Tytöt, Tytöt, Tytöt

Yksi päivä Finnkino kysyi sivuillaan, mikä tämän vuoden elokuvista on ollut paras tähän asti. Minulla se on selkeä; uusi kotimainen Tytöt, tytöt, tytöt (eli lyhemmin Tytöt). Olin elokuvaa kohtaan aika skeptinen, sillä ohjaaja Alli Haapaasalon aikaismepi Syysprinssi oli minulle ihan kamala pettymys. Tytöistä tykkäsin jo trailerista ja sen luomasta fiiliksestä. Siksi menin katsomaan Tytöt hyvin avonaisin mielin. 

Elokuvan Tytöt ovat Mimmi, Rönkkö ja Emma. Tytöt elävät tyttöjen elämää. Mimmi ja Rönkkö on yhdessä koulussa ja työskentelevät kahvilassa. Jotain säpinä vähän kaivataan ja kahvilassa Mimmi kohtaa Emman, jonka pöydästä he saavat kutsun Emman juhliin. Vaikka Mimmi ja Rönkkö ei sieltä tunne ketään, he lähtevät mielenkiinnolla mukaan. Mimmi kiinnostuu Emmasta ja heillä komppaa kemiat yhteen. Rönkkö taasen janoaa seksuaalisia kokoemuksia ja on aidon ujo ja arka niitä kokeillessaan ja etsiessän. Juoni kulkee kuitenkin Emman ja Mimmin suhteeessa, joka on alkuhuumaa. Mimmi kipuilee myös vanhempiensa uusperhettä vastaan ja Emma paineita taistoluisteluharrastuksen puolelta. Rönköllä taasen on maine vähän roisina persoonana, ja hän kokee painetta seksuaalisuuden ja sen kokemuksien kanssa. Näistä ihanan dramaattisista kohtauksista koostuu elokuvan juoni, eikä se haittaa yhtään. Tämä elokuva ei ole juonivetoinen elokuva, vaan sykähdyttää tematiikallaan ja aidolla kuvauksellaan, tyttökuvauksella. 

Elokuva sijoittuu kolmeen eri viikonloppuun, joten perinteisen juonen kulun puutteesa se leikittelee enemminkin rakenteella. Se on tuore ratkaisu ja sopii oikein hyvin tähän nuorten tematiikkaan ja aiheen käsittelyyn. Kolme viikonloppua sopii hyvn kolmiosaisen näytelmän rakentamiseen. Aluksi Mimmi ja Rönkkö kokevat asioita kahden, mutta sitten tarina venyttää Rönkön kasvun omiin kohtauksiin ja Mimmin ja Emman omaksi duokseen. Vasta elokuvan lopussa Emma ja Rönkkö ovat samassa kohtauksessa, joten selkeästi Mimmi on elokuvan päähahmo, jota Emma ja Rönkkö tukevat. Molemmat saavat kanssa ihan omat ehjät  tarinat, mikä erottaa sen etteivät he ole tarinan sivuhenkilöitä. He ovat pääosia siinä missä Mimmi, vaan pienemmissä sellaisissa. 

 Pidin elokuvasta kovasti, vaikka omat nuoren aikuisuuteni vaiheet ja kapina-ajat ovat jo ohi. On kuitenkin mukava hukkua näihin tuntemuksiin ja kokea ja samaistua niihin tunteisiin, ajatuksiin ja epävarmuuksin mitä henkilöt kokevat. Tämän kaltaisen elokuvan olisin halunnut nähdä siinä parikymppisenä. Pidin myös todella paljon siitä, että Mimmin ja Emman suhde oli kuvattu ensisijalla ensirakkauussuhteeksi, eikä lesbosuhteeksi. Kotimaiset elokuvat ovat tehneet tätä ennenkin todella onnistuneesti, esim. Kanelia kainaloo Tatu ja Patu elokuvassa. Se että pariskuntana on kaksi naista on kuvattu yhtä luontevasti, kuin että sinä olisi nainen ja mies. Tämä on mielestäni oivallinen keino saada avartuvuutta ja käsitellä nuorten rakkautta ja läheisyyttä elokuvassa. 

Isot pointsit annan vielä näyttelijöille. Aamu Milonoff Mimminä, Eleonoora Kauhanen Rönkkönä ja Linnea Leino Emmana ovat mainioita. Heistä huokuu jokin tuoreus ja aitous. Ehkä Rönköstä pidin eniten, sillä hän on se hahmo, johon koin samaistumispintaa voimakkaiten. Epävarmuuksien ja seksiajatusten kuvaaminen hänen kauttaan oli samanalista mitä itse ajattelin sinä aikuisuuden kynnyksellä. Siksi tämän elokuva voisi hyvinkin näyttää kaikille lukioikäisille tytöille. Loppuvuoden elokuvatarjonta saa olla aika kovatasoista jos menee yli ihanien Tyttöjen!

Miss Farkku Suomi

Pahemmin en ole Kauko Röyhkän musiikkiin paneutunut ja vielä vähemmän hänen kirjoihin. Tiesin kuitenkin, että hänen kirjastaan Miss Farkku Suomi tehdään leffa ja sainkin kerran kysyä kirjailijalta miltä tämä tuntuu. Vastaus taisi olla: "Ei oikein miltään, leffa on kuitenkin ihan itsenäinen teos kirjasta." eikä Röyhkä ole itse ollut mukana sen tekemisessä. Kävin katsomassa Miss Farkku Suomen leffateatterissa ja olin silloin vasta mutaman vuoden asunut Pirkanmaalla. Miss Farkku Suomesta tuli minulle kotiseutuelokuva, sen verran hyvin Oulun tunnelma on leffaan saatu luotua.

 
Välde asuu Oulussa äitinsä kanssa. Naapuriin muuttaa venhoillislessuperhe, jonka kaksi poikaa pääsee elämään ns."tavallista elämää" Välden kautta. Välde on jonkin sortin anarkisti, muttei kuitenkaan punkkari. Lou Reed on hänen idolinsa ja ajatusmaailma heijastuu kouluaineisiinkin. Jumppatunnilla copperin testi vedetään sammareissa ja kauniin tytön Piken kotihipoissa eristäydytään muista. Koska Välde on pihkassa Pikeen, hän päättää luoda itelleen rock identiteetin, sillä rokkarit saa naiset. Kun naapurin pojat ihastelevat Anttlan rintsikkakuvastoa, niin Välde tutustu Sasuun, alkaa soittaa skittaa ja liittyy Sasun Torttu yhtyeeseen. Muut kuin Sasu ei välitä Välden tekemisistä biisesitä, niimpä bändikaverit vaihtuvat. Sasu tosin hengaa punkkari Ankin kanssa, joka ei Väldestä piittaa pierun vertaa. Tortun rummuissa on taas jätkä joka sanoo leffassa ehkä vaan yhen replan, mutta on kuitenki Jazzopiston käynyt kaveri. Aina välillä Välde kohtaa PIken, mutta koska Pike on miss Farkku Suomi ja saa kaiken ihailun, pääsee Suosikin kanteen ja Kalevan mainoksiin ja jopa Lontooseen, niin miksi hän valitsis Välden? Siksi Välde ajautuu jonkun rnadomi Karan luokse, joka on reilusti häntä vahempi. Karan ukko Ana on joku musatuottaja, joka saa Välden houkuteltua Tortusta Flash yhtyeeseen. Kuusisaaren (eli Qstokin esiasteen) festareilla Välde alkaa Flashin keikalla vetää omia biisejä, joista niin yleisö kuin Anakin tykkää, sekä Pike, joka on tullut kanssa kuuntelemaan. Siellä hän tajuaa, että hän on ollut Välden muusa. Keikan jälkeen Pike koittaa lähes epätoivoisesti päästä Välden luo, mutta koska näkee tämän poistuvan Karan kanssa, niin unohtaa koko homman. Väldestä tulee ihan kunnon stara ja Oulu alkaa jäämään pieneksi. Pike lähtee tanssileirille ja Välde jättää hälle kotiinsa soittopyynnön, nyt kun puhelin on hankittu. Pike ei kuitenkaan ehi saamaan pyyntöä, vaan kuolee automatkalla. Välde ei mene hautajaisiin, mutta saa Piken pikkusiskolta tämän päiväkirjan. Kun Välde on junassa matkalla Oulusta eteläisiin maisemiin tekkee levyä, hän avaa päiväkirjan ja saa lukea Piken käymisestä ekalla Oulun pizzerialla ja olevansa rakastunut...

Tulleeko tästä meiän Pirjosta Miss Farkku Suomi?

Jotenki muistelin elokuvan olevan parempi, mutta nyt tällä katsomiskerralla tuntui vähän tussahdukselta. Ehkä silloin ekoilla katselukerroilla tuo 70-luku hurmasi minut mukaansa, mutta nyt kun sitä on tottunut katsomaan, niin en keskittynyt sen tuomaan huumoriin vaan enemmän juoneen. Leffassa on kaikki tehty jotenkin käsikirjamallisen oikein, mutta joku puuttuu, se mikä koskettaisi katsojaa. Taisin olla silloin leffan valmistumisvuonna vielä lähempänä tätä hahmojen ikäluokkaa, että pystyin samaistumaan näihin teiniunelmien tunteisiin. Biisit on edelleenkin hyviä ja meneviä, siitä ei ole kyse. 

Naapurin pojat sai isältänsä selkään, kun painatti Välde paidat

Näyttelijät ovat kanssa kelvollisia: Mikko Neuvonen Väldenä on uskottavan ujo, Sanni Kurkisuo kanssa ujo, mutta nätti. Niin koen Piken hahmon olevankin. Pirkko Hämäläinen Välden äitinä vähä harmittaa, kun hänellä on niin vähän ruutuaikaa. Sasua näytteevä kaveri on ihan jees, vaikka olen kuullut että luonnossa hän on hirveä kyrpä. Rumpalia näyttelee Olavi Uusivirta. Hän on avan kuin Olavi Uusivirta. Haluaisin uskoa, että Olavi osaa näytellä, mutta en ole vieläkään nähnyt häneltä kunnon rooleja. Harmi sinänsä, sillä olen nuorempana ollut Olavin vanhemman tuotannon fani. Piken outo pikkusisko, Kara ja Ana ovat hahmoja, joiden fokusta tarinassa en ymmärtänyt lainkaan. Ilman näitä hahmoja tarina pysyisi samana, ehkä jopa selkeämpänä ja dynaamisempana.  Paras rooli leffassa on lestadiolaispikkupojat, jotka on tosi hurmaavia. En tiedä miten he sen tekevät, mutta heissä on kyllä tän leffan Oululaisuus niin esillä. Vielä pikku rooli pitää mainita, eli Ville Myllyrinne liikunnanmaikkana. Vaikka hän ei ole paljoa esillä, niin tämä kohtaus vie minut suoraan yläasteen liikan tunteihin; osa tyypeistä kävelee copperin farkut jalassa ja toinen osa juoksee hikihatussa. Pihalla on kauhea loskapaska ilma ja ensiviikolla lähetään pellaa jalkapalloa. 

Tää on cooperin testi

Vaikken ole itse ihan Oulusta kotosin (mutta tarpeeksi läheltä) niin tunnistan silti muutamia ulkokuvauspaikkoja. Oulun murre on isona osana tuotu leffaan esille ja se on jännä, kun siinä ei ole mitään erikoisia sanoja, kuten stadin slangissa (onnikkaa ja sontikkaa lukuunottamatta.) Oulun murre tulee sanojen lausumisesta: kaksoiskonsonanteista, nää- sanan käytöstä ja sanojen ja tavujen painotuksista. Kun Sasu sanoo Väldelle: "No nää näytit iha ääliöltä!" se on puhdasta Oulua se. Toinen paras repla on tää: "Tuu Liminkaan, sieltä nää löyät ihimisen".

Tv-suosikkejani: Samu Sirkan Joulutervehdys

Jouluaattoisin monilla on traditioita. Minulla se on tv-joulusuosikkini eli Samu Sirkan Joulutervehdys

Ensikosketus:

 Oli joulu 1998. Isäni oli kuollut kyseisen vuoden keväänä ja opettelimme elämään siskon ja äitin kanssa kolmisin. Pumpuli kissamme oli saapunut meille juuri joulun alla ja joulupukki ei enään käynyt kylässä. Siinä joskus seittemän aikaan avasimme joululahjoja ja päätettiin hetken mielijohteesta avata telkkari. Sieltä tuli Disneyn piirettyjä Samu Sirkan Joulutervehdyksen muodossa. Ohjelma jäi taustalle pyörimään. Vuoden kulttua taas kävi näin ja kolmantena taisimme ajoittaa tarkasti lahjahetken Samu Sirkan ympärille. Niin siitä muodostui meidän perheelle perinne.

 Mikä Samu Sirkan Joulutervehdys?

Samu Sirkan Joulutervehdys on jakso tv-sarjasta Disneyn Ihmeellinen maailma, vuodelta 1958. Jakson alkuperinen nimi on From all of us to all of you, jolla Disney (onneksi) vieläkin mainostaa joulutuotteitaan, kuten viime vuoden Disney+ jouluelokuvia. Ohjelmaa on näytetty 70- ja 80 -luvulla Suomessa, mutta vasta 90-luvulla se on vakiintunut television jouluohjelmaksi kolmoselle. Joka joulu katson aina Joulupukin Kuumaa Linjaa, Lumiukkoa ja Samu Sirkkaa.

Ohjelman kulku: 

 Ohjelma alkaa Helinä Keijulla, joka taikoo joulukortin auki. Siellä Mikki Hiiri soittaa pianoa, kun Samu Sirkka toivottaa heiltä kaikiltä meille kaikille oikein ihanaa joulua. Samu Sirkka siis toimii tämän Disney koosteen houstina. Vähän maasta riippuen ohjelman lyhytelokuvat ja pätkät Disneyn klasskoista vaihtuvat, mutta ainakin nämä on Suomen ohjelmassa mukana: 

- lyhytelokuva Pluton Joulupuu: Mikki Hiiri ja Pluto etsivät joulukuusen ja koristelevat sen. Kuusen mukana tulee pari kutsumatonta vierasta, eli Tiku ja Taku. Kun he kävelevät Mikin joulukuusessa, siinä on jotain maagista. 

- lyhytelokuva Aku Lahjapakkaajana: Tämä on mielestäni avan hulvaton lyhäri, sillä torven ja Akun dialogi on ihan hulvaton. Varsinkin repliikki; "Yhtiömme eiiiii ole tyytyväinen." Haluaisin kovasti pästä työskentelemään tuohon tehtaaseen.

- Ote elokuvasta Kolme Cabarelloa: Panchito on antanut Aku Ankalle lahjaksi Pinjatan ja kertoo Mexicolaisesta perinteestä, Posadasta. Siinä lapset etsivät suojaa ja turvapaikka kantaen mukana Marian ja Josefin kuvaelmaa. 

 
- Ote elokuvasta Kaunotar ja Kulkuri: Kaunotar tuli perheeseen jouluna ja vuosi on vierähtänyt ja nyt hänellä ja Kulkurilla on neljä suloista pentua. Tupsu ja Jalo tulevat jouluvierailulle, jossa on aivan ihana tunnelma. Lähettihän Hanna-täti heille koirankeksejä.

- Ote elokuvasta Tuhkimo: Walt Disneyn itsensä suosikkikohtaus, kun Tuhkimo saa maailman kauneimman mekon ylleen ja kurpitsavaunut.

- Ote elokuvasta Peter Pan: Peter Pan on lentänyt Leenan luokse etsimään varjoaan, jonka kerran sinne hukkasi, kuunnellen salaa tarinoita itsestään.  

- Ote lyhytelokuvasta Small One: Small One lyhytelokuva on julkaistu suomessa kokonaisuudessaan Disneyn Joulukalenteri dvdllä. Elokuvan loppu on jouluinen, sillä pikku poika myy Small One aasinsa Josefille, että se voi auttaa kantamaan Marian Beetlehemiin. Poika on kokenut kovia huonoilla aasikaupoilla, sillä toivoo uuden omistajan pitävän huolen rakkaasta Small Onesta. Josef vaikuttaa kiltiltä, joten Small One saa hänestä uuden omistajan.

 

Lopuksi tulee aina Disneyn joululahja: pieni pätkä tai teaser uusimmasta Disney elokuvasta. Vaikka koko muu ohjelma on englannin kielinen, niin tämä kurkistus uuteen elokuvaan on aina suomeksi. Tänä vuonna veikkaan sen olevan elokuvasta Encanto. En olekkaan sitä vielä nähnyt.
Ihan lopuksi Samu Sirkka istahtaa ihanan kynttilänjalan reunalle ja laulaa When you Wish Upon A Star Disneyn hahmojen tullessa ympärille. Lopulta Samu Sirkka toivottaa Hyvää Joulua Meiltä Kaikilta Teille Kaikille

 
Ohjelman tärkeimmät hetket: 

Minulle se on heti ohjelman alku. Pluton joulupuu on niin kaunista katsottavaa. Lahjapakkaus taasen aina naurattaa kovasti. Tuhkimon pukua jaksan aina ihastella ja Kaunottaren ja Kulkurin kodissa on oma, jouluinen tunnelmansa. Small One oli ennen minulle tärkeämpi pätkä, sillä en ollut nähnyt koko elokuvaa. Nyt kun olen, niin sen hohto on vähän jo laantunut. Uuden elokuvan teaseria odotan aina innolla ja kyllä vähän herkistyn Samu Sirkan laulaessa, sillä yleisöksi tulee niin klassisia hahmoja, Disney hahmoja. Diseyn taikaa. 

 
Samu Sirkan Joulutervehdyksen merkitys: 

Olen monesti koittanut pohtia ja miettiä, miksi tämä on noussut minulle paljon suurempaan asemaan kuin mikään muu jouluohjelma. Siihen varmasti vaikuttaa se, että sydämeni lyö Disneylinnan tahtiin ja olen kasvanut Disneyn animaatioiden kanssa. Se on vaan se meidän perheen juttu ollut aina. Jouluaattona ollaan tuosta ekasta katsomiskerrasta lähtien aloitetu joululahjojen avaaminen aina Samu Sirkan ohjelman aikaan. Sinä paketteja availlessa ja lahjoja ihastellessa voi aina seurata sitä hyvää piirettyä ja mainoskatkon ja Peter Panin kohdalla keskittyä seuraavaan pakettiin. Lapsuuden kodissani meillä oli taoana, että minä istuin lattialla kuusen vieressä ja sillä hetkellä kun ohjelma alkaa, alan kaivaa lahjasäkeistä paketteja ja aina annan vuorollaan yhden siskolle, yhen äitille ja yhen itelle. Sitten niitä availlaan ja annan paketteja lisää, kunnes säkki on tyhjä ja yleensä silloin ohjelmakin on loppusuoralla. Nykyään kun lahjan saajoja on vain minä, mieheni ja kissa niin ensin jaan paketit kaikille kolmelle ja ohjelmaa katosessa avaan varovasti yhden kerraallaan.. Samu Sirkka toimii siis minulle eräänlaisena Joulupukkina, kun Pukki lakkasi käymästä. Isähän sen oli aina ennen kutsunut paikalle. Samu Sirkka on meillä korvannut punanutun ja antaa omalla ohjelmallaan minulle ihanan jouluntunteen. Kaikesta muusta varmasti voisin jouluaattina luopua, mutta en Samu Sirkan Joulutervehdyksestä.  

Tv-suosikkejani: Rakastuin mä luuserin

Elokuvien ohessa on tullut monenmoisia televisiosarjoja vuosien varrella seurattua. Jotkut niistä on painautunut ikuisesti mieleeni koskettavien tarinoiden tai herskyvän huumorin takia. Tässä osiossa esittelen suosikkisarjojani ja koitan pohtia, mitkä asiat kyseisessä sarjassa vetoaa minuun, niin että vuodesta toiseen haluan katsoa samoja jaksoja, joita olen niin monen monta kertaa jo elämäni aikana nähnyt. Katsottavakseni valikoitui pitkästä aikaa sarja Rakastuin Mä Luuseriin, joka tuli Yle kakkoselta vuonna 2005. Sarja on tällä hetkellä katsottavissa Yle Areenasta, mutta on julkaistu myös dvd:nä.

Sarjan dvd:n kansi

Nylon Beatin alkuperäinen Rakastuin Mä Luuseriin

Ensikosketus: Katsoin yläasteikäisenä Laura sarjaa ja sen jatkoa Laura Kesäleirillä ja Laura Kaupungissa. Viimeisimmän sarjan nauhoitin videolle ja viimeisen jakson perään television kuuluttaja mainosti että nyt alkaa uusi nuortensarja Rakastuin Mä Luuseriin. Saman niminen Nylon Beatin kappale on minulle tuttu, joten jätin tallennuksen pyörimään. Tästä alkoi tykkäämiseni, nauhoitin koko Luuseritarinan sarjan videolle. Heti ensimmäisen jakson värikylläisyys, pienoismaalmat ja Naikkairin biisi tunnarina jäi vahvasti mieleen. 

Juoni: Iina Nikko on koko Hämeenlinnan lyseon coolein ja suosituin tyttö. Hän on lukion toisella ja parhaana kaverina on Outi. Vaikka Iina on paras ja suosittu ja kaunis, niin koulussa ruotsin kanssa on ongelmia. Äiti keksiikin ratkaisun; hankitaan Iinalle kotiopettaja. Iina on seurustellut kovan ja komean Maken kanssa, mutta saa kuulla Outilta huhun, että Make oltaisiin nähty ex-Helenan kanssa yhdessä, muka kahdestaan. Iina tulee heti mustasukkaiseksi, tosin itse hän Maken Helenalta vei. Outi keksiikin, että Iinahan voisi hankkia rakastajan, näin kaikki näkee että Iina jättää Maken, eikä Make Iinaa. Mutta kuka olisi tämä salaisen rakastaja? Tietenkin uusi ruotsin kotiopettaja. Kun Iina avaa uudelle kotiopettajalle oven, järkytys on suuri. Äiti on palkannut kotiopettajaksi luokan, ei koko koulun, ei kun koko Hämeenlinnan pahimman luuserin, Hemmon. Mutta kaikista pahinta on se, että ruotsin tunnin jälkeen Iina rakastuu luuseriin. Ja Iina, tämä oli vasta alkua. 

 Kaunis Iina peilailemassa

Jos katsotte sarjaa vielä Yle Areenasta, niin tästä eteenpäin ei kannata lukea, spoilaan nimittin koko sarjan juonen. Iina siis rakastuu Hemmoon, myös Hemmo rakastuu Iinaan. Helena, joka on siis kympintytön abi, koittaa itsaria ja saada Maken takas. Make on täys ääliö ihan koko sarjassa, mutta yllättäen koko tarinan pahikseksi nouseekin Outi Iinan varjosta. Outi kirjoittaa kahdessa jaksossa Iinalle tunnutstuskirjeen, joita kirjoittaessaan itsekin koittaa selventää itselleen miksi tekee niin kuin tekee. Kaiken syyksi paljastuu, että Outi on lesbo, joka on itsekkin rakastunut Iinaan, mutta ei uskalla tätä tunnustaa ja hän ei halua olla friikki. Epänormaali, Outo, Luuseri. Se on kaikkien pelko tässä sarjassa. Minulla kesti nuorena kauan tätä tajuta, ennen kuin aikuisiällä tajusin Outin repliikin: "Tämä on Hämeenlinna, eikä mikään Fuckin Åmal." Ihan viimeisissä jaksoissa Outi koittaa kanssa Helenalle avautua lesboudesta, mutta viime hetkellä korjaa sen lestaadiolaiseksi. Sehän on ilmiselvä hätävale. Vasta sarjan lopussa Outi näytetään onnellisena toisen naisen kanssa. 

Sarja päättyy kuitenkin onnellisesti. Helena kirjoittaa ylioppilaaksi, Make pysyy edelleen tyhmänä ja Iina hyväksyy kohtalonsa. Hän tekee lakkiaisissa melodramaattisen eleen ja pyytää Hemmoa kaikkien nähden mukaansa. Hemmo ja Iina ovat julkisesti yhdessä, aina siihen asti kunnes Hemmo lähtee vaihto-oppilaaksi jenkkeihin. Rakkauskirjeet kuitenkin kulkevat ja abivuonna Iina pärjää ruotsissa. Hän myös pärjää pääsykokeissa ja pääseekin Turun Yliopistoon opiskelemaan. Hemmon tultua takasisin matkalta,  molemmat etsivät toisiaan kissa-hiiri periaatteella, mutta onneksi vanhemmat ovat sen ikäisä, että he eivät ymmärrä. Iina ja Hemmo lupaavat muistaa toisiaan.  

Iina on kutsunut Hemmon klubille

Make

Miksi juuri Rakastuin Mä Luuseriin: Suomessa tehdään ihan liian vähän tv-sarjoja nuorille, jotka sjoittuvat nuorten elämään. Tämä tarina sijoittuu lukioikäisten rakkaus- ja kaverisuhteisiin. Heidän tunteisiinsa ja ajatuksiinsa. On ilmiselvää että vaikka kastiajatukset ja omat piirit ovat tärkeitä, niin ihmiset ovat loppujen lopuksi samanlaisia. Luuseri Hemmo opettaa Iinalle ruotsin lisäksi muistamaan asioita vielä vuoden päästkin ja pitämään asioita tärkeänä. Iina taas opettaa Hemmoa olla olematta liian aikuinen liian varhain. Sarjassa käydään paljon hyviä, ja jopa filosofisia keskusteluja siitä mikä on tärkeää nyt ja miten se sama asia voi olla tärkeää ensi vuonna. Kuinka nuoruus on kasvamisen ja oppimisen aikaa. Monta sataa syytä menettää elämänsä nainen ja kuinka kirjoittamalla helpotetaan omaa oloa. Eikö kaikkien omanelämänkerrallisten tarinoiden ja päiväkirjojen tarkoitus ole että niitä luetaan? Ekö tärkeintä olekkaan hyvä meininki?

Rakastuin Mä Luuseriin on myös siitä erilainen sarja, että se rikkoo perinteisen draamasarjan esittämistä. Sarjassa on siis 12 osaa, joissa on yhteensä 5 kertojaa, eli 5 näkökulmaa. Tarinan kertjojina ovat tietenkin Iina, Hemmo, Outi, Helena ja Make. On mielenkiintoista kun joka kertojan kohdalla näytetään heidän siviilielämä kotona, heidä perhettään, huonettaan, suhdetta sisaruksiin ja harrastuksia/työntekoa. Iinan kohdalla asutaan pienessä, pinkissä kerrostalossa, jossa äiti haluaa muuttaa ja isä huutaa; Rauha, rauha. Hemmo taas elää sinisessä huoneessa Star Wars ja scifi juttujen ympäröimänä, Outi murjottaa violetissa valtakunnassaan luukuttaen NIghtwishia, Helena rustaa päättäjäispuhella vaaleansinisessä seesteisessä huoneessa ja juttelee Robbie Williamsin taululle. Make taasen käy taisteluaan armeijan harmaissa. Nämä kodit ja ympyrät missä hahmot elelevät, kertovat jokaisesta enemmän, mitä perustarinamme koulumiljöössä ja discossa antavat ymmärtää. 

Ruotsintuntia ja filosofiaa

Rakenteesta vielä, kun joka jaksolla on kertoja, niin jokaisen jakson sisältö aina limittyy entiseen ja tuo jotain uutta. Näin tarina on hyvin monikerrokseinen. Ainakin ensimmäisen klubi-illan näkökanta saadaan kuulla niin Iinalta, Hemmolta, Helenalta kuin Makeltakin. Kun sarjaa katsoo putkeen, niin se tuntuu ehkä vähän toistuvalta, mutta taasen se antaa enemmän kun huomaa miten jokainen hahmo kokee eri tilanteen eri tavalla kuin muut. Kaipaisin tälläistä moniulotteisempaa näkokantaa useimminkin tv-sarjoihin. 

Visuaalisuudelaan Rakastuin Mä Luuseriin myös poikkeaa muista sarjoista. Hahmoillamme on jokaisela omat selkeät värit, jotka näkyy kodeissa ja pukeutumisessa. Iina on räikeä pinkki, jota korostetaan mustalla ja punaisella. Alussa sarjassa hän käyttää vahvaa meikkiä, lopupuolella Iinan meikkaus vähenee ja kouluun mennään tennareissa eikä korkkareissa. Hemmo taasen on sininen ja keltainen, hyvin arkinen luonnonkiharoineen. Outi on vahvasti violettin ja mustaan gootahtava, mutta sisimmältään hän haluaisi olla valtavirtaa. Goottivaihe ja vanhempien ja sisarusten kapinointi on Outilta keino koittaa selviytyä oman salaisuuden pitämisestä, sillä viimeisessä jaksossa hän on ihan erilainen kun on jo hyväksynyt itsensä. Abiluokan Helena on kuin hiiri, valkoinen ja läpinäkyvä, kiltti ja tottelevainen. Ei sellaista kukaan jaksa katsoa ja itsekkin hän huomaa sen. Helena ei kuitekaan osaa olla ilkeä vaikka haluaisi. Make taasen on vihreä, avoin kaikille ehdotuksille, sillä hänelle tärkeintä on vain hyvä meininki. Visuaalisuudesta mainitsen vielä Hemmon ja hänen isänsä erikoisen harrastuksen, eli junaradan tekeminen. Heillä on kellarissa isän kotiviinin lisäksi koko Hämeenlinnan kattava junarata, jonka kautta hienosti leikaaan eri kohtauksiin ja Hemmon ollessa vaihto-oppilaana myös näyteetään hyvin ajan kulua. Junarata on todella upean näköinen ja vahva pinkki korostaa rakennuksia.

Iina ja Hemmo koittavat saada toisinsa yhteyttä

Näyttelijät: Kun sarja alkoi, minulle siitä oli tuttua vain ohjaajan nimi. Kaikki näyttelijät olivat minulle uusia. Helenaa näyttelevä Helena Rängmannin tedän olleen Uudessa Päivässä, samoin kuin Makea esittävä Panu Mikkola. Uutta Päivää en ole koskaan katsonut, enkä taida tulla katsomaan. Mikkola onkin minulle tutumpi Herra Tokmannina. Outin roolissa olevaa Hanna Juvosta en ole missään muualla harmikseni nähnyt. Lasse Poser on myös minulta olla kadoksissa mutta hän on mukana uudessa Fuckin with Nobady elokuvassa, jonka varmasti joskus tulen katsomaan. Sara Melleri on jatkanut näyttelemistä, Matti elokuvassa hänellä oli pieni roli ja Jussi-palkinnon hän saikin ansiokkaasti elokuavsta Sisko Tahtoisin Jäädä. Melleri näytteleein kyseisessä elokuavssa hyvin, mutta samaa ei voi sanoa muista. Uusimpana Sara Melleri näyttelee Kikkaa Kikka elokuvassa, jonka varmasti tulen katsomaan kun se valmistuu. Pienissä sivuosista sarjassa tunnistan Iinan Isänä Aimo Räsäsen, jonka olen teatterissa nähnyt ja Hämeenlinnan Lyseon Rehtorina on Kari Hakalan, jonka jokainen meistä muistaa parhaiten Metsolan Erkkinä. Maken omassa jaksossa piipahtaa yksi suosikkinäyttelijöitäni Armeijan Harmaissa, nimittin Kari Hietalahti.  

Mieleenpainuvimmat kohtaukset:
- Outi kirjoittaa kirjettä ja kuvittelee, kuinka Simo Frangen on heidän koulubussissaan
- Outi muistelee kuinka hän ja Iina lukee koulun aamunavauksessa miestenlehtiä huohottaen
- Kun Hemmo ja Iina luottavat toisiinsa ja Iina haluaa luotella Hemmon kanssa koulun välinevarastossa
-  Ollaan Iinan ihanan pinkissä huoneessa
- IInan äiti hyökkää Iinan huonseeseen huutamalla: "Mitä Make teki?"
- Iina ja Outi ovat koulun liikuntatunnilla spinningissä
- Hemmo esittelee Iinalle ekaa kertaa junarataa
- Iinan ja Hemmon ensisuudelma
- Make armeijassa juttelee hilpän kokelaksen kanssa naisasioistaan ja kokelas kutsuu itseään kaikkien janoisten sankariksi
- Hemmo avautuu Iinalle kuinka häntä harmittaa kun tuli voitettua lotossa, mutta ei osaa mennä veikkauksen toimistolle (tää juttu ei telle avaudu, jotka ette ole sarjaa nähnyt!)
- Iinan ja Hemmon loppusuudelma sydämen keskellä

Iina ja Outi pitää hulvatonta aamunavausta

Sinkkuelämää Ystävykset

 Aloitin tänä keväänä uudeleen Sinkkuelämää maratonin. Aikaisemmassa Sinkkupostauksessa kerroin sarjasta yleisesti ja sarjan parhaista miehistä. Tällä katsomiskerralla kuitenkin syvennyiin enemmän meidän päänelikkoon ja pohdin pitkään hahmojen piirteitä ja millaisessa vuorovaikutuksessa he ovat toisiinsa. Kun taas peilaan itseäni hahmoihin, huomaan helpoiten samaistuvani Samanthaan. Hän ei kuitenkaan ole suosikkihahmoni.  Tervetuloa siis Sinkkuelämää ystävsten analyysiin.

 Carrie Bradshaw

 

Sinkkuelämässä on yksi päähenkilö; se on Carrie. Carrie harrastaa muotia, syö ulkona, tapailee miehiä ja kirjoittaa niistä kolumnissaan Sex And the City, mikä on siis sarjan nimi. Vaikka paperilla meidän päähenkilömme kuulostaa mielenkiintoiselta, sitä hän ei ole. Carrie on nimittäin ehdottomasti sarjan tylsin hahmo, sekä samalla epärealisin. Kuka pystyisi jollain lehtikolumnilla maksamaan kalliit vuokrasäädellyt asunnot Ney Yorkin ytimessä, ostaa kasoitain kenkiä ja syödä aina ulkona? Sekä kuka hullu hylkäisi Mr. Bigin niin monta kertaa?

Alkuun sarjassa vilahti erilaisia ihmisiä pohtimassa Carrien seksiin liittyvää asiaa. Alhaalla luki hahmon nimi ja ammatti. Tämä tyyli jäi jo sarjan ekalla kaudella pois ja ehkä hyvä niin. Alkuun se toimi, mutta se ei tuonut draamaa sarjaan. Pian sivuhahmoista selkisi, että Carrie porukkaan kuuluu Charlotte, Miranda ja Samantha. Tytöt tapailevat toisiaan pääasiassa yhdessä. Koska sarjaa kuvataan Carrien silmillä, niin katsojalle näkyy nimen oman se puoli, että ystävät olisivat ystäviä vain Carrien kautta.

Useaan otteeseen Carrie painottaa Mirandaa juuri parhaaksi ystäväkseen. Miranda ja Carrie ovat hyvin vastapainossa toisiinsa, vaikka kumpikin ovat enemmän tai vähemmän urasuuntautuneita. Samalla myös Miranda ja Carrie loukkaavat toisiaan eniten. Carrielle on todella tärkeää saada kuulla Mirandan tuomio omista poikaystävistään ja Miranda taas aina ensimmäisenä paniikissa soittaa apua Carrielta, esim. silloin kuin venäytti niskansa kylpyhuoneessa. 

Carrie ja Charlotte taasen ovat molemmat ehkä välillä vähän liiankin hepsankekkoja ja vanhanikaisia. Osassa seksin menevissä jutuissa molemmilla on yhtä jyrkät ja vanhoilliset ajatukset. Yllättävää kyllä, Charlotte enemmän konservatiivisena kuitenkin uskaltaa heittäytyä uuteen, Carrie taas ei. Tämän huomaa esim. heidän suhteestaan lesboihin. Kun Carrie haluaa pitää hauskaa, niin paikalle täytyy kutsua Samantha. Samantha saa biileet toimimaan, mutta toimii myös Carrien olkapänä ja ehkä ymmärtää myös parhaiten Carrien miestarpeita. 

Carrien suosikkimekkoni

Ystävänä Carrie on kuitenkin aika vittumainen ja itsekäs. Hän ei tule aina tapaamisiin ja peruu ne viime hetkellä miesten takia. Omille synttäreille kun ei saavu ketään, niin tämä ei edes välitä että muut yrittävät tulla. Raha-apua ruinataan kavereilta, mitä itse en voi käsittää. Ystävyyttä ja rahaa kun ei koskaan saisi sekoittaa keskenään. Carrie on pitkävihainen, eikä anna helposti anteeksi, mutta hänelle kyllä täytyy antaa. Carrien huumori on kanssa sellaista mitä en ymmärrä. Monesti hän kertoo mukahauskoja vitsejä, jotka menee minulta vain ohi. Sori Carrie, vaikka sarja kertoo sinusta, niin olet vähiten kiinnostava tässä sarjassa. Siskoni sanoikin hyvin, että Carrie on koukussa draamaan, niin miesten kuin ystävienkin kautta.

Charlotte York - Goldenblat

Taidegalleristi Charlotte on ikuinen romantikko. Hän varmasti leikki lapsena paljon prinsessalekkejä ja Barbeilla häitä. Charlotte on klassisen kaunis ja haaveilee elämänsä prinssistä, häistä, lapsista ja perheestä. Ne hän myös saa, tosin monen mutkan kautta. 

Klassisen kaunis Charlotte

Kun porukka kokoontuu yhteen ja miehiä haukutaan, niin Charlotte on yleensä ensimmäisenä puolustamassa miehiä, että eikö heidän kanssa ole kiva vain olla. Charlotte myös kerto porukan itsestäänselvydet; voimme olla toistemme sielunkumppaneita. Kun Charlotte kohtaa ensimmäisessä avioliitossaan Trayn kanssa ongelmia, niin valitettavasti ystävät eivät ota asiaa vakavissaan. Samoin Bunnyn, vihamielisen anopin kanssa. Muita ei joko kiinnosta, tai he eivät suostu ymmärtämään, kuinka paljon Bunny syö Charlottea. Tässä on hahmojen ero, muut pitävät vihaista anoppia pikkuasiana, kun Charlotte itse kokee sen suurena. 

Charlotte ihmisenä tulee toimeen kaikkien kanssa, sillä hän on hyvin tyyni. Carrielle Charlotte antaa aina sen ajatuksen ripauksesta romantiikkaa, Mirandalle taas vastapainona positiivisuutta ja onnellisuutta tämän ainaisen kyynisyyden keskelle. Samantha on kauimpana Charlotesta, enkä uskoisi että ilman yhteisiä ystäviä nämä kaksi hengailisivat keskenään. En edes muista, viettivätkö he aikaa oikein ikinä kahdestaan, muulloin kuin Charlotten tuovan Samanthalle pikkuleipiä ja kiittessään, että panit veljeäni.  

Charlotten Casinolta ostama mekko ei ole minusta yhtään lutkamainen, vaan todella kaunis

Samantha Jones

Bilehirmu Samantha eli Sam on miestenielijä. Hänellä on sarjassa eniten miehiä, eniten seksiasentoja, eniten kummajaisia ja eniten parhaita juttuja. Samantha on juuri sellainen henkilö joka me kaikk naiset halusime olla, aina tyylikkään itsevarma. Samantha kehuu itseään ja pitää itsestään. Sinä meille kaikille on opittavaa. Samanta tietää, että hän ei tarvi miestä rinnalleen täydentääksen hänet. Hän tahtoo miehen rinnalleen, koska se on mukavaa. Hänen itsenäisyytensä onkin helposti miehille liikaa, ja monille naisillekkin. Samantha ei edes lannistu rintasyöpädiagnoosin saatuaan, vaan ryhtyy heti taistelemaan sitä vastaan. 

Carrien seurassa Samantha uskaltaa usein avautua peloistaan ja Samille Carrie kehtaa kertoa rankimmat seksijuttunsa. Sam ei tuomitse toisia tekemisistä, toisin kuin Carrie. Kerran Carrie näki kun lähettipoika otti Samilta toimistossa suihin. Samantha oli syystäkin vihanen, kun toinen tuomitsee, vaikka hän itse hyväksyi ja jopa ymmärsi Mr. Bigin pettämisen. Samoin kuin Samantha suunnittelee Carrien kirjan kantta, niin Carrie tuomitsee Samin tuomat asut. Mekko huutaa huoraa, ja Samantahlla on samanlainen punaisena. Tekeekö se hänestä huoran? Carriella olisi hyvin paljon opittavaa Samanthalta. 

Samantha ja Charlotte ovat hyvin erilaisita maailmoista, sillä Samantha on hyvin liberaali ja Charlotte konservatiivi. Samanthasa on kuitekin se hyvä puoli, että kun hän ottaa jonkun ystäväkseen, niin sitä puolustellaan viimeiseen asti. Kun ystävät ovat tuttunsa babyshowereissa ja tuttu varastaa Charotten tulevan vauvan nimen Sheylan, niin Sam kyllä osaa näyttää kuinka koville se Charlotteen sattuu. Hän on kuin emotiikeri, joka puolustaa aina karjaansa. Mirandan kanssa taas Samantha on lähemmin samalla aaltopituudella. Heillä on samantyylinen huumori, vaikka miesmaku avan erilainen. Uskoisin, että nämä kaksi ovat ystävyksiä muutenkin, eikä Carrie ole heille välttämätön liima. Vasta Mirandan saatua lapsen Samantha alkaa hnestä vieraantumaan. Sam kun ei ole perhetyyppiä. 

Tässä on nainen, joka on itsevarma

 

Miranda Hobbs

Kyllä, minun suosikkini on Miranda. Punapässämme on jotain sellaista rauhallista ja tyyntä energiaa, joka leijuu ystävien ympärille. MIrandalla on sydän pakoillaan. Hän esittää niin kovin vahvaa, mutta on sisältä heikko. Yhtäkkinen tarina kotona olevasta aaveesta, äidin kuolema, Steven kanssa ero, Bradyn syntymä, muutto Brooklandiin, anopin hoivaaminen... Sarjassa ehdottomasti Miranda kasva eniten. Hänen arvomaailmansa laajentuu ja siksi koen, että Carrie jää vahvasti Mirandan varjoon. 

Upea, kaunis Miranda. Nainen minun makuuni

Kun Carrie kertoo lähtevänsä Russianin kanssa Ranskaan, niin Miranda on eniten sitä vastaan ja kertookin sen totuuden. Lähdet viettämään hänen elämäänsä, et omaasi. Sen Carrie Pariisissa huomaakin. Miranda voi vaikuttaa itsekkäältä, mutta koko tarinan kannalta hänestä löytyy joustavuutta enemmän kuin muista. Miranda kuitenkin kokee Carrien tärkeimmäksi ystäväkseen, sillä äitinsä kuolemasta kertoo ensin hänelle. Itse hautajaisissa kun Miranda kävelee kulkueessa yksin, Carrie juoksee tulemaan häntä. On myös kovin liikuttavaa, että Carrie kutsui hautajaisiin myös Steeven, sillä se pieni vilkutus Stevelle on hyvin voimakas ele tuolla hetkellä. 

Aina niin toiveikas ja tulevaisuuteen uskova Charlotte on Mirandan vastakohta. Heidän suhteessaan he täydentävät toisiaan. Miranda on luonteeltaan kyyninen ja pessimistinen, joten hän ei varmasti edes jaksaisi itsensä kanssa ellei Charlotte toisi positiivisa näkökantoja elämään. Charlotte myös eniten ymmärtää Mirandan tarpeita saada joskus puhua muistakin asioista, kuin miehistä. Nimittäin se varsinkin sarjan alkupuolella MIrandaa ärsyttää, kun  ruokapöytäkeskustelu kun pyörii pienten penisten ympärillä. Omalla tavallaan Miranda ja Charlotte ovat sarjan realistisimat hahmot, sillä he elävät ehkä normaaleinta elämää. Tarkoitan sitä, että sarjassa näkyy heidän viettävän aikaa kotona telkkaria katsoen ja kokkaillen, eikä aina baarissa hilluen. 

Sarja upein puku on kyllä Mirandan häämekko. Sopii hänelle ja syyshäihin aivan ihanasti.

Samanthan kanssa Miranda taas on samalla aaltopituudella. Kun Samn keksii erikoisia ideoita, niin Miranda on ensimmäisenä mukana. Tekonännit ovat vain yksi niistä. Samanthan rohkaisemana Miranda uskaltaakin olla seksikkäämpi ja rkkoa rajojaan. Vähän koen katsojana jopa niin, että MIranda haluaisi olla vieläkin parempi ystävä Samanthan kanssa, mutta ei ole oikein uskaltanut antaa tälle mahdollisutta. 

Ikuiset ystävät - And Just Like That
Tässä oli nyt Sinkkuelämää analyysia kerrakseen. Sinkkuelämää elokuva katsoin maratonin yhteydessä ja eiköhän niistäkin oma arvostelunsa aikanaan tule. Uusi And Jst Like That sarja sai minulta ajatuksena jo ristiriitaisen vastaanoton. Tietty sarjan katson kun se Suomeen tulee, mutta Samanthan pois jäänti tietenkin harmittaa. Ymmärrän kyllä hyvin Kim Catrallia, ettei hän Samin rooliin halua enää mennä. Toivonkin, että tulevassa sarjassa selitetään hahmon poissaolo jollain loogisella tavalla. Sarja voisi hyvin alkaa Samanthan hatajaisilla, niin että hän olisi sairastunut uudestaan rintasyöpään ja menehtynyt. Sarjan teemoja voisi olla ystävyssuhteiden dynamiikka kun yksi puuttuu joukosta, vanhalla huumorilla höystettynä.  

Tove

Tove Jansson on itselleni ollut aina iso nimi, sillä olen todella kova Muumifani. Lapsena katsoin tietty animaatiota, mutta yläasteikäisenä luin kakki muumikirjat ja innostuin myös Muumisarjakuvista. Olin jopa yllättynyt, että monet ystävistäni ja tuttavistani eivät ole edes kuulleetkaan muumisarjakuvista (paitsi siitä lasten lehdestä) ennen kuin asian heille kerroin ja näytin muumisarjakuvia. Tove sai minulle kasvot jo varhain, kun omistin lasten sarjakuva-albumin Taikatalvi. Sarjauva perustuu enemmän kirjaan, kuin tv-sarjaan ja olen siitä sarjakuvasta aina pitänyt. Viimeisellä sivulla on kuva Tovesta ja hänen tuotoksistan pieni maininta. Tove elokuvaa odotin siis todella innolla.

Tove malaa tauluja, mutta salaa piirtää muumeja, jotka ovat kiehtoneet häntä. Hän ihastuu Atos Wirtaseen, muta heidän suhteena on enemmäkin kaverillinen kuin intohimoinen rakkaussuhde. Tove törmää jossain näyttelyn avajaisissa teatteriohjaja Vivica Bandleriin ja saa häneltä tilaustyön tehdä juttuja Vivican isän juhliin. Tove on sinne myös kutsuttu ja parvekkeella tupakilla ja lasillisella Vivica näyttä hänelle kiinnostuksena. Tove on avoimena Vivican ehdotuksista ja heille syntyy kiihkeä, mutta samalla kieroutunut suhde. Tove haluaa selvästi pysyvyyttä, Vivica jotain välitilaa. Tove kirjoittaa hänet ja Vivican Muumeihin Tiuhdiksi ja Viuhdiksi, sekä heidän oman salakielensä. Atokselle hän uskaltaa tunteitaan Vivicaa kohtaan kielikuvilla kertoa, puhuen tästä aiheesta lohikäärmeenä. Samalla koko elokuvan ajan Tove maalaa, mutta ei saa taulujaan myydyksi. Apurahaakin haetaan, huonoin seurauksin. Vivica löytää Toven muumikuvat ja ehdottaa näytelmän tekoa. Siitä tuleekin menestys, vaikkei aluksi uskokkaan. Tove alkaa kiintyä Vivicaan, mutta ohjaajalla onkin jo toinen nainen kierroksssa. Nopeasti siitä hypätään palaveriin, jossa Tove ottaa sarjakuvapiirtäjän pestin vastaan. Ensimmäinen vakituinen palkka sarjakuvista Brittläiseen sanomalehteen. Sarjakuvien piirtoa ja sen tuomaa kahletta pikakelataan elokuvassa ja lyhyesti näytetään, kuinka homma pikkuhiljaa siirtyy Toven veljelle Larsille. Tove itse matkaa Pariisiin, jossa kohtaa Vivican pitkästä aikaa heidän eronsa jälkeen. Vaikka Vivica yrittää lämmittää heidän suhdettaan uudestaan, Tove ei lähde tähän mukaan. Sen sijaan Tove kutsuu kotiisa Tuulikin, myös lahjakkan taiteilijan, jonka hän on muutaman kerran aiemmin tavannut. Lopulta he matkaavat yhdessä merelle ja me tiedämme miten heille käy. Tove Jansson ja Tuulikki Pietilä elivät loppuelämänsä yhdessä.

Jotenkin olin aika hämmentynyt tästä Tove elokuvasta. Olin jotenkin odottanut enemmän taiteilijan kuvaa ja juurkin elämänkertaa, en rakkausdraamaa. Tottakai ihmissihteen kuuluvat elämänkertoihin, mutta odotin elämänkertaa enemmän kokonaisuutena Toven elämästä, enkä pelkästään aikaa ennen Tuulikkia. Draamallisesti ajateltuna Vivican hahmosta tehtii pahis, syöjätär, jota en usko hänen esikuvan oikeasti olleen. Se tosin onkin elämänkertojen ongelma; draaman kaari pitää tehdä väkisin. Toven kipuilu taiteilijuutensa kassa oli elokuvassa pohjalla, mutta siihen ei päästy syventymään kunnolla. Sääli, sillä se olisi tuonut elokuvaan paljon mielenkiintoisemman aspektin. Myös Toven ura sarjakuvatekijänä ohitettiin jotenkin nopeasti. Olen käsittänyt että Tove lähes uupui ison työtaakan alle ja siksi halusi Larsilta apua ja pikku hiljaa työ vain liukui Larsille. Nyt tässä elokuvassa muutosta ja suhdetta sarjakuviin ei oikein pohjustettu. Sama Tuulikin hahmon kanssa. Tove vain tapasi hänet silloin tällöin ja vaihtoi sanasen. Olisin halunut heille jotain samanlaisia tutustmishetkiä, mitä vaikka Atoksen kanssa kuvattiin.

Käsikirjoitus siis kohdistui minun mielestäni Toven elämän liian pieneen vaiheeseen. Ohjauskaan ei säväyttänyt. Olen tältä ohjaajalta nähnyt muutaman elokuvan, joista mistään en pidä ja sanon etten hänen tulevia elokuviaan katso. Jos Tove Janssonista ei osata edes loistavaa elokuvaa tehdä, niin ohjaaja ei ole häävi. Tove kun on sellainen ihminen, että hänen elämänsä ja ajatusmaailmansa on kuitekin hyvin rikasta ja kiinnostavaa. Elokuvan parasta antia oli nimittäin Alma Pöysti, joka taasen näytteli Tovea aivan uskomaatoman upeasti. Petyn jos ensivuonna ei Jussia hänelle rollista tule. Hän pääsi valloittavasti Toven nahkoihin ja hän on se syy, miksi voisin katsoa elokuvan joskus uudestaan. Atos Wirtasen näyttelijä muistutti liikaa enoani, joten se häiritsi ja Krista Kososen kouluruotsi ei sopinut tämmöiseen elokuvaan, jossa pitäisi puhua suomenruotsia. Joanna Haartti taasen ei sopinut ajankuvaan rekkalesbomaisuutensa vuoksi. Eikö Tuulikkia voinut näytellä joku, joka on ihan tavallinen nainen, eikä noin korostetusti maskuliininen? Sillä tavalla olen Tuulikin aina kuvitellut. Tove elokuva tuotti minulle valitettavasti pettymyksen, kaiken paitsi Alma Pöystin kohdalta. Annan kyllä elokuvalle joskus uuden mahdollisuuden, mutta suurimmat ongelmat ovat dramaturgiassa. Katsojana minua olisi kiinnostanut enemmän Toven ajatukset, tunteet, perhe ja taide, ei pelkkä rakkauselämä.

Tolkien

Myönnän, että Taru Sormusten Herrasta ja Hobitti ovat kirjana ja leffoina minulle täysin kaukaisia tekeleitä. Hobittia olen pariin otteeseen koittanut aloittaa ja lopettanut ensimmäiseen sivuun. TSH kirjaan en ole vilkaissutkaan ja leffatkin olen hampaat irveessä saanut katsottua. Näin ollen minä olen mahdollisimman kaukana kohdeyleisöstä Tolkienille, mutta suurena Dome Karukosken leffojen ystävänä oli elokuva pakko katsoa. Dome on vakuuttanut minut ohjaustaidoillaan jo Tyttö Sinä Olet Tähdessä, mikä on yksi lempielokuviani. Kaikki muutkin hänen elokuvansa olen katsonut ja yleisesti ottaen pitänyt. Mielensäpahoittaja on ainoa joka oli niiiiiiin tylsä, että nukahdin ja Leijonasydämessä häiritsi Laura Birnin teatraalinen roolityö. 

Tolkien elokuvajuliste

Mennään itse Tolkieniin. Tolkien on ensimmäisessä maailmansodassa ja siellä tantereella muistelee lapsuuttaan ja nuoruuttaan. Takaumat näytetän pitkinä pätkinä ja itse sodassa olo on vain kehyskertmus, jonka avulla mennään takaumiin. Isä on kuollut ja äitikin kuolee pian syöpään. Pappi Isä Francis ottaa pojat holhoukseensa. Tolkien ja hänen pikkuveljensä joutuvat sijoituskotiin, missä he eivät kummemin viihdy. He aloittavat koulun ja John Ronald Reuel Tolkien kohtaa pientä koulukiusaamista. Poika, joka häntä kiusaa on, rehtorin poika ja rangaistukseksi kiusaamisesta he joutuvat tekemän kaiken yhdessä. Niinpä Tolkien ajautuu Robert Gilsonin ja hänen kahden kaverinsa Christopher Wisemanin ja Geoffrey Smithin seuraan. Heistä tuleekin läheiset kaverukset ja he vanovat ikuista ystävyyttä ja muuttavansa maailman taiteellaan. Osa kirjoittaa, osa runoilee ja osa säveltää. Kaikki ovat taiteellisesti lahjakkaita ja he pitävät omaa herrakerhoa (T.C.B.S. älkää kysykö mistä nimi tuli, en muista enää) ja istuvat Brittiläisessä kuppilassa lipittämässä teetä.

Kaverit nuorina idealisteina

 

Tolkienin kanssa samssa talossa asuu orpo Edith Bratt joka soittaa pianoa heidän talon omistajalleen. Heillä alkaa Tolkien kanssa salainen suhde, mutta Tolkienia harmittaa kun ei voi tarjota Edithille parepaa. Heillä ei ole rahaa esimerkiksi mennä oopperaan. Hyvästä koulusta Tolkien hakee Oxfordin yliopistoon ja pääseekin sinne. Isä Francis ei kuitekaan pidä Tolkienin ja Edithin heilastelusta ja käskee heitä eroamaan. Täysi-ikäiseä saa sitten tehdä mitä lystää. Edithi ja Tolkien eroavat riitaisasti ja Edith ehtii toisaalle naimisiin. Opiskeluelämä ei ole aina helppoa ja Oxfordissa vasta Tolkien tajuaa, että hänähän opiskelee ihan väärää alaa. Koko elämänsä hän on ollut kiinnostunut kielistä ja sanoista ja muodostanut niistä tarinoita. Hän kehitti mytologiaansa ja sai lyhyesti vakuutettua proffa Joseph Wrightin siitä, että hänen kuuluu vaihtaa opiskelulinjaa. He yhdessä proffan kanssa keskustelevat kielistä, kun saavat kuulla sodan alkavan. Sinne myös Tokien joutuu. Juuri ennen laivalla Ranskaan lähtöä hän ja Edith tunnustavat rakkautensa toisilleen ja jossain juhlissa Tolkien herrakerho tapaa viimeisen kerran ja heistä saadaan komea yhteiskuva. 

Sodan kauheuksia kuvataan ja siellä Tokien näkee näkyinä pahuuden fantasiaelementeissä. Hän sairastuu juoksuhautakuumeeseen, joka pitkälti pelasti Tolkienin kuolemalta. Sairaalassa hän saa Edithiltä kuulla ystäviensä Christopher ja Geoffreyn kaatuneen. Varsinkin Geofferry oli Tokienin kanssa läheinen ja niinpä Tokkien pyytää Geoferryn äidiltä lupaa julkaista poikansa runot. Elokuva päättyy siihen, kun Tolkien kirjoittaa ensimmäiset sanat kuuluisaan Hobittiin. 

Edith rakas

 

Tolkien on minusta ihan ok elokuva, eli paljon parempi kuin koko Taru Sormusten Herrasta saaga. Minuun taitaa vedota ennemmin perinteine ihmissuhdedraama, kuin valtava fantasia. Tolkienin elämä ei ollut minulle tuttu, joten ensikatsomiskerta oli ihan mielenkiintoinen. Varsinkin lapsuudessa äidin kertomana ja ja myöhemmin herrakerhon teehetkillä pyritään kuvaamaan sitä intoa ja mielikuvituksen laukkaa, jonka Tolkien toi kirjoihinsa. Kahvilakohtaus Edithin kanssa kuvaa hyvin miten Tolkien käsitteli ja kohteli sanoja. Vaikka kohtaus tuntuu todella pitkältä ja siältää lähes pelkkää dialogia, niin siihen on saatu sisällettyä se idea miten Tolkien oli kiinnostunut sanoista ja niiden merkityksistä. Sotakohauksissa taasen näkyi tämän elokuvan harvat fantasiaelementit, jotka ehkä trailerissa olivat hämääviä. Vähän oletan, että elokuva ei siksi oikein löytänyt kohdeyleisöään, sillä fantasian faneille Tolkien on vain tylsä draama. Minun täytyy myöntää, että minustakin tämä on vähän tylsä ja välillä jankkaava puhedraama, joka hukkuu isoilla markkinoilla massaan. Ainoa mikä tästä tekee itselleni erityisen, on suomalainen ohjaaja. 

Tolkienissa on paljon ihan mielenkiitoisia juttuja, mutta paljon myös jahkausta. Itse elokuvan teemaksi nostaisin tuollaisen luotettavan herrakerhon ystävyyden, ja varsinkin tämän nelikon ystävyyttä olisin lapsuus- ja kouluvuosilta nähnyt mielelläni enemmänkin. Minusta  Edith sai liikaa ruutuaikaa, sillä hänen ja Tolkienin välinen rakkaus kyllä välittyi. Tunsin, että sitä haluttiin oikein yltiökorostaa. Tekijätiimistä tosiaankaan ei ennakkotietojeni mukaan muita tuttuja ollut kuin ohjaaja, mutta yllätyin positiivisesti kun elokuvan alkuhetkillä näin valkokankaalla Star Trek näytteljä Colm Meaneyn. Sehän on Miles O`Brien! Muuten pidin siitä, kun hahmot puhuivat brittiaksentilla, tuli ihan Harry Potter elokuvat mieleen. Elokuvassa on ihan kiva musiikki ja varsinkin alun maaseututaustat ovat lumoavia. Herrakerhon teehuone huokuu kohteliasta britteyttä, mutta samalla ruokki taiteilijuutta. Vanhat koulut ja niiden sisäpihat vie tunnelmaltaan juurikin tuollaiseen vanhaan aikaan ja oopperan takahuonevarasto oli täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia. En myöskään ole vastaavanlaista taakseppäin kulkevaa pitkää kamera-ajoa nähnyt elokuvissa hetkiin. 

Herrakerhon viimeinen kohtaaminen

 

Tolkienia tuskin tulen katsomaan uudestaan, ja jonkun muun ohjauksena en olisi varmasti  katonut kertaakaan. Dome Karukosken elokuvauraan tämän piti olla kova noste, mutta traileri selvästi vääristi elokuvan kohderyhmää. Karukosken elokuvista tämä menee sinne huonoimman puolelle, ei kuitenkaan niin tylsäksi kuin Mielensäpahoittaja. Tyttö Sinä Olet Tähti on vain niin järisyttävät upea ja tuoreen tuntuinen elokuva, ettei mikään mene sen ohi. Tom Of Finland, Kielletty hedelmä ja Tumman Veden Päällä ovat hienoja tarinallisia elokuva. Napapiirin Sanksarit tapelee nerokkaan huumorin ja surkean farssin välillä. Lejonasydämen hyvyyden pilaa muutama äärimmäisen surkea näyttelijäsuoritus. Sen ja Mielensäpahoittajan väliin pääsee Tolkien.

Tv-suosikkini: Ruusun Aika

Elokuvien ohessa on tullut monenmoisia televisiosarjoja vuosien varrella seurattua. Jotkut niistä on painautunut ikuisesti mieleeni koskettavien tarinoiden tai herkyvän huumorin takia. Tässä osiossa esittelen suosikkisarjojani ja koitan pohtia, mitkä asiat kyseisessä sarjassa vetoaa minuun, niin että vuodesta toiseen haluan katsoa samoja jaksoja, joita olen niin monen monta kertaa jo elämäni aikana nähnyt. Tällä kertaa paneudutaan minun kaikkien aikojen suosikki televisiosarjaani Ruusun Aika.

Sarjan tähti Roope Ruusunen

Ensikosketus: Ruusun Aika esitettiin televisiossa ensimmäisen kerran vuosina 1990-1991. Tuolla välillä minä olen syntynyt. Ensmmäinen uusintakierros lähti pyörimään syyskuussa 1992, jolloin olen ollut reippaan vuoden vanha. Siltikin minulla on jokin mielikuva, että Ruusun Aikaa katsottiin ensimmäisessä kodissamme. Kun toinen uusintakierros tuli kesällä 1998 olen sarjaa varmasti katsonut ja fanitin Roope Ruususta niin peijakkaasti. Sarja unohtui, muitta siinä 10-vuotiaana (eli noin vuonna 2001) aloin muistelemaan sitä sarjaa, jossa ole se kiva poikatyttö Roope ja söpön näköinen Illi. Pitkään en muistanut edes sarjan nimeä, kunnes katsoin kotona Muumilaakson Tarinoita nauhotetulta vhs-kasetilta. Kasetin lopussa nimittäin oli tallennettuna lähes kokonaan Ruusun Aika jakso Sadelinun aika. Koska Muumit on meille nauhoitettu 90-luvun ekalla tv-pyörimiskerralla, niin tämä jakso on täytynyt venhempieni nauhoittaa tuolloin Ruusun Ajan ensilähetyksellä. Kun Ruusn Aika Roopea kaipasin, katsoin aina tämän yhden jakson Muumien lopusta, vaikka se oli kuinka rämisevä. Hauska muisto myös liittyy sihen, että Ruusun Ajan perään on nauhotettu jakso Napakymppiä ja video pätkäsee loppuun, juuri kun herra X oli sanomassa kenet naikkosista hän valitsee.

Esko antaa Marjalle pastakattilan

Ruususten keittiössä on esillä ysärin graafiset kaapit

Pihalla on portti, josta Meri tulee kotiin

Illi pitää kädessään enkelten hirtettyjä sieluja

Kun kevällä 2009 Ruusun Ajat julkaistiin dvdlle olin aivan innoissani. Ostin ne heti, kun ne meidän Prisman saapui ja katsoin yhdellä putkella kaikki jaksot viikonlopun aikana. Kaksi ensimmäistä levyä ostin yhtäaika, kolmannen hitusen myöhemmin. Muistan kuinka kaverini vietti 18-vuotis synttäreitään ja minä olin jo jättämässä juhlat väliin, koska halusin vain katsoa Ruusun Aikaa heti.

Juoni: Ruusun Aika kertoo Ruususten uusioperheestä. Siihen kuuluu isä Esko, äiti Marja, Marjan tytär Meri, Eskon poika Ilmari eli Illi ja nuorimpana poikatyttö Roope eli Roosa-Maria, sekä tietenkin Nero koira. Marian äiti Senni on aluksi myös mukana. Esko on lääkäri ja Maria ison firman hallintojohtaja. Maria saakin ylennyksen sarjan aikana. Meri on lukion abi ja hän vaihtaa sarjan aikana poikaystvää useaan otteeseen. Hänellä on ystvätär Heidi, jonka kanssa välit tulehtuu poikaystvä Sanden takia. Illi taasen harrastaa musiikkia ja graffittien piirtämitä ja on välillä poliisien kanssa tekemisissä. Illiä ei liiemmin koulu innosta, kavereitten kanssa on hauskempaa. Roope on kunnon poikatyttä. Hän harrastaa futista, käyttää farkkuja ja toivoo että pippeli kasvaisi. Roopella on kaveri Iida, joka on lähes päinvastainen. Senni mummi on Marjan äiti, joka on muuttanut maalta Ruususten perässä kaupunkiin ja sarjan aikana muuttaa Ruususten kotiin. Senni hoitaa pitkälti taloustyöt ja ruuanlaiton, mutta sarjan mittaa Senniä varjosta syöpä. Ruusun Ajasta myös se tietysti tekee muistettavan, että Nero koira osaa puhua. Tosin, vain katsojat ja Ruususen perheen jäsenet voi kuulla ja ymmärtää Neron sanomiset.

Nero

Marja ja Senni

Ruususten olohuoneessa

Alli kertoo Roopelle juttja ullakolla

Ruusun Aika kertoo pitkälti perhearjesta. Vaikka sarjaa voi katsoa yksittäisinä kauniina jaksoina, niin pitkällä tähtäimellä isoja asioita tapahtuu ja hahmot kasvaa. Ensimmäisellä kaudella koko perhe taistelee Sennin syövän kanssa ja Nero koira istutetaan ja hän saa pentuja. Isoin rooli on kuitekin Roopella, kun hän uhmaa naiseksi kasvua ja haaveilee parrasta ja peniksestä. Ensimmäisen kauden viimeisessä jaksossa Esko sanookin Roopelle tosiasian; "Identiteetti on sitä, että Roope on Roope vaikka mekko päällä." Roope on mielikuvituksellinen lapsi ja ullakolla hän näkee isomummunsa (eli Marjan mummun) Allin ja kertoilee tarinoita Allista. Eskoa tämä ahdistaa ja Roope lähetetään neurologisiin tutkimuksiin. Vaikka Roope saa terveen paperit, niin hän silti on välillä uppoutuneena Allin juttuihin ja kertoilee esim. loitsuja Sennin syövän paranemiseksi.

Anja ja Marja syöpäsairaan äidin äärelä

 Toisella kaudella koetaan hahmoilla enemmän henkilökohtisia ongelmia. Illi kokee ensirakkauden ja sen menetyksen, Marja tyttömyyden ja Meri tulee raskaaksi. Isoin kysymys sarjassa onkin kenelle Merin lapsi kuuluu, uudelle aviomihelle Kurtille vai entiselle, ihanalle valaistulle puolijättiläiselle Anttonille. Meri on ainut joka tietää, mutta hän uskaltaa totuuden paljastaa Anttonille vasta synnytysvaheessa. Lapsi syntyykin uuden vuoden yönä, mihin sarja päättyy.

Illin ensirakkaus Ilona

Merin oikea rakkaus eli valaistu puolijättläinen Antton

Uuden Vuoden Yönä Roope näkee pitkästä aikaa Senni ja Alli haamun

Tärkeitä muita mainittavia hahmoja ovat tietekin kauppiaspariskunta Matikainen ja Marjan sisar Anja. Matikaisen pariskunta on aika epeli. He pitävät pientä elintarvikekauppaa ihan Ruususten lähellä ja toimivat koko Ruususen perheen terapeutteina. Aina kun Esko tai Marja menee sisään, niin he avautuvat Matikaiselle. Roopen kassa taas Matikainen on kunnon kaveri, sillä he viettävät suklaanapipäivää. Kauppiaan rouva, rouva Matikainen tunnetaan Alati Sairaana. Hän aina kertoo sairauksistaan, jota Ruususet, varsinkin Esko ei jaska kuunnella. Roopen pienen ovelan juonen avulla Neron yksi pennuista, Risto-Paha päätyy Matikaisille ja hänen avulla Rouva Matikaisesta tulee täysin terve.

Roope kertomassa kuulumisia kauppias Matikaiselle

Nero synnyttää pennut Sennin hautajaispäivänä

Matikaisen rouvasta Alati Sairaasta tulee Täysin Terve Risto-Pahan ansiosta

Illillä on omat kaverinsa, joita ei usein kuvaja Merillä on-off ystävä Heidi. Roopekin välillä pitää Iidan seurasta, mutta Eskolla ja Marjlla ei oikein aikuisia ystäviä ole. Esko ensimmäisellä kaudella vähän flirttaa yhden psykiatrin kanssa ja Marja taasen avautuu siskolleen Anjalle. Anjalla on entinen köyhä miehenä ja 7 synnytettyä lasta. Anja käy usein Ruususilla kylässä, vaikkei koskaanmuista, että heille ei kannata jäädä nukkumaan. Kun Meri synnyttä lapsen kotona uuden vuoden yönä, Esko on synnytyksessä lääkäri ja Anja kätilö. Toisella kaudella Marja ja Esko löytävät vanhoja ystäviä. Marjaan ottaa yhteyttä vanha kaveri Virva ja Esko bongaa sairaalassa potilaansa Aleksin isän Jussin. Marjan ja Eskon kotikekkereissä Virva ja eronnut Jussi sitten löytävät toisensa ja Alesikin osaa suhtautua Jussiin paremmin.

Illi ystävystyy Aleksin kanssa

 Näyttelijät: Ruusun Ajassa on suurimmilta osin mielettömät näyttelijät. Ainoa hahmo ja näyttelijä josta en niin välitä on Katja Kiurun esittämä Meri. Vaikka Meri on kuvattu kauniiksi ja fiksuksi, niin minusta hän on suurmman osan ajasta todella ärsyttävä. Ehkä 90-luvun kauneusihanteeet sitten oli erilaiset, mutta en missän kohdassa näe Meriä oikein kauniina. Riitta Rätyn esittämä Marja on niin ysäriäiti kuin voi, hänestä tulee pitkälti mieleen oma äitini 90-luvulla. Hänellä on kunnon temperamenttia ja hän on kyllä koko Ruususten perheen pää ja hänellä on oikeasti hauska huumori. Marja on minulle kyllä juuri sellainen symboli 90-luvun äitiydelle. Jukka Puotila näyttelee isä Eskoa ja on ihan jees. Hän on mukva ja isällinen, mutta vähän tylsän oloinen. Pahaa poikaa Illiä näyttei tuolloin nuori Paavo westberg ja yksinkertaisesti Illi on ihana. Illi on just tyypillinen tenipoika. Hänelle kaverit on tärkeämpiä kuin koulunkäynti, hän pettyy ja iloitsee voimakkaasti. Westbergin näyttelemässä Illissä on jotain todella aitoa, mutta myös paljon kaihoa. Illi on usein tosi vihainen, ilman että itsekkään oiken tietää että mille ja välillä myös surullinen. Minusta illi on hahmona paljon fiksumpi kuin Meri. On todella koskettavaa miten välillä Illi osaa avautua ja puhua syvällsiä esim. ensirakkauden lähdöstä ja rakastumisesta. Merin poikaystävistä pitää nostaa Antton eille, joka on Merin lapsen isä. Hahmoa esittää Jussi Lampi ja onkin huvittavaa, että koska hän on Meriä puolitoistakertaa isompi, niin kaikki kutsuvat häntä puolijättiläiseksi. Muutenkin tälläiseen levolliseen sarjaan sopii, että on yksi valaistu, joka ajaa kukkarekkaa.

Ihana Illi el Ilmari Ruusunen

Ensiset Köyhät ja seitsemän veljestä ovat Ruususilla kylässä. Anja ja Lauri ovat vakavissaan, kun kuulevat Sennin syövän uusiutvan

Ruususten koti on koristeltu juhlavasti, kun Meri menee naimisiin

Roope keksii Illin biologia kirjasta Solulima räpin, jota koko perhe yhdessä bailaa

Tärkein Ruusun Ajan kaksikko on Roope ja Nero, eli Pauliina Sykkö ja Fiona koira. Olen paljon katsonut tv-ohjelmia joissa näyttelee lapset, mutta en missään ole ikinä nähnyt näin luontevasti näyteltyä hahmoa kuin Roope ja vielä lapsen näyttelemänä. En tiedä muistuttaako Pauliina itse yhtään Roopea, mutta Roope sai minusta jo lapsena fanin. Yksinkertaisesti se, että itse sain lapsena telkkarista nähdä, että tytötn ei ole pakko pitää mekkoja ja työilläkin saa ola mielikuvitusta, oli jotekin todella tärkeää. Samaistuin Roopen ajatuksiin siinä, että naisen elämä on isona tylsää, mekko ja korkokenkiä. Kyllä minkin lapsena halusin mieheksi, vaikken futista pelannutkaan. Toisen kauden aikana Roope saa pikkuisen tyttömäisyyttä hevosharrastuksen kautta, mutta koen Roopen enemmän vain välittävän eläimistä, kuin itse hevosella ratsastamisesta. Siksi pitkälti koen Neron juurikin Roopen koirana. Kun Nero yhtenä päivänä karkaa, ja mummin syöpä uusiutuu niin Roope enemmän suree Neroa, kuin mummia. Voin vain sanoa, että Pauliina Sykkö oli täydellinen Roopena ja varmasti moni lapsikatsoja tuolloin (minun lisäkseni) fanitti Roopea juurikin siksi, että Roope oli juuri sitä mitä hän halusi olla. Roosa-Mariaa ei saatu pakotettua siihen tyttömäiseen mekkomuottiin, vaan hän saa ja hänen pitääkin olla oma Roopemainen itsensä. 

Roope ei välitä nukkeleikeistä

Kun Roopesta tulee heppatyttö, niin huoneen seinämätkin muuttuu ja saa hevoskuvia

Nero ja Roope jouluna

Miksi juuri Ruusun Aika: Hahmoista sanon suoraan Roope ja Illi ja nerokkaita lausahduksia haukkuva Nero. Koska Matikaisen Leipää ei ole enään olemassa ja koska Ruusunen kirjaimellisesti kuvastaa perheen arkea. Käydään läpi iloja ja suruja. Marja monesti odottaa ja toivoo, että oltaisiin vain yhdessä pöydän ääressä ja juotaisiin teetä. Ei sellaista perheidylliä olekkaan missä kaikki olisi kokoajan onnellisia ja ehkä hyväkin niin. Muuten onni ei tuntuisi niin hohdokkaalta kuin nyt. Ruusun Ajan on käsikirjoittanut Raija Oranen ja hän on tehnyt käsikirjoituksen pohjalta kaksi romaania, jotka ovat hyvin suoraan tv-sarjasta. Kirjoissa kuvataan hahmojen tunteita sanoilla, joita näyttelijät näyttelevät loistavasti. Kirjoista saa kuitenkin sen lempeän ja perheonnisen fiilisken, samaa mitä sarjaa katsoessa. Minulla tulee aina Ruusun Ajasta hyvin levollinen ja kotoisa olo, vaikka olenkin sen jo kuinka moensti katsonut.

Sennin hautajasissa on lapsille kinkkuleipiä ja aikuisille lohta

Ruususilla on todella 90-lukua henkivä koti

Kun mainitsin, että hahmoista Marja edustaa mnulle sitä puhtainta 90-luvun hahmoa, niin koko  Ruusun Aika sarjana itessään kyllä edustaa minulle sitä kirkkainta ysäriä, vaikka onkin sen alkuajoilta. Ruususten koti on iso omakotitalo Helsingin Toukolassa. Talossa on vanhemmilla oma makuuhuone ja kylppäri ja yläkerrassa kolme lastenhuonetta ja kylppäri. On ullakko, ulkosauna, iso piha ja omenapuut ja sisällä olkkarin nurkassa vielä pieni makuuhuone ja olohuoneessa ruokailutila, joka on avoinaiseen keittiöön yhteydessä. Talossa on takka ja keittiön ja ruokalutilan kulmauksessa pehmyt kierretuoli. Lattiat ovat tummia kiiltäviä laattoja, joissa matot lähes liukuu. Astiat ovat usein tumia ja kulmikkaita ja Marja saa jopa pastakattilan lahjaksi. Illin katossa on muovinen papukaija ja Roopen huoneessa lattialla sarjakuvalehtiä ja heppajulisteita. Näin ysäriä sisustusta en oikeasti näe enää missän. Sarjassa ei paljoan olla ulkona, mutta aina kun ollaan, niin vuodenajat näkyvät aidosti ja niin rosoisesti kuin kuuluukin.

Musiikin sarjaan teki Johnny Lee Michaels, josta olenkin oman postauksen tänne aikoja sitten kirjaillut. Musiikki on leikkisää, välillä uhkaavaa, mutta pääasiassa oikein ruusuista. En voisi sarjaan mitän muuta musiikkia kuvitela. Onneksi osa nästä lyhyistä sävelyksistä on myös levyllä julkastu ja itsellä ne on välillä ihan soittoäänenä.

Mieleenpainuvat kohtaukset:

Joulun Tähti jakson loppupuolisko, jossa vietetään jouluaattoa. Roope avaa kalenterin, hän haistelee tuoksuja kun illan juhlaan valmistaudutaan. Marja ja Senni kokkaavat, Illi laulaa Juice Leskisen Sikaa ja Meri koristelee kuusta enkeleillä, hirtettyjen sieluilla. Itse juhlassa Roope esittää joulukuvaelman, jossa Nero on Jeesus.

Roope kyselee miksi linnut ruokitaan...

...Ja Senni ja Marja koittavat parhain mahdollisin keinon vastata

Ruokapöytä on koristeltu hienoksi juhlaa varten

Roope esittää joulukuvaelman

Kun ainakin parisa jaksossa käydän uimassa. Uimahallit näyttävät ihanan houkuttelevilta, kun sielä on paljon valkeaa kaakeia, pärskyvää vettä ja kasveja.

Vesipedot

 Senniä on käyty katsomassa sairaalassa ja sieltä lähtiessä koko konkkaronkka hakee pizzaa. Roope haluaa Pizzburgerin; burgerin jonka sisällä on pizza.

Neron palattua karkumatkalta hänet istutetaan Kekkoselle. Silloin Esko joutuu kertomaan Roopelle kuinka tehdään lapsia: Mies ja nainen kiertävät ympyrää ja humpas vaan, se mies hyökkää naisen selkään ja alkaa puhuu latinaa. Kai ymmärsit?

Odotusten yö jaksossa Maria laulaa Sennille Maan Korvessa kulkevi lapssen tietä. IIda ihmettelee miksi Maria laulaa. Aluksi ei olla kuuntelevinaan. Senni joutuu sairaalaan ja kun aamulla Maria sieltä palaa ja saa surullisen puhelun, silloin Roopen mukaan laulu tekee Marialle hyvää.

Meri valmistuu ylioppilaaksi ja kesä ja Ruususten piha on kukista kukkeimmillaan.

Tuore ylioppilas Meri

Marja, Esko ja Illi ovat ylpeitä Meristä

Toisella kaudella Esko, Illi ja Roope käyvät Jussin ja Aleksin kanssa kanootilla saarella. Saaressa olo on kaunista maiseanvaihtelua ja sielläkin käydään uimassa. 

Illi ja Roope kylmässä järvessä

Kun Marja ja Esko pitävät kunnon kemut, he tutustuttavat Jussin ja Virvan toisillen. Silloin Roope on Merin luona yötä ja siellä he toteavat olevasna parhaita sisaruksia.

Pietäänkö kädestä?

Vimeisessä jaksossa eli uuden vuoden yönä, kun Onni Moilanen syntyy, näytetään ihanasti perinteitstä vuodenvaihdon juhlaa. Valataan tinaa ja Anja pova korteista.

Roope on ostanut hevosenkenkä tinoja

Roope järjestää taikapeilin,josta Meri saa myöhemmin nähdä Anttonin

Juhlat vauhdissa

Anja povaa korteista nuorisolle

Merin kotisynnytys jännittää

Meri ja Antton saavat pojan, Onni Moilasen.