Tie naisen sydämeen

Pekka Parikkan ohjaama Tie naisen sydämee ei sanonut minulle yhtään mitään etukäteen. Löysin elokuvan Kultaiset Kotimaiset boxista ja levyn kuvan perustella luulin elokuvaa romanttiseksi komediaksi. Timo Torikan sekä Satu Silvon kuvasta tunnistin ja molemmat ovat minulle kyllä tuttuja näyttelijöitä, mutta en todellakaa osannut odottaa, että tämähän on rikoselokuva.

Tie naisen sydämeen dvd-kansikuva

Toimittaja Pentti Anttila saapuu kotiinsa räkäkännissä ja hänen naisystävänsä Siru heittää äijän pellolle. Aamulla ukko löytää itsensä mielisairaalasta, jossa hän kiinnittää huomionsa Tutteliin, joka on Pentin mielestä selväjärkinen. Mielisairaalan hoitaja Kauno on Pentin eli Penan puolella, muta kaikki muut tuntuu pitävän Penaa hulluna. Hän matkustaa toiseen kaupunkiin tutkimaan  miksi mielisairaaloissa pidetään täysjärkisiä ihmisiä hoidossa, tavoitteenaan tehdä siitä jutun iltapäivälehteen. Matkallan hän kohtaa mitä eriskummallisempia ja sekavampia tyyppejä. Lopulta selviää että kaiken takana on raharikas bisnesmies, joka on pyrkinyt huumaamaan Tuttelin (oikealta nimeltään Marketan) bisnesvaimokseen. Tällä bisnesmiehellä Viktor Boomilla on tukenaan paikallinen taksikuski, poliisi, sekä lääkäri, joka mielisairaaloissa antaa vähän erikoisempia lääkeitä potilailleen. Leffan "loppuhuipennus" on kartanossa tapahtuva kauppasopimusetki, jolloin Marketan hahmo paljastaa katsojalle kaiken ja muutama pyssykin paukkuu. Kauno sattuu paikalle Penan avuksi, mutta saa osuman. Pahikset pääsevät karkuun, paitsi poliisi, jota puree hänen omat poliisikoiransa. Miten Tie Naisen Sydämeen nimi tähän liittyy? Pena kolkkaa pahiksia sen nimisellä taisteluliikkeellä. Sen lisäksi Siru on tekemässä haastattelua toiseen lehteen Viktorin muutosta ulkomaille. He pääsevät Penan kanssa pakenemaan yhdessä ja paluumatkalla autossa päättävät jatkaa suhdettaan.

Ennakkokäsitykseni tosiaankin mureni nopeasti elokuvan ensimmäisen vartin kohdalla. En  todellakaan osannut odottaa tältä rainalta tämmöistä. En pysty elokuvaa kuvaamaan rikokseksi tai dekkariksi, vaikka niiden piirteitä tässä koittaakin olla. Ainoa sana jolla voin kuvata Tie Naisen Sydämeen teosta on sekava. Pitkälti kohtaukset ovat irrallisia toisistaan ja kaikki yhdistyy Penan monologien kautta. Ongelma on vain se, ettei näissä monologeissa ole mitään juonellista järkeä. Muutamat sanavalinnat saavat vähän naurahtamaan, mutta ainakaan minä en tätä Penan järjenjuoksua ymmärrä. Monet elokuvan hahmot ovat hyvin sarjakuvamaisia kuten Andy McCoyn näköinen muusikko, majatalon peruukkipäinen respatyttö, yltiövalkotukkainen pahis, sekavia puhuva Tutteli, sekä hullu lääkäri Samulin. Sen lisäksi elokuvassa on paljon ihan vitsivitsejä, jotka eivät vain soinnu tälläisen dekkarityyliin. Tähän kuuluu ainakin se, kun baarimiiamme kaataa kaljaa tuoppiin tiskirätistä.

Tangon tahdissa

Yllättävintä tässä leffassa olikin se, että miten näin huonoon ja kehnoon leffaan on oikeasti voitu tunkea ihan täyteen suomalaisia näyttelijätähtiä. Vaikka elokuva on vuodelta 1996, niin valehtelematta tunnistin jokaisen pikkuroolinkin näyttelijän. Jos en nyt nimeltä, niin osasin sanoa jokaiselta ainakin yhden roolin missä muualla kukakin näyttelijä on ollut. Se varsinkin oli minulle aivan uutta, että Peter Franzén ja Irina Björklund ovat näytelleet jo tuolloin samassa elokuvassa, vaikka yhteisiä kohtauksia heille ei ollutkaan. Disneyn Pienen Merenneidon vanhan dubbauksen Sebastian rapu Tom Wenzel toimii tänä erikoisena Viktor Boomina ja hänen platinablodi tukkansa oikein kirvelee katsojan silmiä. Vesa Vierikko ei edelleenkään osaa näytellä mitään muuta kuin sekopaiästä hullua, samanlaisia rooleja hän on tehnyt televisiossa ja elokuvissa vaikka kuinka paljon. Merja Larivaara Tuttelina on aivan kuin jostain sketsisarjasta. Satu Silvosta tuli nähtyä vähän aidompi puoli, mutta Timo Torikka todisti, että hänen paras ja ainoa rooli, jota häneltä kannattaa kuunnella, on edelleenkin Muumilaakson Tarinoiden Nuuskamuikkusen ääni. Se jopa häiritsikin, sillä Nuuskamuikkunen on sellainen hahmo, etten edes äänen kautta haluaisi häntä saada yhdistettyä tähän Pena hahmoon.

Pakoon pyrkimässä

Tie Naisen sydämeen muuten perustuu johonkin Hulluus- nimiseen kirjaan, joten voisin jopa väittää, että elokuvan sekavan monologipainoisen käsikirjoituksen voi perustella hullun pohjateoksen perusteella. Olen koittanut olla avarakatsainen 90-luvun kotimaisille, joita kaikki aina haukkuvat, mutta nyt siihen ei ole syytä. En tule varmastikkaan katsomaan tätä sekametelisoppaa  enää ikinä uudelleen, enkä sitä kyllä muillekkaan suosittele. Jos joku väittää, että Speden Naisen Logiikka (jonka pystyi vappuna katsmaan Iltalehden svuilta) on Suomen huonoin elokuva, niin sitten suosittelen katsomaan Tietä naisen sydämeen ja miettimään asiaa uudelleen. On tätä paskempiakin tullut nähtyä, kuten Valkoinen Kaupunki, Milka - elokuva Tabuista, Skabavöljen pojat, Broidit, Maa on syntinen laulu ja Muukalainen, mutta hyväksi Tietä naisen sydämeen on turha kutsua.