllä on rosoisemman näköisiä ja animaation tasosta huomaa, että ollaan siellä 80-90 luvun vaihteessa tätä tehty. Hahmojen väreihin on panostettu, varsinkin siihen kuinka niiden iholle heijastuu valoja ja värejä. Metsien ja Yksinäisten vuorten kuvaus on jännästi tehty, niissä on paljon pyöreitä muotoja. Musiikki on taasen tosi tunnelmallista ja tykkään kaikista kolmesta laulusta: Muumien Kaunis maa, Jo taivas sineen pukeutuu ja Rohkeus voitaa.

Pyrstötähti on myös hitusen ahdistava ja pelottava elokuva. Onhan sen ajatuksena, että jos pyrstötähti tänne osuu, niin tulee maailmanloppu. Meren katoaminen ja jokien kuivuminen on siitä konkreettinen asia, mitä tässä näytetään. Kun Pyrsttähti on sitten lopussa osumassa maahan, nähdään konkreettisesti kuinka puut lentää ja laiva hajoaa. Voisin kuvitella Muumitalonki tuossa ytäkässä menneen palasiksi. Ahdistus tulee elokuvassa myös muutoin parissa kohdassa esiin, siinä kuinka hahmot kiintyvät tavaroihin. Nipsu jää loukkuun graniittiluolaan, jossa hirviö on syömässä häntä. Tämä oli lapsena minusta todella pelottava kohtaus. Myös Hemulin liiallinen kiintymyt postimerkkeihin oli melkein tuhota hänet, onneksi Hemulit käyttävät mekkoja. Se oli hänen pelastuksensa. Lopussa kun Muumit ja ovat pakenemassa luolaan, niin Nipsu lähtee pienen kissan perään. Tässä tulee ilmi Nipsun hyväntahtoisuus, sekä tietty naivius. Tottakai hän haluaa kissan pelastaa, mutta samalla hänen oma henkensä on pahasti uhattuna. Välittävät ystävät Muumipeikko ja Nuuskamuikkunen ehtivät juuri ja juuri saada Nipsun takaisin turvaan.

Pyrstötähti ei osunutkaan

Suosikkikohtauksiani elokuvasta on Angostuurakasvi. On niin hupaisaa kuulla kun Nuuskamuikkunen ja NIisku koittavat keksiä pilkkanimiä kasville. Elokuvan lopun Muumipeikon huuto: "Meri on tullut takaisin!" on jotenkin korni, mutta samalla koskettava. Filosofi Piisamirotta vetää kuitekin tämän elokuvan komiikkapisteet, hänen filosofiansa on jotenkin niin paljon koomisempaa, kuin Nuuskamuikksen järkeily. Kaikki varmaan ovatkin kuulleen tämän klassikon: "Typerä nainen, ei siivoaminen mitään auta!"

Vaikka Muumipeikko ja Pysrtötähti on monien maiden yhteistuotantoa, pidän sitä silti hyvin suomalaisena elokuvana. Tässä kuvataan niin kauniisti maisemia; järviä, metsää, vuoria, laaksoa ja merta. Vähän ankean maailmanlopun teemana tässä kuitenkin käsitellään myös todella kauniita asioita kuten kodin turvallisuutta, ystävyyttä ja luonnon kunnioitusta.

Marnie - Tyttö ikkunassa

En yleensä pidä amimesta ja vaikka tässä viimosen puolenvuoden sisällä olen katsonut avomiehen pyynnöstä hänen kanssaan studio Ghiblin elokuvia, niin en vaan ole ymmärtänyt mitä hienoa näissä on. Olen kait liian syävsti ja kiintyneesti katsonut Disneyn animaatioita, kun se japanilainen tyyli ei vain pure minuun. Olen katsonut elämäni aikana monelaisia elokuva ja kaksi kaikista ahdistavinta (Henkien kätkemä ja Tulikärpästen hauta) on tullut Ghibliltä. Siksi pelkäsin vähän valmiiksi tätä uutta Ghibliä ja mietin, miksi ihmeessä lupauduin katsomaan tämän avomieheni kanssa jopa elokuvateatterissa. Yllätyin suuresti, kun Marnie oli niin hyvä, jopa niin hyvä, että sen voisi katsoa joskus uudestaan.

Marnie Tyttö Ikkunassa elokuvan suomijuliste

Anna on 12-vuotias, adoptoitu tyttö, joka kärsii masennuksesta. Hän tykkää piirtää, muttei uskalla näyttää kenellekkään piirustuksiaan. Koulussa kaverit sanoo hänen olleen ihan mukava, mutta todella hiljainen. Annan adoptioäiti lähettää Annan maalle saamaan raitista ilmaa (joka tekisi hyvää tämän astmalle, mutta tosiasiassa tietenkin pyrkii tämän saamaan laajempaa kaveripiiriä). Anna on aluksi vähän vastahakoinen, ei päästä ketään lähelleen, kunnes näkee läheisen huvilan ikkunassa Marnien. Siitä kertoo tämä tarina, jossa useaan kohtaan mietin, onko tämä kaikki totta, vaiko pelkkää Annan mielikuvitusta.

Eroa edellisiin Ghibleihin löytyy tämän lempeästä tyylistä. Ghiblit on tunnettuja hyvin fantasiamaisesta otteestaan, mutta Marnien tarina on hyvin ihmisläheinen ja siksi paljon samaistuttavampi ja minun makuuni parempi kuin aikaisemmat. Animaatio on hurjan kaunista, kaikki rakennukset, metsät ja maisemat. Tosin Ghibli on aina osannut tehdä kauniita maisemia. Tähän elokuvaan hahmoille oltiin saatu luotua jo kunnolla persoonaa, mikä on yleensä mielestäni suurin ongelma Ghiblin elokuvissa. Niissä on hahmoja, joille tapahtuu kummia, mutta ite hahmot jäävät etäisiksi. Tässä Anna ja Marnie käydään taas hvyin syväluotaavasti läpi, mikkä on heidän taustansa, unelmansa ja toiveensa.

Elokuva sisälsi minulle vain yhden ahdistavan/pelottavan hetken, eli sen kun tytöt olivat siilossa. Hyi kamala kun säikähdin sitä ukkosta! Oli pakko pitää silmiä kiinni ja ajatteli päässäni, että kunpa tämä kohtaus loppuisi jo. 

Marnie opettaa Annaa soutamaan

Yksi asia tässä elokuvassa kuitenkin häiritsi. Tyttöjen ystävyys kuvattiin kauniisti, mutta koin vähän liian vahvasti Annan ja Marnien välillä seksuaalisia viboja. Kun Anna ensimmäisen kerran nousee Marnien veneeseen ja Marnie opettaa häntä soutamaan, koen liian vahvna heidän läheisyyden. Myöhemmin yhdessä tanssiessa ja metsässä halatessa tämä toistuu. He myös puhuvat toisillensa enemmänkin rakastavaisina, kun syvinä ystävinä. Varsinkin kun elokuvan lopussa tapahtui tämä käänne (jonka pystyi kyllä jo puolivälissä arvaamaan), että Marnie on Annen isoäiti nuorena, tämä seksuaalinen sävy alkoi todella häiritsemään. Tosin, haluan ajatella sen niin, että kun Anna on aluksi masentunut ja vihaa itsenään, Marnien tavatessaan hän tapaa ja ihastuu häneen puolissa mitä hänellä itsellään on piilossa. Tavallaan hän ihastuu isoäitinsä luonteessa siihen samaan mitä hänellä itselläänki on, muttei ole vielä löytänyt sitä. Vähän sama tunne tuli kotimaisen Luokkakokouksen lopussa kun se Jaajon hahmo rakastui omaan lapseensa. Siinä tosin se ajatus antoi hahmolle vaan lisää itserakkautta. Tässä tapauksessa rakkaus antaa Annalle itseluottamusta ja kykyä ylipäätään rakastaa itseään.

Todella positiivinen yllätys ja voin tätä suositella niille, jotka ei yleensä aniemsta pidä.