Tove

Tove Jansson on itselleni ollut aina iso nimi, sillä olen todella kova Muumifani. Lapsena katsoin tietty animaatiota, mutta yläasteikäisenä luin kakki muumikirjat ja innostuin myös Muumisarjakuvista. Olin jopa yllättynyt, että monet ystävistäni ja tuttavistani eivät ole edes kuulleetkaan muumisarjakuvista (paitsi siitä lasten lehdestä) ennen kuin asian heille kerroin ja näytin muumisarjakuvia. Tove sai minulle kasvot jo varhain, kun omistin lasten sarjakuva-albumin Taikatalvi. Sarjauva perustuu enemmän kirjaan, kuin tv-sarjaan ja olen siitä sarjakuvasta aina pitänyt. Viimeisellä sivulla on kuva Tovesta ja hänen tuotoksistan pieni maininta. Tove elokuvaa odotin siis todella innolla.

Tove malaa tauluja, mutta salaa piirtää muumeja, jotka ovat kiehtoneet häntä. Hän ihastuu Atos Wirtaseen, muta heidän suhteena on enemmäkin kaverillinen kuin intohimoinen rakkaussuhde. Tove törmää jossain näyttelyn avajaisissa teatteriohjaja Vivica Bandleriin ja saa häneltä tilaustyön tehdä juttuja Vivican isän juhliin. Tove on sinne myös kutsuttu ja parvekkeella tupakilla ja lasillisella Vivica näyttä hänelle kiinnostuksena. Tove on avoimena Vivican ehdotuksista ja heille syntyy kiihkeä, mutta samalla kieroutunut suhde. Tove haluaa selvästi pysyvyyttä, Vivica jotain välitilaa. Tove kirjoittaa hänet ja Vivican Muumeihin Tiuhdiksi ja Viuhdiksi, sekä heidän oman salakielensä. Atokselle hän uskaltaa tunteitaan Vivicaa kohtaan kielikuvilla kertoa, puhuen tästä aiheesta lohikäärmeenä. Samalla koko elokuvan ajan Tove maalaa, mutta ei saa taulujaan myydyksi. Apurahaakin haetaan, huonoin seurauksin. Vivica löytää Toven muumikuvat ja ehdottaa näytelmän tekoa. Siitä tuleekin menestys, vaikkei aluksi uskokkaan. Tove alkaa kiintyä Vivicaan, mutta ohjaajalla onkin jo toinen nainen kierroksssa. Nopeasti siitä hypätään palaveriin, jossa Tove ottaa sarjakuvapiirtäjän pestin vastaan. Ensimmäinen vakituinen palkka sarjakuvista Brittläiseen sanomalehteen. Sarjakuvien piirtoa ja sen tuomaa kahletta pikakelataan elokuvassa ja lyhyesti näytetään, kuinka homma pikkuhiljaa siirtyy Toven veljelle Larsille. Tove itse matkaa Pariisiin, jossa kohtaa Vivican pitkästä aikaa heidän eronsa jälkeen. Vaikka Vivica yrittää lämmittää heidän suhdettaan uudestaan, Tove ei lähde tähän mukaan. Sen sijaan Tove kutsuu kotiisa Tuulikin, myös lahjakkan taiteilijan, jonka hän on muutaman kerran aiemmin tavannut. Lopulta he matkaavat yhdessä merelle ja me tiedämme miten heille käy. Tove Jansson ja Tuulikki Pietilä elivät loppuelämänsä yhdessä.

Jotenkin olin aika hämmentynyt tästä Tove elokuvasta. Olin jotenkin odottanut enemmän taiteilijan kuvaa ja juurkin elämänkertaa, en rakkausdraamaa. Tottakai ihmissihteen kuuluvat elämänkertoihin, mutta odotin elämänkertaa enemmän kokonaisuutena Toven elämästä, enkä pelkästään aikaa ennen Tuulikkia. Draamallisesti ajateltuna Vivican hahmosta tehtii pahis, syöjätär, jota en usko hänen esikuvan oikeasti olleen. Se tosin onkin elämänkertojen ongelma; draaman kaari pitää tehdä väkisin. Toven kipuilu taiteilijuutensa kassa oli elokuvassa pohjalla, mutta siihen ei päästy syventymään kunnolla. Sääli, sillä se olisi tuonut elokuvaan paljon mielenkiintoisemman aspektin. Myös Toven ura sarjakuvatekijänä ohitettiin jotenkin nopeasti. Olen käsittänyt että Tove lähes uupui ison työtaakan alle ja siksi halusi Larsilta apua ja pikku hiljaa työ vain liukui Larsille. Nyt tässä elokuvassa muutosta ja suhdetta sarjakuviin ei oikein pohjustettu. Sama Tuulikin hahmon kanssa. Tove vain tapasi hänet silloin tällöin ja vaihtoi sanasen. Olisin halunut heille jotain samanlaisia tutustmishetkiä, mitä vaikka Atoksen kanssa kuvattiin.

Käsikirjoitus siis kohdistui minun mielestäni Toven elämän liian pieneen vaiheeseen. Ohjauskaan ei säväyttänyt. Olen tältä ohjaajalta nähnyt muutaman elokuvan, joista mistään en pidä ja sanon etten hänen tulevia elokuviaan katso. Jos Tove Janssonista ei osata edes loistavaa elokuvaa tehdä, niin ohjaaja ei ole häävi. Tove kun on sellainen ihminen, että hänen elämänsä ja ajatusmaailmansa on kuitekin hyvin rikasta ja kiinnostavaa. Elokuvan parasta antia oli nimittäin Alma Pöysti, joka taasen näytteli Tovea aivan uskomaatoman upeasti. Petyn jos ensivuonna ei Jussia hänelle rollista tule. Hän pääsi valloittavasti Toven nahkoihin ja hän on se syy, miksi voisin katsoa elokuvan joskus uudestaan. Atos Wirtasen näyttelijä muistutti liikaa enoani, joten se häiritsi ja Krista Kososen kouluruotsi ei sopinut tämmöiseen elokuvaan, jossa pitäisi puhua suomenruotsia. Joanna Haartti taasen ei sopinut ajankuvaan rekkalesbomaisuutensa vuoksi. Eikö Tuulikkia voinut näytellä joku, joka on ihan tavallinen nainen, eikä noin korostetusti maskuliininen? Sillä tavalla olen Tuulikin aina kuvitellut. Tove elokuva tuotti minulle valitettavasti pettymyksen, kaiken paitsi Alma Pöystin kohdalta. Annan kyllä elokuvalle joskus uuden mahdollisuuden, mutta suurimmat ongelmat ovat dramaturgiassa. Katsojana minua olisi kiinnostanut enemmän Toven ajatukset, tunteet, perhe ja taide, ei pelkkä rakkauselämä.

Joulujaksoja

Elokuvien ohessa on tullut monenmoisia televisiosarjoja vuosien varrella seurattua. Jotkut niistä on painautunut ikuisesti mieleeni koskettavien tarinoiden tai herkyvän huumorin takia. Tässä osiossa esittelen suosikkisarjojani ja koitan pohtia, mitkä asiat kyseisessä sarjassa vetoaa minuun, niin että vuodesta toiseen haluan katsoa samoja jaksoja, joita olen niin monen monta kertaa jo elämäni aikana nähnyt.

Nyt paneudun lempi tv-sarjojeni joulujaksoihin.

Metsolat Joulu & Muistojen Joulu

Antti manaa, että kuusi on toispuoleinen

Leppävaaran tilalla vietetään perinteistä joulua. Urjan Rinne on rakentunut valmiiksi ja hotelli on varattu täyteen. Liisan ja Osmon Autiolla tilalla sattuu tulipalo, joten suuren sukujoulut vietetään Annikin ja Antin hoiveissa. Aatonaattona sattuu yllätys, kun Eeva palaa Afrikasta takaisin kotiin. Päivällä Antti haki Riston kanssa toispuoleisen kuusen ja illan varjoissa Eeva ja Erkki mutustelevat Annikin tekemää leipäjuustoa, mitä Antti tulee tietenkin myäs maistelemaan. Aattoaamuna Liisa koristelee piparikakkutaloa Osmolle, joka on vielä lahjaostoksilla. Jaana ja Jaakko kiertelvät vielä Tamperetta lahjojen perässä ja käyttävät aaton matkustaakseen Leppävaaraan. Ennen Joulurauhan julistusta kotiin saapuu vielä Heikki Ruotsista vaimonsa Kristiinan ja nuorimman poikansa Hampuksen kanssa. Yhdessä ilakoidaan koristeita laittaessa ja Liisa esittää isälleen Ristolle enkelikelloa. Jouluhartaus käydään kuuntelemassa hotellilla ja sieltä syöksytään leppävaaran lämpimään saunaan, jonka jälkeen on kaikkein odotetuin; Annikin tekemä jouluateria.

Liisa koristelee piparkakkutaloa

Muistojen joulu jakso sijoittuu Leppävaaran elämään muutaman vuoden sarjan päättymisen jälkeen. Jaksossa viitataan paljon aiempaan joulujaksoon (esim. Riston toispuoleinen kuusenhakuja Osmo lahjaostoksilla). Tässä jaksossa on se erikoinen, että näytetään takaumia Antin ja Annikin elämästä sota-aikojen jouluina. Nämä pätkät ovat oikein tunnelmallisia ja hyvin sovitettu itse jakson tapahtumien kanssa, niin että tarinaa kertoo joko Antti, Annikki tai heidän kaverinsa AIV. Viimeisten muistojen seassa on se kaikkein ihanin, jossa kerrotaan kuinka Antti ja Annikki menivät kihloihin.

Annikki tekee torttuja

 Metsoloiden molemmat joulujaksot huokuvat tunnelmallista ja kaunista lämpöä. Tavallinen joulujakso yhdistää joulutunnelman muuten Metsoloiden tapahtumiin, mutta Muistojen Joulussa pyhitetään lähes kokonaan näyttämän pienellä vilkaisulla sen, mitä hahmoille nykyään kuuluu ja yhdistetään nämä kauniit muistot Metsoloiden muuten kotoisaan joulunviettoon. Metsoloiden tarinaan voitte perehtyä tästä.

Parhaat vuodet: Usko, Toivo ja Rakkaus

Kuusikaupoilla

 Parhaat vuoden on jatkosarja sairaalasaippualle Ihmeiden tekijät. Sen pääosassa on entinen ylilääkäri Pentti Karvala ja hänen lapsensa. Pentti on sarjassa kirjoittanut elämänkertaansa, menettänyt vaimonsa, tavannut veljensä ja huolehtinut neljästä tyttärestään vuorotellen. Sarjan päätösjakso on kaunis ja tunnelmallinen, sillä siinä selviää saako Pentin tyttäret Saaga ja Sirkan sovittua ja mitä Mauri tekee nytten, kun kriistäjä on menehtynyt. Yhdessä haetaan joulukuusta, käydään hautausmaalla juttelemsassa mammalle, Lilli tapaa unensa pojan kadulla ja Saagan ja Sirkan unelmien mies toimii joulupukkina. Pentti saa elämänkertansa valmiiksi  ja jasko päättyy siihen, kun joulupäivän aamuna Lilli lukee muffansa tekemää elämänkertaa Parhaat vuodet vihreitä kuulia syöden.

Joulupukki vierailee Karvalan klaanin luona

Parhaissa vuosissa näytetään kauniisti jouluvalmistelut ja pohdinnat sukujoulusta. Tuleeko riitoja, saadaanko joulupukkia ja osataanko olla pitkän tauon jälkeen yhdessä.  Karvaloitten perhe on vähän sellasita eliitti tasoa, joilla on krumeluureja huonekaluja ja hienoja titteleitä. Siksi näin enemmän mallikkona on hienoa nähdä tämä heidän tapansa viettää joulua Helsingin keskustan kerrostalossa. Parhaista vuosista kerron joskus tarkemmin, mutta Ihmeiden tekijöihin on linkki tuossa ylempänä.

Ruusun Aikaa: Joulun Tähti

Nyt on joulu Nero

Ruususten perheeseen kuuluu isä Esko, äiti Marja, Marjan tytär Meri, Eskon poika Illi, yhteinen kuopus Roosa-Maria, eli Roope, Mummi Senni ja tietty Nero koira. Esko on juuri saanut työkaveriltaan halvat lennot jouluksi Espanjaan ja aluksi kaikki on siitä innoissaan, mutta että jouluksi. Ei Meri voi lähteä kun on tanssiesitys ja kuka hoitaisi Neroa? Ei, parempi olla menemättä. Marja kun kutsui sisarensa ja tämän miehen ja seitsemän poikaakin jouluksi käymään. Eskoa harmittaa, hän olisi jouluna halunnut mennä Espanjaan isänsä luokse. Niinpä Marja tekee Eskolle jouluyllätyksen ja kutsuu Eskon isän heille viettämään joulua. Aattoaamuna Roope on tonttulakki päässä ja haistelee joulun tuoksua. Meri koristelee kuusta, Illi ja Esko on pihatöissä ja Marja ja Senni tekevät rosollia. Senni kertoo Roopelle miksi lintuja ruokitaan joulusin ja Illi laulaa Juicen Sikaa. Roope vie herkkuja yläkerran vinttijengille, eli  Alli haamulle joka on Marjan jo edesmennyt täti. Illalla alkaa juhlat. Perunat loppuu pöydistä heti ja Roope ja seitsemän veljestä kerjäävätt spagettia. Jakson loppuhuipentuma on Roopen esittämä joulukuvaelma, jossa Nero on Jeesus lapsi.

Näättekste nää enkelit murhaajien sieluina, niillä on naru kaulassa

Joulun tähti jaksossa paras kohta on aattoaamu. Siinä voi oikein tuntea Roopen innon, odotuksen, tyytyväisyyden ja kinkun ja piparin tuoksun. Se kohta kun tietää, että tänään odotus päättyy, se hetki on ihan lähellä, mutta ei vielä. Tuo hetki on itsellenikin yksi aaton parhaista kohdista ja siksi varmasti jakso vetoaa minuun niin syvältä.

Peppi Pitkätossun Joulu

Peppi, Tommi ja Annika joulumarkkinoilla

Peppi, Tommi ja Annika ovat joulumarkkinoilla. Siellä he tapaavat Rouva Rissasen, joka kovasti tahtoo Pepin lastenkotiinsa jouluksi. Eihän Peppi tietenkään sinne halua, vaan olla eläimiensä Herra Tossavaisen ja Pikku Ukon kanssa. Rissasen täti pakottaa poliisit hommiin, mutta Pepin nokkeluuden avulla he jäävät ruikuttamaan. Peppi leipoo kotona lattialla ihanasti pipareita ja kun Tommi ja Annika tulevat hakemana häntä luisteleman, he törmäävät valtavaan piparivuoreen. Yhdessä he käyvät luistelemassa torven soittokunnan tahdissa ja kotiin palatessaan Peppi kertoo joululahjatoiveestaan. Hän haluaa trumpetin. Tommi ja Annika koristelevat kuusta äitinsä avulla, sitten he hakevat kaikki ystävänsä joiden avulla he järjestävät Peppille yllätyksen. Itse jouluaattona Tommi ja Annika leikkivät vanhempiansa kanssa kuusen ympärillä, jakavat lahjoja ja laulavat yhdessä. Peppi tarjoilee hiirelle juustoa, Herra Tossavaiselle banaaneja ja Pikku Ukko saa ison kaulahuivin. Loppujen lopuksi on kuitenkin aika yksinäistä. Peppi puhuu ikkunasta taivaaseen äidilleen, kunnes hän yllättyy: pihalle tulee Tommi ja Annika ja liuta muita kylän lapsia. Heillä on Pepille hänen toivoma joululahja. Myös Peppi on varustautunut lahjoihin. Niitä on pihan puu täynä ja jokainen lapsi saa ottaa sieltä paketin itselleen. Peppi vielä soittaa trumpetilla oman tunnuslaulunsa.

Kettu juoksi yli järven

Pepin joulu on ihana idylli ruotsalaisesta joulusta. Alun joulumarkkinat ovat todella tunnelmalliset ja varsinkin luistelupaikan soittokuoro. En ole missään nähnyt luistelupaikoilla elävää musiikkia, se todellakin antaisin tunnelmaa. Peppi kun tekee pipareita, niin siitä kyllä itsellekkin leipomiskärpänen iskee, kun piparitaikina on koko lattian levyinen. Tommi ja Annika koristelee kuustansa vanhoilla koristeilla ja tähtidäsetikuilla. Mozzartin koristepääkin saa joulupukkinaamarin ylleen. Tätä ruotsalaisten tapaa kirjoittaa lahajpakettiin runo siitä mitä sen sisällä on, on vähänsemmonen juttu mitä en ymmärrä. Eihän siinä sitten ole mitään yllätystä, jos sisällön arvaa valmiiksi. Tommin höyrykone lahja herättää kanssa vähän ihmetystä. Mihin sitä käytetään? Annikan äiti on mukavan aidon oloinen, kun koittaa venyttää Annikan antamaa patalappua vähän isommaksi. Kaunein hetki koko jaksossa kuitenkin on se, kun ystävät lähtevät pois Pepin luota uusine leluineen pimeässä ruotsalaisyössä ja taustalla soi Pepin trumpettisoitto. Se on todella kaunista.

Muumilaakson Tarinoita: Joulu on ovella

Muumitalo hankien keskellä

Viime jaksossa Muumit ovat juuri tutustuneet Alisaan. Nytten Muumipeikko ja Niiskuneiti tapaavat Alisan ja kutsuvat hänet juhliin, sillä tänä iltana he ovat menossa talviunille. Aliisa viihtyy juhlissa mainiosti, mutta Noita ei ole iloinen hakiessaan häntä. Noita kun ei voi sietää Muumeja. Alisa lähtee Noidan kanssa takaisin Noitametsään luudalla, kun muumit painuvat pehkuihin ja Nuuskamuikkenen suutaa etelään. Muumit eivät saa kuitekaan nukkua kovin kauaan, koska Muumipeikkoa tullaan herättämään. Kuusi on vielä hakematta ja joulu tulee. Mutta mikä on joulu? Ja mihin kuusta tarvitaan? Muumimamma alkaa valmistamaan joululle ruokaa ja Muumipeikko lähtee Muumipapan kanssa kuusimetsään. Matkan varrella Kampsu tulee vastaan ja kertoo vielä ruuista ja lahjoista. Muumitalossa käy tällä välin muukalainen teellä, joka kertoo vielä että kuusi täytyy koristella. Ulkona sitten laitetaan kuusi pystyyn ja sen oksille helmiä ja teekannuja. Latvaan tulee äitin silkkiruusu. Mamma on ahertanut keittiössä ja joululle pakataan lahjoja. Kuvakirja, komea uistin ja näkinkenkä. Muumit odottavat jouluyönä vilteissä joulun tuloa, mutta ei sitä meinaa näkyä. Paikalle saapuu porukka pieniä mönkijäisiä ihailemaan muumien kuusta. Muumimammaa väsyttää odottelu, hän ehdotytaa että eikö jo voitaisi mennä nukkumaan. NIin muumitttekevät. He antavat lahjat,kuusen ja ruuan mönkijöille ja jatkavat itse talviunia. Pienet mönkijät ovat onnesta soikeana, he eivät ole ikinä saaneet näin kaunista joulua.

Joulun valoja

Pienet mönkijäiset odottavat joulua

Joulu on ovella jakson loppupuoli, eli tämä itse joulun vietto perustuu aivan suoraan Tove Janssonin novellin nimeltä Kuusi. Kyseinen novelli on minusta todella hienosti ja suorasti adabtoitu muumijaksoksi ja on tunnelmaltaan juuri oikea. Olen aina tykännyt kovasti tästä jaksosta ja sen kauneudesta. Yhdessä kohdassa Niiskuneiti sanoo: "Jokainen olento odottaa täristen joulua" ja taustalla soi uuskomattoman hieno kappale, kun näytetään muiden pienten asukkaiden kuusia pihalla. Ne kaikki pienet valot sinertävässä talvisessa Muumilaakson illassa on satumainen näky. Tämä jakso on aina ehdittomasti joka vuosi katsottava jouluaattona. Kyseessä on yksi aivan suosikkijaksoni Muumilaason Tarinoissa.

Näissä ihanan jouluisissa ja talvisissa tunnelmissa toivotan jokaiselle tämän tekstin lukijalle tunnelmallista joulua. Nähdään ensi vuonna.

Silkkiruusu joulukuusen latvassa

Muumien Taikatalvi

Tove Janssonin kirja Taikatalvi on varmasti kaikkien aikojen suosikkikirjani. Muumit on minulle tullut alunperin Muumilaakson Tarinoiden kautta tutuksi ja noin 13 vuotiaana innostuin kovin Toven kirjoista ja sarjakuvista. Taikatalvi kirjassa minua liikuttaa kovasti sen uskomattoman kaunis maiseman kuvailu, sekä Muumipeikon identiteetin etsintä. Osittain tuossa teiniajan elämänivaiheessa osasin samaistua Muumipeikon tuntemuksiin. Taikatalvi kirjasta on tehty ainakin Muumilaakson Tarinoihin pari jaksoa ja vanhaan Puolalaiseen huopa-animaatioon jaksoja, mutta Muumien Taikatalvi on ensimmäinen elokuva versio kyseisestä kirjasta. Taikatalvi kirjasta ja sen muista muodoista voit lukea täältä.

Muumien Taikatalvi elokuvan mainosjuliste

Muumien Taikatalvi elokuvaan yhdistyy monta erilaista, talvista Muumitarinaa. Taikatalvi kirjasta on elokuvaan otettu jäärouva, keskitalven kokko, sekä talven vieraat. Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia novellikokoelmasta on otettu mukaan tarina Kuusi ja vielä Muumi sarjakuvasta Muumi Joulu on tungettu mukaan Tahmatassun tuleminen. Näissä on runsaasti materiaalia, jotka on tunnnettu reilun tunnin elokuvaan ja valitettavasti se muodostaa lievän sekasotkun, eikä enään palvele alkuperäistä tarkoitustaan. Muumit viettävät rauhaisaa syksyä ja käyvät talviunille. Hiihtävä Hemuli kohtaa Pikku Myyn, jotka meinaavat herättää Muumit ennen joulun tuloa. Muumipeikko herää ensimmäisenä tutkimaan vähän talvea, kohtaa vanhan tuttunsa Tuutikin ja näkee unta Jäärouvasta. Muumimamma ja Muumipappa heräävät sen jälkeen ja alkaa joulutohinat. Mamma huolehtii ruuasta ja hetken myös Tahmatassusta, joka on saapunut postissa vieraaksi. Tahmatassun tarina jää epäselvästi kesken ja tuntuu turhalta tässä elokuvassa. Pappa hoitaa kuusenhaun ja Muumipeikko osallistuu keskitalven kokkoon. Surku koirakin löytää Muumien luo ja haaveilee elämästään susiveljiensä kanssa. Typerykseksi hän itsenä tajuaakin ja Hemuli pelastaa hänet. Kuusi saadaan pystyyn ja vieraitakin saapuu paikalle. Lopulta vaivutaan taasen makean talviunen pariin.

Muumien Taikatalvi perustuu Puolalsieen huopamuumeihin, jotka tunnetaan paremmin suomessa nimellä Muumien Maailma. Kyseinen animaatio on ollut suomen televisiossa Mumilaakson Tarinoita nimellä 80-luvulla, jolloin sarjassa oli vain musiikkia ja yksi kertoja. Sama nimi annettiin 90-luvulla paljon tunnetumalle Muumisarjalle ja huopamuumit tekivät televisioon 2000-luvulla comebacin nimellä Muumien Maailma. Muumipeikon ääni oli tuolloin Jasper Pääkkönen. Kyseiseen sarja on siis sama sarja remasteroituna ja leikattuna uudelleen musiikeilla ja ääninäyttelijöillä. Kyseisestä sarjasta on leikkaamalla koottu kaksi muumielokuvaa eli Muumi ja Vaarallinen Juhannus, sekä Muumi ja Punainen Pyrstötähti. Molemmat näistä olen nähnyt elokuvateattereissa ja tykkään kovin, sillä ne noudattavat pohjautuvansa kirjan juonta äärimmäisen tarkasti. Senkin perusteella Taikatalvi oli minulle pettymys, kun nyt ei menty niin kirjan mukaan. Taikatalvi elokuva on myös saksittu animaation eri jaksoista ja ääninäytelty uudelleen. Suomen kielisessä versiossa hyvät äänet olivat Muumipeikolla, Muumimammalla ja Surku koiralla. Oiva Lohtanderin puherytmi oli liian voimakas Muumipapalle ja Vesa Vierikon kertojaääni myös häiritsi, kun se on niin tuttu. Heikoin äänirooli oli kuitenkin laulaja Dindralla Pikku Myynä, sillä niin kävi mitä pelkäsin. Pelkkää kimitysta ja Pikku Myyn kettuileva luonne ei tullut tarpeeksi esiin. Diandran esittämä alku- ja loppulaulu ovat äärimmäisen tylsiä, joista en pitänyt lainkaan.

Muumitalo peittyi lumeen ja muumit vaipuivat uneen kevään ensimmäiseen päivään asti.

 Ettei arvostelu mene haukkumisen puolelle, niin Muumien Taikatalvessa on paljon hyvääkin. Animaatio on äärimmäisen kaunista ja pikku mönkijäisiä on saatu hyvin mukaan. Muumien Esi-isäkin nähdään suloisena karvapallerona. Kertojan suuri rooli hamojen ajatusten selittäjänä häiritsi, sillä kuvat kertoivat kyllä katsojalle kaiken ilman sanoja. Taustamusiikki on kanssa ihanan tunnelmallista ja kyllä talvimaisemia katsoessa kylmä tulee. Elokuva on tunnelmallinen ja todellakin auttaa talvimielen saamisessa, mutta juonta on tälläiselle oikean Taikatalvi kirjan ystävälle sotkettu ihan liikaa. Ensikerralla mieluusti kuuntelen elokuvan vaikka ruotsiksi, niin ei nuo tutut äänet niin paljon häiritse. Taikatalvi on kaunis talvinen tarina, joka sopii lapsille ja lapsenmielisille muumifaneille. 

Hyvää Joulua elokuvalippujen ystäville!

Muumit Rivieeralla

Odotin Muumit Rivieeralla elokuvaa ihan innolla, kun luin sen tulemisesta. Heti elokuvan nimestä jo odotinkin, että vihdoinkin tulee Muumielokuva joka pohjautuu suoraan Toven sarjakuviin. Pohdiskelin jo silloin että kuinkakohan kukkahattutädit ottaa tämän elokuvan vastaan, sillä Muumisarjakuvat sisältää paljon vähän ns. "epäsopimattomia" juttuja, mitä ei lapsille yleensä haluta näyttää, kuten alkoholinjuomista, rietastelua ja muutenkin tostenkanssa heilastelua. Muumit Rivieeralla sarjakuvan luin ensimmäisen kerran joskus 12-vuotiaana ja kyllä nauroin niitä juttuja ihan kunnolla ääneen. En itsekkään ihan tätä elokuvaa näyttäisi 5-vuotiaalle.

Muumit Rivieeralla elokuvan mainosjuliste

  Elokuvan juoni on suoraan Muumit Rivieerallas arjakuvasta muutamalla jutulla höystettynä, jotka on otettu muista Muumisarjakuvista. Olen lukenut niistä kaikki ja osasin ensikatselukerralla heti yhdistää ne ylimääräiset jutut oikeisiin sarjakuviinsa. Tarina alkaa siitä kun Muumit elävät rauhassa laaksossansa je merellä puhkeaa myrsy. Myrskyssä seilaa Merirosvolaiva, jolla on Mymmeli ja Myy panttivankeina. Muumit käyvät pelastamassa panttivangit ja nappaa laivasta kaikenlaisat mukaansa. Merirosvot tulevat Muumitalosta etsimään aarrearkkuansa, mutta siellä on vain "tuhmia sanoja", eikä aarteita.

Seuraavana päivänä sitten Niiskuneiti lukee lehdestä Rivieerasta ja alkaa haaveilemaan glamourelämästä. Pappa innostuu myös ja niin lähdetään venellä kohti Rivieeraa. Mamma ja Muumipeikko ei ole kovinkaan innoissaan mutta lähtee toki mukaan. Rivieeralle saavutaan pienen myrskyn jälkeen ja siellä muutetaan asumaan hotelliin. Iso huone, omine parvekkeineen ja kylpyhuoneineen. Muumit ei oikein tiedä miten hotellissa kuuluu elää, joten he esim. muuttavat asumaan jumalattoman sänkyyn ja pitävät kylpyammetta omana uima-altaana. Mamma pyytää hotellin henkilökunnalta multaa harvinaisiin kasveihin, mitä hän on merirosvoilta saanut ja kun henkilökunta delegoi aina työnsä toiselle (mikä on hotelleissa hyvin yleinen tapa) niin kaikki on tuomassa lopulta multaa ja pyytämässä tippiä. Eihän Mamma sitä ymmärrä, vaan kättelee vain jokaista. Muumipappa tutustuu Markiisiin, jonka kanssa hän viettää kaiken aikansa ja Niiskuneiti hommaa ensimmäiset bikininsä. Aluksi hän on uima-altaalla juttelemassa julkkisten kanssa ja saa eräältä tähdetä yhden kolikon. Sillä Niiskuneiti pelaa kasinolla ja voittaa mukavan monta miljoonaa, jolla saa bikinien lisäksi monta asukokonaisuutta ostettua.  Bikineissä Niiskuneiti iskee julkkis Clarkin ja innostuu heilastelemaan tätä liiaksikkin, kun Muumipeikko tulee todella mustasukkaiseksi. Viimeinen pisara on juhlat, jossa Mamma ja Muumipeikko nolaavat itsensä.

Hotellilasku alkuperäisestä sarjakuvasta

 Muumimamma ja Muumipeikko muuttavat kahdestaan veneen alle rannalle, jonne tuelvat Pappa ja Markiisikin, joka haluaa kokeilla elämään boheemielämää. Markiisin puheiden innoittamana Muumipeikko haastaa Calrkin kaksintaisteluun hotellin puutarhassa. Terasseiltaan hotellin asukkaat katselevat taistelua ja kauhistuvat Muumipeikon väärinkäytöksestä: hän hakkaa miekkansa väärällä päällä Clarkia suoraan päähän. Hotelli pyytää Muumeja poistumaan ja maksamaan loppulaskun. Mamma on ihan ihmeissän, ei hän tajunnut että kaikesta kuuluu maksaakkin. Onneksi Niiskuneidin kasinovoitosta on jotain jäljellä, jola he pääsevät hotellin kanssa sujut. Markiisi lahjoittaa Muumipapalle patsaansa "Matka elefanttien hautausmaalle", joita hän on tehnyt ja Muumipapan yritys lahjoittaa niitä viranomaisille ei oikein onnistu. Viranomaiset nimittäin tajuaa, että tämä on sama patsas, joka on laitettu kuvernöörin patsaan tilalle. Tälläsiä koiruuksia Muujmipappa ja Markiisi keksi pienessä kännissä tekemään. Poliisijoukot lähtevät ajamaan Muumipappaa takaa, joka juoksee veneeseen, että he pääsevät Rivieeralta pois. Poliisit saadaan hämmentymään heitettyä "tuhmat sanat" heidän päällensä. Lopulta Muumit pääsevät seilaamaan takaisin myrskyssä kotiinsa.

Juoni on niin suoraan sarjakuvasta, ettei se oikein sarjakuvaa tunetavlle ehdi oikein yllättämään. "Tuhmat sanat" on sarjakuvasta Muumiperhe, Surku-koira sarjakuvasta Kuvitteluleikki, Merirosvotkin josatin sarjakuvasta (mutten muista mistä) ja Samu (jonka virkaa en tässä elokuvassa ymmärtänyt) ihan ensimmäisesta sarjakuvasta Muumipeikko. Elokuvassa Muumipeikon ensiesiintyminen on pyllyllään, ihan samalla tavalla miten jokainen Muumisarjakuva ja myös Muumipeikko ja Pyrstötähti elokuva alkaa. Sarjakuvista muita tuttuja hahmoja esiintyy heti elokuvan alun kesäjuhlissa, siellä on selvästi Tohtori Drünfuseen (vai mikäköhän se nimi oli) joka oli jossain sarjakuvassa (nimi myt hukassa), Viljonkka (esim. sarjakuvissa Kevättunteita), Hemuli (esim. sarjakuvissa Viidakkoelämää) ja Haisuli (esim, sarjakuvassa Muumipeikko). Juhlat on oikein muumimieliset ja Muumipapan alkoholijuotavat ja tanssit kuuluvat kunnolla asiaan. Elokuvassa korostetaan Muumipeikon ja NIiskuneidin "teinirakkautta", mikä on hyvä kontrasti sille, että niiskuneiti alkaa iskemään uutta miestä. Se korostaa Muumipeikon mustasukkaisuutta. Alussa myös näytetään Muumipeikon pohdisntoja siitä, että hän ei oisaa sanoa millekkään ei. Tämä juttu ei ole mistääns arjakuvasta, mikä on vähän outoa. Muumimamman Mattojenpesu on Kuvitteluleikistä otettu, mutta Niiskuneidin näytelmä ei. Hänen mustasukkaisuutensa Mymmelin pelastamisesta on kanssa muista sarjakuvista. Muumitaloa näytegtään vähän sisältä ja vihdinkin se on aidon näköinen, kun on kunnon puu talon keskellä. Ihanan hullunkurinen, tätä taloa haluisin tutkia kunnolla. Rivieeralle saavuttua vedessä olevat karikot on ihan yksityskohtaisesti sarjakuvasta napattu, kuten myös tämä henkilökunnalta multaa pyytäminen, tosin sarjakuvassa pyydettiin punaista villalankaa.

Niiskuneiti casinolla

Rivieeran Casinon ja Ruletin kuvaus on oikein hyvin tehty, mitä nyt Rulettipyörä on käsittämättömän pieni. Niiskuneidillä on kyllä julmettuman hyvä pelituuri ja hänen shoppailureissunsa saa kivoja viboja. Tulee hetkittäin mieleen teinielokuvat, jossa aina esitellään vaatteita. Tämä kohtaus oli vähän syvempi mitä sarjakuvassa. Ihan paras on Muumipeikon kommentti Niiskuneidille: "Näytät alastomalta." Ne on he aina lastomia! Markiisin ja Muumipapan puhuessa on mielenkiintoista kun Pappa puhuu hänelle vanhoista seikkailuistaan esim. Viidakosta ja Majakanvartijaajoista. Tämä on kiva yhtäläisyys Muumi tv-sarjaan. Kun Muumit lopulta palaa Rivieeralta, sinne jää heidän ystävänä Samu morsiammineen ja Surku koira toisen koiran kanssa, jota Surku aluksi luuki kissaksi. Tuhmat sanat leviäät ympäri ämpäri Rivieeraa ihan hotellia ja casinoa myöten.  Kotiin palatessa on Nuuskamuikkunen vastassa, joka lempeän miehekkäästi halaa Muumipeikkoa. On se ihanaa kun ne on parhaat kaverit.

Animaatio on todella erilaista, mitä Japanilaisessa tunnetussa tv-sarjassa, mitä itse olen koko ikäni seurannut. Piirrostyyli on kuitenkin todella uskollinen Toven alkupäräiskuvitukselle, kun Muumit ei ole niin pyöreitä, hahmot samannäköisiä ja vesi on kuvattuna suorina viivoina. Värimaailma on todella kellertävä, ei mikän kirkas tai yltiöväritetty, vaan väritys on pidetty todella hillittynä. Animaatio on varsinkin lopussa ja alussa todella kaunista kun ollaan Muumilaaksossa. Tällä tyylillä haluisin nähdä jonkun ihan itse laaksoon sijoittan elokuvan. Leikkaukset on välillä hassuja, sekä koomisia. Musiikki valitettavasti ei jää pahemmin mieleen, mitä nyt perus Nuuskamuikkusen huuliharpun soitto. Kyllä tämä on kaunis elokuva, joka on todella terevetullut minun Muumikokoelmaperheeseeni.

Nuuskamuikkunen ystäviään odottamassa

Muumipeikko ja Pyrstötähti

Itsenäisyyspäivän kunniaksi laitan pyörimään yhden kaikkien aikojen suosikkielokuvani, jonka parissa olen kasvanut. Kyseessä on tietenkin suomenruotsalasjapanilaistuotantoa oleva Muumipeikko ja Pyrstötähti, joka Perustuu Tove Janssonin samannimiseen kirjaan. Tove on myös tehnyt Pyrstötähdestä sarjakuvan, joka ei noudata ihan samaa kaavaa kuin kirjassa, mutta on muuten samanhenkinen. Elokuva perustuu kuitenkin ennemmin tähän kirjaan, kuin sarjakuvaan. Elokuva tuotettiin Japanissa Muumilaakson Tarinoita sarjan jälkeen, vaikka elokuvan tapahtumat sijoittuvat aikaan ennen sarjan alkua.

Muumipeikko ja Pyrstötähti elokuvan mainosjuliste

Muumit ovat juuri muuttaneet Muumilaaksoon ja Mymmeli jättää Pikku Myyn Muumeille hoitoon. Muumit viihtyvät erinomaisesti laaksossaa, jossa on todella ihanaa luontoa. Muumipeikko, Myy ja Nipsu ovat uimarannalla uimassa ja Nipsu löytää sieltä hyvin jännittävän luolan. Eränä iltana Muumit saavat erikoisen vieraan, Piisamirotan. Piisamirotta asuu viereisessä joessa, jonka yli Pappa on juuri rakentanut sillan ja Piisamirotan koti mennyt hajalle. Muumit majoittavat Piisamirotan luokseen, joka on filosofi. Piisamirotta kertoo kaikkia faktoja maailmasta, mitä Muumit eivät ole ennen tienneet. Muumilaaksoon sataa ihmeellinen musta sade. Piisamirotta sanoo sen olevan avaruudesta tullutta nokea ja Muumipeikko, Myy ja Nipsu lähtevät Yksinäisllä Vuorilla olevaan tähtitorniin selvittämään mistä tämä outous  on tullut. Matkallaan he ystävystyvät Nuuskamuikkusen kanssa, joka kertoo Pyrstötähdestä ja he löytävät ison rotkon täynnä granaatteja. Tähtitornissa heille kerrotaan, että pyrstötähti laskeutuu Muumilaaksoon jo kahden päivän päästä. Muumipeikolla, Myyllä, Nipsulla ja Nuuskamuikkusella tulee nyt kiire kotiin. Kun seurue on palaamassa Muumilaaksoon he pelastavat Niiskuneidin angostuuran kynsistä ja ottavat Niiskuneidin ja Niskun mukaansa. He näkevät kuinka kaikki muumilaakson asukkaat ovat muuttamassa pois ja Muumipeikko jo ihan ehtii pelästymään, että myös hänen perheensä. Talonpeikko kuitenkin kertoo Muumimamman ja Muumipapan jääneen laaksoon odottamaan poikaansa.  Metsän läpi mentäessä iskee valtava myrsky ja seurue tapaa postimerkkejä keräävän Hemulin. Myrsky on niin voimakas, että kävellen ei ehdi enää perille, joten he ottavat Nuuskamuikkusen teltan esiin ja lentää sillä suoraan kotiin. Muumit lähtevät evakkoon Muumitalosta Nipsun löytämälle luolalle. Kun Pyrstötähti iskee, kaikki ovat hiljalleen luolassa ja miettii, onko koko maailma nyt tuhoutunut.

Matkalla tähtitorniin

Elokuva on hyvin samanhenkinen, kuin Muumilaakson Tarinat tv-sarja, mutta muutama virhe sarjan fanina tästä huomaan. Päälimmäisenä muutama hahmo, jotka eivät vielä edes asu laaksossa kun tämä tapahtuu eli kun matkalaisemme kohtaavat Muumilaaksosta pois muuttavia asukkeja siellä on seassa Kuuman Lähteen etsijät (jotka saapuivatMuumilaaksoon sarjan jaksossa Kuuma Lähde) ja Rouva Viljonkka Lapsineen (jotka muuttivat Muumilaaksoon jaksossa Tiukka Naapuri). Itse Muumipeikko ja Pyrstötähti kirjaa tämä noudattaa suht uskollisesti, mutta esim. Kaupassakäynti kohtaus ja sen jälkeiset tanssit tästä puuttuu kokonaan ja ainakin Tähtiornin juurella olevat tupakannatsat, joita tähtitieteilijät heittävät tornistaan on sensuroitu.

Tv sarjan fanina kiinnitän myös helposti huimiota elokuvan suomiääniin. Kaikki varmasti huomaavat, että Nipsun, Nuuskamuikkusen ja Niiskuneidin äänet on sarjasta vaihtuneet tähän. En pidä sitä pahana asiana, sillä en ole koskaan pitänyt erikoisesti Niiskuneidin äänestä sarjassa, sillä se on jotenkin liian kimittävä ja tyttömäinen. Misa Palander toimii mielestäni Niiskuneitinä hienosti, eikä vaikuta yhtään niin "blondilta" mitä Aila Svedberg televisiosarjassa.  Nipsun toimii minusta ihan hyvin Jyrki Kovaleffinä kuin sarjan Eero Ahreenakin. Samoin Nuuskamuikkuselle minulla on kaksi oikeaa ääntä; Timo Torikka ja Pertti Koivula. Kaikki muut äänet Rabbe Smelund, Matti Ruohola, Elina Salo, Ulla Tapaninen, Ilkka Merivaara, Tapio Hämäläinen ja Leena Uotila jatkavat samaa rooliaan tv-sarjasta luontevasti tähän elokuvaan.

Iltapalalla

Elokuvan taustat ovat mielenkiintoisia ja niiden tyyli on vähän erilaisempaa, mitä sarjassa. Tykkään tästä yksityiskohtaisuudesta enemmän ja taiteilijoiden kynän viiva näkyy selkeämmin esilä. Maalauksellista, mutta samaa henekä on kuin sarjassa. Taustat kyllä on rosoisemman näköisiä ja animaation tasosta huomaa, että ollaan siellä 80-90 luvun vaihteessa tätä tehty. Hahmojen väreihin on panostettu, varsinkin siihen kuinka niiden iholle heijastuu valoja ja värejä. Metsien ja Yksinäisten vuorten kuvaus on jännästi tehty, niissä on paljon pyöreitä muotoja. Musiikki on taasen tosi tunnelmallista ja tykkään kaikista kolmesta laulusta: Muumien Kaunis maa, Jo taivas sineen pukeutuu ja Rohkeus voitaa.

Pyrstötähti on myös hitusen ahdistava ja pelottava elokuva. Onhan sen ajatuksena, että jos pyrstötähti tänne osuu, niin tulee maailmanloppu. Meren katoaminen ja jokien kuivuminen on siitä konkreettinen asia, mitä tässä näytetään. Kun Pyrsttähti on sitten lopussa osumassa maahan, nähdään konkreettisesti kuinka puut lentää ja laiva hajoaa. Voisin kuvitella Muumitalonki tuossa ytäkässä menneen palasiksi. Ahdistus tulee elokuvassa myös muutoin parissa kohdassa esiin, siinä kuinka hahmot kiintyvät tavaroihin. Nipsu jää loukkuun graniittiluolaan, jossa hirviö on syömässä häntä. Tämä oli lapsena minusta todella pelottava kohtaus. Myös Hemulin liiallinen kiintymyt postimerkkeihin oli melkein tuhota hänet, onneksi Hemulit käyttävät mekkoja. Se oli hänen pelastuksensa. Lopussa kun Muumit ja ovat pakenemassa luolaan, niin Nipsu lähtee pienen kissan perään. Tässä tulee ilmi Nipsun hyväntahtoisuus, sekä tietty naivius. Tottakai hän haluaa kissan pelastaa, mutta samalla hänen oma henkensä on pahasti uhattuna. Välittävät ystävät Muumipeikko ja Nuuskamuikkunen ehtivät juuri ja juuri saada Nipsun takaisin turvaan.

Pyrstötähti ei osunutkaan

Suosikkikohtauksiani elokuvasta on Angostuurakasvi. On niin hupaisaa kuulla kun Nuuskamuikkunen ja NIisku koittavat keksiä pilkkanimiä kasville. Elokuvan lopun Muumipeikon huuto: "Meri on tullut takaisin!" on jotenkin korni, mutta samalla koskettava. Filosofi Piisamirotta vetää kuitekin tämän elokuvan komiikkapisteet, hänen filosofiansa on jotenkin niin paljon koomisempaa, kuin Nuuskamuikksen järkeily. Kaikki varmaan ovatkin kuulleen tämän klassikon: "Typerä nainen, ei siivoaminen mitään auta!"

Vaikka Muumipeikko ja Pysrtötähti on monien maiden yhteistuotantoa, pidän sitä silti hyvin suomalaisena elokuvana. Tässä kuvataan niin kauniisti maisemia; järviä, metsää, vuoria, laaksoa ja merta. Vähän ankean maailmanlopun teemana tässä kuitenkin käsitellään myös todella kauniita asioita kuten kodin turvallisuutta, ystävyyttä ja luonnon kunnioitusta.

Jussi-Gaala

Eilen tuli taas seurattua Jussi-gaalaa, jossa palkittiin viime vuoden parhaita kotimaisia elokuvia. Olen tätä gaalaa seurannut siitä asti, kun innostuin kotimaisista elokuvista, eli 2000-luvun alkupuolelta lähtien. Läheskään kaikki suosikkielokuvani eivät ole katsojamenestyksiä, eikä muutenkaan saaneet tunnustusta niistä, joten Jussi gaala on ollut hyvä muistutus ja kunnianosoitus kaikentyyppisille suomalaisille elokuville.

Kipsisen Jussi patsaan on suunnitellut Ben Renvall

 Tässä suosikkivoittajiani Jussi-gaalasta vuosien varrelta (vaikka vanhimmat menee vain vuoteen 1992, kun en sitä vanhempia ole oikein katsonut) sekä joitain muistoja itse juhlista, kun joskus nuorempana ne on tullut nauhoitettua telkkarista videolle ja katsottua sitä myöten muutamaan kertaan.

1992  - Rölli Hirmuisia Kertomuksia
Mila Niemi - Maskeeraussuunnittelu

Rölli Hirmuisissa Kertomuksissa on maskeeraus syvempi ja paljon tarkempi ja yksityiskohtaisempi mitä Rölli sarjassa, jota näytettiin Pikku Kakkosessa. Maskeeraus tukee Röllin roolia pahoja roskanheittäjiä vastaan ja Maahiaiskeiju on hyvin saatu sopimaan röllimaailmaan kuuluvaksi tehokkaan maskeerauksen avulla.

Rölli Hirmuisia Kertomuskia elokuvan mainosjuliste

 1994 Akvaariorakkaus
Tiina Lymi - Naispääosa

Anna-Leena Härkösen kirjaan perustuvassa rakkauselokuvassa paneudutaan Tiina Lymin esittämän Saaran ongelmiin, kun seksi ei ihannemiehen, eikä muidenkaan miesten kanssa onnistu suunitelmien mukaan. Elokuvassa Saaran hahmo on esitetty paljon selkeämpänä, kuin kirjassa. Tiina Lymin esikoisrooli on rohkea ja uskottava. Tämmösiä Saaran kaltaisia naisia on nykymaailma jo täynnä.

1995 Esa ja Vesa - Auringonlaskun ratsastajat
Juha Veijonen - Miespääosa
Aleksi Mäkelä - Ohjaus

Juha Veijonen on pääcombon villimpi osa puoli  Esa Haanpäänä, joka johtaa Vesan (Santeri Kinnunen) vahingossaan mukaan road-movie seikkailuun. Esan ja Vesan hahmojen tasapainoilu onnistuu hienosti. Santeri Kinnuselle olisin myös samaa pystiä tarjonnut. Koin elokuvaa katsoessa tämän nimen omaan olevan molempien henkilöiden tarina, eikä niin, että vain toinen on päähenkilö. Aleksi Mäkelän toisena ohjauksena tämä on upea. Tässä on selkeää draaman kaarta, lopulta hyvin yksinkertainen juoni ja paljon Mäkeläläismäistä huumoria.

2002 Joki
Jarmo Lampela - Ohjaus

Tavallisena elokuvakatselijana on välillä vaikea hahmottaa mikä merkitys kaikilla niillä henkilöillä on, jotka työskentelevät siellä kameran takana, kuten leikkaajien ja äänisuunnitteluiden valtavaa merkitystä. Itse pidän ohjaajan tärkeimpänä pointtina sitä, kuinka hän saa pidettyä kokonaisuuden kasassa. Joki elokuvassa on paljon eri ihmiskohtaloita, toiset kiinostavampia kuin toiset ja pidän tämän ohjauskesta sen takia, koska tässä kaikesta on saatu se tärkein irti. Elokuvassa ei ole mitään turhaa, ei mitään liikaa ja kaikki palaset on saatu siinä oikeille paikoilleen.

2002 Rölli ja Metsänhenki
Anu Pirilä - Pukusuunnittelu
Pertti Hilkamo - Lavastus

Lastenelokuvissa ja fantasiaelokuvissa pukusuunnittelun painostus näkyy mielestäni paljon selvemmin, kuin perinteisissä draamoissa ja ehkä siksi ne on niin usein voittanutkin palkintoja. Uuteen Rölliin on saatu taas entistä röllimaailman fiilistä tuunaamalla Röllien vaatteita likaisemmiksi ja resuisimmiksi ja saatu myös vähän perinteistä henkeä letittämällä röllien partoja, kuin aikoinaan viikingeillä. Hailuodossa kuvattu elokuva on lavastettu upeaksi satumaaksi ja jos oikeaa Röllimetsää haluaisi suomeen tehdä, niin tästä siihen kannattaisi ehdotomasti ottaa mallia.

Rölli ja Metsänhenki elokuvan mainosjuliste

2003 Heinähattu ja Vilttitossu
Tiina Kaukanen - Pukusuunnittelu
Kati Ilmaranta - Lavastus

Heinähattu ja Vilttitossu elokuvassa mieleenpainuvinta on sen raikas värimaailma, joka loistaa lavastuksesta ja puvustuksesta. Tämmöisessä fantasiahenkisessä, mutta kuintekin perinteisessä lastenelokuvassa lavastus ja puvustus on saatu tukemaan tarinaa juuri oikealla tavalla. Varsinkin kohtaus, jossa Heinähattu viileänä kesäyönä rukoilee, koko kirjavan huoneen henki on saatu siniseksi ja Heinähatun läpikuultavaa haalea yöpaita kuvastaa hänen haavoittuvuuttaan ja herkkyyttään.

2003 Kahlekuningas
Heikki Hela - Miessivuosa

Kahlekuningas elokuvan pääosapoika Eskon isänä Toivona Heikki Hela yllättää roolillaan. Helaa olen tottunut näkemään lepposissa rooleissa eri Kummeli sketseissä ja sarjoissa, mutta tässä roolissa Hela laittaa kovan vaihteen päälle ja pysyy uskottavana isukkina, tippumatta hetkeksikkään sketsimäiselle puolelle. 

2004 Pahat Pojat
Yleisöpalkittu

Pahat Pojat sai aikoinaan ennätysmäärän katsojia, joten ei ihme että yleisö antoi äänensä sille. Kotimaisen elokuvan noususuhdanne alkoi mielestäni näiltä ajoilta. Silloin ymmärrettiin että vaikka tehdään vain yksi elokuva, niin kohdeyleisö voi sillä olla laaja. Tunnetut näyttelijävalinnat varmasti jo itsessään sai sohvaperunat elokuvateatteriin. Loiri kiinnosti vanhempia katsojia, Franzén nuoria aikuisia ja Pääkkönen innosti esiteini-ikäiset (lue: minut jo 11 vuotiaana) katsomaan tätä räiskintää. Juonihan ei ole sinänsä mikään hääpönen, joten poikia taisi kiinnostaa nämä elokuvan toimintakohtaukset, kun tyttöjä taasen nämä tunnetut näyttelijät. Väliäkö sillä, elokuva on kestänyt hyvin aikaa ja Mäkeläläinen huumori kukoistaa tässäkin.  

Pahat Pojat elokuvan mainosjuliste

2004 Helmiä ja Sikoja
Mikko Leppilampi - Miespääosa

Leppilammesta tuli kyllä tämän elokuvan myötä kova tähti. Valitettavasti se tähti ei pysynyt kirkkaana kuin sellaiset 8 vuotta, nykyäänhän Leppilampi tunnetaan enemmänkin tv-juontajana. Helmiä ja Sikoja oli kyllä aikanaan kova juttu ja Läden kaltaisia roolihahmoja ei ole tullut usein vastaan. Läde on selkesäti elokuvan keskeisin henkilö, vaikkei tällä olekkaan sitä omaa juttuaan, mikä muilla veljeksillä on. Hän pitää koko elokuvaa kasassa, ilman että hukkuu itse kuivaksi tyypiksi taustalle.

2005 Keisarikunta
Elina Kolehmainen - Pukusuunnittelu
Yleisöpalkittu

Keisarikuntaa äänestin itsekkin yleisöjussin voittajaksi. Tämä elokuva on jotenkin vaan niin hyväntuulinen musiikkeineen ja loistavine näyttelijöineen, etten osaa löytää tästä mitään virheitä. 
50- luvun Kotkaan sijoittuneeseen elokuvaan oli kuulemma pirun vaikia löytää aitoja 50- luvun naisten kenkiä, joten nostan hattua Kolehmaiselle, joka on tarkkaan tutkinut 50-luvun pukeutumistyyliä ja sitä miltä se on juuri Kotkassa tuohon aikaan näyttäytynyt. Petteri Summanen Heiskasena oli ehdokkaana parhaasta miessivuosasta, joka meni häneltä valitettavasti ohi Kari Väänäselle. Heiskasella on elokuvassa paha R- vika ja on hienoa nähdä kuinka näyttelijä on sen varta vasten tätä roolia varten opetellut. Kyseisessä Jussi-gaalassa muuten yleisö Jussin jakoi sen aikainen pääministeri Matti Vanhanen ja gaalassa esiintyi myös Mikko Leppilampi, Olavi Uusivirta ja Tidjan laulamassa kappaleen Ei oltu niin kuin muut, joka soi myös elokuvan lopputeksteissä.

Keisarikunta elokuvan mainosjuliste

2006 Tyttö Sinä Olet Tähti
Jukka Immonen - Musiikki
Yleisöpalkittu

Toinen nuoruuteni yksi vaikuttavimmista elokuvista oli tämä Tyttö sinä olet tähti, joka avasi oman kiinostukseni sen aikaisesta rokkimusiikin kuuntelemisesta myös toisenlaiseen musiikkiin. Elokuvan soundtracilta omakseni otin Soma yhtyeen sekä räppäri Asan. Elokuvaan sävelletyt Kärkiryhmän kappaleet ovat juuri sellasita räppiä, joista itse pidän. Suomenkielistä ja kantaanottavaa. Kun elokuvan yksi teemoista on musiikin luominen, niin sille tämä palkinto kuuluu ansaitusti. Elokuvan päähahmot ovat nuoria aikuisia, joille tämä antaa jopa pientä samaistumispintaa opiskelusta ja ns. väärään kastiin rakastumisesta, eräänlainen Kaunotar ja Hirviö tarina. 

2008 Sooloilua
Kristiina Elstelä - Naissivuosa

Sooloilua elokuva ei säväyttänyt minua itseasiassa mitenkään muutoin, kuin tämän Elstelän esittämän Lea Abrahamssonin hahmon avulla. Lea ei aluksi voi sietää poikansa naisystävää, mutta ajan kanssa kun nämä asuvat kahdestaan, niin heistä tulee hyviäkin ystäviä. Peruskasvukertomus, mutta koska päähenkilö on jo korkeassa iässä, hahmon kasvua ei näytetä helpon kautta.

2008 Joulutarina
Yleisöpalkittu

Joulutarina on makuuni vähän liian kliseinen, mutta tunnelmaltaan juuri sitä mitä ollaan haettu: perhekeskeisyyttä, ystävyyttä, iloa ja anteliasuutta kuvaava. Hyvin vahvasti suomalainen elokuva.

2009 Tummien Perhosten koti
Dome Karukoski - Ohjaus

Tyttö sinä olet tähti on iloista komediaa ja rakkaustarinaa, joten Domelta ei olisi heti uskonut seuraavana tehtynä näin synkkää elokuvaa. Pääosassa on monia eri henkilöitä ja jokaisen tarinaa kuvataan vain vähän kerralaan. Dome on saanut tämän elokuvan rytmitettyä hienosti ja antaa toivon kipinöitä oikeisiin väleihin. Vaikka lähtökohdat ovat synkät, lopun ei tarvitse olla synkkä.

2012 Betonijussi elämäntyöstä
Elina Salo

Täytyy myöntää, näin nuorena en osaa hahmottaa yleensä BetoniJussien saajien elämäntyön merkitystä suomen elokuvahistorialle kauhean hyvin. Elina Salo on kummiskin tehnyt yhden roolityön mitä kukaan ikinä ei voi suomessa korvata ja se on Pikku Myy sarjassa Muumilaakson Tarinoita. Kun tämä palkinto Jussi gaalassa hänelle annettiin ja insertissä oli pätkä Kauhea Pikku Myy jakson kohtauksesta, jossa Myy juoksee Viljonkan pihan poikki sotkien hänen puhtaat pyykkinsä, minulla tuli itku. On upeaa että vihdoinkin osataan arvostaa tavallisten elokuvien ja tv-sarjojen lisäksi ääninäyttelyn tärkeää työtä ja merkitystä. Elina Salo on ainoa oikea ääni hirmuiselle ja suloiselle Pikku Myylle.

Elina Salo on myös Pikku Myyn ääniroolissa elokuvassa Muumipeikko ja Pyrstötähti

2013 Kulman Pojat
Eero Ritala - Miespääosa

Eero Ritalan ensimmäinen isompi elokuvarooli on hienosti onistunut. Pelkäsin aluksi häneen jäävää Putous- leimaa, mutta Ritala osoittaa tässä oikeat näyttelijänkykynsä. 2015 Ritala oli ehdokkaana parhaasta miespääosasta elokuvassa Päin Seinää, jonka hän olisi minusta myös ansainnut. Ritalan esittämä omintakeinen huumori ei ole sitä yleisintä, mitä suomessa nähdään ja siksi pidänkin hänen tyylistään.  

2014 Leijonasydän
Jasper Pääkkönen - Miessivuosa

Koen Pääkkösen saaman palkinnon todella tärkeäksi siinä mielessä, että se todistaa, että voit olla hyvä näyttelijä, myös ilman teatterikorkeakoulua. Jasper on joskus aikaisemmin puhunut kouluttamattomuudestaan, mutta minusta hän on hyvin oppinut näyttelemisen eri työkaluja ja keinoja ihan vaan pelkkää työtä tekemällä. Ei siihen välttämättä aina koulun penkkejä tarvita. En olisi kyllä ikinä voinut uskoa että 15 Salattujen elämien pahaa poikaa Saku Salinia myöhemmin Jasper tekee näin hienoa uraa näyttelijänä.

2014 Kerron Sinulle Kaiken
Leea Kleemola - Naispääosa

Tuonna vuonna Jussi-gaalaa katsoesani olin pettynyt, kun Armi Toivanen ei saanutkaan pystiä, mutta näin myöhemmin Kerron sinulle kaiken elokuvan nähneenä voin sanoa Kleemolan ansaitsevan sen. Kleemolan hahmo Maarit on käynyt sukupuolen leikkauksessa muuttamassa itsensä miehestä naiseksi ja muiden ihmisten hyväksyntää on vaikea saada. Koen tämän hyväksynnän hakuun samaistumista ja voin vain kuvitella kuinka vaikeaa kyseinen rooli on ollut tehdä.

Kerron Sinulle Kaiken elokuvan mainosjuliste

2014 21 tapaa pilata avioliitto
Yleisöpalkittu

Kävin itsekkin kahdesti tämän elokuvissa katsomassa ja molemmista lähdin pois kyynel silmäkulmassa. Sikäli hassua, kun elokuvassa ei ole varsinasita juonta. Tykkään tästä Vuoksenmaan tyylistä tehdä elokuvia ja ilmeisesti muutkin ovat löytäneet. Ja ne kyyneleet, ne syntyi aina tämän päähenklö Sannan naapureista. Pariskunnasta toinen on kuuro ja toinen on sokea. He asuvat yhdessä, elävät yhdessä ja tappelevat yhdessä. Kun pariskunnan rouva viedään lopussa ambulanssilla pois ja herra jää tätä pihalle kaipaamaan, on itkun paikka. Pariskuntaa näyttelee Eila Roine ja Aarre Karén aivan upeasti.

2015 Onneli ja Anneli
Auli Turtiainen - Pukusuunnittelu

Onneli ja Anneli on ihan kiva lastensatu, mutta siinä tapahtuu liikaa päämäärättömiä ja hyvin kuivia juonenkäänteitä. Kiinostavinta elokuvassa onkin tyttöjen luoma talo ja heidän leikkisyytensä. Puvustus tukee tässä taas hyvin päämäärää, eli juuri Onnelin ja Annelin onnellisuutta ja leikkisyyttä uudessa asuinpaikassa.

2015 Päin Seinää
Antti Heikki Pesonen - Käsikirjoitus
Mimosa Willamo - Naissivuosa

Elokuvasta oli odotuksena enemmänkin komediallisuus, mitä trailerissa annettiin ymmärtää, siksi sen käsikirjoitus yllättikin täysin. Hahmot tuli tarinaan yksi kerallaan, jokaiselle heistä annettiin tarpeeksi aikaa ja hahmojen syventyvyys oli luontevaa. Loppuratkaisu oli ainakin minulle todella yllättävä. Mimosa Willamo teini Takkuna oli ihana hahmo. Ei lainkaan ennalta-arvattava, kuiva tai kliseinen joihin tämmöiset angstihahmot helposti sortuvat. Toivon Willamoa todellakin jatkamaan lupaavaa näyttelemisuraa.

Päin Seinää elokuvan mainosjuliste

Elokuvafriikki

Tervetuloa kaikki lukijat. Olen tykännyt kirjoittaa elokuva-arvosteluja/kommentteja/mielipiteitä/pohdintoja jo vaikka kuinka kauan ja nyt ajattelin pistää pystyyn oman blogin tälle. Pääpainona tulee olemaan suomalaiset elokuvat, sekä Disneyn elokuvat. Muistakin randomeista elokuvista ja joistain tv-sarjoisat varmasti tulee juttua, henkilökohtaisia kokemuksia, kertomuksia ja mielipiteitä.

Tampereen Plevnassa katsomassa Dark Shadowsia

Näin alkuun minun elokuvahistoriastani pähkinänkuoressa:

Ensimmäinen näkemämi elokuva on varmasti ollut joku Disneyn piiretty kultaisella 90-luvun alkupuolella. Olen ollut taaperoiässä, kun siskoni on katsonut Pientä Merenneitoa, Tuhkimoa ja Kaunotarta ja Hirviötä. Muumipeikko ja Pyrstötähti, Pekka Töpöhäntä ja Uppo-Nalle on Disneyn tuotannon ohella ensimmäisiä näkemiäni elokuvia. Tv-sarjoista mm. Muumilaakson Tarinoita, Alfred J.Kwak, Matka maailman ympäri 80 päivässä, Barbapapa, Tenavat ja Pokémon ovat olleet merkittävä osa elämääni. Lapsuuden ja teini-iän rajamailla, samaan aikaan kun näyttelemisharastukseni alkoi, löysin kotimaisten elokuvien innostuksen Rölli ja Metsänhengestä, Pahoista Pojista ja Helmistä ja sioista. Kyseisten elokuvien nähtyäni olin ihan myyty ja nykyäänkin kotimainen elokuva saa minut paljon helpommin menemään elokuvateatteriin, kuin jenkkileffat.

Kaikki alkoi tästä. Tervetuloa kerämään elokuvalippuja kanssani.

Pieni osa elokuvalipuistani

Merkittäviä elokuvateatterimuistoja:

Disneyn Tarzan  1999 - Ensimmäinen elokuva josta olen ihan varma, että olen nähnyt elokuvateattereissa. Olen saattanut lapsena käydä katsomassa Pocahontasin ja/tai Leijonakuninkaan, mutta siitä ei ole todisteita. Tarzan kolahti 8 vuotiaana ihan täysillä ja muistan kuinka oli jännää mennä ilman äitiä Ouluun leffaan
Rölli ja Metsänhenki 2002 - Ensimmäinen elokuvalippu mikä on tallessa. Käyty perheen kanssa yhdessä katsomassa. Muistan, kun Rölliheimon johtaja muuttui kalkkunaksi, pienet lapset takanmme itki ja siskoni vain nauroi sille.
Harry Potter ja Salaisuuksien kammio 2002 - Ensimmäinen kahteen kertaan elokuvateattereissa nähty elokuva
Harry Potter ja Azkabanin vanki 2004 - Ensimmäinen ja ainoa kolmeen kertaan elokuvateattereissa nähty elokuva
Keisarikunta ja Tyttö sinä olet tähti 2005 - Suomalaisista elokuvista nuoruuteni tärkeimmät
V2 - jäätynyt enkeli 2007 - Teini-ikäni pelastaja
Disneyn Bambi (vanhalla dubilla) 2009 - Uusi rakastumiseni Disneyn tuotantoon

Miss Farkku-Suomi 2012 - Tampereelle lopullisesti muutettuani, tämä on kotiseutu elokuva
Leijonasydän 2013 - Ensimmäinen elokuva jonka kävin katsomassa avomieheni kanssa
Lumikki ja Seitsemän Kääpiötä ja Tuhkimo 2014 - Erikoisnäytökset Helsingin Orionissa, mukana Disneyn Taikalinna- foorumilaisia
Vares Sheriffi 2015 - Ensimmäinen ilmaiseksi näkemäni elokuva leffateatterissa 

Tähän mennessä elokuvateatterilippuja (joita on siis kerätty Rölli ja Metsänhengestä alkaen) on 166 kappaletta. 67 on ulkomaisia elokuvia, 30 animaatioita ja 69 suomalaisa.