Disney Klassikot 37: Tarzan

Tarzan on ensimmäinen elokuva jonka muistan kunnolla nähneeni elokuvateatterissa. Siskoni ja hänen kaverinsa olivat mukanani kun olimme ostamassa lippuja Oulun Formiassa näytökseen, johon ei enään saanutkaan kolmea vierekkäistä paikkaa. Siskoni soitti sitten ensimmäisellä kännykällään äitille ja kysyi lupaa, että saadaanko ottaa myöhmpi näytös. Äiti ei ollut mielissään, sillä pelkäsi minun pikku 8-vuotiaa väsyvän. Saatiin kuitenkin lupa ja näytöstä odotettiin läheisellä McDonaltsilla ja se olikin eka kertani mäkkärissä, sillä olen Hesburger ihmisiä. Happy Meal paketista palastui Jalo -koiralelu Kaunotar ja Kulkuri 2 elokuvasta. Itse Tarzanista jäi vahviten mieleni kohtaus, jossa Tantor sanoo: "Onko vesi varmasti puhdasta? Näyttää likaiselta minusta."

Tarzan elokuvan mainosjuliste

Laiva on haaksirikossa. Vain pariskunta pienen vauvan kanssa on jäänyt eloon ja he pääsevät pelastusveneellä turvaan viidakkoon. Sinne he rakentavat oman puumajan. Viidakossa elelee myös gorilla yhteisö, jota kohtaa suru. Kala ja Kerchak gorillojen pieni nyyti kuolee leopardi Saborin syötäväksi. Sama Sabor myös tappaa pikkuvauvan vanhemmat. Surun murtama Kala tuntee yhtäkkiä äidinvaistoillaan, että häntä tarvitaan. Kala löytää puumajaan ja sieltä hassun valkoihoisen otuksen. Sillä on silmät ja kädet ja sormet, ihan kuin gorilloilla. Sabor saalistaa jälleen päivällistä ja Kala koittaa päästä vauvan kanssa pakoon. Pientä hippasta puumajassa leikitään, kunnes Sabor jää sinne jumiin. Kala päättää abortoida pikkuisen, jolle antaa nimeksi Tarzan. Kerchak ei valkoihoista hyväksy pojakseen. Tarzan elelee gorillojen elämää ja kommelluksien ja ivailun kautta hänen parhaiksi kavereiksi tulee gorilla Terk ja norsu Tantor. Leikeillä saadaan välillä Kerchakin hermot todella kireälle, sillä hän on lauman johtajana vastuussa laumasta ja turvallisuudesta. Tarzan pohtii Kalan kanssa itseään ja erilaisuuttaan, mutta ymmärtäväinen Kala äiti saa Tarzanin vakuuttumaan, että ollaan samanlaisia. Meillä kaikilla on sydän. Vuosien mittaa Tarzan kasvaa, vahvistuu, nokkeloituu ja oppii käyttämään lihaksisaan sekä liaaneita hyödyksi. Tantor ja Terek ovat edelleen hänen parhaita kavereitaan ja varsinkin Terekin puolelta on selvää ihastumista Tarzaniin, tosin Terk vahvasti pyrkii piilottamaan sen poikamaisuuden alle. Sabor on jälleen liikenteessä ja koko lauma on vaarassa. Aikuinen Tarzan on saanut sen verran voimia ja nokkeluutta, että saa Saborin tapettua. Hän saa vihdoinkin muiden gorillojen hyväksynnän, mutta Kerchak ei vieläkään suostu myöntämään Tarzania omaksi pojakseen. Heti kun Saborista on päästy eroon viidakkoon tulee uusi peto: ihmiset.

Tarzan ja Kala kohtaavat ensikerran

 Jane Porter on isänsä ja heidän oppaansa, salametsästäjä Claytonin kanssa pistäneet pystyyn leirin keskelle viidakkoa, tarkoituksenaan tutkia gorilloja. Kun herra Porter ja Clayton menevät eteenpäin, niin Jane jää luonnostelemaan apinaa. Apina on otettu, mutta pientä kismaa heille tulee ja pikku apina hakee koko suvun avukseen. Avuton Jane on hätää kärsimässä, kun villimies tulee avuksi. Menee hetki ennen kun Jane tajua Tarzanin, ja oksien suojassa luottamuskin syntyy käsiä koskettamalla. Tarzan vie Janen takaisin leiriin, jonka Tarzanin kaverit on pistänyt röttelöksi. Herra Porter ja Clayton eivät usko aluksi Janen höpöttämiä juttuja villimiehestä, mutta Tarzan tulee heille esittäytymään. Clayton ottaa tehtäväksi opetttaa Tarzanin aidoksi britiksi ja yritys on kyllä hyvä. Jane ja Tarzan alkavat yhteisenä aikanaan tuntemaan entistä enemmän vetovoimaa toisiaan kohtaan. Janen pitää kuitenkin lähtiä takaisin Englantiin, ja vaikka Tarzania pyydetään mukaan, niin ei hän voi jättää perhettään. Kala haluaa näyttää Tarzanille hänen vanhempiensa puumajan ja siellä Tarzan vihdoinkin ymmärtää, että oikeasti kuuluu ihmisheimoon. Hän päättääkin lähteä Janen mukana Englantiin, mutta vaikeudet alkaa jo laivassa. Clayton on maksannut miehistön eläinten kidnappauspuuhiinsa mukaan, mutta onneksi Tarzan ja gorillat ovat vahvoja, niin että Tantorin ja Terekin avulla taistellaan metsästäjiä vastaan. Tarzanin tähtäimessä on Clayton, joka ampuu kuolettavan haavan Kerchakiin. Viimeisenä henkäyksenä Kerchak vihdoinkin myöntää Tarzanin omaksi pojakseen. Claytonin ja Tarzanin viimeinen erä käydään liaaneissa ja toisin kuin Tarzan, Clayton ajattelee vain murhaamista ja niimpä käy, että hän kuolee vahingossa hirttäen itsensä. Jane ja isukki ovat veneellä jo nousemassa laivaan, mutta isä kannustaa Janea jäämään rakkauden tähden. Isä jää myöskin, sillä viidakkoonhan katoaa harvasen päivä porukkaa. Tarzan päästää ennen lopputekstejä vielä komean viidakkohuudon.

Tarzanin kamut Terek ja Tantor

Yhtenä ensimmäisistä leffateatterikokemuksista Tarzan on jääyt vahviten mieleen. Elokuvaa tuli ahkerasti katsottua kanssa tuohon aikaan videolta ja onpa minulla Jane barbikin olemassa. Pekka Lehtosaaren ohjaama dubbaus on todella hyvä, mutta tykkään myös originaalista versioista. Sikäli hassua että Tarzan päähenkilönä ei loppujen lopuksi puhu niin älyttömän paljoa. Peter Franzénin matala ääni on just sopiva Tarzanille ja Elina Knihtilä saanut Terekille sopivan poikamaisen äänen sävyn. Meni vuosia, että tajusin Terekin olevan tyttö. Tarzan on siitä erikoinen renesanssiajan elokuva, että se ei ole musikaali koska hahmot eivät tässä laula. Phil Collins esittää elokuvan kaikki laulut, joista kolme on ns. kollaaseja ja yksi äidin ja Tarzanin välinen rakkauslaulu. You`ll be My Heart on todella kaunis, mutta ihmettelen miksi hemmetissä suomennos on käännetty Sä oot sielussain, kun sielu ja sydän ovat kaksi täysin eri asiaa. Säveleen kun vielä sopisi niin hyvin Sä oot syömmessäni (tälläsella vähän vanhanaikisella suomella). Tarzanin kasvaessa mieheksi on kollaasilaulu Aikamies ja Tarzanin opetellessa brittien tapoja soi kappale Sano pois. Nämä kipaleet ovat ihan mukavia, mutta ei yllä samalle tasolle mitä elokuvan alkulaulu Löydät onnen maan ja You`ll be my heart. Löydät onnen maan kappaleessa tiivistetään hyvin elokuvan prologi ja se näyttää luontevasti limittäin Tarzanin tulemisen, sekä Kalan pennun menetyksen.

Clayton

Olen varmaan katsonut Tarzanin liian usein videolta, kun muistan hyvin sen miten mainoksissa kerrottiin, että Tarzan sai liikkeensä hänen animoijan pojan lumi- ja rullalautailutekniikoista. Tälläistä luonnekasta ja persoonallista liikerataa ei Tarzanille olisi voitu luoda näytellyssä elokuvassa. Animoinnissa on käytetty paljon tietokonetta ja joissain kohdissa se ikävä kyllä nykysilmään näkyy. Tasoja on kuitenkin saatu aika syviksi, ilman että 3D:hen ollaan siirrytty.  Siltikin kun nyt katsoin elokuvaa, niin vähän häiritsee kun meren vesi on niin selkeästi tietokoneella tehtyä, ja järven missä elefantit seisoskelivat luullen Tarzania piraijaksi, on niin käsinpiirrettyä. Vähän sellainen yhtäläinen linja puuttuu. Pidän kovasti viidakosta löytyvistä yksityiskohdista ja kohtauksista, jotka sijoittuvat ihmisten leiriin. Väreiltään Tarzan on hyvin vihreä, mutta paljo on myös sinistä yökuvissa. Janen pirtsakan keltainen mekko tuo kivaa piristystä ja onhan viidakossa paljon kukkiakin, mutta silti perusväreistä jään vähän kaipaamaan punaista. Harmaa väri on myös voimakkaana gorillojen karvoissa. Tarzan on elokuvan ajan lähes alasti jaloissaan ainoasti ruskea persusläppä. Lapsena tämä hämmensi ja hymyilytti, nyt siihen olen aikalailla tottunut.

Tarzan ja Jane viidakossa

Tarzanin hahmot ovat kaikki omalla tavallaan kivoja. Heissä on persoonaa, mutta kukaa ei ole ylitse muiden. Tarzanista ja gorilloista pitää väkisinkin, eikä päähenkilöllämme ole turhia  sidekick hahmoja, sillä pidän Terekiä ja Tantoria Tarzanin yhdenvertaisina kavereina. Kerchak gorillan käytöksenkin ymmärtää hyvin, enkä tarvitse hänen käyttäytymiselleen motivaatiota. Jane on taas Disneynainen ilman äitiä ja hänellä on höppänä isä ja näitä isiä Disneyn klassikoissa riittää: Maurice, Gepetto, Kuningas Hubertus, Sulttaani... Claytonin tunnistaa jylhästä leuasta heti pahikseksi ja hän kehtaa ottaa hyödyn irti siitä, että Tarzan ei tunne ihmisten tapoja. Yksi mieleenjäävimpiä kohtauksia itelleni on Tarzanissa, kun Clayton piirtää hänelle gorillan ja Tarzan matkii Claytonia. Siinä vaiheessa tulee aina hyvät naurut. Muuten Tarzan on aika vakavahenkinen elokuva, mutta ne muutamat vitsit mitä sieltä löytyy, ovat todella meikään iskeviä. Ensimmäisenä tulee mieleen Tantorin sanomna: "Tiedätkö, Tarzan voisi olla joku elefanttien alalaji? Mieti nyt, hän tykkää pähkinöistä, mää tykkään pähkinöistä.." Ja toisena heti gorillojen älä lyö sua- leikki. Tarzaniin sanotaan Disneyn renesanssikauden loppuneen ja oikein kunniakkaasti loppuikin, sillä Tarzan on todella komea ja koskettava tarina.

Tv-suosikkejani: Star Trek The Next Generation

Elokuvien ohessa on tullut monenmoisia televisiosarjoja vuosien varrella seurattua. Jotkut niistä on painautunut ikuisesti mieleeni koskettavien tarinoiden tai herskyvän huumorin takia. Jonkin aikaa sitten katsoimme Star Trek: The Original Seriersin, joten oli luontevaa hypätä takaisin Enterprisen kyytiin kun kyseessä on  Star Trek: The Next Generation.

La Force, Data, Worf, Deanna, Picard, Beverly ja Riker

Ensikosketus: Noin vuosi sitte katsoin Star Trek The Original Seriers sarjan ja siihen kuuluvat elokuvat. Aika luontevasti tuli seuravaksi siirryttyä Uuden Sukupolven pariin ja nyt täytyi antaa taas hyvästit Enterprisen miehistölle. Onneksi tämä porukka vielä muutamassa elokuvassa seikkailee, ennen kuin sanomme: "Engage!"

Juoni: "Avaruus, tuo käymättömistä korpimaista viimeinen. Nämä ovat tähtilaiva Enterprisen löytöretket. Sen viisivuotinen tehtävä: tutkia outoja uusia mailmoja, etsiä uutta elämää ja uusia sivilisaatioita, rohkeasti mennä sinne missä ihminen ei ole koskaan käynyt." On vuosisata 2300. Avaruusliiton viides Enterprise on liikenteessä, kapteeninaan Ranskalainen Jean-Luc Picard. Hänen johdollaa Enterprise tutkii avaruutta ja selvittelee välejä eri kohtaamiensa kansakuntien kanssa. Sarjassa nähdän mm. klingoneja, romuluslaisia, vulkanuslaisia, betajoidi ja ferengejä. Osa sarjan jaksoista perustuu taisteluille, osa sovitteluille kansakuntien välillä, osa hahmojen suhteille ja osa ihan huumorimielessä hassuille seikkailuille, mitä miehistömme käy leikkimässä holokannella, joka on ehdottomasti sarjan mielenkiintoisin paikka. Holokansi nimittäin on tila, minne voi itse luoda haluamansa illuusioita ja tapahtumia.  Picardin ykkösmiehenä on försti William Riker, neuvonantajana betajoidi Deanna Troi, lääkärinä Beverly Crusher, konemiehenä Geordi La Force, turvallisuuspäällikkö klingoni Worf ja operaatioupseerina androidi eli robotti Data. He toimivat tarinan päähenkilöinä, mutta välillä isostikkin ruutuaikaa saa esim. Deannan äiti, joka on ihastunut Picardiin ja Beverlyn poika Weasley, joka harjoittelee Enterprisella, ennen tähtilavastokoulutukseen pääsemistä. Sarjan alussa on mukana Tasha Yar turvallisuuspäällikkönä, mutta tasha kuolee työtehtäviä suorittaessa. Tasha ja Data olivat erittäin hyvät ystvykset ja on mielenkiintoista seurata kuinka androidi kokoee surun. Sarjan edetessä Worf saa pojan Alexanderin, mutta pojan äiti kuolee pojan ollessa pieni. Jo ennen sarjaa Deannalla ja Rikerilla on ollut suhteen kaltaista heilastelua ja Enterprisella he sitä yrittävätkin, mutta tässä sarjan viimeisessä osassa paljastuu kyllä vahvasti se, että Deanna on enemmän kiinnostunut Worfista. Yksi suosikkikohtauksiani sarjassa on ollut se, kun miehistömme pelaa keskenään pokeria ja keskustelevat aivan muusta pelin lomassa. Viimeisessä jaksossa Picardikin liittyy peliin ja siitä alkoikin heti haikeus sarjan päättymiseen. Tämä olisi pitänyt tehdä kauan sitten. 

Entreprisen komentosilta

Näyttelijät: Patrick Stewart esittää Jean-Luc Picardia hyvin vakavasti. Aluksi en hänestä saanut paljon otetta, mutta pikkuhiljaa Picardin eri puolet paljastuu. Shakespier, runoous, Earl Grey- tee ja rakkaus Beverlyyn tulee hyvin sarjassa ilmi. Hän on paljon rauhallisempi kuin edellinen kapteenimme Kirk, ja todella diplomaatti ja tarkka sääntöjen suhteen. Yleensä kun planeetoille mennään suorittaman tehtävää, niin Picard jää laivaan ja försti lähtee hänen puolestamaan maajoukkoihin. Se olikin suuri syy, miksi Picard valitsi juuri William Rikerin förstikseen. Jonathan Frakes Williamina on aluksi todella suloinen tapaus, mutta parran kasvatettuaan hänen karimansa ja vino selkäsnä vasta viekin huomioni. Willissä on paljon samaa kuin Kirkissä, sillä hänkin on keikari ja sarjassa kovasti naisten perään. Willistä löytyy huumoria ja hän osaa vittuilla oikeille hahmoille oikealla tavalla. Yhdessä suosikkijaksossani "Ulkopuolinen" Will rakastuu voimakkaasti, mutta yksipuolisesti toisen lajin edustajaan. Hahmo on sukupuoleton, mutta kokee itsensä vahvasti naiseksi ja kiinnostuukin aluksi Willistä. Hänet kuitenkin aivopestään ja Willin sydän murtuu. Star Trek on aika vasemmistolaisteemainen sarja ja varsinkin tämän jakson teema alleviivaa sitä.

Enterprisen siirrinhuone

Marina Sirtis on Deanna Troyna ihan jees hahmo, josta aloin tykkäämään vasta sarjan puolivälin tietämillä. Hänellä on kova himo suklaaseen, mutta muuta hänestä en oikein saa irti. Neuvnantajana hän on aina vähän kaikkitietäväinen ja beajoidina pystyy lukemaan muiden ajatukset. LeVar Burton on saanut Geordi LaForcena pitää koko saran ajan päässänsä visiiriä, eli eräänlaista kampaa, jonka avulla hän pystyy näkemään. Geordi on kiinnostnut koneista ja kokee Datan parhaaksi kaverikseen. Gates McFadden kiitää Beverlyna aina paikalle, kun jotain on sattunut. Hoitajan taitojen lisäksi hänellä on intohimoa tähtilaivan komentajuuteen, sekä Picardiin. Äitinä hänellä on paljon lämpöä ja tavallan hän toimii välillä kaikille Eterprisen henkilöille äitinä, ei ainoastaan pojalleen Weasleylle (Wil Wheaton, Stand By Me -elokuvan nuori pääosanesittäjä). Klingoni Worf eli Michael Dorn on soturi ja ajautunut ihmisten seuraan ja Enterpriselle komentajaksi. Worfille kunnia on kaikki kaikessa ja jokainen asia tedään aina itseä, omaa kulttuuria ja esi-isiä kunnioittaen. Klingonit ovatkin kiinnostavaa väkeä, sillä heillä on paljon omaa tarustoa, historiaa, rituaaleja ja tastelutyylejä. Siltikin yksi hauskoimmista Worf jaksoista on, kun Worf ja poikansa Alexander ovat holokannella leikkimässä cowboyta. Brent Spiner eli Androidi Data taasen on hyvin ihmismäinen robotti ja osaltaan hän varmasti hakee tässä sarjassa samaa paikkaa, mitä Spock oli the Original Serierssissä. Data kun on kone, niin häne suurin halunsa olisi olla ihminen. Data ei koneena voi tuntea mitään, mutta hänen tietonsa ja taitonsa ylittävät ihmisten rajat. Parasta Datassa on hänen yrityksensä olla ihminen. Hän ei ymmärrä huumoria, eikä taiteita ja kulttuureja, joten niiden tutustuttaminen Datalle on aina hauskoja hetkiä. Datalla oli myös hullu androidi veli, mutta Data sai hänet sammutettua.

Picardin kuuluisa facepalm

Miksi juuri Star Trek The Next Generation:
Star Trek osaa yllättää. Jaksojen ideat vaihtelevat ja tasokin vähän tuotantokausien mukaan. Tykkään siitä, että sarjan jaksojen tyylit vaihtelevat ihan ristiin rastiin. Välillä käydään tiukkoja neuvotteluja tai tutkitaan vaarallisia pakkoja, mutta silloin tällöin mennään holokannelle leikkimään Sherlock Holmesia. Varsinkin Data innostui dekkarleikeistä, niin että käytti etsivähattua muuallakin kuin holokannella. Enterprisella on oma baari Keulakymppi, missä miehistö istuskelee syömässä ja juomassa ja vaihtelmassa kuulumisia. Sarjan vieraileva tähti Guinan eli Whoopi Golbeger on siellä vähän kuin tarjoilevena terapeuttina, kelle pystyi avaamaan sydäntään, jos Deannan puheille ei halunnut mennä. Monen sarjan toistuvat pokeripelit ja siihen liittyvät keskustelut ja Datan opettaminen pelin huijaamisen tavoille, on kanssa hauska toistuva keino viedä tarinoita eteenpäin. Itse tykkään paljon näistä hauskoista holokansihuvitteluista, mutta osa toisiin lajeihin tutustumisista on kanssa minuun vaikuttanut, sillä eri planeettojen asukeilla on voimakkaita erilaisia kulttuuriyhteisöjä.

Mieleenpanuvimmat tapahtumat/kohtaukset Star Trek The Next Generationissa:
- Picard lausuu hyvin mahtipontisesti Deannan äidille Shakespieren sonetteja, että saisi tämän taasen turvaan Enterpriselle
- Försti, Data, Jeordi ja Worf pelaavat pokeria. Muut huijaavat mitä kykenevät, mutta Data ei osaa
- Försti on sukkulassa jossa ihastuu sukupuolettomaan hahmoon, joka kertoo heidän kulttuuristaan. Heillä ei saa olla sukupuolia, mutta salaa hän kokee olevansa nainen.
- Holokannella leikitään idän pikajunaa
- Holokannella leikitään Sherlock Holmesia
- Holokannella harjoitellaan Alexanderista klingonia
- Holokannelle tehdään simulaattori, että Enterprise saadaan toimimaan
- Holokannella ollaan baarissa, missä Data vetää standuppia
- Holokannella suudellaan intohimoisesti
- Holokannella rakastutaan
- Datan kissa Täplä on jaksossa mukana

Picard ja Data leikkimässä etsivää holokannella

Disney Klassikot 36: Mulan

Muistan katsoneeni Mulanin ensikerran ukkini ja mummini luona. Serkkuni vuokrasi videon läheiseltä R-kiskalta ja istuin ukin keinutuolissa, kun tätä katsottiin. Vaikka elokuvan tarina on yllättävän synkkä, niin olen silti Mulanista aina pitänyt ja se on julkaisutaan lähtien ollut Disneykokoelmassani.

Mulanin elokuvajuliste

Mulan vie meidät kauniiseen ja myyttiseen Kiinaan. Hunnit ovat hyökkäämäsä ja joka talosta haetaan yksi perheenjäsen sotaan. Samaan aikaan Mulan käy liitonsopijalla, joka sanoo hälle  ettei ole vaimomateriaalia. Kiinalaisessa kulttuurissa tämä on kova loukkus, sillä naisen tehtävänä on saada lapsia ja kasvattaa perhettä. Mulan laulaa kotona puutarhassaan kauniin laulun Heijastus, jonka aikana tutkii ja pohdiskelee itseään. Hän kokee, ettei pysty tuottamaan perheelleen kunniaa. Mulanin isä koittaa lohduttaa Mulania, mutta heidän herkkä hetkensä keskeytyy armeijakutsulla. Mulanin isä ei ole enää mikään nuori ja koska perheessä ei ole poikaa, niin isän täytyy lähtiä sotaan. Mulan huutaa väliin ja saa isänsä nöyryytetyksi. Vielä kotona Mulan koittaa kääntää tämän pään, mutta isä tietää paikkansa. Mulan ei kestä katsoa isänsä kipua ja vanhempiensa riitelyä. Niinpä hän yöllä varastaa isänä sotilaspuvun, miekan ja hevosen. Fa suvun esi-isät heräävät Mulanin mummun rukouksesta esiin ja lähettävät vähän vastahakoisesti lohikäärme Mushun Mulanin suojeliaksi.

Alta heijastuksen nään...

Mulan valmistautuu armeijaan menoon, kun törmää Mushuun. Vaikka Mulan epäileekin, niin Mushusta on hänelle apua eri tilanteissa. Armeijassa Mulan esittelee itsensä Pingiksi ja saa kahelin nössön maineen. Samalla hän kuitenkin hyvin miehisellä tavalla ystävystyy kolmen kaverin Yaon, Lingin ja Chin-Pon kanssa ja pientä ihastumista on kapteeni Shangiinkin. Aluksi armeija ei onnistu keltäkään, mutta Niin Kuin Mies -laulun aikana pojista ja Mulanista kasvaa kunnon miehiä. Yhdessä opitaan kunnon sotilaiksi. Mulanin uidessa järvessä hän saa vähän lähempäää kontaktia kavereihinsa, mitä ei kaipaisi. Samalla Mushu haluaa viedä sotureitamme eteenpäin ja tekee kutsun kenraalilta rintamalle. Yhdessä iloisina, mutta väsyneinä matkataan rintamalle, jossa paljastuu karu näky. Kenraali Li ja hänen joukkonsa ovat kuolleet. Kenraali on kapteeni Shangin isä, ja vaikka Shang kokee suurta surua, niin hän ajattelee koko Kiinaa ja Keisaria, niin että täytyy jatkaa eteenpäin. Silloin hunnit hyökkäävät ja heitä onkin niin iso joukko, ettei pieni joukkomme voi siitä selvitä. Mulan ampuu yhden raketin vuorelle, mistä seuraa lumivyöry. Hunnit näyttävät hukkuvan siihen, mutta oma komppanja nippanappa selviää. Mulan pelastaa Shangin vyöryltä, niinpä Shang jää henkensä velkaa Mulanille.

Armeijakoulutusta

Mulan haavoitttui taistelussa päähunni Shan Youn miekaniskusta, joten lääkintämies tutkii hänet. Silloin vasta kaikille selviää, että Mulan on nainen. Maanpetoksesta hänen tuomionsa on kuolema, mutta Shang jättää hänet eloon, sillä henki hengestä, hänen velkansa on maksettu. Soturit lähtevät juhlimaan voittoa Keisarin luokse hyvin apeina, sillä kaikki kuitenkin tykkäsivät Pingistä. Mulan kokee alakuloisen itsetutkiskeluhetken, mutta kun hän näkee hunnien olevan vielä eläviä, hän kokee tehtäväkseen mennä varoittamaan Shangia ja Keisaria. Eihän kukaan naista kuuntele, ja kun kuunnellaan on jo liian myöhäistä. Shan You kidnappaa Keisarin palatsiinsa. Voimakeinot ei auta, joten Mulanin oveluuden avulla kaverit puetaan naisiksi, kiivetään liinojen avulla palatsin ja flirttaillaan hunneille. Keisari saadaa turvaan, mutta Shan You on katkera Shangille. Sitä Mulan ei salli, vaan kiinnittää huomion itseensä. Hän kun oli se sotilas, joka aiheutti lumivyöryn. Taistelu siirtyy katolle ja Mushun ja Mulanin nokkeluuden avulla Shan You ammutaan rakettina taivaalle. Koko Kiina juhlii pelastumista, paitsi keisarin Neuvonantaja, joka on kaiken aikaa vähätellyt Mulania. Keisari ja koko Kiina osoittvat Mulanille kunnioitusta ja niin hän lähtee kotiin. Isä odottaa siellä puutarhassa ja on niin helpottunut, kun tytär on kunnossa. Hän ei välitä Keisarin antamista lahjoista, jotka tuovat kunniaa suvulle. Vielä ennen loppua Shang tulee käymään ja ainakin Mulanin mummu toivoo, että jäisi pidempääm kuin päivälliselle.

Dragtyylistä on hyötyä

Mulan on yksi Disneyn kauneimmista ja synkimmistä animaatioista. Koko Kiina on kuvattu kauniisti ja siinä yhdistyy ne mielikuvat, mitä itsellä on kiinalaisesta luonnosta ja arkkitehtuurista. Mulanin koti on kauniin simppeli, siellä on ihania kaarevia portteja, omenankukkia ja todella tyylikäs sukuhautarukoushuone. Kaupunki jossa Mulan tapaa liitonsopijan, on myöskin hyvin eläväinen. Nämä alun kohtaukset ovat mukavan rauhallisia värisävyiltään ja luovat ihanan kiinalaisen, rauhallisenkin tunnelman. Armeijaleirillä sitten mennään jo lujempaa vauhtia ja värisävyt muuttuvat kirkkaammiksi. Itse sotatilanne on aika vaalea ja katsojana myös ahdistava. Onneksi keventäviä kaverivitsejä on tuomassa tasapainoa. Loppupuolen Keisarin palatsialue on sitten vahvoja tumman punaisen ja sinisen sävyjä, mitkä luovat loppukliimaksin tunteen. Pidän kovasti siitä, että lopussa kuvataan kotiinpaluukin, sillä se sulkee hyvin Mulanin tarinankaaren.

Mulanin kotipiha Kiinassa

Mulan on hahmona vähän poikatyttö. Hän ei innostu niinkään mekoista, eikä välittäisi kumppanista. Hän menee liitonsopijan luo, koska niin häneltä odotetaan. Mulan itsekkin miettii, että mitä hän oikein tahtoo. Isän saatuaan käskyn lähteä, Mulan pelkää hänen kuolevansa, joten hän kokee velvollisuudekseen saada hankkia kunniaa suvulle sitten sitä kautta. Ei Mulan itse edes tajua, kuinka suuren rikkeen tekee tekeytymllä mieheksi. Onneksi hänellä ei ole kovin naisellisia muotoja, että se onnistuu. Mulan on fiksu ja näppärä ja vasta armeijassa tajuaa, kuinka hän osaa käyttää älyään. Kun Shang ampuu nuolen mastoon, niin ei Mulankaan heti tajua, että kuri ja voima painoja voi käyttää hyödyksi. Ne eivät ole este, vaan apuväline. Mulanissa on myös se mukava piirre, että hän ei missään vaiheessa ylpisty. Ameijan kaverikolmikko tuo tietynlaista armeijakamuhenkeä elokuvaan ja koska he ovat luonteeltansa  niin erilaisia persoonia, niin jokainen tasapainottaa toisiaan. Kateeni Shang on vähän liiankin ylpeä oman komppanjansa vetämisestä, mutta koulutusta tehdessä ansaitsee joukkueensa arvostuksen. Neuvonantaja taas toimii negatiivisen ilmapiirin luojana, sillä hän ei usko Shangin pärjäävän. Elokuvassa on muita ihania hahmoja joista tykkään, kuten Keisari, Mulanin isä ja Mulanin mummu. Suojelija Mushu on se lapsille suunnattu sidecikc hahmo, josta en näin vanhempana saa oikein mitään irti.

Mulan saapuu kotiin

Ensimmäistä kertaa katsoin nyt Mulanin englanniksi ja se toimi ihan hyvin, mutta ei minulle kyllä ole suomidubin voittanutta. Heidi Kyrön ääni on kauniin herkkä ja naisellinen Mulaniksi, mummulle en voi edes kuvitella muuta ääntä kuin Seela Sella, Leif Wager antaa Mulanin isälle uskomattoman hienosti arvokkuutta ja lempeyttä, ja legendaainen Matti Ranin osaa olla kunniallinen Kiinan Keisari. Monipuolinen Pekka Aitiovuori taasen on tässä elokuvassa äärimmäisen ärsyttävä Neuvonantaja ja Pertti Koivula saa äänensä todella matalan uhkavaksi Shan Youksi. Suomidubista kuitenkin anna parhaat pisteet Santeri Kinnuselle Kapteeni Shangina, sillä hänen äänessään on aivan mieletöntä voimaa. Siitä löytyy todella munaa. Niin Kuin Mies on suomenkielellä yksi kaikkien aikojen lempikappaleitani ja aivan ykkönen voimabiisi. Olen tykästynyt myös sen mandariinikiinaversoon, jonka laulaa kukas muu kuin Jackie Chan.

 Teistä miehen teen suomeksi, aivan paras versio

Mulan on tyylillisesti vastakohta edelliselle Herkulekselle. Viivat ovat suoria ja sanallista komediaa ei ole lähes lainkaan samassa mittakaavassa. Mulanin maalaukselliset taustat ja Kiinalaset maisemat ja yksityiskohdat ovat paljon kauniimpia, kuin Herkuleksessa. Vielä kun pääosassa on vaatimaton nainen, sankarimies laulaa komeasti miehisyydestä ja taustalla kasvaa vaaleanpunaisia omenakukkia, on tämä Disneyn versio Mulanista mieletön kokonaisuus.

Aladdin Live Action

Disneyn alkuperäinen Aladdin klassikko on lapsuudesta asti ollut minulle yksi Disneyn tärkeimpiä elokuvia. Kun ensimmäisen kerran kuulin, että tästäkin nyt tehdään live action versio olin kauhuissani, mutta heti kun mainittiin Will Smithin olevan Lampun Henki kauhu muuttui innostukseksi. Will Smith on yksi lapsuuteni sankari, sillä muistan kovasti aikoinaan tykänneen Wild Wild Westistä, jossa on oma ysäri nostalgiansa. Suicide Squasissa Smith jälleen aikuisiällä teki minuun vaikutuksen, joten olin todellakin valmis Will Smithin Hengelle.

Aladdin elokuvan juliste

Aladdin live action 2019 on Disneyn paras live action elokuva koko 2000-luvulla, ihan kirkkaasti. Syy siihen on se, että nyt on tehty uusintaversio animaatioklassikosta, joka oikeasti kunnioittaa ja perustuu tähän animaatioklassikkoon. Ei sen lähdeteokseen, eli tuhannen ja yhden yön tarinoihin, vaan nimen omaan Disneyn 31. klassikkoelokuvaan Aladdiniin. Se saa minulta suurimmat kiitokseni. Tietenkin muutamia juonenkäänteitä on muutettu, tapahtumia lisätty ja poistettu, mutta perusjuoni ja hahmojen kohtalot perustuvat juurikin klassikkoon. Koska Aladdin on pohjimmiltaan komeida ja animaatiossa se on tehty pääosin animaatiokikkailulla, niin ne komedialiset kohdat on nyt muutettu pääasiassa dialogin ja uudenlaisen tietokoneanimaation voimin toimivaksi. Perusjuoni kulkee samalla tavalla kuin alkuperäisessä. Köyhä Aladdin kohtaa naamioituneen Jasminen kadulla ja ihastuu häneen. Jasminen olisi naitava lain mukaan prinssi. Kun Aladdin otetaan kiinni, tällä kertaa palatsissa olosta, hän kohtaa Jafarin, joka pyytää hntä hakemaan Ihmeiden onkalosta Lampun. Aladdin ja hänen Abu apina saava lampun, mutta jäävät luolaan jumiin. He hierovat lamppua, josta tulee esiin Henki, jonka herra nyt Aladdin on. Ali lupaa viimeiseksi toiveekseen päästää Hengen vapaaksi. Ensimmäisenä ollaan prinssi ja heilastellaan ja ihastutaan Jasmineen,  toisena pyydetään apua meren pohjassa, jonne Jafar hänet heittää. Kun Jafar saa Hengen haltuunsa Aladdin puhuu Jafarille siihen sävyyn, ettei hän koskaan voi olla maailman mahtavin, koska sehän on Henki. Näin Jafar muuttuu Hengeksi ja joutuu omaan lamppuunsa. Henki pääsee vapaaksi ja muuttuu ihmiseksi. Jasminen isä Sulttaani kanssa päättää antaa tyttärellensä enemmän valtaa valtakunnan hoitoon ja ensimmäisenä tämä poistaa lain, ettei prinsessan ole pakko naida prinssiä.

Aladdin ja Jasmine Agrabahin kaduilla

Aloitetaan elokuvan onnistuneista muutoksista. Alkuperäisessä Aladdinisa tarinan kertojana on kauppias, joka kertoo tarinaa taikalampusta. Kauppiaan alkupeärisenä äänenä toimii jo edesmennyt Robin Williams. Nyt live actionissa tarinaamme kerrotaan pienellä laivalla ja kertojana on Will Smithin näyttelemä ihminen, joka siis oli alunperin Henki. Hän kertoo tarinaa lapsilleen, eli koko elokuva toimii takaumana. Hauskana yksityiskohtana huomasin taustalla hienon laivan, joka oli muuten suoraan Pienestä Merenneidosta. Will Smith saa loogisesti Arabian yöt laulun kulkemaan ja viemään meidät mystiseen ja piemään Agrabahin iltatunnelmaan, kun pitkällä kamera-ajolla käydän niin Sulttaanin palatsissa kuin Ihmeiden Onkalossakin. Aika vauhdilla tuosta laulusta hypätään jo toiseen, Agrabahin päivään kun Ali on aamupalaa metsästämässä. Askelta edellä laulu kulkee pikkuisen hitaammalla temmolla mihin olen tottunut, mutta se on kappaleena toimiva ja samalla reissulla Ali tapaa jo naamioituneen Jasminen. Alkuperäisessä klassikossa Jasminea ei tavata samalla kertaa, vaan hänet ensiesitellään omassa palatsissaan. Jasmine valehtelee Aladdinille nimekseen hovineitonsa nimen, joka on myös mukavasti saanut tässä elokuvassa ruutuaikaa, ja päätyykin lopulta Hengen vaimoksi. Jasminen Rajah tiikeri on animoitu syötävän suloiseksi, lisätyt tanssikohtaukset ovat näyttäviä ja Alan Menkenin säveltämä taustamusiikki tuo Agrabahin oiken lähelle katsojaa. Maisemiin ja lavastuksiin on panostettu todenteolla ja varsinkin naisten vaatteiden värikkyydestä ja Jasminen lukaalin kauniista kalusteista kiitän. Ihmeiden onkalokin on oikein kimalteleva kaikesta kullasta, mutta siinä kustaan omaan nilkkaan, kun siellä ei saisi koskea mihinkään aarteeseen, vain lamppuun. Siltikin Ali ja Abu koskevat kultakolikoihin, sekä tietenkin mattoon, joka tulee heidän mukaansa.

Lampun Henki

Abu apina on vähän liiankin realistinen, siihen nähden että Rajah tiikeri on animoitu. Jago papukaija tuntuu myös vähän liian tyhjältä tähän versioon, sillä häneltä puuttui kokonaan se sarkastius, mikä animaation Jagolla. Hahmoista äärisurkein on Jafar, joka on täysin vastakohta animaation seksikkääle, pelottavalle, "pitkälle, rumalle, ilkeälle miehelle". Oikeasti, tämä Jafar on niin umpinössykkä, etten voi ymmärtää miten hänet on voitu palkata tähän rooliin. Hahmossa ei ollut mitään pelottavaa, ei mitään auktoriteettiä, eikä mitään vastavoimaa. Jasminen Sulttaani-isään kanssa petyin, sillä itse olan aina tykännyt pikkuisen höppänästä Sulttaanista ja nyt Sulttaanilla ei ollut minkäänlaista persoonaa. Onneksi kaikki muut elokuvan hahmot olivat pääosin hyviä, jopa loistavia. Jasmine uskalsi sanoa haluttavansa ääneen. Vaikka häntä onkin nyt arvosteltu feministiksi, niin minusta hänessä on enemmän demokraatin ja politiikon vikaa. Jasmine koki, että kun hänellä on valtaa muuttaa asioita, niin miksei hän sa käyttää sitä. Siksi hän esittääkin omat voimalaulunsa, jotka toi minulle (jopamvähän häiritsevästi) mieleen Frozenin Taakse Jää- kappale. Aladdin poitsu on oikein kiva ja rento jätkä, jossa minusta oli sopivasti karismaa ja hiomatonta timanttia. Hän osasi varastaa nopeasti ja viekkaasti, joten on aika vempuli. Se, että jafarin mainitaan aikoinaan olleen kovempi varas ja hänellä on selvä alemmuuskompleksi, ei jotenkin toiminut minusta tarpeeksi vahvana vastavoimana Aladdinille, mikä hänen olisi pitänyt olla. Myös se jäi minua hämmentämään, miksi vartijan nimi oli muutettu joksikin aivan randomiksi, kun animaatiossa hänellä jo oli nimi?

Jasminella on oma hovineito

Lampun Henki eli Will Smith tämän elokuvan sielu ja sydän. Henkeen ei todellakaan tarvinnut pettyä. Robin Williamsin Henki ei ole minulle kokaan ollu läheinen, sillä olen kasvannut kovemman jätkän, eli virallisesti maailman parhaan dubatun Hengen eli Vesa-Matti Loirin version kanssa. Vaikka Robin aikoinaan improvisoi ja loi sitä kautta Hengen roolin itselleen, niin Vesku on siltikin tehnyt minusta vieläkin mielettömäpää jälkeä, varsinkin lauluosuuksissa. Minun on mahdoton olla vertaamatta Will Smithin Henkeä Vesku Loiriin ja kakkoseksi hän jää. Smith on kuitenkin monin verroin parempi kuin Robin Williams minun mielestäni. Hän on tähn elokuvaan impronnut mitä uudenlaisempia juttuja ja osaa tuoda Hengen herkkyyttä mahtavasti esiin. Mutta ne laulut, Will Smithin laulutaito on räppäystä, eikä puhdasta laulua. Varsinkin se Ei ole Kaveria parempaa kappaleen paras kohta (eli "Ei ole ka-veria Paaa-rem-paa) on lauletty lyhyesti. Huomasn myös kappaleita spotifystä kuunnellessani, että nämä liveaction kappaleet ei tomi lainkaan niin hyvin ilman kuvaa, johtuen varmasti juuri laulun tasosta. Elokuvan sisällä ne kuitenkin toimivat mainiosti, sillä onhan kyseinen biisi yksi elokuvahistorian parhaimpia ja Aladdin elokuvan paras kohta.

Aladdin löytää takalampun

Aladdin live action dubattiin myös suomeksi. Kävin itse katsomassa originaalin, mutta ihan uteliasuudesta kuuntelin lauluista pätkät suomeksi spotifysta. Hengen suomiversioon on valittu Joonas Saartamo, joka on minulle tuttu Menolippu Mombasasta seä Tyttö Sinä Olet Tähdestä. Hän osaa räpätä hyvin ja on vissiin jotain räppiä julkaissutkin. Siltikin Hengen äänenä hän oli aivan karsea. Harmittaa todellakin, ettei henkenä voinut toimia Vesku tai edes Jope Ruonansuu, joka on dubannut Henkeä Aladdin animaatio tv-sarjaan ja jatko-osiin. Jasminen ääni oli ihan ok, muttei mieleenjäävä. Aladdnille äänensä on antanut Jon-Jon Geitel, joka toimii yllättävän hyvin. Olen häntä kyllä kuullut Tähdet Tähdet ohjelmassa ja Roope Salminen & Koirat yhtyeessä, mutta hänen näyttelemistaitonsa esim. Roskisprinssissä ei ole hääviä. Ehkä Jon-Jon löysi tähän rooliinsa jonkun Disneyn magian kautta sen saman energian, mitä hän antaa parhaassa Disnen dubbauskessaan TJ:nä Disneyn Välitunti tv-sarjassa.

Henki ihmismuodossa

Edelleenkin minua häiritsee sama ongelma mitä alkuperäisessä klasskossa: miksei toiveita voi olla neljä, kun siitä ensimmäisestä vatvotaan onko se nyt toive vai ei? Tässä live actionissa oltiin laitettu mukamas, että lamppu olisi ollut Abun hierottavana, mutta en siltikään sitä ymmärrä. Eikä minun tarvikkaan ymmärtää, sillä pääasia on, että vihdoin ja vimein Disney on tehnyt hyvän live action elokuvan, joka kunnioittaa alkuperäistä klassikkoa. Varsinkin koska kyseessä on suosikkianimaationi, olen hyvn iloinen ettei tätä raiskattu samalla tavalla kuin Tuhkimoa. Jafarin Paluun live action versiota odotellessa. Ja pliis, vaihtakaa siihen joku hyvä tyyppi vetämään Jafaria!  

Aquamarine

Aquamarine on kaunis ja kesäinen teinikomedia ja sitä voisi periatteessa sanoa ihan high school- komediaksi, mutta sijoittuu hahmojen kesälomalle. Katsoin tämän ensikerran joskus yläasteiässä ja vaikka hömppäähän tämä onkin, niin Aquamarine on todella kaunis kesäkuvaus kahden teinityöt isoksi kasvamisesta.

Aquamarine leffan mainosjuliste

On kesän loppu. Parhaat ystävykset Hailey ja Claire nauttivat toistensa seurasta kun vielä voivat, sillä Hailey on muuttamassa äitinsa kanssa Australiaan. Molemmat työt ovat pihkassa samaan uimavalvoja poikaan Raymondiin, joka on heitä pari vuotta vanhempi. Yhdessä yökyläillessä tytöt tekevät hupsun taian, jolla toivovat että Haylayn ei tarttisi muuttaa. Apu saapuukin yllättävältä suunnalta. Yöllä tulee myrsky ja aamulla Clairen isoäidin uima-altaalta löytyy kummia suomuja. Tyttöjen lisäksi niihin pistää silmnsä talonmies Leonard. Seuraavana yönä Claire ja Haylay tutkivat allasta tarkemmin ja sieltähän löytyy merenneito, joka on huuhtoutunut myrskyn mukana. Merenneidon nimi on Aquamarine ja hänellä on ongelma. Hänen isänsä pakottaa hänet avioliittoon, ellei Aqua 3 päivän sisällä ehdi todistaman isällensä, että rakkautta on olemassa. Asiaa helpottaa se, että päivisin Aqua saa pyrstön tilalle jalat.

Aquamarine, Hayley ja Claire vintage-liikkeessä shoppailemassa

Aquan rakkauden kohteeksi valikoituu tietty Raymond ja Claire ja Haylay saavat antaa tyttöneuvoja miten isketään poikaystävä. Kepeästi päästään Raymondin nykysestä tyttiksestä Ceciliasta eroon, käydään shoppailemassa porukalla, kierretään markkinoita ja vietetään aikaa rantabailuissa. Raymond ei kuitenkaan 3 päivän lyhyellä tutustumisella ihan rakkauden tunteita saa aikaan, joten Aquamanin aika on lopussa. Kun isä on jo viemässä tyttöä tyrskyihin, tulee Haylay ja Calire avuksi. He tunnustavat rakkautesa uudelle ystäväle Aquamarinelle. Parastahan on, että kun auttaa merenneitoa hädässä saa toivoa jotain. Vaikka aluksi tyttöjen suurin toive oli se ettei Haylay muuttaisi, niin lopussa Haylay itsekkin kokee, että ei hän voi olla äitinsä uran esteenä. Toive jää odottamaan tuonnemmaksi. Raymondiakaan ei kannata enään toivoa, sillä hän antaa molemmille kiitospusut, kun on heidän avullaan saanut tutustua Aquaan. He lupaavatkin tavata tulevaisuudessa, vaikka Raymond muuttaakin opiskelemaan.

Markkinoilla ray antaa Aqualle kumidelfiinin

Kesäisen hömpän lisäksi Aquamarine näyttä oivallisesti päähenkilötyttöjemme kasvua ja ongelmia. Claire on menettänyt vanhemmassa merionnettomuudessa ja siksi hän pelkää vettä. Lopussa hän kuitenkin uhmaa pelkonsa ja alkaa nauttimaan uimisesta. Hän on Hayleyta nuorempi, naivimpi ja herkempi. Kun Claire käy vähän uhittelemassa Raymondia ja biletyypit ovat heittämässä häntä altaaseen, niin Claire itkee kauhusta. Hän aluksi häpeää vesipelkoaan, mutta onneksi rohkaistuu ystäviensä avulla siitä. Claire ajattelee itsekkäästi, että Haylayn lähtö nimen omaan koskee vain häneen ja ihan tyystin unohtaa, mitä Haylay itse tahtoo. Eräässä kohtauksessa, kun Haylay ja Calaire tappelevat Haylay ihan huomauttaakin siitä, että heidän ystävyyssuhteessaan Claire on riippuvainen hänestä, ei päinvastoin. Haylay kun on rohkeampi ja itsekkäämpi, niin hän olisi saanut kenet tahansa kaverikseen. Maihin ilmestynyt Aqumarine on heitä muutaman vuoden vanhempi ja todella itsevarma itsestään. Hän ei häpeile nolostumistaan ja osaa nauraa itselleen. Mikä tärkeintä, hän pitää Clairea ja Haylayta yhtä suuressa arvossa. Molemmat tytöt osaavat ottaa onneksi oppia Aquamanin terveestä itsevarmuudesta. Pidän kovasti siitä, kun shoppailukohtauksessa Haylay ja Calire olisivat halunneet mennä merkkivaateliikkeisiin ja pukeutua "ihan kuin muut", mutta Aqua saa heidät vintage-liikkeeseen etsimään ja kokemilemaan omaa tyyliä. Aquamarinen hahmossa onkin parasta hänen tapansa olla. Itseä ei arvosteta korkeammalle.

Blondi Cecilia isin maksaman auton ratissa ja pissiskamut kyydissä

Mieskarkkina Aquamarinessa on Raymond. Hän on ehkä vähän pollea, mutta ihan hyvätahtoinen kaveri, joka ei halua pahaa ja johon on helppo ihastua. Vastapariksi Aquamarine saa Raymondin exän Cecilian, joka on isänsä rahoilla maksetulla autolla ajava pissis. Hän on herkullisen glitter ja kateellinen niin näkyvästi Aqualle, että naurattaa. Parastahan on kun Cecilia nolaa itsensä suorassa uutislähetyksessä, kun väittää Aquamarinen asuvan vesitornissa. Niin hän asuikin, kunnes talkkari haki hänet sopivasti pois sieltä. Talonmies Leonardo on vähän kummallinen hiippari jota kaikki pelkää, mutta lyhyesti hänkin luo ystävyyssuhteen Aquamarineen. Toiveeksi Leonard saa haluamansa naisen, Clairen mummon. Sara Paxton esittää Aquamarinea hyvin aidosti ja luo tämän aurinkoisen persoonan hyvin esille. Haylayna toimii teinipoppari Jojo, eikä ole ollenkaan hullumpi. Hänessä on yritystä vähän enemmän, kuin Emma Robertsin Clairessa. Emma Roberts on muistaakseni jotain sukua Julia Robertsille, mutta he kumpikaan eivät ole kovin aitoja näyttelijöinä. Julia on vain yksikasvoinen, mutta nuorella Emmalla on taipumus tässä roolisa vähän puskea näyttelemistä liikaa esille. Muut näyttelijät ajaavat ihan asiansa.

Aquamarinea voidaan pitää aivottomana viihteenä pikkutytöille, mutta joskus viihteen alta paljastuu yllättäviäkin teemoja. Jenkkien high school elokuvat sitä harvoin tekevät, mutta Aqumanille annan piteet terveen päähahmon itsekunnioituksesta sekä persoonasta, josta jokainen katsoja voi ottaa mallia.

Aquamaista juhannusta kaikille!

Disney klassikot 35: Herkules

Disneyn ysärikomedia herkkupojasta on minulle ollut lapsuudesta asti tuttu. Emme käyneet katsomassa sitä leffateatterissa, mutta eräs kaverini kävi. Osittain hänen suositusten perusteella kyseinen filmi hankittiin videolle ja kyllähän sitä siskon kanssa tuli katsottua. Voisin karkeasti sanoa, että Disneyn renesanssikauden voi jakaa kahteen osaan. Ensimmäinen on Pienestä Merenneidosta Pocahontasiin, Notre Damen Kellonsoittaja on selkeä kahtiajakaja ja Herkuleksesta Fantasia 2000 on toinen puoli. Tällä kahtiajaottelulla tarkoitan sitä, että nuo alkupään klassikot muistuttavat hyvin paljon Disnen varhaisia klassikoita, kun taas loppupäässä jokaisella animaatiolla on hyvin omintakeinen piirrostyyli, hyvällä tavalla.

Herkules elokuvan mainosjuliste

Herkules sijoittuu Kreikan mytologiaan. Se pohjustuu vanhaan Kreikkalaiseen myyttiin Heraklesista, mutta Disney on keventänyt tarinaa runsain ottein. Kertojina toimivat muusat, joiden muuten piti alunperi olla Spaissarit! Herkules syntyy Olympos vuorella ja hänen isänsä on ukkosenjumala Zeus. Hänelle on kateellinen veli Hades, manalan herra. Hades haluaa tehdä Herkuleksesta kuolevaisen, niin että hän voi pästää Titaanit valloilleen ja vallata Olympoksen. Hadeksen apukäsinä toimivat hömelöt Piina ja Paniikki, jotka saavat tehtäväkseen juottaa Herkulekselle juomaa, josta tämä tulisi kuolevaseksi. Kesken session Piinan ja Paniikin yllättää kreikkalainen vanhempi pariskunta, jotka löytävät vauva Herkuleksen. Piina ja Paniikki koittavat säikytellä heitä, mutta Herkulekselle jäi vielä osa voimistaan ja hän saa heidät tiehensä. Piina ja Paniikki päättävät olla kertomata Hadekselle, ettei Herkules juonutkaan koko pulloa tyhjäksi.

Vauva-Herk ja vauva-Pegasos

Herkules kasvaa ottvanhempiensa luona ja on onneton. Häntä kutsutaan nörtiksi ja friikisi,  kun hän on niin voimakas. Ottovanhemmat kertovat Herkulekselle tämän olevan löytölapsi ja neuvovat häntä menemään Olympos vuorelle. Matkalla Herk laulaa Disneyhistorian surkeimman laulun, jota elokuvassa en voi sietää. Olympoksella Zeusin patsas puhuu Herkulekselle ja neuvoo häntä etsimään sankarien kouluttajan, satyyri Philin joka on muuten aikamoinen pukki. Phil ei mielellään ota Herkulesta koulutukseensa, mutta vakuuttuu hänen voimistaan. Philin laulaessa sankaruudesta esitetään kollaasina Herkuleksen kasvua ja voimat todistetaan ekasa erässä, kun leffamme naissankari Megara esitellään. Meg ei aluksi innostu ihmepojasta, mutta lämpenee hänelle vähitellen. Meg ei ihan syytä suotta ole juonessa mukana, vaan hän on aikaisemman rakkautensa takia Hadeksen omaisuutta ja Hades käyttää häntä sumuilematta syöttinä. Herkules pelastaa Theban kaupungin ja häntä kohdellaan suurena sankarina. Isi ei kuitenkaan vielä päästä häntä jumalten joukkooon, vaikka Herkules on jopa lelufiguri ja kakkien naisten ja miesten ihailun kohde. Herkules on alusta asti ollut avoimen ihastnut Megaraan ja Meg myös alkaa lämmetä Herkulekselle. Vaikka hänen tavoitteenaan on vain olla Hadeksen vakooja, niin Meg menettää sydämmensä Herkulekselle, vaikka laulussaan En Saa Rakastaa koittaa kieltää sen itseltään.

Me ollaan muusat

Kun tähdet ovat liikkuneet oikeille kohdilleen Hades ottaa ohjat käsiinsä. Hän saa puhutta Herkuleksen luopumaan voimistaan yhdeksi päiväksi vaihtokauppaa eli Megiä vastaan. Kun Herkules on luopunut voimistaan Hades vapauttaa Titaanit, jotka lähtevät (aluksi värään suuntaan) valloittamaan Olymposta. Kun Zeus ja muut pilvien herrat ovat paniikissa tappelusta, niin Meg saa osuman kaatuneesta pylväästä ja Herkules saa voimansa takaisin. Hades kun lupasi, että Megiin ei saa sattua. Herkules on jälleen oma itsensä, mutta Meg on poissa pelistä. Herkules ei kestä sitä, vaan lähtee Hadeksen manalan majoille uiman Megin sielun takaisin hänen ruumiiseensa. Hades, kuten muutkin ajattelevat, että Herkules ei ole tarpeeksi jumala selvitäkseen loputtomien sielujen merestä. Kyllä ihmepoikamme saa sankarittarensa sielun syliinsä, ja nätisti nyrkillä posauttaa Hadeksen manalaansa. Kun sielu ja ruumis yhdistyvät Megara herää takaisin eloon ja yhdessä he lähtevät käymään Olympoksella. Nyt Herkules on todistanut olevansa jumala ja hän voisi palata kotiin. Herk kuitenkin haluaa jatkaa elämäänsä mieluumin maan päällä Megaran kanssa.

Sikäli on ihme, että näinkin synkästä tarinasta Disney on päättänyt tehdä komedian. Herkuleksessa on isoja ja vakaviakin teemoja, kuten omaan paikkaan kuuluminen, jumaluus ja kuolema, mutta ne käydään suht pinnallisesti läpi ja katsojalle jää isommin mieleen aiheet sankarius ja idolius, jota Herkules kohtaa Kreikassa. Kaikki kun on vielä hyvillä vitseillä kuorrutettu, niin meinaan unohtaa, että tässähän käydään manalassa. Minulle Herkuleksen komiediallinen puoli on aina ollut antoisinta, sen erikoislaatuisen animoinnin lisäksi. Kaikissa hahmoissa on ihanaa pyöreyttä, aina Herkuleksen leukakiehkurasta asti. Pilvet jolla Olympos makaa, Kreikkalaiset maisemat ja Megaran hiuskiehkurat tukevat tätä pyöreyttä. Herkuleksella on kunnnon lihakset, mutta muuten hän on vähän tolvana tyypi. Langanlaiha Megara on ulkomuodoltaan todellinen vastakohta Herkulekselle ja visuaalisesti se antaa kivaa kotrastia. Satyyri, tai minulle tyypillisimmin sanottu pukki Phil on vanha, lyhyt äijänkäppyrä, john on totaalisesti saatu kasvoihin ja olemakukseen hänen alkupeärisätä ääninäyttelijä Danny De Vitoa. Visuaalisesti Herkules on siis aika mehukasta karkkia silmille, varsnkin kun iloisissa kohtauksissa värit ovat mukavan vahvat. Toisaalta synkemmissä kohtauksissa ollaan sitten todella synkeissä tunnelmissa, harmaiden ja ruskeiden värien sävyttämänä.

"Mut ääneen kait rakastaa mä en saa..."

 Minusta on hauskaa kuinka isoksi osaksi sankaruus ja idolius nousee Herkuleksessa. Zeus sanoo, että kun Herkules on oikea sankari hän pääsee jumalten luo. Herkulekselle sankaritekoja ovat neitojen pelastamisnen ja vihollisten hakkaaminen. Kun Herkules kerran pelastaa Theeban, niin hänestä kerrotaan Zero to Hero laulun aikana muitakin ihmetekoja. Nämä teot muuten oikeasti perustuvat tähän alkuperäiseen Heraksles myyttiin. Mitä en ihan usko myytiin kuitekaan kuuluneen on tälläinen jumalallinen idolipalvonta, mikä on leffassa viety aivan äärimmäisyyksiin. Kun Herkules on muutenkin tuollanen vähän aivoton jätkä, niin ainakin katsojana koen, että hällä nousee kusi hattuun. Siksi varsinkin Phil suuttuu hänelle ja on suuntaamassa kotiin ennen viimeisiä taistoja. En ole muuten koskaan tajunnut tuota Zero to Hero kappaleen Nollasta Pollaan -käännöstä. Joo, Herkules on aluksi nolla, mutta mikä ihme tuo polla siinä on? Myönnän, että nollasta sankariksi ei ihan soinnu samalla tavalla kuin zero to hero, mutta tuo polla sana on niin ärsyttävä, kun en tiedä mitä se meinaa? Leffassa on muuten mitä mahtavampi suomidubbi, niin tuo yksi sanakäännös häiritsee minua kyllä suunnattomasti.

"Phil, mitä järkeä?" "Miten niin, mitä järkeäP Sähän haluut Olympokselle, etkö?" Huomaa myös hieno Scar talja.

Herkules on hauska elokuva. Itse päähahmosta en pidä niinkään, vähän liian aivoton lihaskimppu makuuni. Megarassa on kivaa särmää ja muutkin hahmot ovat ihan kivoja. Parasta leffasta tekee sen sanallinen huumori, josta tässä parhaita paloja:
- Phil: "Lue mulle satu, jooko pappa.." (Kuultuaan, että Herkuleksen isä on Zeus)
- Phil: "Mutta se pahuksen kantapää. Yks pikkanen nippasu ja... " (Esitteli Akilles patsasta)
- Megara: "Onks tää ihmepoika ihan oikee?" (Kun tapaa Herkin ekan kerran)
- Piina tai Panikki: "Mää tota sain nää ninku halvalla" (Jalassa on Herkules sandaalit)
- Piina tai Paniikki: "Huikka?" (Juo Herkules mukista)
-Kohtalotar (joku niistä): "Sisävessat tulee joka taloon!" (Kertoo Hadekselle tulevaisuudesta)
- Hades: "Hä sammukko fleda?" (Phegasos lentohepo puhalsi tukan pois)
- Hades: "Hei kaverit, Olympos on tuollapäin." (Titaanit menossa väärään suuntaan)
- Herkules: "Olen lelufiguri!" (Todistaa Zeukselle olevansa sankari)
- Titaani: "Sää oot vissiin se kuluisa Herkules. Mää syön sun pään!" (Kun näkee avuttoman Herkuleksen)
Ja loppuun kaikista parhaat:
- Herkuleksen fani: "Mää sain sen hikinauhan!" (Tätä käytämme siskoni kanssa aina, jos jompi kumpi meistä saa jotain tärkeätä esim. keikalla bändin settilistan)
- Mainosääni: "Voitte ostaa Herkuleksen kotivideon Teräspakarat!" (Jumankauta, mulle tuo video ja heti!)

Tie naisen sydämeen

Pekka Parikkan ohjaama Tie naisen sydämee ei sanonut minulle yhtään mitään etukäteen. Löysin elokuvan Kultaiset Kotimaiset boxista ja levyn kuvan perustella luulin elokuvaa romanttiseksi komediaksi. Timo Torikan sekä Satu Silvon kuvasta tunnistin ja molemmat ovat minulle kyllä tuttuja näyttelijöitä, mutta en todellakaa osannut odottaa, että tämähän on rikoselokuva.

Tie naisen sydämeen dvd-kansikuva

Toimittaja Pentti Anttila saapuu kotiinsa räkäkännissä ja hänen naisystävänsä Siru heittää äijän pellolle. Aamulla ukko löytää itsensä mielisairaalasta, jossa hän kiinnittää huomionsa Tutteliin, joka on Pentin mielestä selväjärkinen. Mielisairaalan hoitaja Kauno on Pentin eli Penan puolella, muta kaikki muut tuntuu pitävän Penaa hulluna. Hän matkustaa toiseen kaupunkiin tutkimaan  miksi mielisairaaloissa pidetään täysjärkisiä ihmisiä hoidossa, tavoitteenaan tehdä siitä jutun iltapäivälehteen. Matkallan hän kohtaa mitä eriskummallisempia ja sekavampia tyyppejä. Lopulta selviää että kaiken takana on raharikas bisnesmies, joka on pyrkinyt huumaamaan Tuttelin (oikealta nimeltään Marketan) bisnesvaimokseen. Tällä bisnesmiehellä Viktor Boomilla on tukenaan paikallinen taksikuski, poliisi, sekä lääkäri, joka mielisairaaloissa antaa vähän erikoisempia lääkeitä potilailleen. Leffan "loppuhuipennus" on kartanossa tapahtuva kauppasopimusetki, jolloin Marketan hahmo paljastaa katsojalle kaiken ja muutama pyssykin paukkuu. Kauno sattuu paikalle Penan avuksi, mutta saa osuman. Pahikset pääsevät karkuun, paitsi poliisi, jota puree hänen omat poliisikoiransa. Miten Tie Naisen Sydämeen nimi tähän liittyy? Pena kolkkaa pahiksia sen nimisellä taisteluliikkeellä. Sen lisäksi Siru on tekemässä haastattelua toiseen lehteen Viktorin muutosta ulkomaille. He pääsevät Penan kanssa pakenemaan yhdessä ja paluumatkalla autossa päättävät jatkaa suhdettaan.

Ennakkokäsitykseni tosiaankin mureni nopeasti elokuvan ensimmäisen vartin kohdalla. En  todellakaan osannut odottaa tältä rainalta tämmöistä. En pysty elokuvaa kuvaamaan rikokseksi tai dekkariksi, vaikka niiden piirteitä tässä koittaakin olla. Ainoa sana jolla voin kuvata Tie Naisen Sydämeen teosta on sekava. Pitkälti kohtaukset ovat irrallisia toisistaan ja kaikki yhdistyy Penan monologien kautta. Ongelma on vain se, ettei näissä monologeissa ole mitään juonellista järkeä. Muutamat sanavalinnat saavat vähän naurahtamaan, mutta ainakaan minä en tätä Penan järjenjuoksua ymmärrä. Monet elokuvan hahmot ovat hyvin sarjakuvamaisia kuten Andy McCoyn näköinen muusikko, majatalon peruukkipäinen respatyttö, yltiövalkotukkainen pahis, sekavia puhuva Tutteli, sekä hullu lääkäri Samulin. Sen lisäksi elokuvassa on paljon ihan vitsivitsejä, jotka eivät vain soinnu tälläisen dekkarityyliin. Tähän kuuluu ainakin se, kun baarimiiamme kaataa kaljaa tuoppiin tiskirätistä.

Tangon tahdissa

Yllättävintä tässä leffassa olikin se, että miten näin huonoon ja kehnoon leffaan on oikeasti voitu tunkea ihan täyteen suomalaisia näyttelijätähtiä. Vaikka elokuva on vuodelta 1996, niin valehtelematta tunnistin jokaisen pikkuroolinkin näyttelijän. Jos en nyt nimeltä, niin osasin sanoa jokaiselta ainakin yhden roolin missä muualla kukakin näyttelijä on ollut. Se varsinkin oli minulle aivan uutta, että Peter Franzén ja Irina Björklund ovat näytelleet jo tuolloin samassa elokuvassa, vaikka yhteisiä kohtauksia heille ei ollutkaan. Disneyn Pienen Merenneidon vanhan dubbauksen Sebastian rapu Tom Wenzel toimii tänä erikoisena Viktor Boomina ja hänen platinablodi tukkansa oikein kirvelee katsojan silmiä. Vesa Vierikko ei edelleenkään osaa näytellä mitään muuta kuin sekopaiästä hullua, samanlaisia rooleja hän on tehnyt televisiossa ja elokuvissa vaikka kuinka paljon. Merja Larivaara Tuttelina on aivan kuin jostain sketsisarjasta. Satu Silvosta tuli nähtyä vähän aidompi puoli, mutta Timo Torikka todisti, että hänen paras ja ainoa rooli, jota häneltä kannattaa kuunnella, on edelleenkin Muumilaakson Tarinoiden Nuuskamuikkusen ääni. Se jopa häiritsikin, sillä Nuuskamuikkunen on sellainen hahmo, etten edes äänen kautta haluaisi häntä saada yhdistettyä tähän Pena hahmoon.

Pakoon pyrkimässä

Tie Naisen sydämeen muuten perustuu johonkin Hulluus- nimiseen kirjaan, joten voisin jopa väittää, että elokuvan sekavan monologipainoisen käsikirjoituksen voi perustella hullun pohjateoksen perusteella. Olen koittanut olla avarakatsainen 90-luvun kotimaisille, joita kaikki aina haukkuvat, mutta nyt siihen ei ole syytä. En tule varmastikkaan katsomaan tätä sekametelisoppaa  enää ikinä uudelleen, enkä sitä kyllä muillekkaan suosittele. Jos joku väittää, että Speden Naisen Logiikka (jonka pystyi vappuna katsmaan Iltalehden svuilta) on Suomen huonoin elokuva, niin sitten suosittelen katsomaan Tietä naisen sydämeen ja miettimään asiaa uudelleen. On tätä paskempiakin tullut nähtyä, kuten Valkoinen Kaupunki, Milka - elokuva Tabuista, Skabavöljen pojat, Broidit, Maa on syntinen laulu ja Muukalainen, mutta hyväksi Tietä naisen sydämeen on turha kutsua.