Lippukokoelma

Lippukokoelma

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Tv-suosikkejani: Ihmeidentekijät

Elokuvien ohessa on tullut monenmoisia televisiosarjoja vuosien varrella seurattua. Jotkut niistä on painautunut ikuisesti mieleeni koskettavien tarinoiden tai herkyvän huumorin takia. Tässä osiossa esittelen suosikkisarjojani ja koitan pohtia, mitkä asiat kyseisessä sarjassa vetoaa minuun, niin että vuodesta toiseen haluan katsoa samoja jaksoja, joita olen niin monen monta kertaa jo elämäni aikana nähnyt.

Esittelyssä on nyt ainoa tykkäämäni sairaalasarja, eli kotimainen Ihmeidentekijät.

Ihmeidentekijät ja jatkosarja Parhaat vuodet on julkaistu kaikki dvd:nä
Ensikosketus:
Olen paljon jo lapsen kattonut televisiota ja aikoinaan Blondi tuli taloon sarjaa tuli katottua. Kun Blondit loppui niin meidän televisiossa katottiin kolmoselta Ihmeidentekijöitä. Sarjasta jo pienenä tunnistin näyttelijä Matti Raninin, sillä hänen äänensä minä tunnistin Disneyääneksi, sillä Ranin on ollut monissa rooleisa Disneyn elokuvissa ja myös Disneyn äänikirjoissa hän on ollut usein kertojana. Ihmareita katsoessani en varmastikkaan silloin lapsena tajunnut juonta sitten yhtään, mutta monia hyviä näyttelijöitä sarjasta jo silloin löysin. Matti Raninin lisäksi sarjassa oli hänen poikansa Matti Olavi Ranin (myös Disneyääni), Mari Vainio (Ansan ja Oivan Ansa), Hannele Lauri (Spede jutut ja Pahatar), Jussi Lampi (Iso Rölli), Nicke Lignell (Voitto kotiin juontaja), Anu Hälvä (Hanski Tähtinen Blondista) ja Esko Salminen (myöskin Blondista).

Juoni:
Sarja sijoittuu fiktiiviseen Annan Sairaalaan, jota johtaa ylilääkäri Karvala. Sarja on hyvin paljon saippuamainen ja ei ihmekkään, että kun Ihmarit loppui niin tilalle tuli Salatut Elämät. Sarja kuvastaa lääkärien ja muun henkilökunnan ihmissuhdedraamoja sairaalan käytävillä. Millon kuka seukkaa kenenkin kanssa, ollaan mustasukkaisia, tehdään hoitovihrheitä, paljastuu että korvalääkäri Sirkka Niskan on Karvalan tytär, koetaan rasismia ja työpaikkakiusaamista, saadaan lapsia ym. Sarjassa ei ole mitään pitkäkestoisempaa juonta aluksi, mutta loppua kohden koetaan isompia dilemmoja, jotka kestävät monia jaksoja. Erikoissen sairaalasarjan tämän tekee se, ettei tässä kuvata paljoa itse sairaita tai mitään leikkauksia, vaan eniten aikaa vietetään "akvaariossa", eli sairaalan vastaanottotiskillä, sekä kahvihuoneessa.  

Sirkka ja Mauri Niska töistä lähdössä
Näyttelijät:
Ihmeidentekijät sisältää kyllä listan ihan Suomen eturivin näyttelijöitä. Matti Raninia olen aina ihaillut, Matti Olavi Raniniin olen rakastunut todella, Jussi Lampi vaihteeksi tekee vittuilevan henkilön roolin, Nicke Lignell on lipevä rakastaja ja Esko Salminen poissaoleva perheenisä. Mari Vainion hahmo Sari Raaste oli sarjan suosikkini, hänen hahmonsa oli silloi innostuttava ja samaistuttavin ja myös kaunein. Näin vanhempana (kun olen katsonut Metsoloita) olen alkanut ihailemaan Anu Hälvää muuna kuin Blondina, sillä pidän hänen monipuolisuudestansa tässä roolissa. Anun rooli Ihmareissa oli mukavan erilainen ja tykkäsin hänen murteenpuhumisestansa. Maija Lehmuksen ja Pekka Aaltosen (eli nuoremman Raninin) romanssi on nykyään sarjassa parasta. Hannele Lauri on ihana piinkovana Tiina Kourankana ja on kiva nähdä hänen oma poikansa näyttelemässä Tiinan poikaa. On sarjassa heikompiakin hahmoja, kuten Sirkka Niska (Tiina Brannare), Meri Kallio (Aino Seppo), Oona Hynninen (Satu Silvo) ja Suvi Kettunen (Saija Hakola). Joonas Kunigas (eli Tarmo Ruubel) taas näin vanhemmiten yllätti hahmollansa. Kuningas oli jotenkin hauska ja sympaattinen. Osastonhoitaja Onerva Brax (Marjorita Huldén) nosti naishahmona osakkeitaan silmissäni, sillä Onerva tuntuu olevan koko sairaalan äiti. Hänestä löytyy jotain ihanaa herkkyyttä mistä pidän.

Ylilääkäri Pentti Karvala sairasvuoteessa
Miksi juuri:
Olen kova ihmissuhdedraamojen ystävä ja sitä kyllä Ihmeidentekijät on parhaimmillaan. Sarja tosin kulkee aika hitaasti, mutta on siinä mielessä juonellinen, että jos jaksonkin jättää väliin, niin perillä ei välttämättä meinaa pysyä. Sarjassa on niin upeita ja hyviä näyttelijöitä ja mukavia hahmoja, että siksi tykkään sitä seurata. Valitettavasti emme paljon koskaan näe hahmoja vapaalla, vaan aina työrooleissaan. Sarja on nimittäin lähes kokonaan kuvattu sairaalamiljöössä, vain muutamissa kohtauksissa koko kuuden tuotantokauden aikana on kuvattu ulkona tai muissa lokaatioissa. Ihmeidentekijöissä minua varmasti viehättää se, kuinka näytetään että lääkäritkin ovat vain inhimillisiä ihmisiä, eikä he aina pysty niitä ihmeitä tekemään vaikka haluaisivat. 

Mieleenpainuvat kohtaukset:
Koska sarja on täyttä saippuaa niin yksittäisiä kohtauksia eipahemmin tule mieleeni, vaan kohtauskokonaisuuksia eri juttujen ympärillä:
Kun Sirkka Niska on alkanut seurustelemaan Jukka Ivanoffin (Nicke Lignell) kanssa, niin Jukan exvaimo Eeva Hjelt odottaa Jukalle kaksosia ja halvaantuu. Eevan ollessa shokissa sairaalassa hän huutaa naamapunaisena Jukalle ja hänen ahdistuksena on kovasti jäänyt mieleen.

Kun Sari Raaste on joutunut äitiyslomalle, niin hänen tuuraajakseen on tullut Tapani Markku. Markku on aika friikki jätkä, joka lopulta kidnappaa Suvi Kettusen kotiansa. Onneksi Joonas pääsee poliisien kanssa pelastamaan Suvin ja Markku tippuu parvekkeelta.
  
Pentti Karvalan lapsenlapsi Lilli (Saara Ylitalo) käy välillä Annan Sairaalassa moikkaamassa muffaansa sekä Jäälahtea, johon on pikkusena ilmeisesti vähän ihastunut. Lilli oli lapsena samaistumiseni kohde ja tosi mukavanoloinen hahmo. Harmikseni tässä sarjassa Lilliä ei paljoa alussa näy, mutta kun Onerva saa siskonpoikansa hoitoonsa, niin Lilliä näkee useammin.

Onerva Brax ja tämän siskonoika
Kun Maija on käynyt naistenlehden muuttumisleikin Aaltosen Pekka huomaa vihdoinkin hänet kunnolla ja näille syntyy sairaalan käytävällä romanssi. Pari lastakin heille pullahtaa maailmaan, mutta sitten ollaan ongelmissa, kun Pekka tajuaakin ettei hän ole edellisestä vaimostaan vielä kunnolla eroa edes ottanut. Exvaimo tunkee heidän yhteistä poikaansa Severiä vähän väliä Pekalle hoitoon ja niin Severi on milloin kenenkin henkilökunnan hoidettavana.

Tiina Kourangan Leo poika saa kuulla olevansa adoptoitu ja löytääkin oikean äitinsä, joka on Tiinan vihaama työtoveri Oona Hynninen. Leo muutenkin raastaa välillä äitinsä hermoja pyörimällä epämääräisissä porukoissa.

Meri, Janne ja Sari kokee pitkiää kolmiodraamaa. Lopulta Sari ja Janne saavat lapsen ja ovat yhdessä hetken aikaa, kun Meri on iskenyt silmänsä Amerikan kongressissa tapaamaansa tummaihoiseen Steven O´haraan. Merikin tulee Stevenille raskaaksi, mutta nämä molemmat hakatan pahasti sairaalan parkkipaikalla ja Meri saa keskenmenon.

Onerva Brax, Maija Lehmus ja Sari Raaste töitä tekemässä
Ihmeidentekijät sai jatkosarjan Parhaat vuodet, jossa keskitytään lähes täysin Pentti Karvalan ykistyiselämään ja siinä vasta saippuaa piisaa.

3 kommenttia:

  1. Olen harkinnut ostavani tämän sarjan siksi, että se on jatkoa Blondille, joka on ehkä suosikkini. Ja tosiaan, tämä on tavallaan Salkkareiden esiaste.

    Hirveän vaikea uskoa, että Blondi ja Salkkarit olisi osa yhteistä jatkumoa, mutta näyttää olevan. Blondia ei mielestäni voi mitenkään luokitella draama-/saippuasarjaksi, koska mukana oli niin paljon komediaa. Toki noissa 90-luvun sarjoissa tuntui, että lajityyppi vaihtui kesken sarjan...

    Salkkarit taas on pysynyt jatkuvasti draama-/saippuasarjana, ja on sellaiseksi alunperin luotu. Formaatti on nettitietojen mukaan Sarita Harman idea, joka pohjautuu ammattiauttajien työhön. Kuulemma sitä kautta saadaan jatkuvuutta, niin ainakin ymmärsin.

    En katsonut sarjaa 90-luvulla, eikä lajityyppi kiinnosta. Mutta koko asetelma kyllä kiinnostaisi. Miten Blondista tuli Salkkarit?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tällä srjalla ole Blondin tai salkkatritten kanssa muuta yhteistä kuin osa näyttelijöistä, osa käsiteltvistä teemoista, pieni saippuamaisuus ja esitysaika ja kanava televisiosta.

      Poista
    2. Ovat eri sarjoja, mutta Blondin kanssa sama tuottaja, käsikirjoittaja ja ohjaaja. Ja miljoonayleisö. Maikkari tuntuu hallitsevan saippuat jo 90-luvun alun Kaunareista lähtien.

      Poista