Röllin sydän

Röllin Sydän alkaa ymmärryksen sydämen esittelyllä. On hyvä, että elokuvan tärkeä elementti, jota röllit menevät etsimään, näytetään katsojille jo heti alussa, ettei heille tämä maaginen esine tule noin vain puun takaa. Sydämestä siirrytään Röllimetsään, jossa esitetään heti elokuvan päähahmot; Rölli, Lakeija, Riitasointu, Rupeltaja ja Milli Menninkäinen. Röllimetsässä on myös joukko muita röllejä, jotka ovat sivuosassa tässä elokuvassa. Rölli, Lakeija, Riitasointu ja Rupeltaja nappaavat Millin kiinni, koska tämä liikkuu luvatta Röllimetsässä. Röllit sitovat Millin ja uhkaavat polttaa hänet. Milli kertoo köysissä ollessaan, että hän tuli Röllimetsään etsimään apua, että löytäisi ymmärryksen sydämen. Koko Menninkäisten kylä on muuttunut mustaksi ja kivettynyt ja se leviää myös Röllimetsään päin. Ainoa tapa estää kivetyksen leviäminen on ymmärryksen sydän. Röllit eivät tiedä mikä on sydän (sillä mieleltään röllit ovat noin 6-vuotiaan tasoisia) ja epäloogimaisella, röllimäisellä tavalla he päättelevät, että koska rölleillä ei ole sydäntä he ovat pahoja, niin että jos heillä on sydän he olisivat vieläkin pahempia. Tämän perusteella Milli vapautetaan ja Rölli, Lakeija, Riitasointu ja Rupeltaja lähtevät matkalle etsimään sydäntä.

Röllin sydän elokuvan mainosjuliste

Röllit kulkevat läpi vaaleanpunaisen laakson, läpi meren ja läpi talven maan, jossa kohtaavat Ison röllin, joka liittyy heidän seuraansa. Matka jatkuu suurten pelkojen ja kauhujen maan läpi ja lopulta he löytävätkin ymmärryksen sydämen, joka uppoaa Rölliin rintaan. Röllistä tulee sydämen vallassa yltiökiltti ja hänen ulkonäkönsäkin muuttu hienommaksi. Röllit lähtevät paluumatkalle Röllimetsää kohti. Paluumatkalla Riitasointu ottaa jousen esille ja koettaa ampua Rölliltä ymmärryksen sydämen irti. Milli hyökkää siihen väliin ja nuoli osuu häneen. Milli hukkuu sammakkolampeen. Kolmen kiven avulla Rölli kutsuu sammakkoja paikalle, jotka avuliaasti nostattavat kuoleen Millin takaisin pinnalle. Rölli halaa Milliä ja niin ymmärryksen sydän siirtyy Milliin ja hänestä tulee taas elävä ja Röllimetsä pelastuu.
Allu Tuppurainen loi Rölli hahmoa ensin satukaseteille ja myöhemmin siitä tehtiin Pikku Kakkoseen oma tv-sarja. Sarjan suosion myötä tehtiin ensimmäinen röllielokuva Röllin Hirmuisisa kertomuksia. Noin 10 vuotta siitä tehtiin toinen Rölli elokuva; Rölli ja Metsänhenki. Röllin sydän on kolmas röllielokuva ja ensimmäinen röllianimaatio, vaikka animaation tekemisestä onkin puhuttu jo metsänhengen aikaan. Animaatioröllihahmon pohjana on Janne Kopun tekemän röllipiirroshahmot, joita on käytetty markkinoimaan Rölli ja Metsänhenki elokuvaa. Piirroksia on ollut oheistuotteissa aina koulutarvikkeista pääsiäismuniin asti. Elokuvan ohjaaja Pekka Lehtosaari on tullut tunnetuksi animaatioiden suomidubbien ohjaajana. Lehtosaari on esim. Disneytä dubannut suomeksi paljon ja tähän elokuvaan Lehtosaari on tunkenut disneyviittauksen Simo Sittiäisen hahmoon, joka on olevinaan Röllille samankaltainen omatunto kuin Samu Sirkka Pinokkiolle. Valitettavasti Simo Sittiäinen on aika epäonnistunut lisäys, sillä se vain piipahtaa kahdessa kohtauksessa ja tuntuu hyvin päälleliimatulta hahmolta.
Röllin Sydän elokuvassa on joitain kohtia ja elementtejä jotka on otettu suoraan röllisatukaseteista, kuten Sammokkoprinsessalle annettu pusu, sekä suurten pelkojen ja kauhujen maa. Elokuvassa ja alkuperäiskaseteissa on pieniä eroja kuten se, että kaseteissa Iso rölli puhuu, Rölli ei voi sietää Rupeltajaa, koska Röllin mielestä Rupeltaja on todella leuhka. Kaseteissa Rölli ei asu rölliheimon kanssa, vaan yksikseen töllissään ja aina välillä tapailee muita röllejä. Kasettien ja tv-sarjan tuttuja röllilauluja ei elokuvassa valitettavasti kuulla, mutta animaatiossa on kaksi aivan uutta rölli laulua.  Milliä ei kaseteissa ole lainkaan, vaan niissä esiintyy Tiina-tonttu. Elokuvan viimeinen Röllin ja Millin välinen dialogikin on otettu suoraan kasetilta, tosin silloin Rölli puhuu Tiina Tontusta; "Se vasta olisi paha juttu, jos Rölli kaveeraisi menninkäisen kanssa."
Röllin Sydämessä on panostettu paljon animaation tasoon ja tyylikkyyteen. Taustamaalaukset ovat tarkkoja ja väritys on uskottavaa. Röllimetsä kuvastaa lähes aidosti rehevää suomen luontoa ja mitä lähemmäs röllit matkaavat kohti ymmärryksen sydäntä, sitä mielikuvituksellisemmiksi ja satumaisemmiksi  paikat muuttuvat. Taustoissa on käytetty niin vesiväri kuin öljyväri tekniikkaakin, joka luo syvemmän vaikutelman erilaisista maailmoista, joiden läpi röllit kulkevat. Metsätkään ei ole pelkkiä vihreitä puita ja harmaita kiviä, vaan värien eri sävyjä on valtavasti. Jokainen kohde joiden läpi röllit matkustavat, on erillinen paikka ja varsinkin talven kohdalla on vakuuttavaa, että talvi on oma paikkansa, eikä talvi ole aika joka tulee röllimetsään. Näytellyssä elokuvassa talvea ei voi noin vain laittaa paikaksi, kun siinä tulee vastaan näyttelijöiden paleltuminen. Röllit eivät talven maassa ole moksiskaan kylmyydestä. Suomalaisuutta on maisemien lisäksi tuotu elokuvaan myös sillä, että rölliheimo saunoo ja Rölli ja Milli näkevät talvenmaassa revontulia.
Röllin Sydän on tarkoitettu koko perheen animaatioksi, joka toimii vanhimmilla katsojilla eniten röllin nostalgisuuden ansiosta ja pienimmillä lapsiystävällisyyden takia. Kun alussa röllit lähtevät pois kylästä etsimään ymmärryksen sydäntä, niin aina välillä tulee muistutuksia, että röllimetsä kivettyy ja lopussa palataan takaisin sinne minne lähdettiinkin. Myös kolme kiveä mainitaan elokuvan alussa ja kun niitä tarvitaan lopussa, tulee hyvin pieni takauma, ettei pienimmät katsojat ihmettele mistä on kyse. Kaikki kyltit sun muut on kirjoitettu joillain piirroksilla, koska on haluttu ajatella myös katsojia jotka eivät osaa lukea. Elokuvassa kumminkin on joitain kohtia jotka saattaa pelottaa pienimpiä, kuten Millin köyttäminen ja riippuminen avotulen yllä, hauet ja heidän suuret silmät ja kidat sekä Röllimetsän kivettyminen.

Rölli ja Milli halaavat

   Röllien perus tavoite on olla pelottava muille olennoille ja jokaisella röllillä on yksi yli muiden korostuva luonteenpiirteensä. Röllin Sydän päähahmot on jokainen eri persoonallisuuksiaan; Lakeija on kaikista ilkein ja kammoksuu eniten kilttejä asioita, Riitasointu on fiinein, Iso on isoin, Rupeltaja kekseliäin ja Rölli on pelkästään rölli. Hän itsekkin elokuvassa sanoo, että koska hän ei olikein ole mitään, hänen nimensä on siksi pelkkä Rölli. Rölli kumminkin on kaikista rölleistä kaikkein kiltein ja suvaitsevaisin, sillä hän on vähän ihastunut Milliin ja siksi niin kovasti koettaakin pitää Millin puolia kun muut röllit halveksivat Milliä. Suurten pelkojen ja kauhujen maassa jokainen rölleistä näkee omat suurimmat pelkonsa, mitkä kertovat heistä paljon. Riitasointu muuttu possuksi, Iso jää yksinäiseksi ja Lakeija pestään puhtaaksi. Rupeltaja on niin kekskeliäs että osaa keksiä pelkonsa jopa pois ja Röllin kauhein painajainen on, että Milli muuttuu nykyisestä poikamaisesta Millistä vampiksi.

Milli Menninkäinen on Rölli ja Metsänhenki elokuvassa kuvattu hyvin tyttömäiseksi, mutta tässä näytetään millainen Milli oli ennen. Milli on poikamainen, joka käyttää usein jousipyssyä ja hän uskaltaa laittaa rölleille hanttiin, eikä ota nokkiinsa lainkaan heidän haukuistaan. Milli ei usko suurten pelkojen ja kauhujen maahan, mutta näkee siellä kumminkin isoimmat pelkonsa, eli menninkäisten kylän kivettymisen. Kun tarinan loppupuolella Rölli halaa ja näin ollen siirtää ymmärryksen sydämen Milliin, niin silloin Millistä kasvaa naisellisemman näköinen ja oloinen.
Pitkän matkan kuljettuaan Rölli, Lakeija, Riitasointu, Rupeltaja, Iso kuin Millikin kokee jonkinlainsen kasvukertomuksen; Ihan alussa Rölli hakkaa huvikseen puita katki ja lopussa kasvattaa niitä takaisin. Rupeltaja ymmärtää, että kaikissa vampeimissa ei tarvitse olla mitä ihmeellisempiä salaluukkuja, jos ne ei kerran hyödytä. Riitasointu oppii  pytämään anteeksi, kun ampui vahingossa Millä. Iso soluttautuu röllikylään ja Lakeija pelko kaikkea inhottavan kaunista kohtaan lakkaa. Röllit tulevat toimeen Millin kanssa ja päinvastoin.

Röllien perusluonteet ja pyrkimykset ovat samat; jokainen heistä pitää likaisuudesta, inhottavuudesta ja kaikesta äklöttävästä. Röllit eniten kammoavat kaikkea söpöä, kilttiä, hienoa ja kaunista. Tästä röllien ristiriitaisuus tuleekin; koska rölli on paha tekemällä kaikkea iljettävää, voisiko rölli ola vielä pahempi, jos tekisi jotain hyvin tuhmaa kuten olisi kiltti ja menninkäisen ystävä? Röllin Sydämestä onneksi puuttu perinteinen hyvän ja pahan kamppailu, koska näiden vastakohtaisuuksien, arvojen muuttumisen ja ristiriitojen avulla röllien tarina pysyy kokoajan mielenkiintoisena.

Disney Klassikot 12: Tuhkimo

Tuhkimo oli minulla lapsena rätisevällä videolla ja hyvin usein katsottuna. Suomenkilinen dubbi on pinttynyt päähäni ja nautin siitä suuresti. En tiedä kuinka pystyisin tottumaan enään muihin ääniin. Noin vuosi sitten sain nähdä tämän ensimmäisellä Reino Bäckmanin tekemällä dubbauksella elokuvateatterissa Helsingissä ja sen dubin ääneihin en pystynyt sitten millään tottumaan, vaikka aika mielenkiintoista, erikoista ja erialista ääninäyttelyä siinä saikin kuulla. Dubbi oli nimittäin 60- luvulta ja koko homman teki käytännössä kolme näyttelijää. Esim. Hiirten mekonteko laulu oli jätetty suosiolla siihen englanniksi.

Alkulaulu tuntuu minulle aina uudelta, vanhalla videollamme elokuva nimittäin alkaa vasta kertojasta. Laulu on tosi kaunis ja alkutekstin kuvat myös, ne johdattavat heti prinsessamaailmaan. Satukirja aluista pidän valtavasti ja tämänkin kirjan kansi on upean näköinen. Kertojakin sopii tälläiseen vanhaan tarinaan hyvin.

Huomasin nytten, että kun äitipuolen kasvoja kuvataan ensimmäisen kerran, niin hänen kasvonsa ovat tummemmat kuin yleensä. Kuvaa heti uhkaavuutta ja tarinan pahista. Äitipuolella ja Luciferilla on muuten molemmilla saman väriset vihreät silmät. Myös Tuhkimon tuodessa aamupalaa äitipuolelle, tämä kuvataan sängyn pimennossa. Sisarpuoleten luomisessa on kyllä onnistuttu, niistä on tehty mahdottoman rumia ja heidän jalkansa ovat luonnottoman isot Tuhkimon jalkoihin verrattuna. Tuhkimo on todella luonnollisen näköinen vaaleine hiuksineen.

Tuhkimo elokuvajuliste

Tuhkimon työasu on mukavan hillitty. Hiirten valmistama punainen mekko on oikein nätti, mutta mikään ei vedä vertoja tälle hyvän haltiattaren luomukselle. Mekko on upea. Sisarpuolten mekkoja olen aina ihmetellyt, mikä ihmeen persusläppä heidän mekoissaan liehuu. Pitäisikö niissä kävellä pylly pystyssä vai miten? Heidän yöpaitansakkin ovat aika kummalliset. Äitipuolen tummanpunainen mekko taas uhkuu valtaa kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Varsinaisessa alussa, kun Tuhkimo ei millään malta nousta sängystään, hän hauskasti vaihtaa asentoaan samaan mihin myöhemmin sisarpuolet. Pää tyynyn alle ja pylly pystyyn. :) Tuhkimon aamusuihkussa on kyllä jotain outoa. Ensin hän nousee sängystä ja laittaa kengät jalkaansa. Sitten hän menee sermin taakse suihkuun ja laittaa kengät uudestaan jalkaan. Ottiko hän niitä missään vaiheessa pois? Paljon työn ansiosta Tuhkimolla on aika hyvä tasapaino, kun kantelee molemmilla käsillä ja päällä pyykkiä ja tarjottimia.

Tuhkimo ei osaa valittaa paremmasta elämästä, riittää että hän saa haaveilla ja uneksa siitä. Hän on selvästi jo tottunut kohtaloonsa ja puhuttelee äitiään ja sisarpuoliaan yhtä kylmästi kuin he häntä. Tuhkimo kyllä yrittää pistää äitipuolelle vastaan, mutta koska hän tietää häviävänsä, niin ei turhia marise. Ei ihme, että kun hänellä on äiti- ja sisarpuoliin noin huonot välit. Tuhkimo mieluummin viettää aikaa hiirten kanssa ja juttelee niille. Kun hänen unelmansa on käymässä toteen, eli saa luvan tulla juhliin, niin mekon repiminen vie viimeisenkin toivon häneltä. Hyvältä haltiattarelta saatu mekko ja vaunut nostattaan hänet kyllä paremmalle tuulelle, mutta Tuhkimo on linnaan tullessa edelleenkin epävarma. Hän vilkuilee ympärilleen, kun ei tiedä mihin mennä ja miten tulisi käyttäytyä. Vaikka tanssin aikana Tuhkimo ihastuukin prinssiin, niin hän ei itse tiedä prinssin olevan Prinssi. Jää kysymykseksi, miksi Tuhkimo sitten tätä prinssiä luulee?

Eläinten antropomorfismi on tässä elokuvassa kyllä ristiriitaista, mutta tavallaan se tuo huumoria, mitä muuten tarinassa ei kauheasti ole. Epäloogistahan se on, että hiirillä ja linnuilla on vaatteet ja Tuhkimno ymmärtää hiirten puhetta, mutta Bruno koira ja Lucifer kissa ovat sitten tavallisia eläimiä.  Hiiret olivat lapsena ihan suosikkejani ja  heidän hännänvetonsa, sekä mekon tekemiskohtaus ovat edelleenkin yhtä suloisia ja mielikuvituksellisia, vaikkakin tyttöhiirten ääni on niin kimiää, etten saa sanoista selvää. Hiirten salakäytävät ovat minusta oikein kiehtovia, kuinka ne oikein pääseekään kaikkiin kynttilänjalkoihin ja muihin? Huli ja Vili hiiret etäisesti muistuttavat minusta Tikua ja Takua, samanlainen parivaljakko, toinen fiksu ja toinen vähän aivoton. Tosin Hulista ja Vilistä pidän paljon enemmän. Bruno koiralla muuten on yllättävän Plutomaisia ilmeitä. Lucefer kissan nauruilmeet ja virnistykset tuovat minulle mieleen Muumien Haisulin, varsinkin kahvikuppiarvauksessa ja  musiikki vielä korostaa tätä haisulimaisuutta.

Kuningatar ja Suurvisiiri  (vai mikä sen kaverin titteli nyt olikaan?) ovat hiirien ohella elokuvan komediantekijät.  Varsinkin kuninknaan lyhyt tanssi vartian kanssa ja sängyllä hyppiminen ja miekalla viuhtominen on hulvatonta. Hyvin se saa vetästyä miekalla sikarin puoliksi.  Prinssi on aika kuiva, eikä edes hyvän näköinen minun makuun, mutta ääni on komia. En kyllä usko, että on kauhean realistista, että linna ehtisi pistää bileet prinssille pystyyn yhdessä päivässä, mutta aika hyvin he ovat ilmeisesti ehtineet. Kun Suurherttua tulee sovittamaan kenkää Tuhkimon taloon, hänen puheensa on kyllä ikimuistoinen. Sanat tulee niin nopeasti, että hyvä kun henkeä ehtii vetää välissä.  

Tuhkimon upea tanssiaismekko

Rakastan tämän elokuvan miljöötä. Tuhkimon kartanon puutarha on kaunis, siinä on paljon yksityiskohtia ja muotoja. Kuva on kuin vanhasta satukirjasta. Yöllisesen puutarhaan on saatu ihanat sinisen ja violetin sävyt. Vaunut, mekko, lasikengät, olen ihan sanaton. Vaunujen sisäpuoli on ihan pinkki, joka tuo sinisyyteen kivan väriruiskeen. Tuhkimon talossa on kauniit tapetit ja portaat yläkertaan on saatu aidon näköisiksi. Niissä on erilaisia värisävyjä ja kuvioita. Tuhkimon omaan ullakkohuoneeseen vievät portaat taasen näyttää jyrkiltä ja pelottavilta. Palatsi on valtava ja sen suorat, jylhät linjat sekä vaaleat värit toimivat. Tuo heti ylpeyttä ja uskottavuutta Kuninkaalle ja Prinssille. Ei ihme, että Tuhkimo haaveilee linnaan pääsystä, kun näkee tuon rakennuksen joka päivä ikkunastaan. Linnan piha yöllä on ihana, silta, suihkulähteet, kuutamo... miten romanttista.

Suosikkikohtaukseni tässä elokuvassa on ehdottomasti Tuhkimon kuplat. Ne ovat niin kauniita ja taustalla soi hento "laulaa lintunen" hoilotus. Ihana!  Tästä kohtauksesta tulee minulle eniten lapsuuden muistoja mieleen.

 Parhaiten Tuhkimo elokuvaa mielestäni kuvaa äitipuolen sanat: "Lapsi elää omissa maailmoissaan." Tuhkimo on todellakin öisin uneksinut paljon, kun hän jaksaa niiden unelmiensa voimilla kärsiä olemalla orjana omassa kodissaan. Tähän unelmoia Tuhkimoon samaistun täysin ja siksi Tuhkimosta on kasvanut niin tärkeä elokuva minulle. Vielä kun tarinassa onnellinen loppu ja viimeinen kuva on suudelma, niin mikä voisi olla parempaa. Tämä elokuva kuvastaa mielestäni kaikkein parhaiten Disneyn ideologiaa ja ajatusmaailmaa: unelmat voivat toteutua. 

Pelataan yhdessä Kindom Hearts

Disney konsolipelit on minulle ollut tuttuja jo pienenä, kun Keisarin uusien kuvioiden pc versiota pelasin. Aku Ankka Universumin sankari, Timon ja Bumba flipperi, Leijonakuningas kaksi Jylhkallion ylpeys, Disneyn Pelivimma ja Monsterit Oy pelit on kahlattu muutamaan kertaan myös läpi ja näin aikuisiällä on tulu kokeiltua Ductalesia ja Epic Mickeytä. Peleissä on kivointa huomata viitteet elokuviin ja sarjoihin ja kuljettaa itse päähahmojen tarinoita.

Poikaystäväni on kova peliharrastaja ja siitä tulikin idea tähän uuteen Kindom Hearts -sarjaan.  Poikaystäväni toimii pelaajan ja Kindon Hearts pelin asiantuntija roolissa ja minä Disneyfanipuhujana. Tervetuloa pelaamaan yhdessä Kindom Heartsia.