Muumien Taikatalvi

Tove Janssonin kirja Taikatalvi on varmasti kaikkien aikojen suosikkikirjani. Muumit on minulle tullut alunperin Muumilaakson Tarinoiden kautta tutuksi ja noin 13 vuotiaana innostuin kovin Toven kirjoista ja sarjakuvista. Taikatalvi kirjassa minua liikuttaa kovasti sen uskomattoman kaunis maiseman kuvailu, sekä Muumipeikon identiteetin etsintä. Osittain tuossa teiniajan elämänivaiheessa osasin samaistua Muumipeikon tuntemuksiin. Taikatalvi kirjasta on tehty ainakin Muumilaakson Tarinoihin pari jaksoa ja vanhaan Puolalaiseen huopa-animaatioon jaksoja, mutta Muumien Taikatalvi on ensimmäinen elokuva versio kyseisestä kirjasta. Taikatalvi kirjasta ja sen muista muodoista voit lukea täältä.

Muumien Taikatalvi elokuvan mainosjuliste

Muumien Taikatalvi elokuvaan yhdistyy monta erilaista, talvista Muumitarinaa. Taikatalvi kirjasta on elokuvaan otettu jäärouva, keskitalven kokko, sekä talven vieraat. Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia novellikokoelmasta on otettu mukaan tarina Kuusi ja vielä Muumi sarjakuvasta Muumi Joulu on tungettu mukaan Tahmatassun tuleminen. Näissä on runsaasti materiaalia, jotka on tunnnettu reilun tunnin elokuvaan ja valitettavasti se muodostaa lievän sekasotkun, eikä enään palvele alkuperäistä tarkoitustaan. Muumit viettävät rauhaisaa syksyä ja käyvät talviunille. Hiihtävä Hemuli kohtaa Pikku Myyn, jotka meinaavat herättää Muumit ennen joulun tuloa. Muumipeikko herää ensimmäisenä tutkimaan vähän talvea, kohtaa vanhan tuttunsa Tuutikin ja näkee unta Jäärouvasta. Muumimamma ja Muumipappa heräävät sen jälkeen ja alkaa joulutohinat. Mamma huolehtii ruuasta ja hetken myös Tahmatassusta, joka on saapunut postissa vieraaksi. Tahmatassun tarina jää epäselvästi kesken ja tuntuu turhalta tässä elokuvassa. Pappa hoitaa kuusenhaun ja Muumipeikko osallistuu keskitalven kokkoon. Surku koirakin löytää Muumien luo ja haaveilee elämästään susiveljiensä kanssa. Typerykseksi hän itsenä tajuaakin ja Hemuli pelastaa hänet. Kuusi saadaan pystyyn ja vieraitakin saapuu paikalle. Lopulta vaivutaan taasen makean talviunen pariin.

Muumien Taikatalvi perustuu Puolalsieen huopamuumeihin, jotka tunnetaan paremmin suomessa nimellä Muumien Maailma. Kyseinen animaatio on ollut suomen televisiossa Mumilaakson Tarinoita nimellä 80-luvulla, jolloin sarjassa oli vain musiikkia ja yksi kertoja. Sama nimi annettiin 90-luvulla paljon tunnetumalle Muumisarjalle ja huopamuumit tekivät televisioon 2000-luvulla comebacin nimellä Muumien Maailma. Muumipeikon ääni oli tuolloin Jasper Pääkkönen. Kyseiseen sarja on siis sama sarja remasteroituna ja leikattuna uudelleen musiikeilla ja ääninäyttelijöillä. Kyseisestä sarjasta on leikkaamalla koottu kaksi muumielokuvaa eli Muumi ja Vaarallinen Juhannus, sekä Muumi ja Punainen Pyrstötähti. Molemmat näistä olen nähnyt elokuvateattereissa ja tykkään kovin, sillä ne noudattavat pohjautuvansa kirjan juonta äärimmäisen tarkasti. Senkin perusteella Taikatalvi oli minulle pettymys, kun nyt ei menty niin kirjan mukaan. Taikatalvi elokuva on myös saksittu animaation eri jaksoista ja ääninäytelty uudelleen. Suomen kielisessä versiossa hyvät äänet olivat Muumipeikolla, Muumimammalla ja Surku koiralla. Oiva Lohtanderin puherytmi oli liian voimakas Muumipapalle ja Vesa Vierikon kertojaääni myös häiritsi, kun se on niin tuttu. Heikoin äänirooli oli kuitenkin laulaja Dindralla Pikku Myynä, sillä niin kävi mitä pelkäsin. Pelkkää kimitysta ja Pikku Myyn kettuileva luonne ei tullut tarpeeksi esiin. Diandran esittämä alku- ja loppulaulu ovat äärimmäisen tylsiä, joista en pitänyt lainkaan.

Muumitalo peittyi lumeen ja muumit vaipuivat uneen kevään ensimmäiseen päivään asti.

 Ettei arvostelu mene haukkumisen puolelle, niin Muumien Taikatalvessa on paljon hyvääkin. Animaatio on äärimmäisen kaunista ja pikku mönkijäisiä on saatu hyvin mukaan. Muumien Esi-isäkin nähdään suloisena karvapallerona. Kertojan suuri rooli hamojen ajatusten selittäjänä häiritsi, sillä kuvat kertoivat kyllä katsojalle kaiken ilman sanoja. Taustamusiikki on kanssa ihanan tunnelmallista ja kyllä talvimaisemia katsoessa kylmä tulee. Elokuva on tunnelmallinen ja todellakin auttaa talvimielen saamisessa, mutta juonta on tälläiselle oikean Taikatalvi kirjan ystävälle sotkettu ihan liikaa. Ensikerralla mieluusti kuuntelen elokuvan vaikka ruotsiksi, niin ei nuo tutut äänet niin paljon häiritse. Taikatalvi on kaunis talvinen tarina, joka sopii lapsille ja lapsenmielisille muumifaneille. 

Hyvää Joulua elokuvalippujen ystäville!